26.9.2006

IDEA, ajatus joka ottaa kaiken huomioon.

IDEALISTI, uskoo ideoiden tasa-arvoon, niiden tunnettuudesta tai tuntemattomuudesta riippumatta.

IDEOLOGI, uskoo yhden idean ylivaltaan. Idean turmelija.

IDEOLOGIA, ajatusjärjestelmä, joka perustuu loogisesti ideaan niin, että rakkaus jätetään huomiotta.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

IDEALOGIMUS, idean puhkeaminen kukkaan, Jumalan armosta.

Ripsa kirjoitti...

Ideasta ideologiaan on varmaan aika pitkä matka ja aika.

Mitä tulee sitten sen vaikutuksiin, niin tärkein mielestäni on se että POLIITTISET ideologiat eivät koskaan ole esteettisesti neutraaleja.

Tämä vaikuttaa kaikkeen. Niin kauan kuin niitä nyt on olemassa, ihmisiä ja niiden ideologioita.

Sven Laakso kirjoitti...

massaideologia syntyy minusta siitä, että ihmiset ovat jostain syystä todella kehnoja tajuamaan ideoiden moneutta ja eroja.

Monelle on paljon jos tajuaa edes yhden idean kunnolla: populistiset ideologiat perustuvat tähän.

Ei kai joku Matti Vanhanen voisi suu jatkuvassa idioottimaisessa hymyssä ajaa jotain ihanmitättahansa kilpailukykypolitiikkaa, jos hän ottaisi objektiiviset tosiasiat, ja ideat, niiden moneuden, huomioon.
Hän on yksittäisen ideologian vallassa ja oikeuttaa päähänpinttymänsä ideologian avulla. Tällaiset ihmiset ovat aina varmoja siitä että on olemassa vain yksi idea, nimittäin se jonka he itse ovat sattumalta sisäistäneet.

Anonyymi kirjoitti...

Jos kyse olisi ainoastaan ihmisten kykenemättömyydestä ymmärtää ideoiden moniutta, ei tilanne olisi vielä toivoton: ideoiden monius toteutuisi ihmisten moniudessa.

Mutta ideoiden omaksuminen ei ole satunnaista. Ideoiden reseptiolle voidaan osoittaa jokin logiikka, joka ei ole idean laaduista riippuvainen.

Tyypillisin logiikka lienee, että ideat, jotka tuottavat omaksujalleen enemmän turvallisuutta tai nautintoa, omaksutaan helpommin kuin ristiriitoja tai ahdistusta tuottavat ideat.
Laboratoriorotta-logiikan lisäksi reseptio voi tapahtua päämäärähakuisesti: uskon niihin ideoihin, jotka auttavat minut saavuttamaan predestinoimani tavoitteet.

On tietysti muunkinlaisia ideointitapoja, jotka estävät satunnaisen moninaisuuden toteutumisen. Keskeistä tässä on väite, että ideoihin ja ideologioiden syntyyn liittyy enemmän valintaa kuin ymmärtämättömyyttä.

Oikeastaan juuri ideoiden moninaisuuden (esi)ymmärtäminen johtaa siihen poterosotaan, jossa ideologiat erotellaan rintamalinjakyltein. Ideologiat ovat aina vastarintaliikkeessä: ne nimeävät itsensä, jotta tunnistaisivat vihollisensa (tunnussanojen logiikka).
Ideoiden/ideologioiden vastakkainasettelu on sosiaalinen toimitus, taktinen liike konformiteettiin perustuvassa selvitymisstrategiassa.

Juuri ideoiden moninaisuus ja oman ideani pienenpieni, murto-osainen heikkous pakottaa minut piirtämään rajani ehdottomasti (ja sosiaalisesti tunnistettavasti) kuviteltuja vaaroja vasten. Itsen pysyvyyden kokemus tulee liitetyksi tiettyihin luovuttamattomiin ideoihin.

Ihmisten keskimääräistä kykyä omaksua ideoiden moninaisuus voi testata tarkkailemalla reseptiota kaikkein vähiten uhkaavilla elämänalueilla. Kuinka vaivattomasti useimmat pystyvät leikkimään lasten kanssa - luopumaan omasta pysyvyydestään ja rajoistaan.

Ripsa kirjoitti...

Itsen rajojen piirtäminen?

Etkös nyt erehdy? Vaarat ja vastukset ja muut menevät läpi kuin tuuli, jos tiedät että minuutta ei ole.

Että olet yhtä sen moneuden kanssa.

Silloin voit myös kirjoittaa siitä paljon helpommin kuin piirretyin rajoin.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com