28.1.2005

LASKURI

Kiitos Sediksen kysymyksen ja kommenttipalstallaan olleen vastauksen sain uuden laskurin asennettua entisen poistuttua käytöstä jokin aika sitten. Sisällytin laskuriin siemenen 20 000 kävijää, joka on arvio Käymälän kokonaiskävijämäärästä vuoden ajalta (tähän sisältyy siis arvio myös Qloggerin kävijämäärästä joka on sen laskurin mukaan nyt jonkinverran yli 20 000, mutten tiedä miten se laskuri sitä mittaa).

EN HALUA OLLA

surullinen ja keltainen kukka laguunin sisällä
En halua olla jonkun oma mikään tyttö soma
En halua olla isona ja vanhana Michael Monroe
En halua olla junan ainoa aseistautunut runoilija
En halua olla sutenööri
En halua olla hänen ratsunsa, joten otan itselleni kuninkaan roolin
En halua olla, mutta minun taytyy
En halua olla aamuruuhkassa yksin rattinsa takana köhivä Urban Lonely Rider
En halua olla koskaan kovin kaukana kitarasta
En halua olla kala, tahdon olla krokotiili
En halua olla Roope enkä Aku vaan joku veljenpojista
En halua olla mukanatiivi

(idea Timolta)

EILINEN ILTA

joka oli tarkoitukseni pyhittää työlle, niin kuin tavallista, mutta jonka onnistuin kuitenkin taas yksikseni juopottelemaan (jo toinen tällä viikolla) oli seuraavanlainen. Helsinkiläisessä diskoravintolassa oli hiljaista. Suurisilmäinen tumma nainen kiinnitti huomiotani. Hän kuitenkin pysyi uskollisena liehakoijansas seuralle, vaikka katseeni ei taatusti jättänyt mitään arvelujen varaa. Inhoan tämäntyyppistä saamattomuutta! Oli sitten aviomies tai hetken tuttavuus, naisen täytyy tietää milloin pakottavampi tarve sanelee toiminnan. On oltava julma.
Pummin tupakkaa miekkoselta. Hänellä oli kaksi joista antoi toisen. Jos minä täällä... ai jumalalauta... minä olisin ikuisesti poikamies.. jos minä olisin tässä paratiisissa... mies näytti sormusta sormessaan. Mistässitä sitten on lähdetty matkaan, kyselin. Torniostahaa mie... ai että, mut jos olisin täällä... ikinää en menisi naimisiin... aina olisin poikamies.
Vedin pitkät savut tupakastani... alkoi naurattaa... hyväntahtoista iloista naurua.

Lumisella kadulla tuli vastaan tuttava, pitkässä takissa, jonka alla smokki, rusetti kaulassa. Mistä juhlista? Illalliselta? Yksin? Yksin.
Loistelias pukeutuminen kuuluu yksinäisyyden iloihin. Siksi kirjailijankin pitäisi haaveilla kotonaan puku, mieluiten sotilaspuku, yllään.
Toisessa diskoravintolassa istui Jari Kurri ja poliitikko blondin kanssa. Jäin poliitikon selän taakse pöytään päällystakkipäällä siemailemaan viiniä. Odotin että blondi nousisi poliitikon pöydästä ja tulisi pöytääni istumaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Jonkin ajan kuluttua nainen poistui ravintolasta yksin. Niinpa minäkin poistuin.

Kolmannessa diskoravintolassa oli narikka täynnä naisten turkiksia, mutta ravintola oli aivan tyhjä. Bisnesidea ilmeisesti perustuu kirpputorilta täytettyyn narikkaan.
Neljännessä ja viimeisessä ravintolassa tarjosin drinkin kahdelle viähättävälle tytölle (Visa Electron ei käynyt ja olisivat joutuneet muuten juoksemaan lumipyryyn... maksoin karpalovodkaannokset kortistani joka oli juuri höylättävänä... sanoin että maksan kyllä siitä ilosta että he, nymfiruoho, on olemassa), joista toinen oli ylivilkkaudesta kärsivä Olivia. Jumalaisen kaunis, mutta liikaa siskoni näköinen perustelin. En tiedä muistiko hän sitä kun vuonna 2003 uuden vuoden aattona kello 19.04 pysäytin hänet Kallion kurvissa ja pyysin puhelinnumeroa. Hän antoi puhelinnumeronsa siltä seisomalta. Soitin kerran... samana iltana... mutta silloin hän oli jo nukkumassa ja minä hautasin avioliittohaaveni siihen.
Kysyivät tulenko Tammen kesteistä... mistä keksivät kaikkea kysyäkin. Menimme kaikki kolme Mikkojen pöytään jossa tytöillä oli vispilänkauppaa. Toinen Mikoista oli lääketieteenopiskelija, keskustelimme gynekologiasta. Tyttöjen huomio oli kohdistunut sympaattisiin Mikkoihin, enkä ihmetellyt sitä. Jätin heidät tekemään päätöksiä ja siirryin alatuvan tanssisaliin ojentelemaan jäseniäni. Tytöt tulivat perässäni alakerran tanssilattialle leyhyttelemään veneerisä virtauksia.... mutta sitten nopeasti leikkautuivat pois aistimispiiristä kuin Mikkojen iskemät.

Erään tyttösen jäljissä syöksyin Roobertinkadun pizzakojuun samalla oven avauksella. Tyttö silmäsi ystävällisesti ja teimme tilaukset. Missä Ville? kysyi pizzamaakari. Tyttö viittasi autoon. Olivat olleet katsomassa Hanoi Rocksia Tavastialla. Itse sanoin tulleeni tuolta, luikerrelleeni maata pitkin... että vähän on säteitä... kesän -96 jälkeen vaikemapaa...
Kyllä se onni löytyy sanoi tyttö ja hymyili kauniisti! Varmasti löytyy! Itse olin kaksi vuotta New Yorkissa ja nyt olen täällä... milloinkaan en ole ollut niin onnellinen kuin nyt... milloinkaan en ole ollut onnellinen.. mutta nyt... ja tyttö hymyili. Pizza tuli ja viehättävä, aineettoman siro olento katosi ystävällisesti hyvästellen taksiin, jossa huomasin oven rakosesta Ville Valon tumman hahmon. Toivon onnea teille Ville Valo ja viehättävä ystävällinen tumma tyttönen, kuka sitten lienitkin!

27.1.2005

SUOMEN JA KUUBAN AVIOLIITTO

SEDIS: Yhteenvetona edellä kirjoitetusta voi todeta, että tällaisissa julkisuudessa usein esiintyneissä myyttisissä mielikuvissa Suomi esiintyy reaalisesti olemassa olevana paradoksina. Suomi oli maailman amerikkalaisin suomettunut valtio. Suomi oli läntinen demokratia, joka kuului poliittisesti idän imperiumin etupiiriin. Suomen poliittinen johto saattoi odottaa lännestä taloudellista ja ainakin muodollista poliittista apua, mutta todellisen vaaran uhatessa merkittävää sotilaallista apua ei lännestä olisi luvassa. Sen oli historia osoittanut niin talvisodassa kuin jatkosodassakin. Kysymys sotilaallisesta avusta on keskeinen vielä 2000-luvullakin.

SL: Jumalalla on suunnitelma jokaisen ihmisen varalle. Jumala muotoilee toisaalla, meiltä salassa vastakappaleemme, ja antaa sitten tapahtua sen mikä pitää tapahtua: kahden toisilleen täydellisen yksilön kohtaamisen ja rakastumisen. Valtioiden liittoihin pätee sama.
Venäjä ja Amerikka käyvän euroopan yli kylmää tai kuumaa flirttiään, miten milloinkin. Olennaista on se, että isot puhuvat omaa kieltään jota kukaan muu ei ymmärrä. Heillä on jokin salattu yhteisymmärrys, ja he ovat löytäneet toisensa.
Kuuba on maailman venäläisin kuubatunut valtio. Kuuba on itäinen kommunistidiktatuuri, joka kuuluu poliittisesti lännen imperiumin etupiiriin. Kuuban poliittinen johto saattoi Neuvostoliiton aikoina odottaa idästä taloudellista ja ainakin muodollista poliittista apua, mutta todellisen vaaran uhatessa merkittävää sotilaallista apua idästä tuskin olisi ollut luvassa.

Kuuba on suomen kaukainen morsian, kaukana merellä uiskenteleva jumalankaunis miekkakala joka on tehty meille kaivattavaksi ja ikäväitäväksi. Sitä vanhus lähtee pyydystämään. Ja kun se sen saa koukkuunsa, se vie kaus kotoa. Ja tämä kaukaisuus on kaiken ydin: niin jumalaisesta, suuresta saaliista emme saa kotiin kuin muistot.

Tiedä sitten miksi Fidel Castron seinällä on Hemingwayn kuva.

KIILTOMADON PÄÄKIRJOITUS

on vaihteeksi hyvällä otteella tärkeään asiaan pureutuva.

Riku Korhonen: Uskon, että voisimme nykyistä ponnekkaammin ja suorasukaisemmin kysyä, mihin me yhteisönä tarvitsemme taiteilijoitamme ja mitä he voivat taiteellaan hyväksemme tehdä.

SL: Rohkea kysymys taiteilijan suusta maassa, missä on totuttu olemaan esittämättä vaikeita kysymyksiä itselle. Vaikeita kysymyksia esittävät vain vaikeat toisten alojen ihmiset ja vaikeisiin kysymyksiin otetaan siilipuollutus, ettei vain kävisi ilmi se heikkous, jonka on käytävä ilmi viimeistään silloin kun vihollinen siirtyy kysymyksistä tekoihin. Ei kai kansa voisi näin kauas Hyperboreaan ajautua jos sen luonteeseen kuuluisi taipumus ennemmin koetella ja kuvitella itse puolustuksen kestävyys kuin pakosuunnitelmia laatien odottaa että vihollinen sen tekee.


Riku Korhonen: Se mikä kirjallisen kouluttautumisen myötä voitetaan teknisessä taidokkuudessa ja esteettisessä jalostuneisuudessa, saatetaan hävitä aiheiden ja yhteiskunnallisten näkemysten rikkaudessa.


MERKINTÖJEN POISTAMINEN

Blogimaailman kummajaista, Käännöksiä-blogia seuratessa tulee mieleen että jatkuvan lisäyksen sijaan merkintöjä voisi olla tyylikästä alkaa poistaa. Päivän pamaus, päivän poisto, päivän nihilointi. Poistamislinjassa on kyllä se vaara, että lopulta haluaa poistaa kaiken ja
vielä päälle päätteeksi mennä itse narun jatkeeksi.
Konkka: Erityisesti ilahdutti se kohtaus, jossa Marie valitti Freudille olevansa frigidi ja Freud sanoi, että onko se [ seksi] nyt niin tärkeä asia.

SL: Asiaa on vaikea arvioida objektiivisesti. Henkilökohtaisesti olen uskonut, ettei seksi ole niin tärkeä asia. Sittemmin olen toivonut, ettei se olisi. Nyttemmin en enää viitsi toivoa: rukoukset frigiditeetin toteutumisesta kaikuvat kuuroille korville. Mutta kuitenkin jatkuvasti tutkiskelen itseäni sillä silmällä että ehkä tässä kuitenkin on kysymys jotain hermostollisesta häiriöstä tai sairaudesta. Väsymyksen ja tahdonvoiman hekkenemisen yhteisvaikutuksesta.
Voi olla niinkin, että seksi on tärkeä asia. Tällainen näkemys, jos siihen olosuhteiden kovuuden takia on pakko sortua, tekee elämästä sysisynkän. Se ei tarkoita mitään muuita kuin fyysistä riippuvuutta toisesta, jostakin, tarkemmin määrittelemättömästä, tuntemattomasta, epäluotettvasta ja kenties salaa vihamielisestä ja vallanhaluisesta sopimustahosta. Tällainen vapauden ja itsenäisyyden menetys on surullisin asia inhimillisessä elämässä.

25.1.2005

KIELEN HIILIPUTKIROBOTTINA

oleminen tarkoittaen atomimittakaavassa operoivaa mekaanista siirtelijäkursoria.

RUUMIS

Tuskin millään asialla on niin paljon mekitystä kuin ruumiilla. Teosten, ajatusten, tuotteiden, teorioiden, rikosten merkitys on täysin riippuvainen siitä kuka ne on tuottanut. Ruumiiseen henkilöityy henki, eikä se voi vaihtaa ruumista tuosta vaan. Meille taas pelkästään henki on olennaista, ja hengettömät ruumiit kuin tuulessa lenteleviä akanoita, eivät nollan arvoisia, vaan ikäviä ja haitallisia kuin roskat tai suurina parvina auringon peittävät tuhohyönteiset.
Henget taas me glorifioimme ja jumalaksikorottamme harkiten, aiheesta ja rationaliteetin vallassa. Ruumis antaa hengelle nimen, koska ruumiin varpaaseen kiinnitetään nimilappu synnytyssairaalassa. Nimellä me pääsemme tekemään googlehakuja kunkin hengen maallista toimintaa koskien. Jos ei olisi ruumista, ei olisi nimeä, eikä googlehakua. Ruumiin jättäminen hengen ja nimen välistä pois huomiotta on tyhmää yksinkertaistamista ja laiskuutta.

DAVE BRUBECKILLA

on mielenkiintoiset kasvot 1, 2, 3, 4, 5, 6. Kuten hengillä yleensä, kasvoista häämöttää monet kasvot... voimakas energia joka on yhtä musiikkinsa hillittyyden ja sävykkään diskreettiaikaisuuden kanssa.

KUMMITTELIJAT

-
Kari Lumikero kummittelee ruotsalaisilla uhrilistoilla
Milosevic kummittelee kauan Serbian päivänpolitiikassa
Irak kummittelee markkinoilla
Saldoissa kummittelee jo poistettu vienti
Oskari Katajisto kummittelee periferiassa
Blogini kummittelee ja kukkokana loikkaa
Vanha haava kummittelee paikatuissaWindows-koneissa
Gwyneth Paltrown uudessa talossa kummittelee
Sailas kummittelee uuden hallitusohjelman opintotukiosassa
Eläkkeellä gradu kummittelee mielessä
Kiinteistöveron korostuspaine kummittelee
Omassa silmässä kummitteleekokonainen hirvi
Paltanniemellä kummittelee, mikäli on uskominen Paltanniementarinaperinteeseen

LUKUPÖYDÄLLÄ MELVILLE

Kun ei ole vuosikausiin juossut divareissa, on niihin palaaminen taloudellisesti tuhoisaa. Onneksi divarikierros jää lyhyeksi varallisuuden hukkuessa ensimmäiseen hyllyyn. Ostettavaa on paljon, kiinnostavien nimikkeiden määrä (tietoisuus niistä) on tuhatkertaistunut opiskeluaikojen kierroksista, jolloin vakiokysmys oli "onks teillä Proustia?"

Ostos:

Herman Melville: Taipii
Aleksandr Kuprin: Kadulta ja muita kertomuksia
Nikolai Leskov: Valitut kertomukset
Tolstoi: Ylösnousemus
Leonid Andrejev: Valitut kertomukset
Turgenev: Rudin
Pushkin: Romaanit ja kertomukset

Valituksen, itkunpurkauksen ja hammastenkiristelyn saattelemana hyllyyn oli jätettävä seuraavat:

Thukydides: Peloponnesolaissota I -II
(eksä muista, miten vaarallisen vääristelevä se hollon käännös on?)

