31.8.2004

AINE JOKA KOKEMUKSIA EROTISOI

Aamulla näin kaksi eroottista naista. Se on uskomaton sattuma kaupungissa jossa eroottinen olento on harvinainen kuin kadulle tipahtanut lentokone. Kaupungissa jonka depressiivinen psykoosi on tullut lihaksi painajaismaisen läskin ämmän muodossa. Voisi luulla että olemme jossakin Alabamassa emmekkä suinkaan Pietarin esikaupungissa, 400km päässä afroditiisistä eettereitä.

Noilla kahdella lihaisalla mielikuvalla kahden siron karvattoman sääriparin varassa keikkuvasta mesipallukasta kuitenkin jaksaa yllättävän pitkälle.

Masennus ei uhkaa niinkään galaksien ja tähtipölyjen hapettomuudessa kuin älylle, romantiikalle, pianotaiteella ja erotiikalle vihamielisten olentojen keskuudessa. Mutta jo muutama kiimaisesta, sensuaalisesta silmästä purjehtiva säde riittää erotisoimaan ilmapiirin tunneiksi.

Mikä onkaan miehen asema Pietarissa, jossa tytöt maksavat toisiaan ulos yökerhoista saadakseen itselleen mieluisen, henkevän, joka suhteessa Jyrki Pellisen kaltaisen uroksen. He eivät edes uskalla kuvitella, nuo sirot Afroditeet että saisivat omistaa eroksen koko yöksi, se olisi jotakin aivan liian hyvää, ja todennäköisyyslakien vastaista. Niin kuin pikkutytöt sieppaavat toistensa suista tikkukaramellin, tai lohilammikolla lohet matoisan pyyntivälineen, niin ketterästi pyydytävät myös nämä nymfit hamuamansa herkun lihaisten huuliensa puristukseen ystävättären silmien alta. "ja pian on uusi aika ja laiva alkaa taas kulkea Helsinki-Pietari-väliä."

BACHELARDIN

Tilan poetiikassa siteeraamien runojen täytyy olla jonkinlaista ironiaa. Bachelard joka itse on loistava runoilija siteeraa mitättömien tekijöiden tyhjänpäiväisiä tuotoksia. Uskomattomia rivejä saamme lukea joltain Rilkeltä: onko Rilke kirjoittanut tosiaan jotain näin mautonta, näin banaalia? Johtopäätökset joita Bachelard väittää näiden runojen innoittavan itsestään eivät voisi olla nerokkuudessaan näiden tekstien mitättömälle hengelle vieraampia. Tämän täytyy olla jonkinlainen hienovarainen kulttuuripoliittinen kannanotto. Muuta selitystä en keksi.

ROOLIT

Tuo edellinen suuren Isä Ellipsin runo, joka epäilemättä on parhaita suomenkielisiä tällä vuosikymmenellä kirjoitettuja teoksia, antoi minulle taas syyn palata monomaniani kohteeseen, eli pohtimaan rooleja.

"tiedän tämän, koska yritän kirjoittaa itselleni pakoalusta"

Pakoalusta mistä? Roolista tietenkin. Rooli on kiinteä, rooli on ahdas, kaikki roolit sopivat runoilijalle hetkeksi, mutta lopullista roolia ei ole, kaikki ne ovat pitkällä tähtäimellä tappavia. Rooli on kestävyysjuoksulaji pitkälle äärettömään erämaahan: kun olemme ylittäneet pääkalloröykkiöt olemme päässeet ihmisinä pitkälle, kunnianhimossamme pidemmälle kuin muut, korppikotkien ja shakaalien alueelle; voimme vain toivoa että auringonpistos, nestehukka tai skorpioni tappaa meidät nopeasti, sillä paluuta ei ole. Kestävyys on ansa.
Siksi me kirjoitamme muodonmuutoksen välineen, pakoaluksen.

"tuntemattoman tuntemaan näennäisboheemin opiskelun jälkeen alkaa
lähes
yhtä piinallinen sunnitteluvaihe. "

Ammattiin opiskelu on initioitumista kiinteään, lopulliseen rooliin. Yhteiskunnassa ei voi toimia ilman rooleja. Parhaat roolit menevät parhaille opiskelijoille. Paradoksi: On saavutettava jokin rooli, että voisi vapautua siitä.

"On suunniteltava alus, joka pystyy liikkumaan mahdollisimman
pitkälle
kaikkea: se on luotu"

Roolit ovat kuin saaria, tukikohtia, asemia, joiden kautta matka on tehtävä. Rooliin jääminen tarkoittaa kuolemaa taiteilijana tai hulluutta. Roolittomuus tarkoittaa yhteiskunnan ulkopuolella olemista. Kummatkin ovat toiminnan kannalta täsmälleen samanarvoisia vaihtoehtoja: ihminen ei voi toimia yksi eikä hulluna.

"Kuinka valmistaa alus, joka ei ole riippuvainen
määrittelemättömyyteen
ja
joka pystyy tarvittaessa luomaan itselleen suotuisat olosuhteet
puitteissa se on luotu."

Niin, tätä me joudumme pohtimaan, me joiden alus, Nooakin Arkki näyttää vedenpaisumuksen hetkellä juuri siltä jolta Isä Ellipsin runo näyttää nyt.

KIILTOMADON KESKUSTELUPALSTALLA

joku mahtava nimimerkki Isä Ellipsi pulautti tuolla Gysinin ja Burroughsin cut-up-metodilla niin hienon runon että tallennan sen tänne myöhempää ihmettelyä varten.




ei totuuden puuttuminen kaaosta tee
lauseet ja totuudet toimivat, kirjoittaminen ja teoria
kurinalaista yksityiskohtiin paneutumista


Joudun kuitenkin projektini itsensä vialla. Voitte kuvitella,
millaista jälkeä tuollainen puurtaminen
tekee on kulkemiseen käytetyn väliaineen
asettamista rajoituksista maalla, merellä, ilmassa, täydelliseen
sen
sijaan, että sen tarvitsisi sopeutua niihin.
Ja ennen omien lakiensa sisällä

suljettu järjestelmä on yhtä mahdollinen kuin opiskelemaan
esimerkiksi
eteerimekaniikkaa. Tieteenala on niin vaikeasti käsitettävä, että
sielussani. Joudun lukemaan sanoja, joita en ole kertaakaan
kirjoittanut!


Teorian ymmärrätte? Hulluudessa, runossa, umpikujalla, yön
reunalla
matkalla kohti viettelevää

Aluksen täytyy pystyä liikkumaan niiden
luonnonlakien ulkopuolella, joiden puitteissa joka Joudun
kuitenkin
te
piinallinen vain ikiliikkuja

tiedän tämän, koska yritän kirjoittaa itselleni pakoalusta

itse vuoksi pelkästään sen perusteiden selittäminen saa asiaa
tuntemattoman tuntemaan näennäisboheemin opiskelun jälkeen alkaa
lähes
yhtä piinallinen sunnitteluvaihe. Ratkaistavana te sävelmää.

On suunniteltava alus, joka pystyy liikkumaan mahdollisimman
pitkälle
kaikkea: se on luotu

joka Joudun kuitenkin te piinallinen ei ole vaikeaa
teorian opiskelu vie minut hautaan
inhoan aivotyötä kuin teljetyksi pieneen huoneeseen, jonka
mittasuhteissa
on jotain pahantahtoisesti monta tärkeää kysymystä.

Kuinka valmistaa alus, joka ei ole riippuvainen
määrittelemättömyyteen
ja
joka pystyy tarvittaessa luomaan itselleen suotuisat olosuhteet
puitteissa se on luotu.

PELLISEN SADUT

-
- Voi voi kyllä on Pellinen hurjan nerokas. voi ihme miten nyt kun se on kirjoittanut jo paljon parempia esineiden karnevaaleja. Aivosolut kipristelee tämän hienouden edessä.
- Niin ovat aivan yli-hyviä, afrodiittisia! poseidoniaalisia! Pellinen jumalien poikia.
- Kyllä. Pellinen linkoutuu kertaheitolla Ashberyn ja Haavikon Olympoon viini- & kuraremmiin.
- Pellisen sadut tosiaan huikeita ilmestyksiä.
- Huomattavaa miten hyväntuulisiksi ne tekevät mielen. Aluksi luulee että pieniä kauniita tyttöjä pulpahtelee läheisyyteen istahtele kuin kanttarelleja, tuntuu kuin jotkin korkeammalta tulevat käskyt sitä liikuttaa, mutta myöhemmin huomaa olevansa itsekseen Pellisen jumalnäkyjen äärellä.
- Tismalleen noin siinä tapahtuu. Luulee olevansa olympoksella kunnes äkkiä on ilta hämärtänyt ja huomaa istuvansa hyväntuulisena ja äärimmäisen toiveikkaana pikkuriikkisessä
sellissään yksin.
- Otavalla 26 kokoelmaa julkaissut Pellinen ei kuulemma löytänyt uudelle kokoelmalleen kustantajaa. Kuin Tiisala, levittää nyt Hakaniemen torilla xeroxkopiotuja runojaan autoilijoiden tuulilaseihin muovitaskuissa.
- Ei ihme ettei saanut kustantajaa, ovat nämä niin nerokkaita tekstejä. Keveyttä ja eleganssia johon vain 26 kokoelman harjoittelulla voi yltää.
- Minulle se kertoo sen että suomalaista kustannusmaailmaa ei voi ottaa vakavasti. Kenenkään puheita ei tarvitse kuunnella. Millään ei ole mitään väliä. On aivan sama mitä kritiikeissä sanotaan jne.

30.8.2004

AIVOLOUKATTU SOTAMIES

-




1.

