31.10.2005

OLEN OTETTU

siitä että Onfrayn kaltainen hieno opettaja ja systemaattinen ajattelija on vetänyt yhteen Kapinallisen politiikasaan kaikki ne teemat, joita olen tämän kahden vuoden aikana tällä palstalla käsitellyt. Siksi suosittelen Onfrayn kirjaa, jossa tämä kaikki on sanottu paremmin ja viisaammin.

Lopuksi tahdon kiittää lukijoita ja sanoa vielä sanasen. Nykyisessä kultturissamme ei ole mitään sellaista piirrettä, jonka voisimme säästää läpikäydessäme sen täydellisen inhimilliseten energioiden romahtamisen, joka on ainoa kuviteltavissa oleva tulevaisuutemme. En voi sanoa, että tulisi ikävä tätä kaikkea elämän tukahduttavaa saastetta, joka nyt lähes yksinomaan ympäröi meidät. Me emme voi sille enää mitään, että globaali kapitalismi tulee järsimään kaiken energiamme, lihamme ja luumme. Meillä ei ole mitään tarjottava, ei edes tyhjyyttä, seuraavalle sukupolvelle.

Kääntäkäämme siis katseemme voittaneeseen, juhlivaan kulttuuriin, jossa dionysinen imperatiivi osattiin asettaa riittävän varhaisessa vaiheessa apollonisen herraksi. Katsokaamme venäjän nuorisoa, tuota sädehtivässä dionysisessä energiassa kylpövää värikästä satamiljoonaa päistä kaunista ja ilahduttavaa goetheläistä teatteriseuruetta. Katsokaamme tuota aistinautinnon antiikin ylittävää reilusti ylittävää hehkua ja voitokkuutta. Katsokaa tuota miten nainen rakastaa miestä, miten ruumis kuuntelee järkeä, miten tyttö kääntyy pojan puoleen metrotunnellissa, jonka portaat nostavat loputtomasti himmeään valoon rakastavaisia hiljaisia pareja.

Katsokaamme niitä jotka ovat ylivoimaisia voittajia. Katsokaamme ihmeellisen viisauden kulttuuria, jossa olosuhteiden taivaallisuus ylittää kevyesti sen mitä Michelangelo kykeni kuvittelemaan Sixtuksen kappelin kattoon. Katsokaamme pientä kalpeaa Apollonia, jolla on kytketty raskas, oikeudenmukainen lukko jalkaan. Ja katsokaame jättiläismäistä hyvyyttä, Dionysoksen hymyileviä viininkosteita huulia. Ihailkaamme tätä valtakunnan kokoista ruusuntuoksua, jota lumouksen katoaminen ei ole vgielä saavuttanut.

Ja mistä tämä etumatka? Miksi tämä sokaiseva energia, tämä sokaiseva lumouksen valo? Vain siksi, että jokainen sosialismissa vietetty päivä kaksinkertaistaa kauneuden syntyvien lapsien kasvoilla. Vain siksi että jokainen lumouksessa vietetty päivä on täynnä voimaa ja elämää. Vain siksi että ihmisille vain hetkeksi anettiin sielu ja heistä tuli melkein jumalan kaltaisia.

Mitä sanottavaa heillä voisi olla länsimaiden väelle, jota he eivät tunne eivätkä rakasta? Kaukana ovat länsimaat näistä Leninin lapsista, ja kaukana pysyköön. Sitä rukoilkaamme.

UUSI TEOSTOMAKSU

Se on sellainen, että jos kuulen artistia tahtomattani, artisti maksaa minulle kappaleestaan tietyn hinnan, esimerkiksi kaksi euroa. Jos kuulen saman kappaleen toistamiseen, tahtomattani, hinta korottuu kaksinkertaiseksi, häiritsevyyden lisäännyttyä redundanssin takia. Jos kuulen kolmannen kerran, artistilta amputoidaan käsi tai äänijänteet.

Kuulluksi tulemisellakin on oltava jokin hinta.

KAKSI SYYTÄ OTTAA JUMALAAN ETÄISYYTTÄ:

1) rakastaa liikaa, niin että kaikki sattuu, 2) ei saa vietellyksi.

DANTEN HELVETIN KARTTA

on Onfrayn piirtämänä mitä pikantein pikku dokumentti.

Dantelta Onfray lainaa omaan helvetin maantieteenseensä, joka kuvaa pikkutarkasti meidän kotimaatamme, muutamia hyödyllisiä käsitteitä: valli ja kuilu. Helvetti koostuu porrastetusti eri tasolla olevista maa-alueista, joiden reunalta alas liuttaessa vajotaan sairaalloisemmin kiduttaviin (kiduttajan näkökulmasta: intohimoisemmin nautittaviin) kirouksen tiloihin.

Vallin tehtävä on estää kuiluun syösty raahautumasta takaisin aikaisemmalle tasolleen. Ylikuumana höyryävässä globaalin kapitalismin maailmassa on tavallaan kolme merkittävää helvetin piiriä. Korkeimpana tilana on planeetan kokoisen jätekasan huippu, jossa suurpääoma pitää pesää. Sen lisäksi, että se kahmii energiavirroista itselleen oman hekumansa pohjattomaan pelkkää pornoa tuottavaan syöveriin, se jakaa energiaa alempaan maailmaan omien periaatteidensa mukaisesti. Alempi maailma koostuu kahdesta helvetin höyryävästä piiristä: keskiluokka ja maailman paskasammio. Paskasammio on suurempi kuin keskiluokka, ja se suurenee joka hetki. Kesluokan reunoilla on valli, joka estää paskasammioon valuneita raahautumaan takaisin kuiville. Keskiluokan tehtävä on pitää yksin suurpääoman energiavirrat liikkeessä. Kun ylikuumenemisreaktio on saatu käyntiin, voidaan suurta keskiluokkaa alkaa puristaa kokoon pienentämällä vallitettua aluetta, niin, että vaara valua paskasammioon kasvaa joka hetki.

Vallitetun pinta-alan pienentäminen tarkoittaa käytännössä yleisen hintatason nousua. Hintatatso pyritään saamaan niin korkeaksi, ja jättimäiseen paskasammioon valuminen niin todennäkäiseksi uhaksi, että klassisen lämmönvaihtoon perustuvan energian lisäksi käynnistyy outoja ydinreaktioita, joissa tuhoutuvien sielujen energia otetaan yläluokan pornotuotannon kustannusvälineeksi. Vieti, joka alas halutaan välittää on selvä: jos hukkaat aikaasi kapitaalisätkynuken pakkoliikkeiltäsi bloggaamiseen olen jätesammioon tuomittu. Tällä ydinreaktorimaisella tyhteiskuntamallilla, joka on taloustieteilijöidemme hienon ja kanmnattavan työn tulos, voidaan aikaansaada rajattomasti Danten helvettiä hirvittävämpi olotila, koko maailmaan, globaalisti.

Kiitos. Kiitos paljon siitä hienot ihmiset. Ehkä ansaitsette kaikki talouden hienon Nobel -palkinnon, mitalin ja kuparilätkän ja pläkkkipellistä leikatun tähden otsaan.

HARVAN TOTUUDEN

elinkelpoisuus on sopeutumiskyvyn ansiota.

LUMOUS

Tämä Onfrayn esiin nostama käsite on minusta erikoisen hyödyllinen, mutta tuskin sopii täsmennettynäkään minkään ajattelun objektiiviseksi perustaksi. Väitän kuitenkin, että se mitä Onfray käsitteellä tarkoittaa on koko länsimaisen sivistyksen tosiasiallinen, näkymätön ja lausumaton, perusta. Lumous on rousseaulaisen yksityisomistuksen epäilemisen perusta, sillä lumousta ei viimekädessä kukaan voi omistaa, ostaa, hallita. Lumous ei ole erityisesti kenessäkään, vaan säteilee ja heijastelee ympäristössä, kuin jonkinlaiseen vaimentamattomaan hilaan lähetetty valonsäde. Luomouksen tekeminen mahdolliseksi on hyvin yksinkertaista, ja vaatii hyvin pieniä yhteisiä ponnistuksia; se on yhtä helppoa kuin sen mahdottomaksi tekeminen. Lumous on aina yhteiskunnallinen, valtiota tai valtakuntaa koskeva kysymys.


Älykkyyden uudelleenmäärittely

Määrittelen käsitteen älykkyys uudelleen siten, että se merkitsee kykyä lumouksen poissa- tai läsnäolon havaitsemiseen. Tämä on mitä puhtaimin looginen kyky, koska sen omaavan on jatkuvasti otettava huomioon itsensä "mittalaitteen" vaikutus lumouksen poissa- tai läsnäoloon. Tämä on nähdäkseni ihmisälyn korkein toiminto. Ihminen kykenee luomaan lumoksen sinne missä sitä tosiasiallisesti ei ole, keinotekoisesti, hetkellisesti ja paikallisesti, taiteen keinoin. Ihminen kykenee myös imitoimaan lumousta, taikuuden keinoin.


Antiikin imperatiivi

Antiikin tiukkojen ihmisen vapautta koskevien määritelmien mukaan, elämä josta puuttuu lumous ei ole minkään arvoista. Jos ei lumousta voi saavuttaa on tragedia parasta päättää suorittamalla siisti itsemurha. Tämän mukaan orja, joka suostuu orjuuteen vaikka voisi vapaasti toteuttaa itsemurhan, on orjuutensa ansainnut. Orja, joka valitsee elämän, ei selvästikään ole riittävän "älykäs" havaitsemaan lumouksen läsnä- tai poissaoloa. Sillä lumouksen ikuinen poissa olo on kuolemaakin pahempi asiantila. Orjuus ei kuitenkaan välttämättä vielä tarkoita lumouksen poissaoloa. Voimme esimerkiksi lukea Apuleiukselta, kuinka ei ainoastaan orjuus vaan myös aasina oleminen, ei voi riistää olennolta lumousta, jos lumous on sen ympäristössä. Siten myös aasin elämä on suhteellisen elämän arvoista, silloin kun vain lumousta vähänkin on. Aasin, orjan, herran ja kuninkaan elämät muuttuvat yhtä lailla arvottomiksi lumouksen kadotessa, mutta vain aasin ja orjan elämät muuttuvat täysin sietämättömiksi.


Lumouksen vaara

Lumouksessa on myös vaara: sitä voidaan käyttää hyötymistarkoitukseen. Säteilevä aviopuoliso voi myrkyttää helpoimmin miehen joka on rakastunut, mielipuolinen diktaattori voi johtaa tuhoon helpoimmin kansan, joka on sokaistunut.
Faaraoiden maagit, taikurit, olivat kansan pelottelijoita: on syytä olla varuillaan ja peloissaan niiden edessä, jotka osaavat ja tietävät enemmän kuin itse osaa ja tietää. Faaraoiden maagit olivat entisajan osaajia.
Teatteri on lumouksen referenssi: teatteri voi synnyttää lumouksen tai olla synnyttämättä. Se ei ainoastaan muistuta meitä lumouksen olemassaolosta, sen katoavaisuudesta, vaan myös olosuihteista joissa teatterin täytyy toimia: tarjoavatko olosuhteet mahdollisuuden luomouksen idean toteutumiseen monissa vai harvoissa muodoissa?


Lumouksen kirous

Ilman elinolosuhteissa ja ympäristössä vaikuttavaa lumousta naisten ja miesten epäkaupallinen syvällinen, eroottinen, sensuaalinen, henkinen, kanssakäyminen ei ole missään luonnollisessa ja terveessä mielessä mahdollista. Jäljelle jää kauppatavaran arvioiminen ja hypistely täsmälleen siinä merkityksessä kuin Peter Northin tai Rocco Sifredin kaltaiset upporikkaan pornon (kapitalismin) Jumalat hypistelevät 16 vuotiaita latino- tai romanialaiskaunottaria; heittävät inhoten pois hylkytavaraa (virheitä joita me emme voi huomata), uteliaasti, kuumeisesti ja kulutushalusesti käpälöivät altista ja aivan kaikkeen itkunkyynelissä suostuvaa priimaa. Lapioivat inhoten pois palatsistaa, tuosta Leviathanin peräaukosta, yhdessä yössä loppuunkulutettua priimaa, jolla ei ole paskankaan arvoa, ja joka ei todellakaan kelpaisi kenenkään Peter Northin saippuan raaka-aineeksi. Tämä on kapitalismin normi, johon on syytä alkaa jokaisen iloisen pikku Mikki Hiiren ja ternimaito-Paavon hiljaa totutella. Pornon, eli prostitution, logiikka on se jylhä peruskallio, jolta globaali kapitalismi suoraan soveltaen ammentaa toiminta-analogiansa. Porno on fundamentalistinen uskonto, jota kauppakorkeakoulujen kappalaiset pappisseminaarilaistensa päähän iskostavat. On oltava hengessä; on uskottava ilman tietoa. Porno materialisoi kulutuksen mustan "nauti mistä voit" -lumouksen, jonka henkeä kapitalismi tehokkaimmillaan juhlii, jäljittelee ja tavoittelee. Porno on prossei joka kehittyy ja lajenee lumouksen häviämisen myötä. Se on kuin kultaa syövä hirviö, joka joutuu kaiken aikaa vyöryttämään elimistönsä läpi suurempia raaka-ainemääriä, löytääkseen köyhtyvästä maaperästä entisen määrän hippuja. Tässä realismissa Hieronymos Boschin kuvaelmat vaikuttavat vielä paratiisin ja lumouksen hehkuisilta paimen idylleiltä. Ja Danten helvetti näyttäytyy lohdullisena paikkana, jonne ainakin itse kaipaan lepäämään, joka ikinen elämäni hetki.

KOETAN NYT JÄTTÄÄ POLITIKOIMISEN

Edellä on sanottu kaikki tarpeellinen, ja Onfrayn kirjasta ja eurooppalaisesta yhteiskuntafilosofiasta jokainen voi lukea asiat parmmin muotoiltuina. Hauskaa on jäädä seuraamaan kuinka kauan kestää, että oikeasti jotain muutosvoimaa alkaa olla riittävästi ilmassa. Voi olla ettei meidän elämämme siihen riitä. Yksivaihtoehto tietysti on, että ihmislaji senilisoituu jäännöksettä, unohtaa lumouksen ja alkaa pelata tasohyppelyä tietokonekonsolilla.

NIHILISMIN, PSYKOOSIN, MASENTUNEEN SOPEUTUMISEN

ja loogisten itsemurhien aika on ohi. Kaikki muu paitsi aktiivinen vaihtoehdon suunnittelu ja toisenlaiseen talousmalliin vähittäisen siirtymisen edistäminen on anteeksiantamatonta rikollisuutta ihmiskuntaa vastaan.

