30.11.2006

MIND FUCK

Olen sen verran tutustunut naisellisen mielen liikkeisiin, että varauduin ohareihin. Olisin melkein pitänyt pienenä ihmeenä sitäkin, jos peruminen todellisen esteen sattuessa olisi ilmoitettu kohteliaasti. Olento nimeltä nainen, on tavallisesti sen lisäksi että on vailla kaikkia käytöstapoja, hienotunteisuutta ja kohteliaisuutta, täydellisen ilkeä, ja suuriinkin ponnistuksiin ja vaivannökään pelkän vieraaseen ihmiseen kohdistetun loukkauksen takia ryhtyvä. Kyllä ne tietysti sitten imevätkin, ja heiluttavat pitkää kieltään, kunhan vain ensin naulaat ankeriaan seinään kiinni.

Aikani odoteltuani, tuumin mitä kaikkea herrasmiehen odotetaankaan kärsivän, ja soitin tytön antamaan numeroon. Ei yhteyttä. Ajattelin, että numero (kahdeksan numeroa), jonka hän oli antanut, ja kirjoittanut kahdelle eri paperinpalalle joista toisen laitoin ensin taskuuni, samalla tavalla, oli väärä. Ihmettelin sitä jonkin aikaa, miten voi muistaa niin pitkän toimimattoman numeron ulkoa vain että voisi pahoittaa jonkun tuntemattoman - en sano hyväuskoisen typeryksen, koska en missään vaiheessa uskonut mitään hyvää... paitsi ehkä sen että hänestä tulisi mahdollisesti rakastettu vaimoni- mielen. Miten voi olla niin kauniit kasvot, ja niin ruma mieli?

Pyyhin paperilla vuotavan nenäni, ja lähdin kävelemään kohti Fidel-klubia. Pietarissa elämä ei ehdi olla montaa minuuttia yhdestä -edes hyvin kauniista- naisesta kiinni. Kotona kaikki on toisin. Toissa päivänä huomasin, että tytön numero oli jäänyt puhelimeni muistiin. Tajusin, että olin kirjoittanut numeron alun väärin. Olin jo siinä määrin unohtanut hänen tekemänsä selkeästi harkitun petoksen, ja kirkastanut mielessäni hänen suloiset kasvonsa ja takapuolensa, ettei loukattu arvokkuuteni hetkeäkään epäröinyt soittaessani.

Tyttö vastasi hyvin herttaisesti, ja muisti heti nimeni ja sen mitä olimme keskustelleen tuona lyhyenä aamuyön hetkenä, jolloin olimme tavanneet. Hän nauroi paljon, omalaatuisella korkealla nuotilla. Oma-aloitteisesti hän pyyteli anteeksi ja selitteli, ettei voinut soittaa peruuntumisesta koska puhelimen prepaid -liittymän tili oli tyhjä, eikä lähettää tekstiviestiä, koska puhelimen näyttö oli rikki (tämän hän sanoi minulle jo tavatessamme, varoittaakseen ettei SMS-luku onnistu). Juttelimme hetken ja hän sanoi kiirehtivänsä jonnekin. Lupasin soittaa seuraavana päivänä tiettyyn aikaan, ja hän hyvin rakastettavasti ja monisanaisesti pehmellä äänellä hän lupasi odottaa juuri silloin soittoani rauhallisessa paikassa.

Kerroin ystävälleni puhelimessa kuinka tyttö, jonka aiemmin olin maininnut tulevaksi vaimokseni, joka itse ilman pyyntöäni halusi välttämättä antaa puhelinnumeronsa, ja joka, koska minulla ei ollut paperia eikä kynää, kävi hakemassa ne itse, ja joka itse oma-aloitteisesti halusi välttämättä sopia tapaamisen tiettyyn paikkaan ja aikaan seuraavaksi eli perjantai-illaksi, ja jonka näkemistä en sen pidempään olisi suostunut odottamaankaan, koska mielikuvitukseni rakentaa hetkessä uskomattomia pilvilinnoja tällaisista mesiastioista, ja joka sitten jätti tulematta tapaamiseen, ja jätti ilmoittamatta siitä minulle, vaikka olin vahvasti painottanut, että hänen tulisi ilmoittaa, jos estyisi tulemasta; ja jota siksi olin monisanaisesti kironnut, oliskin itseasiassa aivan vilpitön. Oikeastaa oli enkeli. Selvä enkeli! Todellisuuden kiemurat ne vain ovat niin ihmeelliset: 666, 696, 969, 999. Hehkutin, kuinka seuraavana päivänä soittaisin tulevalle vaimolleni, ja millaisen hääpuvun ostaisin hänelle, ja miten hääsviitti tulisi sisustaa ja joitain yksityiskohtia häämatkan kohteesta, huvipursista, loistoautoista ja palvelijanhuoneen sisustuksesta.

Seuraavana päivänä siis soitin sovittuun aikaan. Tyttö vastasi jostain meluisasta paikasta, huuteli "halloo" "halloo" kovalla karkealla äänellä, ja kun kuuli nimeni, sulki välittömästi luurin. Soitin uudestaan, ei vastausta.

Mind Fucker, ajattelin, ja näin hääpurteni nopeasti vajoavan. On vaikea ymmärtää mikä on motivaationa tällaisessa. En ole ollut mainistoimistossa töissä. Laivanupotus? Mutta eihän sitä ollut olemassakaan, muualla kuin mielikuvituksessani. Ja ellei minulla olisi mielikuvitusta, sitä ei olisi ollut edes siellä. Onnettomuuksien alkemisteille, kapitalisteille, näille Sopranosia tuijottaville vihanneksille, tämä kaikki on varmasti arkista peruskauraa: ilkeyshän on heidän työnsä. Mutta vaikea sitä on ymmärtää, varsinkaan kun ei ole itsellä paljon aikaa käyttää pahuuden systemaattiseen opiskeluun. "Miksi kukaan teksisi sellaista, varmaankin häneltä loppui akku", sanoo ystäväni. "En usko että kukaan vittuilisi. Miksi vittuilisi?" Terveellinen ja filosofinen asenne, ajattelen minä. Koska ei voi tarkasti tietää, kannattaa valita terveellisin vaihtoehto. On ehkä myös syytä tiedostaa, että totuus ei usein ole sen mukainen. Ja kyllähän minä tiedän, vai mitä? Mutta vain lyhyt tiedostuksen hetki riittää. Sitten taas pirtein mielin eteenpäin porskuttamaan. Aivan säännönmukaista käyttäytymistä tuollainen on, lohduttaa toinen ystäväni. Hänellä on kuulemma kaapillinen puhelinnumeroita muistoina tällaisista tapauksista, Mind Fuckereista. Se, että noilla henkilöillä on hyvin erilaiset menettelytavat eri henkilöille, ei vielä tee heistä kovin hyviä ja luotettavia tyyppejä, enempää kuin joistain heidän loukkaamistaan henkilöistä vainoharhaisia. Se ketä loukataan ja ketä ei määräytyy yhtä tarkan kaavan mukaan kuin se ketä voidaan loukata ja ketä ei, ja se kenen loukkaaminen tuottaa nautintoa ja kenen ei. Mutta jos nämä ihmiset ovat tällaisia, miksi ne olisivat erilaisia saavuttaessaan asemia yheteiskunnassa? Ja tällä tavallako he niitä asemia saavuttavat? Anteeksi tyhmyyteni. Onhan tämä kiusaamiskaava jo koulustakin tuttu. Eräät vain hiovat siitä taiteen. Millään ei pysty itse satsaamaan niin paljon kiusaamisen ja ilkeyden opetteluun, että vapautuisi turhista epäluuloista ja oppisi tunnistamaan. Tunnistamaan mitä?

"Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi." Ilm. 13:18

NORMALNA, NORMALNA, HARASHO!

Tumma nainen seisoi aivan ohittamattomasti hämärällä jalkakäytävällä, kaatui syliini ja sanoi nimekseen Katariina. Suutelin häntä näpaan, jossa oli pieni lävistys, ja kysyin, mitä kadun toisella puolella olevassa diskossa mahtaisi olla meneillään. Narttuja, sanoi Katariina. Veljeni, uskovainen ihminen, kääntyi pois. Mutta minä sanoin: haluan tavata narttuja, minä rakastana narttuja! Nostin heleästi nauravan sievän kinkun käsivarsilleni ja astuin sisään.
Pieni disko oli melkein tyhjillään, tosiaankin vain muutama narttu lattialla, kaksi alastonta kaunotarta striptease korokkeella. Katariina hyppäsi vierelleni korkealle baarijakkaralle polvilleen, ja nojasi kyynerpäillään baaritiskiin. Kissamaisessa asennossa silkkinen solariumissa paahdettu vatsa paljastui, enkä voinut olla upottamatta hampaitani siihen. Vartalonmyötäinen pitkä hame toi linnunluisen kaunokaisen ihastuttavan lihaisanmesimarjaisen takapuolen aisteilleni nautinnon kohteeksi. Katariina keikisti vyötäröään sivulle lisätäkseen vartalonsa ulottuvuuksien perspektiivistä vaikutusta, ja kuin varmistaakseen vielä keimailevasti vilkaisi omaa takapuoltaan ja sitten silmiäni, että olivatko ne varmasti lukittu sinne minne pitikin. Kauniit kasvot kilpailivat raivoisasti takapuolen kanssa silmieni huomiosta, ja kääntyilevät niskani joutuivat harmonisen värähtelyn tilaan. Tartuin musiikintahdissa iskunvaimentimella jousitetulla baarijakkaralla keikkuvaan pyllyyn ja nostin sen alas, viedäkseni marmeladikaramellin tanssilattialle, suudellakseni ja puristellakseni kuumeisesti, sanalla sanoen käyttäytyäkseni maassa maan tavalla. Mutta Katariinapa karkasi otteestani ja nousi kolmannelle korokkeelle alastomien kaunottarien viereen, eikä vertautuakseen huonosti. Olen varma, hän olisi voinut silvaltaa jalalla korvallistaan, ellei pitkä tiukka hame olisi rajoittanut liikkeitä tangolla. Sammutin kylmällä kaljalla sisäistä tulipaloa kuin vanha tottunut vapaapalokuntalainen ilman suurempaa hämminkiä. Otin vastaan trampoliinilla ikkunasta heittäytyviä sätkä huulessa.
Veljeni nousi korokkeelle ja työnsi nenänsä Katariinan muhkeiden rintojen väliin. Tanssiinkutsu toimi ja he tanssivat suloisesti hitaan kappaleen. Minä keräsin voimia riistääkseni saaliin ahnaasti itselleni seuraavaan kappaleeseen. Jostakin kuitenkin ilmestyi ryssänkosija, ja riisti jellyikonittaren nenäni edestä. Hetken kiehuin raivosta kuin ansaan ajettu karhu. Tuntematta kuitenkaan itsesääliä tai nolostumista päätin odottaa seuraavaan kappaleeseen. Tiesin hyvin, että kielitaitoni on olematon ja kaikki olisi tehtävä tanssilattialla. Minua ei niinkään huolestuttanut tulenkestävä tanssitaito kuin se, että housuni olivat taksimatkalla repeytyneet riekaleiksi takapuolesta. Tästä seurasi tiettyjä rajoituksia. Oli tanssittava hyvin, mutta niin, ettei ryssänkosija tai kukaan muukaan ravintolassa huomaisi "pikku Akilleen kantapäätäni", ja saisi piikillä, naurulla tai muilla huomionosoituksilla tahtoani murtumaan. Onhan toki naurettavaa, että mies jolla on housuntakamus riekaleina tanssittaa itsevarmasti keimailevaa kaunotarta.
Tuli vuoroni, ja pyörittelin naista miten mielin, puristelin sieltä ja täältä, mutta ehkä liian arasti, sillä hän tökkäsi vatsaani. Vedin vatsani sisään hämmentymättä. Vilkaisin pöytäänsä palannutta ryssänkosijaa, jonka pää suureksi ilokseni oli vajonnut masennuksen merkiksi käsien väliin pöytää vasten. Sain lisää vauhtia tanssiin, mutta en kenties riittävästi, sillä Katariina tarttui lepoasennossa laiskottelevaan kaluuni, ja totesi: "Ei kovin iso". "Normalna, normalna, harasho!" vastasin tyynesti, ehkä hieman rasittuneesti hymyillen, ja heitin naisen voltilla selkäni yli. Housut repesivät lisää. Viimeisen kymmenen sekunnin aikana tunsin, kuinka nainen lipui otteestani, ja kappaleen loppuessa emme päätyneet tasapainoon.
Tämän tilanteen tietysti käytti ryssänkosija täydellisesti hyväkseeni, ja riisti saaliin hampaistani kuin jostakin yllättäen syöksynyt korppikotka. Hartiani lysähtivät. Ehkä noin kahdenkymmenen sekunnin kuluttua hänen kätensä vaelsivat naisen hajuvoiteilla palvatulla iholla villisti, suunsa suuteli ahnaasti, ja tiesin: pedonvauhtini ei riittänyt.

PERIKATO

Katselin tätä elokuvaa veljen luona. Aika hyvin rakennettua umpikujan tunnelmaa. Ai niin, en tainnut mainita: löysin myös veljeni Pietarista. Hullu äijä, filologi, Harmageddon-tutkija. Asuu ryssissä, muttei tykkää ryssänsaatanoista. Koko ajan nyrkit pystyssä saatanoiden kanssa.

"Kaikki lähtee äidistä. Jos haluaa pärjätä ryssien kanssa on oltava äiti (iloisenreippaasti), ei äiti (masentuneesti surkutellen)"

"Antikristus syntyi vuonna 1975."

ON MIELENKIINTOISTA

miten nämä tätä planeettaa asuttavat paholaiset jaksavat olla niin pöyhkeitä ja ylpeitä jälkikasvustaan, ja keskittyä kunnianhimoon, eduntavoitteluun ja rahanhaalintaan, kun on aivan selvää, että sillä rakkaudettomuudessa syntyneellä jälkikasvulla ei ole tällä planeetalla mitään tulevaisuutta.

"Maybe 200 million people will migrate close to the Arctic and survive this. Even if we took extraordinary steps, it would take the world 1,000 years to recover.">>

MUSTA ORFEUS

En ole koskaan ollut menossa naimisiin. En ole milloinkaan ajatellut: tämän ihmisen kanssa haluan mennä naimisiin. En tiedä miltä tuntuu mahdollinen rakkaus. Vain mahdoton on minulle tuttua. Ja mitä irrationaalista pahuutta täytyykään jatkuvasti kohdata. Sen syy ei selviä minulle, vaikka kuinka tuijotan peiliin. Sieltä katsoo kirottu ihminen. En ymmärrä sitä, mutta tiedän. Kuoleman rajapyykki, taisin ohittaa sen jo 20 vuotiaana. >>

MURTAMISKESKUSTEN VUOSISATA

"Onhan niissä paljon samaa. Mutta ihan ensiksi täytyy muistaa se, että Stasi oli suhteessa huomattavasti natsien Gestapoa suurempi. Ja suuri ero on myös sinä, minkälaisista ihmisistä Gestapo ja Stasi koostuivat. Gestapon työntekijät muistuttivat toisiaan paljon. Ja he olivat väkeä, jotka mursivat ihmisiä murskaamalla kalloja tai polvilumpioita.