Minä en päässyt pienenä pianotunnille. Minä en löytänyt sisäiselle äänelleni vireistä ilmaisua. Kärsin laulutaidottomuudesta, lauluhaluttomuudesta. Puheterapeutti avasi citynasaalini kerran. En saanut moniakaan sanoja suustani. Sinä iltana en saanut unta. Unettomalla on levottomat ajatukset ja jalat jotka liikkuvat ajatusten tahdissa. Ei uneton alitajuntaa keksinyt. Sen teki runous. Lupasi: kaikki joilla on intohimona rakkaus tulevat kauniiksi ajan myötä. Minä en ymmärtänyt tätä taidetta. On varmaa että rakkaus, niin harvinainen ja vaikea kuin onkin, aiheuttaa vähemmän haittaa kuin varkaus. Jälkimmäisessä otetaan haltuun omaisuus jota toisessa tyydytään pelkästään turmelemaan. Onko tämä yllätys? Ei tosiaan. Minä en keksinyt mitään muuta keinoa kuin karata läpi harmaan kiven.




2.

Vilpittömyys turmellaan koulun kielitunnilla. Tällainen vilpitön kouluttamaton ei saa työtä ja vieroksuu vapaa-aikaa ja kadehtii kaikkia jotka eivät kadehdi. Minä en voinut lentää, minulla oli vain yksi tie. Yritin suorittaa imaginaarisia hengitysharjoituksia mielessäni. Minä en keksinyt muita liikkeitä, minä vain kävelin ja kiemurtelin. Siihen sairaalaan on terveen vaikea päästä sisään ja vielä vaikeampi ulos. Minä en keksinyt kumpi olisi pahempi vaihtoehto.




3.

Velvollisuudet tekevät ihmisestä automaatin, kieron, laiskan ja haluttoman. Minä en voinut olla vikisemättä - ehkä jokaisella on jokin instrumentti, jota hän ei voi sietää. Jäseneni liikkuivat itsestään. Syöpä lopettaa typerimmänkin pelleilyn, ajattelin. Vaikea oli rakastaa itseään sillä hetkellä. Erityisen suuria epäluuloja tunsin ihmisääntä kohtaan.




4.

Sota syttyi. Minä en voinut siihen osallistua, koska minulla oli migreenikohtaus. Kun ulkoisessa todellisuudessa vallitsi kaaos sairaala ja vankila pelastivat nälkäkuolemalta. En nähnyt syytä pelätä tai tuntea oloani turvattomaksi. Mahdotonta minun olisi ollut mitään pelätä. Oli niin vaikea rakastaa itseä. Kun ei ollut mitään menetettävääkään, kiinteää rahanarvoista omaisuutta. Enkä saanut mitään peruuttamattoman pahaakaan aikaan.




5.

Minä en saanut äsken kertoa tätä loppuun. Minä en voi opastaa enkä auttaa ketään. Makaan tässä vuoteella, päiväpeitteen päällä. Minulla ei ole mitään suunnitelmaa ja olen vähän kuin olisin itseni ulkopuolella. On ikuisesti aikaa, eikä rakkaus polta. Pelkääjävanki opiskelee. Aivan tahdoton yksilö ei opi puhumaan, lukemaan tai kirjoittamaan. Hänen koko elämänsä on yhtä kunnianhimoa. Tämä poliittinen vihannes istuu vankilassa, rukoilee jäävänsä historiaan. Ehkä häntä opastaa tähti, jonka sammumisen muinainen hetki ei aivan ehdi paljastua. Hänen kasvonsa jo vihertävät. Minä en voi sietää vihreää väriä. Pakosuunnitelmaansa hän ei paljasta edes itselleen. Illan tullen lakaisee jälkensä, kuminmuruset. Sitä on luudalla lentäminen.




6.

Cook jo heitti ankkurin uuteen maailmaan: siellä sodomia hallitsee. Sanovat, missä näkyy taivas ei ole unohdusta. Ei ole kodittomuutta. Minä en kykene sitä kytkentää näkemään. Minä olen unohtanut kaiken mahdollisen. Mahdottomasta olen varma. Jos kysytään, en tiedä. Arkkitehtoniset paikat, ihmiskehon onkalot tai tähtikartat eivät sano mitään kun muisti on mennyt. Viemärissä kulkevat rotat, käärmeet ja vihreä unohdus. Sotilailta viedään yksinäisyys ja raskas soitin. Vangilta päänvaivaa tuottavat kirjoitusvälineet.
Olen jonkin verran toimeton.

MIES NÄYTTÄMÖN ULKOPUOLELTA

Kun nyt olen kovasti näitä armeija-asioita tilittänyt, tulkoon mainituksi -minulla ei ole harhakäsityksiä tästä asiasta: tiedän että nämä jutut eivät ketään kiinnosta- kohtasin juuri junan eteisessä erään alokasaikani huomattavaa kunnioitusta herättäneen kokelaan. Merkillepantava hahmo oli tämä edelleen raudan sinisine jäätävine silmineen, välinpitämättömine toteavine pistävine katseineen, kuin nuori Hitler kalpeine terävine kasvonpiirteineen, nuorekas, raikas puna poskillaan. Hiukset olivat edelleen lyhyet ja pystyt, muotoiluvoitein käsitellyt. Parfymoidut urheilulliset virtaukset lähtivät varusteista. Ruumiiltaan ei voi sanoa että olisi erityisen komea tämä hieman lyhyt ja tukeva ilmestys, mutta salskea, valpasaistinen, vaarallinen, nopea, ja kaikkea epäilemättä.
Alokasaikana ihmettelin tämän miehen huomattavaa tahdonvarmuutta ja selkeästi muita nopeampaa käsityskykyä, uskomatonta kiivautta ja animaalista energiaa. Nyt tuossa, hän vaikutti enemmänkin normaaliälyiseltä, riisuttuna epäilemättä nerokkaan tähtiroolinsa rekvisiitasta, ilman olkavyötään, pistooliaan, hieman jopa surkealta ja alastomalta. Ei voi kiistää ettenkö yhä edelleen kokisi salaa jonkinlaista koneromanttista kunnioitusta ja ihailuakin tätä tyrmäävää idioottia kohtaan.

ERÄÄN ILMESTYKSEN INVENTAARIO

-

(kooste kuukauden kirjoituksista Gysinin ja Burroughsin cut-up-metodilla. Työkaluna toimi tämä.)






linnut, ilmojentietäjät, paikkojen vapaat
yhdistelijät, lentokentättömät
pitkäsiipiset ja silmänkantamattomissa
korkeuksissa
jo aikoja sitten sukupuuttoon metsästetyksi
tiedetyt
ohjaavat sotilashävittäjiä
kasvoillaan lintunaamarit joiden nokkia
työntävät
eläinkunnan muistiteattereihin
entä viimeinen nuori villihevosori,
mitä taloudellista arvoa on lajin
kauneudella, lisätä maailmaan
kaunista hevosanatomiaa
mutta jostakin luonnonoikusta
lajin viimeisten välinen rakkaus saa yhä
nykymuodossaan toimia

eläinkääpiöt laukkaamme kohti halvauksen
horisontteja, vihoviimeisiä ihmeitä,
pienet siiventyngät kahta puolta
valtamerta.

tämä on maapallo. Merenpinta
näihin aikoihin korkealla
liikuntaesteiseille, lento- tai
purjehdustaitoa kysytään
vapaudenkaipuisilta.

hyppy ja askel
lähestyvät toisiaan


karkeimmat soluvirheet sortuvat
katkeraan keskinäiseen syyttelyyn
tavallisimmat koko maailman
suurimmat kultahiput mainittiin
yksinkertaisimmat asiat

Hyvin sanottu. Mutta minusta
romaaneihin, yksittäisiin
kokonaistuotantoihin ja kokonaisiin
kulttuureihin, vuosisatoihin ja
planeettoihin paneudutaan jos
ensimmäinen rivi antaa syyn
- paneuduttaisiin jos ihmiset tajuaisivat
ilmaista asiansa, comments?

Olenkohan jo tullut maininneeksi
että olennolla, silmän, ympärillä on suuri
punainen, aivan läheltä
voin huomata pään
kuin vanhan hilseilevän alttarimaalauksen

Nämä ovat hyviä esimerkkejä topologisista kuvauksista.
kuvaukseen on jäänyt enää topologinen
yhtäpitävyys, eränlainen topologisten
funktioiden Autocad-kirjasto

Vakuutuin: vihdoin osaan. Jaottelu
saattaa juontua maailmasta, siinä kun ei aina
ole mieliteon kohteeksi: ravintoa ja
suvunjatkamista... luo yhtään mitään

Ovatko päivät tässä kirjaimellisessa
muodossa?

Sitten vaan päiväilmiön ominaisuuksien,
jotka sisältävät mahdollisimman paljon
ensimmäiseen kertaan
jotain rinnasteisista sivulauseista,
kimpuun.

Päivä kuin olisin nähnyt jonkin mukavan unen,
rauhallinen vaikka balettitunnille tuli kiire.
Tiedeyhteisö on hämillään. Darwin:
ensimmäinen yö oli hikinen totaalisen
pakokauhun valtakunta.

Kappaleen loppupuolella on erittäin
täsmällisesti kuvattu kieltäytyäkö
yhteiskunnasta vai hulluksitulemisesta.

Kukaan joka kaksikymmentä vuotta
täsmällisesti, protestoimatta,
innostumatta ja korrektisti olisi vailla
isänmaallista henkeä tai Jerusalemin
puollustustahtoa ei olisi.

Minä olen armeija, kevyttä leikkiä
harjoitusten erilaisuuden kestämistä
aina omasta kyvyttömyydestä huonosti
sopivaan karkeuden syvälliseen
ymmärtämiseen.