Mikään kapina, vallankumous tai äkillinen siirtymä ei voi tulla kysymykseen koska: 1) järjestelmä on globaali, 2) kaikki elävät järjestelmästä, 3) itseorganisoituvan neuroverkon kaltaisen järjestelmän suojausmekanismit väkivaltaisia muutoksia vastaan ovat ylivoimaiset, ja epäonnisen vallankumouksen lopputulos olisi vain yhä syvenevä kurjuus, synkempi kontrolli- ja sortomekanismi.

WORD VERIFICATION

Alan olla aika kypsä tähän Bloggerin uuteen hienoon word verification -systeemiin. Tarkistuskoodit senkuin pitenevät. Tuollainen nejä merkkiä olisi maksimi. Miksi tätä oikeastaan edes tarvitaan tässä postausvaiheessa? Onko jossain havaittu virus, joka tutkii salasanan ja käyttäjätunnuksen, ja tekee haamupostauksia tai poistoja?

PAHIMPIA FASISTEJA

eivät ole ne jotka nauttivat rikosten, häpeän ja arvokkuuden maahanpolkemisen hedelmää, vaan ne uhrit ja hyväksikäytetyt, jotka kuvittelevat joskus myöhemmin voivansa nauttia rikosten, häpeän ja arvokkuuden maahanpolkemisen hedelmää.

LOOGINEN JOHTOPÄÄTÖS

Onfray muiden 1900-2000 luvun parhaiden henkien muassa on pitävästi osoittanut kuinka globaali kapitalismi nykymuodossaan tulee johtamaan globaaliin totalitarismiin ja surullisimpaan mahdolliseen orjuuden maailmaan mitä ihmiskunnan historia tuntee.

Siksi jokainen teko tai tekemättä jättäminen, joka edesauttaa nykyisen talousjärjestelmän toteutumista on aktiivinen rikos ihmiskuntaa vastaan. Kello raksuttaa joka sekunti tulevaisuuden ruumiskasoja, joiden rinnalla Natsien keskitysleirit olivat pelkkä lasten mehuhetki. Näissä arvioissa on sotilaallisen säntillisesti vältetty minkäänlaisten uhkakuvien maalailua. Eikä tämä ole profetia vaan varma, moneen kertaan tutkittu ja todistettu, tieto.

On aloitettava välittömästi kirjoittamaan uudenlaista talousjärjestelmää (voisiko sellainen olla suurikaan ponnistus jonkun matkapuhelimen suunnittelun rinnalla). Toimenpiteet nykyisen kapitalismin hidastamiseksi, vaikeuttamiseksi ja jarruttamiseksi on aloitettava tältä istumalta; raha- ja valtioliittojen purkamiset, talousalueiden universalisoinnit, suljetut ja fragmentoituneet talousalueet; henkilökohtaisesta kulutuksesta kieltäytyminen, säästäväisyys ja tiukka ateismi. Onfray sanoo: ollakseen ateisti ei tarvitse olla taloustieteen tohtori. Riittää kun katsoo ympärilleen.

Lumous ei löydy maailmaan pelkästään etsimällä, hapuilemalla, runoilemalla, silloin kun se on riittävän tehokkaasti, kuuliaisesti seniilien taholta tehty mahdottomaksi.

30.10.2005

E.P.SALOSEN

toivoisi kirjoittavan kunnon porno-oopperan. Ei mitään hassunhauskaa sentimentoa kuplettia vaan ihan oikean wagneriaaisen porno-tragedian. Eikö se vanha sanonta mennyt jotenkin niin, että taiteilijan pitää ottaa materiaalinsa läheltä. Täällä Suomessa se tarkoittaa humisevia honkia, järviä ja joutsenia, Los Angelesissa se ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin HC:ta.

ON VAIN YKSI SYY SILLE

miksi monet intellektuellit ja taiteilijat niin halukkaasti ovat poliittisesti "vasemmalla", ja kanattavat sosialististyyppisiä yhteiskuntahahmotelmia: lumous. Kapitalismi tuhoaa tehokkaimmin lumouksen, muut järjestelmät tehottomammin. Mitään muuta syytä yli päätään minkäänlaisiin poliittisiin kannanottoihin ei voi taiteilijalla olla. Jos lumous tuhoutuu, hän ei enää voi olla taiteilija.

Kukaan globaalissa kapitalismissa häiriöntunteitta jatsia soitteleva houkkio ei kuuluu mihinkään henkiseen kaanoniin. Taiteen edellytys on lumous, ja todellinen taiteilija on kaikista herkin havaitsemaan lumouksen puuttumisen: hän ei suinkaan luo sitä mikä on Graal, vaan ainoastaan vahvistaa. Nämä ovat näitä perusasioita.

TOLKIEN KOHTAA ONFRAYN

jos edellisen Sormuksen ja jälkimmäisen Lumouksen välille vetää yhtäläisyysmerkin.

TUO ONFRAYN KIRJAN

vastaanotto ja siihen kohdistettu kritiikki olisi hauska saada pähkinän kuoressa. Siitä voisi todella oppia paljon. En ole vielä etsiskellyt, mutta jos joku tietää asiasta jotakin?

KURJISTUMINEN

on harvoin ollut näin kyynistä ja tahdottua: niille, joilla ei ole mitän voitettavanaan, mutta aina menettävänään kykynsä päästä kirotusta tilasta, ei ole mitään toivoa; niille, joilla on tarpeeksi, että he voivat sijoittaa osan omaisuudestaan, kaikki on mahdollista; nille, jotka määräävät pelaamansa pelin säännöt, voitot ovat käytännössä varmoja." Onfray

Epätodennäköisen verisen vallankumouksen sattuessa ja maailman suurpääomapiirien menettäessä parhaassa tapauksessa vain kaiken aineellisen omaisuutensa, en näkisi tapahtuneessa suurtakaan rikosta. Ensinnäkin suuret pääomat eivät synny omistajien ponnisteluista vaan teknisiä keksintöjä keksivien ihmisten työstä. Toiseksi heillä on ollut aikaa esittää lainmuutoksia, joilla kapitalismi oltaisiin ajoissa saatettu poliittisen pätöksenteon lujaan alaisuuteen. Mutta he ovat esittäneet vain omia törkeyksiään, täysin unohtaen, että samaan aikaan miljoonat ellei miljardit kirotut luisuvat helvettiin heidän tekojensa takia.

Se kärsimys, jota olemme heidän hävyttömyytensä, heidän häpeänsä takia saaneet kestää, lumouksen totaalinen poissaolo maailmasta.... se mieletön, hillitön, sanoin kuvamaton rikos ihmiskuntaa vastaan - voiko kukaan kapitalistifasisti sitä käsittää, että jokainen lumouksen poissaolon hetki tarkoittaa minulle paljon suurempaa omaisuudenmenetystä kuin joku Microsoftin liikevaihto -, se rikos ei voi mitenkään tulla huomiottajätetyksi, siinä vaiheessa kun tilanteet oikeuden toteutumiseen ovat kypsät avautumaan.

KAIKEN YTIMESSÄ ON LUMOUS

Me emme tule saamaan sitä takaisin, niin kauan kuin taloususkontoon ei vastata määrätietoisella ateismin lääkkeellä.

Lumous hupenee, koska ylellisen kulutuksen ylläpitämiseen tarvittavat rikkaudet erillinen talous tuottaa nielemästään arvokkuudesta.

Arvokkuus on lumouksen edellytys.

Parhaiten tässä ympäristössä, jota osuvasti kuvaa Artaudin luonnehdinta Helvetin esikartanoiden sydänmaa, selviytyvät ne, jotka ovat liian seniilejä kaivatakseen lumousta tai eivät tiedä mitä se on. Tervetuloa Hevetin sosiaalidarwinistisiin peleihin, joissa kilvoitellaan siitä, kuka on niin kekiluokkainen, että menee Danten hevetin keskimmäisen piirin syvimpien kuilujen keskeltä läpi.

HEKATONIN OIREYHTYMÄ

Koska Google ei tunne tätä Onfrayn lanseeraamaa sairautta, kirjoitan sen tänne, vaikka tässä on vähän hommaa. Mutta se on sen arvoista. Tämän voisi minusta viedä myös Wikipediaan.

"Taloususkonto edellyttää kauppatavaran ensisijaisuutta ihmiseen nähden. Tämän sairauden periaatetta voisi kutsua Hekatonin oireyhtymäksi. Hekaton oli stoalainen filosofi toiselta vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua, ja hän kirjoitti ainoastaan Tutkielman velvollisuuksista. Kirjoitus on kadonnut, mutta Cicero kommentoi ja arvosteli sitä. Hekaton opetti , että ulkopuolisen henkilön pelastuksen ja omasta edustaan huolehtimisen välillä on aina suosittava jälkimmäistä.

On esimerkiksi nälänhädän sattuessa ravittava ensin orjansa, silläkin uhalla, että vaarantaa tulonsa, tuotantovälineensä tai tavaransa? Voiko tahtoa päinvastaista? Jos merellä purjehtuvaan laivan pääsee sattumalta vettä koska laiva on liian suuressa lastissa, on pakko valita, uhraako rotuhevosen vai vähäarvoisen orjan. Kumpiko on heitettävä yli laidan?

Hekaton vastaa silmää räpäyttämättä: henkilökohtainen etu on laitettava ihmisyyden edelle. Orjalle vettä ja kuivaa leipää, seuraavallamtakalla hänet heitetään reelingin yli. Näin omistaja voi nukkua yönsä rauhallisesti dhrakmojensa ja suosikki koninsa lähettyvillä. Ja orja puolestan saa liittyä maan kirottuihin ennen kuin hänet suistetaan Akheroniin.

Hekatonin oireyhtymään sairastuvat ne, joille talous on erillistä toimintaa, ja jotka ymmärtävät talouden etujen ja rikkauksien tieteeksi joka sulkee ihmisen ja ihmisyyden kohteidensa ja huolenaiheidensa ulkopuolelle. On vielä pahempaa että Hekatonin oireyhtymästä kärsivät yhtä lailla ne, jotka luulevat taloudellista toimintaa voitavan harjoittaa ihmisestä huolimattam jopa heitä ja heidän hyvinvointiaan vastaan. Omistamisen yleinen etusija olemiseen nähden, etujen , hyötyjen, kaikkiin muihin arvoihin törmäävien ja metallirahana saatujen hyödykkeiden kardinalietuoikeus on tehnyt Paneitios Rhodoslaisen oppilaasta edelläkävijän, eräänlaisen talouden Kallikleen, joka on rikastunut kaikkina aikoina ja vuosisatoina.

...
Lumouksen katoaminen maailmasta, nykyajan nihilismi ja yleinen pessimismi jatkuu ja pahenee niin kauan kuin asioiden järjestystä juhlitaan tämän antiikin filosofin tahtomalla tavalla."

ATEISMI ONFRAYLÄISITTÄIN:

taloususkonnosta luopumista.
Meillä ei ole muuta Jumalaa kuin talous: sähkötuolit, hermokaasut, krematoriot.
Siksi ateismi merkitsee Kristuksen opin tunnustamista, vanhauskoisuuden pilkahdusta helvetin erikartanoiden napaseudun rikkumattomassa pimeydessä, radikaaleinta hengenvarallista anarkismia.

ALLEGORIOIDEN JA SUURTEN KERTOMUSTEN AIKA,

jossa vielä oli tulkinnanvaraa, varaa mielikuvituksen puntaroinneille ja tuomaraoinneille, on tältä erää ohitse. Meidän ei enää tarvitse hahmottaa, tulkita, lukea maailmaa, ja pohtia sen merkityksiä, vaan voimme siirtyä turhasta taiteilusta ja epäkohtien päivittelystä suoran toiminnan vaiheeseen. Tällä kapinan rattoisalla polulla meitä opastaa Onfray.

Tuomaroinnit on tuomaroitu, opinnot on opiskeltu, mitään selityksiä, lisäyksiä tai oikaisuja ei enää tarvitse ottaa huomioon tai kuuleviin korviinsa.

Ja millainen se rattoisa polku sitten on? Hmm... täytyy lukea edemmäs. Olen nyt sivulla 107 ja lukeminen, jatkuvasti intensiivisemmän mielenkiinnon myötä käy yhä hitaammaksi.

JOS JOKU KYSYY

minä en ole työläiskirjoittaja, minä olen kirjoittava orja. Se jolla on vain velvollisuuksia, ja jonka toiset, vapaat, omistavat kuin jonkin tuotantohyödykkeen, on todellakin orja.

MICHEL ONFRAYN KAPINALLISEN POLITIIKASSA

on koulukirja-ainesta, enkä näe selvästi mitä siinä menetetään, jos lukuaineissa ei enää muita kirjoja koulussa opetettaisikaan, enkä tiedä tarvitseeko muita kirjoja nykyään olla edes olemassa, ainakaan filosofian alalta. En ole vielä löytänyt sitä kohtaa, jossa Onfrayn analyysi ei pätisi täydellisesti Suomeen 2005.

"Vielä koulutusjärjestelmän uhreja paremmin yhteiskuntaan sopeutettuja ovat prostituoidut. He ovat kuin kaiken palkkatyön metafora. Koskaan ei korosteta kylliksi, millainen yhteenveto he ovat työtätekevän ihmisen tilasta, yhteiskunnan voimille alistetun ruumiin kohtalosta ja kaiken palkan takia omiastautuneesti harjoitetun toiminnan toistojen pakkotahtisesta, väsyttävästä ja traumatisoivasta luonteesta - näin on sitä säännöllisemmin, mitä alhaisempi, surkeampi ja olemattomamapi palkka on. Prostituoidut ovat erinomaisia Aristoteleen lukijoita."

Minusta olisi hauska kokeilla sellaista leiriä, jossa Suomalaisen kapitalistieliitin lapset, koululaiset laitettaisiin vuodeksi työharjoitteluun, ilotaloon. Sitten voitaisiin jälkeen päin yhdessä vanhempien kanssa puida tuntoja ja kokemuksia, sekä miettiä että mikä siitä kapitalismista oikein tekee niin kivaa (kyllä minä tiedän että se on kivaa, en ole milloinkaan nähnyt vastahakoista tai surumielistä ilotyttöä), mukavaa ja tavoiteltavaa. Että mikä se on se katuporttonaolemisen ydin, mikä siitä tekee niin vastustamattoman koukuttavaa.