Theofrastos: Luonteita

Apuleius: Kultainen aasi

24.1.2005

JOS ME KIRJOITTAISIMME ANNAALEJA

ottaisimme huomioon tämän:

Naimista ei ole täällä, ei ole ollut enää vuosiin
(aito muodossaan loppui
suomesta joskus 1996 paikkeilla)
kunhan ei vain kirjastolaitoskin mätänisi!

Aikuinen, traaginen iskujen kovettama raunio
auringonlaskussa.

Naimista ei siis ole täällä enää, aitomuodossaan
naiminen voi siis loppua... hiipua
kuin musiikki kokonaan tai kirjallisuus vähitellen
ja loppua niin kuin ihminen eläimestä...

Ikäihmiset täällä enää osaavat nussia...

Tässä maassa ei ole mitään toivoa tulla rapajuopoksi:
harvemmin on syytä juhlia yhtä kaljaa

Miksi nämä ovat niin kovia ja innokkaista työssäkäyjiä?
Virastokin voittaa kotiolot ja tuntuu taivaalta sietämättömien
naisityhjien ilottomien irvistelevien kuppiloiden jälkeen...

Voi kapakkarunoilijaa, olet sinäkin tiesi valinnut...

Täällä ei ole maleksijalla mitään toivoa... miten helvetissä hän
muka saa aikansa kulumaan?

Aikuinen työssäkäyvä ihminen on lohduttomin asia maan päällä.

Olisipa työ edes uhraus... että voisi viihtyä työn sijaan
pelkästään vaikkapa baareissa tai nurmikolla...
naimatta tietysti... ja yksin, suruissaan

Olisipa työhuoneelleni jokin siedettävä vaihtoehto...

Lapsen näkökulmasta työ sentään aina on uhraus,
muuten saisivat juosta kaiken aikaa vapaana.
Se on jotain se.
Mutta aikuisen näkökulmasta... kuunnelkaa nyt
sitä työttömien itkua... työ ei milloinkaan ole
uhraus, ei edes silloin kun se on täysin vastenmielistä...

Ellei ole mitään uhrattavaa, ei aivan täysin ole työkunnossakaan...
ja jos on uhrattavaa, työ on aina uhri.

Maa voi helvetti sentään on iso työpaikka,
josta lennellään taimaihin ja nyyjoorkkeihin.
Se nähdään sen arvoiseksi.

Pieni siemaus porttoa alkaa jo oksettaa...
ja huimata: ristiriita harmaan ja
dionysoksen välillä on se hyökyaalto.
intuitiot häiriintyvät,
herkät minimierossa suunnistamaan kalibroidut
aistielimet ja ikijäässä
seisova järki.

Voi jäykkää, pystyyn kuollutta maata, maa poloa,
synkäksi on käynyt elinkelvottomaksi elämä...
Missä mahtaa olla ongelma että olet kadottanut
kaikki sulosi ja nauru ilotonta mylvintää.
pienikin ele koetaan uhkaavana, hiphopparin
hiukset harmaantuneet kohdussa, homehtuneet.


Vaan kaikki tämä pelkkää teoriaa. virtuaalista teoriaaa.
Korostan että viittaukseni naimiseen kaikki puhtaan
teoreettista ja mietiskelevän spekulatiivista.

Itse en ole sänkyyn, vaan johonkin hiljaiseen
aurinkoiseen lepokotiin valmis.

KOMEETTAHAVAINTO

Jos muuten ihmettelitte taannoisessa Komeetta-nimisessä tekstissä sitä mistä siihen putkahti atsteekkipapit ja muut. Valaistakoon, että ne eivät välttämättä olleet pelkkiä kertojan houreisen mielikuvituksen näkyjä.

Tuon kaltaisilla järjettömiltä vaikuttavilla yksityiskohdilla oli tarkoitukseni demonstroida lukijan kyvyttämyyttä lopulta tietää mikä on puhujan (vapahtaja Juha) luotettavuus.

Juha on objektiivinen havainnoija, mutta lukija toisaalta ei tunne tilannetta tai aikakautta jota kuvataan, toisaalta hän ei voi luottaa täysin Juhaan, joka ei äkkiseltään vaikuta aivan täyspäiseltä, vaikka hyvinkin saattaa sitä lopulta olla.

Tässä on kirjallisesti demonstroitu sitä tilannetta kun et voi luottaa omiin tunteisiisi kun joko
A et tunne itseäsi
B et tunne maailmaa

Ongelma on siinä, ettet tiedä kumpaa epäilisit. Komeettahavainto, kuka ties subjektiivinen tai objektiivinen, tarvitaan että painostava tilanne ylipäätään muodostuu...

SUKUPUOLINEUTRI

-
Testi Konkalta: Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan. Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa.Olet sukupuolen suhteen hyvin tasapainoinen, yhtä vähän kumpaankaan sukupuoleen sitoutunut. Tulet hyvin toimeen muiden sukupuoliryhmien - miesten, naisten ja mieheyttä ja naiseutta itsessään yhdistävien androgyynien kanssa - , koska et ole niin kaukana muista ryhmistä.

- Jaa-a. Mitäköhän tästä pitäisi ajatella. Totta varmaan. En ole koskaan hetkeäkään kuvitellut olevani muuta kuin miehinen mies joka rakastaa naisellisia naisia. Millaisiakohan ne oikeat "äijät" sitten ovat? Ei, ihme, että ovat jääneet etäisiksi... Hyvä tiedostaa tämä, että käsitys itsestäni ei ole erityisen miehekäs.

ONNETTOMUUS

Anita Konkka kirjoittaa aiheesta asiantuntevasti. Niin, olen totisesti ollut viimeaikoina hyvin, hyvin onneton. Näin onnettoman ihmisen ei kannattaisi tänne nettiin eikä mihinkään ajatuksiaan kirjoittaa... ensinnäkin kohteliaisuussyitä ja toiseksi itsekkäistä syistä... sillä onnettomassa tilassa kirjoitetun tekstin lukeminen palauttaa tilan, mistä kenties lukuhetkellä on jo onnistunut siirtymään.

Onnettoman tilanne on vaikea. Sydän kouristelee ja pakottaa jatkuvaan liikehdintään, kaikenlaisiin päättömiin ja harkitsemattomiin tekoihin ja sanoihin. Kuitenkin olisi parasta olla hiljaa, paikallaan tai kuljeksia, mitään etsimättä, omia toiveitaan ja pakkomielteitään heijastelematta. Heittää kaikki pyyteet pois, ja kaivaa sieltä jostain pölyyn ja määrättömiin asioihin hautautunut nöyryys.

ERIK SATIEN MUISTINSAMENETTÄNEEN MUISTELMAT

Anita Konkan pariin kertaan mainitsema suomennosvalikoima Erik Satien kirjoituksista on jotenkin erityisen onnistunut painotuote. Satien tyyli (suomennos) on kaikin puolin omaperäistä, eleganttia, strukturoitua... taideteos on vertaansa vailla niiden proosarunokokoelmien joukossa mitä tyylilajissa on suomeksi saatavilla.

Jos olisin kirjoittajakouluttaja, jos minulta kysyttäisiin, miten pitää kirjoittaa, sanoisin varmaan: kirjoita niin kuin Erik Satie; kirjoita kerrankin niin kuin itse kirjoittaisit.

Anita Konkka: "opastaa täyspainoisesti kirjoittamisen "saloihin", kun ei itsekään tiedä sen paremmin, miten sanamassoista lopulta sukeutuu kirja. "

Satiessa, kuten kaikessa hyvässä kirjallisuudessa, viehättää tietysti se piirre, että lukiessa ei ole aavistustakaan siitä, miten tällainen kirjallisuuden muoto lopultakin syntyy. Ymmärtää vain sen, että se vaatii suurta ja häikäisevää, kadehdittavaa, poikkeuksellista, tavallaan selittämätöntä ja ainutkertaista lahjakkuutta, alkuvoimaisuutta, alkuperäisyyttä, joka edes auttaa itsenäistä ajattelua ja kykyä olla kuuntelematta toisten neuvoja.

Lahjakkuutta ei tarvita tippaakaan siihen että tietää ja osaa tehdä sen minkä toinenkin; vaan siihen ettei suotta tee sitä mitä toinen tekee.

Satien kaltainen tyyppi olisi olisi missä tahansa taiteilija tai kirjallisuuspiirissä outolintu.

Lukeva ihminen tietyssä vaiheessa saavuttaa tason, jolloin hän alkaa tajuta, millaiset lauseet ja muodot ovat alkuperäishengen tuotetta, ja mikä taas on pelkkää kirjallisen (vaikka sitten kuinka eksoottisen ja meillä huonostitunnetun) merkkimassan uudelleen kierrätystä.

Että kirjallisuuden vuoksi tosiaan kannattaisi jotain uhrata, täytyisi ihanteiden ylittää taituruudentavoittamisesta ja merkkien suvereenista kierrättämisestä saatava nautinto, joka ei lopultakaan ole kestävää.

TAITOLUISTELIJA

-

Siis olipa kerran...
taitoluistelija jollakin köyhällä alueella, jossa ei ole talvea, mutta
jossa ihmiset pitävät taitoluistelusta... ja sitten olisi mies joka siis on
se luitelija, todellinen, vakava, miehinen, pitkä ja donquijotemainen mies ja sillä kaunis ujo mustakirharainen tyttö... joka kävisi siellä hallilla
seuraamassa, ja ottaisi aina luistimet pois 10, 12 tunnin harjoittelun
jälkeen. Niillä olisi pieni yksiö jossain kerrostalo bunkkerissa, S-kirjaimen muotoisessa talossa, joka on kolme kilometriä pitkä.
Kotona olisi matkaradio, josta ne käsikädessä kuunteleisivat maailman
radiokanavia. Sitten koittaisi olympialaisten aika, ja piruetissa mies
menettäisi....


melkein menettäisi hermojensa hallinnan, muttei kuitenkaan, ja hän
tosiaan sitten voittaisi olympialaisissa. Ja häntä näytettäisiin televisiossa kuinka suutelisi luistimia, suutelisi kristuksen kuvaa ja itkisi onnesta, eikä osaisi oikein muuta kuin punastella. Ja
kuinka ujo tyttö siinä jossain taustalla kanssa punastelisi ja itkisi onnesta...

23.1.2005

ONKOHAN TÄSSÄ JOTAIN KUVAAVAA?

-



Kuvaavaa on, että miestä ei mainita nimeltä.
Kuvaavaa on, että hän tunsi itsensä jo 20-vuotaaina ikälopuiksi.
Kuvaavaa on, että hänkin aloitti satujumpan jo 3-vuotiaana.
Kuvaavaa on, että toisen suuren – Tizianin – allegorisen
maalauksen “Taivaallinen ja maallinen rakkaus” naishahmojen
vaatetettua naista alettiin luulla taivaalliseksi ja alastonta
maalliseksi, vaikka asia oli alun perin toisinpäin.
Kuvaavaa on, että hän puolusti aviottomien äitien ja lasten oikeuksia.
Kuvaavaa on, että hän kertoo heränneensä uuteen seksuaalisuuteen 80-luvulla.
Kuvaavaa on, että illalla hän löytää tanssiravintolasta
itselleen 35-vuotiaan naisseuralaisen.

Kuvaavaa on että pohdimme tätä eilenillalla porukassa.
Kuvaavaa on, että opetusministeriö on huolissaan tytöistä.
Kuvaavaa on, että Vehmersalmen ainoa toivo on kalkin
maailmanmarkkinahinnan mahdollinen putoaminen.
Kuvaavaa on, että pölypusseja ei saa panna biojätteeseen.

Kuvaavaa on, että ensimmäiset dollarinsa hän tienasi
parikymmenvuotiaana päästyään palkinnoille.
Kuvaavaa on, että kerran pula-aikana hän oli jostakin
saanut kokonaisen kilon pussillisen karamelleja.
Kuvaavaa on, että miehen riskinotto oman sydämensä
kustannuksella huipentuu öiseen kohtaukseen.
Kuvaavaa on myös se, että Eero Raittinen leikattiin
maanantaina
Kuvaavaa on, että juuri hän puhuu todellisuudesta.
Kuvaavaa on, että hän muutama vuosi sitten katkaisi ‘
jalkansa.
Kuvaavaa on, että eilen soitti eräs nainen vammaisten
koulutarvikekeräyksestä ja kyseli häntä.
Kuvaavaa on, että lopussa Faust esiintyy jo uudistusintoisena
toimijana.

KUVAAVAA ON

-
että kun on tarpeeksi
väljennetty, tarvitaan
osoittamaan, että siitä
mikä ennen tunnettiin
on myös epäloogista
koska tässä tosiasiassa
myös ns. eli kuten joka
tapauksessa on selvää
että on pakko paitsi
käyttää myös puhua
esimerkiksi viitattaessa
tai

Kuvaavaa on että ensin mainittu
ei tarkoita sitä mitä se
tarkoittaa vaan ylipäänsä
kaikenlaisia - paitsi voidaan
tietenkin kysyä, sisältyykö tähän
se, vai onko se tässä vain
pelkkä vastakohta, saati
itse asiassa esimerkiksi
ilman, että olisi varsinaisesti
alaa tuntevan lukijan toki
luultavasti parasta, jos
vain otettaisiin jokin muu
esimerkiksi koodi tai hieman
ajatusta vaihtoehdoilla, niilläkin
esimerkiksi sanalla tai
jo ehkä se on liian rajoittava
ja lisäksi käytössä mm.
yleinen sekavuus
ei estä tarpeen mukaan
löytämästä parempaa ilmaisua
tarvetta erityisesti ja tällöin
tietysti voitaisiin kutsua vain
ja ainoastaan ehkä parhaiten
juuri sekä´pitää melko
monia tosiasiassa hieman
tarkemmin sanoen
voidaan sellaisenaan suorittaa
käytännössä kaikki ne
jotka eivät ole siten
aivan saman asian

Kuvaavaa on että parasta
sen sijaan voi olla
käytössä kuten komennot
tai yhtä hyvin tai jopa paremmin
siltä osin, kuin kyse on
vain olennaisesti sellaisena
kuin se on sitä muutenkin
lisäksi voitaisiin pitää
mutta luonnollisesti on sitä
joka tapauksessa ja kuvaa
yhden mahdollisen
kuten sellaisen, jossa väri on
punainen

Lyhyesti sanottuna
siihen liittyy eräitä
piirteitä, jotka voidaan
tulkita suunnilleen
samassa mielessä kuin
kuinka hyvin se kuvaa
jonkin merkityksen
itse käskemättä mitään
vain kuvailee
vaikka sellainen kuvaus
olisi käskevä, jos se
siis olisi esim itse
ulkopuolinen asia
josta tehtäisiin
velvoittava


Totta on, että jossakin
mielessä edellä mainituista
selvimmin tällaisen
aiheen, erityisiä merkintöjä
ikäänkuin upotetaan sekaan
jos halutaan pitää mielessä
että ne ovat kokonaan
toisen tason välisestä

TOMMI PARKON

esikoiskokoelma
Lyhyt muisti, meri on
aika maltillista ja paikoin hienoa ajatuspitoista
historiallisaiheista lyriikkaa.
Ei kovin uskallettua juttua mutta
mutta tuollainen herkkyyden ja älyn
organismia varjeleva varovaisuus
onkin vaihteeksi ihan raikastuttavaa.