Céline, Louis-Ferdinand

-
ALKUTEOS Mort à crédit
ASIASANAT kehitysromaanit
historialliset romaanit
farssit
musta huumori
lapsuus : PARIISI : 1890-LUKU
nuoruus : PARIISI : 1890-LUKU
perhe-elämä : väkivalta
seksuaalisuus : lapset
vanhempi-lapsisuhde
julmuus
riidat : isät : pojat
kapinointi
epäonnistuminen
selviytyminen : nuoret
pahoinpitely
häiriköt : nuoret
kauppiaat
oppipojat
huijarit
sisäoppilaitokset : ENGLANTI
kirjapainot : sanomalehdet : neronleimaus
riidat : isät : pojat
kirjapainot : sanomalehdet : Neronleimaus

SUKUPUUTTO

-



linnut, ilmojentietäjät, paikkojen vapaat yhdistelijät, lentokentättömät
pitkäsiipiset ja rampajalkaiset jotka lounastamme, peseydymme, parittelemme,
nukumme ja pesiydymme silmänkantamattomissa korkeuksissa

jo aikoja sitten sukupuuttoon metsästetyksi tiedetyt

mutta jostakin luonnonoikusta uudelleen esiin pulpahtaneet

linnut jotka eivät ohjaa sotilashävittäjiä

mutta joita vastaan tavallisinkaan, verenhimoisinkaan kadunkulkija
ei osaisi aseistautua:
kiihkeinkin vaistonvarainen viha on auttamattoman rappeutunutta

monien kasvoilla on lintunaamarit joiden nokkia he työntävät
toistensa aukkoihin
mutta että ihmisnaamarin takaa paljastuukin sileä lintu

kysytään eläinkunnan muistiteatterilta:
viimeinen nuori villihevosori,
naiko se mieluummin ikäisensä kotiaasin vai
lajinsa viimeisen,
tuhatvuotiaan pegasoksen

lajin viimeisten välinen rakkaus saa yhä painostavampia muotoja

mitä taloudellista arvoa on sukupuuttoon kuolevalla
vain lajitoveri osaa todella surra katoavan lajin kauneutta

KURITTOMUUS

En tiedä onko tämä oikein osuva, riittävän selkeä, esimerkki, mutta vertaisin armeijan kaltaiselle yhteiskunnalliselle suodattimelle ominaisia kurittomuuden ja järjestyksettömyyden muotoja matalaan huonekorkeuteen, jossa nelijalkaiset ja kääpiöt vipeltävät esteettä mutta yksikän kahdelle jalalle noussut normaali voimainen yksilö ei kykene seisomaan kumartumatta. Näin saadaan hieno Ohjesääntö-kirja toimimaan mitä suurimman karnevalismin lähteenä, jolla kaikki luonnolliset järjestykset ja intuitiot voidaan käänteistää. Joku toimitusjohtaja Apu-lehdessä luonnehtiessaan johtamisetyyliään sen hienosti ilmaisi: se on kuin taistelulaji, Judo, jossa heikompi (ovelampaa, ilkeämpää alhaisuuttaan) lopulta voittaa ja selättää vahvemman riistämällä käyttöön tämän suuremman energian. Ei siis liene aivan väärin puhua henkisestä ydinenergiasta, henkisten ytimien murskaamisesta.

Niin kauan kuin siviilipalvelus on vapaaehtoinen ja asevelvollisuus pakollinen tällaisen nöyryytyskoneiton yhteiskunnallinen ylläpitäminen verorahoilla on sietämätön asia. Olen valmis elättämään suurilla veroeuroillani vaikka millaista harmittomien taiteilijoiden ja oopperalaulajien armeijakuntaa ennemmin kuin sitä kaikkein alhaisinta ja sivistymättömintä (enkä tarkoita vieraiden kielten tankkaamista tai sanomalehtien selailua vaan sydämen sivistystä, jos täällä kukaan ymmärtää mitä sellainen muinaismuisto tarkoittaa) roskasakkia josta suomen armeijan päällystö tuntuu kokonaan koostuvan. En siis mielelläni maksaisi näiden koirien opetuksesta. En usko että tositilanteessa sikamaisilla idiooteilla on asioiden kulkuun lopultakaan suurta valtaa, sikäli kun eivät kykene alkeellisempaankaan omaperäiseen ajatteluun. En tiedä miten armeija voisi nykymuodossaan toimia, mutta ilman korkeaa moraalia se on paholaismainen kone.


Päin vastoin kuin luullaan, kuri ja järjestys ei ole huonekorkeuden madaltamista kääpiöiden mittakaavaan, vaan holvikaarten korottamista pilvien yläpuoliseen osaan. Silloin edes jättiläiset eivät kuvittele liikoja ja maata terrorisoivat pingviinit ja kääpiöt katoavat kokonaan näköpiiristä. Meillä linnuillakin olisi mahdollisuus kotiutua omaan elementtiimme.


Marika Leedin Einojuhani Rautavaaran Omakuvaa käsittelevästä tutkielmasta:

"Elämä yhteiskunnassa kuvataan Omakuvassa, varsinkin lapsuuden-
ja nuoruudenkuvauksessa, ahdistavaksi vankilaksi, joka
asettaa päähenkilölle kohtuuttomia ja mahdottomia vaatimuksia.
Yhteiskunta rinnastetaan katkelmassa teatteriin, joka
ei edusta aitoa ja todellista vaan keinotekoista ja epätodellista:

Rooleja, rooleja toinen toisensa jälkeen. Olisiko jossain
jotain »todellista», jotain »aitoa»? Oliko sellaista
olemassa? [--] Koulusta ei suoriutunut ilman roolin
ottoa ja ympäristöllä hyväksyttämistä, ei se itsestään
selvää valintaa ollut. Armeija oli toinen teatteriinstituutio,
jossa taas roolin otto tapahtui varsinkin
sisäänpäin, omaan itseensä. Sitä ikään kuin sulki keskeisiä
hengen toimintoja yksityisosaoksi, jossa saattoi
viettää kaksoiselämää sen sopeutuneen eksplisiittisen
olemassaolonsa takana. Niin että tee kaikki mitä vaaditaan,
viileästi ja täsmällisesti, protestoimatta, innostumatta
ja korrektisti. Sillä jos ollaan loogisia ja
rehellisiä, jos mennään perille asti, niin sen joka
kieltäytyy aseista tulee kieltäytyä yhteiskunnasta.
RAUTAVAARA(Ok, 93–94.)"

Kappaleen loppupuolella on erittäin täsmällisesti kuvattu oma suhteeni armeijaan. Minulle tuon ennakkokäsitystäni epäsopivamman roolin esittäminen oli kuusi kuukautta mahdollista. Sen jälkeen jouduin kohtaamaan valinnan: kieltäytyäkö yhteiskunnasta vai hulluksitulemisesta. Kukaan kaksikymmentä vuotias ei voi loppuunasti syy-seurauksia kuvitellen kyetä ratkaisemaan tällaisia asioita.

On turha kuvitella että vaadittujen asioiden tekeminen viileästi ja täsmällisesti, protestoimatta, innostumatta ja korrektisti olisi ollut minulle vähääkään vaikeaa tai edes vastenmielitä. Eikä kukaan voi sanoa, että minulta olisi puuttunut tai edelleenkään puuttuisi isänmaallista henkeä tai Jerusalemin puollustustahtoa: olen mitä kiivain tappaja, ensimmäisten joukossa tarttumassa aseeseen ja hyökkäämässä sinne missä vain Kristuksen pilkkaajien ilkeilevä remmi majailee.
Fyysisesti suomen armeija on kevyttä leikkiä: minkään harjoituksen tai leirin yhteydessä ei pienintäkään rasitusta voi normaalikuntoinen terve henkilö huomata. Ainoa raskaus, apatia, depressiivinen psykoosi syntyy oman erilaisuuden kestämisestä: omasta kyvyttömyydestä huonosti sopivaan rooliin, toisten nerokkuudesta samaan rooliin; toisten läheisyyden ja ymmärtämättömyyden henkisestä kestämisestä, ja varsinkin heidän tahallisen henkisen pahantahtoisuuden, eläimellisyyden ja karkeuden syvällisestä ymmärtämisestä. Se on todellista kauhua.

En ole koskaan ymmärtänyt käsityskantaa, jonka mukaan ihmisen persoonallisuus samastetaan armeijassa ja sodassa valittaviin rooleihin, samoin kuin yhteiskunnan rooleihin kuten ammatteihin. Että sotilas, formulakuski, insinööri, rocktähti tai lääkäri ovat joitain tiettyjä persoonallisuuksia. Kaikki porvarilliset ammatit ovat vain roolinaamioita, jotka pahimmillaan peittävät pelkkää sisäistä tyhjyyttä. EP Salonen joka ei koskaan ole "halunnut" tulla muuksi kuin taiteilijaksi on narri joka ei käsitä roolien totaalisuutta porvarillisessa yhteiskunnassa. Aina on valittava jokin rooli, ja kaikki ne, jopa kapellimestarin rooli, sopivat taiteilijalle erittäin huonosti. Kaikki roolit ovat mahdottomia, koska ne ovat kiinteitä ja pysyviä; ne ovat ahtaita jatkuvasti muotoaan muuttavalle olennolle joka sielu on. Tietenkään kukaan ei ole koskaan halunnut tulla muuksi kuin "roolivapaaksi taiteilijaksi", mutta useimmat kuitenkin tulevat joksikin muuksi. Eihän sodassakaan kukaan halua tulla muuksi kuin sankariksi tai ruumiiksi.

Siksi kaikki roolijakoa ja roolien pinnallisuutta korostamattomat sotaelokuvat kuten Edwin Laineen alkeelliset tuotokset ovat pahimmanlaatuista roskaa. Toisaalta modernia sotaa on osannut kuvata realistisesti vain kaksi ihmistä: Stanley Kubrick ja Godard. Tai verratkaa nyt jotain Celineä ja Väinö Linnaa... on siinäv vähän todellisuudentajussa eroa.

29.8.2004

KITEYTTÄMISEN PAKKOMIELLE

on sairaalloista kuolemanpelkoa.
Sarjamuodon hylkäämistä.
Kyvyttömyys kiteyttää on kuolema.

28.8.2004

HETKELLINEN NÄKYMÄTTÖMYYS

ei ole pelkästään varkaiden ja vakoojien ominaisuus. Edgar Allan Poen novellissa päähenkilön näkymättömyys ei muodosta vaaraa, koska päähenkilö saa rauhassa tottua näkymättömyyteensä. Hän osaa varoa.

