30.9.2005

SAXELLIN KOHTALAINEN ARVOSTELU

Hannu Helinin arvokkaasta, Juhana Vähäsen esikoisen ohella positiivisimmasta ja elämäniloa ylläpitävimmästä runokoelmasta, jota olen täällä nähnyt ilmestyvän... kai niin kauan kuin jaksan muistaa (en ehkä kovin pitkään).

ALKURÄJÄHDYS JA MUSTATAUKOT DARVININ JA MUUN IHMISKUNNAN HENKISEN ONGLEMAJÄTTEEN KANSSA SAMAAN ROMUKOPPAAN?

Tässä TTKK:n entisen rehtorin Osmo Hassin uusi, kirkas, ja melko erikoinen esitys aiheesta. Vakuuttaako tämä? Ymmärrättekö te tästä mitään?


Vanhassa maailmassa työllistyminen oli helpompaa:

"Minusta tuli rehtori oikeastaan vahingossa. Vaikka olinkin professorikunnan luottamusmies ja siinä roolissa ollut paljon äänessä, en ollut edes korkeakoulun hallituksessa. Olin ihan äimänä, kun teekkarien ja henkilökunnan lähetystöt kävivät kysymässä suostumustani virkaan. Vaalin aikaan olin työmatkalla Moskovassa Neuvostoliiton tiedeakatemiassa, ja palattuani kuulin tulleeni valituksi. Siinä piti sitten opetella ihan eri rooli ja jättää opetushommat kokonaan, Hassi muistelee."
Olkoonkin että keräilyfilosofia on olennainen osa Pokémon-kulttia.
Olkoonkin että molempia osapuolia on tarvittu.
Olkoonkin että musiikin loputtua jään yksin väljähtymään.
Olkoonkin että se tappaa minut jonain päivänä.
Olkoonkin että elämämme on usein täynnä käsittämättömiä tapahtumia.
Olkoonkin että realiteetit ovat vähemmän suopeita.
Historia opettaa mitä historia opettaa
ettei se opeta
yhtään mitään
vaan toistuu lyhyessä syklissä
analogisesti

SOPEUTUMINEN

Sanotaan että ihminen on hyvä sopeutumaan. Ja että se on hyvä.

Jos jengiin hyväksytään vain yksikätisiä rosvoja onko hyvä sopeutuminen silloin käden amputoimista vai pois lähtemistä yksin synkkään metsään?

Tätä sietää miettiä.

Entä jos metsä on pieni, pystyynkuolut, ja jengissä kahdeksan miljardia jäsentä?

Onko ihmisen sopeutuminen, sopeutumista ihmisen itse itselleen asettamiin ehtoihin, vai luonnon ihmiselle asettamiin ehtoihin.

Ennen kuin hehkutatte näitä henkilöitä, jotka eivät ajattele omaa nenäänsä pidemmälle, vastatkaa näihin kysymyksiin.

MODERNIN VALLANKÄYTÖN IRONIA

mitä se on?

Yksinkertaista vastausta ei ole. Mutta analyysi on silti lyhyt. Jotenkin modernia vallankäyttöä luonnehtii populismi ja ilkeys. Siis että populismi on aina yhtä kuin pahantahtoisuus. Moderni vallassaolija tietää olevansa vallassa siksi, että haluaa käyttää tyhmiä massoja hyväkseen ja elää heidän kustannuksellaan leveästi. Moderni vallassaolija ei näe tässä mitään väärää, onhan hän muita vahvempi, eikä ollenkaan muita pahempi, vain ovelampi. Hän ei milloinkaan ole idealisti, ihmisen parhaisiin puoliin uskoja. Moderni vallassaolija uskoo ihmisen pahuuteen. Siksi moderni vallassaolija on häijy ihmisten parhaita puolia kohtaan. Moderni vallassaolija ei kunnioita järkeä (silloin kun se onnistuu paljastamaan totuuden, vaan ainoastaan silloin kun sen onnistuu peittämään totuuden), sielua tai henkeä kahdesta syystä: 1) se kadehtii sielua, kokonaisuuksien tajuamisen kykyä, 2) sielu ei muodosta äänienemmistöä, taloudellista merkitystä, ostopotentiaalia tai sotilaallista voimaa. Tilanteessa, jossa jokaisella lihayksiköllä on äänioikeus, ja vallassa on jokin muu kuin voimakas vilpitön Kuningas, sielua voidaan halveksia sen väkivaltaan kykenemättömyyden ja voimattomuuden takia.

Jos katsomme tässä maassa ketä tahansa vallassa olevaa tahoa, poliitikkoja, yritysjohtajia, kustantajien edustajia, sotilaista, kohtaamme kaikkialla samat modernin vallassaolijan ironiset kasvot (presidenttimme ehkä poikkeus: hän ei ota kantaa vaikeisiin asioihin). Moderni vallassaolija käyttää massojen pahuutta hyväkseen tietoisesti ja hänen hymynsä on halveksunnan ironista hymyä.

OLEN KUULLUT ON KAUPUNKI TUOLLA

Jos tämä on sitä, mihin Teatterikorkeakoulu haluaa antaa tilat ja mahdollisuuden, kannattaa tuohon paikkaan suunnata pyhiinvaellukselle, vaikkei esityskausi olisi edes käynnissä. Vieläkin on keho hellänä naurun kivusta ja iloisen hötkymisen fyysisestä rasituksesta.

Uusimmassa näytelmässään Jukka (Jukka Viikilä) on palannut esikoisensa, Traumatologian, hervottoman huumorin, syvän uskonnollisuuden, groteskin ja humaanin sfääreihin. Lopputulos on vain jotain aivan muuta. Se ei ole enää oppilastyötä, se on musiikkia. Tämä pätee myös erityisesti näyttelijätyöhön (Jussi Nikkilä), joka tällaisessa monologimuodossa väistää monia oppilastyömäisyyden ongelmia. Jukan ja dramaturgi Susanna Kuparisen yhteistyö tuntuu toimivan entistä saumattomammin, yhä syvemmillä, puhtaammilla ja hienovaraisemmilla esteettisen tutkimusmatkailun tasoilla.

Hitaan alun jälkeen tämä teos irtoaa maanpinnasta, puhuu kuvin, merkein ja analogioin, perinteiset teatterin keinot ovat enää vain pelkkiä merkkejä, joita käytetään hallitusti ja rajatusti. Mutta kaikki on silti kaiken aikaa äärimmäisen teatterillista, emotionaalisesti elävää, konkreettista, tapahtumista, missään muussa taidemuodossa nämä ideat eivät olisi mahdollisia. Monologin, taustanauhan/musiikin, lavastuksen ja videokuvan (kaksi suurta screeniä, symmetrisesti, samat kuvat) kokonaisuudesta tulee mieleen joku Luciano Berion sinfonia tai Richard Wagnerin näyttämöllinen järjestys. Keskiössä on draama, mutta draama on musiikkia, lyriikkaa, montaasia, päälekäisiä ja sisäkkäisiä analogioita, motiiveja, johtosäveliä. Hienoja alleviivaamattomia, rakenteen tasapainoisia osia, joita ei huomaa, enempää kuin musiikkipartituurin hienouksia, silloin kun ooppera on käynnissä, ja me tajuamme, että siinä esitetään uudella tavalla sitä mikä on meidän elämämme tarkalleen ottaen.

Nämä eivät ole ylisanoja, sillä monologinäytelmän neljästä pääjaksosta ainakin kahdessa, en päässyt eroon ajatuksesta, että tuossa olen minä, ja tuo on jotain mitä en itse ole pystynyt näkemään. Eikö tämä ole klassisuuden kokemus? Tässä on kyllä pieni jääviysasiakin taustalla, sillä näytelmässä esiintyi ainakin yksi lause suoraan Käymälästä. Ja johtosävelten tasolla eri yhteyksistä tuttuja, täälläkin kehittelyssä olleita motiiveja esiintyi paikka paikoin, tosin tuoreina ja pitkälle vietyinä.

Teatterikoululla tämän näytelmän esityskausi on nyt lopussa, mikä on erittäin harmillista. Sillä toinen tai kolmas katsomis kerta olisi tämän kauniin ja rikkaan teoksen hahmottamisen takia melkein välttämätöntä. Onneksi kuulemani mukaan teosta ollaan tilaamassa ainakin Kuopion kaupunginteatteriin ja Q-teatterin johonkin yhteyteen, eli minulle tarjoutuu ehkä vielä tilaisuus päästä täydentämään tietojani.

TAITEILIJAKOULUTUS

Kulttuurivihkojen uusimmassa numerossa on loistokas, sähdetivän terävä haastattelujuttu (neljä haastateltavaa) luovan kirjoittamisen koulutuksen luonteesta.

Äärimmäisen erilaisista asenteista vastauksissa voi päätellä paljon. Luovaa työtä voidaan auttaa ja kannustaa monella tavalla. Voidaan viljellä viljaa ja voidaan viljellä rikkaruohoa. Loppupäätelmänä voidaan sanoa se, että muusa tai opettaja, joka suostuu auttamaan ja innoittamaan voikukkaa peittämään auringon hyötykasvilta, on nälänhädän airut ja suurin mahdollinen ihmiskunnan ironinen vihamies.

KÖNIGSBERGIN KELLO

Nainen saapuu junalla kaupunkiin, tiettyyn aikaan. Käveleminen virastoon kestää aina saman ajan. Naisella on aina samanlainen kiire kantapäissä, mieli täynnä purkautumista odottavaa toimintaa. Muutamaa sekuntia ennen saapumistaan kellokorttilaitteelle nainen muistaa jotakin ja alkaa kiirehtiä. Liian myöhään: hän kuulee hissin ovien takanaan aukeavan. Katsomattakin hän tietää, että viraston uumenista saapuu Königsbergin imperatiivin keksijä, lähdössä ruokatunnilleen. Nainen on häpeissään ja kiukkuinen. Tämä kohtaus toistuu joka päivä, täsmälleen samalla tavalla. Minua rajoittaa juna-aikataulu, kävelynopeus, häntä sisäinen kello, ajattelee nainen. Joillakin on sisällä aikataulu ja vakio kävelynopeus, täsmälleen samana toistuvat päivät, pysyvät olosuhteet kuin moderni katettu kauppakeskus. Mutta miksi häpeä ja ärsyyntyminen? Voisi ajatella toisenkinlaisen reaktion, iloisen tai huvittuneen, flirttailevan tervehdyksen vakaassa luotettavassa maailmassa. Mutta mikään vapauttava sana ei ole mahdollinen. Imperatiivin keksijä on sinisukka.

OPETOSMINISTERIÖ

Olen todella pahoillani lyöntivirheistä ja muusta sotkusta, jota tällä palstalla riittää.

Kiihkeässä ja usein jonkin karkeankin tunneimpulssin elähdyttämässä tuoksinnassa teksti on mitä sattuu. Editointi tarkoittaisi tekstin uudelleen kirjoittamista. Kirjoitankin tekstejä monesti uudelleen, mutta harvoin laitan niitä enää tänne.

Aivan toisenlaisessa kirjoitusprosessissa, etäytetymmässä, viileässä, hitaassa tilassa, saattaa kerralla syntyä valmista jälkeä. Arvostan tällaista tekemisen tapaa enemmän, mutta harrastan vähemmän.

Valmiista tekstistä olen sitä mieltä, että jokainen merkki on painokas, jokaisella merkillä voidaan tietyissä tapauksissa ilmaista jotakin. Siksi merkkejä pitää yrittää paimentaa huolella, koska on aina olemassa se mahdollisuus, että olennainen ilmaistaan pienimmällä mahdollisella erolla. Tämä on tietenkin itsestään selvää, myös minulle.

HISTORIA OPETTAA MITÄ HISTORIA OPETTAA

sanoi muistaaakseni Gertrude Stein.

Historia ei opeta yhtään mitään. Siksi se toistuu lyhyessä syklissä täsmälleen samanlaisena.

POPKULTTUURI

"Opetusministeriö rahoittaa popmusiikkia, koska sillä saadaan veromarkkoja, mikä tietysti jo sinällään on kulttuuripoliittisesti banaali ajatus." Risto Ahti

Meidän riivaajamme todella on popmusiikki, ja populaarikulttuuri, jonka eltaantuneesta mädänlöyhkästä, seniilinlöyhkästä, kesineen nahkan hajusta, ei saa hetken rauhaa. Popkulttuuri saastuttaa kaiken infrastruktuurin. Popkulttuuri tekee meille mahdottomaksi liikkua kaupungilla.

Popkultturi tulisi kieltää samoin kuin joku lintuinfluenssa. Koko kansa tulisi rokottaa.

Popkulttuurin ongelma on se, että se tarjoaa nuorisolle ja typeryksille erilaisia rumia valheita, joissa ei voi loppuelämäänsä rypöä (kuin enintään Fortumin johtajat). Se on puhtaasti keinotekoinen tapa, keinotekoinen makeutusaine, jolla ihmiset saadaan kuluttamaaan. Kun valheeseen ei enää jaksa uskoa, kun sokeankin on pakko jotain nähdä, on aikuisuus edessä, elämä ja nuoruus ohi: voi enää keskittyä pedofiliaan, haikailuun ja lapsiprostitutioon; tai politiikkaaan, joka on sama asia. Lapsien hyväksikäyttö on populaarikulttuuria. Se on normi. Kolmekymppisenä saapuva seniliteetti on populaarikulttuuria: se on normi.

Tällainen yleisenä järjestelmänä on melkoista kiusantekoa ja henkilökohtaista vittuilua jokaiselle järkevälle ihmiselle. Siksi tällainen maailma tulee myös sisältä päin mätänemään täsmälleen siinä aikataulussa ja siinä järjestyksessä kuin järkevät ihmiset sen ilmoittavat. Tälle rikollisjoukolle ei ole olemassa mitään armoa.

Lapsilla, tyhmillä ja sairailla ihmisillä rahastavat päättäjät, nämä yhteikuntaamme terrorisoivat bandiitit, pitäisi tarkasti pystyä kitkemään. Äänijänteiden salpaaminen ei olisi yleisenä tapana pahitteeksi niiden osalta, jota eivät kykene pitämään turpaansa kiinni, olemaan tekemättä sitä popmusiikkia ja pahoittamatta mieltämme. Tiedän, että valitessamme hiljaisuuden, jatkuvan hermojaraastavan lällätyksen sijaan, siinä heitetään yksi lapsi sataa miljoonaa saastaista pesuvesikuutiota kohti. Olen valmista kamaa tekemään tämän uhrauksen... että painajaisesta, johon taas tänäkin aamuna heräsin, edes joskus päästäisiin.

29.9.2005

KANNATTAA MUUTEN HUOMATA PAAVO LIPPOSESSA

Stalinin sukuinen modernin populisti, siirapinhidas ironikko, ilkeä, nokkela, ovela, kateellinen vallasta turvonnut sika. Nappi sialle otsaan.

MAA, JOLLE EI LÖYDY VERTAA

"En tiedä, onko kysymys kustantajien intohimon puutteesta, mutta vaikuttaa ilmiselvästi siltä, etteivät sen kummemmin opetosministeriö kuin kustantajatkaan ole kiinnostuneita sellaisesta ajatuksesta, että Suomessa synnytettäisiin maailmankirjallisuutta."

"Paavo Lipposen voi hyvin kuvitella katsovan Tuomiojaan ja sanovan: "Kas kas, pikku Eero tavaa jo", sillä lailla pilkallisesti, että "jaahas, sä kuvittelet olevas joku kun sä oot niin sivistynyt". Tällainen on Suomessa tällä hetkellä ihan luonnollista. Todella typerää."

"Tällä hetkeltä meiltä puuttuu kokonaan korkean tason ajattelu."



Risto Ahti Kulttuurivihkojen uusimmassa numerossa.