ANNOIN EDELLISELLE NIMEKSI

Kohtalonyhteys, jäsentymättömästä, vielä pimentoon jäävästä syystä... luulen, että Mars sa Hefaisto ovat jonkin kohtalonyhteyden kautta saman traagisen hahmon eripuoliskot, ja ellen erehdy, jopa yksi ja sama syvästi lohduton hahmo.

KOHTALONYHTEYS

-

MARS: ...jo on kovaa kritiikkiä naista kohtaan! Miten hän vastaa?
puhutaan sekoittamisesta... vatkaamisesta... sulosta

HEFAISTO: Ei mitenkään. Kääntää huomionsa ja myrkkymaljansa perseenä toisaalle, viattomiin uhreihin, tai kovaksi keitettyhin barbarikarjuihin jotka juovat myrkyä kirpeänä viininä...

MARS: Kun olet itse heikko et kestä toisten heikkoutta (osoittaa Hefaiston rampaa jalkaa).

HEFAISTO: Naisten heikkous, mitä se muka on, julkeutta, kieroutta, röyhkeyttä ja sopimusten rikkomista. On sellaisissa heikkouksissa liittolaisella kestämistä...

MARS: Kun elät täällä pääkaupungissa, et tiedä mitä rajoilla tapahtuu... katsopas nyt noita barbarikansoja tuolla Germanian surkeassa viidakossa... luuletko, että he meille osoittavat kiintymistä ja kunniaa siksi että ovat meihin mieltyneitä vai siksi, että ovat sodalla ja vallalla alistettuja? Sopimukset pysyvä voimassa niin kauan kun ME olemme herroja, ja meidän voimamme säilyy. Kun Me riitelemme itsemme kanssa, hyökkää barbari heti kimppuumme kaikilta rajoita. Se näet osa käyttää hyväksee otollista ajankohtaa... Heikko valtio ei voi luoda barbarin kanssa sopimuksia... ja Nainen, mitä se on muuta kuin kiihottava primitiivinen barbari, sivistyneen rouvan valepuvussa?

HEFAISTO: Kyllä on karsasta kuunneltavaa... Vai sellaisen naisen sinä löyst siitä joka oli minun vaimoni. Minä kun luulin sen sieluun juurruttaneeni hyvyyden... minä opetin sille hyvän ja kauniin, lyyransoiton ja käsityöt... vai unohtaa se minun hyvyyteni... minunko vaimosta puhut ketale!

MARS: HA ha ha ha. Jo olet onneton, veikkoseni! Naisen halu teeskennellä on rajoton, mutta muisti, se on lyhyt. Niin nopeasti kun nahkavyösi tummanpunaiset uurteet haihtuvat pakaroilta niin nopeasti hupakko unohtaa sinun hyvyytesi, sinun kauneutesi, sinun lahjakkuutesi ja sinun voimasi. Kun sinä käännät päätäsi, minä taputtelen tyttöäsi pakaroille... ja totta hemmetissä se pitää siitä.
Sitten taas kun se kääntää päätä ja näkee sinut rampoinen luinesi, se katsoo kuin ihmettä, ei ole muistaa kenen lampaan kanssa on naimisissa... ha ha ha, siinä saat taas opettaa sille vilpitöntä tunnetta ja luonnonihmeitä keskenäsi, ha ha ha haa... taas se alkaa epäillä sinun kelvollisuuttasi ja hyvyyttäsi kuin mikäkin tarkastaja... mutta älä luule, kyllä me kaikki tiedetään etä sinä olet hyvä, loisto lammas, sinä olet... kyllä me se kaikki tiedetään, mutta sitä on vaan niin kiva epäillä kun tietää, että se sinulle tuottaa tuskaa ja näyttämisen halua... niin se nainen toimii, usko pois...

HEFAISTO: Mutta eikö naisenkin sielussa, kun sinunkaltaisesi heitä oikein petkuttavat ja loukkaavat, eikö heissäkin sentään synny sääli... eikö nainenkin koe paeta makeasta elämästä henkisyyden nautintoihin, kun oikein saa kokea mikä on naisen palkka teikäläisten herkkusuiden ja ahmattien pitopöydissä... sairaissa orgioissa... joissa toisten kauneus tuhlataan surutta ja omaa halveksitaan. Eikö nainsenkin sielu, kun riittämiin kokee kidutusta, saa tuosta helvetistä tarpeekseen, ja eikö se sitten etsi jotakin pysyvämpää arvoa, näe hämäräsati elämässä joitakin sellaisia tasoja jotka meille ovat syntymästä kirkkaita?

MARS: Kyllä kai! Odota vaan, saat naoisesi kyllä nöyränä takaisin, ... mutta se on kyllä silloin jo aika vanha ja rupsahtanut. Kyllmä me jämät sinulle heitetään odotava vain, se kuule silloin ihan toinen ihminen, arvostaa kaikkea tuota noin ja joo joo kyllä se on herkkä sitten... ha ha haaa.. haha hahaha haaa haah hahah ahaa haah ahaah...

HEFAISTO: Älä veikkonen tukehdu... Afrodite hoi, nyt se tukehtuu... äläpäs ystäväiseni tukehdu... Afrodite hoi, tulepas auttamaan ystäväistä...

KATKERUUS KOKO NAISSUKUPUOLTA KOHTAAN

on suuri syntrini, suuri ongelmani, tosiongelma, kohtalo. Siitä olisi hienoa ja sivistynyttä päästä eroon, se olisi tosi cool... tai ainakin helpottavaa, mutta mitä voi todellisuudelle, joka on kokemani kaltainen... armoton, aina sama, luontaantyöntävä ja vihamielinen, jossa kaikki ilo ja rakkaudentapainen on kuviteltua, mielensisäistä houretta, petetyksitulemista, sopimusten pettämistä... todellisuudelle jota voi lukea kuin avointa kirjaa, itse kirjoittamaani, jossa kaikki kaiken aikaa toistuu juuri niin, sillä tarkkuudella ja kauhistuttavuudella jolla sen olen juuri vähää ennen kuvannut... kuvaaminen, ymmärtäminen, teitäminen, ne eivät voi mitään todellisuudelle, joka toistuu, toistuu, toistuu... ja vaikka minä olen valmis, kaiken aikaiaa oikein odotan että jotain positiivista tapahtuisi, jotain pientäkin hyvää, josta pääsisin autuaana ja koko sydämeltäni sulaneena, pehmeänä ja kiitoollisena todellisuutta ylistämään ja omia sairaita käsityksiäni, aikaisempia, jo melkein unohtuneita käsityksiä, moittimaan... mutta ei todellisuus toistuu samana, inhottavana, luotaantyöntävänä, ihmiset samoja rikololisia, psykopaatteja, imesillejä, samaa sietämätöntä oppimatonta roskaa, ilonpilaajia, sairaita idiootteja...

Vain valehtelmalla röyhkeästi voisin olla jotain muuta kuin katkera tällaiseen maailmanjärjestykseen joka on, mitä kaikkein aikojen kirjoituksiin on uskominen, ilmeisesti mitä pysyvintä, järkähtämättömintä, hyvyyteen ja parannukseen sortumattominta, laatua.

VESTAN NEITSYET ELÄKELÄISINÄ

-
Kun venytetty vieteri lävähtää silmille:
30 vuoden selibaatista, 30 vuotiseen irstailuun.

Väitöskirja.

MOMENTE

-

Kun ole viimeaikoina tuota "nykymusiikki"hyllyäni inventoinut, tulee mieleen muutama huomio. Italialaisesta ei jää käteen paljoakaan... jotkut Nonon teokset, Scelsi harvoin... Tosiaan, 1900-luvun säveltaide oli Saksalaista, Hans Werner Henze, Berdnt Alois Zimmerman ja Stockhausen, siinä nimet, joihin tuolta ajalta voi vielä kokea jonkinlaista mielenkiintoa.
Kaikki edellä mainitut ovat jotenkin outoja ja salaperäisiä tyyppejä. Zimmerman, itsemurhaaja, ehkä kaikista ristiriitaisimpia tunteita herättävänä... hän kuitenkin kaiken aikaa tuntuu minusta kiinnostavammalta.

1900-luvun musiikille on ominaista se, että etäältä kuultuna se ei liiemmin viettele... kuuluu epäjatkuvuuksia, paukahduksia, kolahduksia, suhinoita, epärytmisiä pakkoliikkeitä, kiljahduksia, epäintuitiivisia intervalliyhdistelmiä, harmonioita, kokeilua? rajojen rikkomista? jotka eivät jätä jälkeensa vaikutelmaa eivät muistikuvaa... Moderni musiikki ei ole tilan ja olemisen, keston ja harmonian etsimistä niin kuin Vivaldi tai Monteverdi.

Niin musiikissa kuin kaikessa muussakin taiteessa "rajojen rikkomisen" pitäisi kuitenkin tähdätä uuden etsintää ja keinovarojen laajentamiseen, ei varsinaisesti vanhan hylkäämiseen. Liian vähän on tajuttu koko tähän "uuden etsimisen" ideaaliin sisältyvä vaarallinen ansa:

"Psykopaatti on kapinallinen, joka rikkoo vallitsevia sääntöjä ja normeja. tältä kapinalliselta puuttuu taistelu, ja hän on vallankumouksellinen vailla ohjelmaa. Toisin sanoen hänen kapinointinsa tarkoitus on pyrkiä ainoastaan häntä itseään tyydyttäviin tavoitteisiin, eikä hän halua auttaa muita. Kaikki hänen ponnistelunsa - riippumatta siitä missä valepuvussa ne ilmenevät- ovat kuin sijoituksia, joilla tyydytetään psykopaatin välittömiä haluja ja toiveita." Robert Lindner, Robert D. Hare

On sanomattakin selvää, että ns. nykytaide on tarjonnut jo pitkään loistavan valepuvun tällaisille kapinaa ilman ohjelmaa estetikoille. Yhtä selvää on, että taide ei rikastu itsekeskeisten psykopaattien kepposista touhuista enempää kuin yhteiskuntakaan. On tarpeelista havaita, että tällaiset tavallisesti taideinstitutioiden ytimiin pesiytyneet henkilöt ovat taiteelle hyvin haitallisia.

Että taidemusiikki voisi ylipäätään olla tulevaisuudessa olemassa sen tulisi kyetä sulauttamaan itseensä kaikkien nykyisin kuultavissaolevien musiikkien äänelliset mahdolisuudet, tämän lisäksi tulisi kyetä transsendenssiin. Musiikin tulisi olla etäältä viettelevää ja puhdasta jäsentynyttä Renesanssin tilaaluovaa, läheltä tulisi silti mikroskoppitarkastelussa avautua äärettömiin tiheä, sisäkkäisiä maailmoita käsittävä kosmos.

Kun esimerkiksi luemme Saarikosken nuoruudenrunoutta huomaamme sen toimivan näillä kahdella tasolla: se viettelee pintatasollaan ja ilmenee kestäväksi ja rikkaaksi lähemmässä tarkastelussa. Mikä moderni musiikki olisi tällaista?

Stockhausenin Momentea kuuntelen parhaillaan kahvitauollani. Kyllä, tämä musiikki tekee iloiseksi, siitä huolimatta, että harmoninen jatkuvuus ja tilantuntu puuttuvat miltei kokonaan. Tätä musiikkia ei voi kuunnella toisesta huoneesta. Se on kuin ontto patsas jonka muodon voi nähdä puhtaana vain sisältä päin. On hetki johon aika kulminoituu, seuraava hetki on irrallinen ja muistiton. Skitsoa mutta koomista.

Kaiken uhalla lähelle astuttaessa ja mikroskooåpilla tarkasteltaessa, tulee esiin jotakin kiinnostavaa... absoluuttinen aineen, äänien maailma, vailla ihmispsykologialle ominaisia rakanteita. On vain äänten rakenteet, ihmisyydestä on jäljellä eleet, monotonia... On kuitenkin huomautettava, että suuri osa tuota "äänien musiikista" on äänellisesti käsittämättömän köyhää ja yksipuolista. Äänien musiikki on useinmiten illuusio ja pelkkää sananhelinää. Nykyinen populaari, hip hop ja konemusiikki on äänellisesti mielenkiintoisempaa, mutta älyllisesti melkein kokonaan vailla mielenkiintoa: populaarissa sosiopatiassa transsendenssin ajatus ei ole edes olemassa, miten siis tällaiet ihmiset, jotka eivät edes kiusaannu tällaisista fataaleista rjoitteista, voisivat koskaan luoda mielekästä musiikkia? Populaarimusiikki, olipa se sitten kuinka itsetietoista hyvänsä, on kuitenkin vain triviaalien ja lapsenhengityksenäitelien inhimillisten lopenkuluneiden tarvehirarkioiden ja halurakenteiden banaalia esitystä. Populaarimusiikki ei lisää kokemukseemme mitään, se vain vahvistaa kokemusta, mikäli kokemuksemme on puhtaasti maallinen.


*
Viimeksi kun olimme professori Yläkotolan kanssa dokailemassa Studio 51 lupailin kännipäissäni väitöskirjaa Stockhausenista sitä vastaan jos minulle toimitetaan kaikki Stockhausen verlagin CD-albumit, joita on noin 100 (Stockhausenin teosta). En tiedä tulisiko siitä koskaan mitään.

Samana yönä törmäsin PV Lehtiseen, jonka residenssiin poistuimme jatkoille. PV halusi välttämättä näyttää minulle kello 6 aamulla Terrence Malickin sotaelokuvan The Thin Red Line. En voinut mitään sille että uni tuli silmään kaikin puolin nerokkaan tuntuisen elokuvan loppupuolella, mistä Lehtinen suuttui niin että paiskasi konjakkilasinsa seinään ja kohdisti minuun väkivaltaisen hyökkäyksen. Puolustauduin kohtalaisella menestyksellä.

TACITUSTA

jotkut pitävät keisariajan Rooman suurimpana historioitsijana. Käsitystä ei tarvitse ihmetellä lukiessaan lyhykäistä monografiaa Germania. Tyyli on niin ytimekästä ja timantinkovaa, täydellistä nautintoa tuottavaa, ettei sille vedä vertoja mikään modernina aikana kirjoitettu.

Tacitus on oivallinen, nerokas psykologi. Germania on pieni vihkonen, mutta sen luettuaan tuntuu kuin koko Euroopan historia selkenisi uudella tavalla. Teksti on ihmeellisen selkeää maantieteellistä ja antropologista psykoanalyysia.

Barbarien alhaisessa aivotoiminnassa ja epäselvissä tai kokonaan hämärissä jumaltentapaisissa, Tacitus ei paljon kiittämisenaihetta näe. Suomalaisista hänellä on vallan erityinen käsitys - karvas lukea, mutta tulkoon silti tietoomme:

"Fenneille on ominaista ihmeellinen alkukantaisuus ja viheliäinen köyhyys. Heillä ei ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa toivo on nuolissa, joita he raudan puutteessa varustavat luukärjillä. [...] Turvassa ihmisiltä ja turvassa jumalilta he ovat saavuttaneet vaikeimman päämäärän, nimittäin sen, ettei heidän ole edes tarvis mitään toivoa.

Muu on jo tarunomaista. Helluseilla ja oksioneilla sanotaan olevan ihmisen kasvot mutta eläimen ruumis ja jäsenet. Koska tämä menee kokemuksen ulkopuolelle, en tahdo siitä puhua enempää."