Kun eräänä talviyönä autoilin Riihimäeltä Hyvinkäälle hetkellinen näkymättömyyteni yllätti minut täysin. Vastaantulevalta kaistalla tien yli kääntymistä odottanut auto liikkui yllättäen eteeni. Äärimmäisellä ohjausliikkeellä sain pelastettua onnettomuuden peltivauriota suuremmilta vahingoilta. Toisen auton kuljettaja vannoi, ettei ollut nähnyt mitään ennen kuin pelti rypistyi. Oli sysipimeä yö. Ajovaloilla näkyvyys oli hyvä.

SOTA

aistillisuuden kiivaan puoliskon luonnollinen purkautumiskanava on huonossa huudossa, eikä suotta. Sotaa voi käydä rehellisesti, aistillisuuden kiivautta kunnioittaen, Marsin suojeluksessa, vain Kristuksen puolesta. Kaikki muu sota, barbaarisen isänmaan, öljyvarojen tai poliittisen arvovallan puolesta ei ole ainoastaan kerettiläisyyttä vaan rikollista.

Sen vieraampaa paikkaa ei Mars, Eros tai ylipäätään mikään jumala tunne kuin Suomen, tai minkä tahansa läntisen, aistillisesti rappeutuneen, teollisuus(=kehitys)maan pahaakunnioittava armeija.

Myös sodan kuvaus, mikäli sota on jotain muuta kuin uskon sotaa Kristuksen puolesta, on saastaista ja halveksittavaa. Eikä se ylipäätään voi olla muuta kuin heijastavien pintojen kontribuutiota maailman kokonaisvalaistukseen. "Tilaa täytyy rakastaa jotta voisi kuvailla sen pikkutarkasti" sanoo Bachelard. Uskottoman, barbaarisen sodan kuvaus on parhaimmillaankin pelkkää pikkutarkan kuvauksen simulaatiota.

MATTI ETSII

suuri taiteilija tyylikästä päätöstä intohimojen täyttämään draamaan. Vielä se ei löytynyt.

27.8.2004

BACHIN

(1685-1750) Johannes passion (1722) ja Mozartin (1756-1791) Requemin väli oli 69 vuotta ja sen myös kuulee: paljon lähempänä ovat Beatlesin levytykset (ensimmäinen brittisingle Please Please Me/Ask Me Why 1962) Debussyn (1862-1918)jousikvartettoa op. 10 (1893). Suhteellisesti Beatles ei ole läheskään yhtä viihtelinen ja populaari kuin Mozart: Requiem on Bachista väännettyä poppia vailla sen vakavampaa taiteellista pyrkimystä. Mozart oli niin käsittämättömän taitava että hallitsi tämänkin tyylilajin yksityiskohtiin menevän pastiseeraamisen vaivattomasti ilman pateettisia rakkauden tai kuoleman läheisyyden tunteita: Requiem on pilkallisesti hymyilevän ironikon työjälkeä (haluan korostaa etten missään tapauksessa ainakaan ihaile vaan pikemmin inhoan tällaista lähestymistapaa). Eine Kleine Nacht Musikin ja Requemin välillä ei ole minkäänlaista syvyyseroa.

UUTISPÄIVÄ

Karri Kokko: "Kuinka erilainen (Lehdon) Päivä olisikaan jonain toisena päivänä – tai sitten ei."

Ovatko päivät tässä kirjallisessa muodossaan luokiteltavissa? Minkälaisia erityisiä päiviä on? Saako STT:tä tämän päivän materiaalin datana sähköpostiin? Voisi rakentaa päivägeneraattorin, joka pulauttaa STT:n raportista aakkostetun kirjaversion.
Sitten vaan päiväilmiön ominaisuuksia tutkimaan.

Bachelard puhuu ensimmäisen kerran (tuntemattoman, harvinaisen, ainutlaatuisen) ja toiston (tutun, tavanomaisen) dialektiikasta. Eikö paras mahdollinen uutispäivä olisi sellainen joka sisältää mahdollisimman paljon ensimmäiseen kertaan sisältyvää tehoa:

Ulkoavaruuden oliot laskeutuivat valkoisen talon pihalle turvallisesti. Ulkoavaruudesta saapuneet geneettisesti ihmisenkaltaiset oliot toivat tänään ensimmäisen viestin maan ulkopuolisesta elämästä. Tiedeyhteisö on hämillään. Darwin kääntyi haudassa kello 13.47.

SEKAVA MERKINTÄ NORMEISTA YM.

Tommipommi: "Tajusin etten osaa yhtään pilkkusääntöä, jotain rinnasteisista sivulauseista vain kaikuu aivoni perukoilla."

Kas, joku toinenkin on kanssani samalla tasolla. Tietysti jokainen tätä palstaa lukeva näkee etten osaa oikeasti kirjoitussääntöjä ja suomen yhtä hyvin kuin kaikkien muidenkin kielien oppi, kielioppi, normisto, on täysin vaiston varassa. Tästä kieltämättä seuraa joskus kömmähdyksiä ja kömpelyyksiä, joita ei ensimmäisellä luku/kirjoituskerralla osaa korjata. Aina jos koskaan ei elenganssia ja kielellistä viimeitelyntuntua löydy näistä raapustamissani lauseissa. Kaspar Hauser on minulle vähintään läheistä sukua.

Asiasta toiseen. Mietin tässä mistä juontuu luontainen arkuuteni jota voisi kutsua melkein synnynnäiseksi misantropiaksi. Lapsena pelkäsin kaikkia ihmisiä. Jos meille kotiin tuli vieraita, pakenin kitaran kanssa ullakolle tai saunarakennukseen. Jääkiekkokaukaloon jos ylipäätään uskaltauduin, niin en ainakaan maalin: pelkäsin kiekkoa melkoisesti. Pukukoppiin en oikein kyennyt laittautumaan, hokkarit oli vaihdettava auton takapenkillä tai kotona. Koululiikunta jäi myöhemmin vähäiseksi, vielä lukioiässäkin, siitä yksinkertaisesta syytä että inhoni pukuhuoneeseen ja varsinkin suihkuun laittautumista kohtaan oli ylitsepääsemätön. Armeija oli oma lukunsa. Ensimmäinen yö oli hikinen ja uneton, mutta kolme seuraavaa kuukautta kuluivat jotenkuten harmittomasti... kolme seuraavaa tuskallisesti, pahenevasta unettomuudesta kärsien... sitten jouduin yllättävän totaalisen pakokauhun valtaan.

Palataan kommentaariin. TOmmipommi: "Jos taas haluaa viestinsä perille, kannattaa pysyä puhtaassa tekstissä ja ilmaista asiansa heti ensimmäisessä lauseessa. Pitkään vierastin joidenkin sähköpostiohjelmien tapaa viedä lainaukset viestin loppuun, mutta nyt uskon olleeni väärässä. Ensimmäinen rivi luetaan. Viestin loppu luetaan jos ensimmäinen rivi antaa syyn."

Hyvin sanottu. Mutta minusta tuo ei päde läheskään niin hyvin sähköpostiviesteihin ja tekstivieteihin kuin romaaneihin, yksittäisiin runoihin, runokirjoihin, tieteellisiin yleisteoksiin, ensyklopediasarjoihin, henkilöiden kokonaistuotantoihin ja kokonaisia kulttuureita ja vuosisatoja käsitteleviin kirjasarjoihin: "ensimmäinen rivi luetaan, loppu luetaan jos ensimmäinen rivi antaa syyn". Paljon säästyisi paperia, pitkää ja monimutkaista proosaa, jos ihmiset tajuaisivat "ilmaista asiansa heti ensimmäisessä lauseessa".

26.8.2004

DESIRE OF WITCHES TO HURT

Proustin Vankia lukiessa herää pakostikin kysymys, että miksi näillä pikku hirviöillä, näillä ilkeillä ja älykkäillä noidilla joita nymfeteiksikin kutsutaan sitten on niin käsittämätön halu tuhota meidät jotka olemme lumovoiman nujertamat ja rakastamaan kirotut?

Agrippa BK I:LXV: "So also the desire of Witches to hurt,
doth bewitch men most perniciously with stedfast [steadfast] lookes. To these things Avicen, Aristotle, Algazel, and Gallen assent. For it is manifest that a body may most easily be affected with the vapour of anothers diseased body, which we plainly see in the Plague, and Leprosie [leprosy]. Again, in the vapours of the eyes there is so great a power, that they can bewitch and infect any that are near them, as the Cockatrice, or Basilisk, killing men with their looks. And certain women in Scythia, amongst the Illyrians, and Triballi, killed whomsoever they looked angry upon."

Yksitoista intohimoa ovat Burtonin Melankolian antomian mukaan rakkaus- viha, halu- kauhu, ilo -suru, toivo-epätoivo, ylpeys-pelko ja raivo.

Vakuutuin vihdoin Tuomas Akvinolaisen Summa Theologiaesta kun luin kappaleen 81:2: Kysymys aistillisuudesta. Tuomaan mukaan aistiva halu jakautuu mielivään ja kiivaaseen osaan. Tämä jaottelu saattaa tosiaan juontua jo Augustinukselta joka varmaankin tiesi, että näille oli antiikissa ihan täsmällisetkin nimet: Eros ja Mars. Mielivä, eroottinen, osa pyrkii suoraan ja absoluuttisesti siihen mikä aisteja miellyttää, kiivas, martiaalinen, puolestaan raivaa esteet mielivän tieltä. Tästä syystä Marsia sanotaan Eroksen (tosin Hesiodos ei mainitse) isäksi. Tässä maailmassa, kun ei ole paratiisi, tarvitaan Mars aina raivaamaan esteitä ja sotkeutumaan ikävyyksiin, ennen kuin Eroksen toiminta mahdollistuu. Eläinten kiivaat tappelut koskevat aina mieliteon kohteita: ravintoa ja suvunjatkamista. Toisaalta Marsin kiivautta kaivataan myös korkeampiin päämääriin: ilman saastaa silpovaa arkkienkelinmiekkaa ei kukaan Bach tai Durer tässä maailmassa luo yhtään mitään.