-- Stasissa puolestaan työskenteli paljon erilaisia ihmisiä. Mutta he eivät murskanneet luita, vaan he murskasivat uhreiltaan sielun ja mielen. He kävivät psyyken kimppuun, Henckel von Donnersmarck vertailee.">>

On mielenkiintoista, miten 1900-luvun alussa ensin opittiin murtamaan atomi, ja sitten ihmisen sielu. Modernisaatiota voisi pitää synonyyminä reaktorisaatiolle, jossa globaalista maailmasta muodostetaan suuri sielujen ydinreaktori.

Kaikkialla maailman varhaisissa korkeakulttuureissa ihmissielu oli pyhitetty. Tämä tarkoittaa: murskaaminen, onnettomuuksien alkemia, on kielletty. Vasta 1900-luvulla huomattiin minkä totalisoivan pimeän voiman massojen keskinkertaisuus voi hankkia murskaamalla parhaiden ihmisten sielut.

Sielu on ainoa instrumentti, jolla luonto ja maapallo voidaan pelastaa. Moderni aikakausi valjasti kaikki voimansa sielun tuhoamiseen. Paljon tuhoa saatiin aikaan. Meidän aikakausi ei suinkaan lue tuota historiaa patologian vaan terveystiedon oppikirjana. Me olemme oppineet paljon, mutta vain tekemään pahaa, emme vastustamaan sitä.

Massaihminen on helvetin lihaksi tullut ruhtinas. Jos Jumalassa on pisaraakaan hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta se tuhoaa nämä Saatanat.

Huomatkaa, että tämä ei ole toive, vaan looginen toteamus.

29.11.2006

POIMINTOJA SAMI HYRSKYLAHDEN KUVA-ALBUMISTA

http://www.flickr.com/photo_zoom.gne?id=279105457&context=photostream&size=o
http://www.flickr.com/photo_zoom.gne?id=283666597&context=photostream&size=o
http://www.flickr.com/photo_zoom.gne?id=279842169&context=photostream&size=o
http://www.flickr.com/photo_zoom.gne?id=283699009&context=photostream&size=o
http://www.flickr.com/photo_zoom.gne?id=284600205&context=photostream&size=l
http://www.flickr.com/photo_zoom.gne?id=284656593&context=photostream&size=o
http://www.flickr.com/photo_zoom.gne?id=284680731&context=photostream&size=o
http://www.flickr.com/photo_zoom.gne?id=291891216&context=photostream&size=l
http://www.flickr.com/photo_zoom.gne?id=294581686&context=photostream&size=o
http://www.flickr.com/photo_zoom.gne?id=284689722&context=photostream&size=o


Kannattaa toki katsoa kaikki läpi:
http://www.flickr.com/photos/hyrskylahti/show/

SEPARATISMI

Jos suomalainen "maailman paras" koulujärjärjestelmä onkin viimeinen, johon uskaltaisin oman lapseni antaa, ei venäläinen suomalaisen täydellisenä vastakohtana, ole sekään ehkä täysin paratiisillinen. Kummassakin järjestelmässä ydin on separatistinen. Suomessa ollaan tietenkin lähempänä alkuperäistä antisemitismiä, koska separatistisen sorron kohde on vain sielu, eikä millään rodullisella tai objektiivisesti havaittavalla erolla ole merkitystä.

Pelkään, että venäläisen koulujärjestelmän hiotuilta tuotteilta puuttuu sittenkin yhä edelleen itsenäistä ja omaperäistä ajattelukykyä. Individualismi on edelleenkin vain hyvin varovasti ja tarkoin rajatusti sallittua. Tämä on väistämätön nationalistisen ulkomaista painetta kohtaavan valtion ongelma. Venäläiset ovat separatisteja siinä missä 200 heidän joukkoonsa soluttautunutta, "valtion varoja häikäöilemättä pumppaavaa" separatistista vähemmistökansallisuutta tsetseenit mukaan lukien. Kun eivät yhdet anna tyttäriään vieraille vaimoiksi, eivät anna toisetkaan. Separatismi jatkuu, ja nationalismin olosuhteissa tunnelma kiristyy. Separatistisen liikehdinnän hillitsemiseksi joudutaan poliittisena välineenä valitsemaan uhri, tällä kertaa Tsetsenia.

Omaperäisyys ja ajattelunvapaus eivät voi liittyä separatistiseen orientaatioon. Vaikka kuulen lukemattomia oppineiden ja sivistyneiden ihmisten perusteluja sille, miksi tsetseeniväestö on "geneettisesti pilaantunutta" ja miten heidän hävittämisensä on yhtä suuri palvelus koko maailmalle kuin heille itselleenkin, en voi ymmärtää, miksi todellisuus olisi niin säännönmukainen vailla poikkeusta. Ymmärrän jankuttamattakin, että "Tsetsenian tuhoamisellle jäljettömiin on vain yksi peruste: oikeus ja kohtuus" (tätä mieltä on varmastikin suuri osa niistä venäläisistä, jotka tuntevat syvemmin ja omakohtaisemmin asiaa ja siihen liittyviä ongelmia), mutta jos sekä venäläiset että tsetseenit olisivat omaperäisiä ja ajattelussaan vapaita yksilöitä, heidän välinen separatismisnsa olisi kertakaikkiaan mahdotonta. Nimittäin henkilö, joka rakastaa totuutta, ei voi aina ja kaikissa tapauksissa liittoutua oman kansallisuuden edustajan kanssa toisen kanssalisuuden edustajaa vastaan. Totuuden kannalta kansallisuudella tai rodulla ei ole merkitystä. Vain sielulla on merkitystä.

Mutta mitäpä jos sielun ominaisuudet määräytyvätkin kansallisuuden ja kulttuurin mukaan? Silloin nationalismi saattaa olla oivallinen väline lisätä kulttuurin sisäistä vastustuskykyä hajottavia voimia vastaan.

Kansallisen itsetunnon ollessa korkea, on omien keskuudessa helpompi peittää omat heikkoudet. Vieraan heikkouksia, ja varsinkin agressiota tai pahuutta, on vaikeampi sietää, koska se tulee niin räikeästi esiin pelkissä vivahteissa. Kansallisen itsetunnon huumassa ihminen on itselleen sokea, vieraalle armoton. On sanomattakin selvää, että kaikki nationalismi perustuu pahuuteen, jonka suojiin piiloudutaan toisten pahuudelta.

TALOUSUSKONNON KRITIIKKINI

vaikka kovia sanoja aiheesta käytänkin, pitää ymmärtää suhteellisesti. Jos kapitalismi ei olisi uskonto, ja olisi varmaa, että siitä ei sellaista voisi tulla, voisin melkein uskoa siihen. Eli kapitalismin toimivuuteen viittaavissa teorioissa ei mielestäni ole mitään ongelmaa. Ongelma on uskonnollisessa totaalisessa tunteessa. Milloinkaan maan päällä ei ole elänyt niin hartaita uskovaisia kuin ovat länsimaiden (ja Venäjällä ehkä pieni kokonaan rappeutunut luokka) talousfundamentalistit.

Itse kannatan rationaalista, uskonnollisesta hurmoksesta vapaata taloudenpitoa. Taloudenpitohan muodossa tai toisessa on joka tapauksessa meidän kohtalomme.

Venäjällä taloususkonto, eli ns. hekatonin syndrooma, on vain pienen lopullisesti rappeutuneeen kansanosan vitsaus. Normi elää vielä aistimaailmassa, jossa eroottinen dominanssi sekoittaa talousteologian opinkappaleet totaalisesti. Jopa vanhauskoisuus elää vielä Venäjällä: niin voimakasta on eroottinen vitaliteetti.

Kerettiläisyys tai suorastaan ateismi talousteologian saatanallisia opinkappaleita kohtaan, johtaa Venäläisen yhteiskunnan suvaitsemaan rakkautta, inhimillisyyttä ja elämää. Siksi venäläisillä on toisenlainen suhde vilpittömyyteen ja suoruuteen, kuin taloustotaliteettien vallassaolevilla loogikoilla. Taloustotaliteetin vallanpitäjä olettaa kaikkien ihmisten teot ja sanat päämäärätietoisiksi tai mielettömiksi taloushilan rakenteen näkökulmasta. Siksi täkäläinen vallanpitäjä, ellei näe selkeää itseään miellyttävää toimintaa, näkee pelkkää sekaannusta ja tuhoon johtavaa hulluutta. Venäjällä on olemassa muitakin näkökulmia, koska metafysiikka on venäjällä ainakin toistaiseksi vielä olemassa.

On turha kuvitella, että taloususkovainen voisi milloinkaan ymmärtää venäläistä, tai venäläinen pitää taloususkovaista muuna kuin typeränä moukkana. Se että Venäjää ei ymmärretä -asia josta he itsekin ovat niin huolissaan- johtuu siitä, että muun maailman sallittu älykkyys ei enää riitä siihen, että Venäjää missään mielessä voitaisiin ymmärtää. Kaikki on teeskentelyä.

Suomessa ollaan tultu siihen tilanteeseen, että älykkyyttä ei enää yksinkertaisesti sallita. Älykkys on varmin tapa joutua tämän yhteiskunnan ulkopuolella: saada näiden apinoiden palikkatesteistä surkein mahdollinen arvosana. Jos älyä ei sallita, meillä ei sallita lääkäriä. On vain ennaltamäärättyjä hoitoja, jotka tuottavat uusia sairauksia. Älykkyyden täydellisen poissulkemisen teologia johtaa suomenkokoisessa pienessä maassa paljon katastrofaalisempiin ja kauaskantoisempiin seuraamuksiin kuin suurissa maissa kuten Kiina, Venäjä tai Yhdysvallat. Suurissa maissa löytyy aina kaikkea, vaikkakin sitten maanalaista. Suomessa maan päällä tapahtuu vähän ja maan alla vielä vähemmän. Jos tämä yhteiskunta haluaa toivoa, kannattaa ensimmäisenä ryhtyä harkitsemaan älykkäisen ihmisten suvaitsemista takaisin yhteiskunnan jäseniksi, ja sitten pikkuhiljaa muuttamaan rakenteita niin, että sielu joskus hamassa tulevaisuudessa voisi taas pelastua täällä.

BACK TO THE SIVILIZATION

Meikän (vapiseva) äijä:

http://www.youtube.com/watch?v=XARbFyUTHY0&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=7G0vT0LvMEg&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=MEk38CJkdak&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=MSDhJ7-yXDE&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=I94SRfWfx8E&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=YHdXP8419-A




Killer Of Giants



If none of us believe in war
Then can you tell me what the weapon's for
Listen to me everyone
If the button is pushed
There'll be nowhere to run

Giants sleeping giants winning wars
Within their dreams
Till they wake when it's too late
And in god's name blaspheme

Killer of giants threatens us all
Mountains of madness standing so tall
Marches of protest not stopping the war
Or the killer of giants
The killer of giants

Mother nature people state your case without its worth
Your seas run dry your sleepless eyes are turning red alert

Killer of giants threatens us all
Mountains of madness standing so tall
Rising so proudly it has nowhere to fall
This killer of giants
This killer of giants

Killer of giants threatens us all
Mountains of madness standing so tall
Marches of protest not stopping the war
Oh the killer of giants
Oh the killer of giants
Killer of giants
Killer of giants

28.11.2006

SE ETTÄ VENÄLÄINEN MEDIA EI OLE VAPAA

ironista ehkä kyllä, takaa sen, että sikäläinen mediatuotanto on paljon korkeammalla tasolla kuin suomalainen. En tarkoita, että se olisi mitenkään liian korkealla tasolla. Mutta mitään sellaista ihmismieltä ja -älyä halventavaa roskaa kuin meidän lehdet ja TV-tuotanto on pullollaan, ei venäjällä totta vieköön sallita, eikä tuskin sallittaisi vaikka päätöksenteko olisi demokraattista. Internet toimii Venäjällä siinä missä kaikkialla muuallakin. Pietarissa on tuhansia internetkahviloita, eikä hinnat päätä huimaa. Mistä ihmeen vapauden ja demokratian puutteesta nämä sekopäät oikein puhuvat? Venäjän omat venäjä-kriitikot eivät mielestäni usein ole riittävän oppineita arvioimaan venäjän tilannetta suhteessa muuhun maailmaan. Käsitykseni mukaan venäjän ns. itelligentsia on kokolailla voimatonta, joskaan ei toki niin voimatonta kuin meidän. Yrittäköön kaikki nyt vain miettiä näitä länsimaisen läskidemokratian saatananpalvontaongelmia puuttumatta sellaisten maiden asioihin, jotka ovat kaikessa suhteellisesti paljon kehityksessä edellä (absoluuttisesti ehkä vain vähän). >>

YMMÄRTÄVÄTKÖ NYKYVENÄLÄISET RUNOUTTA?

En ole varma. En tosiaankaan ole varma. En ole milloinkaan nähnyt venäläistä alle 50-vuotiasta runoilijaa, siis sellaista, jonka jutuista ymmärtäisin tai kiinnostuisin. Asiaan vaikuttaa täydellinen kielitaidottomuuteni. Yli 50-vuotiaita näkee usein. Viimeksi sain sellaiselta Felix Karapetoviza nimiseltä armenialaisten Egishe Charentsin ja Avetik Sahak Isahakyan runouden venäjäntäjältä autokyydin. Tuntui kotoisalta nähdä sellaista vimmaa. Mies luki runoaan auton rattia vasten ruuhkaisella Sadovaja kadulla.

Myöhemmin samana iltana tapasin poikani, tai siis teinin, josta voisi helposti ja liikaa narsistista mielihyvää kokematta kuvitella, että siltä poikani näyttäisi, jos kaikki olisi elämässäni mennyt niin kuin olisi pitänyt. Hän se oikeastaan tunnisti minut ensin. Hän kertoi rakkaussuhteestaan erääseen moskovalaisen investointipankkiirin rouvaan "solakka kuin hollannin silli", joka on vannonut hänelle rakkautta, ja luvannut erota miehestään ja mennä naimisiin tämän vielä kasvuikäisen pojan kanssa, kunhan hän vain tulisi täysi-ikäiseksi. Hieman surumielinen ilme kasvoillaan hän sanoi odottavansa sitä päivää. Siihen Odin-klubille kerääntyi muitakin niitä kirkaskatseisia lapsiystäviä, ja he opettivat minulle Alexandr Blokin ja Ivan Buninin runoutta.