NYKYINFRASSA

(taas tätä marinaa... lupaan rajoittaa tätä tulevaisuudessa) kohtaa tämän tästä tilanteen, jossa voi vaan todeta, että jotkut ovat varmasti kohdanneet tämän miljoona kertaa aiemminkin, jotkut ovat varmaan miettineet tätä, joku tämän on varmaan ajan kanssa suunnitellut, tälle on varmaan myönnetty palkintolautakuntien kunniakirjat ja rahoitukset.... mutta eivät ole muuttaneet tätä sielullisen ihmisen tarpeiden mukaiseksi, ovat olleet välinpitämättömiä, voimattomia, antaneet periksi luomatta sielun ja hienon tunteen mukaista käytäntöä. Eivät ole halunneet ratkaista tätä, tätäkään, sielun vaan taas jonkin vaajaamittaisuuden näkökulmasta. Että väkivaltainen yksioikoisuus on taas tässäkin asiassa saavuttanut voiton, ja voittaa yhä uudelleen ja uudelleen. Uudet sukupolvet hakkaavat intuitioitaan samaan seinään. Äly alkaa olla todella hidasta tässä konkreettisten, juridisten ja henkisten esteiden ja hidasteiden viidakossa. Taas kulkevat uudet tietämättömät tulokkaat lyijynraskainaskelin manipuloidussa, rakennetussa todellisuudessa kuin vähän liian matalissa huoneissa, joissa päätään kolhii jatkuvasti.

Onko tämä jonkinlainen suodatin vai mikä? Sieluttomien mietteet, pelkkää emotionaalisen kaaoksen arkkitehtuuria, ansoitusta. Hinnat! Hinnat! Hinnat! Hinnat! Ne pakottavat jatkuvaan varuillaanoloon ja oveluuteen.

Kulttuuri tarkoittaisi arkikokemuksen tasolla tunnetta siitä, että joku sielullinen olento on joskus elänyt, miettinyt ja kokenut samat jutut aiemmin. Saman paskan jatkuva uudelleen kelaaminen ei voi olla kovin korkeaa kulttuuria. Yhtenäisen, koko kansakunnan kattavan, riittävän syvällekäyvän kulttuurin ja hienovaraisten pitkällemenevien ja elävien käytäntöjen puuttuminen on äärimmäisen turhauttavaa, toimipa sitten alalla kuin alalla. Ja jollakin alallahan sitä aina toimitaan.

Eli ei muuta kuin hihat heilumaan. Teknotodellisuudessa sielu on aika vieras ja uusi tulokas. Henkinen muutos alkaa perustuslain täydellisella uusimisella.

28.9.2005

ROOMAN HISTORIAN

uudelleentulkinnassaan Augustinus pyrkii irtautumaan roomalaisesta traditiosta ja sen arvoista. Hän tuomitsee ankarasti Rooman sotaisan historian kaikkine valloitus- ja sisällissotineen sekä sotasankareineen. Hänen mielestään suuressa ja mahtavassa valtakunnassa ei ole mitään ihailtavaa, kun valtaa oli levitettävä sodilla ja verenvuodatuksella (4.3). Jos oikeamielisyys (iustitia) puuttui, niin mitä muuta valtakunnat olivat kuin suuria rosvojoukkoja (magna latrocinia)? (4.4.). Sanat 'maine' ja 'voitto' vedettiin rikollisten tekojen verhoksi. Augustinus vaatii: "Todettakoon rikolliset teot ilman kaunistelua, arvioitakoon niitä kaikessa alastomuudessaan ja langetettakoon niistä tuomio sellaisina kuin ne ovat!" (3.14).>>

Täsmälleen nämä ajatukset kävivät mielessäni noissa roomalaisten museoiden kuvapatsasmetsiköissä.

TARKOVSKIN EI PALUTTA

(1962) jonka katsoin eilen ilman tekstitystä, olin nähnyt aiemmin joskus kymmenen vuotta sitten. Muistikuvani elokuvasta oli hämärä, utuinen, jotenkin kaunis... koivumetsä... kahlaamista veteen uponneessa metsässä, tuulimyllyjä... sotaa... surrealismia... epätodellisia ihmisiä, epätodellista puhetta.

Nyt näin pelkkää neuvostorealismia, tai pitäisikö sanoa slaavirealismia. Tavallisia ihmisiä, puheenparisia ja eleitä, joita tapaa Pietarissa joka päivä kyllästymiseen asti. Ei silti, hieno elokuva. Mutta jotenkin liian tuttua. Kuin katsoisi Pirkka-Pekkaa Pultti Boysissa tai JR:ää Dallasissa. Tämäntasoisia ja paljon parempia ohjaajia oli Neuvostoliitossa tuhansia ellei kymmeniä tuhansia. Joskin Tarkovski lienee myöhemmin kehittynyt omaan suuntaansa. Joka tapauksessa Neuvostoliitossa tehtiin varmaan satojatuhansia Tarkovskin parhaiden tuotteiden tasolle yltäviä elokuvia, ja jonkun Tarkovskin esiinnostaminen lienee pelkkää vääristelyä. Me emme vain tiedä tuosta kulttuurista yhtään mitään.

KOSMISTA SUUNNITTELUA:

27.9.2005

UUSIA MYRKKYJÄ

tulee koko ajan, ja ihmisten piittaamattomuus on ennallaan." Mette

Mitä on ihmisen piittaamattomuus luonnosta, eläimistä, toisista ihmisistä, lapsistaan?

Se on ihmisen seksuaalisen vietin laittamista noiden edellytysten edelle.

Luontoa täytyy riistää, että mies voi ostaa naiselle, Pandoralle, timanttikorvakorut.

Jokainen nainenhan haluaa tuntea olevansa paratiisiin syntynyt prinsessa, siitä huolimatta, että paratiisista karkoitus on ollut tosiasia aikojen alusta. Toisenlaisista naisista, niistä jätkistä, me emme sitten niin paljon välitä, heiltähän puuttuu romanttinen, hienostunut maku. Me haluamme vain Pandoran, sokeasti, tuon jolla on kiltin, jumalaisen ja siveän ulkokuoren alle tarkasti piilotettu likainen nartun luonto; me haluamme tuon syövän, tuon kaikkien sairauksien alkusyyn.

Naisen maailma on siis aina puhtaasti aineellinen maailma, jonka kokoonlaittaminen jää puhtaasti miehen velvollisuudeksi. Kummallakin, sekä miehellä että naisella on samanlainen vetovoimankaltainen eroottinen vaikutus toisiinsa. Kumpikaan ei haluaisi eikä oikein voisi elää ilman toista. Kumpikin innoittaa toistaan yhtäläisesti, kumpikin saa toisistaan nautintoa. Silti toisen, ovelamman, täytyy niiltä markkinoilta saada voittoa. Ja se voitto on aineellinen maailma, jonka mies pulittaa ja rakentaa Pandoralle.

Meidän kulttuurissamme tuota aineellista, niin sanotun hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden kerskakulutusmaailmaa, ei olla totuttu ajattelemaan mitenkään muuten kuin valmiina maailmana. Se on jotakin annettua, saavutettu etu, josta ei luovuta. Näihin aineesiin kuvitelmiin emme salli säröä. Michelangelo Antonionin elokuvien tapaan kuvittelemme itsemme vauraisiin oloihin, että voisimme keskittyä "olennaisempiin kysymyksiin".

Koska miehen lupaukset, nämä aineelliset kuvitelmat, jotka ovat keskiluokan kilpailtua todellisuutta, eivät ole missään suhteessa miehen, eli maaplaneetan, todellisiin kykyihin tai varallisuuteen, mies joutuu myymään maataan, tuhoamaan luontoa ja ihmisluontoa, hukkaamaan luonnonvaroja, haaskaamaan energiaa, tuottamaan peruuttamatonta vahinkoa elinympäristölleen, ja lopuksi riistämään häpeämättömästi heikompiaan.

Tämän kaiken mies tekee naisen takia.

Enkä sano, että tähän asiaan olisi olemassa mitään positiivisia ratkaisuja. Se on maailman tila.

Miehen puollustukseksi on sanottava, että jokainen noista myönnytyksistä, noista naisen tahtoon taipumisista, tehdään saman mielentilan vallitessa kuin Kuningas Herodes toimi käskiessään noutaa Johannes Kastajan pään. Kiusaantunutta, hikoiluttavaa, ilkeän tuntuista luovimista ja junailua, mutta kuitenkin niin välttämätöntä, jos halutaan että perse keikkuu ja viini virtaa vielä huomennakin (tämä on myös venäläisen kulttuurin sisäänrakennettu, ehkä fataali, heikkous).

Naisen vallassa näyttää olevan paljon. Mutta teksteistä ja kokemuksestakin tiedämme, ettei nainen pysty muuttamaan maailmaa. Nainen on aina ollut, ja tulee aina olemaan miesten välisen valtapelin ja rahan näennäinen välikappale, joka todellisuudessa ohjailee tuota kaikkea mielensä mukaan. Naisella ei ole mitään tuon pelin ylittäävää älyllistä visiota.

Nainen haluaa hillittömästi materiaalista hyvää, nainen haluaa näyttää toisille, nainen haluaa loistaa, ja nainen haluaa olla materiaalisesti ainutlaatuinen. Nainen on taitava varas ja syvällinen kiero juonittelija, jonka vaatimuksilla ja kiristyksellä ei ole mitään kohtuutta, ja joka ajaa maaplaneetan väistämättömään tuhoon, koska miehillä, noilla sorretuilla pienillä tahdottomilla kaljupäisillä eläimillä, on todelliset tekniset keinot tuhota planeetta, ja äärimmäisen kiristyksen alla he tulevat, kuten aina, sortumaan. Näin Prometheus ja Pandora saavat toisensa.

SUOMI ON MAA

jossa älyttömyys ja tyhjyys on vallassa,
jotta ulkopuolinen äly voisi tulla ja
ilman suurempaa vaivaa täyttää tyhjiön
parhaaksi katsomallaan tavalla.

On muistettava, että tällainen orjuus on poliittinen valinta,
joka edellyttää oman älyn, alkuperäisyyden ja hengen
joka hetkistä vainoamista ja väkivaltaista alaspainamista.

Vähintään se edellyttää hyväuskoista tietämättömyyttä
ja todella löysää politiikan tekemistä.

Näistä valinnoista, ja näille valinnoille suopeasta hengestä,
mahdollisuuksien antamisesta ja mahdollisuuksien sulkemisesta,
rikollisuuden kannustusjärjestelmistä ja kauneuden masennusjärjestelmistä,
ovat todelliset, todellisella nimellä ja syntymäajalla koodatut
henkilöt vastuussa.

Nämä henkilöt ja heidän ajatusmaailmansa eivät poikkea
millään olennaisella tavalla toisen maailmansodan
natsi-Saksan sotarikollisista. Ymmärtäkäämme tämän
verran sitä tosiasiaa, että myös natsit olivat aivan samanlaisia
"tavallisia" ihmisiä, jotka tekivät vain sitä mistä heille
"maksettiin". Meidän valtaeliittimme propagandajargoni
eroaa Stalinin Neuvostoliiton tai Hitlerin Saksan
propagandasta vain siinä, että jälkimmäiset olivat
äärimmäisen pitkällevietyjä, taitavia ja hienostuneita.

On ehkä liian idealistista väittää että asiat voisivat
modernissa, pienessä, ei-omavaraisessa, epäitsenäisessä
länsimaassa kuten Suomi, olla toisin.
Meiltä puuttuu kriittinen massa henkilöitä, jotka
kykenevät näkemään todellisuuden, ja joilla
olisi näkemisen ymmärtämiseen riittävän syvällinen
klassinen sivistys. Meiltä puuttuu yksikin
sellainen henkilö.

On sanomattakin selvää, että ilman klassista
syvällistä vähimmäissivistystä, joka tarkoittaa
keskeisien antiikin tekstien totista henkilökohtaista
tutkimista, ja ainutlaatuista, mielikuvituksellista ja luovaa
suhdetta niihin, ei pitäisi olla mitään asiaa levyseppää
korkeampiin virkoihin, eikä ainakaan tekemään
päätöksiä siitä mihin suuntaan maailmaa pitäisi
viedä, ihmistä ohjata.

Henkilöt jotka eivät tunne ihmistä, ja joilla ei
ole alkeellisintakaan käsitystä siitä mitä ihminen
pohjimmiltaan on, ovat kykenemättömiä
johtamaan mitään lähiöperhettä vaativampaa
toimintayksikköä. Ja lähiöperheessäkin ruumiita
saattaa tulla jos ei aamiaisella niin jo sitten lounaalla.

Tuntuu jokseenkin älyttömältä se ajatus että ihmistä
ei todellakaan voi tuntea katsomalla ympärilleen
kahdeksan miljardin lihayksikön väestörähähdyksessä.
Ihmistä ei voi tuntea kokemuksen perusteella,
meidän kokemuksemme perusteella, joka on ei vain
kuolevaisen hetkellinen silmänräpäys, vaan sitäkin
surkastuneempi ja kapeampi, rajoitettu, hämärä
lumeen ja harhan viilto.

Riittävän terävänäköiset, vilpittömät, tarmokkaat, rehelliset,
sivistyneet ja älykkäät henkilöt ovat kaikesta
mitä voidaan tietää,
lähes yksimielisiä, riippumatta
aikakaudesta, kielestä, toimialasta, ammatista,
kansallisuudesta, rodusta, sukupuolesta jne.
Tällaisia henkilöitä ei nykymaailmassa elä
yhteenlaskienkaan kovin montaa.

26.9.2005

HESIODOS ANTAA TIETOJA

"odottaen talven päättymistä lähteäkseen pyhästä Kreikasta
kauniiden naisten Troijaa vastaan"

Troijassa ei elänyt vain yksi Helena vaan Helenoiden suku.

Troija = paljon kauniita perseitä. Paikallinen Pietari.

(joskin Homeros kuulemma käyttää samaa epiteettiä, kalligynaika, kaunisnaisisuus, Akhaian maasta (=kreikasta).
Kaunisnaisisuutta saattoi ilmetä molemmin puolin. Tai kauneus katsojan silmässä.)

Virtsata ei pitäisi mereen eikä jokeen.

Paskata ei tietenkään, sillä eihän sellainen sovi.

"kun taas mustekala nälissään jyrsii omaa jalkaansa
takattomassa talossaan, surkeassa majapaikassaan"

LAITETAAN DATAA

kun Sediskin. Kulunut viikko.

Page Loads Unique Visitors First Time Visitors Returning Visitors
Total 2,036 1,523 1,038 485
Average 255 190 130 61

Day Page Loads Unique Visitors
Monday 243 193
Sunday 134 129
Saturday 274 193
Friday 252 188
Thursday 406 241
Wednesday 242 184
Tuesday 200 159
Monday 285 236

TODELLISET VOITTAJAT EIVÄT KILPAILE

sanoo Samuli Paronen.

Hesiodoksen mukaan on kahta lajia kilpailua.

Toinen on hyvää ja hyödyllistä kilpailua, jossa ihmiset kilvoittelevat hyveidensä suuruudessa niiden kanssa, joilla on samankaltaisia arvostuksia ja hyveitä. Tällaisessa kilpailussa kateus on positiivinen asia, koska se pakottaa ihmistä olemaan rehellisempi, vilpittömämpi ja korjaamaan virheitään.

