18.6.2005

BEETHOVEN

on säveltäjä, jonka musiikista en voi sanoa koskaan olleeni erityisen haltioissani. Ehkä syy on siinä, että ymmärrän erityisen hyvin minkä tyyppisestä asennemaailmasta tuo taiteelliselta hahmotukseltaan pelottavan täydellinen, temperamentiltaan hempeimmilläänkin todella upseerimaisen takakireä ja ehdoton musiikki kumpuaa. Beethovenin ainutlaatuisen älykkään ja tahdonvoimaisen luonteenlaadun ihannoinnissa on omat ongelmansa, joita kai Kubrick Kellopeliappelsiinissaan vähän hahmottaa. Hengeltään Beethoven on aidosti fasistisin kaikista koskaan eläneistä säveltäjistä. Hitler tai joku Napoleon ovat häneen verrattuna lähinnä tahdottomia, monipuuhaisia, flegmaattisia ja organisointikyvyttömiä tuuliviirejä. Hänen esteettinen vastuunsa toisen maailmasodan ja sen jälkeisen todellisuuden tapahtumista on suurempi kuin kenenkään toisen koskaan eläneen ihmisen. Voi liioittelematta sanoa että Beethoven on yksin vastuussa kaikesta ylivertaisesta kauheudesta ja todella jumalallisen kauniisti organisoidusta holocaustista. Kaasukammioiden hiljaisuudessa ei ollenkaan pauhaa ja rönsyile Wagner vaan hiljaa ja diskreetisti monokaiuttimesta soitettu Beethovenin Es duuri jousitrion adagio. Ah niin kaunista huokaa joku musiikin tosiystävä viimeisenä henkäyksenään, mutta Beethoven ei silti tule askeltakaan ihmistä vastaan. Täysin maallisen asiallinen on tämän preussilaisen kasarmikaupungin desinfioitujen tyhjien katujen sydämestä kantilaisia säveliä näppäävän adagion myötätunto kammiosta syklon B kaasun mukana hälvenevää ihmissielua kohtaan. Wagner on Beethovenin esteettinen antiteesi ja vastakohta, maailmanhistorian täydellinen häviäjä, fasismin jyrkkä verivihollinen.

5 kommenttia:

Rauno Rasanen kirjoitti...

Ohhoh! Nytpä heitit kehiin aidon nietzscheläisesti varsin antinietscheläisen kommentin, mitä tulee Wagnerin romanttiseen nihilismiin ja antisemitismiin.

Kuriositeettina mainittakoon, että Nietzsche itse soitti vielä "virallisen huullusaikansa" alussa - 1890-91 - Beethovenia pianolla niin tarkasti, ettei tehnyt ainoatakaan mokaa soittaessaan.

Mene tiedä. Ehkä on oikeudenmukaisempaa ymmärtää Beethoven pikemminkin preussilaisen luonteen ilmentymäksi kuin yksittäiseksi protonatsiksi, niin "helpotetaan" hieman hänen vastuutaan holocaustista.

Wagner sen sijaan oli alkuperältään mitä todennäköisimmin puolijuutalainen (minkä hän itsekin yksityisesti uskoi - samoin Nietzsche, Wagnerin ylin ystävä noin viiden vuoden ajan).

Tavallaan Wagnerin antisemitismiä voisi pitää näin ollen eräänlaisena itseinhona, vaikkei tämä (Nietzschenkin vihjaama) väite olekaan mikään järin fiksu argumentti - myönnettäköön.

(Toisaalta - inhosihan täysjuutalainen Marxkin juutalaisia - ei tosin rodullisista syistä kuten Wagner - vaan kapitalismikritiikkinsä lähtökohdista.)

Mutta Nietzschen ja Wagnerin välejä voinee pitää varsin poikkeuksellisina - olkoonkin, etteivät he koskaan riidelleet keskenään avoimesti - päinvastoin - välit olivat lähes aina erinomaiset.
Nietzsche vain lopulta pikku hiljaa luopui ystävyydestä ja lopetti käyntinsä Wagnereitten luona - Wagnerin suureksi mielipahaksi... Lopullinen välirikko tuli vasta "Ihnimillistä, liian inhimillistä" kirjan ilmestyttyä 1878).