Erikoisen rohkea nuori tyttö uskaltautui kanssani tanssiin. Jossain vaiheessa vauhtia alkoi olla sen verran liikaa että tapahtui se, mitä niin solakan, villin ja kevyen olennon kanssa voikin pelätät tapahtuvaksi: huomasin singonneeni tytön hieman liian huolimattomasti ja seurauksia ajattelematta korkeuksiin, josta hän komean voltin heitettyään putosi hallintani ulkopuolelle takamukselleen keskelle tanssilattiaa. Tilanne tapahtui lapsiystävieni silmien alla, ja oli kannaltani tavattoman nolostuttava. Jos adoptiopoikani heittelisi pankkiirinvaimo rakastajatartaan samalla huolettomuudella, haaveet avioliitosta kyllä karisisivat, ja turvallisempi elämä alkaisi kummasti taas kiinnostaa seikkailijatarta. Onneksi ei tyttö pudonnut niskoilleen: mitään mustelmaa suurempaa tapaturmaa ei sattunut.
- Auto!
(pysähtyy)
- Aukio XX, paljonko?
- 영국 출신 여행자인 :)
- Anteeksi?
- Maksa mitä haluat.
- Hyvä on.
- Olen aloittanut Korean opinnot: 의원직을 16대에 :)
- Mistä moinen innostus?
- Edellinen inkarnaationi oli korealainen.
- Mistä tiedät?
- Näin erään elokuvan ja tajusin, että olen elänyt 1400-luvun Koreassa.
- Vai niin.
- Ylempi minä antoi tiedon. Kun näen esineitä tuolta ajalta, tunnen heti jotain erikoista. Voisin sanoa, että muistan nuo esineet.
- Miten minät keskustelevat?
- Hahmojen avulla, ja rytmin. Se on osaksi geometriaa, osaksi musiikkia.
- Minun täytyy jäädä tässä pois. Odota, otan rahaa pankkiautomaatista.
- Ei käy, täytyy mennä.
- Mutta minulla ei ole nyt yhtään.
- Anna olla, oli hauska keskustella. Näkemiin.
- Näkemiin.

**
- Anteeksi neiti, kulkeeko jokin näistä busseista XX-aukion kautta?
- Tule! (ottaa kädestä)
- Anteeksi...?
- Älä kysele, vaan tule! (menevät erääseen bussiin, bussi lähtee liikkeelle, neiti hymyilee, mies antaa rahan kuljettajalle, matkustavat)
...
- Tule! (ottaa kädestä, menevät ulos)
- Anteeksi...?
- Tämä on aukio XX. Näkemiin.
- Näkemiin.

VAATEOSTOKSILLA

Kirjoitin taannoin mitä se on Helsingissä.

Pietari on maailman muodin keskus. Koko Italian ja Euroopan muoti- ja käsityöteollisuus on valjastettu venäläisen ultaratyylitietoisen ja hypervaativan maun palvelukseen. Ihan tavallinen Sennaya -aukiolla sijatseva ostoskeskus sopii hyvin esimerkiksi. Ainakin miesten vaatteiden osalta valikoimat ovat tähtitieteellisen monipuoliset. Yhdessä liiketilassa myytävien miesten kauluspaitojen moninaisuus on suurempi kuin koko Helsingissä. Helsingissä on paljon kauppoja, paljon tuhlattua tilaa, mutta vähän tai ei ollenkaan todellisia vaihtoehtoja. Omaa makuani tyydyttäviä kaiken hintaisia housuja, neuleita, kauluspaitoja, liivejä, takkeja, kenkiä, hattuja, hansikkaita löytyi pilvin pimein kaikista hintaluokista. Valinnat olivat vaikeita, koska himottavia vaihtoehtoja oli aina vähintään kymmenen yhdessä liikkeessä. Ero suomalaisen ja pietarilaisen kuluttajan välillä on siinä, että suomalainen etsii yhdenmukaista univormua (vertaa Maon Kiina), mutta venäläinen leikittelee aistillisuudella mielikuvituksen ja fantasian täydellisessä eroottisessa vapaudessa.

Sennaya-aukion ostoskeskuksen palvelutasoa, arkkitehtuuria ja viihtyvyyttä ei voi mitenkään verrata yhteenkään Suomalaiseen ostoskeskukseen. Taso on kaikilta osin verrattoman paljon korkeampi. Jo musiikki kertoo tasoerosta paljon. Venäläisillä ei ole ollenkaan suomalaisten sietokykyä surkean äänen kuluttavalle toistolle. Ihmisiä ei piinata jatkuvasti tyhjän toistolla, vaan pyritään vaikutelmaan joka on viihtyisä ja sielukas. Älykkäitä ihmisiä ei pyritä saattaamn mielisairaallaan. Nekin asiat jotka toistuvat paljon, kuten välttämättömät päivän hitit, pyritään tekemään ja valitsemaan sen verran huolella, että ihmisille aiheutuva haitta olisi minimaalinen. Näyttää myös siltä, että Venäjällä arkkitehtuurin opintoihin valikoituu ihmisiä, joilla on luontaista emotionaalista lahjakkuutta ja aistikkuutta tilojen suunnitteluun. Suomessa nykyarkkitehtikunta on lopputulosten perusteella aistitonta, melkein yleisön kustannuksella pilailevaa karkeaa heittiömäistä ainesta. Kauas herjaavaan vastakohtaan ollaan tultu Alvar Aallon emotionaalisen hienostuksen ja herkän luontotunteen ajoista.

Täysin kaiken kansainvälisen vertailun ulkopuolella on Nevski 44 osoitteessa sijaisteva Nevski Palace ostoskeskus. Kuusikerroksinen palatsi muistuttaa enemmän ruhtinashuoneen ja taideteollisuusmuseon sekoitusta kuin kauppaa. Esineet, joita on laitettu esille myyntiä varten, ovat yhtä kalliita kuin käyttötarkoitukseltaan mystisiä. Naisen vartalon verhoamiseen voidaan käyttää käsittämättömän suuria omaisuuksia. Vaatteet ovat maailman nimekkäimpien suunnittelijoiden erityisesti venäläistä huippuvaativaa makua varten suunniteltuja yksittäiskappaleita. Pienimmänkin hepeneet hinnat ovat alkaen 40 000 rupalaa. Planetaariset pietarilaiskaunottaret hypistelevöt näitä esineistä vaativa ja nirso ilme kasvoillaan. He kyselevät myyjältä kvanttimekaanisen tason yksityiskohtia, joihin myyjä vastaa asiantuntevasti. Kauppa käy liukuhihnalla, sillä markkina-alueen koko on tällä Euroopan vilkasliikenteisimmällä liikepaikalla koko Suomea suurempi.

Tällä hetkellä missään maailman kolkassa ei pukeuduta yhtä tasalaatuisen omaperäisesti ja hyvin kuin Nevski Prospektilla. Kysymyksessä on maailman suurin catwalk, josta päivastoin kuin lännen ikävistä seniliteeteistä puuttuu kaikki typerryttävä teeskentely. Kenelläkään ei ole aikaa yrittää piilottaa täydellistä rakastettavuuttaan. Kenelläkään ei ole aikaa kiinnittää turhamaista huomiota ulkonäköön, kunhan se vain on täydellinen. No, asiat voisivat tietysti aina olla paremminkin. Ei Venäjä mikään paratiisi ole, kaukana siitä. Mutta kyllä pudotus silti on hurja, kun palaa Suomeen vietettyään viikon suurinpiirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. Täällä ollaan jotenkin niin surullisesti, niin täysin auttamattomasti pihalla kaikesta todellisuudentajusta. Tuntuu, että 97% Suomen väestöstä kuuluisi mielisairaalaan.

AINOA JOTA VALTA EI TURMELE

on se, jolla on kaikkea
mitä hän haluaa, ilman valtaakin
se joka on elävä haluamaan kaikkea
ja viisas olemaan haluamatta
mitään turhaa

NUORI JUMALAINEN

nero Anton Tsehov.

Aloin lukea Tsehovin novelleja kronologisessa järjestyksessä. Omakohtainen Venäjään tutustuminen avaa näköjään Tsehovin uudella tavalla.

Kovin on haikea olo. Itkun kanssa Pietarista aina lähdetään. On se lumouksen pyhä kaupunki.

27.11.2006

Henkilö, jota tässä sanotaan ystäväkseni, tuli päivittäin päivänvalossa miliisin ryöstämäksi aina sama summa 1000 ruplaa taskussaan. Tämä kertoo kaikkien osapuolten pakkohoidontarpeesta. Minut kidnappasi joku palatsin rouva. En ole koskaan nähnyt niin korkeita huoneita asuinrakennuksessa. Kiehuva vesi jäillä tyydytti janon kahdessa minuutissa. Nainen toi rullalle kieritetyn kuuman froteehauteen samanlaisella puualustalla kuin japanilaisissa ravintoloissa. Pyyhki kalun samalla tavalla kuin sormet pyyhitään ennen ruokailua. Viimeisillään raskaana oleva kiimainen mäyräkoiranaaras nuoli itsensä kerällä roiskuviin orgasmeihin. Konjakkilaseissa oli vain aprikoosimehua. Niihin emme koskeneet. On raskasta telmiä viikkotolkulla joessa ja kalastaa itsensä mittaisia lohia. Eivät ne käsissä pysy. Tuleva vaimo ei tullut kertaakaan tapaamiseen, tietenkään ilmoittamatta peruuntumista, tai edes jättämättä todellista puhelinnumeroaan. Kaapeittain täytyy ihmisen haalia puhelinnumeroita oppiakseen jotain todellisesta toivosta.

"Toivo on olento jolla on sorkat ja vastakerityt viikset." Charles Bernstein

KORVAT HELLÄNÄ

Venäjällä huippulaadukasta äänentoistoa voi verrata läheltäkuultuun sodan jylinään. Mieluummin sitä Pietarin aamupäivän harmaiden lähiöiden ja vedenjättömaiden rosvoluolan valitsee kuin Tsetsenian liejuiset tantereet. Venäjä tarjoaa mahtavat puitteet manialle. Kun se ottaa vallan, on vaikea löytää tie maasta ulos ja vielä vaikeampi sisään. Tummanpunaisten peilisalien loputtomuus nielee kielipuolen. Ihmeitä riittää vuorokauden jokaiselle tunnille. Hämmästyttävän negatiivisia ja positiivisia tapahtumia kohdataan jatkuvana ketjuna. On mahdotonta sanoa mitään yleistä heti perään jyrkästi kiistämättä kaikkea. Jokaisessa kohdatussa näköalassa huomataan taivaan korkeus ja helvetin syvyys. Ideoiden kirkkaudessa ja pakosti sisään murtautuvien havaintojen ankaruudessa ennakkoluulon logiikalla ei pääse edes itseä pakoon.

17.11.2006

HÄNNIKÄISEN RUNOJA

http://tuli-savu.nihil.fi/sivu.asp?c=417&p=10,230,417

AUKEAMALLA

104 - 105 kirjan kätisyys muuttuu. Ei niin, että rivit täytyisi lukea oikealta vasemmalle, vaan niin että sivunumerot kasvavat oikealta vasemmalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kirja on käännettävä kädessä ylösalaisin ja jatkettava lukemista kääntämällä aukeaman vasemmanpuolisia sivuja. Kun luen näin kirjaa väärinpäin pidellen, IC-junan allergiahytissä vastapäätä istuva nainen kohottaa katseensa sanomalehden takaa, ja alkaa selvästi tutkiskella päällystakkiani ja hattuani arvioiden olisinko mahdollisesti jostakin hullujenhuoneelta karannut. Vaikutelman tehoa lisää se, että Bernsteinin uudemmat tekstit ovat paljon kirjan alkupuolen vanhenmpaa materiaalia innostavampia, ja hörähtelen ääneen tuon tuostakin, ja teen merkintöjä marginaaliin. Välillä tuijotan kymmenen minuuttia ulos junan ikkunasta. Nainen nostaa Helsingin Sanomia korkeammalle suojatakseen näkökenttäänsä ilmestykseltäni.

PIRUNSARVIMERKKIÄ

eivät kertaakaan näyttäneet harmaapartainen veteraanitrasheri Tom Araya, ei apokalyptinen Kerry King tai psykopaattimurhaajalta vaikuttava Jeff Hanneman. Emmekä me lavan edessä Pekka Poudan kanssa.
Aina löytyy hyönteispopulaatio johon verrattuna meillä on asiat vielä hyvin. Ja: minä en ymmärrä miten me voisimme tällä sosiaaliturvan tasolla pärjätä kilpailussa, nöyryydessä, alistuneisuudessa, niiden kanssa ja niin edelleen.

KUN MARTTI AHTISAAREN

kaltaiset käytännön ihmiset, joiden oikea työpaikka olisi paperikonemiehenä paperitehtaassa, näkevät riittävästi Afrikan kurjuutta ja sotaa, he alkavat toistaa kaikissa tilanteissa mantraansa: "meillä on asiat vielä hyvin". Heidän piintynyt maalaisjärkensä - tuo kirottu - ja suhteellisuudentajunsa sanoo: eurooppalaiset idealistit ovat lapsellisia typeryksiä. En tiedä onko sijoittaja-Ahtisaari riittävän älykäs huomaamaan yhteyden tuon mantran vaikutusten ja hänen oman arvopaperisalkkunsa tuoton välillä. Se on kuitenkin ainoa asia, jolla meidän kannattaa Ahtisaaren kaltaisen miehen siirtoja arvioida. Nämä "jalot" toiminnan miehet, jotka haluvat itse vaikuttaa asioihin, eivät milloinkaan sano tai tee mitään omaa arvopaperisalkkuaan vastaan. Heidän leppeään lupsakkuuteen naamioitu olemuksensa, ja populistisen murrekielinen lupsakka sanottavansa on tähtitieteellisessä ristiriidassa heidän bisnesajattelunsa kristallinkirkkaan terävyyden kanssa. Nämä yhteiskunnan tukipilarit ja suuret filantroopit ovat Suomi-Filmeistä hankitussa sivistyksessään äärimmäisten matkojen päässä ranskalaisen yhteiskuntafilosofian syvästä ymmärryksestä, mutta se ei heitä haittaa, sillä he luulevat maailman olevan juuri sillä erikoisella tavalla kiltti ja harmoninen, että heidän oma sijoitusvoitto ja maailmanpelastus aina ja välttämättä kulkevat käsikädessä. Tämä on fasismia.

16.11.2006

ETTÄ TAITEILIJA AJATTELEE OLEVANSA KRISTUS

on venäläisessä perinteessä enemmän sääntö kuin poikkeus. Jokainen venäläinen taiteilija tosiaankin ajattelee olevansa Kristus, ilman pienintäkään tekopyhyyden pistosta sydämessään. Jeesustelu on Venäjällä jees. Kuinka monta kertaa tuossa kulttuurissa onkaan kuviteltu kavallus ja ristinkuolema, ja aina sillä paikallisvärillä, että hemmetin hyväsäärinen Maria, vai pistäisikö sanoa Natasha Magdaleena kyynelehtii ristillä. Se osa, joka ihmisessä rakastaa kauneutta ja Jumalaa on Kristuksen liha ja veri. Ei missään pyhissä kirjoituksissa väitetä sen vähempää, jos ei enempääkään. Mutta Raamattuakaan ei pitäisi lukea oppikirjana: voisi sen Kristuksen edes joskus jättää naulitsematta.