Toinen kilpailu on pahaa kilapailua. Siinä vaikuttaa eripuraisuuden jumala Eris. Tällainen kilpailu johtaa avoimeen tai salakavalaan sotaan. Se on kilpailua hinnalla millä hyvänsä. Siinä keino ei ole pääasia, vaan kunnian ja palkinnon tavoittelu sinänsä. Käytännössä siinä yritetään hankkia omistukseen, jotain sellaista, joka on itselle kuulumatonta, ansaitsematonta. Tämän kilpailun käyttövoimia ovat oveluus, väärät valat ja peitelty väkivalta.
"Jos naiseen luottaa, luottaa varkaiden sukuun."
Hesiodos
mainitsemaani tosiasiaa ei näin ollen voi millään pyyhkiä pois
näin ollen aallot edustavat Universumin perusliikettä
joukko voidaan näin ollen esittää karakteristisen funktion avulla
vesimassat näin ollen liikkuvat edestakaisin mutta eivät seuraa aallon etenemistä
näin ollen nämä molemmat asiat ovat hyvin ahdistavia
näin ollen riski pysynee myös matalampana
vääriä edellytyksiä ei näin ollen voida ottaa huomioon
näin ollen Deleuze ja Guattari argumentoivat
aiheita on näin ollen voitu käsitellä monilta kannoilta
jäsenet ovat näin ollen voineet kirjoittaa turvallisessa ympäristössä
näin ollen kaikki syntiset ovat vastuunalaisia
tulontasaus ei näin ollen ole mahdollista
erivapaus pysyisi näin ollen voimassa
ongelmaa on näin ollen pidettävä ratkaistuna
kritiikistä ei näin ollen tule hyökkäävä
näin ollen tutkimusta tuskin koskaan tehdään
näin ollen iltaisin töiden jälkeen on hyvin pimeää
näin ollen tarkkaa munalukua on mahdoton sanoa
näin ollen pyrimme valitsemaan tuolin joka on mahdollisimman mukava
olisivatko ihmiset näin ollen terveempiä
näin ollen ketju minimoi hoitovirheitä
näin ollen arvo perustuu kipuun
aiheeksi sopi näin ollen erityisen hyvin lama
karhu on näin ollen maan ja taivaan sanansaattaja
näin ollen germaanista alkupainoa ei vielä esiintynyt silloin

SYKSY

Tänään oli poikkeuksellinen tunnelma.

Jotenkin hyvin rauhallista, ihmiset levollisia
kaupunki raikkaantuoksuinen ja kaunis.
Täydellinen, sielunimukainen sää.
Kävelin siellä muistellen menneitä aikoja.

Omaan vanhenemiseen liittyvät seikat ovat
vaikuttavina mukana.

Kuoleman prosessit on tyrehdytettävä
harjoituksella ja notkistavalla viinillä.

Muistelu valtaa suuren osan ajastani.

APOCALYPTICAN

uusin levy on aika hätkähdyttävä. Bändi on keksinyt hevin uudelleen. Tämän jälkeen voi laittaa hevikepit naulaan: sähkökitara on vanhentunut instrumentti. Se mitä nämä tyypit tekevät selloilla on dynaamisessa mielessä jotain aivan fantastista, rytmisessä herkkyydessä ja rankkuudessaan hillitöntä, sibeliaanisessa lyyrisyydessään liikuttavaa, pateettisuudessaan tietoisen koomista. Apocalyptican musiikin ytimessä on ääni sinänsä, soundi.

Levyn ehkä kiinnostavin raita on yhdeksäs (en muista nimeä), joka alkutahtien rumpufillien kohdalla jokainen diehard -hevari höristää ällistyneenä korviaan. Kannujen takana on nimittäin todellinen MetalGod, Dave Lombardo (http://www.davelombardo.com/), Slayerin maaginen rumpali, ja meno on sitten sen mukaista... äärimmäisen vakuuttavaa. Toinen hyvä biisi, rock'n roll apoteoosi uudelleen keksityillä soundeilla, on se jossa laulaa Rasmuksen Lauri.

Jos The Rasmuksen uusimmalla levyllä olisi yksikin näin hyvä biisi, se riittäisi tekemään levystä kelvollisen. Valitettvasti The Rasmuksen uusi kelpaa Apocalyptican kiinnostavaa, kuuntelemaan hiljentävää uutuutta paljon paremmin krapula-aamun lätinän taustaksi: ei häiritse hatariakaan ajatuksia.

25.9.2005

HESIODOKSEN TYÖT JA PÄIVÄT

"Syökööt toisiaan kalat, villipedot ja ilmassa lentävät linnut,
koska heidän keskuudessaan ei ole oikeutta,
mutta ihmiselle Zeus on antanut oikeuden, joka osoittautuu parhaaksi."

Hesiodos, Työt ja päivät,

tuoreinta koskaan lukemaani tekstiä.

Kuin viisi minuuttia sitten kirjoitettua.

Ällistyttävä viisaus.

Kuin sähköpostiviesti ystävältä.

Toisaalta ankara opettaja, joka kuitenkin saattelee jokaisen oppilaansa
kädestä pitäen paratiisiin.



Meidän yhteiskunnan ongelma on oikeuden puuttuminen.

En tarkoita lainsäädäntöä. En oikeusistuimien palvelijoista,
vaan tavallisia ihmisiä. Heidän tuomioistaan puuttuu oikeus.


Tosin se puuttuu siksi, että yhteiskuntamme ratkaisevissa päättävissä asemissa, mediassa, politiikassa, yritysmaailmassa toimivat henkilöt ovat vääriä henkilöitä toimimaan noissa asemissa.
Ihmisen pitäsi olla parempi.

Me tiedostamme ongelmat ja niiden syyt. Todelliset, rehelliset, oiekeudenmukaiset päätöksentekijät pyrkisivät kaikin keinoin poistamaan niitä, ei vahvistamaan, niin kuin nämä nykyiset. Me olemme kyllästyneet näihin henkilöihin.
Mutta kenties ihminen ei ole tämän parempi.

"Rehellisyydestä ei ole mitään hyötyä,
ei oikeudenmukaisuudestakaan eikä mistään hyvästä,
vaan enemmmän arvostetaaan pahantekijää ja röyhkimystä:
väkivallasta tulee oikeutta ja kunniallisuus katoaa.
Rikollinen vahingoittaa kunnon ihmistä
puhuen hänestä kieroin sanoin ja vannoen vääriä valoja.
Panetellen ja vahingollisena seuraa pahansuopa Kateus
ihmisraukkoja alinomaan.
Silloin Pidättyväisyys ja Itsekuri lähtevät leveäpolkuisesta maasta
kohti Olymposta peittäen kauniit vartalonsa valkeilla viitoilla,
jättäen ihmiset oman onnensa nojaan
ja liittyvät kuolemattomien seuraan.
Kuolevaisille ihmisille jää vain surkeita vaivoja,
eikä pahaa vastaan ole mitään turvaa."


Me olemme kyllästyneet näihin henki(löih)in.

24.9.2005

MAERKELBACHIN KIRJA

osta tämä tuote.
Maerkelbachin viisaus- ja koraalikirja.

tekeekö mieli lepuuttaa jäseniä pitkän työpäivän jälkeen?

tee se tuotteemme parissa, se rentouttaa.

osta iPod - saat seksiä tyttäreltäsi

eka erä ilmaiseksi, Canal+ tarjoaa.

osta pois vetyauto Ford Tämä auto toimii
tämä tuote ei täytä ikiliikkujan määritelmää koska se kuluttaa vettä

osta tämä tuote: lisää 1 tuote ostoskoriin

Osta viisaammin. Osta nopeammin.

haluatko viikon kauneustuotteen omaksesi?

mehut toimivat synergisesti puhtaan nonin kanssa ja luovat näin mahtavan tuotteen.

tilaa tämä tuote ja valitse maksutavaksi "Tilisiirto etukäteen".

tämä on rauhoittava kaupunki ilman likaa,
hintalappuja, vahinkoja jne. ilmaista seksiä ja erotiikkaa,
ilmaista freewarea internetistä, ilmaista puheaikaa, ilmaista oopperaa, ilmaista juurihoitoa, ilmaista tuskaa tarjolla kaikille halukkaille.

välillä täytettiin hyllyjä, liimailtiin hintalappuja, autettiin lihatiskillä, siivottiin.

millainenhan tulevaisuus nuorissa on?
ehkä sellainen, että vievät “shoppailu pelastaa” -mentaliteetin päätepisteeseensä, jolloin sen on pakko murtua.
jäljelle jää murtunutta tai mureaa lihaa?

ei. niin kauan kuin ihminen pystyy orjuuttamaan itseään, niin kauan kuin liha elää ja liikkuu. orjuutuksessa ei ole pohjaa. ei mitään kapinaan ponnistavaa tahtoa.

mutta jossain vaiheessa liha saattaa pysähtyä?
jossain vaiheessa liha pysähtyy.
lääkäri ei valehtele toivoa tällä kertaa

ei kai tilanteessa muuta ihmeellistä
kuin että vanhuus tulee jo lapsena.
asiaa ovat ennustaneet äskettäin Hesiodos ja Eino Leino
("valkopäinä syntyvät" ja "ikivanha nuori")

YSTÄVÄLLÄ ON

verkkokalvonrappeumasairaus. Nyt se on edennyt täydelliseen sokeuteen. Samalla kiekonheittotulos on lähestynyt maailmanennätyslukemia. Lenkkeilee ja urheilee joka päivä, ei pysty katselemaan pornoa. Ei kunnolla muista mitä se on.

Lapsena katselimme hänen luonaan aina pornoa. Näin esimerkiksi elokuvan Foxy Lady 2 ensimmäisen kerran hänen luonaan.
Tarkka kieli toivoo ettemme näkisi mitä sen takana on.
Tarkka näkeminen
edellyttää joskus sumeaa lausetta.

23.9.2005

TYHJYYDEN KANNUSJÄRJESTELMÄ

Maailmassa on vielä kahdenlaisia paikkoja: sellaisia, joissa henkisiä ilmiöitä havaitsee, ja sellaisia joissa niitä ei ole. On niin sanotusti ilmiöiden todellisuus ja tyhjyys. Tämä on paikan funktio, koska se on seurausta paikallisesta yhteiskuntajärjestelmästä. Tyhjyys on tyhjyyttä, ja viini vain vahvistaa sitä. Siksi HIM ja Rasmus eivät käytä keikoillaan vaikuttavia aineita. On viisasta säästää energiaa, ei hukata sitä riehumiseen. Tyhjyydessä täydellisin pihtaaja voittaa.

Siellä missä henkinen todellisuus vielä, edelleen, ja ehkäpä lopultakin on totta, jokaisella tilanteella on selvä etumerkki, plus tai miinus merkki. Jokaisen silmän pohjassa kimaltelee sielu, eikä katse ole se tyhjä tuijotus. Jokaisesta tilanteesta myös vapautuu energiaa. Viini, Dionysoksen juoma, on sitten se potenssi. Miinusmerkkisessä tilanteessa ei kysymys ole ilkeyden myrkyllisyydestä, vaan aktiivisen hyökkäyksen loukkaavuudesta. Energiaa vapautuu. Voittaja ottaa sen. Voittaja on aina henki. Plusmerkkisessä tilanteessa ei ole kysymys poliittisen lobbaamisen cumswappingista, vaan aktiivisesta rakkauden työstä. Energiaa vapautuu. Voittaja on aina sielu.

Tyhjyys vallitsee siellä missä yhteikuntajärjestelmä, ympäristö, on kokonaan myrkyttynyt. Tyhjyys on merkkien, eleiden, sanojoen, symbolien, brändien, tatuointien, liikkeiden, tekojen, halujen, toiveiden, luulojen, mielikuvien, harhaluulojen, äänten, aistimusten, hallusianaatioiden sekasotkun täyttämää täydellistä, epäselvää, hämärää tyhjyyttä. Tyhjyyttä ei uskota tyhjyydeksi. Maailman laajimmalle levinnyt uskonto on usko kangastuksiin: tyhjyyden uskominen joksikin mitä se ei ole. Siksi sen merkkeihin, brändeihin, tatuointeihin, laulunsanoihin, sointuihin, kasvoihin ripustetaan mielikuvituksessa hallusinatorisia mielteitä, harhoja, ihailevia katseita, mystisiä ominaisuuksia.

Tyhjyyden merkkeihin liitetyt hallusinaatiot ovat puhtaasti subjektiivisia, uskon varaisia. Jokainen partikkelimainen yksilö uskoo omiin kangastuksiinsa, ripustaa niihin merkityksiä kuin kiiltokuva-albumiin... ja on lähtökohtaisesti epäluuloinen toisten kangastuksia kohtaan. Tyhjyydestä puuttuu kahden tai useamman ihmissielun väliset henkiset ilmiöt. Sieltä puuttuu kaikki se mikä on aritmetiikkaa, kaikki se mikä on geometriaa, kaikki se mikä on matematiikkaa, kaikki se mikä on jaollista, kaikki se mikä on magiaa. Tyhjyydessä pitää valtaa se, joka tuntee libidonsa eheyden menettäneen ihmisen kuilunsyvän oveluuden ja vihaamansa magian mahdin. Sen henkilön nimi on Seniili.

Tyhjyys on tyhjyyden kuva. Tyhjyys on tyhjyyttä, vaikka se kuvaisi tyhjyyttä joka koskettaa monia, koska monet (kaikki tietyssä autiomaassa elävät?) ovat tyhjyyden objekteja keskellä tyhjyyttä. Tyhjyyden osuvuus on siinä, että se on absoluuttisen tyhjää, ja monet jakavat sen kokemuksen. Alulle päässyt autiomaa voittaa demokratiassa, jossa hiekanjyvillä on äänioikeus ja ruoho väsynyttä. Tyhjyydessä todellisuuden tiedostaminen ei ole etuoikeus vaan rasite, este.

Tyhjyys on tyhjyyttä, jotta ihminen voitaisiin kokonaan alistaa seksuaalisten ja aineellisten mielikuvien orjuuteen. Tyhjyys on kaiksita nerokkain kieli, kaikista viisain merkkijärjestelmä. Sen päämäärä on ihmisen täydellinen orjuus. Sillä ei ole mitään muita päämääriä tai positiivisia sivutuotteita. Ei ole autheur-teorian pätevyyttä, ei sivutuotteena syntyviä mestariteoksia, ilmiömäistä henkistä vapautumista. Tyhjyyden sivutuotteet ovat jätettä. Ja tyhjyys on jätettä. Ja tyhjyydessä lilluu pelkkä jäte. Tyhjyys on suuri kaatopaikka, lätäkkö kuravettä, jossa loppuunasti itsensä orjuuttaneet kelluvat kuolleitten sikiöitten joukossa. Tyhjyydessä kaikki kertomukset ovat tyhjyyttä. Kaikki kirjoitus turhaa, kaikki kuvat kaatopaikan pintaa, kaikki puhe mieletöntä, kaikki eleet saumoistaan rakoilevaa naamiopeliä. Tyhjyydessä jokainen kädenliike on raskas ja vaatii hillittömän energian. Tyhjyydessä musta kuolema liikkuu jokaisessa henkäyksessä. Tyhjyyden kutovat kahdeksansilmäiset täyteen hiusta ohuempaa mutta terästä vahvempaa mustaa villaa.

HANNU HELININ

Linnumpi nyt on mestariteos.

Eniten kirjassa hämmästyttää laajan runoelmamuodon klassinen määrätietoinen pitkäjänteisyys, kokonaisuuden selkeys, jokaisen yksityiskohdan ja kuvan kirkkaus, rytmin vaivattomuus. Liian puhdasta runoutta analysoitavaksi, liian aforistisia ajatuksia selitettäväksi. Ihmettelyä herättää myös lukukokemuksen erilaisuus verrattuna kirjoitusprosessiin, jota olemme blogista saaneet avoimesti seurata. Kirjalla on paljon annettavaa sille hahmotus- eli tunnetilalle, jossa näkemyksemme teoskokonaisuuksista muotoutuu. Helinin runous on hienotunteisen ihmisen runoutta, sillä tavalla lakonista, älyllisesti terävää (näkeminen tarkkaa, ajattelu mitä vaan tarpeen mukaan), suloisen katkeraa ja melankolian sävyttämää kuin hieno tunteminen näissä olosuhteissa, kun ylipäätään voi olla mahdollista, on. Se on rehellistä: ota tai jätä.