Naisen hallitsemasta kansasta (viitaten Britaniaan) Tacitus, joka on aristokraattinen tasavaltalainen ja keisarinvallan vastustaja sanoo: "... heitä hallitsee nainen: siinä määrin he ovat alapuolella ei vain vapaudesta, vaan vieläpä orjuudestakin."

Tacitus näytti tienneen, että se joka alistuu naisen mielipiteille on jopa orjien, hullujen ja kuolemansairaidenkin mielestä naurettava ja säälittävä iljetys.

Annaalit, eli keisarillisen Rooman historia on Tacituksen pääteos. Sen tyyli on samaa, nautittavaa ja ytimekästä. Omaperäisellä Tacituksella ei ole liikkoja sympatioita kuvattaviinsa, lähinnä keisareista ja heidän sukulaisistaan, ilkeistä myrkkyäsekoittavista naisistaan koostuvaan roskasakkiin. Asiat annetaan tiedoksi sellaisina kuin ne esiintyvät puhtaalle hengelle.

TUKAHDUTETTU OIKEUDENMUKAISUUS

-

...pahojen häviöön joutuvat osalliseksi myös hyvät,
naapuriheimo.
Nämä saavat nyt yhtäläisesti jakaa vastoinkäymiset,
vaikka myötäkäymisten aikoina olivat alistetussa
asemassa.

22.1.2005

PUHEEN MERKITYKSETTÖMYYS

-

TIMO: Mutta jos rehellisen puheen rakentavuuteen ei voi luottaa, niin mihin sitten. Mihin sitten?

SL: Oletko muuten koskaan huomannut naisten hurmaavaa tapaa ohittaa puhe, sanat ja koko älyllinen diskurssi, noin niin kuin olan kohautuksella: yleensä he tekevät jonkin äärimmäisen tyrmäävän, röyhkeydessään ällistyttävän irrationaalisen liikkeen (morsian lentää pankkiryöstäjärakastajansa kanssa etelänlomakohteeseen seksilomalle sillävälin kun rakastunut filosofisulhanen valitsee vihkisormusta kultasepänliikkeessä... ).

Miksi tämä sanalla sanoen surkuteltava ilmiö yleensä koskettaa eniten juuri sellaisia, meidän kaltaisiamme, jotka naiivisti luottavat puheen, älyn, liittojen, lupausten ja järjen kaikkivoipaisuuteen... niin se ei liene suurikaan ihme.

Totuushan kuitenkin on että puhe on selkesäti sekundaaritasoinen ilmiö. Tosin puhe kaiken aikaa, sikäli kun ei ole intentionaalisesti valehtelua tai harhauttamista, pyrkii sulautumaan primariin. Mutta siihen se ei koskaan sulaudu. Mitä omavaltaisemmin puhe seikkailee ja rakentele maailmoitaan primaarista riippumatta sen alttiimmaksi se joutuu tällaisille naismaisille tyrmäyksille ja läskiksi lyönneille.

Silti ei voi olla huomioimatta, että vaikka puhe olisi kuinka "todellisuudentajuista" ja primaariin kiinnitettyä hyvänsä, on naisilla ja tämän kaltaisilla " primitiivisillä, vaistonvaraisilla ihmisillä" tarve osoittaa oikkujensa mielivaltaa yli järjen ja logoksen.

Mistä tämä pahantahtoisuus kumpuaa? Naisten kaikkea hyvyyttä kohtaan tuntema vastenmielisyys on juuri ominaista psykopatian hallitsemalle aikakaudelle. Rationaalisessa päiväpuhdetoiminnassaan (joka on täysin toissijaista) nainen joutuu kestämään vaistojensa ja saatanallisen yhteiskuntaration välistä hillitöntä ristiriitaa. Siksi yötajunnassaan nainen ikään kuin purkaa tätä patologiaa ilkeilyyn. Naista ei ärsytä maailman kuvottava tila, vaan se ettei hän voi (kuitenkin jotnkin ihmismäisenä olentona vielä) täysin sopeutua helvetillisyyden kirkkaaksi hiottuun kristallilogiikkaan. Siksi nainen purkaa pahaa oloaan juuri sellaisiin henkilöihin, jotka vielä jollakin tapa edustavat hänen vihaamaansa vilpittömyyttä, hyvyyttä, kauneutta, ihmisyyttä ja eettistä syvälliseen rationaalisuuteen perustuvaa maailmankatsomusta.


*

Se miten nainen nykymaailmassa hahmottaa itsensä tulee parhaiten esiin tällaisilla messuilla:

http://www.marzgorillaz.com/pics/AVN/AVN-Pages/Image4.html

(Veneeriset markkinat, maailmannäyttely: vastaa muinaisia maatalousnäyttelyitä joissa eläimet. lähinnä siitossonnit, tuotiin nähtäville.)

KYSYMYS IHMISARVOSTA

Ihmisen arvo on harvoin puhdas nolla: syö minkä tuottaa, ei aiheuta pahaa enempää kuin hyvää.

Jonkinlainen arvo on aina olemassa, joko negativinen tai positiivinen.

Nykyään voidaan sanoa että ihmisarvo on suurempi kuin koskaan: se on negatiivinen. Maailmassa jossa saatananpalvonta on ylivoimainen valtauskonto, ihminen tuottaa teoillaan pelkkää vahinkoa (hyvät teot ovat pelkkää hämäystä ja silmänlumetta).

Positiivista ihmisarvoa voi olla vain vilpittömällä.

Siellä missä katsotaan ja tunnetaan ihminen, eikä hänen tekonsa, on vilpittömyyttä enemmän kuin siellä missä ensin katsotaan tekoja ja sitten vasta ihmistä. Jatkuvan epäilyksen ja kilpailun alaisena vilpittömyys harvoin jaksaa pysyä turmeltumattomana.

Ihminen on se mitä se on: teot eivät kerro siitä kaikkea.

Silloin kun on syytä epäillä, hyvät teot hälventävät epäilyksiä, pahat teot lisäävät niitä.

Kun on kysymys liitosta ja luottamuksesta, aikaisemmat teot eivät koskaan merkitse aivan kaikkea.

VIRITTYNEET AISTIT

-

HÖLDERLIN: Luulen myös että pysyvä pidättyminen herkistää kuulon äärimmilleen.
Usein raivostun nykyään silmittömästi pienistäkin rasahduksista.

Tulen huminasta ja loputtomasta kotona pysyttelystä ehkä osittain hulluksi.

En tiedä onko kannettavalla paljon korjattavissa... kyllä kai...


SL: Täysin totta. Ei varsinaisesti pidättyminen vaan sairaalloinen hermojännitys. Läpeensä, jokaiselta oireyhtymältään, kotoinen ja tuttu tilanne. Minuakin siinä tilassa kone häiritsee suunnattomasti.... olen usein siinä tilassa...

Toinen asia joka herkistää kuulon kaikille oudoille ja uusille vipatuksille joita koneen sisältä kuuluu, on puolen tunnin viiva tunin särökitaralla tuotettu suurivoimakkuuksinen äänivalli.
Olennaista on se, että mikäli sen tuottamiseen sisältyy tunne, voimakas ääni sinänsä ei ole ollenkaan vastenmielinen kokemus. Ulkopuoliselle (soittajalle tai kuulijalle) sellainen voi kuitenkin olla traumatisoiva kokemus.

Edellisessä tapauksessa, mikäli tunnedynamiikka seuraa äääntä ja päin vastoin, kuulo herkistyy äärimmilleen soiton jälkeen. Silloin kuulee perhosenkin siiveniskut.

Jälkimmäisessä tapauksessa kuulo osoittain vaurioituu, korvat tinnittavat viikon, eikä edes normaalia puhetta voi kuulla.

Ilmiö vertautuu naisten silmiin.

Tietyn lajin silmät hehkuvat ennen yhdyntää mutteivat yhdynnän jälkeen.
Toisen lajin - ja näitä minä rakastan - silmät evät niinkään hehku ennen yhdyntää kuin orgasmin jälkeen: silmiin asettuu vedenalaisuudessa hehkuvat hiilet, kasvot muuttuvat kaikkineen verevämmiksi, eloisammiksi, ikään kuin jonkinlainen puhtaampi veneerinen henki niistä pyrkisi esiin... joka tapauksessa läpeensä viehättävä ilmiö.

21.1.2005

VIMMAT

-

Minä pidän naisista, jotka syövät
intohimoisesti ja kokoajan,
eksoottisista keittiöistä,
kaikista kattauksista yhtäaikaa,
joiden silmät tuntuvat alati sanovan
rakkaus, rakkaus, rakkaus




Naisilla on elottomat kohtansa,
itsellehuomaamattomat kuin niska.
Niistä nainen alkaa vanheta.
Kenellä se on vatsa, kenellä kädenselkä,
kenellä rinta, kenellä selkäpuoli,
alaselkä tai takamus,
reidet, pohkeet tai nilkat,
kenellä kasvot alati vaihtuvat, alastomat.

Eniten rakastan sen lajin naista jonka takamus
pysyy virheettömänä loppuun saakka.




Pojannaskali asteli nojapuille
Pysyvä väsymys osalla kalastajista




Jotain jäi kertomatta.

Mikä tahansa kielenkäyttö
voi olla,
mutta ei välttämättä ole
asianmukaisesti kehystettynäkään
runoutta




Ei seikkailu ole varallista
Työ, se voi viedä hengen
tai tuoda rahaa
harvoin toista ilman toista




Karitsat ovat yksin.
Missä kirottu paimen
kedolla susi
karistat putoilevat kivikkoon
repeytyvät piikkilankoihin

Tuossa makaa paimen
juoponunessa, autuas unohdus
uhrilihat suupielissä.

BAABEL

-
HÖLDERLIN: Baabelin ongelma, babylonin ongelma eli monien kielten ongelma kutkuttaa aivoja lakkaamatta. Neuroosi, kompleksi, huoli monien kielten olemassaolosta.
Sietämätön asianlaita.
Vaivaa koko ajan se sama ongelma, tilanne että on monia kieliä.

SL: Minusta siinä ei ole mitään ongelmaa. Puolentoista vuoden ikäinen lapsi kääntyy äidin puoleen, puhuen äidin kieltä, sitten kääntyen isän puoleen ja selittäen saman kielellä, jota isä ymmärtää. Olen itse todistanut tätä ihemttä!

Kaikki todeliset ja hypoteettiset kielet tarjoavat yhdessä täydellisen ilmaisunvapauden.

Nerokas järjestely: tietyt asiat ovat paremin ilmaistavissa toisella kuin toisella kielellä. Järjestelmä joka pakottaa jatkuvaan monimuotoisuuteen, ja toisen kunnioittamiseen. Luonnonlaki joka pitää huolen vallan, eläinradan jatkuvasta kiertokulusta. Yksikielisyys on kansakunnalle tuhoisaa.
Liian vanhaan maailmaan kasvaminen
kestää kauan, ikuisesti, eikä se
sittenkään onnistu.

Uuteen mailmaan synnytään valmiina.
Siellä on jokainen toivomuksemme
ennalta huomioonotettu.

Minkä jumalattoman tappamisen lopputulos
se täytyy olla, pyhä paratiisi!

JÄRKEÄ MUKAAN POLITIIKKAAN!

-
Kävin eilen pitkästä aikaa yökerhossa toteamassa saman minkäå suomessa saa poikkeuksetta todeta: 70% asiakkaista miehiä, paikalla veivautuneet naiset kömpelöitä. läskejä, rumia ... mikä ei suomessa tarkoita kompensaatiota henkisellä puolella vaan päin vastoin mitä kuvottavinta röyhkeyttä, karkeutta ja tyhmyyttä.

Miten voi olla mahdollita että suomalainen mies ei tapa itseään. Miten voi olla mahdollista että se ei masennu tämän hirvittävän, kohtalokkaan, sanoin kuvaamattoman kauhukuvan edessä?

Voiko tyhmyys olla niin täydellistä?

Ei ihme että meillä on naispresidentti.

Voi meitä!
Oikealta tieltä kauas pois joutuneita!

Jos poliittinen valta kerrankin tässä maassa anntteisiin todelliselle miehelle, sellaiselle joka on totisesti kärsinyt tässä maailman historian piinaavimmasa helvetissä, ei varmaankaan tarvitsisi miettiä millaisia poliittisia aloitteita ja tekoja siitä seuraisi...

Koskaan aiemmin maailman historiassa, ei venäjän ja suomen rajan kondensaattoripinta ole ollut niin päin varauksellinen että varauksen kuljettajia tihkuisi tänne päin.

Nyt kun me olemme eurooppaa ja jollakin tavalla taloudellisesti vakavarainen valtio, me voisimme saada rajan takaa ilman mitään maksua, huomio, sii aivan ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti!!!! tänne todellisia kaunottaria, todellisia naisia, aivan tottaalisen suloisia ihmetyksiä, innoittavia muusia, jumalaisia venuksia! Me voisimme kerrankin tähän köyhyyteen saada valoa ja rikkautta!

Te olette ehkä nähneet unia amerikkalaisista unelmista, virittäneet ideaalinnen Nabokovin sekavien intohimojen sokealle tasolle... voin kertoa että ne ovat pelkkiä painajaisia nämä lännen tekniset suorittajat, valeaveriköt... ne eivät tosiaan ole mitään Dionysoksen mielikuvittelun tuotoksia... joissa jokainen solu, jokainen jakamaton osa on itsenäisesti alistettu intohimolle ja pakotettu aistillisten nautintojen tuottamisen jaloon päämäärään, jossa jokainen tuoksu ja jokainen karva on kohti ekstaasia, ja jossa jokainen sielullinen säie sykkii vain tumaa romanttista lämpöä, rakkautta, rakkautta, rakkautta, rakkautta...

On sanomattakin selvää että vain tämän tapainen vaihtoehdottomuus voi kiinnostaa meidän mielikuvitustamme. On sanomattakin selvää vain tämän kaltainen asennoituminen välittömän nautinnon päämääriin, perseen reipas vatkaaminen, pähkinävoin sulava notkeus, eroottien utelaisuus idioottimaisen ja hävettävän pihtaamisen ja kylmäkiskoisuuden sijaan... voi tätä syvää pihtaamisen ja eroottisen ilottomuuden rikollista, saastaista, iljettävää häpeää...
voi ttätä tyhmien kuvitelmien, luulojen ja täydellisen tietämättömyyden kuvottavaa häpeää...
Voi tätä jumalattomuuden erotiikan pihtaamisen psykopaattista patologiaa...
On sanomattakin selvää...


Mutta mitä tekevät idiootit! Mitä tekevät nämä rikolliset! Mitä tekevät nämä saastat, poliittiset päättäjämme! He eivät suinkaan pyri rajan välittömään avaamiseen ja viisumivapauteen! Nämä umpirikolliset ja ihmisyyden syvät halveksijat eivät heti pyri takaman viisumivapautta 500 000 tuhannelle jumalaislle venukselle!

Jos joku kriminali nyt väittää että tästä seuraa valtiontalouden vaje...

Vaihdetaan kerrankin masennuslääkkeet iloon, Oi vaihedetaan jatkuva itku ja hammastenkiristys piiritanssiin, Oi vaihdetaan valtion uskonto, saatananpalvonta, jumaluskoon! Vaihdetaan kerrankin Saatanan, tuon valtiomme todellisen kuninkaan, paikalle Kristus!