SIELUFINLANDIA

"Joko on niin, että suomalaisten kirjailijoiden keskuudessa on todella vähän intellektuelleja - tai sitten intellektuellit naamioituvat silloin kun kirjoittavat romaaneja, koska eivät ilkeä näyttää kasvojaan. " >>

Ihmettelisin, jos kukaan intellektuelli, siis vähänkään älykäs ihminen, pystyisi toimimaan suurten kustantamojen kaunokirjallisia osastoja johtavien MindFuckereiden kanssa. MindFuckerin kanssa voi työskennellä vain toinen MindFuckeri, ei intellektuelli. MindFuck ja sielu eivät sovi yhteen, koska MindFucker pyrkii saamaan energiaa ydinreaktiosta, jossa sielun liikeratoja pysäytetään ja energiatasoja romahdutetaan (kts. Platon: Valtio, Er:in legenda). Näyttää siltä, että tärkeät asemat on miehitetty MindFuckereilla kaikissa valta-raha-medioissa, eikä vain Suomessa (korostan tätä tuntomerkkiä: sielullinen ihminen käyttäytyy aina diskreetisti, viisaan kunnioittavasti toista ihmistä kohtaan, olipa kysymys positiivisista tai negatiivisista asioista). Eivät suomalaiset ole näitä kaikista ilkeimpiä trendejä itse keksineet, vaan jäljitelleet, tosin melko onnistuneesti. Päinvastainen, eli vastustuskyky länsimaisen kulttuurin globaalille taudille, olisi tietenkin vaatinut omaperäisyyttä ja itsenäisyyttä.

Jos Suomeen syntyisi maailmankirjallisuuden tason tekijä, hänen kärsimyksensä ja häväistyksensä olisivat äärimmäisiä. Omaperäisyyden, älyllisyyden, henkisyyden, sanalla sanottuna sielun vihaaminen on suomessa kaikissa yhteiskuntaluokissa, kaikissa ammattiryhmissä ja kaikissa piireissä rikollisistapiireistä kulttuuripiireihin kovinta hottia ja muodikkain trendi. Suomalainen ihminen vihaa sielua peittelemättä ja suoraan. Hän haluaa tuhota sen ja rakentaa institutiot ja apurahajärjestelmän sielun tuhoamiseksi. Neromme ei missään tapauksessa voisi toimia ammattikirjailijana tuhoamatta juuri sitä olennaista, joka hänestä tekisi suuren ja samalla kertaa omaperäisen. Riviäkään kelvollista kestävää kirjallisuutta ei synny ilman sielua. Suuri kirjailija saisi monet näyttämään pieniltä. Siksi kaikkina aikoina, jos demokraattisella vaalilla valitaan, neroja ei haluta syntyvän. Nykyään jopa puhutaan halveksien neromyyteistä, ikään kuin sielun olemassaolon mahdollistanut aikakausi, olisi vain jokin ohimenevä kiusallinen häiriö maailmanhistorian seniilissä horroksessa. Intellektuaali on suomalaisessa (ja ehkä koko maailman) puheenparressa yhtä kuin menneen maailman mies.

Meillä ei ole sielulle suojaa. Meillä ei yksinkertaisesti ole vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka voisivat ymmärtää maailmankirjallisuutta, yleismaailmallisuutta, ja kyetä erottamaan sen hyvästä käsityöläisyydestä. Meillä ei ole ollenkaan vaikutusvaltaisia henkilöitä joilla olisi sielu.

PÄIVÄN HESARIN

pääkirjoituksen viereiseltä palstalta sai taas lukea kuinka maailman ihan suhteellisuudentajuiset ja tietäväiset mahtimiehet eivät osaa vieläkään aavistaa taloususkovaisuudessa mitään piilevää ansaa. Vanhat miehet vaikutusvaltaisissa asemissa ovat ongelma, koska viisaus ja arvostelukyky ei nykymaailmassa kulje yhdessä seniliteetin vaan seksuaalisen aktiivisuuden kanssa. Kun lähtö- ja vertailukohdiksi aina valitaan riittävän täydellinen kurjuus, saadaan taloususkonto näyttämään aina globaalilta hyväntekeväisyydeltä. Tiedon ja sanan mahdollisimman rajoittamaton vapaus on toivottava asia. Yhtä toivottavaa olisi, että mahtimiehet saisivat tietää mitä ongelmia ja suoranaisia vaaroja taloususkontoon liittyy. Seniliteetissä tieto ei lisää tuskaa.

LEEVI LEHDOLLE

onnittelut ja kiitokset, jälleen kerran onnistuneesta kulttuuriteosta!
Ja onnittelut myös uuden kirjan julkaisun johdosta!
kuusimetsä, kylmänsinertävä
painajainen toistuu
mutkaisella hiekkatiellä
venäläinen rekka
toisensa perään

15.11.2006

jotka ovat periksiantamisellaan, taipuisuudellaan
hajoamattomuudellaan, voittaneet jotakin, ehkä
jonkin myrkyllisen suosion
eivät ymmärrä: siitä kaikki periksiantaminen
vasta alkaa, ja se on jo aivan toinen laji

EVOLUUTIO - SATTUMAMUSIIKKI

Syntyisikö tästä sattumalta tämä.
Syntyisikö tästä sattumalta tämä.
Syntyisikö tästä sattumalta tämä.
Syntyisikö tästä sattumalta tämä.
Syntyisikö tästä sattumalta tämä.

Siitä, että jonkin ilmiön selitykselle ei ole vakuuttavaa kilpailevaa selitystä, ei seuraa se, että olemassaoleva selitys olisi vakuuttava.

14.11.2006

EI NIINKÄÄN MAAN VALLOITTAJA

kuin vedestä pakenija. Ja edelleen: ei niinkään ilman valloittaja kuin maanpakolainen. Olento näyttää pienisilmäiseltä kykloopilta. Syvyyksissä ja liejuissa kuulo on näköä ratkaisevampi. Kirjoitin väärennetyistä fossiileista maaliskuussa 2005.

KRIITIKKO, KÄVELEVÄ LUOSTARI

Olen parhaillaan kirjoittamassa B:oon arvotelua K:stä. Myös siitä tulee kriittinen, nimen omaan ns. V-koulukunnan kritiikkiä. (Itse)kriittinen asenne, kaiken yhteisöllinen ja sosiaalisen hymistelyn keskellä on paikallaan. K:n kokoelma sisältää aivan liikaa täysin merkityksettömiä tekstejä, että voisi kuvitella sen olevan mitenkään suojattu ilkeämieliseltä asenteelta. K:ä tuskin voi pitää merkittävänä runoilijana tai ajattelijana tämän käännösvalikoiman pohjalta, joskin toki yksittäisiä poikkeuksia, kuten runo D, melko innostamattomaan linjaan löytyy. On olennaista osoittaa naurettavan ilmeiset heikot kohdat ennen kuin pelkkää poliittista hegemoniaa tavoittelevat liian täydelliset idiootit ehtivät ne osoittaa (jos heidän edes tarvitsee, K:han ei todellisuudessa haasta tai uhkaa kunnolla mitään).

Poliittisuus kirjallisuudessa ei tarkoita sitä, että jonkun mielivaltaisen "koulukunnan" mikätahansa teos asetetaan jonkin mielivaltaisen vastustajan mitätahansa teosta vastaan. Poliittisuus on sitä, että hyvä asetetaan huonoa vastaan. Nämä ovat minun mielestäni vaikeita käsitteitä. Nykymaailmassa ne saavat merkityksensä pelkästään kansainvälisestä rikollisuudesta. Millään muulla ei kirjallisuudessa ole merkitystä. Hyvä tuottaa vastavoimaa kansainvälistä rikollisuutta: ihmiskauppaa, huumekauppaa, asekauppaa, öljysotia, autosotia, lääkesotia, jne. vastaan. Huono on noiden ilmilöiden vahvistaja. Myös huono on poliittista: se on MindFuckereiden politiikkaa. Tässä on huomioitava se, että laadultaan ensiluokkaista voidaan tietyissä rajoissa käyttää ilkeimpien trendien kyrvänimennässä. Tällöin ensiluokkainen prostituoi ja alistaa samalla itsensä näiden MindFuckereiden vallalle. Laadun käsite muuttuu: käsityön arvoa ei määritä enää se, miten teos ilmentää sielun liikettä, joka sen on tuottanut, vaan se kuinka monta ihmisilmää on tuhoutunut pikkutarkassa turhamaisessa nyhräämisessä. Kultturimme avainkäsite on alistaminen ja orjuus, ei sielunliikkuvuus. Kysymys on murtamiskeskussuunnittelusta, joka arkkitehtoonisena pääsuuntauksena läpäisee koko kulttuurielämämme sen osan, jolla on taloudellinen ulottuvuus. Kaikki alistujat ovat lopulta myös itse MindFuckereita. Varokaa MindFuckereita, ja pitäkää heidän nimistään kirjaa! Lyökää heitä kasvoihin aina kun pääsette lähietäisyydelle, varsinkin ylsisötilaisuuksissa ja suorissa TV-lähetyksissä. Mutta lyökää vain symbolisesti, avokämmenellä. Varokaa tuottamasta vaurioita, sillä näillä kalliiden henkivartijoiden ympäröimillä perseen ja keskisormen näyttelijöillä on kaikki juristit ja tuomiosituimet tuomitsemaan teidät väkivallanteosta ja kansainvälisestä terrorismista.

Millään merkkien pelillä ei yksinomaan ole merkitystä. Eivät sanat ole mitenkään itsessään kauniita. Ne vievät tilaa ja kuluttavat aikaa. Tämä sanojen rutto ja sen vakavat seuraukset on otettava huomioon. Älyllistä, liian helposti harhaan johdettavaa nuorisoa ei tahallaan pitäisi alistaa tyhjälle sanojen rutolle. Siinä kuluvat parhaat voimat sosiaalisen huomion tavoitteluun, eikä leipää tule yhtään.

Kaunista on se mikä vahvistaa sielua, mikä varoittaa ennalta, antaa varusteita ja voimia kestää ennennäkemätöntä kidutusta. Kirjallisuus on lopulta voitontavoittelua, ei puhdetyötä, ei runobisnestä. Se palauttaa mieleen tavoittelemisen arvoiset asiat, herättää aistit uinahduksesta ja siksi palauttaa mieleen myös sen mikä pohjimmiltaan on pahaa ja vastustettavaa, koska kaikki se juuri on aistillista, - ettei hairahtuisi vastustamaan jotakin mikä on yhdentekevää, ja jokatapauksessa aina olemassa.

Haluan korostaa sitä, että en ole lainkaan kenenkään kanssa samaa mieltä. En ole löytänyt mitään lopullista totuutta. Ei tässä keskustelematta selvitä. Olen kyllästynyt tämän maan joo joo meininkiin ja iänikuiseen sosiaalisen kiusaamisen kautta kurittamiseen ja politisoitumiseen.

Henkilökohtaisesti olen rikastunut hyvin vähän amerikkalaisesta runoudesta kautta aikojen, tästä nykyisestä V-suuntauksesta nyt edes puhumattakaan. En mitä näe siinä kulttuurissa mitään sielua herkistävää autuutta. Amerikkalaisen kulttuurin ydin on verrattava Koraanin henkiseen ytimeen. Sitä edustavat Slayerin kaltaiset bändit paljon paremmin kuin mikään eetokseltaan hyvin epäselvä "kunniakkaan ja perinteikkään runouden" kaapuun puettu tyhjä jargoni. Paljon tuoreemmalta tuntuvat vanhat ortodoksiset akatistoshymnit. Puhun normista, en kaikesta, poikkeuksia ehkä tavataan, ehkä jopa on ihan tietoista vastahankaan asennetta, jossa on älylliset edellytykset selvitä, mutta minä en niistä ole tietoinen. Profeetan sietokyvyllä ja tietoisuudella varustetut poikkeukset, jos heitä on, kohtaavat silmätäs silmään korporaatiot ja kansainvälinen rikollisuus: niiden voima on pystyttävä ylittämään, muuten taistelu, koko maailman historian taistelu, on turhaa. Tietysti ahdasmielisempääkin meiniki voisi kai olla, kun nykyisin on. Ja täytyy muistaa: toisten tekoja arvioidaan tulosten, omia tekoja aikeiden, pohjalta.

V-koulu on minusta parhaimmillaan (ja puhun nyt omista aikeistani, en välttämättä tuloksistani) kuin vitamiinipuriste ilman leipää, tai kuivattu jauhemainen viini ilman puhdasta vettä. Yhtä V-runoa kohti minun on luettava kymmenen venäläistä klassikkoa jos haluan pysyä terveenä. Tässä ei ole mitään ongelmaa, tämä on vain kemiallinen tosiasia. On myös totta että ilman vitamiiniä terveyteni ei kestä. Ilman leikkiä tapahtuu kämäriytyminen, paasilinnoittuminen, ja mikä kauhistuttavinta parostuminen.

Sitten kirjallisuuskritiikistä ja varsinkin runouskritiiksitä: se ei tulisi olla suhteuttavaa vaan absoluuttista. Kirjallisuuskritiikki ei voi olla suhteuttavaa, koska ainoa asia mihin jotakin teosta olisi järkeä suhteuttaa olisi koko maailmanhistoria, kaikki teokset, joita meillä kenelläkään ei ole käsillä. Me emme voi tietää teosten suhteellisia merkityksiä. Eivätkä teokset tietenkään edes ole yhteismitallisia, jos ovat merkittäviä teoksia. Mitään relativismia ei ole olemassa.

Kirjallisuuskritiikin ei tulisi antautua siihen samaan suohon mihin kaikki muut toimialat ovat markkinaliberalismin takia uponneet: sosiaalisen kiusaamisen kritiikittömiksi välineiksi. Hesari tekee tätä. En totisesti tiedä tyhmyyttäänkö vai tahallaan - veikkaan jälkimmäistä, koska onhan nykyään jo vaikutukset kyllin selvästi nähtävillä ja julkilausuttukin, eikä kukaan voi olla niin tyhmä ettei ymmärtäisi omien tekojen suraamuksia. He ovat rikollisia, siinä kaikki.

Kirjallisuuskritiikissä voidaan puhua vain objektiivisiin havaittaviin piirteisiin perustuvista asioista, ts. havainnoista. Subjektiivisuus ei ole yhtä kuin relativismi. Sielun arvostelukyky ei perustu "yleissivistykseen" vaan tietoon.

13.11.2006

SIJOITTAJADIPLOMAATTI MARTTI AHTISAARTA

haastaletiin toissapäivänä Maarit Tastulan Punaisessa langassa. Uskon, että Ahtisaaren maailmankuva on suhteellinen, ja kenties ainoa mahdollinen henkilölle, joka arvostelee asioita käytännön tasolla, käytännön tuottamin tiedoin, keskimääräisen maailmallisen hyvän näkökulmasta. On ällistyttävää miten paljon Ahtisaaren kaltaisen itsellleni vastakkaisen tyypin käsitykset eroavat omistani. Suurin ero on varmaankin se, että Ahtisaari näkee markkinaliberalistisen hegemonian kiihdyttämisen kansallisen "pärjäämisen" edellytyksenä, kun itse olen taipuvainen epäilemään näitä ydinreaktioita, ja niiden tuottamia säteilyvaurioita, globaalilla tasolla.
On mielenkiintoista, että vuonna 2006 puoliuninnen henkilö, jonka kaikki mielipiteet ja "viisaudet" ovat tarkasti hiottua manipulaatiota hänen oman osakesalkkunsa tuoton kasvattamiseen, kehtaa vakavissaan jännätä saavansa Nobelin rauhanpalkinnon.