22.9.2005

EILISISSÄ

kemuissa sain kuulla pari toisenlaista tarinaa viimeaikojen mieliteemoistani.

Alkuillasta Karri Kokko kertasi taannoista Karjalan matkaansa. Toisenlaista, minulle "näkymätöntä", rutiköyhien mummojen, huumeruiskujen ja käytettyjen kortunkien maisemaa. Kaikesta päätellen KK:lla on hyvin hyvin antikäymäläläinen matkaraportti käymistilassaan. Jäämme jännittyneenä odottamaan. Harmi että KK poistui varhaisessa vaiheessa. Ties minkälainen herkullinen kapakkatappelu siitä olisikaan voinut vielä kehkeytyä:)

Saila Susiluodon Italiakertomus oli tällainen:

Olimme jossakin maalla. Siitä oli kaksikymmentä kilometriä meren rannalle. Kävelimme tietä pitkin ja ystävättäreni satutti jalkansa. Myöhään illalla kun pääsimme perille huomasimme että siellä on tosi paljon halpoja hotelleja. Vain kaksi euroa yö. Rannalla oli pyöreä valkoinen kivi.

MERKKIEN RABBI

Viime yönä olin taas jossain pääkaupungissa. Astuin ulos Macistä suu rasvassa, vatsa hölskyen pullamössöä, pihviä ja kolaa. Viereeni ilmaantui pitkäpartainen nuori merkkien paimen. Näki heti ettei hän ollut milloinkaan tahrannut huuliaan kuolleen eläimen ruumiiseen. Tämäkin on luonto, hän sanoi, ja tässä luonnossa tulemme mainiosti toimeen ilman lihaa. Yleisestä tavasta poikkeaminen vaatii paljon työtä, sanoin minä, ja törmäilin kadulla maleksiviin ilotyttöihin. Tahraamalla huulesi kuolleen eläimen ruumiiseen ruokit itsessäsi alitajuista synnintuntoa, jolla sielunvihollinen nujertaa. Se mekanismi on kokonaan alitajuntaan lukittu. Pindaros on ottanut kantaa näihin asioihin. Otetaan taksi, sanoin minä puuskuttaen. En enää pysynyt juostenkaan rauhallisesti kävelevän maagin perässä. Ei tästä enää kannata taksia ottaa, sanoi hän. Yritin hahmottaa lihansyöntiäni ajatuskokeella: hampurilaisen välistä pilkottaisikin ihmisen käsi. Peukalo ja etusormi. Toki liha valmistetaan rakkaudella, peitetään erilaisin mömmöin ja vihanneksin, eikä silloin huomaa vaikka söisi lapsiaankin. Entä energia, sanoin minä, lihassa on tiivistynyttä energiaa, jota eläimet suurella vaivalla kokoavat. Jos tarvitsee kipeästi energiaa, miten välttää liha? Troijan sodassa sankarit söivät lihaa kaikki. Pavuista saat energiaa, sanoi rabbi, ja laittoi vauhtia siihen vesilasin korkeudella pyörivään näkymättömään likuhihnaan jonka päällä käveli. Minä puuskutin jo aivan punaisena, ja jäin pysäyttämään taksia. Ei tästä enää kannata taksia ottaa, käski hän. Ja niin jatkui hivuttava loppumaton kiirastuleni läpi yönraikkaan nukkuvan kaupungin.

21.9.2005

GENE SIMONSIN KIELI

Tommipommi: "Epäilen, että kukaan ei oikeasti pidä hiphop-musiikista. Sitä näytetään vain jonkin rotukiintiön takia. Ihmiset ostavat levyjä ettei kenellekään tulisi paha mieli."

Asia on täsmälleen näin. Hiphop-musiikki niin kuin melkein kaikki musiikki on pelkkää poliittista antiajattelua. Tehdään näin, ettei tehdä noin. Tykätään tästä (tyypistä) ja ilmaistaan sillä ettei tykätä tästä (tyypistä).

Hyvänä esimerkkinä toista maata olevasta absoluuttisesta musiikista käy 70-luvun amerikkalaisyhtye Kiss. Minun ei vielä tässä kohtaa tarvitse pyörtää taannoisia puheitani siitä miten amerikkalaiseen viihdekulttuuriin tulisi suhtautua: Kiss on taidetta. Siitä todistaa jo sekin, että sain tänään kuulla seinän takana nukkuneelta äidiltäni kunniani: "Mitä ihmeen jumputusta kuuntelit illalla! Meinasin jo katkaista sähköt pääkatkaisijata." Tällaista herkkua, vanhempien taholta tulevaa provoisoitunutta uhmaa, en ole maistanut sitten vuoden 1982. MATMOK - Mothers Agaist The Music Of Kiss.

Hyvin lähelle sitä pistettä, jossa minun täytyy pyörtää sanani tullaan vasta kun aion hehkuttaa Kissin ja Ron Jeremyn tähdittämää teinielokuvaa Detroit Rock City. Tässä tuotteessa loistaa se mikä amerikassa on kiinnostavaa vähintään yhtä paljon kuin jossan Woody Allenin nerokkaassa musikaalielokuvassa Everyone Says I Love You (1996).






What does MATMOK stand for?
Definition of MATMOK in the list
of acronyms
What does Mothers Against the Music of Kiss stand for?
Definition of MothersAgainst the Music of Kiss in the list
of acronyms

RPG Launcher 11, Kidnapping Van 25,
Chemical Agent Facility 10, Drug Cartel Facility 2,
Sucide Bombing Fund

Definition of MATMOK in the Online Dictionary.
Meaning of MATMOK. What does MATMOKmean?
MATMOK synonyms, MATMOK antonyms.
Information about MATMOK

All The Latest News & Info on
The Detroit Rock City
KISS Movie!

Mothers, it would bedown-and-out devilish
of us to ignore the marching music of evil troops
MATMOK Lieutenant; "Land's End" (1996)

Gene Simmons .... Himself (KISS).
Paul Stanley .... Himself (KISS)

spoof newsletters, updated castand
crew biographies and filmographies,
and productions notes

who didn't take kindly to themthrowing
pizza on their car, to trying to avoid the
MATMOK

(Mothers Against the Music of Kiss)

19.9.2005

NIKOLAI & VLADIMIR BARYSNIKOVIN TERIJOEN HALLITUS

- Uusien asiakirjojen kertomaa -suomennoksesta (Johan Beckman Institute 2001) paljastuu kiinnostavia tietoja. mm. siitä miten Stalin laittoi suomalaiset taistelemaan talvi- ja jatkosodassa suomalaisia heimoveljiään vastaan, jotka oli kerännyt ympäri luoteis-Venäjää. Suomalaisten vastustus suomalaisia kohtaan oli ironisen sankarillisen raivokasta. Stalinille tämä oli tietysti vain jonkinlaista nykyaikaisen väkivaltaviihteen korviketta.

New Yorkissa järjestettiin 20 000 ihmisen mielenosoitus Otti Ville Kuusisen Suomen kansanhallituksen puolesta. Bertnand Shaw ja John Steinbeck esittivät julkilausumansa Kuusisen puolesta, ja toivoivat oikeudenmukaisuuden ja sivistyksen voittoa Suomessa. Neuvostoliitto olisi vallannut Suomen sormensa ojennuksella, jos Suomi ei olisi suostunut talvisodan saneltuihin kalliisiin rauhanehtoihin. Ehdot olivat merkittävät alueluovutukset, jotka Suomen hallituksen läheiset Saksasuhteet huomioonottaen olivat Neuvostoliiton puolustuspoliittinen välttämättömyys, tai Kuusisen vihattu, keinotekoinen ja vailla kansan tukea oleva hallitus. Suomi valitsi edellisen.

Toisaalta O.V Kuusinen näyttäisi olleen pelkkä Stalinin haaveellinen pelinappula, vailla todellista valtaa. Kuusisen hallitus olisi ollut Suomen virallisena hallituksena mitä todennäköisimmin Stalinin nukkehallitus. Talvisodan alussa se oli verho kansainvälisen oikeuden kannalta laittomille sotatoimille Suomea vastaan. Stalin puolestaan oli perverssi ironikko ja verilöylyillähuvittelija, jolla ei ole mitään tekemistä minkään aatteen palon kanssa. Suomalaisen aitokommunistit joutuivat venäjällä yllättäen lähinnä Stalinin ironisen huvittelunhalun, eli silmittömän väkivallan ja vainojen kohteeksi. "Olkaamme objektiivisia: suomalaiset kommunistit olivat kaikkein vähiten vastuussa Stalinin perverssiyksistä."

Kotimaassan sodan jälkeen kommunistit ovat saaneet kokea nahoissaan (vrt. Saarikosken tippuvat hampaat), että asettuivat sodassa perverssin murhaajan puolella, omaa maataan vastaan. Jo Kuusisella oli työtä sulkea suomalaiskommunisteihin kohdistuvilta puhdistuksilta runoilijan silmänsä. Aika epäilyttävää on, että sellaisessa ylipäätään voi onnistua. On ymmärrettävää, että Suomessa eikä paljon muuallakaan poroporvarimaailmassa tuolloin eikä juuri myöhemminkään luotettu sanaankaan mitä Venäläiset esittivät. Stalinin juonitteleva valheellisuus, ja koko järjestelmän henkinen konkurssi oli kai jo niin ilmiselvää. Kuusisen tehoton ja älyllisesti riittämätön propaganda ei käännyttänyt yhdenkään modernin populaarikulttuurin ja pääoman puolesta kuolemaa etsivän suomalaistaistelijan päätä.

Tosin Suomalaiset taistelijat havaittiin, eikä varmaan mitenkään yllättäen, äärimmäisen tietämättömiksi sodan päämääristä ja lähes aivopesua muistuttavalla tavalla jääräpäisiksi ja kyvyttömiksi mitään asiaperustetta tai suostuttelua ymmärtämään.

"Jo aivan tapahtumien alussa paljastui perusteettomaksi neuvostoihmisten mieliin iskostettu teesi, että muka sodan sattuessa Neuvostoliittoa vastaan sotivien maiden väestö ehdottomasta ja lähes kokonaisuudessaan nousee porvaristoaaan vastaan, jolloin puna-armeijan osaksi jää vain marssia riemusaatossa halki vihollismaan."

Ei. Viattomien veressä kylpövän diktaattori-Stalinin herättämän epäluulon edessä läntiset orjat ovat ehdottoman lojaaleita lempeämmille, hitaammin riuduttaville riistäjilleen ja raiskaajilleen. Toinen asia on se, että modernit massat ovat sydämettömiä. Olisi järjetöntä sinisilmäistyyttä kuvitella, että he ajattelevat omilla aivoillaan ja tekevät moraaliset päätöksensä itsenäisesti ja riippumattomasti. Modernit massat tyydyttävät tappamisenjanoaan pelkästä päällystön vihjeestä, tarkoituksella erottelematta Kristuksia ja rikollisia toisistaan. Modernit massat ovat kuin koralauma, joka repii kohteen kuin kohteen, minkä vain ruokkiva käsi osoittaa. Massat ovat koiranatappelevia, kunniattomia ja häpeällisiä: Jumalan kaatopaikka.

Kirja Terijoen hallitus antaa viehättävän realistisen kuvan siitä totaalisesta poliittisesta mahdottomuudesta, jonka edessä Suomi maailmansodan aattona oli, ja jonka edessä se on yhä edelleen. Aihetta jälkiviisasteluun ei ole. Modernissa maailmassa ei ole oikeaa puolta, ei oikeaa politiikkaa, ei oikeaa vaihtoehtoa. Kaikki annetut tiet ovat vääriä, typeryydessään ällistyttäviä.

18.9.2005

OLEN SYYLLISTYNYT KAMMOTTAVAAN RIKOKSEEN

Naisia ei koskaan pitäisi syyllistää. Heiltä ei koskaan pitäisi vaatia liikaa, mitään. Maailmasta pitää tehdä sellainen, että nainen voi siinä kukoistaa. Nainen voi toimia tasa-arvoisesti ja menestyksekkäästi maailmassa, mutta nainen ei milloinkaan muuta maailmaa. Nainen kannustaa, ihannoi ja janoaa sokeasti valtaa, muttei milloinkaan kumoa sitä. Tästä ei pidä naista syyttää.

Jos mies ei pysty vallankumoukseen, jos mies ei pysty muuttamaan maailmaa paikaksi, jossa nainen, rakkaus, voisi kukoistaa, on tietysti aivan oikein, että sellaista miestä syljetäänkin kasvoihin. Siksi on tavallaa oikein se katseiden, ilkeän kieltäymyksen ja halveksunnan loka, jota jokainen nainen kokee velvollisuudekseen minullekin osoittaa. Olenhan ajattelussani liian arka, ja teoissani saamaton, ellen kokonaan kykenemätön. Vähin mitä yksittäiseltä sotamieheltä vaaditaan on kaikkien arvojen uudelleen ajattelu, kaikkien käsitteiden uudelleen muotoilu, kielen uudelleen luominen, kaikkien uskontojen uudelleen luominen ja jokaiseen yksittäiseen atomiin kohdistuva huolenpito maailman uudelleen järjestämisestä. Maailman hiukkastasolle ulottuva muuttaminen on idealistinen projekti, jota tehdään naurun ja ihmetyksen säestyksellä. Siihen ei voi kuulua "painu sä vittuun siitä"-paskanaisten miellyttäminen helsingin köppäisissä kalseissa akvaarioissa.

17.9.2005

runoudessa tapahtuu
ehkä enemmän kuin vuosikymmeniin
mutta minä vain lirisen pelosta
että nainen, se paljastuu
mahdottomaksi rakastaa

RAJOJEN TARKKAILU

Joskus tulee miettineeksi, että miksiköhän ne alun perin ovat rakentaneet tuon keinotekoisen kielimuurin (kyrilliset aakkoset ym.) Euroopan eteen. Samoin tullimuodollisuuksista voi päätellä, että se on juuri Venäjä joka pitää kiinni tiukasta rajavalvonnasta. Suomalaisia tuo rajantarkkailu ei tunnu oikeasti kiinnostavan, vaan kysymys on nimen omaan muodollisuuksista. Venäjä on myös maa joka evää viisumeita, mm. toimittajilta. On heidän intresseissään olla keinotekoisesti suljettu ja etäinen vaikka toisin väitettäisiin. Jos ajattelee Afrikan, islamilaisen maailman, Intian tai Kiinan etäisyyttä meihin, se on ensinnäkin absoluuttisesti mitattuna vähäisempää, toiseksi paljon luonnollisempaa, vähemmän keinotekoista. Suomen ja Venäjän välinen ero on suurin kahden kulttuurin välinen ero, mikä maapallolta voidaan tänä päivänä löytää.

"suomi on maailman japanilaisin venäjä"
(Hannu Helin: Linnumpi nyt)

16.9.2005

PILVELLÄKEIKKUJIEN VEDENPAISUMUSKULTTI

Tommipommilainen "Maailma on tietenkin parempi ja viisaampi kuin minä toiveineni ja kuvitelmineni. Sehän oli selvä." -mentaliteetti on kummallisella tavalla sukua ns. kristittyjen huolettomuudelle. Tosikristittyhän ei kanna huolta maailmasta. Hänen kepeätä eleganssiaan siivittää tieto siitä että a) juuri hän on pelastettu ja b) Jumalan tahto kuitenkin aina toteutuu.

Se mikä ei tapa, vahvistaa, ajattelee kuuromykkäsokea raajaton sotasankari, josta äitikin on ylpeä. Paavali katselee via Appian kuutta tuhatta kristittyä ristillä riippujaa.

