31.8.2005

VARJOFINLANDIASTA JA GOOGLERUNOUDESTA YLEENSÄ

voi jo tämän perusteella sanoa muutamia asioita.

Googlerunous on jotain mitä ei ikinä itse osaisi kirjoittaa. Sitä lukee kuin toisen kirjoittamaa tekstiä, ja se on hyvä, jos se tuntuu toisen kirjoittamana hyvältä. Sitä kirjoittaa itselleen, niin kuin toinen, pyrkien mahdollisimman tuoreeseen vaikutelmaan. Kirjoittaessa pohtii vain kirjoittamisen ongelmia, kirjoittajana. Lukijana kokee. Ne ovat kaksi eri persoonaa.

Googleruno on aina konstruktio, motiivitekninen, rakennus. Rakennuksessa on olennaisinta kokonaisuuden selkeys ja toimivuus sekä virkistävät yksityiskohdat. Googletekstin yksittäiset lauseet ovat kuin kivet kiinan muurissa. Tärkeintä on että valittu ja ehkä hiottu kivi toimii muurin rakenteena.

Miksi etsiä ja laittaa yhteen tekstiä joka on valmiiksi kirjoitettu, eikö sellainen ilmaise ajatuksia huonommin, kuin vartavasten tarkkuustyönä luotu teksti? Kyllä, sillä ajatus on jonkinlaista liikettä, polku. Mutta tarkoitus ei ole ilmaista ajatuksia, vaan ideoita.

Konstruktio on idean toteutus. Konstruktiossa sopivista materiaaleista luodaan jotain suunnitelman mukaista. Jos sopiva materiaali täytyisi keksiä pelkästään idean toteutusta varten, ilman mitään muuta sen sisäisempää tarvetta, voi olla että siitä tulisi aika keksityntuntuista. Keksityntuntuisuus taas on konstruktiossa mahdollisimman epätoimivaa, epäaitoa, kestämätöntä. Siinä käy helposti niin, että kattomaterialin puutteessa, talonrakentaja keksii, kuvittelee, leikkii, että lauta on peltiä. Tai autonvirittäjä kuvittelee että Mazda on Porsche. Konstruktion todellisuudessa ei kuitenkaan ole sijaa tällaisille mielikuvituksen vapausasteille. Materiaalit ovat sitä mitä ne ovat.

Google etsii meille mielin määrin sopivaa, raakaa ja hiomatonta materiaalia, joka harvoin on mitään omalle intentiollemme ominaista esteettistä viritystä, mutta joka ilmaisee vahvasti kielen ja sanan käytön todellisia, tavallisia ja totunnaisia tapoja.

Tarvittavia materiaaleja siis yhdistää jonkinlainen motiivi, niin kuin talon liesituuletinta, räystäskourua, kivijalkaa ja villapaalia yhdistää tietty talon motiivi. Liesituulettimen rakenneosia yhdistää liesituulettimen motiivi. Siinä missä talon vaikutus on fyysinen, tekstin vaikutus on estettinen. Liesituulettimen osia yhdistää toisiinsa tietty assosiaatio. Kun olemme purkaneet liesituulettimen lattialle, voimme assosioida miten se tulisi kasata. Jos joudumme etsimään osat kaatopaikalta silmämääräisesti, tilanne on tietysti vaikeampi. Google on kaatopaikan oma tietokanta, jolla voimme etsiä esimerkiksi nyt vaikka kirjalliseen liesituulettimeen jonkinlaiset osat käden käänteessä. Kunhan meillä vain on jonkinlainen käsitys siitä millaisia osia tarvitaan ja miten ne assosioituvat eli liittyvät toisiinsa. On selvää, että assosioitumisen tapoja on vähän enemmän kuin mitä arkimielikuvituksemme meille ensimmäisenä tarjoaa. Huomautettakoon että koottava teksti voi olla alkuideaansa samassa suhteessa kuin Bonk-esineet ovat oikeaan toimivaan koneeseen. Idean toimimaton, mutta kaunis toteutus.

Kun saamme vihdoin kasaan konstruktiomme ensimmäisen hataran version, työstäminen voi olla vasta alussa, sillä konstruktion kaikki osat voidaan vaihtaa aina parempiin, jos sellaisia löydetään tai kyetään tuottamaan.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com