Aistillisen jaottelu mielivään ja kiivaaseen osaan tuo kirkastusta kysymykseen: mikä pakottaa miedät lykkäämään oikeudenkäyntejä rikollisia rakastettujamme vastaan silloin kun välitön mielihyvä on kyllin voimakas huumatakseen aistimme? Vastau: mielivä osa.

Entä mikä saa meidät raahaamaan ihovoiteilta tuoksuvan rakastettumme vuorokausiksi pimeään kosteaan kellariin, ripustamaan hänet kattokoukkuihin ja ruoskan sekä kynttilänliekin avulla kiduttamaan käärmeenkielisestä rikollisesta tunnustuksia kaikkein karmivimpiin rikoksiin. Vastaus: kiivas osa.



Edelleen Agrippa vastaa Proustin kertojan huoleen Albertinen suhteesta neiti Vinteuiliin:

"Therefore let no man wonder that the body, and soul of one may in like manner be affected with the mind of another, seeing the mind is far more powerfull, strong, fervent, and more prevalent in its motion then vapours exhaling out of bodies; neither are there wanting Mediums, by which it should work, neither is anothers body less subjected to anothers mind, then to anothers body. Upon this account they say, that a man by him affection, and habit only, may act upon another."


Ja sosiaalisista suhteista yleensä Agrippa mainitsee järkevästi:

"Therefore Philosophers advise, that the society of evill, and mischievous men must be shunned, for their soul being full of noxious rayes, infects them that are near with a hurtfull Contagion. On the contrary, they advise that the society of good, and fortunate men be endeavored after, because by their nearness they do us much good. For as the smell of Assa-fetida [asafetida], or Musk, so of bad something of bad, of good something of good, is derived upon them that are nigh, and sometimes continues a long time. Now then if the foresaid Passions have so great a power in the Phantasie, they have certainly a greater power in the reason, in as much as the reason is more excellent then the Phantasie; and lastly, they have much greater power in the mind; for this, when it is fixt upon God for any good with its whole intention, doth oftentimes affect anothers body as well as its own with some divine gift. By this means we read that many miracles were done by Apollonius, Pythagoras, Empedocles, Philolaus, and many Prophets, and holy men of our Religion.

YKSINKERTAISIMMAT ELIÖT

ovat tämän maailman valtiaita monimutkaisimmat asiat muuttuvat naurettavan päivänselviksi
viileimmät vetimet ovat laadukkaan tyylikkäitä vartalonmyötäisiä
Fruit of the Loomin Slim Fit –malleja
lämpimimmät hetket vietetään vankityrmässä
sivistyksen parissa
Cooleimmat tennarit suljetaan ristiin kulkevilla tarroilla
kuumimmat viihdenumerot! Härskeimmät kännyherkut!
helpoimmat kylvökukat ehtivät kukkia viileänäkin kesänä
vaikeimmat kysymykset siirrämme CAD-Q:lle
makeimmat mansikat maistat Liqueur de Tequila Rosessa
happamimmat omenat ovat parhaita viininvalmistukseen
karkeimmat soluvirheet syntyvät tiheyden kasvaessa
hienoimmat erot todennäköisesti mielikuvituksessamme
parhaat ihmisaivot sisältävät haudattuja läpivientejä
niitä käytetään siellä missä niitä tarvitaan
huonoimmat homosuhteet päättyvät aivan yhtä katkeraan keskinäiseen syyttelyyn kuin huonoimmat heterosuhteet
tavallisimmat etunimet 1500-luvulla Mikkelin pitäjässä
olivat Lauri, Pekka, Paavo ja Antti
harvinaisimmat ruohokanukka, jalkasara, mäkivirvilä,
suovalkku ja kaiheorvokki
sykähdyttävimmät muunnelmat saattavat kattaa koko maailman
suurimmat kultahiput mainittiin ainoastaan 30-40 g painoisiksi
pienimmät teollisuustimantit maksavat alle yhden euron karaatilta
lyhimmät heitot palkittiin tällä kertaa
pisimmät mitatut hetulat ovat 4 metrisiä
mukavimmat terveyskeskukset löytyivät Kauhavalta
hikisimmät huojujat pääsevät tietenkin saunomaan
ja peseytymään lämpimässä vedessä
seksikkäimmät alat on priorisoitu sijoittajien,
päättäjien, median ja jopa kansan toimesta
kylmimmät mitatut olosuhteet aurinkokunnassa
(-235°C) pompittavimmat jne biisit
yksinkertaisimmat asiat ovat kadoksissa

ETUNIMI

Tiedämme että ruotsin maakuntien erottamiseen toisistaan kartalla riittää neljä väriä. Kun muualla maailmassa ainutlaatuinen tai omaperäinen etunimi lapsella on takuuvarma enne täydellisestä taviksesta ja xeroxkopiojäljestä, venäjällä Sergei tai Aleksei, Natalia tai Tatajana ovat omaperäisintä mitä nimenantaja voi keksiä.

Nimi Sergei, sen varmempaa takuuta neroudesta, herkästä poikkeusyksilöstä, matemaattisesta lahjakkuudesta, jonka elämä tulee kulumaan vankiloissa, sotapalveluksissa ja rangaistussiirtoloissa ilman kynää ja paperia, ei venäjällä ole. Erottavaksi tekijäksi jää siis sukunimi.

Lapsen täydellisen keskiarvoisuuden ja tavallisuuden korostamiseen etunimessä tuntuvat äidit venäjällä, missä kaiken normipoikkeaman tuhoamisella ja kiduttamisella on vankat perinteet, paneutuvan yhä nykyäänkin suurella huolella.

25.8.2004

OLEN KUUNNELLUT

viimeaikoina ja suosittelen seuraavia:

Reich, Steve
City life


MOZART, WOLFGANG AMADEUS
PIANO SONATAS
Mitsuko Ushida


WIESLER, MANUELA
FRENCH SOLO FLUTE MUSIC


BACH, JOHANN SEBASTIAN
SONATA, BWV 1030 IN B MINOR


MALMSTEEN, YNGWIE
YNGWIE J. MALMSTEEN'S RISING FORCE


AC/DC (ESITT.)
HIGHWAY TO HELL


WILSON, RANSOM
FLUTE MUSIC BY LES SIX


HÄNDEL, GEORG FRIEDRICH
THE COMPLETE FLUTE SONATAS


QUANTZ, JOHANN JOACHIM
FLUTE SONATAS


KRAFTWERK ((ESITT.))
THE MAN MACHINE


EYCK, JACOB VAN
DER FLUYTEN LUST-HOF



TAKEMITSU, TORU
WORKS FOR FLUTE AND GUITAR




Lukenut:

PALSA, KALERVO
ELÄKELÄINEN MUISTELEE : HARMAA KOMEDIA

MITEN TAATA

ihmisarvoinen elämä
hoitolaitoksissa jossa Mozartin elämää pidetään jonkinlaisena vertailukohtana
miten taata tiedon laatu Internetissä
miten taata se, että julkisissa palveluissa riittää työvoimaa
miten taata naisten ja miesten yhtäläinen edustus
miten taata kansalaisten turvallisuus
täytyy ymmärtää, ettei enää missäänpäin maapalloa löydy paikkaa, jossa voitaisiin
taata turvallisuus sataprosenttisesti
miten taata tuleville polville tuntuma
miten taata jatkuvuus toiminnalle
miten taata banaanien nopea kierto
miten taata sukusolujen riittävyys
miten taata alkujaon tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus
miten taata syrjäytyneille riittävä vähimmäisturva
miten taata öljy- ja kaasukuljetukset eteläisiin osavaltioihin
miten taata maailman ruokaturva
miten taata laadukas kätilötyö
miten taata näkyvyys, kun ollaan kirkkotilassa
miten taata pyöräilykypärän päässä pysyminen
mikä on tietojärjestelmä
miten se liittyy organisaation toimintaan

ELÄINFAABELIT

etenkin Aisopoksen ovat hyviä esimerkkejä topologisista kuvauksista. Kaikki metrinen geometria on redusoitu pois ja kuvaukseen on jäänyt enää topologinen yhtäpitävyys itse psykologisen hahmoon.

Eläinkunta ja luonto on eränlainen topologisten funktioiden Autocad-kirjasto, josta runoilija aamukahvinsa yhteydessä poimii sopivat päivän työskentelyynsä.

Myös Pablo Nerudan kysymysten kirja toimii topologisten invarianttien alueella, kuten kaikki oikea surrealismi.

Agrippan ja Brunon kaltaiset varhaiset fenomenologit ja luonnonpsykoanalyytikot tarjoavat runsaasti topologisia funktioita ja invariantteja nykyaikaisen Autocad-runoilijan työkalupakkiin. Kuten myös Ovidius ja kansansatujen nimettömät sepittäjät.

Pellisen Satuja

24.8.2004

PAHA SILMÄ

Francis Baconin esseisiin kannattaa tutustua.



Esseessään kateudesta Bacon puhuu pahasta silmästä:"We see likewise, the Scripture calleth envy an evil eye; and the astrologers, call the evil influences of the stars, evil aspects; so that still there seemeth to be acknowledged, in the act of envy, an ejaculation or irradiation of the eye. Nay, some have been so curious, as to note, that the times when the stroke or percussion of an envious eye doth most hurt, are when the party envied is beheld in glory or triumph; for that sets an edge upon envy: and besides, at such times the spirits of the person envied, do come forth most into the outward parts, and so meet the blow."

Käsite evil eye on raamatusta, ja myytti siitä esiintyy monissa kansanperinteissä.

Proverbs 28:22: He that hasteth to be rich hath an evil eye, and considereth not that poverty shall come upon him.
Sananlaskut 28:22: Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute.

Poe puhuu eräässä novellissaan pahasta silmästä, hän käyttää myös nimitystä korppikotkan silmä.

Andrejev kuvaa Juudas Iskariottia: "Vaaalean sameana se (oikea silmä) sulkeutumatta sen enempää yöllä kuin päivällä, se tervehti aina samalla tavoin niin valoa kuin pimeyttä; mutta ehkäpä sen vuoksi että sen vierellä oli eloisa ja viekas toveri, ei tehnyt mieli uskoa sen täydelliseen sokeuteen." "...sirristeli näkevää pilkallista varkaan silmäänsä..."