Kun ihminen kerran toimillaan vaikuttaa maailmaan niin paljon, että koko planeetan lämpötilan ennustetaan nousevan, on käsittämättömän epäloogista vapauttaa ihminen vastuusta siinä vaiheessa kun lämpötilan nouseminen uhkaa vedenpaisumuksella. Jumalako sen vedenpaisumuksen sitten estää. Ei tietenkään, sanovat tommipommilaiset ja kristityt kuorossa: vedenpaisumus on Jumalan tahto, siinä tapauksessa, mikäli ihminen toimillaan aiheuttaa sen. Toisessa tapauksessa Jumalan tahto olisi se, että vedenpaisumusta ei langeteta, koska ihminen ei toimillaan sitä aiheuta. Yksinkertaista. Kristittyjen virhe on kuvitella että taivaaseen niin vaan mennään, vaikkei jäljellä olisi yhtäkään menijää. En usko mihinkään ihmiskunnan yhteisestä kohtalosta irti olevaan sielunpelastumiseen. Sellainen vaikuttaa nykyaikaisen tiedon valossa epärehelliseltä pilvelläkeikkujien pitsanpaistamispaskakultilta. Joko kaikkien sielu pelastuu, tai sitten ei kenenkään.

NÄIN VIIMEYÖNÄ UNEN

jolla en usko olevan mitään tavallista kummempaa merkitystä.
Olin lämpimänä yönä valkoisen talon edustalla. Päivällä oli ollut USA:n asevoimien palkintojen jako. Symbolit olivat edelleen korokkeillaan. Voittaja oli ilmeisesti tiedustelu ja propaganda, koska symboli muistutti tutka-antennia tai jotain satelliittia. Toisena oli ilmavoimat suihkuhävittäjällään. Kolmatta symbolia en oikein ymmärtänyt, olisikohan se ollut viestintä.

Jostain nurmikumpareen takaa alkoi näkyä ilotulitteiden räskettä ja kuulua suosionosoituksia, riemunkiljahduksia ja muuta turhaa mölyä. Yrjö! Yrjö! siellä huudettiin. Luulin ymmärtäneeni mistä on kysymys, kunnes joku karanneen mielisairaalapotilaan oloinen valkotukkainen seniili juoksi varjoisalle pihalle eteeni. Kohta miehen perässä juoksi jotain pirullisen oloista väkeä, kuin suoraan painajaisunesta tai kadulta repäistyä... ilmeisesti vainotun seniilin nimi oli sitten Yrjö. Seniili ei oikein osannut juosta suoraan karkuun, ja menin auttamaan häntä toimessa. Otin häntä käsivarresta ja panin juoksemaan kohtisuoraan pois tuosta pallopäisestä lynkkausjoukosta, joka oli tosiaan kuin suoraan jostain Hieronymos Boschin maalauksesta tai kadulta repäistyä.

NATO

Eli jos asiaa minulta kysytään on vastaus selvä: Suomen ei missään tapauksessa pidä liittyä sotilasliittoon. On parasta olla olematta toista kertaa väärällä puolella, jos jotain sattuu.

Järkevintä mitä voidaan tehdä on korostaa itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Omalta kannaltani Euroopanunionin jäsenyyden lopettaminen ei tunnu hankalalta, sillä en aio astua tässä elämässä enää jalallanikaan EU:n alueelle.

NYRKKEILYPALLON ÄÄRELLÄ

mitin pitäisikö minun hankkia oikea nyrkkeilypallo tämän henkisen sijaan. Tämä aiheuttaa hartiakipuja.

Nyrkkilypallon äärellä kielteiset aspektit saavat turhan paljon huomiota.

Mutta myrkkyä on imetty jo liian pitkään.

Silmissä väijyy narkkari, vahvimmillaan, pöllyissä, karjuu lisää saastaa.

Olkoon hän sitten välinpitämätön nainen, meluava fucker, naisistunut vittuilijamies, karkea nainen, amerikkalaisittain mörisevä jätkänainen tai joku muu hahmo hirvittävästä tyyppigalleriastamme.

Öljyhuuruinen saasta peittää järjen rippeet. Hyvästi, hiljaisuus, hyvästi.

SE KULTTUURI

jota amerikasta ostetaan tännekin kalliilla rahoilla, alkaa tuottaa mätiä hedelmiä!

Tämä kulttuuri tähtää ihmisen psyyken vähittäiseen murskaamiseen! Jokainen amerikasta hankittu viihdeteollisuuden tuote on kansanmurha!

Jokainen joka syyllistyy amerikkalaisen syövän levittämiseen on murhaaja! Tämän materiaalin levittäminen tulee olla kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty! Suljettu valtio on paras valtio!

Katumus ei auta! Nämä asiat on tiedetty jo pari sataa vuotta! Hölynpöly jostain Jumalan armosta voidaan unohtaa! Ainoaa Jumalan armoa nykyoloissa edustaisi vedenpaisumus. Sellaista sattuu, luontoäidille ei mahda mitään.

ITALIAN RENESANSSIN TAIDE

on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Rafaello, Caravaggio ehkä), pelkkää korruptoitunutta pilvelläistumismoskaa.

Italialaista maalaustaidetta huonompaa on vain italialainen kirjallisuus ja joissain tapauksissa elokuva. Kansakunta joka onnistuu joka suhteessa olemaan alle kaiken arvostelun.

EN TIEDÄ TARKALLEEN MIKÄ SIINÄ ON

mutta Venäjällä saan energiaa pelkästä olemisesta ja katselemisesta, kaikki ikävät pyyteet ja kalloatakovat himot katovat pois. Jäljelle jää jonkinlainen tunteellinen, pateettinen, herkästi kyyneliin liikuttuva sympatia. Nytkin viimematkalla, oli monta vilpittömän rakkaudentunnustuksen hetkeä (joskin myös vihan hetkeä) veli venäläisen kanssa. Se on jännä miten siellä aina tutustuu miehiin vaikka naisia katselee. Se menee jotenkin niin että velivenäläiseltä pitää aina kysyä ensin lupa... ja jos sympatian pystyy voittamaan, kaikki ovet avautuvat. Ääretön suuri lämmin äiti maa näyttää aarteensa, joita suomipoika ei ole edes kirjoja lukemalla osannut kuvitella. Älkää kuvitelkokaan että niitä aarteita voisi tallentaa kuviksi tietokoneen muistiin, jos eivät edes suurimmat kirjailijat ole olleet kyllin herkkiä niitä ilmaisemaan. Onhan kuitenkin niin että Proust, Tolstoi, Dostojevski, Tsehot, Ahmatova, Bunin, Babel, Mandelstam, vain muutamia venäläisiä runoilijoita mainitakseni, eivät ole onnistuneet välittämään meille todellisuudesta kuin etäisen kalpean häilähdyksen. Venäläinen todellisuus on edelleen arvoitus meille kaikille.

Jos olen joskus edellisessä elämässäni elänyt venäjällä olen ollut luultavasti joku turhamainen englantilaismielinen länttäihannoiva. Rangaistukseksi aina huvittelunhaluinen Jumala on laittanut minut vähän lännemmäs oppimalla näkemään mitä se on.

NYT KUN SAIN VISALASKUNI JA PUHELINLASKUNI

varmistui lopullisesti se että Italia, tuo amerikkalaisten liikemiesten johtama fasistinen autovarkaiden, kusettajien, inhottavan ilmaston, huonon, yksipuolisen ja kalliin ruuan, äärimmäisten rumien ja vastenmielisten naisten, huonon viinin, typerien iljettävien pitsabandiittien paskamaa, on ylivoimaisesti maailman revittävin persereikä. Vuokara-autolaskussa on italialainen 60 euron paskakusetuslisä. Tekstiviestit maksaa tuossa oksennuslimassa kolme euroa kappale. Italia on maailman paskin ja kallein persereikä. Rukoilen että muhamettilaiset barbarit kyntäisivät panssarivaunuilla tuon paskapellon rannasta rantaan, ryöstäisivät ja polttaisivat Vatikaanin, kaiken sen arvottoman rihkaman ja pilvelläistumisroskan maan tasalle, ja kylväisivät tuohon jäteöljymaahan suolaa.

Katsoisivat edes vähän ketä kusettavat, paskanaamat, mutaääliöt, siat, idiootit! "You've unleashed the fucking fury!"
korvamerkityt spinit

on mahdollisuuksia
ja on esteitäkin

on vain yksi käsky:
älä tapa

jokainen teko, katsekin
tullessaan yleiseksi laiksi
on joko vapahdus
tai murha

SUOMALAISEN JA VENÄLÄISEN NAISEN ERO

on havaintokyvyssä.

Suomalainen nainen ei havaitse kvaliteetteja. Hän ei etsi mitään. Hänen silmänsä eivät hehku uteliaisuudesta, selvittämisen halusta. Hän tietää kaiken, sen mikä häntä voi kiinnostaa. Hänen kokemuksensa on lopettanut laajenemisensa joskus lapsena. Hänen ihanteensa on ulkoa-annettu ja valmis: eikä se ylipäätään ole mikään ajatus ihanteellisesta ihmisestä vaan ihanteellisesta kaupasta, jossa nuoruutta vaihdetaan tavaraan edullisin ehdoin. Silloinkin jos hän jostain oikusta päättää päähänpinttymänomaisesti nähdä sinussa jotakin, hän ei koskaan näe sinua, vaan jotain rasittavia surkastuneen mielikuvituksensa hallusinatorisia tuotteita. Hän ei tosiaan etsi mitään.

Tällainen on siis runsaslukuinen normi, johon poikkeuksia esiintyy harvoin. Saman tekevää miten nainen tällaisena minuun suhtautuu, minä en pysty milloinkaan sitä rakastamaan. Kaikki sellainen elättely on sairasta itsepetosta.

Venäläisen naisen normi on toisenlainen. Tämä tieto ei perustu omiin kokemuksiini, vaan ulkopuolisiin objektiivisiin havaintoihini. Vältän kuitenkin sanomasta tästäkään poikkeuksellisesta naissuvusta viimeistä ratkaisevaa sanaani, sulkemasta pois lopullisen epätoivon mahdollisuutta, etten silloin, jos olen sen pakotettu kohtaamaan, joutuisi liian voimakkaan järkytyksen edessä luopumaan sieluni pelastuksesta.

SUOMI 2005

on minulle kotimaa, jossa lähes kaikki on intuitioni vastaista, eikä mitään voi muuttaa. On siinä taiteilijalla oma tökkivä maailma. Ei mikään voi olla niin puhtaasti fiktiivistä.

Suomi on suhteellisen terve pikkuveli, joka katselee ihannoiden henkisesti sairaan läntisen isoveljensä rappeutumista. Edes tyhmyys ja hulluus ei ole meillä aitoa ja omaa vaan lainattua, imitoitua.

15.9.2005

ETTÄ

tuo Tietoisuudenvapautus alkaa olla riehakasta.

OVELUUDEN EVOLUUTIO

Oveluus on älykkyyden vastakohta. Amerikka on oveluuden kotimantere. Amerikassa mikä tahansa strategia, rockmusiikki, taide, uskonto, underground, laki, sotalaitos, avant-garde, luonnontiede, urheilu jne. on alistettu jäännöksettömästi oveluuden käyttöön. Oveluus on omistusoikeuden hankkimista sellaisiin asioihin, jotka eivät oikeudenmukaisuuden nimissä kuulu sille, joka niitä tavoittelee. Oveluus on aina oikeudenmukaisuuden kiertämistä, ja tarkoittaa jonkin yhden fuckerin valtaa, näennäisesti yli toisten fuckereiden, mutta ensisijaisesti yli hyveen.

Onko sitten kaikki mikä tähtään etuun, yksityiseen tai yleiseen, oveluutta? Eikö kaikki tulokselliset asenteet ja toimintatavat voida nähdä tietyssä valossa oveluutena? Tässä kohtaa Seneca puhuisi pitkään hyveestä. Hyve on jonkin kyvyn viljelyä, joka tuottaa hyveen vaalijalle itsessään nautintoa. Hyveestä sitten seuraa hyöty sen mukaan miten viljely onnistuu puhtaasti ja häiriöttä. Vain hyveen harjoittamista voi kutsua älykkyydeksi, koska se on kaikkea oveluutta paljon hyödyllisempää, jo siksikin että tilan valtaamisen sijaan, se tekee tilaa kaikkien muiden ihmisten hyveille.

Mitä vähemmän ihmisessä on puhdasta eroottista potentiaalia, sen ovelampi ja samalla vähemmän älykäs hänestä tulee. Ihminen korvaa luontaisen kykynsä puutetta oveluuden strategioilla. Hyveen viljely ei enää onnistu puhtaana ja häiriöttä. Kaikki asiat ja toimintatavat jakaantuvat hyvään ja pahaan, joiden suhteen on tehtävä päätös tilannekohtaisesti, oveluutta, mutta myös toisten oveluutta silmällä pitäen. Amerikassa tiedetään että mikään ei ole juridisesti ovelampaa kuin saada toinen kiinni oveluudesta. Ja kääntäen: mitä ovelammin pyydestrategioin toimivien voikukkayksilöiden yhteiskunnassa elämme, sen raiskatumpi, fuckereiden tilkitsemämpi on eroottinen tukahtuneisuutemme, ja sen silputumpi on libidomme. Eroottisuus ja sen myötä kaikki vilpittömyys lamaantuu ketjureaktiona, kaikki äly sublimoituu oveluudeksi, oveluuden strategiat saastuttavat kaikki toimintaympäristöt. Olemme astuneet syntiinlakeemuksen aamunkoittoon, fuckereiden ja jumalankieltolauseiksi muuttuneiden naisaktivistien paratiisiin, jossa jokainen auringonsäde, vieno katsekin, on murhaava.

USKONTOJEN PAREMMUUSJÄRJESTYS

Elleivät kilpailun tulokset ole jo ratkenneet, ne tulevat pian ratkeamaan. Jokin tuleva aika laittaa keskenään rinnan elävät maailmanuskonnot paremmuusjärjestykseen. Yhdellä planeetalla ei voi olla montaa toisistaan poikkeavaa uskontoa, jotka olisivat yhtä aikaa totta. Tulokset selviävät katsomalla ihmistä. Asia tulee olemaan yllättävänkin selvä.

FUCKERIT

Erosta ei tosiaan pitäisi sekoittaa seksiin (mikä on naurettavaa). Mitä Pietarissa olen käynyt olen nähnyt, että Eros toteuttaa itseään ihailun ja katseen tasolla, eikä varsinaisia moninaisia seksikokeiluja tarvita: ihailu ja katseet, ääritapauksessa hipaisu, jopa tuoksutkin.
Tässä asiassa Proust on oikeassa jäljittäessään tyttöjen etäisen ihailun kaiken ytimeen.
Siittäminen on toinen asia, lainkaltainen pimeässä kiireesti modaliteetti. Loisteputkin valaistusta seksistä tulee pakkomielle vasta USA:n kaltaisessa eroottisessa tyhjiössä, jossa seniilit bodatut fuckerit parveilevat lukuisina viimeisten tunnistettavien naissuvun edustajien ympärillä teljeten Erokselta tien. Loisteputkeiset seksikokeilut ovat lännen naisten, fuckereilla motitettujen hiljaa rapautuvien jumalankieltolauseiden yksinoikeus.

14.9.2005

VUONNA 2005 VENÄJÄ

on maailman ainoa itsenäinen valtio. Venäjällä on omat ongelmansa, mutta mikä tärkeintä, myös omat etunsa. Jos valtio ei ole itsenäinen, on merkityksetöntä ovatko yksilöt valtiossa itsenäisiä.