Vain asellinen kapina voi tässä tilanteessa tulla kysymykseen! Rikolliset on saatava hengiltä tai telkien taakse. Raja on saatava heti auki ennen kuin tähän holocaustiin tukehtuu!

Odotammeko me imbesillit että Amerikkalaiset ja eurooppalaiset vievät meidän kalansaaliimme! Kyllä niille herkkusuille kelpaa! Täällä pistellään petäjäistä ja syödään kärpäsentoukkia.

Aiheesta lisää artikkelisarja:
http://www.russianfoods.com/russian-women/_editorial00001/default.asp

KOSTOPANEELI

-
PLIMSOLL: Kostoa on laajennettu pienellä biografialla Plimsollissa (http://plimsollinmerkki.blogspot.com/2005/01/ihmisten-vlist-kanssakymist-helpottaa.html)

HÖLDERLIN: Huomasin. Pelottava artikkeli. Menossa käsikirjoitukseen?

PLIMSOLL: Eikö siinä ole tiettyä emotionaalisen toden siementä?

SL: Totta kai on menossa. Yksi parhaista asia artikkeleista pitkään aikaan. Mietin sen sanomaa ja opetusta eilen koko illan.

Varsinkin se ajatus että länsimainen yhteiskunta perustuu koston riskin
minimoimiseen ottamalla älyn (tunteen kustannuksella) huomioon...

liittyy nietzscheläiseen ressentimenttiin, elämänkaunaan, mutta on
vähän pidemmälle viety, ikään kuin orientaalinen versio Nietzschestä.

HÖLDERLIN: Jotenkin näin kristilliselle ihmiselle on tuollaiset kauhukuvat jääneet vieraiksi. Mutta varmaan ovat osa todellisuutta. Vaikka sanottiinhan siinä sitä, että tällainen uhka edesauttaa säädyllisten tapojen ylläpysymistä.
Eikö ne muutoin pysy? Eikö säädyllisyys ole hyvä itsessään?

SL: Se siinä juuri on, että keskiverto ihminen, valtaenemmistö, aina opettelee tanssiaskeleet yhtä säntillisesti kuin Jumalan valtakunnassa, tanssi vaan ei suju.

HÖLDERLIN: Tavallinen ihminen ei välitä hyvästä? ei osta laatua, vaan kävelee markettiin ostamaan rojua?

SL: Ei, kun se aina unohtaa mitä hyvä on kun tavallinen ei nääs pidä suuressa arvossa itsetutkiskelua vaan mieluiten elää reflektoimatonta suoraviivaista "elämää".

Tavallinen ei tykkää pohtia vaan mieluiten halveksuu sellaista. Eihän tavallinen ihminen kunnioita mitään taiteilijoita tai filosofeja mersulla ajelessaan vaan päin vastoin uskoo vilpittömästi että sellaisessa menee elämä hukkaan. Niinhän se tavallinen kela menee.

Sitten vasta kun elämä jonkun himon (amerikkalaiset autot, kuubalaiset sikarit, venäläiset naiset) kautta muuttuu helvetiksi, voi tulla mieleen, että viisauden sana olisi paikallaan.

PLIMSOLL: ...ja Tuohan on tuollainen näkökulma, yksi ääni aatosten kudoksessa. Uskon että monille todellinen hädän hetkellä.

HÖLDERLIN: Niin, maailmassa on paljon pahaa.Tämä on kai jonkinlainen pahalla pahaa vastaan -tematiikka? Vai toisaalta vainoharhaisten onnettomien elämää?

PLIMSOLL: Toisaalta hyvin pahat ihmisarvoa loukkaavat teot mielestäni vaativat sovitusta.

HÖLDERLIN: Kyllä, mutta ongelmana on että miten. Jumalattomassa maailmassa ollaan kai tietysti pulassa.


PLIMSOLL: Uhramalla itsensä, oman kunniansa, elämänsä. Uhrin kautta ainoastaan sitä myös hyvät asiat täällä saadaan.

HÖLDERLIN: En tiedä pitääkö tuo paikkaansa. Tietysti joku Sisilia, jossa koston kierre on kai vuosisatoja toiminut, on harvaan asuttua ja viihtyisää seutua.
Silti myönteinen uhri työnteon muodossa kuulostaisi minusta lupaavammalta.
ehkä se on todellisuuden pakoilua.
Mutta Jeesus ainakin varoitti kostosta. Että se syöksee helvettiin.

LEONID ANDREJEV: Onko kaunista uhria olemassa? Missä uhri, siellä on pyöveli ja siellä myös kavaltaja! - uhri merkitsee kärsimyksiä yhdelle ja häpeää kaikille. TE kavaltajat, kavaltajat, mitä olette tehnyt maalle? Nyt siihen katsellaan ylhää ja alhaalta ja nauretaan ja huudetaan: katsokaa tuo maa, sen kamaralla ristiinnaulittiin Kristus! Ja sylkäistään siihen - niin kuin minäkin teen.

SL: kosto, mitä kostoon tulee, se kai voi olla tuollaista kuin artikkelissa sanoataan. Kosto voi olla hyvin piilotajuinen ja älyllisin selityksin suojattu
rakenne, elämänkaunan muodossa.

HÖLDERLIN: Joo mutta kosto elämälle lienee eri asia kuin kosto jollekin yksilölle.

SL: Jumalattomassa maailmassa ihmiset koettavat elää niin kuin ennenkin,
kaikki vain on epäintuitiivista, ja kaukaa kuultuna häiritsevää.
Tietysti, kun siihen menee lähelle ja tottuu, sitä alkaa sietää, monotoniaa, paremmin kestää, tautologiaa.

Taide ja urheilu ei aistillisina purkautumisväylinä riitä korvaamaan kaikkea
sitä mitä sodankäynti entisaikoihin tarkoitti.

Lähteinä Gogol ja Tacitus voidaan lukea että sota nimenomaan oli eri heimojen holtitonta hyökkäilyä sinne tänne: se miksi miehet olivat sodasta kiinnostuneita ei tietenkään johtunut ryöstely- tai hävittämisvimmasta vaan siitä että sodasta
palkkiona on perse ja kahden safiirin sääripari (niiden suhteellinen määrä kasvaa kun miehiä teurastetaan, siten omien joukkojenkin uhrit ovat positiivisia).

On huomionarvoista että mikään sivistys ei sublimoi tätä mekanismia, joka on todellinen.

Meillä monien on pakko nuo  (mitä jumalaisimmat ja kunniallisimmat) haaveet haudata taiteen ja urheilun inhaan pölypeitteeseen.

Voitokkaita miehiä ei vienyt eteenpäin irstailun vaan rakkauden halu.
Juuri irstailusta he tahtoivat pois, vaikka oman henkensä kaupalla.

Rosvoja vei eteenpäin vastainen ja ajankulussa he olivat tuomitut
häviöön, koska eivät kyenneet kestäviin liittoihin ja sopimuksiin.

Kosto ja kaikkinainen korvaava toiminta seuraa siitä kun ihmisellä ei
ole tuota mahdollisuutta laittaa kaikkensa ja henkensä uhriksi rakkauden
alttarille.


HÖLDERLIN: Etelämpänä, Napolissa ja Sarmatiassa, on kuitenkin viihtyisämmät ja inhimilliset puitteet ihmishelvetille ja maailmanhelvetille: auringon hyväksyvä kiekko kohoaa aina
aamuisin taivaalle. Ratkaisu suomalaiselle todellisuuteen sopeutujalle: muutto Sisiliaan, asejärjestelmien kehittäminen ja käyttöönotto. Bukolisen genren henkiin herättäminen.

SL: Itse en osaa korostaa ilmaston vaikutuksia tai edes aurinkoisuutta henkisen työn edellyttäjänä. Oikeasti uskon, että omavaloisuudella pärjää vaikka säkkipimeydessä. Ongelma siinä on se, että valo on niin houkutteleva, ettei sen hyväksikäåyttämistä saalistustarkoituksiin oikein mitenkään voi välttää. Siinä on vaarassa muuttua hirviöksi, koska poikkeaa pilvisen ja valottoman maan muista asukkaista liikaa.

Toisaalta etelässä omavaloinen ei poikkea muista asukkaista juuri mitenkään, mikä on hyvä, koska kaikki ovat iloisia ja hauskoja, mutta siinä on myös omat identiteettivaikeudet ja suuri mahdollisuus ajautua työntekemisestä sivuun, koska toisenlaisia, mahdollisuuksia on paljon.

Toisaalta tämäkin on harha, sillä Murmanskin kaupunki esimerkiksi on napapiirin sisäpuolella, paljon pimeämpi kuin Tampere, ja silti se eroksen tyyssija jatkuva ilonpidon käsittämätön paratiisi, jollaista ei mistään välimerenseudulta löydy. Hauskinta tässä on se että nämä tällaiset puheet kuulostavat absurdilta liioittelulta melkein kenen tahansa korvaan, totuus kuitenkin on ehkä sanottuakin ruusuisempi, unenomaisen miellyttävä (nymfetti on normi).


HÖLDERLIN: Tässä muuten aika vilkkaasti päivittyviä kameroita. voi käydä yliopistoa kotityöpöydän ääreltä käsin: http://video.helsinki.fi/web-kamerat.htm

PLIMSOLL: Tässä kamera jota seuraan säännöllisesti. Juuri nyt siellä ei näytä tapahtuvan. http://www.sandiegozoo.org/pandas/pandacam/

... niin, myönteisestä uhrista ennen kaikkea haluankin puhua. En tiedä lopulta kuinka myönteinen se on jos on tosi uhri, jonka isot hommat kyllä vaativat.


HÖLDERLIN: Joo, ei sitä tarkkaan tiedä kuinka myönteinen se on yksilön (uhraajan) kannalta.

PLIMSOLL: Kostonhimohan tulee usein siitä että ei uskalla uhrata kunniantuntoansa tilanteissa, vaan menee kotiin paisuttelemaan. Uhrata: Näyttää kohdat joihin haavoittuu.

HÖLDERLIN: Hyvä huomio. Voi siinä käydä helposti niinkin, että menee kotiin, paisuttelee, kokee ankaria vihanpuuskia, alkaa tuntea huonoa omaatuntoa ->
masentuu, kuihtuu, katoaa maailmasta.



PLIMSOLL: .... kuitenkin seison tuon artikkelin takana totena tunteena, en kehotuksena tai puoltona. Minusta se ei ole paha kämmenartikkeli. Plimsollissa esim. minulle tärkeä matalana bassoäänenä, jonka yllä lintuset voi laulella. Tyylilajina valittu realismi.

HÖLDERLIN: Artikkeli on vaikuttava ja saa puollon.

PLIMSOLL: Ongelma tuollaisten kanssa on se, että kävijämäärät laskevat. Eihän kukaan kirjallisuudesta kiinnostunut tuollaista jaksa lukea. Taidehan nähdään
useimmiten varustuksena tuollaista ajattelua vastaan. Itse asiassa
taiteesta juuri etsitään välineitä jotka tukahduttaisivat koston tarpeen. Löydökset ovat yleensä lyyrisiä ja teologisia: pois tästä maailmasta. Kännissä sitten tulee kuitenkin kiusanneeksi muita.

SL: Psykopaattien diktatruurissa jokainen todellinen taideteos on rikos.
Siksi taiteilijan rooliin soluttautuneet tavikset koettavatkin luoda uskottavia teoksia ilman sisältöä, rikosta eli eetosta eli taidetta.

JUMALATTOMASSA MAAILMASSA

ihmiset koettavat elää niin kuin ennenkin, kaikki vain on epäintuitiivista, ja kaukaa kuultuna häiritsevää, vieraannuttavaa, vastenmielistä. Tietysti, kun siihen menee lähelle ja tottuu, sitä alkaa kestää.

Tällaisessa maailmassa mikään ei viettele, ja kaiken ymmärtäminen vaatii keskittymistä. Intuition varassa kulkevalle kaikki menee ohi korvien.

Tällaiseen rakentamiseen on äärettömän hyvä syys: sen lisäksi että asiat saavat ihmiset hämilleen ja sairaalloisen kulutusvimman valtaan hemyös pelkäävät ja toisintavat syöpäsolunlailla sairauden rakennetta, joka tietysti on markkinoiden (kuoleman markkinoiden, sillä muoti ja kuolema ovat sisaruksia) toivomus.
Jos meillä on kilpailun yhteiskunta
se on vahingoittamisen yhteiskunta
sillä vahingoittunut ei pärjää kilpailussa

Jos meillä on tehokkuuden yhteiskunta
se on tietämättömyyden yhteiskunta
sillä tietämättömyydessä julmuus on tehokkainta

20.1.2005

kun tulen kotiin, köyhtyneenä
monen salin kautta
sulkeutuakseni, rikastuakseni

niin kuin sotilas kestää
taistelun odotus köyhtymättä
niin kuin neitsyt kestää

ja kuin rakennusmestarin silmä
valvoo alati pellon kasvamista:
se on syödympi, syödympi

missä ratsastavat oikeat rajat







*
Vanha: (kun tulet kotiin, köyhtyneenä
monen salin kautta
sulkeutuaksesi, rikastuaksesi

niin kuin sotilas täytyy kestää
sodan pitkä odotus köyhtymättä
niin kuin neitsyt täytyy kestää

ja kun rakennusmestarin silmä
valvoo yötäpäivää pellon kasvamista
joka on syödympi ja syödympi

missä ratsastavat oikeat rajat

ENSIKSIKIN JA TOISEKSI

-


Ensiksikin me olemme halpa maa.
Toiseksi meillä on voimakas kirurginen perinne,
Ensiksikin tapahtumienkokijat puhuvat kokemuksistaan;
Toiseksi asiantuntijat.
Ensiksikin kannattaisi kuvata filmille, jossa ei ole rakeita.
Toiseksi kannattaisi kehittää kehitteellä, joka poistaa rakeet.
Ensiksikin html on keksitty ja se toimii;
Toiseksi flash on hidasta ja vaatii lisäosan selaimeen.
Ensiksikin, Jeesus itse tulisi heidän luokseen (14:18),
Toiseksi Isäkin tulee asumaan heidän luokseen
Ensiksikin informaatiojärjestelmä,
Toiseksi energiajärjestelmä
Ensiksikin luonnon laki ja
Toiseksi edistyksen instrumentti
Ensiksikin, järjestelmä on äärimmäisen monisyinen.
Toiseksi, tulee olemaan vaikeaa sovittaa osapuolten intressit.
Ensiksikin, nuori mies, noin ei huudeta vaan odotetaan vuoroa.
Toiseksi, tämmöisen asiat ei kuulu lapsille.
Ensiksikin, sana "groteski" on täysin arvoväritteinen ilmaisu. Toiseksi, se onko mainittu sopeutuminen tapahtunut
Ensiksikin, älykäs ja viisas ovat kaksi eri asiaa.
Toiseksi, kirjoittaja käyttää taas arvoväritteisiä sanoja
Ensiksikin kritiikki,
Toiseksi poliittinen kamppailu
Ensiksikin voimme tarkastella toiminnan päämäärää,
Toiseksi, toiminnassa onnistumista ja
Kolmanneksi, toiminnasta seuraavaa kiitosta tai arvostusta.
Ensiksikin päätimme jatkaa unionin laajentamista;
Toiseksi päätimme uudistaa unionia.
Ensiksikin jotkut apostoleiksi,
Toiseksi jotkut profeetoiksi
Ensiksikin korjattiin havaitut virheet.
Toiseksi lukuihin tehtiin niin sanottuja tasokorjauksia,
Ensiksikin 33 %-sääntö poistuu.
Toiseksi jyvityssääntöjä edellytetään muutettavaksi
Ensiksikin B:llä on oltava arvoa.
Toiseksi B on A:n arvon konkreetti ruumiillistuma.
Ensiksikin systeemit sisältävät ihmiset, jotka systeemiin kuuluvat Toiseksi systeemeillä on rakenteet
Ensiksikin käytännön tietoisuuden tai
toiseksi diskursiivisen tietoisuuden tasolla.
Ensiksikin kuvat olivat huonoja,
toiseksi, tuo oli puolen tunnin tekele

OLEN JATKUVASTI HUOLESTUNUT ASIOISTA

joihin en itse voi vaikuttaa. Mihin se johtaa jos liikaa huolehtii asioista joihin ei itse voi vaikuttaa. Kuunnelkaa Eminemin kappale Kim. Sellaista meillä on kotona.