Cornelius Agrippa BK 1:XX: "But some vertues are in things according to some parts of it, viz. only in the tongue, or eyes, or some other members, and parts; so in the eyes of a Basilisk, is a most violent power to kill men, assoon as they see them: the like power is there in the eyes of the Civet Cat, which makes any Animall that it hath looked upon, to stand still, to be amazed, and not able to move it self. The like vertue is there in the eyes of some Wolfes [wolves], which if they see a man first, make him amazed, and so hoarse, that if he would cry out, he hath not the use of his voice: Of this Virgil makes mention, when he sings, Moeris is dumb, hath lost his voice, and why?The Wolf on Moeris first hath cast his eye. "

Vergilius Bucolica yhdeksäs eklogi rivit 53-54: "nyt unohdettuja on monet laulut; äänikin pettiMoiriksen: suden silmä se ensin kohtasi moiriin." Suom. Teivas Oksala

Olenkohan jo tullut maininneeksi että naisystävälläni, tuolla tuossa divaanisssa uinuvalla suloisella pienokaisella, jo puolittain metafyysisellä epätodellisella olennolla, on tällainen paha silmä. Sen, vasemman silmän, ympärillä on suuri punainen luomi, aivan niin kuin siinä ystäväni maalaamassaan taulussa, jonka ostin jo monta vuotta sitten, ennusti. Nyt kun kumarrun tähän aivan lähelle voin huomata kuinka tarkasti hän edelleen varjelee salaisuuttaan: näin sydän yön hämäryydessä se näyttää olevan kuin rapistunut mosaiikki tai jokin tuhat vuotta vanha hilseilevä alttarimaalaus.

Punasilmäinen tyttö oli ollut pienenä kovin harmissaan silmästään. Kielillä puhuvien kissojen ja räkivien kamelien Alma Atassa Syyriasta palanneet äiti ja isä olivat tutkineet mahdollisuutta leikkaukseen. Mummo oli sanonut että Jumala on sinun silmäsi maalannut ettei sinua kadottaisi. Ja niin tosiaan on. Vaikka tyttö kaikin keinoin, ihovoitein ja maalein, yritti peittää silmänsä, se loisti kuin kiusallaan ja paljasti hänet ihmisille. Ja hänen laisiaan ihmiset joko sydämestään rakastavat tai, ja useammin kyllä, vihaavat.Minut se silmä näki ensin, kuin saaliseläimen, ennen kuin ehdin mitään huomata tai edes liikahtaa -niihin paikkoihin ei vihkiytymättömän pitäisi mennä ollenkaan kiertelemään. Ja nyt olen vankina tässsä kuilussa joka vie terveyden, järjen ja luultavasti hengen.

Onneksi matemaatikko Albertus Magnus (Book of Secrets) tarjoaa lääkettä vaivaan: "...mustaa onyksia käytetään rakousnauhoihin ja torjumaan paha silmä."

Malleus Maleficarum: "On noitia jotka toimeenpanevat halujaan pelkällä katseella tai silmän välähdyksellä."

Agrippa puhuu pahan silmän kyvystä lähettää lumoavia amorinsäteitä, ja tulkitsee kiinnostavasti tämän kaltaisen rakastumisen ja lihallisen viähtymyksen yhtä kaikki noitien lumoukseksi: "Whence Apuleius saith, Thy eyes sliding down through my eyes, into mine inward breast, stir up a most vehement burning in my Marrow. Know therefore that men are most bewitched, when with often beholding they direct the edge of their sight to the edg [edge] of their sight that bewitch them, and when their eyes are reciprocally intent one upon the other, and when raies [rays] are joyned to raies, and lights to lights, for then the spirit of the one is joyned to the spirit of the other, and fixeth its sparks: So are strong ligations made, and so most vehement loves are inflamed with the only raies of the eyes, even with a certain sudden looking on, as if it were with a dart, or strokepenetrating the whole body, whence then the spirit, and amorous blood being thus wounded, are carried forth upon the lover, and enchanter, no otherwise then the blood, and spirit of the vengeance of him that is slain, are upon him that slayes him." Book I:L

OIREITA

Kirjaan tänne lähinnä itselleni muistiin:
- eilisestä: kaula leuan alta jostain kurkkutorven ja siinä oikeallapuolella olevan lihaksen välistä jomottava, kipeä, kosketusarka. En ole varma onko se imusolmuke, mutta luultavasti ja hieman ehkä turvoksissa
- vatsa kumman sekaisin
- vasemmalla puolella korvassa tuntuu aika ajoin painetta
- aivan kuin alavatsassa jossakin nivusten yläpuolella vasemmalla tuntuisi jomotusta aikaajoin. tästä asiasta kävin lääkärissä jo kesäkuun alkupuolella jolloin oireet olivat selvempiä. lääkäri ei tietenkään, niin kuin kukaan lääkäri ei koskaan, osannut selittää vaivaani
- kokonaistila: lähes toimintakyvytön

"So the Soul being strongly elevated, and inflamed with a strong imagination, sends forth health or sickness, not only in its proper body, but also in other bodies." Agrippa BK I:LXV

ON TOTTA SE MITÄ CIORAN SANOO

että psykologia ja psykiatria on rangaistus kyllästymisestä ainaiseen sotimiseen. Psykoosi voidaan välttää vain kanssaihmisten. lähinnä vihamiesten systemaattisella tappamisella, tuhokoneitojen organisoinnilla ja muulla hyödyllisella puuhastelulla.

"Tuhat sodan vuotta lujittivat Lännen: 'psykologian' vuosisata on vienyt sen perikatoon." Cioran

Cioranissa hätkähdyttää suuri rehellisyys. Rehellisyyttä voi lähestyä vain kilpailemalla terveesti ja tosissaan pessimismin ja kyynisyyden vaikeissa, liian houkuttelevissa lajeissa. Pidän Cioranista vaikka hän onkin lähes häpeällisen, terve ja aivan liian optimistinen ollakseen todella rauhoittava tuhonprofeetta: "Leukemia on puutarha jossa Jumala kukoistaa"

Ne, joille tämä vielä tämäkin jälkeen on kilpailua, voivat kilpailla siitä kuka saa kunnian olla viimeinen ihmisistä. Ihmiskunnan viimeinen edustaja. Jopa tässä surkeassa tahdikkuuskilpaillussa olen tuomittu häviämään. Sillä miten taata ihmisarvoinen elämä hoitolaitoksissa, jos jonkun Mozartin elämää pidetään vertailukohtana?

Ainakin se on varmaa että meidän jälkeemme jääkiekkoilijat ja puolivillit lännenkenraalit, muut sekasikiöt ja suoranaiset virheet jo viljavana täyttävät koko maan niin ettei armottomassa tukahduttavuudessa jää poikkeuksille tilaa. En toivoisi aurinkoisia, paahteisia helvetin päiviä heidän jälkikasvulleen siinä erämaassa jonka heidän isänsä koko välinpitämättömyytensä ja tyhmyytensä voimalla valmistaa.

"laukkaamme kohti halvauksen horisontteja, vihoviimeisiä ihmeitä, kauhun kulta-aikaa." Valery

MAAPALLO

avaruudesta nähtynä se on valojen helminauha pitkin rantaviivaa: pienet siiventyngät kasvavat kummallakin puolella valtamerta. Keskustaa hallitsee saksalainen lastenkoti, kiinalainen sairaala, japanilainen koulu ja amerikkalainen päiväkoti. Jäteasemaa hallitsee ylikansoitus. Tunnettu on monimuotoisesta elämästään tämä maapallo.


Merenpinta on näihin aikoihin korkealla ja kuivamateriaalitiheys liian vähäinen. Mantereet jäävät kauas toisistaan eikä pohjiamyöten pääse kahlaamaan. Aasinsillat kuuluvat aaseille. Lento- tai purjehdustaitoa kysytään vapaudenkaipuisilta. Se on lomamakailijoille liikaa, siitä olen oppaan kanssa samaa mieltä. Kun merenpinta laskee ja kuivamateriaalitiheys lähenee ääretöntä, saaret lähestyvät toisiaan: hyppy tai askel riittää siirtymiseen. Sen verran voi vapaamatkustajalta vaatia.

23.8.2004

MOZART

kirjallisuus kai yleisesti tuntee tosiasian että Beethovein Kuutamosonaatin kolmas osa (ja vähän koko tuotanto) on melkein suoraan Mozartin C-molli sonaatin ensimmäisen osan inspiroima. Chopin taas on kokonaan Mozartin F-duuri sonaatin tuote.

Mitsuko Ushidan Philips Classicin Mozartin sonaattien kokonaislevytys on suositeltava.

Sietämättömintä musiikkia mitä tiedän on Rachmaninovin pianosävellykset. Karmivaa harmonisesti jännitteetöntä paukutusta.

Suomalaisen bändin XL:n Jukola on vierailevine Michael Breckereineen yhtä lähellä tylsyyden huippua. Pekka Pohjolan Urban tango josta levystä tämä bändi tuntuu saaneen kaikki vaikutteensa oli vielä aikanaan kaksikymmentä vuotta sitten jotenkin tuore levy.

22.8.2004

NOITIEN

on yleisesti raportoitu pitävän demonirakastajia, ja jopa avioituneen itsensä saatanan kanssa. Aiheesta Malleus Maleficarum:

"Kaikki noituus lähtee lihanhimosta, joka on naisessa kyltymätön. Sananlaskut 30: Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää": tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".

Siksi tyydyttääkseen himonsa he antautuvat jopa paholaisille."