KOOMISESSA LEHTIKUVASSA

hyperkauniit pitkät balsameissa marinoidut, suitsukkeiden ja mirrhaminen huuruissa palvatut turkkeihin ja timantteihin puetut huippumallit tihkuvat inhoa ja närkästystä kun pienet pallerot maastoryysyihin ja tossuihin puetut aktivistitytöt nousevat catwalkille osoittamaan mieltään eläimien puolesta. Tuntuu ihmeelliseltä miten ruumiinrakenne voi tuottaa niin täysin determinoidusti ajattelurakenteen. Tuntuu epäilyttävältä, suorastaan inhottavalta. Miksi eivät hyperkauniit pitkät aktivistit milloinkaan osoita mieltään minkään muun kuin vapaan kilpailun ja kapitalismin puolesta?

12.11.2006

"niin että pelästyivät valkonaamat tieteen alttarilla alkoivat ampua, kateellisina
tunteilleni jotka näemmä
olivat aitoja joskin puhekyvyttömiä"


"[...] sanoivat
sen tuhannesti ja kiipesivät niin monia portaita

ylös taloon että heistä alkoi tuntua että eläimetkin oli
täällä palsamoitu ja sen jälkeen he alkoivat pohtia omalle

kirjallisuudelleen

isoja palkintoja"


Jyrki Pellinen: Katkaistut haulikot

RIIHIMÄEN LASIMUSEO

on eräs paikka, johon voi viedä ulkomaalaisia vieraita luodakseen nopean ja syvällisen käsityksen siitä mitä on suomalaisuus. Esillä on erittäin vaikuttava kokoelma suomalaista lasimuotoilua vuosilta 1940-1980. Muutamien pienien Tapio Wirkkalan ja Kaj Frankin esineiden äärellä ei paatuneinkaan karpaasi voi olla puhkeamatta kyyneliin/hartaaseen lauluun. Myös noiden vuosilukujen ulkopuolelta on laajasti esineistöä muistuttamassa, miten lyhyt muotoilun kultakausi todellisuudessa olikaan, ja kuinka äkilllisenä shokkina se alkoi ja päättyi.

11.11.2006

ANDREI TARKOVSKIN ELOKUVASSA ANDREI RUBLEV

päähenkilö iskee MindFuckeria kirveellä päähän.

Hän kuvittelee tappavansa pahan, joka on ottanut ihmisen muodon, mutta hän onnistuu tappamaan vain ihmisen, ei pahaa.

IHMISKAUPAN RAJOITTAMISTA ESTÄVÄT OBJEKTIIVISET SYYT

1) Jokaisella miehellä on aidot ja puhtaan eroottiset tarpeet (tässä ainoa syy miksi tämä aihe jaksaa kiinnostaa ja hämmentää minua). Näitä ei voi kieltää lailla. Vain naiiviit amerikkalaiset ja pohjoismaiset miehet voivat uskoa olevansa seriffejä, jotka poistavat ihmiskaupan ja toisten tekemät vääryydet. Kun he tositilanteessa joutuvat näiden tyttöjen kanssa vastakkain, he joutuvat tajuamaan kuinka paljon kauniimpia ja seksuaalisesti aktiivisempia entisen itäeuroopan maiden naiset ovat länsieuroopan ja amerikan naisiin verrattuna. Heissäkin, elleivät ole täysiä idiootteja, herää mieliteko ja he joutuvat vähintään suuren hämmennyksen valtaan. Kuten on nähty he hyväksikäyttävät korkeatakin asemaansa hyväntekijöinä, salaisen heränneen mielitekonsa tyydyttämiseen. Heille, koska he pitävät itseään suurina sankareina ja pelastajina, ei tule mieleen, että orjien hyväksikättäminen ei välttämättä ole kaikkein sankarillisinta toimintaa. Totuutta, mielitekoa, silloin kun naisen kauneus saavuttaa jumalaisen asteen, ei voi kieltää, sen voi vain tunnustaa.

2) Jokaisella naisella on aidot ja puhtaan eroottiset tarpeet. Näitä ei voi kieltää lailla. Maailmassa on äärimmäisen paljon naisia, jotka myyvät itsensä vapaaehtoisesti, ja vieläpä nauttivat seksistä ja kaikenlaisesta itsensämyymisestä. Nämä naiset saavat työstään itselleen huimia rahasummia, eikä heitä valvo sutenöörit. Tällaisten naisten erottaminen pakotetuista orjista vaatii joskus tietoa ja ammattitaitoa. Muttei aina. Kaikki jostain muusta syystä kuin rakkaudesta naimisiin menevät naiset ovat prostituoituja, samoin kuin seksuaalisuuttaan urallaan hyväksikäyttävät. Yksi todistus naisten oman halukkuuden olemassaolosta on Internetin miljoonat pornosivut. Tietenkään ei voida helposti arvioida, missämäärin internetpornossa käytetään seksiin pakotettuja orjia, mutta harvoin se siltä näyttää että ketään tarvitsisi pakottaa. Se että ihminen itse haluaa myydä itseään ei vielä takaa sitä, että prostitutio olisi hyödyllistä ja oikeaa toimintaa. Henkilö saattaa sairastaa Tukholma -syndroomaa, jolloin hän itse asettuu hyväksikäyttäjiensä puolelle. Dreyerin elokuvassa Vihan päivä, noituudesta syytetty kiroaa hyväntekijänsä, piispan, ja joutuu siksi katumattomana rovioon. Prostitutio voi olla hyvä teko vain siinä tapauksessa, että se suostuu palvelemaan hyviä ja kieltäytyy pahojen palvelemisesta, niin kuin Dostojevskin romaaneissa joskus tapahtuu. Päin vastaisessa tapauksessa, niin kuin Gogolin Nevan valtakadussa tapahtuu, prostitutio on pelkästään kielteinen ilmiö.

3) Ihmiskauppa perustuu alueelliseen jyrkkään vastakkaisuuteen, jolla eroottiset ja taloudelliset pääomat jakaantuvat maailmassa. Ei ole mitään keinoa, jolla taloudellisesti huonossa asemassa olevia voitaisiin estää himoitsemasta parempaa. Ei ole mitään keinoa, jolla eroottisesti huonossa asemassa olevia voitaisiin estää himoitsemasta parempaa.
Typerysten teeskentelyn takia, idioottien turhamaisuuden ja narsismin takia, olemme menettäneet Parnasson, Olympoksen, koko taiteen MindFuckereille.

Älkää sanoko heitä barbaareiksi. Se olisi sievistelyä.
"Mutta mitkään rauhoittavat eivät enää rauhoita,/"

"Piti tulla insinööri,
tuli puun varjo ruohoon."

Joni Pyysalo

NATO -KESKUSTELUUN

omana suolansa tuo tieto, että NATO:n ja YK:n korkeimmat toimihenkilöt ovat sotkeutuneet sotatoimialueilla kukoistavaan kansainväliseen ihmiskauppaan. Kysymyksessä on lasten ja teinityttöjen kauppa. Orjia työllistävät NATO:n ja YK:n joukot (Malarek). Tämä on muuten pääasiallinen motiivi sotilaanuralle, ja noihin joukkoihin pyrkimiselle. Miettikää nyt itsekin, mitä muuta sotilas etsii ammatista kuin hermojännitystä ja taistelun jälkeen rentoutusta? Miettikää nyt itsekin millaisia tyyppejä ne ovat. Kyllähän te tietysti armeijan käyneinä tämän muutenkin tiedätte. Ne murtamiskeskuksien verikoirat eivät kaihda eivätkä häpeä mitään rikosta ihmisyyttä vastaan. Päivällä autetaan raiskauksen uhreja ja yöllä tehdään niitä lisää. Sellaisia ovat sotilaat. Ne ovat ahkeria, ja niitä inhottaa tehottomuus, lusmuilu ja turhat luuserit, joita ei ole mitään "hyötyä". Miettikää nyt tätä meidän sukupolvea. Eikai nämä kokkelinokat nyt lentele suihkukoneilla ympärimaailmaa vain maisemien ihailemisen ilosta... ei todellakaan, kyllä näillä on ihan toiset ilot. Voi olla, että tulevaisuudessa sotia ei enää käydä niinkään öljyn ryöstämisen tai aseteollisuuden tukemisen takia vaan yhä enemmän pelkästään orjien, varsinkin lapsien, hankkimiseksi. Tämä näyttää olevan länsimaissa siunattu ja pyhitetty suuntaus.

SUOMI ON MAA

jossa kaikki poliittiset asemat, kustannusyhtiöt ja mediayhtiöt, ja suuri osa professuureista ovat miehitetty MindFuckereilla.

Varokaa MindFuckereita!

Pitäkää kirjaa heidän nimistään!

Rukoilkaa lakkaamatta kuolemaa MindFuckereille!

"raiskaus on vain toinen sana levolle ja virkistäytymiselle." Malarek


http://www.urbandictionary.com/define.php?term=mindfucker

SLAYER: ANGEL OF DEATH

Slayer on se käsite, johon Koraanin agressiivisimmat ja pyhintä vihaa palavat suurat kainalossaan seisova siveä kristitty ihminen voi länsimaissa vielä uskoa. Huomenna Helsingin jäähallin loppuunmyydyssä helvetin pitissä diggaillaan tätä amerikkalaisen markkinaliberalismin ylevintä tuotetta. Author -teoria toimii: yksi kuumeisena höyryävä reaktori kykenee tuottamaan yhden kiteytyneen taideteoksen, joka kuvaa täydellisesti koko tuon radioaktiivisen jätekasan olemassaolon. Slayer esittää musiikillisessa muodossa sen mitä jokainen elävä ihminen välttämättä kokee astuessaan tuohon kirottuun mantereen kokoiseen murtamiskeskukseen, jossa hallitsematon ydinreaktio (onnettomuuksien alkemia) on päässyt täyteen vauhtiin, ja joka säteilee radioaktiivista tappavaa säteilyään satelliittiien kautta kaikkialle maailmaan. Jokainen Dave Lombardon bassorummun isku roiskaisee George W. Bushin mädänkeltaiset nesteaivot noiden ydinreaktorissa räppäävien ja bilettävien MindFuckereiden naamalle. Tämä taide on puhdasta sinisenä hehkuvaa vihaa, se ainoa tunne, joka meillä näiden liian täydellisten idioottien keskitysleirillä mustiksi palaneilla jäteöljyynupotetuilla siiventynkäselkäisillä vielä on. Meidän ainoa toiveemme ja rukouksemme on väkivaltainen, mahdollimman hidas ja tuskallinen kuolema kapitalismin sekasikiöMindFuckereille. Se on maailman ainoa ARMO.



Good evening Helsinki - This song is basicly how America feel!


PAYBACK

You need to take a closer look at me
Cause I was born to be the thorn in your side
No matter what you think you're gonna see
You never wanted this barrage of fucking pride
You don't want none of me

You've got a fucking catheter in your brain
Pissing your common sense away
When you draw first blood you can't stop this fight
For my own piece of mind - I'm going to
Tear your fucking eyes out
Rip your fucking flesh off
Beat you till you're just a fucking lifeless carcass
Fuck you and your progress
Watch me fucking regress
You were meant to take the fall - now you're nothing
Payback's a bitch motherfucker

You only live to be a parasite
Your life must suck when nothing's going your way
Everything melts away before your eyes
You're just a punk that doesn't have the sense to get away
Get the fuck away

You've got a fucking catheter in your brain
Pissing your common sense away
When you draw first blood you can't stop this fight
For my own piece of mind - I'm going to
Tear your fucking eyes out
Rip your fucking flesh off
Beat you till you're just a fucking lifeless carcass
Fuck you and your progress
Watch me fucking regress
You were meant to take the fall - now you're nothing
Payback's a bitch motherfucker

I will never become your fucking scapegoat
I don't know how it feels to come up short
I only want vengeance
To come shining down on me
I don't want you to die
Before I get the chance to kill you myself

You've got a fucking catheter in your brain
Pissing your common sense away
This is for the mindfuck
This is for the hell of it
This is for me- I'm going to
Tear your fucking eyes out
Rip your fucking flesh off
Beat you till you're just a fucking lifeless carcass
Fuck you and your progress
Watch me fucking regress
You were meant to take the fall - now you're nothing
Tear your fucking eyes out
Rip your fucking flesh off
Beat you till you're just a fucking lifeless carcass
Fuck you and your progress
Watch me fucking regress
You were meant to take the fall - now you're nothing
Now you're nothing
You're not fucking shit.

VENÄJÄN PÄÄKAUPUNGISSA

on erityinen tunnelma jo pilvien ja valon puolesta:

http://makelifebetter.livejournal.com/54779.html#cutid1

http://makelifebetter.livejournal.com/

10.11.2006

JÄLJITELTY HALU

"Minä en noudata teidän halujanne, sillä silloin minä olisin eksynyt enkä kulkisi oikeaa tietä." Koraani

Massoilla on kova tarve noudattaa toistensa haluja, kadehtia julkkiksia ja niiden poika- ja tyttöystäviä. Ihminen on sosiaalinen eläin. Siksi toisten haluista, niiden jäljittelystä, ei voi vapautua muuten kuin hankkimalla tietoa ja näkemällä ne turhiksi. Tiedon hankkimisessa on se ongelma, että toisten halut eivät välttämättä osoittaudu turhiksi, vaan välttämättömiksi, omiksi. Siksi ennakkoluuloinen pidättyväisyys voi olla varmempi suoja kuin vilpitön tiedon hankkiminen. Mutta haluttomuuden tila on yhtä kuin kuolema: elämä on tulvillaan haluja. Ja on aina oltava korkeampia haluja, kuollakseen alhaiselta halulta kuolettamatta itseään.

Mikä siis on Danten tai Petrarcan halun kohde? Mikä on Beatrice tai Laura? Ennakkoluulo sanoo, että se on joku kaunis ja turhamainen ylimysnainen, jota surkea ja rahaton runoilija ei ole kelvollinen hakkailemaan. Tieto sanoo, että se on naisten suku, poissa oleva, toisenlainen, jumalainen naisten suku.
Joka ei usko, joutuu perikatoon, sanoi eräskin profeetta. Kukaan ei tietenkään uskonut. Kaikki joutuivat perikatoon. Siitä on kauan. Vieläkin he, jo aivan toisiksi, perikadonjälkeisiksi muuttuneina, lukevat muinaisen profeetan sanaa niin kuin heillä muka olisi jotain toivoa. Kas kummaa, nyt he kykenevät uskomaan vaikeuksitta, jopa uskonkiihkoiluun asti. Heistä on siis varmaankin tullut parempia ihmisiä, kun muinaisen sanan uskominen on heille niin helppoa. Mutta ehkä he eivät tiedä, että usko riittää vain silloin kun on vielä jotain menetettävää. Sen jälkeen tarvitaan paljon muuta uskon lisäksi. Menetettyä jalansijaa ei saa milloinkaan takaisin, sanoi eräskin profeetta. Eikä ollut ensimmäinen jolle naurettiin.