Michel Onfay opettaa alkeista lähtien, rauhallisesti ja järjestelmällisesti, kaikkea liioittelua ja uhkakuvien maalailua sotilaallisesti välttäen, millä tavala Danten organisoitu helvetti, Hitlerin Saksa tai Stalinin Venäjä, olivat vain lohdullisia, nostalgisia onnellisuuden paimen pastoraaleja, siihen kaikki ihmiskunnan tähän astiset ilmaisukeinot ylittävään mustuuteen, pahuuden absoluuttiseen ytimeen verrattuna, jota puhtaana ja virheettömänä edustaa globaali kapitalismi.

Mitä pikemmin kaikki ihmiset, myös globaalista kapitalismista eniten hyötyvä harvalukuinen eliitti oivaltaa sen, että kapitalismi on pitkällä tähtäimellä aivan tasapuolisesti kaikkien ihmisten yhteinen vihollinen, eikä mikään eliitti sen tuhovaoimalta tule säästymään, sen nopeammin kykenemme ehkä yhteisin ponnistuksin saamaan tulipalon kuriin ja alistamaan kapitalismi "hedonistisen yhteiselämän hankkeelle".

Kapitalismin syöpäsairauden nujetaminen, ihmisten liberaalille taloudelle ja sen tyrmistykselle alistamisen lopettaminen, ja rinnakkaisen hallitsevan talousjärjestelmän aikaansaaminen (jonka sisällä vapaan kilpailun peli saa tietyissä rajoissa jatkua, ja jossa yksityisomistus edelleen sallitaan nykyisen kaltaisena) on ihmiskunnan seuraava tärkeä ponnistus.

Kysymys ei ole tehokkaan kapitalismin poiskitekemisestä, vaan sen rajaamisesta, tiukasta hallitsemisesta ja vieläkin enemmän elinkelpoisten, kapitalismin tukahduttavien voimien ulkopuolisten vaihtoehtojen synnyttämisestä.

Järjestelmä ei saa olla totalitarismi, eikä se saa valita syntipukkejaan mistään yksityisomistuksesta tai pääomavallasta. Pääomavalta vain on alisteista yhteiskuntajärjestelmälle. Ja globaaliin markkinapeliin lähteminen on jokaisen henkilökohtainen ja vapaa valinta. Tietysti henkilökohtaisten voittojen ja omaisuudentekemisen mahdollisuudet täytyvät olla merkittävät, yhä edelleen. Erona on vain se, että näille itsekkäille tavoitteille ei orjuuteta koko muuta ihmiskuntaa.

On selvää, että tällaisen vallankumouksen täytyy olla globaali, ja vapaana riehuvalle keskitysleirikapitalismile ei voi jäädä mitään merkittävää pakopaikkaa, kuin enintään siirtymäkaudeksi. Siirtymäkauteen valmistautumista odotellessa, hermokaasueliitti voi pohtia vain sitä haluaako se siihen elävänä vai kuolleena. Ne ovat nimittäin sen todelliset vaihtoehdot, joista valitseminen tulee myös eteen pikavauhtia, kunhan tämän järjestelmän välttämättömyys laajasti tajutaan, ja sen suunnitelma etenee riittävän pitkälle.

"Jokainen prolegomena lumouksen palauttamiseksi maailmaan edellyttää tällaista kopernikaaista kumousta: on lopetettava taloususkonton." Onfray

Suomesta tämä vallankumous ei tule alkamaan, tällä ei ole ollenkaan sellaista älyllistä voimaa. Täkäläisellä kirjoittelulla ei muutenkaan ole mitään merkitystä, enintään jonkinlainen asioiden ilmoittaminen, sitten kun ne ovat jo käytännössä tapahtuneet.

TOLKIENIN SORMUS

ollee ehkä sittenkin monimutkaisempi symboli kuin aiemmin otaksuin.

Se ei nimittäin ehkä ihan yksi yhteen sittenkän merkitse rahan valtaa. Se merkitsee jonkinlaista potentiaa, jota tuo musta rahanvaltias heppu tavoittelee, mutta joka häneltä määritelmän mukaisesti puuttuu. Hän ehkä tavoittele piilottaakseen sen tai käyttääkseen sitä itse, omiin valheellisiin manipulointipäämääriinsä.

Tolkienin outo, vain 1900-luvulle ominainen, nihilistinen johtopäätös on, että tuo potentia on kenen tahansa kyvykkään ihmisen hallussa ollessaan liian vaarallista, ja että vain alamittainen hobitti on sen turvallinen haltija. Lisäksi ajatellaan että maailman säilymisen kannalta on parempi että sormus tuhotaan, kuin että yksikään ihminen pitää sitä hallussaan, sillä uhalla että saattaa menettää sen tuolle mustalle hepulle.

Tämä viimeinen tässä on hankalin johtopäätös. Sillä jos mustaheppu haluaa sormuksen vain piilottaakseen sen, se tarkoittaa, että hän haluaa piilotta sen ainoan aseen jolla häntä voidaan vastustaa. Tuntuu mielettömyydeltä, että ase jolla voidaan taistella haluttaisiin vapaaehtoisesti tuhota. Tolkienin sankarit siis tuntuvat kovin tutuilta. He tuntuvat olevan mustan lumouksen, rahan vallan kieron logiikan ja väärien johtopäätösten uhreja. Jokaiselta kasvon vivahteeltakin meille läpeensä tuttuja itsenihiloijia, noita naurettavia ja kaiken mahdollisen pilkan anasaitsevia tunnistettuja ja alastomaksi riisuttuja paljastettuja itsekastraatteja. Tahdottomia kuluttajaräsynukkeja ja tykinruokaa yhtä kaikki, ala 1900:)

Kun hyvyyden edellytykseksi määritellään jonkinlainen inhimillinen alamittaisuus, asetelmassa ei voi sanoa olevan paljon uskoa ihmisen hyvyteen. Tämä on 1900-luvun mytologiaa, henkisen tyhjyyden mytologiaa.

Mutta siis J.R.R. Tolkien on ilmaissut tämän ehkä vähän vähemmän imartelevan, suorastan synkän traagisen kuvion, joka näyttää olevan aika toden mukainen. Kysymys on omasta luennastani, eikä Tolkienin itsensä ole tarvinnut olla tällaisesta luennasta edes tietoinen.

KUN HAAVIKKO ON JO KERRAN SANONUT ETTÄ NATOON EI LIITYTÄ

se tarkoittaa selvällä suomen kielellä sitä että NATOon ei liitytä. Vai onko täällä muitakin jotka osaavat tällaisia asioita ajatella? Se olisi ennen kuulumatonta. Älkäänyt tällaisissa asioissa kysykö lehtimiehiltä tai maanpettureilta, niiltä jotka tätä maata johtavat. Sinä päivänä kun Suomi liittyy NATOon minä poltan sotilaspassini julkisesti. Sen jälkeen kruunuraakit ja maanpetturit, mustan pimeyden paskasakki, joka puolustaa asellisesti vääryyttä, ryöstömurhaa ja kaikkein kuvottavinta röyhkeyttä mitä maan päällä on ikinä nähty, ne jotka tätä maata johtavat, - juuri te! tämän maan päättäjät! häpessä grillatut helvetin asujaimet! - varokoon nahkaansa.

FASISMIN SANOINKUVAAMATON HÄPEÄ

on siinä, että ne jotka fasismista innostuvat kuvittelevat oikeasti, että sillä tavalla voi voittaa. Mutta paha ei voita, vaan päin vastoin, saa palkkansa. Se on vain ajan kysymys. Voi olla pitkänkin ajan. Paha ei voi voittaa, eikä sen etujen mukaista ole voittaa, koska mitä suuremmaksi pahuus kasva, sen vähemmäksi käy se, jota se riistää, ja lopulta sillä ei ole mitään muuta riistettävää kuin oma raivoava mitätön itsensä.

Ja se on kammottava häpeä äitiensä, tyttöystäviensä ja naapurustonsa ihailemille komeille nuorille miehille, jotka ovat luulleet olleensa oikeassa juhliessaan pahuuden ytimiä. Pahuus ei ole mikään maailmanhenki tai maailman valtias. Jos darwinistinen pahan logiikka olisi vallinnut maailmaa alusta alkaen, yksikään hyvä teko tai kokonainen hyvä ihminen ei olisi voinut maailmaan syntyä. Selittäkööt ajattelukyvyttömät mitä selittävät.

ILMAISEN TIEDONVÄLITYKSEN AIKAKAUDELLA

olemassaolo ja ihmisarvo demokratiassa lunastetaan ainoastaan sananvapautta käyttämällä. Sananvapauden käyttäminen on sellaisen asian sanomista, jota kukaan toinen ei pysty, uskalla, osaa sanoa.

Kaupallisen median käyttäminen median manipuloimien sisältöjen ilmaisuun on sanan vapauden riistämistä niiltä, jotka media haluaa määrätietoisin ja rohkein ponnistuksin vaimentaa, tukahduttaa, tappaa.

KAIKEN PAHAN ALKU: USKO HYVÄÄN

Mikä on useimpien naisten ja sellaisten viattomien ihmisten, joilta tietyt esiriput ovat suljettuja, pahin helmasynti? He eivät usko sitä kaikkea pahaa todeksi, joka kaiken aikaa ympäröi heidät. Entä sitten kun tuon pahan, jota he yleensä suojelevat ja kynsin hampain puolustavat, täytyisi jo murtautua heidänkin tietoisuuteensa? He suojautuvat siltä kaikenlaisen unettavan viihteen, itseaiheutetun uneliaan hidasälyisyyden ja viimekädessä psyykelääkkeiden pöhnällä.

Prostituoitujen, filosofien ja varkaiden parissa eläessämme menetämme yhden asian, viattomuuden ja kotoisuuden, mutta pääsemme eroon tuosta hivuttavan pakenemisen oravanpyörästä, jonka kuitenkin ennemmin tai myöhemmin täytyy päättyä johonkin naurettavaan psykoosiin.

29.10.2005

KIISTÄNPÄ HUVIKSENI KAIKKIEN NIIDEN ASEMAN SAAVUTTANEIDEN TAITEILIJOIDEN JA KIRJAILIJOIDEN

ihmisarvon, työn arvon ja oikeuden maan kansalaisuuteen, jotka eivät ota avoimesti ja radikaalisti nykyisen ilmaisen tiedonvälityksen aikakaudella kantaa yhteiskunnassamme, mediassamme ja politiikassamme vallitsevaa fasistista järjestystä vastaan. Näin ollen kannastaaan vaikenevien kaikki teokset ovat merkityksettömiä, ja kaikki tekonsa pelkkää häpeää.

"Tässä ympäristössä riistettyinä, köyhtyneinä, heikentyneinä ja tuhottuina kirotut pysyvät hengissä tarmolla, joka ihastuttaa minua yhtä paljon kuin halveksin niitä, jotka eivät todellakaan ole Leviathanin ulosteita, vaan elävät sen kanssa ja nauttivat sen suosionosoituksista hyväilemällä, imartelemalla ja juhlimalla sitä - kaikkia niitä, jotka eivät mitenkään kapinoi tällaista asiantilaa ja kurjuutta vastaan." Michel Onfray

Heillä, jotka eivät todellakaan ole Leviathanin ulosteita, ei ole automaattisesti oikeutta ihmisen arvonimeen. Heidän on ansaittava se. Se, että Leviathan nimeää heidät, on heidän kannaltaan ikävämpi juttu, sillä epäilykset, jotka heihin sen jälkeen kohdistuu ovat yhä vaikeammin ja vain mitä suurimmin uhrauksin uskottavasti kumottavissa.

VÄITÖS: ILOISEN VEIKON KÄSITTEEN UNOHTUMINEN

Onfrey kuvaa katuspurgua, eli irtolaista, hienosti Kapinallisen politiikan toisessa luvussa. Spurgussa, kapitalistisen todellisuuden eräässä tärkeimmistä alkukuvista, riittääkin hedelmällistä tutkittavaa.

Itse toivoisin näkeväni tehtynä väitöskirjan siitä aiheesta, miksi Venäjällä ei ole spurguja? Ovatko he kaikki kuolleet ennen kuin ennättävät kadulle? Juoppoja, iloisia veikkoja, kyllä löytyy, mutta he ovat aina puolesta päivästä matkalla johonkin nukkumaan, ja laulavat iloisesti. Se iloinen laulun hoilotus on vähän erimaailmasta kuitenkin, kuin Eiran ratikan spurgun sysityhjä mieletön katse. Venäjällä ei ole spurguja.

MIKSI MINÄ PUHUN TÄÄLLÄ HUONO-OSAISTEN

ja muiden häviäjien puolesta? En ollenkaan filantrooppisuuttani. Puhun oikeastaan vain omasta puolestani, kaikkea abstraktisuutta ja maailmaasyleilevyyttä tarkasti vältellen, puhun vain siitä, jonka kohtaan elämässäni joka päivä, joka hetki. Puhun vain siitä, mikä on lähinnä minua, ja lähinnä myös kaikkia tämän maan ihmisiä. Puhun siitä asiasta joka on silmissäni suurin häpeä. Puhun niin kauan kuin tuota häpäisemistä tietoisesti jatketaan. Ja kun se on parantunut, minä lopetan, lopullisesti, vaikenen. Sillä sen jälkeen minulla ei ole mitään sanottavaa.

On tavattoman vaikea objektiivisesti määritellä millä tavalla täsmälleen ottaen olen köyhä ja huono-osainen. En ole välttämättä henkisesti enkä aineellisesti keskimääräistä puutteenalaisempi. Tässä on kuitenkin ehkä otettava huomioon se, että ponnisteluni joka päiväisessä elämässä ovat joka hetki äärimmäisiä. En elä sekuntiakaan, en päivällä enkä yöllä, etten pelkäisi henkeni edestä. Koen olevani jokaisena elämäni hetkenä kriittisessä kuolemanvaarassa, tilanteessa, joka vaatii ehdottonta, välitöntä toimintaa.

Ehkä tämä äärimmäinen, huippuunsa viritetty taistelupositio on minulle vähän raskas kestää. Ehkä koen olevani elämässä köyhä siksi, että elämäni, jossa on sentään jonkin verran henkistä ja aineellista hyvää, kuluu maan alla, taisteluhaudoissa rymyten. Ehkä koen olevani köyhä siksi, että minulla on niin olemattomasti rauhaa ja tavallisia rauhaisia kokemuksia elämässäni. En riistu ahdistavaa, painavaa ja epämukavaa taisteluhaarniskaa edes nukkuessani. Kypäräni säleikkö on kaiken aikaa raskaana silmillä kun täällä tihrustan monitoria. Ehkä koen olevani köyhä siksi, että minulla ei ole kerta kaikkiaan minkäänlaisia mahdollisuuksia normaaleihin ihmissuhteisiin, ei perheeseen, ei normaaliin rakkauteen. En voi ottaa ketään tähän kolkkouteen. Tähän kosteaan hyiseen linnaan, puhumattakaan että vierelleni, kylmää metallia vasten.