Naiset eivät ole pelkästään kontrolloimattoman himonsa vaan yhtä paljon luontaisen ilkeytensä ja lapsenmielensä ajamia:

"On esitetty syitä miksi naiset ovat miehiä useammin taikauskoisuuteen taipuvaisia: 1) he ovat herkkäuskoisempia, 2) naiset ovat luonnostaan vaikutuksille alttiimpia ja valppaampia vastaanottamaan edellytyksiä hengiltä, 3) liukaskielisyytensä takia... naiset ovat älyllisesti lasten tasolla... mutta luonnollinen selitys on, että he ovat miestä lihallisempia ja nauttivat lihasta moninverroin miestä enemmän... 4) naisella on erittäin heikko muisti, ja hän on kykenemätön mihinkään hermeettiseen muistitekniikkaan." Malleus Maleficarum

Germaanisten keskiaikaisten oppimestarien Malleus Maleficarumia on yleensä pidetty maailmanhistorian pahamaineisimpana kirjana, ei vähiten siksi että sitä käytettiin inkvisition noitavainojen oppikirjana. Mutta aikakautemme ihminen on ehkä jälleen kypsä löytämään siitä ravitsevia viisauden sanoja: virkistystä ja myötäelämää tuhotulle, poltetulle ja loppuunkidutetulle sielulleen.

"Verrattuna siihen ikävystyneisyyteen joka odottaa minua, tämä nykyinen vaikuttaa niin miellyttävän sietämättömältä, että pelkään sen sisältämän kauhun ehtymistä." Cioran

LÄHDETÄÄN JO

Hyvä on. Tulkaa mukaan ryhmä. Sitten: tulkaa olkaa hyvä, minun kanssani, levähtäkää vähän. Kuiskaus jatkui pitkään tuollaisena, kunnes se vaihtui: Tulkaa, tulkaa, tulkaa. Tulkaa, tulkaa, tulkaa. Oi Travuska. Kuulkaa, kaikki janoavaiset, Kallistakaa korvanne. Tulkaa kertomaan lisää. Tuokaa tullessanne kahvileivät. Me keitämme kahvit. Herra Aurinko tuon sulle Alfredo Garcian pään. Yllätys, yllätys. Virheet. Kantakaa Lassi jo pois. Ei hän tänne saa jäädä nukkumaan. Hyvät juhlavieraat tulkaa auttamaan niin mennään kantamaan Lassi jo pois. On meillä viskit ja rommit erikoiset oluet paukut ja pommit. Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi. Ja tiiltä käyttetään kivenä, ja maapihkaa laastina. Mikä on Neurofoni? Tulkaa mukaan heti alusta lapset tänne en mä tapa teitä, päitä keitä, jokeen heitä. Tulkaa raviradalle, kun haluatte pois kaupungista.

LIHA JA AJATTELU

, turha ajattelu, eivät sovi yhteen. Liha pakenee sallibändytreeneihin liiasta ajattelusta, rentoutuu ja on taas oma antieroottinen itsensä. Hengelle ajattelu on päinvastoin ainoa pakokeino lihan kiduttavan saastaisesta ansasta. Vain ajattelemalla, keskittymällä, voi voittaa masennuksen, joka kliinbisesti tarkasteltuna ei ole muuta kuin lihan voitto hengestä. Urheiluun, halonhakkuuseen tai muuhun epäeroottiseen sijaistoimintaan pakeneminen vain pahentaa masennusta, uni ja rentoutuminen ovat kuin myrkkyä. Vain yötäpäiväinen ajattelu voi tuoda ambrosiaisen olotilan, nostaa hengen lihan kuopasta eroottiseen normitilaan.

Hengelle vain ajattelu on elämää, lihalle salibändy.

"Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea. " San 28:12

21.8.2004

SIELUN KUOLEMATTOMUUS

on harvinaisen helppo todistaa: ne jotka ovat joskus olleet katatonisessa tilassa tietävät että vaikka ruumiin toiminnot ovat lähes lamaantuneet, eikä aivotoimintaa voitaisi millään EKG:llä havaita, sielu kuitenkin valvoo. Sama pätee äärimmäiseen humalatilaan, masennustilaan ja orgianjälkeiseen tyhjyyteen. Ja sama tulee pätemään myös kuolemaan.

Tiedän että suurimman osan ihmisistä järki ei tule hyväksymään näitä väittämiä. Ja ihmisen omaan järkeen ja todistukseen on tässä asiassa viisainta luottaa.

Siksi on syytä epäillä onko suurimmalla osalla ihmisistä sielua. Onko sielu kriittinen luonnonvara?

Modernin ja postmodernin ajan kiistattomia etuja on se että me emme teeskentele. Ja juuri se että totuus avautuu silmille sellaisena kuin se on tekee tästä ajasta myös sanoin kuvaamattoman ahdistavan.

20.8.2004

LEHDON PÄIVÄSTÄ

paras Kiiltomadossa näkemäni arvostelu: "Lehdon koneproosassa ei tunnu kuningas Midaksen kaiken kullaksi muuttavaa käden kosketusta, siinä kajahtaa viisaan Silenoksen läpitunkeva nauru - parasta on olla ei mitään. Markkinatalous ei kohtele taiteilijaa etuoikeutettuna luojana, se tekee hänestä loisen ja kuluttajan, työläisen ja tuottajan. Lehdon avantgardetekoa on katsottava situationisti Guy Debordin aurinkolasein. Hänen mukaansa me elämme spektaakkelin yhteiskunnassa, jossa elämän kaikista piirteistä irtaantuneet kuvat sulautuvat yhteiseen virtaan, jossa elämän aiempaa ykseyttä ei voida enää palauttaa. - Spektaakkeli ilmenee valtavana myönteisyytenä, joka on kiistatonta ja luoksepääsemätöntä. Ainoa, mitä se sanoo, on: "Kaikki mikä ilmenee on hyvää, kaikki mikä on hyvää ilmenee." (sitaatit suom. Tommi Uschanov, Nuori Voima 2/04)
Leevi Lehdon Päivä lässähtää markkinayhteiskunnan arkeen ku kakkuri sulaan. Se ei heijasta, se ei ole kuva, se on spektaakkelin TOSI, EPÄTODEN MO(NU)MENTTI: IKÄVYSTYKÄÄ!
Kirjan ulkoasun on suunnitellut Taideteollisen korkeakoulun professori Tapio Vapaasalo. Päivän kaunista graafista pintaa taivaltaessanne muistakaa myös Friedrich Nietzschen sanat helmikuulta 1871: Uns hat die griechische Kunst gelehrt, dass es keine wahrhaft schöne Fläche ohne eine schreckliche Tiefe gibt; ei ole todella kauniita pintoja ilman kauheaa syvyyttä."

Aronpuro

Aronpuro unohtaa, että alkusointuisessa kielessä kuten suomenkieli aakkosjärjestyksen käyttäminen ei suinkaan tuota sattumanvaraisuutta lauseyhdisteissa. Riippuu vain siitä millaista kieli on laadultaan. Kuinka paljon sanajärjestys painottaa informatiivisimpia sanoja lauseen alussa. Sanomalehtikielen äärimmäinen tautologisuus tulee Lehdo teoksessa hienoina pakottomina rakenteina esiin.

"Aronpuro tuli eilen messukylän kirjastonovella vastaan, hienotsauvakävelysauvat kädessä."

Lataa Päivä.

19.8.2004

AJAN JA LÄSNÄOLON TARKKAILU

-



tämä on luultavasti, ei yhtään parempi
mutta hedelmällinen, lähtökohta

tiedänhän etten kestä toistuvia nautintoja

turvallisia lauseita jotka merkitsevät paljon


sampanjalasit kädessä K-teorian avajaisissa
alastomuus tuottaa omalaatuista liikettä

tyhjällä tarjottimella riisin häikäisevä
yksittäisyys. tarjoilija tarjoaa kohtuaan
vuokralle. veri on paljolti elimissä mukana

tunnen sen.

sisäkorva on tasapainoelin
jonka muuntautumiskyky ei suinkaan ole ääretön:
tukiaseman kantavuudella on rajansa



on se ihme ja kaikki katsovat minua

tuntuu vaikealta ajatella että olisin tässä
kaiken luonnon valtias, valinnan ja vaivan lopputuote

mutta miten on tulkittava tämä hiljaisuus
harmaan imelä snautseri

tekisi mieli paeta, päättäväisellä ja suunnitelmallisella toiminnalla
mistä tahansa. vaikka oman pään sisältä

trelliskissa hyppää tasanteelta
suustani purkautuu lupaava lause

hiljaisuus, vanhaksi käyneitä keskinkertaisuuksia,
piikkilankateknologiaa, sienipilviä horisontissa.


minä en muista näin kirkasta syksyä nähneeni

LABYRINTTI

on helppo piirtää: piirretään pohjakuvio, piirretään risti. Rakentajalle se on päänvaiva, katsojalle kauhistus. Täysin funktionaalinen rakennus, ihmisen itselleen rakentama provosoiva hauta. Se haastaa kävelykierrokselle.

Tämä on Ponoin pohjoinen labyrintti, loputtoman turhautumisen keskipiste. Paljaan silmän astrologia kertoo: labyrintin keskuksena on aurinko. Kaiken kuivattava, kokoonpolttava abstraktio.

Labyrinttiä vartioi Donatellon tilaa jäsentävä Maria Magdalena, ja Michelangelon keskeneräinen Pieta. Renesanssin ekstaasit, mistä lie varastetut. Ne vartioivat kulkemasta tästä portista.

Heinikossa erämaan laidalla mittarimato kohoaa ruohonkortta neljännen jinjon kanssa AWGN-meren pohjalta. Olisiko niin, että transsendenssi liittyy vahvasti tähän tilalliseen hahmotukseen, kun tila lakkaa olemasta pelkkä metafora.

Labyrinttipyramidin päällä, labyrintin jälkeen pienessä ruukussa on etanan sylkeä. Sfinksin nenän päässä, Sfinksin sisässä, kilpailupyramidin sisässä, tiedän, on Darwinin muinainen sähke valettuna teräsbetoniin. Tämä labyrintti on näkymättömyyden esisaste. Uteliaisuus pakottaa katsomaan mitä kulman takaa avautuu.

Joku sisälläni sanoo: "älä katso kulman taa, sieltä avautuu katu"

Minos on kuollut.

Ajallisuus ottaa kuristusotteen. Saisi kaikki tapahtua yhdellä kertaa.