9.11.2006

SANATYÖPAJAT

"Purettu on myöskin ne työpajat, joissa entisaikaan sekoitettiin verbejä jaloista liemistä, sorvattiin substantiiveja, jotka tuoksuivat kuin suitsukkeet, ja taottiin kullasta karkeita, kummallisia adjektiiveja, joissa oli samaa raa'ansuloista särmää kuin goottilaisissa koruissa." Huysmans

Des Esseintesin latinankielisen romantiikan kaanon:

Tertullianus
Lucanus
Petronius
Commodianus Gazeus
Claudianus
Rutilius
Ausonius
Paulinus
Juvencus
Victorianus
Sanctus Burdigalensis
Hilarius Poitiersilainen
Athanasius
Ambrosius
Damasus
Augustinus
Prudentius
Apollinaris Sidonius
Merobaudes
Sedulius
Marius Victoria
Paulinus Pellalainen
Orientius
Epifanios
Eugippius
Fortunatus
Boethius
Gregorius Toursilainen
Jordandes
Bangorin antifonaari (aakkostetut säkeet)
kenobiitti Jonas (ja muut pyhimyselämänkerturit)
Defensorius
Baudovinia
Symphosius
Adhelm
Tatwin
Eusebios
pyhä Bonifatius
Ermold Musta
Maker Floridus

HUNNUTTAUTUMINEN

Orientius varoituskirjeissään: "Naisten paljaat kasvot vievät kansakunnan sen ominaisuuksiin katsomatta kadotukseen."

http://en.wikipedia.org/wiki/Orientius

http://fi.wikipedia.org/wiki/Huntu

http://www.artandarchitecture.org.uk/fourpaintings/manet/large/manet.jpg

IHMISKAUPPAA II

Kun pyhä autuas Ksenia myytiin länteen, Egyptiin, hän oli vasta 17 vuotias tyttö
Pyhä autuas Ksenia myytiin orjaksi, jotta koko perhe pelastuisi nälkäkuolemalta
Pyhä autuas Ksenia myytiin orjaksi, jotta Jumala hänen välityksellään pitäisi hengissä paljon kansaa
Pyhä autuas Ksenia myytiin orjaksi, koska hänen sisaruksensa pitivät häntä halpa-arvoisena hänen sielunsa herkkyyden, liikkuuvuden, haurauden ja kauneuden tähden. Mutta tätä asiaa ei sanottu ääneen.
Pyhä autuas Ksenia myytiin ja Joosef myytiin ja Messias myytiin hinnasta, joka on laskettu hopeassa
Pyhä autuas Ksenia myytiin 10 000 amerikan dollarista
Pyhä autuas Ksenia myytiin venäjän mafian ROC:n välimiehille
Pyhä autuas Ksenia myytiin serbialaisiin murtamiskeskuksiin
Pyhä autuas Ksenia myytiin albanialaisille, israelilaisille ja saudi-arabialaisille ihmiskauppiaille
Pyhä autuas Ksenia myytiin Potifar -nimiselle Faaraon virkamiehelle
Pyhä autuas Ksenia myytiin ja hän laski tulleensa raiskatuksi 1800 kertaa puolen vuoden aikana
Pyhä autua Ksenia myytiin rikkaaseen länteen, Egyptin maahan. Hänestä tuli mahtava hallitsija.

IHMISKAUPPAA

Kun Joosef myytiin Egyptiin hän oli vasta 17 vuotias nuorukainen
Joosef myytiin orjaksi, jotta koko perhe pelastuisi nälkäkuolemalta
Joosef myytiin orjaksi, jotta Jumala hänen välityksellään pitäisi hengissä paljon kansaa
Joosef myytiin orjaksi, koska hänen veljiensä pitivät häntä halpa-arvoisena hänen sielunsa herkkyyden, liikkuuvuden, haurauden ja kauneuden tähden. Mutta tätä asiaa ei sanottu ääneen.
Joosef myytiin ja Messias myytiin hinnasta, joka on laskettu hopeassa
Joosef myytiin 20 hopeasekelistä
Joosef myytiin ohi ratsastavalle karavaanille
Joosef myytiin ismaelilaisille
Joosef myytiin midianilaisille kauppiaille
Joosef myytiin Potifar -nimiselle faraon virkamiehelle
Joosef myytiin ja emäntä koetti viekoitella häntä aviorikokseen
Joosef myytiin Egyptiin. Hänestä tuli mahtava hallitsija.
Rakkaus kestää voi vain hetken verran
Rakkaus kestää joko kaksi vuotta tai 500 yhdyntää
Rakkaus kestää, vaikka kaupunki kallistuu
Rakkaus kestää vaimon lainan
Rakkaus kestää rajutkin ulkonäölliset muutokset
Rakkaus kestää läpi tämän kaurisnaisen elämän, vaikka suhde päättyisikin
Rakkaus kestää kestää huomisen sateen kesän paisteen vuosien tanssin
Rakkaus kestää puoli tuntia kerrallaan
Rakkaus kestää ja kantaa meitä, kuin dementtia tai alzheimerintauti tai halvaus tai psykoosi
Rakkaus kestää ja armo toimii, vaikka omien tai yhteiskunnan mittareiden mukaan meille ei paljoa pisteitä heruisikaan
Rakkaus kestää timanttihäihin
Rakkaus kestää ikuisesti, sydän särkyy joskus, mutta minä elän vielä
Rakkaus kestää jos päättää että se on rakkautta ja että se kestää
Rakkaus kestää kaiken eikä vaadi mitään
Rakkaus kestää jos unohtaa koko rakkauden. Onhan se tunnustettava, ettei ihmisille ole juuri mitään iloa toisistaan.
Rakkaus kestää, vaikka toisaalta olen nuori ja seikkailuhenkinen
Rakkaus kestää eläimelliset erehdykset
Rakkaus kestää, syömme ananaksia ja uimme Iissä
Rakkaus kestää maanosien väliset paine-erot
Rakkaus kestää jos se sisältää ystävyyttä, luottamusta ja seksiä sopivassa määrin
Rakkaus kestää elämänmittaisen erossa olon
Rakkaus kestää. Onnea teille! Ja hyvää syntymäpäivää.

VAELTAVA ONGELMABARDI

Minua pyydettiin keikkailevaan bändiin kitaristiksi. Harkitsen asiaa. Ainoa yleisö, jolle olen voinut sottaa kitaraa yli kymmeneen vuoteen on ollut muusani. Ongelmani on siinä, etten kestä epäkunnioittavaa asennetta. Jos näen yleissössä, tai missään, yhdenkin ironisen ilmeen, revin todennäköisesti tyypiltä kasvonahkan irti. Ns. verhot alas. En helposti sovellu esiintyväksi taiteilijaksi. En ole milkään sokea hyväntekijä tai kiero poliitikko pienen ihmisen asialla. Rakastan vain hyviä ihmisiä, heitä haluan vapaaehtoisesti palvella. Pieniä ihmisiä vihaan, en tee pienintäkään elettä heidän hyväkseen.

SIVEYS

sisältää ideana vain yhden tarkoituksen: se on henkilön suoja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, johon hän itse syyllistyy. Siveää ihmistä ei vastakkainen sukupuoli voi salaliitolla kiristää. Tässä suhteessa hän on vapaa. Siveys on kuolemaa vaikeampi saavuttaa. Ehdoton edellytys sille on jumallallinen sielu. Kuolema ei tuota niin paljon tuskaa kuin siveyden saavuttaminen.

RAKKAUDEN EHDOT

Hei pätkätyöläinen, millä ehdoilla suostut työsuhteeseen, entä rakkaussuhteeseen?

Ensiksi täytyy tietää ketä tekemäsi työ palvelee. Maailmassa voi palvella vain kahta, Jumalaa tai Saatanaa. Jokainen ele, liikahdus, merkki, sana, teko, palvelee jäännöksettä jompaa kumpaa.

Jos oletetaan, että työsi on rakkauden työtä, ja palvelee Jumalaa, mitkä ovat työehdot?

Suomessa ja maailmalla rakkaussuhteet hajoavat ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa. He eivät tiedä rakkaudesta. Rakkaus kestää kaiken.

Rakkaus kestää sen, että rakastettu toimii bordellissa seksiorjana vasten tahtoaan.
Rakkaus kestää sen, että sodassa olevan on pakko tappaa rakastettunsa tai tulla itse tapetuksi.
Rakkaus kestää sen, että rakastetun lunastaminen vapaaksi orjuudesta on kalliimpaa kuin rahasumma, jonka he voisivat yhteisesti rehellisellä työllä elämänsä aikana hankkia.
Rakkaus kestää sen, että rakastettu on itseä kolmekymmentä vuotta vanhempi, ja nuoret kosiat vainoavat kaiken aikaa suurin rahasummin vietellen ympärillä.
Rakkaus kestää sen, että rakastettu on kuolemansairas, ja ilmaisee tämän jo ensitapaamisella.
Rakkaus kestää sen, että rakastettu on kastroitu sodassa.
Rakkaus kestää sen, että rakastetulta on sodassa amputoitu kaikki jäsenet.
Rakkaus kestää sen, että se, joka ei enää voi saada rakastetultaan eroottista tyydytystä, ei aina pysty vastustamaan ankaraa ulkopuolista kiusausta.
Rakkaus kestää sen, että rakastettu elää koko elämänsä poliittisessa vankeudessa.
Rakkaus kestää sen, että poliittisen kidutuksen takia, rakastettu ei voi tehdä työtä, eikä elättää itseään eikä rakastettuaan.
Rakkaus kestää sen, että äärimmäisessä köyhyydessä eläen pystyy jokaisena päivänä tuhat kertaa kieltäytymään prostituutioon äärimmäisen suurilla rahasummilla, koruilla ja Ferrareilla vietteleviltä ehdotuksislta.
Rakkaus kestää sen, että kumpikin rakastavista on naimisissa tahollaan.
Rakkaus kestää sen, että rakastetun luvalla antautuu prostitutioon, silloin kun poliittiset olosuhteet estävät kumpaakin elättämästä itseään millään muulla elinkeinolla, ja kummankin henkeä uhataan.

Tämän kaiken ja paljon muuta kestää kahden koko elämän mittaisella herkeämättömällä työllä jumalallisen tason saavuttaneen sielun välinen rakkaus.

NYKYIHMISET EIVÄT HALUA MAKSAA SIITÄ

että heitä palvelaan, heidän puolestaan ajatellaan, heidän puolestaan etsitään raskain uhrein moraalista tietoa, ja ilmaistaan se vääristelemättä. He eivät uhraa jumalille, joita eivät tunne, mitään, se tarkoittaa: he uhraavat kaikkensa epäjumalille. He haluavat maksaa siitä, että heitä imarrellaan, heille annetaan toivoa ja viihdettä, että he saavat mitättömyydessään ja kyvyttömyydessään kokea olevansa hyviä ja arvokkaita ihmisiä. Siksi he ovat kaikki velvollisia ajattelemaan ja etsimään moraalista tietoa itse. Jokainen joka vetoaa liian suureen ansiotyötaakkaan, kiireeseen, perheeseen, lapsiin, harrastuksiin, köyhyyteen, mihin tahansa, eikä sen takia voi tehdä oikeaa moraaliseen tietoisuuteen tähtäävää työtä, on rikollinen.

Nykyisessä todellisuudessa kukaan sellainen, joka vilpittömästi ja rationaalisesti etsii tietoisuutta, mahdollisuutta, pakotietä, ratkaisua, niihin ongelmiin, jotka kipeästi koskettavat jokaista ihmistä tällä planeetalla, ei voi kuvitella saavansa tukea noilta immarrelluilta massoilta vailla tulevaisuutta, ei institutioilta, valtioilta, eikä ainakaan kansainväliseltä rikollisuudelta, joka laajenee huimaa vauhtia, ja joko jo nyt johtaa kaikkea kehitystä. Massat, nämä palikkatestein kilpailutetut MENSAan hinkuavat vihannekset kuvittelevat olevansa jotenkin merkittäviä olentoja tässä maailmassa. Mutta kysytpä heiltä mitä tahansa, he eivät tiedä. He ovat käyttäneet kouluttautuakseen tohtoreiksi, maistereiksi, diplomi-insinööreeiksi, 25 vuotta elämästään, mutta he eivät ole milloinkaan uhranneett ainoatakaan ajatusta yhdenkään olennaisen, ratkaisemattoman, todella haastavan kysymyksen pohtimiseen. Se mitä nämä vihannekset pohtivat, on heidän oma toimeentulonsa. Miettikää, jos uskallatte, tämän roskasakin todellista älyllistä tasoa! He elävät kaikki aivan kohta ei missään iankaikkisessa vaan jokapäiväisessä helvetissä, mutta he eivät aavista mitään, vaikka ilma on merkkejä raskaana, he kuvittelevat, että historia toistaa itseään lempeän seniilinä tarjoamatta mitään uusia ja keksinnöllisiä hirveyksiä. Nämä vihannekset kuvittelevat, että huolehtimalla omasta itsestään voisi jollakin tavalla selvitä siitä pahuudesta, jonka kuvitteluun ei Bocaccio tai Dante ole kyennyt. Nämä vihannekset ovat uskomattomia!

Jokainen muutos, jokainen poliittinen liike, joka maailmassa nyt tehdään, palvelee kansainvälistä rikollisuutta. Tämän voi lukea kaikista merkeistä (ks. Saussure). Ihmisten rajaton turhamaisuus, hyväsukoisuus ja tyhmyys, - se että he luovat yhteiskunnan, jossa viisaus käy omistajalleen kalliiksi ja tyhmyys on edullista, koska tyhmät haluvat kokea itsensä arvokkaiksi - on kansaivälisen rikollisuuden palvelemista. Ihmiset luulevat, että heidän pikku ilkeytensä rangaistus on se, että heidät hylätään eteerisestä ylimaallisesta iankkaikkisesta paratiisista, joka nyt ei paljon haittaa, kun ei kukaan sellaiseen ole enää pitkään aikaan tosissaan uskonutkaan. He eivät ymmärrä sitä, että heidän lapsensa joutuvat elämään kansainvälisten rikollisten työorjina (jos ovat rumia) ja seksiorjina (jos ovat kauniita). Tämä helvetti, joka on aivan kohta käsillä, täällä maanpäällä, eikä missään etäisessä kuolemanjälkeisessä iankaikkisuudessa, ei vielä kosketa näitä tyhmyreitä, koska he eivät pysty kuvittelamaan sitä. He pukevat koirin vartioitua palomuuria asuntonsa ympärille, lämmintä vaatetta päälle, läskiä vyötäisille, mämmiä kalloon, suojautuakseen joka puolelta ahdistavalta kylmälätä. Kukaan kirjailija tai runoilija, elokuvaohjaaja tai maalari, ei ole milloinkaan pystynyt kuvittelemaan, että helevetti voisi olla niin kammottava, niin perinpohjainen, niin kertakaikkisen hirveä, kuin se helvetti jota he rakentavat ympäristöönsä, kaikkien ihmisten, köyhien yhä köyhtyvien törkimysten, rikkaiden yhä rikastuvien saastakasojen jokapäiväisyyteen. Niin kuin nämä viisimiljarsia arvotonta, hyödytöntä, irvokkaasti kaikkea hyvää rienaavaa tomppelia eivät pysty kuvittelemaan alkeellisintakaan kauneutta, he eivät pysty kuvittelemaan mitään siitä, mikä on aivan kohta pakenematonta todellisuutta. Ironinen hymy ei onneksi viivästä rikollisten ripeää toimintaa. Kun uudet käskijät tulevat siinä lentää ironisesti vääntelevä "kaikkeen reagoiva" naama kuin rätti verisen paljaana törröttävien kasvoluiden päältä nurkkaan.