POLIITTISESSA TYÖSSÄ

ajattelija muotoilee selkein termein sen, mikä hänen silmissään on suurin häpeä. Se on hänen elämäntyönsä sisältö.

Tämän määritelmän mukaan Suomessa ei ole ainoataan näkyvässä asemassa olevaa, muodin aallonharjalla kelluttelevaa poliitikkoa tai ajattelijaa. Heillä on toiset päämäärät... ei häpeän vaan kunnian. Politiikka tai ajattelu ei merkitse heille mitään. Jos heillä olisi tällaisia intohimoja, he osaisivat ajatella, kaiken sen asioihin, pöytäkirjoihin ja turhaan paperisaasteeseen kulutetun ajan jälkeen. Mutta he eivät osaa ajatella. Heidän päivänsä ovat raskautetut käytännönkysymyksillä joiden hoitaminen on taitavien sihteerien ja avustajien työtä. He ovat kuin becetläisiä toistoneurootikkoja, tarkistus ja kontrollivammaisia byrokraatteja, sen sijaan, että heidän ajattelunsa noudattaisi jotakin laajaa kaikenkattavaa näkemystä. He kaupittelevat ja kampittelevat toisiaan pakallisratkaisuilla, detaljeilla ja yksityiskohdilla: he luulevat että kysymys on jonkinlaisesta pelistä, jolla ei ole tulevaisuutta, ja jonka kassa täytyy jakaa ahneen ryöstöporukan kanssa tässä ja nyt. Heidän päämääränsä ja poliittiset kysymyksenasettelunsa ovat joko liian mitättömiä kestääkseen yhden toimintakauden tai liian mahdottomia, että ihmisikä voisi riittää mihinkään. Kummatkin johtavat samaan pelinomaiseen, naureskelevaan positioon, jossa olennaisin asia on kuitenkin vain se oman palkan suuruus.

Tämä ei ole heidän syynsä.

Tämä on järjestelmän, lainsäädännön ja median syy. Ensinnäkin median tehtävä ei ole nostaa ketään erityisesti, vaan mahdollisimman mielivaltaisesti. Fasisimissa median ja kustannusmaailman keskeinen tehtävä ei ole systemaattinen kohottaminen, vaan systemaattinen alaspainaminen, vaientaminen; jarruttamisen, estämisen, tukkimisen, hiljentämisen ja hidastamisen kaunotaide, josta ei meillä nerokkaita maailmanluokan tekijöitä puutu.

HAROLD PINTER

"He huolestuvat maailman kurjuudesta enemmän, jos se näyttää jalolta ja arvokkaalta ja kykenee tarjoamaan tiedotusvälineiden tunnustuksen tai mahdollisen Nobellin palkinnon. Heidän manifesteillaan, anomuksillaan ja kannanotoillaan ei ole loppua kun kurjuus on puhdasta, kun kurjuus aiheutuu sodista, verisistä kansanmurhista tai sekopäisten suurvaltojen maailman laajuisista taisteluista." Michel Onfray

Entä se kurjuus, joka on lievempää, joka on poliittisen tahdon tulosta, joka on synnytetty siksi, että sotilaiden värvääminen olisi helpompaa, että tahdissa marssimenen alkaisi houkutella, että säädyttömät tai puolisäädyttömät olosuhteet tai niiden pelko, laskisi omanarvontuntoa riittävästi, täsmälleen ottaen sille tasolle, että neuvottelut sielun tai mummon, Kristuksen tai perseen myymisestä voidaan aloittaa?

Eikö ole säälittävä tämä laji? Eikö olekin nämä kurjat lähempänä joitain apinalajeja kuin amerikkalaisten puolustusalan suuryritysten subliimeja omistajaperheitä?

Mutta ihminen ei ole aivan niin säälittävä. Ihminen kestää kurjuutta paljon ja pitkään (ja nykyäänhän me puhumme ainoastaan henkisestä kurjuudesta. Länsimaissa aineellinen kurjuus on nykyään suhteellista, henkinen kurjuus absoluuttista) sortumatta hillittömyyksiin, silloin kun on selvästi nähtävissä että olemassa olevaa todellista kurjuutta pitää jakaa kaikkien kesken. Sietokyky loppuu silloin kun he havaitsevat kurjuuden olevan säännösteltyä, että sen luominen on keinotekoista, ja että sitä joutuvat jakamaan vain tietyt henkilöt (täytyy huomauttaa että henkisestä kurjuudesta voi kärsiä vain jos osaa. Tosin monet aineelliselta näyttävät tarpeet ovat todellisuudessa henkisiä tarpeita) tiettyjen poliittisten päätösten ja etujen nojalla. Siinä vaiheessa alkaa marssi ja rytinä kutsua monia puoleensa.

THE LORD OF THE RINGS

Katsottuani nyt Taru sormusten herrasta -elokuva version The Fellowship of the Ring, joka käsittääkseni perustuu jollakin tavalla J.R.R Tolkienin romaaniin (jota en ole jaksanut lukea), täytyy myöntää, että tarina on mainettaan parempi. Mutta siltikin täytyy myöntää, että raskasta on jaksaa tuota vakavaa, pateettista, tyhmää, pokkanaamalla vedettyä "haltiakieltä" ja kaikkia seremoniallisia toistaan typerämpiä haltiapuhutteluja, joista minulla on käsitystä vain sen verran kuin olen loistavasta ja sivistävästä Tietoisuudenvapautus-blogia opiskellut. Elokuvan henkilöhahmot ovat järjestäen jotenkin todella baanaleja, eikä kukaan tee tai sano mitään kovin älykästä, elävää tai vapauttavaa. Ritarien, hobittipoikien ja haltioiden puheenparsi on jotain keskiverto westernin tasoa: mistään muuta ei puhuta kuin vihollisista, tehtävästä, deadlinesta ja palkkiosta. He eivät puhu itse elähdyttävää sisältöä. On aika tärkeää tietää, että todelliset Graalin etsijät puhuvat kaiken aikaa, ja ovat kaiken aikaa, itse materiaalia, sitä olennaista, joka on Graalista lähtöisin.

"Eihän tuollaisia ole", on ensimmäinen koomisen hämmentynyt reaktio. Mutta elokuvan kestäessä, purskahtelu ja nörttimäisyyksille naureskelu vähenee jaksamisen myötä, ja sitä alkaa automaattisesti katsoa jotenkin hyväntahtoisesti analogista pointtia etsien. Ja pointtia jokainen ahkera Wagnerin ihalija kyllä löytääkin. Joskaan ei mitään erikoisen uutta, ei ainakaan mitään sellaista mitä Wagner ei olisi sanonut paremmin. Työtä saa kyllä tehdä rajusti suodattaakseen havintopiiristään kaiken ylitsepursuavan "mielikuvituksellisen", vähemmän merkityksellisen, häiriösignaalin.

Liikuttavaa tällaisissa "inhimillisissä" populaarikuvaelmissa on tuo kumppaneiden rehti ystävyys. Se ei milloinkaan näytä perustuvan mihinkään henkiseen siteeseen. He eivät milloinkaan sano mitään sinänsä rakastettavaa, enempää kuin heidän kasvonsa tai silmänsä. Ammattinäyttelijöiden perusongelma. Liitot ja ystävyydet, lojaalisuudet ja sympatiat ovat jotenkin itsestään, ilman motiivia olemassa. Samoin vihamielisyydet.

Tämä johtuu siitä, että tällaisissa fantasiapläjäyksissä on aika epätäsmällinen suhde sellaisiin asioihin kuin joukkojen varustaminen, joukkojen elinkeino, joukkojen rahoitus ja joukkojen talous. Jos katsomme Taru Sormusten herrasta -elokuvaa vähääkään kriittisemmin huomaamme, että tuo sormus, sen voima ja valta, symboloi sellaisenaan rahan valtaa. Siinä ei ole muita vivahteita. Tämä on sitä ikävämpää tunnustaa, kun on aivan varma, että Tolkien itse ei olisi pitänyt tällaisesta "allegorisesta", liian selkeästä ja yksiselitteisestä tulkinnasta. Tolkienin kuvitelman eräs "fantasiapirre" on juuri poistaa käsitteistöstä kiusallinen ja vaikea raha, jolloin tuo valta ikään kuin muuttuu abstraktimmaksi ja mystisemmäksi. Se ei kuitenkaan ole yhtään mystistä, vaan pikemminkin inhorealistista.

Tässä kohtaa Tolkien poikkeaa mytologianrakentajana esikuvastaan Wagnerista suuresti. Wagnerille Graalin valta ei ole rahanvaltaa. On olemassa kaksi valtaa: tuon toisen materialisoiminen, konkretisoiminen, maailmallistaminen, on paljon vaikeampaa. Myöskin Wagnerin naiskuva realistisuudessaan eli romanttisuudessaan on hivelevä, verrattuna Tolkienin banaalin ihanteelliseen ja jopa tahallisen toiveikkaan valheelliseen naiskuvaan, joka on käytännössä inhottava ja dystooppinen.

Suurimman vaikutuksen elokuvassa tekee pahuuden kuvaus: kasvoton, pimeä, eloton, reaktiivinen, vain sormukseen neron intuitiolla, suoralla hyökkäyksellä ragoiva musta valo.

UPEITA KUVASARJOJA UUDESTA ENGLANNISTA

http://www.dcsuomeksi.blogspot.com/

MICHAEL MOOREN FAHRENHEIT 9/11

ylistetyn dokumentit pohjalta ei kyllä jää epäselväksi mikä on USA:n nykypolitiikan motiivi. Raha on amerikkalaisessa kulttuurissa vapauden jäännöksetön symboli. Ja tyhjentämällä Irakilaisten taskut, he eivät suinkaan tuo maahan mitään vapauden ilosanomaa. Toisaalta on ehkä hyvä muistaa, että kaikki sodat käydään aina taloudellisista syistä. Sota on korruptoitunutta liiketoimintaa ja politiikka sen jatkamista rauhanomaisin keinoin. Näin on aina ollut. Se, että toiminnan todelliset motiivit tehdään mahdollisimman selväksi runsaaseen objektiiviseen vedenpitävään ja kiistattomaan todistusaineestoon tiukasti vedoten, kuten Moore tekee, ei riitä vastukseksi ovelalle ja historiaan tuntevalle sotilasjuntalle, kuten USA:n johto. Heitä ei rationaalisistakaan syistä voi yhtään liikuttaa kuvat jostain slummiutuvasta Flintin kaupungista, jossa ihmisten elinympäristö muistuttaa pelkkää luonnollista köyhyyttää Irakin sotatoimialuetta. Koska sota on tuottavaa liiketoimintaa Flintinkin slummit hyötyvät USA:n voitokkuudesta, enemmän kuin jos sotaan käytetyt voimavarat suunnattaisiin suoraan, ja jaettaisiin kaikkiin vastaaviin persereikiin koko suuressa valtiossa. Sotapresidenttiä, hänen loogista rationaliteettiaan, ei periaatteessa voi vastustaa rauhanomaisin keinoin, koska on tiedossa, että heidän tuottoisa sotansa ei sen likaisempaa bisnestä kuin kaikki sodat kaikkina aikoina: winner takes it all. Sota on jonkinlainen lainvoimaistettu harkittu ryöstömassamurha.

KIELTÄMÄTTÄ TARKOVSKIN ELOKUVASSA

Ivanovo Detstvo (1962) suom. Ei paluuta, on hieno se alkukuvas, jossa kaksi lasta istuu vesisateessa ajavan kuorma-auton lavalla omenalastin päällä, taivaalla salamoi ja paistaa aurinko, poika tarjoaa tytölle omenaa, tyttö kieltäytyy, auto ajaa meren rannalle, omenoita valahtaa rantahiekalle, kauniit hevoset tulevat syömään.

Siinä lavalla on kaksi avutonta lasta, puhdasta sielua, eivätkä he voi edes kuvitella olevansa epätasa-arvoisia.

Bunkkerissa elää kolme miestä. Poika, nuori luutnantti ja vanhempi kapteeni. Poika on fyysisesti kahta miestä selvästi heikompi. Vanhin mies on henkisesti vahvin, mutta luutnantti fyysisesti. Luutnantin ja pojan suhde on tavallaan veljellinen, mutta muistuttaa ennemmän nuoren avioparin suhdetta. Venäläisessä kulttuurissa nuori aviovaimo on aina miehensä "lapsi" ja "omatunto". Kapteenin ja luutnantin suhde taas muistuttaa varttuneemman avioparin hieman toisenlaista suhdetta, fyysisesti paljon tasa-arvoisempaa ja jonkinlaisen sisäisen kamppailun leimaamaa. Henkisesti kapteeni ja poika ovat lähempänä toisiaan.

28.10.2005

APUA KONEVIKA!

Minulla on hienossa uudessa iMacissäni (G5) seuraavanlainen vika:
- Kaksi viikkoa sitten kone löytyi sammuneena, vaikka olin jättänyt sen nukkumaan.
- Toissa päivänä sammahti käsiin kesken DVD:n polttamisen.
- Sammui varoittamatta useita kertoja parinkymmenen minuutin välein.
- Sitten pidin sitä sammuksissa puolisen tuntia, ja toimi normaalisti kunnes sammutin.
- Seuraavana päivänä käynnistettäessä sammui kättelyssä.
- Sittemmin sammuu miten sattuu, missä tahansa tilanteessa ilman mitään johdonmukaisuutta.

- Olen koettanut kaikkea, levytyökalua, ctrl+option+P+R jne. Mikään ei auta.
- Vika on kai välttämättä jossain raudassa? Täytyy kai välttämättä viedä huoltoon? Onneksi on takuu vielä voimassa. Tietääkö joku asian paremmin kuin Applen tuki? Onko jollain kokemusta. Netistä en ole onnistunut löytämään mitään täsmälleen tähän aiheeseen liittyvää. Voiko joku auttaa? Osuuko jollekin silmään tällainn sammumisongelma?

EIKÄ ERNO PAASILINNA

tietysti jätä sanomatta sitä mikä nyt on pakko sanoa:
http://www.yle.fi/multifoorumi/arkki/zgo.php?z=20031218204111507712

Itse viihdyn korvessa niin kuin Sibelius. Ei ole turhaa keskustelua. Toivotan itselleni parempaa viihtymystä korpeen.

Mielenkiintoista on, että Paasilinnan puheen voisi melkein sekoittaa erään aktiivisen bloggaajan puheenparteen.