VÄSYNYT VOITTAJA

-


Olen voittaja! Dissatisfied with you
Olen voittaja! Dissatisfied
Olen voittaja! Dissatisfied
- - - - 2003 Google - yksin

väsynyt mutta lopullisesti onnellinen fuksikippari.
Olen voittaja! Dissatisfied
Olen voittaja! Dissatisfied
2001 1 UREA REGIA VOL 30 - VAPPUNUMERO

lehden ilmestyessä olen mitä todennäköisimmin
jälleen vaihdettu vanha ja väsynyt uuteen
Se on aito Nokia- ni: legendaarinen Grande

TEKSTI VILISEE

-
sellaisia nimiä kuin
ACUSILAUS, ADAMANTIUS,
Manuel ADRAMYTTENUS,
ADRIANUS, AEGIMIUS.

TERMEJÄ JOIHIN SAATTAA TÖRMÄTÄ

-



KONEKIELIKOMENTO
KÄYTTÖJÄRJESTELM
ÄKÄYTTÖJÄRJESTEL
MÄKOMENNOTOHJELM
AVARUSOHJELMASOV
ELLUSOHJELMAKEHO
ITEPROMPTIKURSOR
IVIRHEILMOITUKSET

19.1.2005

SYSÄTTYNÄ KESKELLE

-
tehokkuuden, hyvän itsetunnon
ja röyhkeyden
nimiin vannovaa psykopaattien
maailmanaikaa
keskiverto ihminen opettelee
tanssiaskeleet
yhtä säntillisesti kuin Jumalan
valtakunnassa
tanssi vain ei suju

IORDANI RUSKEATUKKAINEN NOLANI

-

(Jokseenkin ENEMMÄN Matemaattinen)


I.

Jotta aaltoilu kotona Jumalan päälle enkeli
enkelin päälle lihaa taivas
taivaan päälle edellä mainittu alkuperuste
alkuperusteen päälle sekoitus
sekoituksen päälle tunto
tunnon päälle huolehtivaisuus
huolehtivaisuuden päälle karaistus
karaistuksen päälle henkäisy.

Jotta voisi kavuta ja henkäistä
on tärkeä huolehtia
jotta tunto, tunnon päälle sekoitus
jotta sekoitus, sekoituksen päälle
edellä mainittu alkuperuste
erittäinkin kun alkuperuste on naimaton
erittäinkin kun demoni eli tokkopa enkeli
erittäinkin kun taivaanlahja
on ennusmenetelmin aikaansaatu.


II

Jotta voisi henkäistä, henkäistä
kotona todenperäisyyden taivaanlahjaa
tulee asettaa Jumalan päälle kärkipiste
aikataulu ja verenpunaiset juurekset
perusperiaate lakkauttaa elävät joukkoviestimet
aikataulu, asento jalkeilla
kenelle miehuullisuus, kolmio
kenelle pohjanpuoleinen kehä
suolitulehdus, moite ja Kauris



III.

Viisaus puijata, ajoväylän kolmoiskappale
haukkuu jotta lennättäisi rikki Cerberus
jotta Hecates suojelusta osoittaisi
ja taaksepäin ei himerrys ajaisi
oppimattomuutta kohdistaisi
ja ainoa kohtuullinen pohja
on hyväksyä päälle kaatuva Elysios-kello
metafyysillinen kärkipiste on, on
Aikataulu, lääke, perusperiaate, prinsiippi.

PUISTIKKO JA BASILIKA

-


että on alasti,
sekä myös esimerkiksi
ainoastaan herra
että on kamppeet
hassu Bulla
kesyttää olemassaoloa
Viikunapuu kullanruskea
asettaa tavarat
jotta se sitä paitsi
ja ne avarat
aarit läiskää
joka paikalla
luonnollisesti on Antipatia.



Visuaalisesti Kapina oli upea
Noin tuhat Apachea
akvaario. - akvaariosysteemi.

VARUSTEIN 0.10 euroa.
75 litraa.
Muuta ..Kuvia
Kissat
Olen muuttanut
kala kuoli.
Kotieläimet ovat aarre
Noin, vuosi
Akvaariossa Kurki, Faunatar
TURKU, Puhelin:
pieni akvaario. -
7 kpl:stä 18 - 20 w loisteputkesta.

NABOKOV VS. KUBRICK

Ymmärsin vihdoin millä estetisointikaavalla Kubrick on onnistunut kääntää Nabokovin Lolitan kiinnostavaksi: Kubrickin Humbert on terve, tyttö "sairas". Nabokovilla asia on päin vastoin. Kubrickista tekee voitokkaan se, että hänen Humbertiinsa voi eläytyä. Nabokovin Humbert taas on mitä oudoin ja etäisin sairaalloisine kokemuksineen.

HENGEN VOIMAT

Tiedättekö, on olemassa henkisesti todella voimakkaita ihmisiä.

Eräs nainen, kaunis pietaritar, jätti suuren maastoautonsa kadunkulmaan käydäkseen pankissa. Kun hän palasi oli varas juuri käynnistänyt moottorin ja teki lähtöä. Nainen juoksi, aukaisi oven ja tarrasi mieheen. Auto lähti liikenteeseen. Nainen raahautui viisi sataa metriä auton kyljessä kovassa vauhdissa keskellä ruuhkaista katua kunnes mies sai hakattua ovella naisen irti itsestään. Verta vuotaen, vaatteet riekaleina, nainen lensi katuun.

Autot pysähtyivät kadulla. Eräs mies tuli kysymään, kuvataanko täällä toimintafilmiä? Nainen ei vastannut tyhmään kysymykseen, vaan pyysi mieheltä puhelinta. Hän ei soittanut poliisille vaan omaan puhelimeensa. Ihme ja kumma, varas vastasi puhelimeen, joka oli varastetun auton kojelaudalla.

Ja tässä tärkein: se mitä nainen sanoi puhelimeen oli hyvin täsmällistä, hyvin selkeää ja hyvin voimakasta.

Varas palautti auton.

Eikä lisää luottamusta elämään tietää että nainen on psykopaatti, joka on hankkinut autonsa ja omaisuutensa, mm. kaksi kaupunkiasuntoa mitä jumalattomimmin keinoin.

PAHIMMAT PSYKOPAATIT

ja nerokkaimmat ihmiset ovat persoonallisuudeltaan, jos heidän hetkestä haltioituvaa luonnettaan kuvailee ylimalkaisesti, käsittämättömän lähellä toisiaan. ilmeisenä erona on näyttää olevan ainoastaan se, että psykopaatti jättää jälkeensä uskomattoman täydellistä henkistä ja fyysistä tuhoa siinä missä nero arvokkaan ja lähes uskomattoman todistuksen ihmisen hyvyydestä.

Pohjimmainen ero lienee omatunto, jos ymmärrämme mitä tällä tarkoitetaan. Psykopaatilla se on kehittymätön tai sitä ei ole. Nerolla se on äärimmilleen kehittynyt. Kumpikin on yhteiskunnan ulkonaiselle normistolle, ja sen muodollisille sanattomille sopimuksille, melko kylmä.

18.1.2005

TUNTEESTA LIPSUMINEN

Kun kirkko kansa veisaa, psykopaatti vetää sakastissa kännit ehtoollisviinistä. Morsiammen ryöstö päätyy aviorikokseen, joka kuitenkin onnitutaan salaamaan sulhaselta. Kuherruskuukausi päättyy mustasukkaisuuteen ja pahoinpitelyyn. Aviomies käyttää vaimon synnytyssairaalassaoloa järjestääkseen monipäiväiset juhlat ja orgiat kotonaan. Krapulassa unohtaa hakea vaimonsa ja poikansa sairaalasta.

Tietyn, voimakkaan tunteen vallassa olevat ihmiset ovat psykopaatin ruokaa. Psykopaatti käyttää ihmisten eläytymiskykyä ja halua sekä omaa eläytymiskyvyttömyyttään ja haluttomuuttaan, ja iskee silloin kuin kukaan vähiten sitä odottaa.

PAHA MAKU

-

Istun ruohikolla korkealla kukkulalla kaupungin yläpuolella. On kaunis kesäpäivä. Edessäni on jonkinlainen kallion jyrkänne. Kauempana istuu poikia ruohikolla. Yksi pojista lähtee juoksuun minua kohti, toiset seuraavat häntä. Hän ei huomaa minua, katselee taakseen. Kun hän on itseni ja kallion kielekkeen välissä, nousen ylös ja huudan pelästyttääkseni hänet. Hän horjahtaa alas kielekkeeltä. Pojat tulevat luokseni, alamme epätoivoisina katselemaan alas kielekkeeltä. Kierrämme mäenrinnettä kielekkeen alapuolelle. Elossa on, joku huutaa.

Serkkuni on minua kymmenen vuotta vanhempi. Hänellä on uusi hieno pienoiskivääri. Minä ja toinen saman ikäinen serkkuni emme ole koskaan ampuneet. Vanhempi serkku ottaa meidät mukaansa ampumaan maaliin. Olemme Tommi-serkun kanssa ratketa riuemusta. Kävelemme hiekkakuopalla asetamme maalit ja Jyrki-serkku ampuu. Sitten hän antaa aseen Tommi-serkulle. Menemme tutkimaan maalin. Laitamme uudet taulut. Jyrki ampuu tas ja antaa aseen Tommille. Kolmannella kerralla saman toistuessa, läheden kotiin. Matkalla alkaa itkettää. Menen kestoman äidille ja isälle.

Pikku tyttö kastaa leivän vesikulhoon. SItten hän kierittelee leivän sokerissa ja syö. Mennään kaytsomaan minkälaista on ruoho arolla tänä vuonna sanoo pikku poika portailla. Lapset juoksevat pellolle. Kaukaisuudessa liikkuu traktori. Tyttö istuu kivelle ja kertoo tarinan, muuttelee ääntää: "Pahahhenki surisee kaukana" Poika jonka pää on hampurilaisen muotoinen kuuntelee tyttöä peloissaa, silmät pyöreinä. Sitten poika tulee tytön luo ja halaa "rakastan sinua". Tyttöäå inhottaa ja loukkaa se että jokin niin ruma kuin tuo poikku poika voi rakastaa häntä. Tyttö juoksee mummolaan. Keittiössä on pimeää, hän ottaa vesikulhon ja juo, juo.
Aamulla tyttö kastaa taas leivän kulhoon, ja kuten aina, pyörittelee leivän sokerissa. Päivän leikit tapahtuvat maissipelllolla. Päivällä mummo pesee sukkia. Hän ottaa vesikulhon, ja kaataa siihen saippuaa. Hän pesee, mutta päättää jatkaa seuraavana päivänä. Hän laittaa saippua veden kulmapäydälle. Kun tyttö saapuu kotiin väsyneenä päivän leikeistä, janoissaan hän menee kulholle, nostaa sen huulilleen ja juo, juo.
Hirvittävä huuto täyttää asunnon, ihmiset naapuresitä kolkuttavat ovelle.

Poika ajaa traktoria. Poltoaine on vähissä. Hän ajaa tankkauspisteelle ja alkaa veivata pumppua. Pumppu ei ime, ölysäiliöstä on öly vähissä. Poika ottaa muoviletkun ja ujuttaa sen säiliöön. Muoviletku ylttä säiliön pohjalle ja poika alkaa imeä. Hän imee keuhkojensa koko vaoimalla. Öljy ei nouse. Hän imee itsensä väsyksiin. Viimein keskittää koko voimansa ja imee silmän kiinni. Silloin öljy virtaa hänen suuhunsa, keuhkoihin ja vatsaan koko voimalla. Poika yskii ja oksentaa. Vielä seuravanakin päivänä hän on sairas röyhtäisyistä joita keuhkoissa ja vatsassa oleva vedellä huuhtoutumaton öljy aiheuttaa.

VALEHTELEMINEN ON MINULLE

-

1) mahdotonta

2) mahdotonta

3) mahdotonta

TAISTELULLA EI OLE TAASKAAN NIMEÄ

Nietzschellä on kuuluisa oppinsa elämänkaunasta eli ressentimentistä.

Mitä tekee voimaton, joka on olemuksellisesta vajavaisuudestaan masentavasti tietoinen, jossa vallantahto elää mutta jolta puuttuu voima sitä toteuttaa? Hän tiedottimasti torjuu tätä alemmuuden tunnettaa ja kieltää arvon siltä, joka etevämmyytensä kautta aiheuttaa tätä tunnetta.

Kristinuskon vallankumouksellisuuden hän näkee tuon elämänkaunana puhtaimpana ilmentymänä. Neuroottisessa kristinuskon vihassaa Nietzsche ei osoittaudu erityiseksi psykopatologiksi.

Onhan nimittäin selvää, että luonnollisessa maailmassa tuo "etevämmyys" on aina psykopaatin etevämmyyttä Kristuksesta. Ja tuo heikkous on aina ristille hakatun Kristuksen heikkoutta syljeksivän sotilaan edessä. Onhan ihmisyhteisö luonnollisesti psykopaattien diktatuuri, sikäli kun psykopaatti määritellään Kristuksen vastakohdaksi.

Onhan Kristuksen valtaankohottaminen ainoa tapa teljetä psykopaatit, nuo valkokauluksiset yhteisklunnan rakenteita naketavat tunnottomat rotat ja mafiamiehet, oman kotoluolaansa helvetin alimpaan piiriin.

16.1.2005

ROOLI

Sekundaaritaso on roolia, primaaritaso subjektia. Rooli muuttuu kaiken aikaa; subjekti pysyy muutoksessa samana.

Persoonallisuudesta voidaan puhua jos uskotaan että primaaritasop pysyy jatkuvana muodonmuutoksessa.

Psykopaatin persoonallisuus on häoiriytynyt. Hänen primaari tasollaan tapahtuu epäjatkuvuuksia sen mukaan miten sekundaaritason rooli vaihtelee.

Teatterirooli on puhtaasti sekundaaritason rooli, primaaritason säilyessä jatkuvana roolista toiseen.