Kyseessä saattoi todellakin olla jopa oidipaaliseksi muuttunut isä-poika suhde, koska Nietzsche rakastui häntä vain viisi vuotta vanhempaan Cosima Wagneriin - Wagnerin toiseen vaimoon - Wagnerin itse ollessa täsmälleen yhtä vanha kuin Nietzschen varhain kuollut oma isä.

Mutta tämä on VAIN yksi syy välirikkoon, sillä Nietzschelle Wagner edusti miltei koko Saksan kohtaloa, eikä siis ollut vain yksittäinen, nerokas ja innostava taiteilijapersoona.

***
Mitä taas tulee Parsifalin antisemitismiin ja rasismiin ylipäätään, niin kiista siitä jatkuu edelleen kiivaana. Artikkelin "Parsifal and Race" (google) kirjoittaja pitää antisemitismisyytöksiä "pahantahtoisuuden ja vihamielisyyden osoituksina, mutta joutuu myös toteamaan: "These attacks show no sign of abating."

Lienee kuitenkin varsin hedelmätön lähtökohta syyttää ketään yksityisesti natsismin synnystä.
Emmehän me syytä Jeesustakaan siitä, että ihmiset ovat hänen nimissään tappaneet toisiaan kuin kärpäsiä - ja tappavat edelleen.

****
Mutta - isolla M-kirjaimella...

Olen kuitenkin Nietzschen suhteen pohtinut tätä asiaa pääni puhki, enkä edelleenkään aio päästää häntä 100%:en puhtain paperein, vaikka Nietzsche aivan todistetusti on nimenomaan anti-antisemitisti!

Derrida, joka jatkaa Bataillesta lähtevää Nietzschen puolustajien ranskalaista perinnettä, toteaa kuitenkin aivan oikein, että vaikka Nietzscheä natsien taholta pahoin vääristeltiinkin, ja hänen tekstejään valikoitiin jättämällä asiayhteydet, konteksti ja selvät vasta-esimerkit näyttämättä, niin on selvää, että kaikkien tekstit eivät kelvanneet väärinkäytön välineeksi - Nietzschen sen sijaan kelpasivat.

Juuri tässä kohtaa sopii kysyä, mikä on kirjailijan oma vastuu poleemisesta tyylistään ja provokaatioistaan!
Nietzsche tosin oli kyllä valintansa tehnyt: hissuttelemalla ei hänen mielestään kehityksen kulkua (eurooppalaisen nihilismin etenemistä) voinut estää.

Mieluummin siis vaikka päinvaston, koska moraalia tahtovan jumalan kuoltua ja paljastuttua valtaa tahtovaksi (N:n Lenzer-Heide-luonnokset) jumalaksi ajautuivat moraalia tahtovan jumalan omaksuneet nihilistiseen situaatioon.

Syy nihilismiin: Kun vallan tuominneet ja kollektiivista tasa-arvomoraalia (rajoituksineen) aikaisemmin kannattaneet olivat havainneet moraalin (ja siten moraalia tahtovan Jumalan eli moraalin takuumiehen) petokseksi, he joutuivat nyt suuren hämmennyksen tilaan ja lopulta jopa tiedostamattomasti inhoamaan itseään.

Näin siksi, että he joutuivatkin yhtäkkiä haluamaan sitä (siis valtaa), minkä aiemmin olivat niin syvästi tuominneet. (Tästä myöhemmin lisää - kuten olen jo aiemmin luvannut.)

Mitä tulee eurooppalaiseen antisemitismiin ja rasistiseen perinteeseen, niin se on pitkä, monipolvinen ja syvälle ulottuva "syntilista".
Kts. google, esim. "Rasismin historia."

Mikael kirjoitti...

Kiihottava on ajatus umpikuurosta El Stifosta, joka rutistaa kuution betonia jousikvartetoksi op.131.