Kirjailija näkee mikä kuuluu minkäkin kanssa yhteen, että jos tuon laittaa tuohon, se kertoo paljon. Mutta kirjailija tietää tai näkee vain sen. Hän ei tarkalleen ottaen tiedä eikä hänellä ole aikaakaan analysoida, kuinka paljon se oikeasti kertoo. tämä on kriitikkojen ja kirjallisuuden tutkijoiden tehtävä. Näin hinosti ja sovittelevasti muotoilee Väinö Linna:

http://www.yle.fi/multifoorumi/arkki/zgo.php?z=20040608142918491172

Joka muuten kuulostaa ihan siskoni miehen isältä, joka on Kariston kirjailijoita.

Ja Hannu Taanila, eiköhän hänkin vain kuulosta eräältä aktiivibloggaajalta, aivan erehdyttävästi.

Viittaan tässä lähinnä puheäänenväriin, ja jossain määrin puhetapaan ja murteellisuuteen.

27.10.2005

JOS KYSYTÄÄN KUMPI ON PAREMPI

uskonnollinen fundamentalisti vai tiedemies, on pakko kai sanoa että tiedemies. Tiedemies (tiedefundamentalisti?) ei vielä tiedä kaikkea ja siksi se voidaan kenties pakottaa kehittymään. Fundamentalisti tietää kaiken, ja siksi ainoa turvallinen säilytyspaikka sille on mielisairaalan suljettu osasto.
Ilman kovaa käsittelyä ei kummastakaan saa juttukaveria.

"That scientific fundamentalism is dangerous should be evident to any serious thinker looking back on the 20th century. Fascism was an anti-Enlightenment creed, but its most lethal expressions in Nazism was founded in science. Hitler's Mein Kampf leaned on the biology of Ernst Haeckel, which, at the time, was perfectly respectable."

"Scientific fundamentalism deludes us with dreams of competence; it expects too much of this world, just as religious fundamentalism expects too much of the next."

"The campaing to stop science has scored significant succes. If you're a fan of reason, you have good reason to be concerned." NewScientist: Special report Fundamentalism

BUSTER KEATONIN

The Boat (1921), The Love Nest (1923) ja The Navigator (1924) ovat erikoisia meriseikkailuja. Keatonin äärimmäisen vakava, tärkeä, kloppimainen, hieman pöyhkeä "pyh, tuo nyt on vain tuota käytäntöä, ihmisten töitä" -tyyppinen älykköhahmo on kertakaikkiaan mielenkiintoisessa ristiriidassa sen järjettömän toilailun kanssa mitä nämä tavallisen tapahtumisen koomiset horisontit rajattomuuksiin venyttävät tuotokset pursuavat. Jos haluan hyvää ja monipuolista liikuntaa, mieluummin nauran itseni kipeäksi Keatonilla, kuin lähden vaikkapa salille tai lenkille hikoilemaan.

ANALOGIOIDEN NAUTINTO

Nautintoa, jota ihminen kokee keksiessään analogisuuden kahden järjestelmän, periaatteen tai mekanismin välillä, ei voi vähätellä. Jo lapsi havaitsee, että maailma on läpeensä erilaisten, eriasteisten analogioiden täyttämä, ja niiden keksiminen ja lisääminen on aidosti inhimillisintä, aidosti iloa ja mielihyvää tuottavaa toimintaa.

Tämän nautunnon tavoittelu on aiheuttanut kaikki ihmiskuntaa kohdanneet tragediat. Sillä suurin osaa kaikkein suurinta nautintoa tuottavista analogioista ovat virhepäätelmiä. Aikuinen ihminen menettää lapsen kyvyn leikkiä analogioiden hetkellisyyksillä ja vaillinaisuuksilla, muuntuvuuksilla ja metamorfooseilla. Aikuinen ottaa havaitsemansa analogiat todesta, ja perustaa niille jähmettyneen, kiinteän maailmankuvansa.

Tällaisia aikuisten maailman annettuja, "toimivia" analogioita opetetaan kauppaopistoissa, teknillisissä kouluissa ja sotalaitoksissa. Niiden sanotaan olevan totta, vaikka pitäisi sanoa niiden olevan leikkiä.

Henkinen toiminta on analogioiden hyväksikäyttämistä ja niiden synnyttämistä. Se on eräänlaista tieverkoston luomista: tietä ajattelulle ja toiminnalle. On syytä miettiä mitä tapahtuu kun näin vaarallinen tuli pääsee karkuun taiteilijan avotakasta, ja leviää kokonaisen yhteikunnan omaa ihmeellistä kokonaistaidetteostaan laativaksi periaatteeksi. Onko se enää miellyttävästi lämmittävä tuli?

Tällaisia asioita on pohdittava talouden ilmiöistä ja mekanismeistä varomattomasti ja ilman lapsellista spekulatiivista leikkiä analogioitaan hakevan kulttuurin äärellä.

SOSIAALIDARWINISMIN JA IHMISEN RAADOLLISUUDEN KUVAAJIEN

yhteinen päämäärä on saada ihminen näyttämään typerältä, halpamaiselta, raadolliselta, huonolta.

Tällä saavutetaan se hyöty, että ihminen jolla on tällainen käsitys itsestään ei arvosta itseään eikä laske omille työtunneilleen hintaa. Toinen hyöty on se, että tällaista ihmistä on "oikeudenmukaista" sortaa ja hallita. Kolmas hyöty on se, että ihmisestä todella tulee sen esikuvan mukainen kuin hänestä on tehty, ja separatistin ovat saavuttaneet haluamansa: luoneet eron, joka ei ole luonnollinen vaan keinotekoinen.

Ironikon ja parodikon taiteesta on lyhyt matka ironikon ja parodikon toimintaa. Ironia ja parodia ovat kyseenalaisia taiteita, koska suurin osa ironikoista ja parodikoista ovat sitä käytännön tekojen tasolla.

Ironikon ja parodikon pyrkimys on ihmisten erotteluun. Se ei ole suinkaan aina vain luonnollisen eron vahvistamista, joka sekin on parhaimmillaankin yksisilmäisyydessään epäilyttävää. Niin sanottu taitava ironikko tai parodikko tekee eron halutessaan myös siihen, missä ei pohjimmiltaan eroa ole. Hän voi myös kiistää eron siinä, missä on olennainen ero, mikä on oikeastaan kaikkien todellisten erojen parodioinnin edellytys.

Mutta tärkeintä on se, että käytännön ironikko tai parodikko, fasisti, ei milloinkaan toimi totuuden, vaan oman etunsa johdatuksessa. Kirjallinen ironikko tai parodikko toimii tietysti astetta vähemmän oman etunsa puitteissa, koska jotakin julkilausumalla asettaa omat motiivinsa objektiiviseen tarkasteluun. Voisi kuitenkin väittää, että kirjallinen parodia tai ironia on pelkkä itsehillinnän muoto, ja vain astetta elegantimpaa, arvomaailmaltaan kuitenkin fasistista toimintaa.

Oman eduntavoittelu on yleensä tarkoituksenmukaista tehdä niin perustelluksi kuin vain suinkin mahdollista. Parasta että on olemassa jonkinlaisia objektiivisia mittaraieta ja kilpailuja joissa omaneduntavoittelija (joka on aina välttämättä totuuden vihaaja) voi osoittaa paremmuuttaa. Ei suinkaan sovi, että olisi olemassa kaikenlaisia kilpailuja. Saa olla vain niitä kilpailuja, joissa omaneduntavoittelija pärjää parhaiten.

Luomalla järjestämissään kilpailuissa keinotekoisia eroja, fasisti tuudittautuu ajatukseen, että keinotekoisesti tuomaroidut erot ovat myös olennaisia eroja. Fasistille olisikin tavattoman myrkyllistä kuultavaa se, että ylipäätään mitkään erot, joita hän on keskittynyt havaitsemaan eivät ole olennaisia eroja: kaikki ihmiset ovat fasistien kilpailussa yhtä ja samaa.

Vähintään yhtä myrkyllinen tieto on fasistille se, että se missä hän ei pysty näkemään mitään eroa, onkin todellinen, olennainen ero.

Fasisti kilpailuttaa ulkoista kuntoisuutta, ulkoisen silmän tarkkuutta, mutta henkinen silmä on hänellä sokea. Vain ulkoista toimintaa tarkkailemalla, hän pääsee omasta sisäisyydestää, impulsseistaan ja tahdostaan tietoiseksi. Häneltä puuttuu kokonaan sisäinen, jokaisessa ihmisessä alkusyntyinen, ihmisyyden ja kauneuden ideaali. Ei kai siis ole ihme, että fasisti niin paljon vihaa niitä, joilla henkinen silmä on näkevä. Koska sellainen henki tekee fasistin omasta rampaudesta ja kelpaamattomuudesta, tuosta heittiöstä ja vihoviimeisestä kruunuraakista, jotka meidän yhteiskunnassamme keekoilevat kenraaleina, täysin alastoman Kuningas Oidipuksen.

Onko fasistin rajaton tyhmyys hänen omaa syytään? Ei tietenkään. Hänen sisäiset silmänsä ovat palaneet. Ne ovat palaneet niissä leireissä joiden läpi hän on henkisesti sokeana, mutta älyllisesti voimakkaana vaeltanut. Niitä leirejä, sielun keskitysleirejä, meidän yhteiskunnassamme riittää. Kaikki suljetut autoritaariset järjestelnmät, joissa toiset kokeneemmat ihmiset arvostelevat toisia kokemattomia, ovat sielun keskitysleirejä. Fasisti on kulkenut ne kaikki erämaat läpi hyvässä uskossa, että sellainen itsensä tuhoaminen palkitaan jossakin helvetin alimmassa kehässä.

Ja sitten kun Fasisti, Kuningas Oidipus on Juutalaisten kuningas, on palkinnon päivä koittanut. Ihmiskunta sokaistaan kuumalla miekalla.

FUNDAMENTALISM

Descent into the new Dark Ages... lukee NewScientist -lehden kannessa. Mutta kun fundamentalismi ei ole mikään syy vaan reaktio. Fundamentalismi on reaktio fasismiin: se on antifasismia, eli fasismia toisella etumerkillä. Fasismi taas ei ole sekularismia reaktiona fundamentalismiin, tai edes uskontoon. Sekularismi on fasismille joissain olosuhteissa uskontoa hyödyllisempi työkalu. Toisissa olosuhteissa voi olla toisin, tai ihan miten vaan. Fasismissa on keskeistä suuri evolutiivinen sopeutuvuus, naamioituvuus ja erittäin hienostunut toiminnallinen älykkyys. Kaikki käy. Ihan miten vaan.

Paavo Haavikon ja ranskalaisen filosofin Michel Onfrayn ajatukset fasismista osuvan kiinnostavalla tavalla yhteen: fasismi on toiminnan tapa, eikä toimijoihin tarvitse liittyä mitään ulkonaisia, objektiivisia, julkilausuttuja tunnuspiirteitä. Fasismi saattaa ilmetä kaikkialla, kaikissa mahdollisissa muodoissa. Sotilasparaatit ja univormut liittyvät fasismiin yhtä pinnallisesti ja korvattavasti, kuin sadomasokismin nahka-asut, piispanviitat tai hiphoppareiden ylisuuret merkkiryysyt. Fasismi on toimintaa, ei selitystä, ei puhetta, ei politiikkaa, vaan selittelemättömiä (selittämättömiä) tekoja.

"Fasismi on erittäin mielenkiintoinen keitto." Haavikko

Sekä Onfray että Haavikko painottavat fasismin tunnistettavimman piirteen olevan pyrkimys ihmisten erotteluun, separatismiin: 1) luonnollisen eron vahvistamiseen, 2) eron tekemiseen siinä, missä ei pohjimmiltaan eroa ole, 3) erojen kiistämiseen siinä, missä on olennainen ero. Nämä kaikki tilanteen mukaan, tavalla tai toisella fasismin eduksi.
Miettisin erittäin pitkään ja hartaasti tätä asiaa.


Keskitysleirin estetiikka

Kuten Onfray Primo Levin ajatuksia mukaillen toteaa, natsien keskitysleirit eivät ole mitenkään leimallisesti tai erikoisesti fasistisia ympäristöjä. Fasismi voi ottaa haltuunsa minkä tahansa ympäristön, ja polarisoida sen haluamallaan tavalla. Tähän ei liity poliittista julistusta. Fasismi on ennen muuta estetiikkaa.

Keskitysleirien syvällinen merkitys tulee Primo Levin mukaan esiin vasta sillä hetkellä kun haluamme tietää millaista estetiikkaa tarkalleen ottaen on fasismin lausumaton, julistamaton ja manifestiton estetiikka (natsien puheet, kirjoitukset ja paraatit ovat pelkkää sisäpiirihuumoria, viihdyttävää teatteria, esileikkiä, huumoribloggausta). Tunteaksemme fasismin estetiikan, meidän täytyy tuntea sen vasta-estetiikka, juutalainen uskonto. Kaikki lähtee siitä, että juutalaiset ovat itseseparatisteja ja tavallaan myös jonkinlaisia antisekularisteja. Myös juutalainen kauppiaskulttuuri täytyy ottaa huomioon. Juutalaisuus lausuu itse oman tuomionsa sillä hetkellä kun fasismi nousee yhteiskunnassa valtaan, sillä juutalaisuus on objektiivisesti fasismin jakojäännös: eroja ei tarvitse keinotekoisesti luoda, he tekevät sen itse paremmin. Tästä on hyvin lyhyt matka nykyaikaiseen sanonta: parodiaa ei tarvitse luoda, he tekevät sen itse paremmin. Silloin kun juutalaisuus on jäännöksettä parodioitu ja he ovat itse aidosti ja pahaa aavistamatta innostuneet tuosta omasta parodiastaan, he ovat kiinteästi vastustajansa tähtäimessä.

Keskitysleirit ovat juutalaisen kulttuurin negaatio, parodian parodia, jonka logiikka kokoaa juutalaisen kulttuurin ajattelulle ominaiset katvealueet yhteen, yhdeksi kiteytyneeksi performanssitaideteokseksi. Saattaa kuulostaa groteskilta, mutta näin Primo Levi, keskitysleiriltä itse pelastunut juutalainen ajattelee.

Tärkeää on ymmärtää, että fasismi ei ollenkaan erityisesti ole kiinnostunut juutalaisista, vaan karikatyyreistä, parodioitavista kohteista. Sillä parodioitavuus on se ominaisuus, joka on separatismin ydin. Separatismia taas tarvitaan joukkojen yhdistämiseen. Joukkojen yhdistämistä tarvitaan, heidän luotettavuutensa takaamiseen. Ja luotettavuutta tarvitaan silloin, kun on tehtävä rikoksia ihmiskuntaa vastaan toisen käskystä.