KUN RAIVOHULLUUS ALKAA KIMALLELLA VELI VENÄLÄISEN SILMISSÄ

on suomalaisen veljen suhtauduttava asiaan tyynesti hymyillen, vähääkään kiusaantumatta, äänenpainoa muuttamatta, hermostumatta, parhaalla mahdollisella venjänkielentaidollaan jotakin hyvin diplomaattista virkkoen - sillä nyt ei ole aika sönköttää karjalankieltä, tai kokeilla suomella- vaikka Karjalassa suomenkieltä ymmärretään ja harrastetaan ällistyttävän aktiivisesti. Kotimajoituksessa olijan, jo sisähuoneisiin matkatavaransa sijoittaneen, on nähtävä velivenäläisen tila kahden ruokapöydän ääressä tyhjennetyn vodkapullollisen jäljiltä. Ei ole oikea hetki kutsua isoäitiä kamarista suomenkielen tulkiksi - nyt täytyy puhua venäjää. Ja kun venäjän kieli ei kovasta epätoivoisestakaan yrittämisestä huolimatta nyt ala sujua, ja kun pitkästyminen, hermostuminen, tuskastuminen, ymmärretyksitulemisen tarve alkaa hiljalleen veli venäläisen sielussa muuttua raivohulluudeksi.... kun keittiöveitsen painostava läsnäolo suolakalakulhon reunalla alkaa hetki hetkeltä tuntua sietämättömämmältä... kun käsi jo tahtoisi kohottautua suolakalakulholle, ihan noin vain muuten siitä särvintä noukkimaan... ja kun kömpelö käsi tahtoisi sitten tönäistä veitsen hieman kauemmas siinä varovaisessa yrityksessään epäonnistuu, on tullut aika poistua verannan puolelle tupakoimaan.

Tuli syttyy, luoja armahda, ensimmäisellä raapaisulla, ja tupakat alkavat savuta suomen ja venäjän joukkueen keskuudessa. Aletaan taas puhua niitä näitä... karjalan kielellä... kuinka on nyt ollut hyvät metsästyssäät, kuinka on hyvä pyssy ... ai ettei tarvitse näyttää? Mutta jos kuitenkin haetaan se pyssy? Puhe muuttuu taas kokonaan venäjänkieliseksi... hämärässäkin huoneessa, kiusaantumattominkin, karttavinkin katse huomaa veli venäläisen silmissä nyt entistäkin tuimempaa hulluuden kiiltoa.

Silloin suomalaisten leirissä räjähtää melkoinen hermostunut kovaääninen sanaharkka. On lähdettävä.... kotimajoitukseen sijoittuneen on poistuttava välittömästi veli venäläisen matalasta majasta... oman turvallisuutensa tähden karjalankannaksella kotimajoittujan on juostava suorinta tietä autolle ja jätettävä matkatavaransa veli venäläisen taloon.

Hillittömän paniikin vallassa kaasutamme tielle... mutta jostakin se talvisodan henki taas kumpuaa. Auto pysäytetään ja kolme mistä lähtee ryntäämään sisään taloon. Nuorempi veli venäläinen tappelee vanhemman veli venäläisen kanssa - asettunut puollustamaan Suomea ison veljen mahtavalta uhmalta. Sissit hyökkäävät huoneeseen ja pelastavat omaisuuttaan sen minkä ehtivät. Sitten rynnäköidään ulos talosta. Hurjan hulluuskohtauksen vallassa vanhempi veli venäläinen heittää nuoremman läpi verannan ikkunan. Suomalaiset kotimajoitukseen asettautujat ovat ehtineet tässä vaiheessa autolleen, ja tunkevat tavaroita autoon lähes hysteerisen paniikin vallassa. Auto saadaan liikkeelle juuri ennen kuin veli venäläinen ehtii tarrautua kiinni oveen.

Kuoppaista tietä ajetaan sadan kahden kymmenen kilometrin tuntinopeudella noin kymmenen minuutin ajan. Sitten on pakko vaihtaa rattiin selvempi, vähiten vodkahumalassa oleva mies. Pienen rauhoittavan neuvonpidon, asioiden kertaamisen ja ryypyn jälkeen matka jatkuu aunukseen kohti hotelli majoitusta. Hotellissa tuokion hengähtämisen jälkeen lähdetään katsomaan miltä näyttää muutaman sadan asukkaan katuvalottoman Aunuksen tiistaiyö nymfejä täyteen räjäytettyine maailmanluokan diskoklubeineen.

VENÄLÄISEN NAISEN NAISELLISUUDEN IHAILU

JM sanoo kommenttipalstalla: "Ehkä he ovatkin naisellisia, mutta takana on kova arki ja selviytymistaistelu. Kommunistiajan salaseurainen yhteisöllisyys säilyy vielä pitkään."

Nämä ovat asioita, joista on ulkomaalaisena äärimmäisen hankala päästä yhtään perille. Olen yrittänyt tutkia ulkokuorentakaa millaisia raadollisuuksia venäläinen elämä kätkee, mutta oman elämäni raadollisuus estää minua näkemästä mitään muuta kuin onnellisia ja kadehdittavia kohtaloita. Olisin niin "vähään" tyytyväinen, jos sen "vähän" voisi valita tämän "paljon" sijasta.

Toisaalta venäläinen mies ei ole vähemmän maininnan arvoinen kuin nainenkaan. Pietarista löytyy Suomen populaation verran uskomattoman komeita, kookkaita, jylhiä, kauniita miehiä ja poikia, joita katselee vaikkapa jossain nuorisodiskossa sellaisella voimisteluvalmentajan silmällä. Tämän kilpailun tulokset ovat paljastuneet kirkkoisä Kyrilloksen eduksi. Antiikkisen kaunista ja platonisen puhdaspiirteistä, iloista ja tervettä on venäjän nuoriso. Nykyaikaista geeniteknologiaa tuntevan on vaikea uskoa että sitä ei olisi käytetty raskaalla kädellä näiden olentojen muovaamiseen. Pojatkin herättävät melkoista eroottista vipinää lähelläolijoihinsa, myös miehiin... ja heidän ylpeän, välinpitämättömän, iloisen ja arvioivankaan nenänsä edestä tyttöjen vokottelu ei voi tulla kysymykseen helposti talvisotaa muistuttavitta ponnisteluitta.

Ja minä olen tässä asiassa todella paras ja objektiivisin puhuja, sillä vähemmän homoeroottista henkilöä ei voi kuvitella.

Venäjällä ei muuten -tietääkseni- ole mitään "kovaa" arkea. On vain eroottista supatusta naisten kesken, ja riehakasta poikien kaulailua. Maan rikkaudet ovat niin tyrmäävät, ettei kenelläkään voi missään tilanteessa mennä ihan kauhean huonosti. Tietysti ei kovin hyvin voi mennä, jos itseään arvostavan venäläisen tavoin ei yhtään viitsisi tehdä oikeaa tuottavaa työtä - pysty näkemään mitään tuottoisaa puuhaa -lukuun ottamatta ehkä sirkusakrobatiaa, pianonsoittoa, runoilua tai armeijan pääkomentajana olemista- omalle arvolle sopivaksi. Ja jos venäläisen naisen ei tarvitsisi toimia osa-aikaprostituoituna tai stipparina, hän harrastaisi sitä salaa - vaikka sitten strippaamisen perässä tarvitsisi muuttaa toiseen kaupunkiin - Pietarin ja Moskovan catwalkeilla taso on rähjäisimmässäkin luolassa sellainen, ettei miss-Suomella tai jollain miss-fucking-universumilla olisi asiaa sinne edes maksavana asiakkaana. Käytännölliset tarpeet ovat aina vain tekosyitä. Tietysti suuriakin yksittäisiä poikkeuksia normiin löytyy suuressa maassa.

SUOMALAISTA PANIIKINHILLITÄÄ

Vähän taas masentaa, että typerä valehtelu on näköjään älykkäin mitä täkäläiset "ei älykkäät, mutta ovelat" pölkkypäät keksivät keinoksi paniikinhillitään.

Kun le monde kirjoittaa tänään:

Dominique de Villepin appelle à entrer dans "l'ère de l'après-pétrole"
"Villepin kuuluttaa valmistautumaan 'bensanjälkeiseen aikakauteen'"

Joskus kun tuota sakkia jotka tässäkin maassa touhuavat katselee, tulee mieleen, että miten pitkälle kokonaan ilman älyä voi todellisuudessä päästä? Miten pitkälle se helvetin ylistetty oveluus ja nokkeluus riittää... miten pitkälle voi vain väistellä, kuluttaa ihmisten energiaa, kuluttaa luonnonvaroja, elää aikaisempien sukupolvien tekemästä henkisestä ponnistuksesta? Koska näihin oveliin tyyppeihin oikein kyllästytään - siis aivan oikeasti kyllästytään? Demokratia on järjetöntä energianhukkaa.

YHTEENVETO MAAILMASTA

vuonna 2005 - eli miksi hieman pahantahtoinen pilkkanauru länsimaille ja varsinkin USA:lle on niin helppoa, perusteltua ja vastaansanomatonta.

Meitä inhottaa katsella päivästä toiseen samoina toistuvia iltapäivälehtien etusivuja, koska ne ovat aikamme totuus. Tietysti meitä pitääkin inhottaa nähdä masentava totuus itsestämme niin peittelemättömänä. Inhoon kytkeytyy häpeän tunne siitä, että joka hetki joku ulkomaalainen näkee ja analysoi lööppimme, sielumme sisähuoneet. Lööpit kertovat kustakin maasta kaiken olennaisen. Vilkaisemalla minä tahansa tyhjempänä (lue mielenkiintoisena) uutispäivänä niin sanottujen roskalehtien (käyttäisin kuitenkin nimitystä pyhät kirjoituksemme) etusivuja päästään vakuuttavaan käsitykseen siitä mitä kukin maa on ytimeltään. Lööppien perusteella esimerkiksi suomalaisuus on ytimeltään seksuaalisen epätoivon ympärille kietoutunut antishamanistinen ongelma. Suomi on hengetön maa (vrt. Pirkko Saision uutuus Virhe Kansallisteatterissa) koska täällä on tehty Virhe. Virhe on suomalaisen henkisyyden, suomalaisen sielun, herkkyyden, alas- ja keskitysleireilleajo (pois ihmisen ja luonnon enegioiden roskakulutuksen tieltä).

Samaan lööppien ja median sakkiin kuuluvat pohjoismaiden ja USA:n lisäksi ainakin Japani. Kovaa vauhtia tiedonvälityksen kuvavirran ja itsetietoisuuden kasvamisen myötä mukaan ovat liittymässä maat kuten Kiina ja Intia. Nämä ovat korkean energiahinnan maita, jotka ihmisen seksuaalisuus, tarkemmin vuosituhannesta toiseen jatkunut kompromissiajattelu ja sielunmyymisen kulttuuri on saanut kukoistaa vapaasti, päättömän uskonnon hallinnassa, ilman voimakkaita ulkomaailman totuuskorrelaatteja.

Saksalainen tihrusilmäisyys, ranskalainen kärttyisyys ja italialainen pseudouskonnollinen pehmeä vetelyys ovat orjakansojen joukossa, kukin oman itsepetoksensa persoonallisella tyylillä. Näissä maissa jokainen sielunmyymisen transaktio, sydämettömyyden kalkyyli ja nyreän tekopyhyhän pihtaamisen ääliömäinen kauppatapahtuma lankeavat korkoineen maksuun armotta. Houllebeck on jo sanonut näitten maitten nykyisyydestä kaiken.

Kun japanilaiselle hermojenkiristys-, kliinisyys-, turhanpuuhaamis- ja hötkyilymentaliteetille lähdetään etsimään Platonin ideoiden maailmasta absoluuttisinta, laajimmat universumit väliinsä jättävää vastakohtaa päädytään ehkä yllättäen rajanaapuri Venäjän tyyppistä asetelmaa muistuttavaan suuren luokan rentouden, eroottisen rauhantunteen, liikkumatilan ja aistillisen mielihyvän olotilaan. On mahdotonta ajatella että yhdeltäkään galaksilta löytyisi nykyjapanille vieraampaa eroottisen yltäkylläisyyden olotilaa.

Kun mietimme venäläisen tuhkatiheässä kukoistavan kaunottaren kosmista ongelmaa, sitä kuvittelua joka tarvitaan tuon eroottisuuden, ylikierroksille veden hidastettua kristallisolinaa muistuttavan naurun muovaamiseen, olemme nykyaikaisine evoluutioteorioinemme todella suurissa vaikeuksissa. Länsimainen luonnontiede, filosofia, teologia ja psykoanalyysi perustuvat olennaisilta osiltaan totuuden kieltämiseen: venäläisyyden totaalisen ja murskaavan vasta-argumentin poissulkemiseen maailmassa olemisesta. Laivaan rakennetussa Pietarin Bar-Bababa -kabareessa, venäläisen sielun sisähuoneessa, me kysymme kuudenkymmenen taivaallisen kuvittelun esineen ympäröimänä näitä kosmisen psykoanalyysin ydinkysymyksiä. Miten tämän kuvittelun on annettu vapautua? Millä muulla kuin nykyaikaisen geneettisen insinöörityön huippumenetelmillä tällainen lihanmuodostus voi olla mahdollista? Osasiko Dostojevski kuvitella tällaisen sulon asteen, entä Tosltoi? Olivatko kosmisen psykoanalyysin erikoistapaukset heille kirkkaita? Entä miksi länsimaissa järjestetään missikilpailuja ja miksi länsimaiset mallit ovat itseensä ja ulkomuotoonsa niin tyhmän tyytyväisiä? Siksi että heille ei päästetä tietoa.... Eikö sellainen köyhyyden ihannoiminen ole irvokasta tästä yltäkylläisyydestä, tästä Eroksen sisähuoneesta nähtynä, kun sitä rennosti sielumme pratiisillisesta rauhantunteesta oikein arvioimme. Eikö tässä sisähuoneessa ole läsnä antiikki? Ei! Ei! Ei! Ei antikki! Ei Mileto! Siellä eivät tienneet jumalista, magiasta mitään! Pelkkää arvailua koko sikäläinen faabeli.

Entä sitten Sortavalan Volna? Luulisi että muutaman sadan ihmisen peräkylästä ei löytyisi suurta ravintolasalillista vanhoja puuterinpölyisiä prostituoituja irstailevan napurikansan punanaamisten heinrichbölläisten harmaaliivipukuisten rapajuovuksissa olevien vanhusten lapinjäkäläisen seksuaalisen kyltymättömyyden ruokkimiseen. Naispuoliset kristukset murtavat apetta, jakavat kaikille niin että kaikki saavat osansa ja tulevat kylläisiksi. Ja pöydässä on vain kaksi kalaa, kylläiset siat makailevat Hotelli-Volnan kuivan sperman hajuisissa pilttuissa raukeina. Tällaisia ovat lapinjäkälän ja oksennuksen makuiset syyspäivät Sortavalan Volnassa. Nämä päivät odottavat karjalalaisen Toulouse-Lautrecin silmää.

Luulisi että tästä muutaman sadan hengen etäisestä periferiasta ainakaan ranskalaisen klassisen kirjallisuuden koulima makumme, ainakaan Pompeijin venuspatsaiden ja eroottisen mosaiikin äärellä kasvatettu silmämme ei saisi tänä maanantaina jokapäiväistä leipäänsä. Arvioimme väärin. Pitkä matka pilkkopimeää katuvalotonta kuoppaista tietä tuottaa tuloksen, johon ei voi verrata yhtäkään euroopan kylpylää. Tässä joessa hauet ja lohet osaavat puhua, ne jututtavat kalamiestä, ne nykäisevät väsyneen, nälkäisen kalamiehen leikkinsä pyörteisiin. Millä ravinnolla elävät nämä kiihottavat kasvonilmeet ja nopeasti ohikiitävät eleet, joiden virta emme pysty mielessämme pysäyttämään? Tätä kysymystä pohdimme seuraavana päivänä peilityynen Laatokan rannattomuudessa, nostaen samalla myyttis-arkaaisia kalansaaliita nuotasta.