Jos te olette hyvän asialla, älkää kilpailuttako sieluja enempää, älkää murtako sieluja, älkää nöyryyttäkö sieluja, älkää odottako hakemuksia apurahalautakuntiin, älkää tutkiko riskejä ja hyötynäkökohtia, vaan antakaa heti oma-aloitteisesti kaikki tuki niille, jotka voivat tehdä jotain, niille jotka oikeasti pystyvät ihmiskuntaa auttamaan. Lopettakaa rikollisuuden tukeminen, ja etsikään käsiinne ne ihmiset, jotka kykenevät hankkimaan tietoisuuden ja ilmaisemaan sen. Älkää uskoko kehenkään ihmiseen joka ei puhu yksinkertaisesti ja selkeästi, ihmiseen joka rypistää otsaansa tyhmille kysymyksille, ihmiseen joka ei pysty yksinkertaisesti ja kirkkaasti selittämään jokaista sanaansa, ihmiseen joka ei pysty objektiivisesta todellisuudesta osoittamaan ja kuvaamaan ilmiöitä joihin viittaa, ihmiseen joka ei tunne elämän kaikkia puolia, ja joka ei pysty myötätuntoisesti shtautumaan kaikkiin ammattikuntiin, ihmisluokkiin, sukupuoliin, ikäryhmiin jne. Älkää uskoko mihinkään uskonnoliseen, mystiseen tai hämärään jargoniin. Mihinkään tieteelliseen käsitehämäykseen tai pikkumaiseen yksityiskohtiin k iinnittyvään jargoniin. Älkää uskoko talouden retoriikkaa, joka jättää sielun, seksuaalisuuden ja rakkauden huomiotta. Sillä talouden retoriikka on kansainvälisen rikollisuuden retoriikkaa. Se jättää rakkauden, seksuaalisuuden, erotiikan ja sielun huomiotta vain siksi, että rikollisen eivät jätä näitä asioita huomiotta, vaan heidän koko toimintansa perustuu näiden asioiden riistämiseen. Ihmiset eivät tule pääsemaan kaikkilalla avoimesti näkyvästä sairaudestaan kiduttamalla lääkäreiltä toiveikkaita lausuntoja tai vain yksinkertaisesti tappamalla heidät. Lopettakaa heti kaikki usko tähän yhteiskuntaan, joka tietämättään toimii kansainvälisen rikollisuuden eduksi, joka väsymättä sokeana myyränä ahertaa kohti maaplaneetan ekologista tuhoa. Herätkää! Herätkää! Herätkää! Pysähtykää! Pysähtykää! Pysähtykää! Tämä on käsky!

TIMANTTITEIPPI

täydellinen kestävyys ilman sisäisiä jännitteitä.

MYÖTÄTUNTO

on vaikein asia. Se tuottaa hirvittäviä sisäisiä jännitteitä, jotka eivät ole välttämättä mitenkään hyödyllisiä, päin vastoin.
Jumalassa yhdityy tietoisuus luomakunnasta, repivät äärimmäisyydet, joihin ihmisen myötätunto ei ehkä milloinkaan täysin yllä. Jumalan tietoisuus on ihmiselle yhtä tuskallinen kuin tuskallisin mahdollinen kuolema, mutta ei sen pahempi. En tiedä tässäkö piilee se paljon puhuttu kristityn toivo?

Wagnerin Parsifalin vaatimus myötätunnosta on ankara. Olen joutunut miettimään sitä paljon lukiessani hitaasti ja huolella Victor Malarekin ihmiskauppaa käsittelevää kirjaa. Malarekin kirja järkyttää minua syvästi. Se on asiadokumentti, joka välttää provokaatiota. Mutta pelkät asiat, hieman pehmennettyinäkin ovat hyvin raskaita kestää. Tunnelma on jotenkin ylivanhatestamentillinen. Joosefin myyminen Egyptiin: "Egyptissä Joosef myytiin Potifar -nimiselle faraon virkamiehelle." Jotenkin vasta nyt alan käsittää miten äärettömän raskasta tavaraa Raamattu sisältää. Alan jo hämärästi aavistaa totuuden nykymaailmasta, mutta en pysty vielä esittämään sitä tasapainoisesti - koska en kestä sitä. Toisaalta yksityiskohtaista tietoa ei vielä ole tarpeeksi - en pysty hankkimaan sitä näin vaikeissa henkisissä olosuhteissa kovin suuria määriä kerralla. Maailmassaoleva tieto, vaikka se on riittävää, on kovin myrkyllistä... hiukset harmaantuvat. Mutta ainekset "uuden Vanhantestamentin" kirjoittamiseen ovat ympäristössämme. Henkilöissä eri minät nuljahtelevat ja kiihkoilevat, liioittelevat eivätkä pysy asiassa. Ei kuitenkaan tarvita Jesajaa ja Jeremiaa uudelleen, tarvitaan heidät ylittävä tietoisuus. Mutta se on jumalallista: tuskallisin mahdollinen kuolema.

Olosuhteet: 1920 luvulla Suomesta lähetettiin Moskovan Lenin-kouluun kommunisteja opiskelemaan. Heistä moni ei läpäissyt pääsykokeita, joissa ehdoton edellytys oli horjumattomuus puoluekannassa ja hyvä terveys. Joitain koulun käyneitä ei voitu lähettää Suomeen, koska heidän terveyttään ei katsottu riittäväksi "suomen äärettömän ankariin olosuhteisiin". He jäivät neuvostoliiton "suopeisiin olosuhteisiin" tekemään työtä.

"Suomen olosuhteet" eivät ole muuttuneet ainakaan parempaan suuntaan noista ajoista. Toisinajattelu (mikä tahansa ajattelu, jos siinä on järkeä) täällä käy terveydellisesti sietämättömäksi. Se mikä saattaa, ja mikä on aina saattanut, estää kaiken vakavan, hyödyllisen työn tekemisen täällä on juuri se, että kenenkään ihmisen terveys ei kestä järjen valoa keskellä tämän tasoista hulluutta.

Malarek on myötätuntoon kykenevä ihminen, siksi hän osaa tuoda hyvin esiin nykyajan orjuuteen liittyvät monet tietojemme, teknologisen kehitystasomme ja ns. "länsimaisen sivistyksen" kanssa käsittämättömän vaikeasti yhteensovitettavat puolet: kysymyksessä on koko pornoutuneen länsimaisen kulttuurin ydinongelma. Malarek antaa minusta niin todenmukaisen äänen kaikille osapuolille kuin tuollaisessa suppeassa perusdokumentissa on mahdollista. Tämänkin ymmärtäminen vaatii jo ehkä omaa työtä, ja omaa moraalista kokemustra asiasta. Luulen, että Malarekin varsinainen oma moraalinen kannanotto eri asioihin on liitetty jälkeenpäin. Hän ei onneksi pilaa itse dokumentaarista aineistoa moralisoimalla ja arvottamalla erilaisia näkemyksiä, vaan liittää "oman mielitpiteensä" objektiivisten tosiasioiden jälkeen. Tämä on eräänlaista salakieltä, joka ei pilaa itse koodia, mutta joka on välttämätöntä, että nykymaailmassa voisi julkaista mitään järkevää. Dostojevski ei tässä nykyisessä "miten elän kirjoittamisella" -oppaiden maailmassa saisi mitään julkaistua. Feministit ja homot ja rikkollisten ilmaispalvelijat repisivät hänet kapppaleiksi kuin sylivauvoja ahmivat hullut susikoirat Euripideen.

Miksi tämä aihe, ihmiskauppa, on tärkeä, minusta kaikkein keskeisin nykymaailmaa kuvaava aihe? Wagnerilta löytyy vastaus, Reininkullassa ja PArsifalissa on aivan selvästi hahmotettu tämä lumouksen katoamisen seuraus, joka pitkällä aikavälillä tuottaa yhä suuremman kysynnän ihmiskaupalle ja seksiorjuudelle. 1900-luvun totalitarismit voidaan nähdä suoraan yrityksenä ratkaista tämä äärettömän vaikea protestanttiseen etiikkaan liittyvä ongelma, jonka myös Max Weber ja Marx täydellisesti tajusivat. Tämä on euroopassa tosiasia nyt. Se oli Egyptissä tosiasia silloin kun muinainen Kuolleiden kirja kirjoitettiin. Tässä ei ole kysymys pelkästään minun henkilökohtaisista "persversioistani". Jokainen voi havaita sen kuljeskelemalla Saksalaisten kaupunkien strippiluolien täyttämiä katuja. Kysyntä maksullisille palveluille on päätähuumaava. Dostojevskilaisesti olisi kysyttävä, miksi tämä kysyntä on näin sairasta, eikä ryhdyttävä syyllistämään heikossa asemassa olevia, kenties sairaita asiakkaita.

Isaraelissa ja arabimaissa tämä asia on Malarekin mukaan vielä huonommin. Länsimainen pornotuotanto, jonka kulutus on noissa maissa kuulemma aivan käsittämättömällä tasolla, on aiheuttanut aivan toisen mittakaavan ongelmia kuin länsimaissa. Nämä ongelmat ovat vasta tulossa länsimaihin. Malarek kertoo, että valtiovalta tukee uusien bordellien perustamista Israeliin, koska "palestiinalaiset miehet" raiskaavat järjestäen tyttärensä, poikansa, kaikki pikkulapset, tytöt ja naiset, ellei bordelleilla saada hillittyä heidän saatanallista eläimellisyyttään. On uhrattava ulkomaalaiset naiset, että voidaan pelastaa omat, tämä on Israelin politiikkaa. Paikallinen israelilainen poliisijohtaja sanoo haastattelussa: "Ne jotka luulevat että tämä oongelma on ratkaistavissa poistamalla prostitutio, eivät tiedä mistä puhuvat." Tämä ilmiö on Malarekin mukaan koko yhteiskunnan läpäisevä.

Eri osapuolten näkökulmiin on erittäin vaikea suhtautua myötätuntoisesti, dostojevskilaisesti. Ne jotka luulevat, että länsimaisen yhteiskunnan ongelmat ovat ratkaistavissa tietämättömyyttä eli kontrollia lisäämällä, ihmisten vapautta ja sananvapautta rajoittamalla, eivät tiedä mistä puhuvat.

8.11.2006

RAKKAUDEN PELKO

Minulle rakkauteen liittyvä pelko on enemmänkin pelkoa, etten kykene rakastamaan. Että joudun loukkaamaan toista ihmistä sillä, etten kykene rakastamaan tätä. Olen todella heikko rakastamaan ihmisiä ja melko vahva rakastamaan itseäni. Jos ei kykene rakastamaan, ei ole rakkautta. En voi tietää kykenenkö rakastumaan johon kuhun vain en. Pelkään hysteerisesti mielenkiinnon loppumista, varsinkin jos henkilö on nainen, kaunis ja viettelevä. Kovin suureen hulluuteen en ole halukas ryhtymään, siksi pyrin olemaan ajattelematta järkevästi. Luotan vaistoihini, ja toivon parasta. Usein vaistoni sanovat, että kaikki on mahdotonta. Silloin tahtoisin olla luottamatta vaistoihini. Mutten voi.
Tietysti pelkään myös rakkautta, joka kaiken rakkaudettomuuden keskellä toimii riippuvuutta tuottavan huumeen tavoin. Rakkauden riippuvuutta tuottava puoli on sairaus. Se ei ole yksilön vaan yhteiskunnan sairaus.
Seuraava pelon aihe on se, että jotkut tilanteet ja lähtökohdat ovat miten intohimoiselle rakkaudelle tahansa ylivoimaiset. Vaikka kykenisi rakastamaan, ja saisi ehdotonta vastarakkautta, olosuhteet tekevät sen mahdottomaksi. Sota tai kapitalismi erottavat rakastavaiset toisistaan. Joudumme eri vankiloihin, minä faaraon orjaksi, ja hän seksiorjaksi maakuoppaan. Kaikki halu ei vain paeta, vaan muuttaa maailmaa ja olosuhteita johtuu tästä voimasta.
Rakastetuksi tuleminen on minusta yhtä pelottavaa kuin se ettei olisi rakastettu. Kun on rakastettu on hirvittävän suuri vastuu rakastavasta ihmisestä. Vastuuntunne syntyy siitä, että ymmärtää toisen ihmisen, kenen tahansa, omaan sieluun kohdistuvan rakkauden olevan armolahja. Sitä ei halua heittää pois, koska tietää: ilman armoa ei ole sielunpelastusta.
Tässä tietysti on se mahdollisuus, että tulen huijatuksi, ja että itseeni kohdistuva huomio on toisen ihmisen turhamaisuuden, nautinnonhalun tai jonkun muun järjettömän päähänpinttymän seurausta. Tässä suhteessa olen onnekas: minusta kiinnostuvat enintään sellaiset, joista olen itse kiinnostunut.
Kun kaasu kuolee ei jarruakaan enää tarvita.
Kaikki ansiotyö on rahan perässä juoksemista.
Kun siitä tulee uskonto, alkavat ongelmat.

ARMO,

sallittu poikkeus sääntöön.

Kirottu on se, joka voi elää vain armolahjoista, ja joka heittää ne pois.

IHMISTEN VÄLINEN TASA-ARVO

Kaikki ihmiset ovat veljiä ja tasa-arvoisia siinä mielessä, että jos planeetta tuhoutuu kaikki tuhoutuvat. Kohtalo on sidottu. Tähän loppuu veljeys ja tasa-arvo. Sielunveljiä on vain pieni osa, koska sieluja ei synny tyhjästä niin kuin hyttysiä ja kiinalaisia. Nykymaailmassa, sielu on omattava ja sen jälkeen se on pelastettava. Muussa tapauksessa ihmisellä ei ole sielua.
Vanhauskoiset erehtyvät jos kuvittelevat, että kaikilla ihmisillä on elävä sielu. Miksi oltaisiin joka hetki huolestuneita sielunpelastuksesta, jos kaikilla ihmisillä olisi elävä sielu?
Vain pienellä osalla nykymaailmassa elävistä ihmisistä on sielu, ja heistä suurella osalla äärimmäisen alkeellinen ja kehittymätön sielu.

Sielulliset ihmiset eivät ole hetkeäkään keskenään tasa-arvoisia. Yksikään sielu ei ole täsmälleen samalla kehitysasteella toisen kanssa. Vallitsee täydellinen individualismi, täydellinen hierarkia, alkeellisimmasta sielusta kohti täydellistä sielua, eli Jumalaa. Alkeellisimmassa sielussa on vain vähän hyvää, Jumalan sielu on täydellisen hyvä, pahaan kykenemätön. Korkeamman asteisella sielulla on ehdoton valta kaikkien alempiasteisten sielujen yli. Tätä valtaa ei tarvitse hankkia, se ei kaipaa tunnusmerkkejä, se on olemassa, joka hetki. Sielut aistivat sen.