Ymmärtänette tämän logiikan pohjalta nyt fasismin ytimen: se on taloudelliseen ja seksuaaliseen hyötyyn tähtäävien rikoksien teettämistä toisilla ihmisillä. Näin ajattelee Primo Levi, filosofi, natsien keskitysleiriltä itse pelastunut juutalainen, joka kirjoittaa, ettei miljoonien kuolema olisi ollut turha.


Entä sitten?

Ajattelumme ei saa pysähtyä tähän. Fasismi tulee aina uudelleen, uudessa, hämäävässä, pahaa-aavistamattomassa ja pettävässä muodossa, ihmisten sisältä, ihmisten omista reaktioista, heidän omasta tiedostamattomasta toiminnastaan käsin, täysin riippumatta siitä, että hetkeä aikaisemmin kymmenen miljoonaa ihmistä annettiin uhriksi sille, ettei fasismin väkivalta hetkeen toistuisi.

Siksi täytyykin nyt välttää abstraktia ajattelua ja liikaa teoretisointia, ja tehdä listaa nimistä, yhteiskuntamme vaikuttajista, poliitikoista, toimittajista, johtajista, pääomapiireistä, median ja kustannusmaailman henkilöstä, joita voimme objektiivisin todistein epäillä fasisteiksi, separatisteiksi, käytännön toiminnan parodikoiksi ja ironikoiksi. Pitäkäämme kuitenkin lujasti mielessä, että todellinen fasisti, todellien vallan ytimen peluri, ei milloinkaan jätä tai anna itsestään objektiivisia todisteita, muutoin kuin viattomien välikäsiensä välityksellä. Pitäkäämme tarkasti mielessä tämä tosiasia, että yhteikuntamme todelliset fasistit ovat terävä-älyisyyden, sosiaalidarwinismin ja prometeeisten kaasukammioiden darwinistisia voittajia, hengen Oidipuksia, muumioita ja maantasalle palaneita raunioita: he eivät jätä sormenjälkiä, vaan levittävät lintuinfluenssaa, ruttoa, syöpää, hermokaasuja viattomien tyhmyreiden välityksellä. Siksi tyhmyys on vihattavaa, ei muusta syystä. Tyhmyrit kokoavat kultahampaat, heittävät ruumiit, loppuun käytetyt, saippuakoneeseen, jolla puristetaan kauneustuotteita naisille. Kaiken tämän voiton laittaa onnellisesti hymyilevä fasisti taskuunsa, ja poistuu jättäen jäljelle leijailevan burnoutin, hermokaasun ja ihmisen tuhkan tuoksun.

Sanomattakin on selvää: näiden henkilöiden täytyy poistua näyttämöltä, edellä mainittujen seikkojen, todellisen vaaran, takia. Eikä heidän välikäsien, näiden tyhmyydessä sikiävien ironisten ja parodioivien imbesillien puolustuksekseksi riitä se, että he eivät ehkä tiedä mitä tekevät. Heidän velvollisuutensa olisi tietää.

WALTARIN TURHAMAISUUS

Tässä Mika Waltarin liikuttavassa sielun värinässä pistää korvaan erityisesti se hetki, jolloin Waltari syttyy puhuessaan "elämän pienistä turhuuksista". Kaikkihan me Waltarin nuoruuden tuotantoa lukeneet tiedämme miten itserakas ja turhamainen tyyppi Waltari eräältä persoonaltaan on. Hän muistuttaa pahimmillaan jotain 80-luvun juppia tai 90-luvun uusmediahypettäjää. Hänen itsevähättelynsä on toisen, luopiopapin, vastapersonan, puhetta. Luultavasti paljon muitakin tyyppejä Waltarin sisäiseen polyfoniseen galleriaan kuuluu, suurimmaksi osaksi varmaan ihan kunnollista väkeä.

Mutta tuo "elämän pieni turhuus", jota Waltari niin kovasti tunnustaa rakastavansa, ei ole aivan yksiselitteinen asia. Waltari listaa pientä turhuutta olevan: kedon kukat, pienet tunteita herättävät runot, naisten kauneus ja muoti. Eikö tämä avaruus ole jo sinänsä melko ristiriitainen? Ovatko kaikki runot turhuutta? Onko runon ensisijainen tehtävä ilmaista tarkka havainto, ilmiö vain herättää tunteita? Eikö juuri ilmiön syvä havaitseminen herätä tunteita? Onko havaintokyky, siis tuntemiskyky, lisääntymispsykologian näkökulmasta turhuutta? Onko kedon pienen kukkasen kauneuden merkitys turhuudessa vain hyödyllisyydessä? Onko naisten luonnollinen kauneus turhuutta ollenkaan? Onko muoti aina kaunista? Entä onko muoti pientä vain suurta turhuutta? Onko turhuuden elinkelpoisuus maailmassa tällä hetkellä uhanalainen? Vastaako maailman turhuustuotanto sen hyötytuotantoa? Onko turhuudesta pulaa?

Niin, on kai myönnettävä, että tämä käsite "elämän pieni turhuus", on ajassamme täysin mieletön. Waltarin ajattelusta näyttää puuttuvan jokin onnahtavaa retoriikkaa pidemmälle menevä kestävä syvyys. Kenties hän todellakin epäonnistui kirjailijana ilmaisemaan sen tunteellisen haaveilijan ja naiiviin ihmisystävän syvän ytimen, jos sellainen todella on arkkityypinkaltaisesti olemassa. Kaikesta huolimatta, tästä ehkä vähän tahallisesta saivartelustani ja väärinluennastani huolimatta, ymmärrän sen ytimen mitä Waltari tuolla "pienellä turhuudella" tarkoittaa, ja myönnän olevani itsekin sen "turhuuden" mitä intohimoisin rakastaja.

26.10.2005

SARJAKUVARUNOJA

Portaaseen valettu fillari

Kolibri ja kärsimyskukka

Hiihtosauvanpeili

Vesihana joka avattiin

Tyranni on meri

Kalaparven polarisoidut neulamuikut

Have a good shopping

Korvamerkityt spinit

ERITTÄIN HARVINAINEN

(vulnerable) vain kaukaisimmissa hiljaisimmissa runollisimmissa korpimetsissä tai suurimpien metropolien kiihkeimmissä ytimissä elävä, nyt jo kenties kadonnut laji:

http://www.yle.fi/multifoorumi/arkki/zgo.php?z=20031220223110085850

SOUNDGOOGLISM

Jos ajattelee, että jokaiseen pakattuun äänitiedostoon voitaisiin liittää tietynlainen metadata, analyysitiedosto, voitaisiin noita analyysitiedostoja käyttää ääniteidostojen etsimiseen, luokitteluun ja vapaaseen yhdistelyyn. Musiikillisten ja signeelinkäsittelyllisten perusparametrien lisäksi tai rinnalla olisi oltava luonnollinen ääntä kuvaileva kieli, jolla olisi vastineensa kompleksisten äänisignaalien objektiivisesti havaittavassa maailmassa. Esimerkiksi värisanojen liittäminen tietynlaisiin äänenväreihin ei ehkä olisi täysin mieletön ajatus, jos hakukoneella voitaisiin kokeilla ja opiskella mitä mikin värisana on kiinnitetty tarkoittamaan. Tietysti pitäisi olla vielä niin, että perusparametrejä muuttamalla, itse äänitiedosto voitaisiin luoda uudelleen, esimerkiksi hitaammassa tempossa, kokonaisuudessaan tai osittain trasponoituna jne. Sitten voisikin ryhtyä koodailemaan erilaisia hakuohjelmia ja miksausohjelmia, joilla omien googlesävellysten tekeminen kävisi sujuvasti. Hakukoneessa pitäisi olla esimerkiksi pieni nuottieditori, jolla jonkin fraasin, motiivin, rytmisen tai rakenteellisen kuvion voisi kirjoittaa.

Näillekin fantasioille on edellytyksenä sama ihmiskunnan kehityksen kannalta välttämätön askel: kaiken tuotetun musiikin ja äänen pitää olla verkossa vapaasti saatavissa. Aivan samoin kuin kaiken kirjoitetun tekstin täytyy itsestään selvästi olla hakukoneiden ulottuvissa. Nämä ovat päivänselvyyksiä, joita ei toivottavasta tarvitse sen enempää perustella. Kaikki mikä ei löydy netistä, on tuomittu välittömään unohdukseen. Tämähän on kai toivottavasti jo lapsillekin selvää.

Tulisikin miettiä niitä lainsäädännöllisiä uudistuksia, rangaistusmuotoja, uhkasakkovaatimuksia ja veropetossyytteistä, joita taiteilijoihin, muusikoihin, kirjoittajiin voitaisiin kohdistaa niskurointitapauksissa: silloin kun voistaisiin todistaa henkilöllä olevan jossakin julkaistuna taiteellista materiaalia, joka ei ole sijoitettu verkkoon kaikkien saataville. Tietysti on yhtä itsestään selvää se, ettei minkään muotoisen luovan työn tekemistä pistäisi verottaa. Kenenkään taiteellisilla tuotoksillaan ansaitsevan ei pitäisi joutua maksamaan veroja, kunhan laittaa ansainta tarkoituksessa luodut tuotoksensa kaikkien ilmaiseksi saataville. Tämä laki koskee myös teatteriesityksiä ja esiintymisiä, joista voidaan määrätä enimmillään kymmenen vuotta vankeutta veropetoksesta, ellei tekijä, joka järjestäessään maksullisen esityksen aseta taltiointia materiaalistaan verkkoon. Myös kaikkien verottomana myönnettävien apurahojen edellytys tulee olla ehdottomasti taiteellisen tuotteen verkkojulkaisu. Verkkojulkaisun julkistus voisi tulla pakolliseksi (nykyistä patenttijärjestelmää mukailevasti) esimerkiksi kahdeksantoista kuukauden viiveellä teoksen julkistamisesta. Mitään tekijänoikeussuojaa verkossa kahdeksantoista kuukauden määräajan kuluessa salaiseksi jäävällä, markkinoilta vedetyllä tai muusta syystä julkistamattomalla teoksella ei saa olla. Vilppiin, kavalluksiin ja petoksiin on mietittävä jatkuvasti kovempia rangaistuksia.

BLOGGER

toivottavasti kehittyy tulevaisuudessa tekstinkäsittelyominaisuuksiltaan sellaiseksi, että tekstit voi sommitella ja asemoida vapaammin. Erikieliset oikoluvut eivät myöskään olisi pahitteeksi, pääsisin minäkin näistä lyöntivirheistäni. Yksi aivan äärimmäisen hyödyllinen toiminto on tuo mikä on Hannu Helinin blogissa (http://www.pulvis.net/blog/index.php), eli merkinnän luokkittelumahdollisuus. Voi luoda itse luokkia ja sarjoja, juonteita ja aihepiirejä, joihin eri merkinnät sitten voi sopivasti sijoittaa. Kaikki tietyn juonteen merkinnät voi sitten pulauttaa valitsemalla. Tämän toiminnon toivoisin lisensoituvan Bloggeriin. Myös sorttaus toiminto, jolla koko blogin merkinnät voisi pulauttaa erijärjestykseen, esimerkiksi merkinnän pituuden tai nimen aakkosellisuuden mukaan, olisi hyödyllinen. Ehkä joitain tilastollisia muuttujia voisi käyttää järjestysperusteena myös.

IHMISYYDEN RAADOLLISUUDEN KUVAAMINEN

ei ole taiteessa mikään pääasia, eikä tekijä joka on fiksautunut mässäilemään rumalla ja ilmeisellä voi olla erikoisen kiinnostava. Jos me jostain tiedämme kaiken, niin ihmisen raadollisuudesta. Ei silti, on mahdotonta kuvitella mitään laajempaa ja merkittävämpää teosta, jossa tämä dynaaminen suunta jätettäisiin käyttämättä, mutta täytyy muistaa, että useimpia asioita taiteilijan on luotava vain erontekemisen, suhteellistamisen ja havainnollisuuden, montaasin dynaamisen toiminnan takia, ei itseisarvoisesti. Millään asialla sinänsä ei ole taiteessa koskaan itseisarvoa. Tekijän hyvyys riippuu siitä, miten kaiken kattavaan dynamiikkaan hän pystyy. Pääsääntönä voi sanoa, että tekijä joka ymmärtää rakkaudesta vähemmän kuin Tolstoi ei riitä ainakaan minulle. Ja miksi pitäisikään. Luulisi että me nerokkaan tiedonvälityksen ja informaatiotulvan aikalaiset olisimme aivan ylivertaisella yleismaailmallisella henkisellä tasolla näihin iänikuisiin pölyisiin muinaisiin tyyppeihin nähden. Oletus ei jostain syystä ole oikea. En keksi miksi. Haavikon ajatuksessa, että pitää tietää vain se mihin on rakastunut, tavallaan lukea vain ne rivit, jotka ottaa omikseen voi olla ratkaisevan tärkeä. Oppineisuudella ei ole mitään itseisarvoa. Päin vastoin, voimme raskaasti epäillä oppinutta todellisten tärkeiden kokemusten laiminlyönnistä. Teini-intellektuelli on aina jollaintavalla laiska ja tietämätön. Meidän täytyy vain tutkia millä tavalla. Siinä kasvatuksen ongelma. Lievä häpäisy ei liene aivan huono metodi silloin kun teini-intellektuelli täytyy vieroittaa huonoista tiedollisista ihanteistaan. Tällaisille tapauksille armeija on ihan hyvä koulu. Minusta armeijaan pitäisi laittaa pelkästään ne, jotka nyt menevät siviilipalvelukseen. Armeijaintoilijoiden pitäisi ehdottomasti opettaa elämää sivarissa. Ne joille ei ole väliä, täytyisi sijoittaa siten, että väliä äkkiä alkaisi olla. Armeijan, yhteiskunnan ja keskitysleirin idea on ilmoittaa ihmiselle: et ole syntynyt paratiisiin. Kun sanoma on mennyt perille, pedagoginen tehtävä on täytetty ja kidutus voidaan lopettaa. Ihminen, joka tietää, ettei ole syntynyt paratiisiin, ei haikaile paratiisia, vaan aloittaa heti järjestelmällisen ja oman elämän kulumisesta huolekkaan toiminnan Uuden Jerusalemin rakentamiseksi, eikä hukkaa hetkeäkään populaarikulttuurin, pornon, turhan koulutuksen, kirjojen tai viinan ja huumeiden parissa.