Elämässä valitut roolit ulottavat vaikutuksiaan syvemmälle primaaritasoon, muokatyen sitä ulokoisen roolin vaatimuksiin. Psykopaatilla ulkoiset roolit vaihtuvat elämässä samoin kuin kahtaosaa samassa näytelmässä näyttelevän näyttelijän roolit näyttämöllä. Tämä tarkoittaa sitä että hänen primaritasolla on suuria epäjatkuvuuksia: persoona on jakautunut roolien mukaan.

Psykopaatilla ei ole subjektia, mitään ehyenä pysyvää perutaa tai primaaritasoa. Psykopaatti on täydellisesti rooliensa tuote, ja siksi hänen tekonsakin tilanteessa jossa rooli paljastuu ovat vailla kaikkea suhteellisuudentajua.

Toisaalta ihminen joka seuraa psykopaatin tilavaihteluja läheltä on itsekin kaiken aikaa vaarassa joutua kaaokseen, koska persoonallisuuden täydellistä vaihtumista on mahdotonta ymmärtää.

15.1.2005

PSYKOPAATIN KYVYTTÖMYYS

tajuta julmuutta on sairaus, koska hän kieltää sen, että ero kohteen kärsimyksen ja oman kärsimyksen välillä on satunnainen. Psykopaatti vetoaa älyynsä: korkeamman älykkyytensä takia on todennäköisempää että toiset kärsivät aiheutetusta kärsimyksestä enemmän kuin hän itse. Tämä on henkistä sokeutta.

EINO KAILAN

Persoonallisuus on parasta suomalaista filosofiaa mitä olen lukenut. Varsinkin lyhyt psykoanalyysi Rousseaun persoonasta ja tunnustuksista on erittäin vakuuttavaa tekstiä.

PSYKOPAATIN IKÄVÄ

Armoa auringonb alla - novelliantologiassa kerrotaan Kuubalaisista psykopaateista jotka ikävöivät Havannassa. Psykopaatin unelma on New York, julkeuden ja graniitin kovien sydämien vapaa temellsykenttä. Länsi on psykopaatin taivas.

Maanpäällinen paratiisi on edelleen Havanna.

ILJETTÄVIN ÄÄNILEVY

jonka ole koskaan viitsinyt kuunnella melkein kokonaan on tämä The Beatlesin Yellow Submarine. Nämä saastat olisi pitänyt nylkeä ennen kuin pääsevät levytysstudioon. Sanoin kuvaamatonta iljetystä ja vihaa herättävä poppoo.

Toinen yhtä karmiva, korvia vihlova on Edith Piafin levytykset. Ikinä en ole kuullut moista muinaisgalliaa kurlattavan yhtä ruraalilla ja hermojatuhoavalla moukkamaisuudella. Käsittämätön saasta.

13.1.2005

UNET

eivät minulle, jonka päivä- ja yötajunnat, ovat työskentelyn tuloksena lähestyneet huomattavasti toisiaan, ole minkään toiveen toteutumia tai piilotajuisen varaventtiileitä. Unet toimivat henkisesti eritasoisilla ihmisillä erilaisissa funktioissa. Ihminen joka ei enää kärsi samoista vaivoista kuin vuosikymen takaperin näkee myös erilaisia unia.

Ihmisen ei ylipäätään ole tarkoitus kärsiä mistään, tai olla mistään primaariprosessoinnin "primitiivisestä" tasosta tietämätön. Tiedostamatonta ei ole olemassakaan. Kun kaikki on tietoista, ja kaikki on unta, ei uni voi olla samaa kuin sellaiselle, jolle tiedostmaton vielkä on olemassa ja neitseellinen.

Unet ovat silloin kun voin niille jonkin merkityksen määritellä, tiettyjen tunteiden uudelleen kuvitteluja. Uni toistaa tunteen identtisenä, mutta kuvittaa uudelleen näyttämön josta tunne syntyy. Kysymys on aina tunnevivahteesta, jollaista tuskin edes muistan kokeneeni. Uni on jonkinlainen muistityökalu, joka strukturoi tunteita.

Jos kerron unen, kenellekään ei kerttomuksestani synny tuota tunnetta. Tunne syntyy unen tilasta, joka on yhtä paljon aikaa: muistini ei riitä tuon tilan niin tarkkaan uudelleen konstruoimiseen että tunne voisi syntyä siitä. Vain muistamalla jonkin toisen tilan josta sama tunne syntyy, voi abstrahoida tunteen kehkeytymiselle tärkeät elementit.

ROMANTIKON JA PSYKOPAATIN AVIOLIITTO

Psykopaatin vastakohta on romantikko. Romantikko ja psykopaatti vetävät toisiaan maagisesti puoleensa. He ovat toisistan sairaalloisen kiinnostuneita: he rakastavat ja vihaavat, kadehtivat ja halveksivat toisiaan järjettömän intohimoisesti.

Psykopaatti on Helvetin ruhtinas: empatiaan kykenemätön hirviö ihmisen naamiossa. Romantikko on muodonmuutoksen esine, kaikkien ihmiskohtaloiden ja -tunteiden traaginen tulkki. Psykopaatti on krooninen valehtelija, inhorealistinen laskelmoija; romantikko on krooninen kuvittelija, houreisiin uskoja: tässä he ovat rikoskumppaneita. Kumpikin osaa valhdella, kumpikin siis tuntee myös totuuden. Kumpikaan ei ole "jäähtynyt henki". Romatikko vaan on niin epätoivoinen, että on lähes taikauskoinen; hän on oikeastaan liiankin sivistynyt ja analyyttinen ollakseen enää pelkkä realisti: psykopaatti vastaa hänen tarpeisiinsa hienostunein valhein, psykopaatti on luotu häntä nöyryyttämään ja huiputtamaan.

Romantikkoja ja psykopaatteja lienee maailmassa yhtä paljon, noin yksi prosentti väestöstä. Romantikon epätoivo juontaa yksinäisyydestä ja kohtalotoverin puutteesta. Se mikä romantikolle on epätoivon lähde on psykopaatille toivon lähde. Siinä missä romantikko sairastaa hillitöntä tunneherkkyyttään ja sydämensä ääretöntä pehmeyttä on psykopaatilla pelkkä tyhjä kuori. Psykopaatin sydän on kova kuin kivi; sydäntä ei ole. Psykopaatti käyttää erikoilahjaansa, sydämettömyyttä, hyväkseen raivatakseen tiensä, tyydyttääkseen himonsa ja hankkiakseen haluamansa.

Huolimatta radikaalista erosta psykopaatin ja romantikon luonteissa on huomattavia yhtäläisyyksiä. Kummatkin ovat pohjimmiltaan ihmisarkoja, jopa misantrooppeja. Kumpikaan ei vierasta mahtipontisuutta ja suurpiirteisiä eleitä. Kumpikin sairastaa narsismia omalla vaikealla tavallaan. Kumpikin on sosiaalisesti herkkä ja kyvykäs toimija. Kummassakin on jonkinlaista hurmaavuutta, ja niin sanoakseni, prostituoiden mätää makeutta; kumpikin saa tietynlaisin pyytein näännytetyn uhrinsä niin täysin valtaansa, että kammottaa ajatellakin.

Romantikot kuten Edgar allan Poe, Hoffmann ja Dostojevski kirjoittavat pelkästään psykopaattien aiheuttamia eli innoittamia tarinoita, mutta tarinoiden henkilöt ovat usein psykopaattien täydellisiä uhreja tai vastakohtia. Romantikon ja psykopaatin liitosta, taivaan ja helvetin avioliitosta, syntyy väistämättä kirjallisuutta, tarinaa, valhetta, totuutta.

Kuten hyvät lukijat varmasti ovat huomanneet psykopaatti on Käymälän kirjoitusten itsevaltias päähenkilö. Tällä psykopaattien johtamalla aikakaudella, jolloin psykopaatti on ihmisyyden esikuva, olen tahtonut esittää lukijalle tavallista näkyvämmällä tavalla erään ihmisluonteen, joka kuuluu jo menneeseen aikaan, joka aina on kuulunut menneeseen aikaan, mutta jollaisia vielä kuitenkin on, niin kuin aina on ollut: psykopaatin vastakohdan, romantikon. Tämä on romantikon päiväkirja.

12.1.2005

PSYKOPAATIN TUNNISTAMINEN

City-lehdessä aiheesta hyvä peruspaketti. Psykopaatin tunnistaminen kuuluu nykyään kansalaisen perustaitoihin. Voin vakuuttaa, että nuo neuvot ja peukalosäännöt, joita tuossa annetaan kannattaa ottaa vakavasti.

Psykopaatin tunistamiseen ei liity löytämisen riemua ja keksimisen iloa. Varsinkin yhteiskunnassa, jossa kaikki ns. normaalit ihmiset paljastuvat psykopaateiksi ja loput kliinisesti masentuneiksi, saattaa asiantilan tunnistaminen tuottaa sydänkohtauksen tai paniikin.

Yhteiskunnan nääntyminen on välttämätön seuraus kun kaksi toisilleen vastakkaista päämäärää asetetaan tasa-arvoisesti rinnakkain: rakkaus ja raha. Psykopaatti on henkilö, joka on riittävän älykäs -useimmat ihmiset ovat- tajuamaan ettei noita kahta, tai useampia, asioista milloinkaan, tässä talousmallissa ja maailmanjärjestyksessä, saa samassa paketissa. Samalla kertaa hän on riittävän älytön ollakseen toteamatta, että mitään muuta mahdollisuutta ei ole kuin kuolema tai koko maailman muuttaminen toisenlaiseksi.

Siksi psykopaatti vaihtelee, skitsoilee, holtittomasti päämäärien välillä, tilasta toiseen, aiheuttaen jatkuvaa kaaosta lähiympäristössään ja lopulta tuhoten molemmat, tai kaikki, mahdollisuutensa päämäärien saavuttamiseksi.

Psykopaatin luo olosuhteiden kovuus tai mahdottomuus, ja intohimojen kohtuuttomuus yhdistettynä sopivaan älykkyyden tasoon, joka on nokkeluutta korkeampaa, mutta viisautta matalampaa. Kohtalonomaisella varmuudella psykopaatti on sellainen joka nuorena rakastaa rahaa: kypsyminen tai viimeistään kalmankuultava vanhuus pakottaa hänetkin etsimään rakkautta. Prosessi viiltää henkilön persoonallisuuden keskeltä halki siististi kuin fileerausveitsi.

BLOGISTA PÄIVÄKIRJAROMAANIKSI

Koskahan ensimmäiset nämä ilmestyvät suomessa? Keltä... Likeltä? Kirjoituksia käymälästä, tai kellarikäymälästä, olisi nyt painoarkkeina siinä tuhannen sivun tuhti lukupaketti. Ahkerat kustannustoimittajat hoi!

11.1.2005

GERMAANIASSAAN TACITUS

ei osoittaudu kummoiseksi olutkulttuurin tuntijaksi: "Juomana käytetään ohrasta tai vehnästä valmistettua nestettä, joka on käymällä saatu jossakin määrin viinin kaltaiseksi."

"Jos heidän juomahimoaan tyydytetään toimittamalla niin paljon kuin he haluavat, voidaan heidät yhtä helposti voittaa heidän omilla paheillan kuin aseilla."



Teksti (98 jkr) kuuluu epäilemättä saksalaisen kiltanuorison käsikirjastoon tänäkin päivänä, eikä tarvitse luulla etteikö tämä roomalaisen itsekriittisyyden ("katsokaa nyt: nämä germaani-barbaritkin ovat melkein meitä parempia.... tai ainakin siveämpiä...") timantti tuote olisi ollut myös Adolf Hitlerin itsekritiikittömyyden lempiesine.

Kirjassa tulee myös ensikertaa roomalaisen lukevan, lehväkujilla puolialastomana maleksivan, oliivinkiviä suustaan veltosti syljeksivän nuorison tietoisuuteen mielikuva "niin sanoakseni toiseen maailmaan kuuluvasta" fennistä, suomaastonrämpijästä, suomalaisesta. Lohdutukseksi voidaan sanoa, että Tacitukselle Germaania ei näyttäydy sen kummempana: samaa periferiaa: "kukapa nyt olisi jättänyt Italian, Aasian, Afrikan, ja pyrkinyt Germaaniaan, jossa maisemat ovat rumat, ilmanala kolkko, viljelykset ja näköalat alakuloiset..."

PUOLISOTTAJÄÄMISEN KAKSI ASPEKTIA:

-

1) Lokaan painaminen, luopuminen, liittoutuminen tuhoisan todellisuuden kanssa
2) Pyhittäminen, toivo, ikuinen vihamielisyys tuhoisan, ilkeän, pahantahtoisen, löyhkäävän, kieron, sairaan, saastaisen, rikollisen todellisuuden kanssa


Minkä jumala
säätää hän säätää
mutta pelkkä puolisotta jääminen
ei luullakseni sittenkään
vielä pakosta
ole tuhoisaa
jos sydämessään
ei polje
puoliso-ajatusta lokaan
vaan päinvastoin
pyhittää sitä
tai jotain sentapaista
en tiedä

YLIOPPILASAINE

-
aristoteleen ylioppilasaine
hyveistä ja paheista
viitisen sivua
tietoa
katsotaan tuleeko liian pitkä
ei pakosta. mutta ensin
aristoteleen lyhyempiä
muutama säilynyt runo
tuulten paikoista luettelo
erinäistä muuta
tietoa

SILPOUTUMINEN

Paljon puhutaan merkityksen hajoamisesta, sanojen silppuamisesta ja muusta. Ironista on että tällä puheella ei ole mitään merkitystä. Vain rakkaudella (ja sille analogisilla prosesseilla) on merkkitystä. Rakkaus luo merkityksen, koska se luo mallin analogioille.

Ilman rakkautta, kaikki on silppua. Sen esittämiseen ei tarvita mitään runokirjan kokoisia jättiläisinstitutioita. Se on hyvin vähän mahtipontinen asia, tämä rakkaudettomuus.

Väitöskirjan mukaan ihmisellä on maailmassa 20-30 ihanne puolisoa. Luulen että tämä on liioittelua. Mummo sanoi, että puolisoita on yksi. Näin ollen etsinnän tehokkuuden merkitystä en malta olla korostamatta. Saattaahan tuo yksi, olla vaikka hullujenhuoneella, vankilassa, naimisissa tai bordellityön humanitaarisena johtajana.

Silloin kun usko ihanteeseen järkkyy ollaan merkityksettömyyden kynnyksellä.

Rajan yli astuminen, itse merkityksettömyys, synnyttää rajattoman määrän merkkejä. Kukaan ei ole niin skitsoidi merkitsijä, omissa merkeissään uiskentelija, innokas oman rakkautensa tekijä kuin se joka uhkaa kaiken aikaa vajota merkityksettömyyteen.

Mutta luomistapahtumassa jumala teki meistä riippuvaisia, ei riippumattomia, kahden sukupuolen avulla täydellisyyteen kurkoittavia. Älkäämme unohtako tätä pakkoa ja abstraktiota joka oli jumalan mielessä.

Jumala määräsi olemuksen, estettisen makunsa mukaan, tahtoen sillä ilmaista: se mikä syntyy yksin, tapahtuu yksinäisyydessä, ei ole täydellistä (kts. Platon Pidot).