Äänisen rannalla Petroskoissa neljännen tanssitun, lauletun, vodkalla tinakyllästetyn päivän ja yön jälkeen päässä tuntuu rautatankona kahtapuolta kalloa kajahteleva syke. Parin tunnin unen jälkeen on taas lähdettävä liikkeelle. Tässä maassa energia on niin halpaa, että ellei kaiken aikaa kuluta, tapahtuu räjähdyksiä. Raha on synonyymi öljylle, öljy on synonyymi erootiikalle. Tässä sykkeessä lankeaa maksuun jokainen lännessä vietetty rakkauden unohtamisen masennuslääkkeenhajuinen hetki. Tässä sykkeessä maksetaan könttäsummanan vuosituhannesta toiseen jatkunut kompromissin tekeminen ja nihilointi. Tässä sykkeessä, tässä kuivan spermanhajuisessa räkäkännissä maksetaan jokainen ironinen, valheellinen, hetkellistä olotilaa helpottava ajatus. Tässä mojovassa sykkeessä Terijoen hallituksen julistus joskus laadittiin. Tätä krapulavessan murtuneen kaakelin paskaisuutta Mannerheim tarkoitti puhuessan talvisodan päättävässä päiväkäskyssään "toisesta rodusta, jolla on siveellisesti toisenlaiset arvot". Täällä olivat joskus pienen maamme sitkeät joukot, suden kidassa, suuressa Petroskoissa, näillä laulumailla, jossa yksikään hekumallinen räkäkännissä puolenpäivän aikoihin kotiin palaava juoppo ei voi olla laulamatta onnesta ja ilosta ooppera-aariaa. Sen täytyi olla käsittämätön ekstaasi! Tämä Karjalan maa on absoluuttinen laulun maa -laulamatta olo ei ole täällä mahdollista- ja jokainen koti täällä on kirjailijakoti. Ymmärtää, että monelle Suomi ei ole koskaan sijainnut, eikä tule koskaan sijaitsemaan, nykyisen itärajamme länsipuolella. Kun jättiläissuden kita alkoi sitten hitaasti sulkeutua, voin vakuuttaa että Syväri ei ole aivan pikkuinen virta ase selässä, konekivääritulen tihkusateessa uitavaksi ...osumia tulee jatkuvasti, viimeinen pisara kaataa. Mutta näistä raskaista aatoksista jo hotellikäytävän päästessäme tuntuu jostain kajastavan tiukka biitti, tiukka perseen pauke, totuus, totuus, totuus, totuus, totuus, totuus, iskee hotellin käytävässä persefasismibiitti. Totuus, totuus, totuus, totuus, totuus, totuus, totuus, totuus, totuus, totuus, totuus, totuus... Tomeria venusfasisteja virtaa korkokengissään, plastiset lihannielijäkasvimaiset pullukkaperseet värähtevät kuin rypäleet, kaikkialla surisee korkojen terävä intensiivinen napsahtelu ja vetenäsoliseva nauru huuhtelee idioottimaisuutta, hitautta, nihkeyttä, kallonpohjasta.

8.9.2005

TOMMI

on tänään kyllä aika sfääreissä.

Samoin Juhana Vähäsen uudet runot tältä päivältä ja eiliseltä ovat huippuja.

"ovat kovassa, eläimellisessä vauhdissa."

7.9.2005

KIINNOSTAVAN INNOLLA

kirjoittavat tuota Tietoisuuden vapautusta.

Irvailevat pinnallisia ilmiöitä, heikkojen ihmisten epätarkkoja analyysejä, joiden ei luulisi olevan energiankäytön arvoisia... ellei niiden takana olisi syvempi ilmiö. En tarkoita, etteikö parodia olisi hyvää kritiikkiä, ja lisäisi itsetietoisuuttamme.

Yllättäen, kun ollaan vahvoja, sen sijaan että tehtäisiin tarkkoja enakkoluulottomia analyysejä todellisuudesta, tyydytäänkin irvailemaan pinnallista heijastumaa, heikojen epätarkkaa analyysiä siitä joka halutaan kieltää ja tukahduttaa, mutta jota ei enää voitaisi kieltää ja tukahjduttaa, jos sen joku vaivautuisi tarkasti analysoimaan, niin ettei tiettyjen tosiasioiden jatkuva - ja väkisinkin tulee ajatelleeksi, ei tyhmyydestä johtuva, vaan pahatahtoinen - huomiottajättäminen olisi enää mahdollista.

Kenellä on tällainen kaunainen halu kiistää objektiivinen todellisuus? Kiistää kaikki ympärillä tapahtuva, kaikki se mikä on varmaa, ehdotonta ja todellista kuin tunne?

Pahin mikä tiettyjen tunteiden (samoin kuin kykyjen) ensin synnyttämisestä, ja sitten kiistämisestä, seuraa on tietynlainen oppimiskyvyttömyys, eli idiotia. Tietoisuuden vapautus-blogissa on kysymys ihmisen kykyihin liittyvien toiveiden parodioinnista. Kirjoittajien mielestä on naurettavaa, että ihminen haikailee tiettyjen kykyjensä perään, jotka hän rodun rappeutumisen ja olosuhteiden vaikeutumisen myötä on peruuttamattomasti menettänyt - tai ainakin menettämässä.... ikään kuin keisarin kuoleman jälkeen maan jokaisella kansalaisella olisi tasa-arvoinen mahdollisuus kruununtavoitteluun. Kirjoittajat eivät ota huomioon, että halveksitut (koska kadehditut) kyvyt saattavat vielä silloin tällöin esiintyä heikkoina joissakin yksilöissä. Huomioon ei myöskään oteta tosiasiaa, että toisissa vähemmän rappeutuneissa roduissa, kyvyt saattavat vielä esiintyä voimakkaampina, jolloin myös kykyjen tavoitteleminen on vähemmän utooppista ja valheellista.

Kirjoittelussa on vaikea nähdä mitään muuta tavoitetta, kuin yritys entisestään lujittaa länsimaisessa kulttuurissa vallitsevaa tiettyjen kykyjen tavoittelua koskevaa ehdotonta kieltoa. Kiellon taka-ajatus taas ei ole rationaalinen, vaan kaunainen ja ahne: Idioottia vastaan on helpompi taistella kuin neroa vastaan. Ja nero, jonka kyky on tuhottu, on pelkkä houraileva idiootti. (Huomatkaa tässä kohtaa erityisesti nykyaikana menestyvien taiteilijoiden kiire vakuuttaa, ettei taiteessa todellakaan ole kysymys neroudesta, poikkeuslahjakkuudesta, kyvystä, tai muusta sellaisesta hämärästä ja käsittämättömästä, jne... josta etumerkkiä vaihtamalla, saadaan stereotyyppisempi taiteilijoiden halu kätkeytyä irrationaalisen, mystiikan ja syvähenkisyyden utuverhoihin)

Koska ihmislaji on sinänsä nerokas, ja melkein kaikilla on synnynnäisesti hieman tuota "tiettyä kykyä", jota olemme estetyt tavoittelemaan, juuri siksi me olemme pelkkiä hourailevia idiootteja, pelkkiä verestäväsilmäisiä lääkkeitä täyteen pumpattuja zombeja. Paitsi he, joilla ei ole tuota pisaraakaan. Ja he tietysti järkeilevät: Idiootti, mielenterveyspotilas, on helppo uhri lopunajan riidoissa, joissa menestyvän asuinalueen kauniit voimakkaat äidit ruokkivat lapsiaan naapurin lasten lihalla.

Mutta rikokset ihmisyyttä ja tunteita vastaan lankeavat aina maksuun. Sen maksaa ellei kyseinen sukupolvi, niin heidän lapsensa tai lapsenlapsensa. Epäreiluna elementtinä siinä on se, että sen maksavat myös ne, jotka näkivät ennalta, mutta eivät tehneet tai kyenneet tekemään riittävästi. Elleivät rikolliset sitten taas kerran onnistu lavastamaan syytöntä syylliseksi, ja maksattamaan viattomilla ihan kaikkea. Tämä ei kuitenkaan näytä kaikkein todennäköisimmältä, sillä viattomia on todella vähän.

SIVISTYS

ei ole elinkeino vaan syy pysyä yhdessä ja hengissä." Timo

Sivistys on ylellisyyttä niin kuin pelastusvene laivassa. Siihen tietenkin kuluu turhaa kansitilaa: aikaa.

Jos hyvänä päivänä on iloista muutenkin, tarvitaan sivistystä pahan päivän puutetta jakamaan. Sivistys on sietämistä, joka perustuu maailman tajuamiseen.

On sivistynyttä jakaa puute reilusti ja tasapuolisesti, koska olojen vaikeutumisesta on muuten seurauksena sotatila.

Kun kasvu loppuu ja alkaa pysähtyneisyyden alamäki, on sivistynyt tapa ainoa, jolla siitä voidaan selvitä kunnialla.

DEMOKRATIAN RUTTO

Demokratia tarkoittaa kaikkien ajatussuuntien, lyhyen ja pitkän tähtäimen hyödyn, tulevaa kirkaasti ja sumeasti näkevän silmän, asettamista samalle viivalle, keskinäiseen kilpailuun. Siksi demokratia on pohjimmiltaan energiaa tuhlaavaa ja kaoottista. Lisäksi lukuisista esimerkeistä tiedetään, että kun massat saavat johtaa itseään, ikään kuin vapaasti takaisinkytkeytyä itseensä, on tuloksena yhteiskunta, joka on satanistinen valvontaanarkian vallassa.

Paras hallitusmuoto on monarkia, habsburgilaiskuningas Rudolf II:sen ja Baierin neitsytkuningas Ludwigin tyyliin. Kaikkien hovihenkilöiden on oltava vähintään:

- äärimmäisen älykkäitä
- äärimmäisen rationaalisia
- äärimmäisen utooppisia ja fantastisia
- äärimmäisen sydämellisiä ja henkeviä
- äärimmäisen lempeitä vilpittömyyttä ja hyvyyttä kohtaan
- äärimmäisen kovaotteisia ja julmia tyhmyyttä, keinottelua, lahjontaa ja matalamielisyyttä kohtaan
- äärimmäisen hyväntahtoisia ja vilpittömiä
- herkkäitkuisia
-äärimmäisen vähän sarkastisia
-äärimmäisen hyvin kaikkea epäonnistumista kestäviä
-äärimmäisen sotataitoisia ja -kuntoisia
- sairaalloisuuteen asti tunneherkkiä ja heikkounisia
-äärimmäisen kuuroja kansan turhalle ininälle ja valitukselle
-äärimmäisen eroottisia
-tiukkoja taloudenhoitajia
- täysin kuuroja typeryyden ja pihtaamisen vaatimuksille
- loputtoman avokätisiä ja tuhlailevaisia hyvyydessä
- arvostelukyvyltään jumalankaltaisia, mutta jumalaa erehtymättömämpiä
-tuomioiltaan jyrkkiä, ehdottomia, armottomia
- lapsirakkaita, helläkätisiä, pitkämielisiä ja lempeitä
- äärimmäisen kärsivällisiä totuudenetsinnän vaikeuksille, luottavaisia ja uskovaisia harhassaolijan kykyyn palata oikealle polulle
-äärettömän suorasukaisia tuomitessaan teeskentelijät kuolemaan

6.9.2005

NÄILLÄ ENERGIAHINNOILLA

todellisen musiikkikappaleen tai runon kirjoittaminen alkaa olla liian kallista.

TÄLLÄ HETKELLÄ TUNTUU

paras paikka maailmassa asua on hieman pohjoisempana Suomessa, pienessä yksihuoneisessa puulämmitteisessä mökissä, jossa on ulkowc, kantovesi ja Savoniusroottoreita pyörittämässä sähkövarausta johonkin akkukennostoon. Puhelinverkko voisi olla nettiyhteyksineen Skypeineen. Jos toivoo jotain parempaa, voi muuttaa vielä pienempään ja vielä pohjoisempaan. Olen haaveillut erämaa erakkomökistä koko elämäni.

NÄMÄ VENÄJÄN PRESIDENTTI PUTININ

lausunnot rauhoittavat minua, koska ne osoittavat millä tavalla Putin on itsetietoinen Venäjään kohdistuvasta ulkomaisesta painostuksesta. Alan olla koko ajan vakuuttuneempi että Venäjä tarvitsee juuri Putinin kaltaisen itsetietoisen ja suhteellisen lujan, demokraattista hapatusta kavahtavan, rationaalisen johtajan. Mitä suljetumpana, itsenäisempänä ja etäisempänä Venäjä pysyy Euroopalle ja europpalaiselle kritiikille, sen loogisemmalta ja rauhoittavammalta tuntuu sen kaikelle eurooppalaiselle laskelmoinnille ja kompromissiajattelulle vieras harkitsevaisuus. Venäjän ei ikinä pidä sortua luulemaan että eurooppalaiset "väärät" valinnat osoittautuisivat sikäläisissä olosuhteissa jotenkin oikeammiksi ja vähemän eroottista tuhoa aiheuttaviksi. Vain oikeat valinnat osoittautuvat oikeiksi. Sen takia itsenäisyyden täytyy olla täydellinen ja pesäeron demokraattiseen hapatukseen jyrkkä.

5.9.2005

LAMMELLANI

silloin tällöin vieraileva suuri lintu on kalasääski.

TÄNÄÄN ENKUNTUNNILLA

lounaan jälkeen puhuimme Brian-open, aidon ja alkuperäisen jenkin, kanssa peak-oil:sta, rakennus- ja tuotekehityskustannusten äkillisestä multiplikaatiosta, ihmisen nopeasta ja yllättävästä kyvyttömyydestä vastata energianhupenemisongelmaan vaihtoehtoisilla ölyn hinnan muassa kustannuksiltaan moninkertaisiksi kasvavilla energiamuodoilla, kuten ydinenergialla, ihmiskunnan kyvyttömyydestä rakentaa rautateitä öljyhuipun jälkeen, koska tarvittaviin pääomiin ei löydy rahoitusta, ja koska rakennuskustannukset moninkertaistuvat tyyliin yhdessä yössä, kaikkialla vallitsevasta tasapuolisesta nälänhädästä, joukko-orjuudesta, maaorjuudesta (robotit eivät valitettavasti tee töitä puolestamme tulevaisuudessa, koska niiden kehitykseen ei löydy pääomaa, sillä materiaalien kehitys riippuu öljystä. Valitettavasti tieteisfantasioissa esitettyjen robottien suurtyöt jäävät ihmisten lihasvoiman harteilla. Mutta onneksi maailmassa on paljon ihmisvoimaa työtä tekemään!), lopunajan orgioista, yleisestä ihmissyönnistä, ja kaikesta muusta hassusta mitä öljyn hinnan yhtään dramaattisempi kohoaminen tuo välittömästi muassaan.

Ehkä on tärkeää herätä havaitsemaan, että fyysiselle energialle saattaa käydä samoin kuin ihmisten henkiselle energialle kävi, jos sitä liikaa turhanpäiten ja pelkästä tuhlaamisen ilosta heitetään pois.

Tietenkin näitä asioita pitää miettiä, mutta ei mietitä liikaa, se vain masentaa, sanoi ope. Jatkoimme monikäsitteisten lauseiden yksikäsitteistämiseen tähtäävän tehtävän parissa.

KYSE SAATTOI OLLA VITSISTÄ:

minulla on vaikeuksia käsittää absurdeja asioita sinänsä humoristisiksi, sillä ne eivät eroa elämästäni niin paljoa." Leo Herrasen blogi

4.9.2005

PUHUESSANI SFINKSISTÄ

tarkoitan modernin ironista eetosta, modernin karismaaattisia johtajia ja tiedemiehiä, Hitleriä, Stalinia, Freudia, Darwinia, vain muutamia mainitakseni - he ovat kaikki yksi ja sama mies, äärimmäisen älykäs, vailla kaikkia ideaaleja oleva mies, joka toimii jonkinlaisen katkeransuloisen kostomenteliteetin vallassa. Kaikki he irvailevat ja ratsastavat modernin massaihmisen epärehellisyydellä ja kaipuulla pinnalliseen henkisyyteen. Voiko olla mitään inhimillisempää kuin halu kostaa pahoille massoille heidän tyhmyytensä, ajattelemattomuutensa ja turhan pihtaamisensa aiheuttamat kärsimykset. Modernin miehiä on helppo ymmärtää. Kristustahan me emme ymmärrä, koska hän on ihmisluonnon kokonaan ylittävä, yliluonnollinen ihminen, eli jumalan poika, niin sanotusti.