Näistä seikoista tietämätön tuhlaileva elämä on aina Jerusalemin purkamista. Kun yksi sukupolvi purkaa, toisen täytyy rakentaa, että päästäisiin siihen nollapisteeseen, josta purkava sukupolvi aloitti. Kun useampi sukupolvi täydellisiä tyhmyreitä jatkaa purkamisviihdettään, on Jerusalemista äkkiä jäljellä vain rauniot, sitten ei kiveä kiven päällä, sitten äkkiä syvä kuoppa, meri, meren hauta, maan ytimeen halkeava vajoama. Se on tilanne nyt. Tämän räjäytystyömaan jäljiltä tarvitaan ainakin kymmenen sukupolvea, että kuoppa saadaan täytettyä ja ensimmäinen muurari pääsee työhön. ELi eipä muuta kuin hihat heilumaan, vaikkakin tietoisina siitä, että me emme ehdi tulla näkemään ammottavan kaivon toiveita herättävää pohjaa edes kaukoputkella.

RUNOMITTA

-muoto, -struktuuri, on meemi. Metodi on meemi. Kirjallisuuden muoto ja laji on meemi. Taidemuoto on meemi.

Tämä on varmaan tullut esille peruskurssien pohdinnoissa, mutta sanotaan se nyt täälläkin.

KUUNNELKAA

tästä Paavo Haavikon radiohaastatteluja ja pohtikaa, elääkö maailmassa satoja tai kymmeniä "suurempia" "intellektuelleja", niin kuin jossain on listattu.
http://www.yle.fi/multifoorumi/arkki/zgo.php?z=20050303124662575529

25.10.2005

TOOGLE

1, 2, 3, 5, 6, 7, 8, 9, 11, 12

via Leevi and Marko Niemi

BECKETTIN PAPUKAIJA (SARJAKUVA-ALBUMI)

I, II, III, IV, V, VI

by Woogle

TÄMÄN KOULULAISEN

jutut eivät muuten milloinkaan ole tylsiä.

SE MITÄ TEEMU MANNISEN BLOGISSA

tapahtuu juuri nyt on minusta suurin piirtein kiinnostavinta mitä runoudessa tapahtuu juuri nyt. Intressini on selvä, koska olen itsekin yrittänyt, ja jatkuvasti yritän, saman tapaisia kokeiluja.

OY ROCK'N ROLL AB

Se nyt on selvä että Himin, Nightwishin ja Rasmuksen kaltaiset bändit eivät anna kenelläkään normaaliälyiselle ihmiselle elämään mitään henkistä tai tarpeellista sisältöä (paitsi ehkä bileiden anonyyminä taustamuzakkina), kunhan vievät mainospalsta- ja mediatilaa kaikelta tärkeämmältä (jos sellaista olisi), mutta sen ilmaiseminen jo bändin imagossa, että seniilin ja kyvyttömän nuorison kusetukseen perustuvan liiketoiminnan pönkittäminen on rock'n rollin syvin olemus, on jo jotain uutta ja "radikaalia".
Ilta Sanomat tekee tänään ykkösaukeaman Nightwish-jutullaa rock-historiaa. Asialle on laitettu taloustoimittaja, joka tekee tästä Oy Nightwish Ab:sta selvää jälkeä. Muusta ei puhuta kuin taloudesta, tiukalla, ikävällä taloustoimittajan otteella. Se on oikein. Niin se pitää olla. Se on rehellisyyttä. Se on melkein taidetta. Rehellisyyttä ja todellista anarkiaa, ehkä ensi kertaa rockhistoriassa. Paljon turruttavaa paskaa on virrannut ja paljon turruttavaa paskaa tulee edelleen virtaamaan. Rock, ja koko tämä meitä ympäröivä materiaalikulttuuri, ei anna meille mitään muuta kuin tiedon siitä, että jotkut harvat ja valitut bisnessuvun erityislahjattomat (joilla ei ole mitään liian tärkeää menetettävää, että sisäisiä, henkisen ja taloudellisen pääoman välisiä ristiriitoja pääsisi syntymään) vesat voivat näilläkin perifeerisillä tavoilla tehdä amerikassa omaisuuksia.

Rock on hiphopin ja räpin ohella ehdottomasti niiden kolmen neljän inhottavan ilmiön joukossa, joista ihmiskunnan täytyy tulevaisuudessa päästä eroon. Me emme kestä enää! Me emme kestä enää, sitä samaa vanhaa renkutusta! Kaikki, aivan kaikki on sillä saralla, sillä herkkyydellä ja sillä konseptilla tehty. Me emme kestä Elviksen levytyksiä, me emme kestä Elttonia, me emme kestä Jaggerin pöhköilyä. Me emme yksinkertaisesti kestä tätä!

MATKAPUHELIMESSA

ainoa merkittävä ominaisuus on kestävyys. Se ettei tarvitse koskaan ostaa uutta. Toivoisi, että pitkäikäisyyttä testattaisiin ja kuluttajille annettaisiin yksiselitteinen tieto siitä, mikä puhelinmerkki on kestävin, ettei mitään muuta merkkiä tai mallia tarvitsisi elämän aikana edes harkita.

YOUR JAPANESE NAME IS SUBEN RAAKUSO

>>

24.10.2005

MUSIIKKIADRESSI

Kalamuki:

"Musiikista pitää päästä eroon julkisilla paikoilla. Vaadin jo istuvalta eduskunnalta tupakkalain kaltaista tiukkaa säädöstä, joka kieltäisi musiikin soittamisen julkisilla paikoilla, yleisissä tiloissa ja alle tai ylle 50 henkeä vetävissä ravintoloissa ellei kyseessä ole niin sanottu musiikkiravintola. Toisin sanoen, musiikin soittaminen on rajoitettava sille varattuihin tiloihin. Kotonaan kukin saa tehdä miten lystää, kunhan naapurit eivät häiriinnyt.
Musiikkivapaiksi tiloiksi pitäisi julistaa siis ravitsemusliikkeet, julkiset liikennevälineet, uimarannat, torit, tavaratalot, marketit ja erityisesti vaatekaupat. Sallittuja tiloja olisivat musiikkiklubit ja muut juhlatilat, musiikkikaupat ja yksityiskodit.
Tiedätte miksi. Ratkaistaisiinhan tällä myös kaikki Gramex-riidat helposti."


Rukoilkaamme.

NAAMIAISET

Vuonna 1991 oli Peltosilla hauskat naamiaiset. Sain kutsun silloisen tyttöystäväni kautta, joka asui Lopella Peltosten naapurissa ja oli ollut koulussa Peltosen komean pojan kanssa samalla luokalla. Lievä mustasukkaisuuteni oli kuitenkin kaiketi turhaa. Peltoset asuivat maalaiskartanossa, jossa tosiaan oli jotenkin minulle uusi outo slaavilainen tunnelma. Kaikki nuoriso oli pukeutunut hienosti. Itse olin pukeutunut tsaarinajan upseeriksi, tummiin kulmakarvoihin ja pitkiin vahaviiksiin. Muistelen että olisin selviytynyt osastani suhteellisen kunnilla, ja jotain sellaista palautetta sain jälkeen päin kuulla. Osa oli kuitenkin hiukan epäkiitollinen, koska venäläisen kulttuurin tuntemukseni oli olematon ja Peltonen tietysti halusi soittaa olohuoneen suurella flyygelillään Tsaikovskin pienokonsertostaan ne välttämättömät ulkoaopetellut tahdit.
Kirjailijan kabinetissa istuttiin jossain vaiheessa kuulusteltavana. Hänellä oli sellainen englantilaistyylinen tummanvihreä liivillinen samettipuku, piippu huulessa, ja hän oli siinä vaiheessa jo tietysti melko sievässä humalassa. Muistan että hän tuntui aristokraattiselta, kreikkalaisessa profiilissaan huomattavalta, ja tilanne hyvin painostavalta koska mitään läheskään riittävän älykästä sanottavaa ei kerta kaikkiaan tullut mieleen. Sitten hän päätti laukaista tilanteen lukemalla sinä päivänä kirjoittamansa runon. Koko päivä oli mennyt siihen. Muistan, että siinä mainittiin jokin lintu, ehkä merilintu, ja että siinä oli kolme äärimmäisen niukkaa riviä. Tilanne ei lauennut, koska kukaan ei näyttänyt ymmärtävän siitä tekstistä yhtään mitään.
Pilallista nuorisoa. No, juhlat jatkuivat kuitenkin.

Juhani Peltonen oli siihen aikaan Lopella jonkinlainen yleinen nähtävyys, josta oltiin ylpeitä, mutta jonka seläntakana myös halukkaasti irvailtiin. Näihin Seitsemän päivää -lehden syntyaikoihin, Juhani Peltosen päivittäinen paikallisessa kapakassa istuminen, sanomisensa ja kännipäiset toilailunsa, oli se uutinen, jolla juoruava kylä tuota räävittömyyden nälkäänsä ruokki.

HUIPPUHETKIÄ

Minusta on aina ollut jotenkin vaikea käsittää että Nightwishin Marco Hietala on Tarotin Marco Hietala, mutta niin se on, nyt kun asian tarkistin. Tarotin Marco Hietala on niin hevimeta-äijä kuin vain kukaan voi olla. Muistan eksyneeni takavuosina jollekin Tarotin keikalle Helsingissä. Hietala veti sellaisen version Sabbath Bloody Sabbathista, että vastaavaa ei ole kuultu sitten Sabbathin alkuperäislevytyksen. Kaikki me lavanedessa tukkaa heiluttaneet Stonen Roopesta Twist Twist Erkinharjuun olimme aivan pähkinöinä.
On todettava tässä, että bändimme soitti vuonna 1989 Stonen lämppärinä. Siinä musiikillisen urani ehdoton huippu.

BECKETTIN PAPUKAIJA

Edessäni istui poeettinen koje. Samuel Beckettin papukaija. Kirjoitin ylös mitä ehdin.
En pyytänyt puhelinnumeroa, mikä harmittaa.
Laitteen avulla voisi luoda mielenkiintoisen runotuotannon nopeassa aikataulussa.
Olisi kiinnostava havaita millaisia havaintoja laite tekisi sille viraassa ympäristössä.
Lausuu julki hyvällä kuuluvalla äänellä jokaisen ajatusliikahduksensa ja jokaisen havaintonsa.
Ääneenlukee kaiken havaintopiiriinsä osuvan tekstuaalisen informaation.
Kääpiö.
Erittäin käyttökelpoinen.
Jumalallinen koje.

BECKETTIN PAPUKAIJA (ERÄÄN JUNAMATKAN KUVAUS)

Kortit on, jes
Siin on pankkikortti, jees
Siin on kirjastokortti, jees
Siin on kelakortti, jeps
Thanks
Kävi tsägä
Siin on se kassi, jees
Siin on se jalkatanko, jees
Kerros on ensimmäinen ja vaunu se on hei se kolmonen
Jes, niin on
Thanks
Kävi tsägä
Voi vitsi
Jes jes jes jes jes
Jeps
Kas kas kas kas kas
Jaha, siinä on roskis
Siin on se narikka
No niin on
Kas kas kas kas kas
Totta, jeps
Hyvä
Hyvä
191002718157008974
Jep
Tämähän on kondiksessa
Niin on, jeps
Ai niin
Viiskutonen
Neljänelonen
Kymmenen euroa
Tietysti, jeppistä jees
Siin on se Stadin kortti
Maksukortti, jesss, jesss
Siin on se tiketti

(Lukee läpi kaiken junalipussa olevan tekstuaalisen informaation)

Jeps
Jepsistä
Tietysti, tietsyti
Totta
Tampere - Helsinki
Kela - Kela
15.8 meikäläisen osalta ohi
Se on toden totta
Mitä piti vielä tsegata
Ai niin se lähijuna
Jes jes jes jes jeps
Totta gai
Dodda gai
Kaikki ihmiset, kundit ja friidut
Totta gai
Dodda gai
yli 12 vuotiaat
kymmenen egee
kymmenen euroa
meikäläisen taksa
36 vuotias kundi
Tietysti
Tietysti, niin, dodda gai
Totta kai
Jep jep jep
Totta muuten sekin
Jees jees jess
Doda hemmetissä
Niinpä
Niinbä
Stadiin on päästävä
Doda gai, niinbä, jeps
Jess jess jess
Päättyy 25.10
Eli huomenna
Doda gai, niinbä
Aina
Rahat piti tsegata
Siin on viiskytsenttiä
Jep
Siin on euro
Jep
Siin on euro
Totta
Siin on kaks euroa
Jep
Siin on viiskytsenttiä
Jep
Siin on kakskytsenttiä
No niin on
Siin on euro
Totta sekin
Jep jeps jeps
Se sinne, jebs
Toi tonne, jebu
Totta kai, niinbä
Niinpä
Kymmen euroa
Riihimäki - Helsinki
6.40 + 3.60
Ten euros
Meikäläisen taksa
Ai niin, käymään vessassa
Jes jes jeps
Aha, se on kiinni
Totta kai, niinbä, jeps jeps jeps
Ei toi ollut se WC
Mennääs tonne
Jes, dägä
Niin on
Jeps
Bäng
Klik
Totta
Jep - - Jep - - Jep - - Jep - - Jep
Blim
Aha, siin on se roskis
Voi vitsi
Piti tarkistaa
2 euroa, Riihimäen kassisäilytys
1.60 mehu
280 senttiä fyrkkaa
Niinbä, totta gai
Dodda
Mennyt meikäläiseltä
Totta kai, niinpä
Tämähän on se paikka
Totta gai, niinbä
Siin on kuittikin, niinbä
Totta kai
Dodda gai
Kello on 10.31
Niinpä, jess
Niin on
Siin on Kerava
Siin on Keravan asema
Suoraan
Siin on Prisma
Siin on Mac Donalds
Siin on 633:nen
Siin on autokorjaamo
Ahaa
En mee ikinä sinne
En vuoteen
Näin on, totta, jebs
Siin on Sokeva
Niin tietysti, kas
En mene ikinä tonnekaan
Tämä on Korso
Tuolla on Korso
Tietysti
Jebs jebs jebs jebs jebs
Rekola, Koivukylä, Korso
Savio, Heikkaharju, Tikkurila
Tietysti, niinbä, jees
Aina
Siin on Vantaan himat
Bäng
Tuolla Peijas, Rekolan sairaala
En mene sinne ikinä
Totta
Totta on sekin
Koivukylä, jebs
Lähijuna, asema, suoraan
Aha, ei tullut vielä kärrymyyntiä
Totta muuten sekin
Ei oo käynyt tsägää jengil
vielä tässä vaiheessa
Aha, se oli lähijuna, suoraan, tietysti, jebs
Joopas
Siin on Vantaan himat, bäng
Tietysti muutkin ihmiset budjaa
Siellä
Siellä
Totta gai
Okk
Okk
Jukupliut
Kävipähän meigäl tsägä
Jep
Voi vitsi
Siin on se uus mesta
Bäng
Klik
Tietsyti sielläkin on ihmisiä
Niin on, jebs
Blim
Ja siin on ne parit, jess
Totta gai, niinpä, jess, niinbä
Kas kas kas
Tuli taas stoppi
koko sakille, tietysti
Niinbä
Totta kai
Niinbä
Ai niin, feedbacki, tätä voi tarvita