Tyhjien merkkien paljoudesta, merkityksettömyydestä, eli rakkaudettomuudesta, syntynyt kieli, materia ja rakenne, vaatii, suorastaan, himoitsee hajoitetuksi ja hävitetyksi tulemistaan. Se ei vaan ole turhaan olemassa, vaan myös tehokkaasti estää kaiken merkityksellisen olemassa oloa. Jos tuota tilaavievää itserakasta tomppelia, kaikkea tyhjän tilan täytettä, ei olisi olemassa, ja itse tyhjätila, merkityksettömyys, lakkautettaisiin, olisivat asiat todennäköisesti paljon paremmin.

Merkityksettömyys on haluttomuutta tunnustaa etsimisen ylivoimaisuus, maailmassa, jossa mitään ei edes teoriassa voi löytää, sillä tavalla yksinkertaisesti, kuten looginen ja järkevä mieli tekisi. Laiskottaa ja hakukoneet ovat tällä kertaa jumissa.


SItten:

Myös etsiminen on merkeillä leikkimistä. Etsiminen on paikallaan pyörimistä ja muodonmuutosta, sovituksen etsimistä, armon etsimistä, lyhimmän mahdollisen kohtaamisen hetken etsimistä, ja maailman kaikkeuden pienimmän merkitsevän vivahteen etsimistä ja kvanttimittakaavan oljenkorsiin tarttumista. Etsiminen ja merkeillä leikkiminen ei yllättäen vertaudukaan destruktiiviseen tuhomisvimmaan, missä kaikki kaunis ja käyttökelpoinen pyyhitään yli: vaan kallion räjäyttämiseen, malmin etsimiseen.

Työtä ei suinkaan ole tehtävä merkitysten kadottamiseksi, piilottamiseksi, kuurupiilonleikkimiseksi, ...tai merkitysten katoamisen demonstroimiseksi -sillä nämä ovat triviaa... Yhä edelleen, voi kuinka tuntuu ikävystyttävältä, asioita täytyy yksinkertaisesti vain jaksaa merkityksellistää. Koska asiat muuttavat muotoaan, jatkuvasti, ja pakenevat annettua merkitystä. Se on luontokirjan todellista uudelleenluentaa. Ei luontokirjaa, sen enempää kuin mitään muutakaan tekstiä, voi lukea uudelleen selitysteosta silmäilemällä!

Ei pidäkään olla annettua merkitystä: se ei ole merkitystä vaan merkityksettömyyttä: historian ja tulevaisuuden näkökulmasta.

Rakkaus on annetun merkityksen vastakohta. Rakkaus on ilmenevä merkitys, syntyvä merkitys, katoava merkitys. Muotoaan muuttava geometria, joka on puhdas analogia.

Meidän käsitteelliset sairautemme, mustat solumuunnoksemme, ovat niin pitkällä kehittyneitä, että niiden henkiset syyt tuntuvat jo kadonneen. Me asetamme liikkumattoman märkivän syöpäsolukon päälle fraktaalimallin, ja selitämme kaiken tilastollisen ja sattuman kautta.

Voi olla, että kuolevan muodin, joka oli elämä kaikkieen, kannattaa antaa kuolla saastuneen elimensä mukana. Syöpä sydämessä. Että kuolemaa kanattaa jopa ylistää! mutta siltikin, kaiken päämääränä on rakkaus: asioiden merkityksen analogiamalli, muodonmuutosten analogiat ja synkronit.

SÄÄNTÖKIRJA, MAAILMANKAIKKEUDEN TUHOISIN LYÖMÄASE

KK: Kielen kysymykset herättävät jatkuvasti intohimoja, kuten Ison suomen kieliopin ympärille syntyneestä keskustelusta näkee.
Hannu Raittilan kokosivun arvio jouluaaton Hesarissa oli yhtä aikaa kirjailijan kiitos mutta myös selkeä irtiotto kieliyhteisön siitä sivustasta, joka vaivojaan säästämättä kokoaa sääntöjä sille "tekemällä tehdylle rakennelmalle", jota suomen kirjakieleksi kutsutaan.
Herkimmät tulkitsivat Raittilan tekstin niin, että hän olisi suosittamassa koko kieliopin heittämistä romukoppaan. Se ei suinkaan ollut tarkoitus, kuten kirjailija tänään ilmestyneessä vastauksessaan varmuuden vuoksi toteaa.
Sääntökokoelmaa tarvitaan, mutta on myös olemassa sellaisia kielenkäytön alueita, joissa käyttäjä voi ja hänen tuleekin ottaa vapauksia.
Opettaja Ritva Hartzellin ja suomentaja Kimmo Pietiläisen äidinkielensä puolesta tuohtuneet reaktiot olivat paljon puhuvia. On olemassa ihmistyyppi, joka ei koskaan poikkea merkityltä polulta ja ajaa varmaan partansakin jonkun kirjoittaman ohjesäännön mukaan. Onneksi kielelle ja kirjallisuudelle joukossa on aina silti joku suitsematon jyrkipellinen tai hannusalama."


SL: Kieliopista, normistosta, -jos joku sellaisen viitsii rustata- ei tietenkään voi olla kuin hyötyä?

Vai olisiko niin, että voi olla haittaakin?

Tällaisten ohjekirjojen ja normistojen käyttö lyömäaseena, koulussa yhtä hyvin kuin Kiiltomadon palstalla, on tunnettua ja tavallista: ...joku hehkuttaa innoissaan ideaansa... seuraava kuittaa: opettele kirjoittamaan (kielioppi kädessä) ennen kuin saat innostua... ja unohtaa itsesi.

Sama kuin sanoisi viinapäiselle, opettele kävelemään suoraan ja laulamatta ennen kuin saat humaltua.

Viinaa juodaan siksi että oltaisiin vilpittömiä, ja pysyttäisiin terveinä!

Jos näin alhaista lyömäasetta, näissä tämäntasoississa institutioissa, joihin saattaa olla yleisellä velvollisuudella määrätty pakkoosallisuus, käytettäisiinkin, vaikka avointa pahuutta, tyhmyyttä ja ilkeyttä vastaan, sen voisi jotekin pitkin hampain ja nurkuen, epäoikeudenmukaisuuden ja teennäisyyden sietäen hyväksyä.

Mutta,

yllätys, yllätys, lyömäasetta, tätäkin, niin kuin kaikkia näitä saastaisen älyn nokkeluuden tuotteita, käytetään pelkästään ja ilman ainoatakaan poikeusta,

vilpittömyyttä, lahjakkuutta, hyvyyttä ja kauneutta vastaan,

silloin harvoin kun nämä riesat ihmisten itserakkauden, ahneuden ja lapsellisuuden

saattavat naurunalaisiksi.

PAHUUS

laittaa kuvan liikkeeseen monin, usein väkivaltaisin keinoin.

Jos tahdot älysi kirkastuvan, harjaantuvan, hienostuvan, etsi pahuutta ja kohtaa se omassa elämässäsi.

Suurin paha on aina suurinta, ennennäkemätöntä hyvää, joka iskee kuolettavasti sillä hetkellä kun pahaa vähiten odottaa.

Äärimmäisen pahuuden kohdattuaan, sen edessä ei voi perääntyä, se kutsuu ratkaisuun, kuolemaan tai paljastumiseen.

Pahuutta ei voi jättää silleen. On päästävä sen perille,
puhumattomien, lausumattomien, nimettömien salaisuuksien.

Äärettömän herkkä ja terävä äly voittaa aina pahuuden,
jos se kykenee väistämään pahuuden käyttämän väkivallan.
Pahuus ei ole täydellistä, ja se jättää aina epäilyille sijaa,
mutta kun se huomaa jäävänsä häviölle se tarttuu väkivaltaan
epäröimättä, eikä se milloinkaan taistele reilusti.
Pahuus haluaa aina itseään kohdeltavan suurena, synnynnäisenä
sankarina. Se ei siedä että sen valheita epäillään.
Älyn tehtävä on epäilyksen hälventäminen, todistaminen.
Suuren pahuuden edessä laiskalta, hioutumaan
vastenmieliseltä älyltä tähän kuluisi koko elämä,
eikä sekään riittäisi.

Pahan opettaja on paha, eikä paha ole koskaan opettajaansa mahtavampi.
Hyvän opettaja on myös paha, mutta hyvä on opettajaansa mahtavampi.

Suurin pahuus tapahtuu siellä missä ei ole silminnäkijää,
ei kameraa, ei rekisteröivää nauhuria. Se ei ikinä tunnusta
tai kadu mitään.
Kaikki uudet ja korjatut tarinat ovat uusia ja korjattuja valheita.

Siksi suurin ja täydellisin äly, eli hyvyys,
luottaa vilpittömään tunteeseen
yhtä paljon kuin selvimpiin objektiivisiin todistuksiin:
objektiivisia todisteita ei milloinkaan ole olemassa
silloin kun itse Saatana tekee rikoksia.

Saatana vaatii aina objektiivisia todisteita. Se ei tunnusta,
eikä kadu. Se ei usko, eikä luule. Se valehtelee niin pitkään,
kunnes sen rikollisia salattuja päämääriä palveva valhe
on kaikilta osin paljastunut.

On yhdentekevää mitkä ovat keinot,
kun paha on paljastunut, se on voitettu.

Sen kasvoilta ei voi paljastumisen hetkelläkään lukea mitään.

On huomattavaa, että Saatanan henki paljon ennemmin murhaa
itsensä, ruumiinsa, kuin lievittää vastapuolen epätietoisuuden
tuskaa tunnustuksin ja katumuksin.
Saatanan rikos on aina törkein mahdollinen.


PIIKITÖN TAHMEA ONANIS

orakot, Ononis, hernekasvisuku, jonka n. 75 piikkisestä ruoho- ja pensaslajista useimmat kasvavat Välimeren maissa. Suomen kahdesta varpumaisesta lajista piikitön, tahmeakarvainen kenttäorakko (Ononis arvensis) kasvaa Suomenlahden rantaniityillä ja on rauhoitettu.

10.1.2005

GOGOL

-
Naisen kuva pilkahtaa harvemmin, hän on staattisempi,
intohimon hämärä, jopa pelottava kohde.

Gogol oli lapsuudestaan saakka sairaalloinen ja ujo.

Naisen kuva pilkahtaa harvemmin, hän on staattisempi,
intohimon hämärä, jopa pelottava kohde.

Gogolilla ei tiettävästi ollut vakavampia
naissuhteita koko elinaikanaan.

Naisen kuva pilkahtaa harvemmin, hän on staattisempi,
intohimon hämärä, jopa pelottava kohde.

Gogol oli lapsuudestaan saakka sairaalloinen ja ujo.

Naisen kuva pilkahtaa harvemmin, hän on staattisempi,
intohimon hämärä, jopa pelottava kohde.

Gogolilla ei tiettävästi ollut vakavampia
naissuhteita koko elinaikanaan.

Naisen kuva pilkahtaa harvemmin, hän on staattisempi,
intohimon hämärä, jopa pelottava kohde.

Gogol oli lapsuudestaan saakka sairaalloinen ja ujo.

Naisen kuva pilkahtaa harvemmin, hän on staattisempi,
intohimon hämärä, jopa pelottava kohde.

Gogolilla ei tiettävästi ollut vakavampia
naissuhteita koko elinaikanaan.

Naisen kuva pilkahtaa harvemmin, hän on staattisempi,
intohimon hämärä, jopa pelottava kohde.

9.1.2005

TODELLISUUDEN KUVAUS

"Kuten 1970-luvun taisteluparinsa Hannu Salamakin, Kylätasku tuntui viimeisiksi jääneissä romaaneissaan uskovan, ettei perinteinen romaanimuoto enää riitä kaoottisen nykytodellisuuden kuvaamiseen. Tilalla on villiä fantasiaa, tajunnanvirtaa, kantakapakan opperaballadia sekä elämän ja fiktion rajankäyntiä. "Elä hetki, harharetki, kaadu paikallesi", Kylätasku
mukailee L. Onervaa. "

Mitä nämä asiat tarkoittavat? Olen vain silmäillyt noita Kylätaskun romaaneja. Killeri tulee (1996) on jonkinlainen dekkari tai jännitysromaani, mutta rivien välissä tuollainen alkoholisoituneen suomalaisen kulttuuri-ihmisen pimeä syleily. Se ei innosta.

Kaoottinen Kylätaskun romaani varmasti on, mutta miten niin todellisuus on kaoottinen, kaoottisempi kuin muinoin? Mikä ei riitä? Miksi muka ei riitä?

 
Nykytodellisuus on näennäisesti kaoottinen, täynnä vedenpaisumuksen jälkäeistä epäjärjestystä, palasiksi silputtuja motiiveja, palasiksi silputtuja tunteita, palsiksi silputtuja hermoja. Tämä johtuu vimekädessää siitä, että läntinen nykytodellisuus on menettänyt tuntuman jatkuvaan sodankäyntiin, muuten kuin etänä tai informaatiosotana.
 
Tsaarinajan Venäjällä yhteiskunta (virastot ja sotalaitos) pyöri kunnianhimon ympärillä. Kunniasta seurasi asema, valta ja vauraus. Valtaa ja vaurautta ei tavoiteltu suoraan vaan kunnian välivaiheen kautta. Nykytodellisuudessa asiat ovat suoraviivaisempia. Rahanhimo on se minkä ympärillä ihmisten ajatukset pyörivät. Ja rahaan oikaistaan suoraan ilman välivaiheita. Sotalaitoksella tai valtion virastolla ei ole suurtakaan glooriaa. Vain raha on glooriaa.
 
Kuitenkin jos Gogol kuvaisi tätä, ei se näyttäytyisi pirstaleisempana kuin hänen oma aikansa. Ihmiset ovat sairaita, mielenailahtelut järkyttäviä, muttei siinä ole mitään mitä Gogol ei voisi ymmärtää. Perinteinen romaanimuoto riittäisi paljon kuvaamiseen. 
 
Kuitenkin maailmassa on jotain mitä siinä ei aikaisemmin ollut. Kielen ja muodon leikki, etsiä ja kokeilla, tarttua sattumaan, jos se vaikka johtaisikin johonkin... uudet asiat vaativat imaisun, joka ei ollut olemassa. Se on luotava, löydettävä, tasot on leikattava esiin ja merkityksellistettävä.
  
Gogolin Taras Bulban kasakkajoukossa verinen aikakausi ei kaipaa spekulantteja tai pelureita, vaan Kristuksen miehiä. Ei naisten palvelijoita, ei juutalaisia kauppiaita, vaan miehiä jotka osaavat juhlia ja iloita, mutta ovat sodassa luottamuksen perikuvia.
 
Tuo järjestelmä ei toiminut enempää kunnianhimon kuin rahanhimonkaan pohjalta, vain vilpitön ja laskelmoimaton elämänhimo, kasakkaelämä ja jumalanrakkaus oli pohjimmäinen tunto. Se jota tällaiset asiat hymyilyttävät, saivat tuossa joukossa ansaitsemansa kohtelun: heidän nahkansa nyljettiin, tai heidät haudattiin elävältä.
  
Silti on syytä epäillä luonteen lujuuttu ja fantasiansa korkeutta, jos maassaan olisi jalorotuisen naissuvun sijaan elänyt toinen, vähemmän innostava, petollinen. Naissuvun vahvan tuen puute turmelee miehen kuin miehen.
 
Meillä valta on kasvotonta koska sitä palvelevat kasvottomat, epähenkilöt. Kasvottomien teatteria on vaikea kuvata, kun muuttujia ei voi nimetä. Kuvatakseen päitäisi oivaltaa jotakin vaikeasti suhteellistettavaa, parantumatonta.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com