Moderni aikakausi on ympäristön pilaantumisen tulos. Kun ympäristö pilaantuu, sen enemmän ihmisen on korjattava aivokemiaansa keinotekoisesti ollakseen ajatumatta vallitsevaan refleksinomaiseen itsetuhoon ja säilyttääkseen pelastavan, tulevaisuuttaennustavan kärsimyksensä. Ympäristö, luonto, eläimet ovat ihmisen aisti-iloksi ja esteettiseksi nautinnoksi tarkoitetut, ja ne ovat samalla hänen ainoa muistinsa ja itsetietoisuutensa. Jos ihminen menettää ne, hänelle ei jää muuta kuin itsetidoton itsetuhoinen itsensä.

Akira Kurosawan elokuvan Dreams jakso Fuji, valottaa hyvin tätä postmodernin itseunohuhduksen tilaa. Postmodernissa, kurosawalaisesti tässä mutatoituneiden voikukkien eläimettömässä valtakunnassa, jokaiselle syntyvälle yksilölle täytyisi määrätä heti kovat kärsimystä lisäävät lääkkeet, että he eivät pääsisi missään vaiheessa unohtamaan itseään. Kemialliset tehosteet, ainoa toivomme, ovat olemassa sen kärsimyksen lisäämiseksi, jota rappeutuneella ihmisellä ei enää ole itsestään. Kärsimys pitää hereillä, auttaa muistamaan ja ehkäisee sopivasti unohdusta.

Kurosawa antaa kiinnostavan tulkinnan raamatulliselle metaforalle, jossa miehen päähän kasvavat sarvet. Ulkoiset sarvet ovat vain sisäisten sarvien taiteelliset symbolit. Todellisuudessa sarvet kasvavat kallon sisälle, aivojen läpi, siitä aivojen ainainen yöllinen kutina.

3.9.2005

KERTOMUKSEN PROTOTYYPPI

Samassa hän sinkoaa katon läpi. Sillä hetkellä hänestä tuntuu siltä kuin hän olisi astunut keskelle galaksien välistä avaruutta. Siltä seisomalta hän ryntää tapaamaan Julienia. Samaan aikaan hän tiirailee kiinnostuneena ohikulkevia naisia ja tutkailee kalliilla laitteilla merenpohjaa. Nyt hän saattaa täysin vilpittömästi sanoa: Tapahtukoon Sinun tahtosi.

Vasta eilen hän yritti toisten naisten kanssa päästä Jerusalemiin kiertotietä. Samaten hän nappasi Telvis-patsaan. Samoin hän hävitti ne auringon kunniaksi pystytetyt hevoset. Hän avasi välioven ja astui hiljaa eteiseen. Samoin hän hävitti maasta epäjumalien papit. Katsellaan hän seurasi olion ruumista. Samoin hän seurasi kun helistintä liikutettiin edes takaisin. Samaten hän jakoi kullekin oman lahjan ja oppi ymmärtämään ihmisen sukupuolisuutta.

Samassa hän unohti kaiken, kuka oli ja mistä tuli. Nyt hän veivasi ikkunan kokonaan auki ja hengitti raskaasti. Hän oli aivan valmis luopumaan toivosta. Nyt hän vasta huomasi, että kuun kuva on tullut järveen. Hän oli varma, että nyt hän kuolee. Vielä äsken hän oli hävennyt ja tuntenut olevansa valmis millaiseen sovitukseen tahansa. Nyt hän mietti, josko se ei sittenkään ollut sielu. Hänhän oli yhtäkkiä uhka ystävilleen. Vihdoin hän päätyi omasta mielestään sopivaan vastaukseen.

Samassa hän lähtee leijumaan ylös. Sillä hetkellä hänestä tuntuu siltä, että hänen täytyy tehdä se. Äkkiä juna pysähtyy kuin seinään. Siltä seisomalta hän onkin saada sydärin. Hitaasti hän alkaa tunnistaa sisäisiä tilojaan. Vie kauan ennen kuin hän hymyilee. Sitten hän kohottaa päätään kissamaisesti elehtien. Vasta nyt hän huomaa, että on jäänyt makaamaan poikittain kusiaispolulle. Hän liukenee koko tilanteesta omiin maailmoihinsa kunnes on koonnut itsensä. Vihdoin hän suostuu lähtemään lääkärin ja ravitsemusterapeutin juttusille.

Tänään hän jo osaa luottaa ihmisiin ja tulevaisuuteen. Hän jo lupaili lähteä kanssani ulos. Hän asettuu jo presidentin yhdessä valtioneuvoston kanssa tekemää päätöstä vastaan. Äkkiseltään se kuulostaa siltä, että rakastaa yhtä enemmän kuin toista. Vastahan hän puolivuotta sitten kehui juoneensa sitä lasinpesunestettä. Tänään hän jo ryhtynee yhden miehen sotaan. Nopeasti ajateltuna tämä tapa voi vaikuttaa kalliilta. Saa nähdä kuinka paljon tehoa koneelta tuo vaatii sulavaan esitykseen. Sitten kun rummut alkaa päristä, sillon hän lähtee.

Samassa hän hävisi heidän näkyvistään. Siltä seisomalta hän kaivoi taskustaan vitosen kolikon, sen ainokaisen, ja pisti lantin pokeriin. Kohta hän jo ajatteli, että päivä meni oikeastaan hyvin. Hetkeä myöhemmin tietä pitkin tuli auto. Hän oli varautunut siihenkin. Hän tiesi miten suhtaudumme kun näemme liikaa. Hän arvasi heti minne se oli matkalla ja kiirehti varastolle toivoen ehtivänsä ajoissa. Sitä ennen hänen täytyi hieman säätää fysiikan lakeja. Lopulta hän näki mielensä perukoilla suuren kivisen paaden. Eikä mikään voinut enää pysäyttää hänen mielenliikkeitään.

Samassa hän kompastui ruumiiseen. Odottamaton kosketus voi tuntua
ahdistavalta. Sillä hetkellä hänestä tuntui, ettei mikään avunpyyntö ollut liian pieni. Viime hetkellä hän epäröi ja harkitsi pysähtyisikö hänen matkansa tähän. Ennen kuin hän saa ajateltua asiansa loppuun, hirviö henkäisi häntä kohti. Sillä sekunnilla hän ei enää ollutkaan rannalla. Hän kaivoi esinelaukusta Gabrielin vanhan aseen ja sujautti kaikkiin johtolankoihinsa tietoa rakkauden tärkeydestä. Samassa hän tunsi väsymyksen kahlitsevan lihaksiaan.

Myöhemmin hän huomasi oudon välähdyksen. Mikään ei enää tässä vaiheessa kiinnostanut häntä. Muistikuva ei enää saanut häntä suuttumaan, vaan avasi hänen sisässään mustan kaivon. Myöhemmin hänen kerrotaan toivoneen kaikkea muuksi. Samoihin aikoihin hän kirjoitti suopeat arvostelut historiasta. Omaelämäkerrassaan hän sittemmin kuvasi, kuinka hänen isänsä oli nähnyt neljän kuudesta veljestään kuolleen väkivaltaisesti. Tuonnempana hänen kerrotaan vannoneen, ettei astu enää puolellakaan jalallaan kirottuun laaksoon. Lopuksi hän, aivan kuin jonkin muun asian muistaen, vilkaisi kelloaan.

Loppujen lopuksi hän huitoi vain itse kyhäämäänsä olkinukkea. Vasta viimeisinä vuosinaan hän luovutti seuraajilleen päävastuun laajaksi paisuneesta työstään. Jälkeen päin ajateltuna tapa, jolla asiat meille kerrottiin ei ollut kaikkein korrektein. Loppujen lopuksi elämäkerta on kuitenkin aina ainutkertainen. On mahdotonta arvioida tarkalleen, milloin hedelmäpuu tuottaa satoa. Jälkeen päin arvioiden muotoja on liian monia.

ONNEN EDELLYTYKSET

Jos jokahetkisestä elämänkokemuksestamme puuttuu eroottinen juonne siitä puuttuu kaikki tunne. Jäljelle jää kimppu oireita, pakkomielteitä, mekaanisia asenteita. Kaikki asiat, joista Tommipommi käyttää sanaa "tunne", ovat jälkimmäisiä.
Venäläinen filosofia pääedustajissaan Tolstoissa ja Dostojevskissa ottaa etäisyyttä tommipommilaiseen periferia-analyysiin (eli koko länsimaisen tradition loogisen päätepisteen ajatteluun. Ajatteluun, joka paljastamalla länsimaisen ihmisen syvän henkisen valheellisuuden ja ironisoimalla sitä, paljastaa länsimaisen ihmisen loogisen tilan).

Länsimaat ovat yhtä kuin elämäntavaksi muodostunut krooninen masennus. Ne jotka kärsivät masennuksesta ovat ainoat terveet. Loput ovat masentuneita kärsimättä.

Venäläisille jonkun Nietzschen reaktiivisuus ja perimmäinen epäitseänäinen anti-luonne (antirationaalinen) on ollut aina vähäteltävä itsestäänselvyys. Nietzsche on eurooppalaisen kulttuurin, rationaalisuuden syövän, oire, ei sen enempää. Venäläisessä filosofiassa pääasia on välittömästi koettu elämä, emootiot, tunteet. Tämä on ainoa tie jota kannattaa kulkea.

Ihmiskunnan historiallisten voimien automaattiohjaus on verrattavissa syöpäpesäkeiden leviämiseen terveessä ruumiissa. Jokaiseen tapahtuvaan ilmiöön ja prosessiin kannattaa yrittää puuttua kirurgisin operaatioin, vaikkei oikein tietäisi mistä on kysymys. Kasvainta ei voi leikellä ja poistaa liikaa. On rumaa olla yhtään joutohetkeä vaikuttamatta maailmaan, vain siksi että ihmisaivon keksinnöt ovat niin latteita verrattuna ympäröivään syöpäkasvaimeen.

Luottaminen siihen, että historiallinen olemassaolon prosessi sinänsä tuottaa jonkinlaisen "oikeanlaisen" tai "ihanteellisen" maailman on väärää ja hylättävää länsimaista tommipommilaista mystiikkaa. Se vaatii liikaa "hörhöä" uskoa, eikä pidä yhtä objektiivisen todellisuuden kanssa. Ihminen vaikuttaa maailmaan, ihminen voi tuhota maailman, ja on yksin ihmisen vastuulla mitä maailmalle tapahtuu. Mikään tommipommilainen Jumala, maailmaan vaikuttava suuri käsi, ei tule ohjaamaan asioita sivusta, ironisesti hymyilevän observoivan ihmisen puolesta. Ihmisellä on äärimmäinen, radikaali vastuu, siksi jokaisen pitää sanoutua ehdottomasti ja heti irti kaikesta siitä mitä tarkoittaa länsimaisuus. On palattava siihen, realistisempaan, ja paremmin objektiivista todellisuutta mukailevaan käsitykseen Absoluutista, jonka suuret mystikot Plotinos, Nicolaus Cusanus, Jakob Böhme ja Schelling esittivät.

Suomalaisten pitäisi käyttää hyväkseen loistava maanteiteellinen etäisyys syöpäkeskipisteestä eli euroopasta ja USA:sta, ja rakentaa suljettu jyrkkä barrikadi kaiken länsisen maailman eteen. Suljettu valtio on paras valtio. Mitä jyrkemmin ja päättäväisemmin silppuamme ja unohdamme kaikki suhteemme tuohon syöpään, sen onnellisempia olemme joka päiväisessä elämässämme.

2.9.2005

KALEIDOSKOOPPIMAISUUKSIA

>> >>

SFINKSIN KYSYMYKSIÄ

Tommipommi: "Historiallisten voimien automaattiohjaus on paljon viisaampi ja kauniimpi kuin mitä voisin mielessäni keksiä. On rumaa vaikuttaa maailmaan, koska ihmisaivon keksinnöt ovat niin latteita verrattuna ympäröivään todellisuuteen. Ihmiset joilla on mielipiteitä ovat samanlaisia kuin moukat, jotka töhrivät seiniä koska eivät ymmärrä, että betoniseinän funktionaalinen kauneus on paljon syvempää ja arvokkaampaa kuin jokin vajaamielinen tykkäämistä kerjäävä "kulttuuri". Ihmiset vain möykkäävät ja tuottavat jätettä. Heidät pitäisi digitalisoida energiatehokkaampaan muotoon ja hävittää seksuaalisuuden ja tunne-elämän kaltaiset epähygieeniset haitakkeet."

Luulisi että tämä jos mikä on mielipide. Mutta olisi ironiaa, jos kirjoittaja sanoisi tässä ilmaisseensa mielipiteensä. Tässä nimittäin ei ole mitään mielipidettä. Tässä on sanoja suhteissa toisiin sanoihin, sanoja joiden merkitykset ja mielleyhtymät lukija itse, tai hänen persoonallisuutensa hänen puolestaan, päättää. Riippuen luennasta tekstille saadaan aivan äärimmäisen vastakohtaisia tulkiontoja. Tämän tekstin voi lukea aivan miten tahansa.

Mutta mikä on kirjoittajan intentio?

Siis jotenkin luonnostaan tekee mieli ajatella, että kirjoittaja tietysti filosofina, veijarina ja ammttimaisena valehtelijana on kaikista luennan ristiriitaisista tasoista tietoinen, ja tahallisesti pyrkii useisiin päällekäisiin hahmoihin äärimmäisen ärsytysvaikutuksen aikaansaamiseksi. Toisaalta kirjoittaja yrittää kiistää tällaista tarkoitusta, ja olla avoimen ironisesti ymmärtämättä monitulkintaisuutta, aivan kuin käytetyillä sanoilla olisi jotkut tietyt fiksatut merkitykset. Tekstissä sotketaan tasoja ja kategorioita niin, että niiden päällekäisyys vaikuttaisi harkitsemattomalta, hiomattomuudelta, vahingolta.

Täysin vapaasti tulkittavia, ja tulkinnasta riippuen tekstin merkitystä muuttavia, määreitä ovat esimerkiksi:

- Historiallisten voimien (ihminen vaikuttaa/ei vaikuta)
- automaattiohjaus (ihminen vaikuttaa/ei vaikuta)
- voisin mielessäni keksiä (tavallisuus/nerous)
- ihmisaivon keksinnöt (tavallisuus/nerous)
- ympäröivään todellisuuteen (koskematon luonto/ihmisen muokkaama todellisuus)
- funktionaalinen kauneus (koskematon luonto/ihmisen muokkaama todellisuus)
- tykkäämistä kerjäävä "kulttuuri" (massakulttuuri/henki)
- seksuaalisuuden (valtapeli/eroottisuus)
- tunne-elämän (vaistot/henki)

Teksti ei ole mielipide jos sen sanat ja rakenne ovat mahdollisimman vapaati monitulkintaisia. Mutta onko intentio olla monitulkintainen puhtaasti taiteellinen?

Valitettavasti tilanteemme on kyselijänä sama kuin kuolleiden kirjailijoiden, kuten Rousseaun tai Darwinin, teosten äärellä. Emme voi kysyä mitään henkilökohtaisesti itse tekijältä, koska tämä on niin moninkertaisten ironisten ja esteettisten kerrostumien peittämä.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com