(Lukee läpi VR:n palautelomakkeen kaiken tekstuaalisen informaation)

Aha, 61 menee lentoasemalle
Ja siinäkin on vartin välit
Niin kuin laki bamlaa
Siin on se tiedekeskus Heureka
Totta kai, kyllä
Totta kai, jebs
Siin on se kivipuisto, stenpark
Jebs
Niinbä
Kas kas kas kas -- kas
Totta tääkin on, niinbä, jees
Nyt ollaan stadissa
Jes, niinbä, totta kai
Siin on se tennis-sulkapallo halli
Tietysti, niinbä, totta gai, niinbä
Aha, siin oli liitto
Siin on taas, jebs, autokorjaamo
Totta kai, niinbä
Tietysti stadiin
Jees jes Jees
Siin on se liitto
Vanhustenkeskusliitto
Epilepsialiitto
Malmintalo
Siin on ne uudet himat
Bäng
Tietysti
Muutkin ihmiset budjaa siellä
Siin on ne Malmin duunimestat
Bäng

(Junalkuulutus: Pasila)

Ahaa siin on se Ogelin kirjasto muuten
Kello on 10.45
Totta kai, jooba, niinbä
Jes
Niinbä
Kas kas kas kas kas
Siin on kuusysin rundi
Tietysti
Niin kuin laki bamlaa
Siin on Transpointin duunimestat
Eurotrans, Scandic, Giraud
Jees jees, aivan
Siinä
VR Cargot
Niinpä on - - jep
Siin on viisseiskan rundi
Tietsyti, se mikä duunaa tota rundia stadis
Ei sitten ollut kärrymyyntiä
Totta muuten sekin
Thanks - Kiitos
Oli hyvä matka

UBUWEBIN MP3-ARCHIVE

on myös kiitettävän runsas. Siksi sen tutkimiseen tarvitaankin apuvoimia, yhteistyötä ja vinkkejä. Kuuntelin tänään jotain nelituntista Luc Ferrarin musiikkia käsittelevää ohjelmaa, jossa oli ranskankielisen selostuksen lisäksi paljon itselleni tuntematonta materiaalia kyseiseltä auktorilta. Kuuntelin myös suomalaisen Linnunlaulupuun toimivan esityksen Kurt Schwittersin Ursonatesta (http://www.artchive.com/artchive/S/schwitters.html). Mieleen tuli vähän Stockhausenin Unsichtbare chören ja joidenkin Xenakisin kuorokappaleiden nonsense-mantrat.

Aloin juuri latailemaan jotain Mauricio Kagelin materiaalia. Jos ette muuten ole kuulleet Kagelin Music for Reneissance Instruments (1965-1966) tai 1898 (1972-1973), suosittelen lämpimästi. Löytyvät samalta Deutsche Gramophonen levyltä. Ostin levyn siskontyttärelleni yksivuotislahjaksi.

23.10.2005

SAM PECKINPAHIN WILD BUNCHISTA

käy havainnollisesti ilmi miten täydellisesti samoja asioita Mexiko merkitsee USA:lle kuin Venäjä Suomelle: kitaran näppäilyä, uimista viinialtaassa, suihkuttelua vodkasammion alla, viikkojen yhtäjakoisia juhlia ja ilonpitoa; nautinnon stalinismi, ilon ja vapauden jyrkkä suljettu totaliteetti, jota pönkitetään kurjuuspropagandalla; tylsyyden autiomaa: josta kaikki tyhmyys, puute ja pitäveteisyys on nihiloitu taitavan puutarhurin hellällä kädellä; määrättömästi taivaallisen ihania onnellisia naisia vieraanvaraisuuden ja loputtoman tuhlailun tyytyväisinä elämänviisaina esineinä. Ja toisaalta...

- Let's go.
- Why not.

Lopun "joukkokohtaus" on kyllä yksi elokuvahistorian tyydyttävimpiä.

AKI SALMELAN

uusimman kokoelman huomaan jostain syystä toimivan paremmin selailtuna ja tutkailtuna kuin läpi luettuna. Ehkä kysymys on siitä, että kokoelman tekstit seisovat enemmän omilla jaloillaan kuin ottavat tukea ympäristöstään. Systemaattisen luennan myötä kerrostuvat kuva- ja merkitystasot saattavat jopa uhata yksittäisen tekstin omalakisuutta.
Tässä oma ensimmäinen täysin tekninen pantun-kokeiluni (http://en.wikipedia.org/wiki/Pantun) Salmelan innoittamana.


kohtaa ratsastajaa parvi
kesyjä kyyhkysiä, suuri kuin pilvi
ja paimen lausuu
pyytää viipymään, mitä totisesti varon tekemästä

kesyjä kyyhkysiä, suuri kuin pilvi
ja 3: nnen paotain kohdalla
pyytää viipymään, mitä totisesti varon tekemästä
kun paikalla on Imam Shakir Padshanin

ja 3: nnen paotain kohdalla
paperi-ikkunainen savihuone
kun paikalla on Imam Shakir Padshanin
sydämestä puikahtaneen lintuparin perillisiä

paperi-ikkunainen savihuone
joka on rakennettu yksinomaan kyyhkysiä
sydämestä puikahtaneen lintuparin perillisiä
jotka saattavat meidät erämaahan

joka on rakennettu yksinomaan kyyhkysiä
ja niiden paimenia varten
jotka saattavat meidät erämaahan
8:nnen paotain kohdalla

ja niiden paimenia varten
joilla oli mukanaan pieni ohravarasto
8:nnen paotain kohdalla
tämän talon kauniille asukkaille

22.10.2005

JOHN CAGEN JA KIRK ROLANDIN

Sound 1966 on taas yksi Ubu Webistä löytyvä filmiaarre, todellinen organisoidun äänen oppitunti. Ubu Webin filmikokoelman alkusiemenen arvokkuutta ei ole mahdollista ylikorostaa.

ON ELETTÄVÄ SELLAINEN ELÄMÄ

että unet päästävät meidät pahasta.
Unissaan ihminen on radikaalimmin oman titeoisuutensa ja tajuntansa vanki, kuin valveessa. Siksi unet ovat tylsiä, monotonisia. pakkotoistoisia, värittömiä, tunteettomia, kaikin puolin turhia ja mielenkiinnottomia.
Unissa ei milloinkaan ole mitään salattuja merkityksiä, eikä niissä missään tapauksessa ole mitään tajuntamme totunnaisista rajoituksista riippumattomia universaaleja rakenteita tai piirteitä.
Elämän tarkoitus on oppia näkemään sellaisia unia, joissa esiintyviä asioita ei milloinkaan voisi itse keksiä.
Puhdas erotiikka seuraa silloin unista, unet ovat muusa.
Henkisten tarpeiden tyydytys jää valvetilan ominaisuudeksi.

21.10.2005

KANSANEDUSTAJAT, SORRON YÖSTÄ NOUSKAA

Blogistan on uusi eduskunta. Entinen voidaan lopettaa. Entisen eduskunnan ongelma oli se, että se ei edustanut kansaa, koska tullessaan valituksi kansanedustajaksi, henkilö lakkasi edustamasta kansaa, ja alkoi edustaa omaa vatsaansa. Lähes jokaisella demokratian jäsenellä on nyt kanava ja mahdollisuus hoitaa ja sanoa asiansa itse. Jos asia on tärkeä, se kirvoittaa paljon ja laadukasta tekstiä, jota kaikki voivat seurata avoimesti verkossa. Anteeksi häiriö, mutta tämä ei ole vallankumous, koska myös entisillä kansanedustajilla on sananvapaus ja henkilökohtainen tiedotusväline. Kaikki äänestykset voidaan toteuttaa verkossa blogger-tunnuksella tai vastaavalla. Ai mistäkö aikaa? Eduskunnan budejetti voidaan jakaa blogistanin kirjoittajille kokonaisuudessaan. Mutta ehdotan kyllä kansanedustajan palkkojen kaksinkertaistamista ennen sitä. Tämä on demokratia. Tervetuloa.

>>
Liioiteltu tasapaino on jäykistymistä
puutumista, lievää kutinaa ja nipistelyä
akateemista nuorallatanssia
yritys kokeilla sinuun uutta ainetta
kyynelkaasulla inspiroitu itkuvirsi
sukupuolista häirintää
tasapaino on kykyä ylläpitää tai saavuttaa
tasapaino jossakin asennossa
aineen houkutusten ja sielun uhan välillä
tehdä samoja liikkeitä korkeuksissa
joita toinen tekee maankamaralla
tasapainoittelua hyvän ja hyvän välillä
pahan ja pahan välillä
askeleitten tarkkaa harkintaa
jatkuvaa liioittelematonta liikettä
pientä asennonvaihtoa
täsmälleen oikean kokoisia korjauksia
jotka ovat vähiten automaattisia
jotka ovat vähitellen automaattisia
joiden tavoitteena on luottamuksen
palauttaminen horjumattomuuteen
horjuttamattomuuteen
korjausliike olet sinä
määränpääsi saavuttamaton, tasapaino
joka elää, joka on liioittelematon
karikatyyrit putoavat parkettiin nopeasti
patsaita on helppo piirtää, niissä on jotain
pysähtynyttä kaiken liikkeen keskessä
painopiste on selkeästi esillä
se ei liiku, se on matalalla
esine n. 200 mm tien pinnasta
hitaasti se muuttuu naurettavaksi
ja putoaa

UBUWEB

on muuten tehnyt jotain ainutlaatuista tuomalla harvinaisen avant-garde-elokuvamateriaalin kaikkien ulottuville. Toivoisin kokoelman vain olevan niin laaja, että voisin huokaista vapautuneesti: "Kaiken näkemiseen ei elämä riitä". Voidaan ehkä liioittelematta todeta, että tämän idealistisen kulttuurin olemassa oleva alkusiemen pääsee ehkä vasta nykyisillä keinoilla kehittymään ja kasvamaan.

TAI EHKÄ NEUVOSTOLIITTO LAKKASI

vasta silloin kun niiden ihmisten vaikutus, jotka olivat todella eläneet Tsaarinajan sorrossa, lakkasi. Neuvostoliittohan kesti vain silmänräpäyksen, vajaan ihmisiän. Uudet vapaana syntyneet sukupolvet eivät koskaan samaistu sorrettuhin vaan sortajiin, siksi heistä ehkä tuntui vaikealta käsittää jatkuvan vallankumouksen henkeä. He ehkä ajattelivat, että muinaisessa maailmassa, juuri heitä ei olisikaan sorrettu, ovathan he "hyviä tyyppejä", niin kuin sortajatkin ovat "hyviä tyyppejä", ja sorretut "huonoja tyyppejä" ja "viallisia tyyppejä", koska eihän ole mitään "järkeä" sortaa "hyviä tyyppejä", ja maailmahan kuitenkin aina "pohjimmiltaan" on "järkevä" vaikka "toista" "väitetään".
Nuorison kirkasotaisen usko "järkeen", ja siitä seuraava säännönmukainen "pettymys" on jotain, mitä en ole milloinkaan voinut käsittää.

Ihmisen pitäisi opiskella sen verran matematiikkaa, että usko "omaan" "järkeen" horjuisi edes vähän.

KAIKKI MAKSAA

Mutta koska emme elä pyhästä hengestä
vapautta on pirullisesti tarjolla kaikille
kaikki mikä on kallista, on hienoa
ja nyt perusasiaan eli siis siihen,
että pankkien pitää maksaa palkkoja
satoi tai paistoi. Mitä enemmän
sitä tilaa sitä enemmän se maksaa
ilmankin pärjäisi mutta kuitenkin
tulisi pohtia mitä rahalla saadaan
kieltä? Ketä SCIC palvelee? Paljonko
lukee nykyaikana, että kaikki maksaa ja
toimintaa on ja kehitystä voi tukea
ja eniten haluttu on eniten suosittu

Yliopistoilla on siis tärkeä merkitys
kaupunkien kilpailukyvylle, ne ovat
paikkoja, joissa ei ajatella
Ajattelu tappaisi luovuuden.
Ilmapiirin jossa kaikki maksaa? - Kaikki
- Kaikki maksaa. Pankkitoimintaa on
enemmän luonnetta häpäisevää periaatetta
kuin halua maksaa uudesta tekniikasta
Kaikki maksaa. Myös koskemattomuus. Eli
kuluu. Sekin maksaa. Kysymys onkin
-Kaikki maksaa? Alennuserotuksetkin?
Loppuunmyynnin jälkeen kaikki alueet
on huutokaupattu.

Mikä taas tarkoittaa sitä, että lähes
kaikki maksaa. Väitänpä. Ei sillä että itse
en haluaisi maksaa. Ja tämä ei hevin tule
kysymykseenkään, ja voi olla sellainen
ylellisyys, erivapaus, lähes Sinulle
vain halpaa: 500 € (Unohtakaa se
- Kaikki maksaa Sinulle)

Entä yritykset, ne sijoittuvatkin usein sellaisiin
kaupunkeihin, jotka pystyvät tarjoamaan
työntekijöille ja heidän perheilleen esimerkiksi
laadukkaita porno-, koulutus- ja viihdepalveluja
Enemmän vaihtoehtoja · tästä alkaa yhteistyö.
Mitä kaikki maksaa. Tervetuloa asiakkaaksi
· ota yhteyttä. Mitä kaikki
maksaa? Kuka tästä oikeasti hyötyy?
Tänne synnytään. Oma syy. Tervetuloa!
Lapsi on aina oma valinta. Tervetuloa!

Silloin maksettiin matkat, ruoka, kirjat jne.
Nytkin kaikki maksaa. Väitänpä.
Ei sillä että itse ilman pärjäisin
mutta kumminkin...ne kaikki maksaa!
Jatkuvasti valitetaan, siksi otetaan ilmaiseksi
Viihde, kuten kaikki
On täällä huonojakin asioita: kaikki
maksaa paljon. Täällä onkin paljon
minkku-näärejä, koska kaikki maksaa
todella vähän ja töistä saa paljon.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com