Täydellinen tasa-arvo, tasapäisyys, vallitsee vain sieluttomien, sielunsa kadottaneiden ja kaiken kilvoittelun lopettaneiden keskuudessa. He eivät ole vain täysin arvottomia luontokappaleita, vaan ehdottomasti huippuvaarallisia. Maailman ekologinen pelastus riippuu vain yhdestä asiasta: ihmisen oman sielun pelastumisesta. Sieluttomat tuhoavat väistämättä planeetan, jos heitä ei kyetä hallitsemaan. Siksi kaikki ihmiset ovat veljiä sieluttomien ääretöntä tuhoavaa armeijaa vastaan. Sielutonta ihmistä ei voi pelastaa, koska hänellä ei ole sielua, jonka voisi pelastaa. Sieluttomat ihmiset eivät voi pelastaa itseää, siksi he eivät voi pelastaa planeettaa.

Jos kuka tahansa yksilö maailman massojen sieluttomista horisonteista olisi toiminut poliittisesti ja uskonnollisesti pirstoutuneen Irakin johtajana Saddam Husseinin tilalla, siviiliruumiita olisi syntynyt tuhatkertaisesti se määrä, jonka Saddam synnytti. Saddam oli lempeä tyranni sieluttomaan ihmiseen verrattuna, joka on armoton, eikä milloinkaan salli poikkeusta sääntöön.

Itse kannatan e-kansandemokratiaa ilman ammattipoliitikkoja.

7.11.2006

KESKUSTELU NAISISTA

on suomalaismiesten kanssa äärimmäisen turhaa. Tiedon määrällä ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia lisääntyä, koska kukaan itseään ilmaistakseen riittävän älykäs ihminen ei tee mitään sellaista, harrasta mitään sellaista, jolla olisi moraalista tietoa tuottavaa merkitystä. Rakastaminen on sellaista, tappaminen on sellaista, sotiminen on sellaista. Kaikki asioita, joita suomalainen mies ei tällä hetkellä historian aikaa kovin palavasti harrasta.

Ei ole hirveästi järkeä keskustella ja kirjoittaa tänne verkkoon näitä mielipiteitä, jos ne eivät kosketa ketään, eikä kenelläkään ole niihin mitään muuta sanottava kuin arvottomia apriori, ei-kokemusta, mielipiteitä. Mies jolla ei ole kokemusta mistään, joka ei ole elänyt mitään, jolla ei ole intohimoa mihinkään, ei ole mikään mies, vaan räkänokka.

Moraalinen tieto on asia, johon yksikään suomalainen ei kykene sanomaan mitään muuta älykästä kuin enintään sen mitä on kirjoista oppinut. Ja se tieto oli juuri se, mikä ei nyt riittänyt.

Suomalaiset ihmiset ovat lakanneet elämästä elämää... heidän kykynsä käsitellä omien kokemusten perusteella epätriviaalia moraalista tietoa on olematon. Amerikkalaiset ovat keskimäärin, mitä olen keskutellut ihmisten kanssa ja lukenut kestustelupalstoja, huomattavasti korkeammalla tasolla. Mutta he eivät tiedä mitään sellaista mitä minä en tietäisi, paitsi sodasta, josta he ovat oppineet paljon, mutta joka tieto ei ole julkista. Samat kysymykset vaivaavat heitä. Kysymykset, jotka seuraavat meidän kulttuuristamme. Kysymykset, jotka eivät vaiva suomalaista ihmistä, vaikka me olemme Venäjän naapurimaa. Huumeiden käyttö on turhaa, rocknroll on turhaa, jos sen avulla ei voi tietää mitään sen enempää kuin minä voin täällä tietää. Mutta ketkään eivät tiedä afrodisiaan liittyvää moraalista tietoa niin paljon kuin venäläiset naiset. Jos me haluamme oppia jotain, meidän täytyy oppia niiltä, jotka tietävät. Ei niiltä, jotka ovat yhtä tiedottomia kuin me, niin kuin Amerikkalainen kulttuuri on afrodisian ja eroottisuuden edessä. He pääsevät seksuaalisuuteen, mutta he eivät pääse sen pidemmälle. He eivät tule milloinkaan pääsemään.

Amerikklaiset lentävät Venäjälle vain tutkiakseen näitä moraalisia kysymyksiä, oppiakseen. Meillä on lyhyt matka, mutten ole milloinkaan tavannut yhtään suomalaista ihmistä, joka olisi päässyt kovin syvälle slaavilaisen sielun perille. Kukaan suomalainen ei tiedä juuri mitään venäläisestä seksuaalisuudesta, ei edes henkilöt jotka ovat koko elämänsä asuneet venäjällä. Mutta monet venäläisetkään eivät tiedä. Siksi he lukevat kirjoja. Suomalaisetkin lukevat kirjoja, mutta he eivät kirjoita kirjoihin tärkeitä moraalisia tietoja, joita olisi hankittu kovalla tutkimuksella, vaan he kierrättävät arvottomia latteuksiaan ja typeryyksiä, kansankuvauksiaan, ja dekkareitaan, sanalla sanottuna ainesta, joka sietäsii välittömän tuhoamisen kirjastoista ja kirjakaupoista. Nämä tuotokset ovat unettavaa myrkkyä, jotka siirtävät ihmisten huomiota entisestään epäolennaisuuksiin, jotta ei vielä vähemmän eläisibvät todellisuudessa, ja kykenisivät itse hankkimaan tärkeää ja kulttuuria rikastuttavaa moraalista tietoa.

Minä en tiedä ovatko Suomalaiset miehet koskaan oikeasti eläneet, ovatko he koskaan tunteneet sielunsa pohjiin saakka, ja janonneet elämää, uskaltaneet janota koko sillä syvyydellä johon ihmissielu yltää, ja eläneet edes hetken, mutta ehdottomasti ja palavasti. Tuollainen turkkilainen mattokauppias tietää naisista enemmän kuin koko Suomen kansa, sen kirjoitettu kirjallisuus ja taide. Sellaisen asian tajuaminen on hyvin järkyttävää. Mies asuu Helsingissä, näyttää normaalilta ulkomaalaiselta, mutta elää täällä aivan jotain toista elämää kuin muut ihmiset. Hän ei anna tämän yhteiskunnan häiritä itseään liikaa. Ei ole mikään ihme, että turkkilaisilla miehillä on naisasiat kunnossa, minne ikinä he menevätkään, jos he kerran ovat niin paljon älykkäämpiä kuin koko suoeman älymystö yhteensä, että edes selvittävät itse joitain asioita itsestään ja toisista ihmisistä, omasta kansasta ja naapurikansasta, niin että voivat sujuvasti ja menestyksellisesti toimia. On jotenkin tietysti aika turhauttavaa tämä paasaaminen.

MINULLA KOHOAA KYYNELEET SILMIIN KATSOESSANI IKONIEN TYTTÖJÄ

Miehet ovat kovin erilaisia. Keskustelussa, kun mainitsin, että netin marriageagency-palstoilla, joita itse vielä jokin aika sitten katselin sinisilmäisenä, äiti ja tytär tai äiti ja poika samassa kuvassa on viesti pedofiileille, vastattiin minulle, että se tuntuu aivan loogiselta, että miten muuten olisi voinutkaan ajatella.

Esimerkiksi tällaisilla sivuilla, luonnehdinnat ovat stereotyyppisiä, kuvan mietittyjä, ja tietyissä samoissa taustamaisemissa otettuja. Mitä nämä naiset haluavat? Ovatko he kaikki huoria?
Jos ovat, ortodoksisen uskonnon täytyy olla prostitution osalta jotenkin meille hyvin outo. Sen tiedän itsekin, että ulkomailla seikkailevalle venäläiselle naiselle siirtyminen bordellista romanttiseen rakkaussuhteeseen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sitä ennen heillä saattaa olla lumeavioliitto yhdessä maassa, ja viisi kymmenen rakastajaa pitkin maailmaa. Mutta mistä he imevät kaiken sen käytännöllisen tiedon, jota tarvitaan tässä hämärässä ja vaarallisessa maailmassa liikkumiseen ja elämiseen. Ystäviltään, suullisena perinteenä, äidinmaidosta. Mutta siltikin, prostitution yleisyys, vaivattomuus ja jokapäiväisyys tuossa kulttuurissa tuntuu minulle olevan täydellinen mysteeri. En voi mitenkään käsittää tätä ilmiötä.

Eräs venäläinen mies, joka ehdotti minulle osallistumista orgioihin, ja johon hän sitten yksin hetkeä myöhemmin lähti sanoi asiasta niin, että heidän äitinsä, äidinäitinsä, lukemattomien sukupolvien ajan kaikki äidit ovat olleet huoria. He ovat huorien kaanon. Epäluuloisena kuuntelin. Miten yhteiskunta olisi missään vaiheessa voinut toimia edes vähääkään järjestäytyneesti, jos niin olisi. No mutta eihän se Venäjällä olekaan. Olisi hauska lukea jonkinlainen historiallinen tutkimus venäläisestä huoruudesta, muinaisista ajoista Katariina Suureen ja hänestä meidän päiviin. Oliko slaavilainen ihminen ja nainen jo meidän tuntemassa muodossa silloin kun he valitsivat uskonnokseen kreikkalaiskatolisuuden? Onko tämä kyltymätön nainen kreikkalaiskatolisen kirkon työn hedelmä, vai minkä työn hedelmä se on? Joka tapauksessa venäläistä naista ei kaikissa tapauksissa tarvitse huoruuteen pakottaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen ollut prostituoidun kanssa, joka kiemurtelee ja sätkii kuin käärme orgasmeissa koko yön. Vanhoina hyvinä aikoina (jolloin tietysti itsekin vielä opiskelin) hyvin usein unohtuivat puheet tunnista, hämärät suhteet venyivät kuukausiin.

Eräs ystäväni joka ei tunne venäläistä kulttuuria sanoi, ettei hän näe mitään erikoista näissä naisissa. Että vastaavia naisia on paljon kaikissa länsimaissakin. Minulle tällainen käsitys oli aivan erikoinen. Mutta sitten aloin ymmärtää, että henkilö, joka ei lähemmin tiedä miten nämä naiset liikkuvat, puhuvat, elehtivät, koskettavat, tanssivat, elävät, eivät näe muuta kuin piksellit tietokoneen ruudulla. Kaikki se mikä tulee kulttuurin kautta jää pois, jää jäljelle vain tuo kuva.
Jos pelkkiä pikseleitä vertaa, ero ei ole suuri, tai se voi olla lähes olematon. Toisaalta tällainen objektiivinen vertaaminen tasapainottaa omaa käsitystäni, joka on täysin hengen sanelema: minä liitän jokaiseen venäläiseen tyttöön Tolstoin romaanin. En näe ainuttakaan ilman, etten liittäisi häneen kaikkia Pushkinin määrittämiä atribuutteja.

Todellisuudessahan venäläisen ja muunmaalaisen naisen ero on käsittämättämätön. Se on mysteeri, ihmeen kaltainen ero. Sielun liike on kosmista. Eloisuus ja huumori ovat yhtä kuin lumous. Afrodisiakäytäntö on joltain toiselta planeetalta. Mutta samalla niissä elää Bulgakovin Margarita, kammottaviin rikoksiin kykenevä, terävä älyinen noita-akka, joka on kuin peili, josta kaikki valheet ja pahat teot heijastuvat takaisin tuhatkertaisella sokealla voimalla. Sitä noitaa ei suotta kannata maanitella esiin.

Kun pari viikkoa sitten olimme Remun kanssa matto-ostoksilla, väänsimme tietenkin tuntitolkulla juttua naisista. Helsingissä mattokauppaa pitävä turkkilainen mies sanoin, että hän ja hänen monet ystävänsä hoitavat seksuaalitaloutensa nykyään niin, että valitsevat verkosta pietarilaisia, latvialaisia, liettualaisia venäläistyttöjä, soittavat Skypellä, sanovat olevansa liikeasioilla kaupunkiin saapuvia liikemiehiä, sopivat tapaamisen jne. Todennäköisyys päästä hommiin ensimmäisenä iltana jonkun alle 20 vuotiaan kaunottaren kanssa on kuulemma 95%. Mattokauppias sanoi hoitaneensa näin kymmeniä tyttöjä. Ilmaiseksi, ilmaiseksi! Joo, joo, tietysti. Yksi niitä, latvialainen on nyt tulossa hänen kauppaansa töihin. Katsoin tätä helvetillisen rumaa, karvaista, keski-ikäistä miestä, melkoisen ihmetyksen vallassa. Miehet ovat niin kovin erilaisia. Maailma niin kovin ihmeellinen. Nuorten miesten suullinen kulttuuri Suomessa on näissä asioissa niin kovin köyhää: hyvin vähän on kokemustietoa ihmisillä. Naiset ovat ilmeisesti paljon aktiivisempia ottamaan asioista ja elämästä selvää.

Minulla kihoaa kyynelet silmiin katsoessani noita ikonien tyttöjä.

OTOLITHS

Jos Mark Youngin verkkojulkaisu kertoo mitään siitä missä runoudessa maailmalla mennään (en usko... maailma menee siellä missä sen henki on), ensisilmäyksellä kiinnostavin kama tulee Istanbulista. Annettakoon minulle anteeksi etten koskaan lue englanninkielistä runoa yhtä riviä enempää... ellei yksi rivi vakuuta, homma jää heti siihen... en tiedä mitään tyhmempää hommaa kuin huonojen, mitättömien runojen lukeminen. Niiden kirjoittaminen, jota itsekin koko ajan harrastan, ei tietenkään ole omasta mielestä niin tyhmää, koska usein tosi huononkin runon takana on jokin tunne tai hyvä kela, joka ei vain sillä kertaa saa ilmaisuaan. Itse ei aina voi tietää onko siinä mitään vai ei. Ratkaisu jää lukijoille, ja lukijat, jos ovat yhtään minua viisaampia, toivottavasti haistavat yhdellä vilkaisulla kannattaako hypätä yli vai ei.

Runoudessa on mahdotonta tehdä mitään kiinnostavaa, tai edes hereilläpitävää vain yhdistelemällä vanhoja palikoita. Henki ratkaiseen jaksaako runoa edes lukea. 99.99% ei jaksa. Henki voi ilmetä kaikenlaisissa merkeissä ja rakenteissa, yhtä hyvin vanhoissa ja kuluneissa kuin uusissa ja keksinnöllisissä. "Vain yhdistelemällä": yhdistämällä jotain mikä on tunnettua, yhdistämällä jollakin tunnetulla tavalla. Olennainen -eli vaikeasti tavoitettava- ei synny niin, että asioita tuosta vaan yhdistellään tai tuosta vaan vuodatetaan. Olennaista ei ole se, onko itse asia uusi tai onko yhdistelyn tapa uusi, vaan kuinka vapaa kirjoittaja on? Miten plastisesti hän materiaaliaan hallitsee ja miten voimakkaasti hän sitoo yhteen aineksia, jotka kuuluvat yhteen, mutta joiden yhteenkuuluvuutta maailma, ihminen ja mielikuvitus vastustaa. Jos ei runossa ole väkevää sävyä, tyyliä, henkeä, joka syntyy yhdistelyn mielikuvitusta vastustavasta voimakkuudesta, runolla on enintään pedagogista merkitystä.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com