Sven Laakso kirjoitti...

"tasa-arvomoraalia (rajoituksineen) aikaisemmin kannattaneet olivat havainneet moraalin (ja siten moraalia tahtovan Jumalan eli moraalin takuumiehen) petokseksi,"

Tähän ikään en ole tajunnut miten tällaiseen "havaintoon" päädytään? Eikö siinnä epäilytä mittalaitteen kuntoisuus?

Unohtavat jotain ollennaista... tekevät saman havbainnon kuin edeltäjänsä... mutta vetävät vastakkaiset johtopäätökset...

Eihän havainto voi olla eri... luonnossa joka on sama... vaikkei samaan virtaan kahdesti voikaan astua.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Tämä on siis Nietzschen versio länsimaisen moraalin/ajattelun kehittymisestä/historiasta, ja kuten olen maininnut, se on perspektivismissään sukua Marxin käsitykselle moraalista.

Nietschelle kyse on alistettujen juonesta valtaa pitäviä kohtaan; - Marxilla moraali taas on valtaa pitävien juoni alistettujen rauhallisena pitämiseksi.

Mutta Nietzsche menee mielestäni moraalipsykologian suhteen syvemmälle kuin Marx, joka tulkitsee moraalia pelkästään talouspoliittisesti: ylärakenteena eli tuotantosuhteitten ilmentäjänä.

Toisin sanoen: Kyse on siitä, että - Nietzschen mielestä ressentimenttiin (kateuteen, kaunaan ja kostoon) perustuva moraali on juutalaiskristillisen uskon masinoima konventio(*), joka nimenomaan konventiona osoittautuu vain yhdeksi perspektiiviksi moraalin tulkinnassa.

Kaiken lisäksi JUURI omantunnon rehellisyyden vaatimuksessaan tämä moraali tulee itse paljastaneeksi oman relatiivisuutensa!

Nietzschen mukaan ressentimenttisessä moraalissa (eli oikeastaan ainoassa moraalissa, sillä vallantahto on amoraalista!) on kyse itsepetoksesta paljon fataalimmassa kuin pelkästään ontologisessa/episteemisessä mielessä.
Orja nimittäin haluaa myös valtaa, vaikka tuon halun jyrkästi kieltääkin.

Ergo: Lopullisesti nämä vallan ja vapauden kieltävät ajautuvat ristiriitaan itsensä kanssa, kun tulevat (yleensä hyvin hämärästi) tietoisiksi tästä omankin moraalinsa todellisesta eli vallantahtoluonteesta.

Näin ollen he (kuten koko kristinuskoon ja sen maallistuneeseen versioon: tieteelliseen valistusaatteeseen uskovat) ajautuvat nihilismiin: äärimmäisen hämmennyksen, epävarmuuden, itseinhon ja itsetuhoisuuden tilaan.

Ja tästä seuraa - kuten itsetuhoisuudesta aina - katastrofi - mutta nyt maksimaalisen kollektiivisessa mielessä, koska kyse on siitä, että KOKO länsimaisen ajattelun kristillis-kollektiivisen moraalin perusta on horjumassa ellei jopa lopullisesti murtumassa... (mitä en kyllä itse tältä istumalta allekirjoita vielä kuin "etunimelläni...").

(*) Vastakohta konventionalismille olisi episteeminen ja ontologinen objektiivisuus: jokin Platonin filosofiasta perua oleva, käsiterealismiin perustuva ikuisten ideoiden maailma tai runollisemmin eli juutalaiskristillisesti: Jumalan ilmoitus Moosekselle sekä hänen poikansa inkarnaatio ja opetukset lähimmäisenrakkaudesta.
(Huom! Vetävät kuitenkin hieman eri suuntiin nämä Jumalan kaksi ilmoitusta.)

tesseris kirjoitti...

vallantahto ei ole amoraalista, usein valtaan pyrkiminen on juuri moraalisen vinoutuman suoristamista yhteiskunnassa
mikäs äärikonservatisti täällä vaikuttaa

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com