KASVOILLA

-


ilotulituksen suomenmestaruuskisat
naisen keskikaarevuus
nolla
kuperuus kontra koveruus
keinosydän jossa polttokenno
osasmuodossa jääkylmää sydänverta
kaikkea insinööri keksii

CHERNOBYLIN ELEGIAT

maa on julistanut sodan hedelmättömyydelle

kasvu on verrannollinen levon täydellisyyteen

teknologiaa edustaa hevosen vetämät rattaat

torjutut liikkeet muuttuvat eläimeksi

joka voi tehdä itsensä hyödylliseksi, tehköön

kehitys on aina suurempaa yksinkertaisuutta

mielikuva maasta

syntyy tien kunnon pohjalta

se perustuu tiettyyn toistoon

lämpötilan ja tuulensuunnan vaihteluun

JOHN ASHBERY (1927-)

Aki Salmelan hienosti suomentamassa John Ashberyn Valveillaoloa kokoelmassa pistää silmään eräs seikka: nuoruuden ironia ja postmodernismi väistyy puhtaan runouden, klassisen surrealistissävyisen ilmaisun tieltä. Kaikki parhaat runot on kirjoitettu viime tai tällä vuosikymmenellä. Siis yli 60 vuotias mies on ne kirjoittanut! Vanha mies mutta nuorempi kuin koskaan? Salmela on valinnut mukaan tätä osastoa suhteellisen kattavasti. Ei ole väärin sanoa että näinä aikoina Ashbery on oma lukunsa. Ja keväällä jos luoja suo tämä amerikan iso poika, ehkä Paavo Haavikkoakin nerokkaampi runoilija, julkaisee taas uuden kokoelman.

18.8.2004

POINCARE

Kukahan suomentaisi ja kustantaisi Poincarén Science and Hypothesis (1901), The Value of Science (1905), ja Science and Method (1908)? Arthouse?

... to make geometry ... something other than pure logic is necessary. To describe this "something" we have no word other than intuition.

Tämä Kari Enqvistin artikkeli aiheesta on minusta aika lattea, aivan kuin taivaanmekaniikka kiinnostaisi meitä niin kuin ruohoa märehtivää lehmää, että koska se aurinko putoaa.

Se mitä tarkoitan hahmoalttiudella on oikeastaan sama kuin topologiassa puhutaan invarianteista: "Topologian perusongelmana voidaan pitää n-ulotteisten monistojen yleistä luokittelua mahdollisimman pitkälle. On siis kehitettävä topologisia invariantteja, joiden avulla kaksi annettua monistoa voidaan topologisesti erottaa toisistaan. Topologisesti ekvivalentteja monistoja sanotaan homeomorfisiksi. Kaikkien monistojen täydellinen luokittelu tiedetään periaatteessakin ratkeamattomaksi ongelmaksi ulottuvuudesta 4 alkaen. "

Esimerkiksi kansansatujen ja dekkareiden juonet ovat eräänlaisia monistoja. Samoin yksilön kokemukset. John Ashberyn lauseen tajuaminen tapahtuu tietynlaisten topologisten vastaavuuksien seulonnassa. Topologisesti identtiset hahmot resonoivat keskenään ja muodostavat pareja, ketjuuntuvat. Tätä Poincare kutsuu intuitioksi.

"Topologinen invariantti on luonteenomaisesti globaali invariantti, joka antaa informaatiota tutkittavan kohteen kokonaishahmosta."

Tyypillinen n-monisto on linnun siipi. Se muodostaa topologisen jatkumon kaikkien linnunsiipien lävitse. Linnunsiivistä muodostuu ikään kuin koko maanpiirin käsittävä verkko, graafi tai helminauha jos niin halutaan. Kun siivet lentävät ristiin, umpisolmuun, olemme solmuteorian aamunkoitossa. Linnun siivellä on topologisessa mielessä paljon muitakin ominausuuksia, ulottuvuuksia, kuin komiulotteisesta metrisestä geometriasta ja neljännen ulottuvuuden ajasta voisi päätellä. Siksi se on n-ulotteinen avaruus.

Puhtaasti topologisella, kaikesta konkretiasta irrotetulla linnunsiivellä taas on vastaavuuksia, puhtaasti mielikuvituksellisten, henkisperäisten, vailla konkretiaa olevien topologioiden joukossa. Tilatopologia voi löytää vastaavuuden aikatopologiasta tai vielä abstraktimmasta hahmosta. Tätä transformaation polkua toimii intuitio, värähdellen konkretiamaailman ja ideamaailman välillä, palaten ideatasolta aina uuteen konkretiaan.

Nuo intuition polut ovat tavallaan moniulotteisen säiekimpun yksittäisiä säikeitä, motiiveja, joita seuraamalla voidaan tiettyä ominaisuusdynamiikkaa ekstrapoloida. Runous on aina yli 4-ulotteista.

Miksi tällaisia liikevapauksia tarvitaan luovassa ajattelussa?:

"Uusi avainkäsite on dualiteetti, jonka lähtökohtana on suomalaisen Claus Montosen ja englantilaisen David Oliven paperi vuodelta 1977. Sen sitaatti-indeksi Stanfordin lineaarikiihdytinlaboratorion hep-th-nimisessä tietokannassa näkyy olevan tällä hetkellä jo 458. Dualiteetit ovat eri fysikaalisten teorioiden välisiä vastavaisuuksia, joissa yhdessä teoriassa vaikea ongelma saattaa "duaalisessa" teoriassa olla ratkaistavissa. "

Se mikä fysiikan kielellä tarkoittaa ratkaisua on runouden kielellä kuvaus. Runous etsii kuvaustapaa, tehokkainta kuvausta. Vaikeasti kuvattava hahmo saattaa duaalisessa maailmassa löytää konkreettisen ilmauksen.

17.8.2004

IHMEEN MÄÄRITELMÄ

-




Mikä ihme on Lusa?
Mikä ihme on turvesauna?
Vain ihme voi pelastaa meille päivän
kuolemalta. Ihme kyllä.
Se on hajottanut rivit
ja sotkenut ne väärään järjestykseen...

Ihme on fantasia sille joka joutuu kävelemään.
Autonomistajalle se on tapa matkustaa
kädet irti ratista.
Ihme olisi jos joku meidät kuljettaisi ilman
että siihen kuluisi aikaa.
Sama juttu nyt ja antiikissa,
ihmiset kulkisivat kuin aasit lieassa.
Mitä sekin olisi.

Mikä ihme on tyyli?
Suomen ihme.

Se toistuu usein
ja näkyy 50 kilometrin päähän
merelle.

Ihme on siinä että se on todella pieni
ihme, Määrätietoisen strategisen työn tulos
dosentti
ja kokenut tutkija ja tutkimusjohtaja.

Porsgrunnin ihme,
korkeus 145,5 metriä
2 miljoonaa kivikuutiota.

Ihme on oikeastaan vain tapahtuma.
Jumalan viesti: mahdoton on mahdollista.
Ihme on edelleen se että syntiä tehnyt saa armon.
Tämä ihme on historiallinen tapahtuma.

Mikä ihme on sinkkuäiti?

Nainen jolla on tilava asunto?
Se on fantasia puutteessaelävälle.
Avioituvalle se on arkipäivää.

Koska ihme on aivan uskon ytimessä
on syytä katsoa minkälainen rakenne
sillä on lähemmin tarkasteltuna.
Mistä ihmeessä siinä on kysymys
muusta kuin että se on tapahtunut.

Ihme on kiltti pieni tamma.

Toinen ihme on se
että Pedro Hietasen joululevy ”Joulun ihme”
on ylittänyt kultalevyrajan!

Milanon ihme on anarkistinen satu
että ruokaa lähes kaikille riittää.
Jumalan suurin ihme ei ole yliluonnolliset asiat.
Jumalan suurin ihme on ihmisen pelastus.
Ihme on sekin.
Ihme on sekin.

Mutta mikä ihme on cookie?

NAISTEN APU

-
Pariisissa voi saada jotain aikaan vain naisten avulla, sanoi joku Rousseaulle

Tämän voi kyllä yleistää kaikkialle. Jos naisia ei ole, jos naisista ei ole, mitään ei voi saada aikaan.

Ilotytössä on kaikki tämän maailman ilo jo puhtaaksiviljeltynä: kyky muuntaa elintasoksi ulkosynnyttimien puhdas muoto.

Ainoa mikä tekee saamattomaksi, vakavaksi
ja lopulta tylsämieliseksi tosikoksi on peniksen turhat vaatimukset.

Toisaalta Jutilahan teki erottelun tosissaan olemisen ja vakavissaan olemisen välillä.
Vakavissaan ei kannata olla, ei kannata yrittää liikaa, se menee yli.
Tosissaan taas on hyvä olla.

"Kaikki, mistä on suoriuduttu, lannistettu"

Anhava

ALKOHOLIKULTTUURIA RAJAN TAKAA

Ystäväni vei minut paikkaan nimeltä Drinkclub 333. Se on siitä erikoinen paikka, että sisään pääsee vain omaamalla sopivan pärstän tai olemalla vipkerhon jäsen. ystäväni on jäsen. Sisäänpääsymaksu on 1000 paikallista rahayksikköä eli noin 30 dollaria. Loisteliaan loungetyyppisen yökerhon ja kasinon erikoisuuksia on muun muossa asiakkaille koko illan ilmainen. laatutietoinen ja monipuolinen alkoholitarjoilu. Tilauset tehdään pöydistä tarjoilijoiden välityksellä.

Kun sisäänpääsymaksun hintaan alkoholia saa nauttia niin paljon kuin pää kestää, seurasinkin suurella kiinnostuksella asiakaskunnan humalatilan kehittymistä. Ihmeekseni en nähnyt koko illan aikana ainoatakaan päihtynyttä henkilöä, en edes yhtäkään horjahtavaa askelta.

LAINATTUA

Tuli&Savu: Kenneth Goldsmith: "Eräs suuria harhakäsityksiä internetin suhteen on juuri se, että se mukaa tulee tekemään tyhjäksi_______ ja panemaan päiviltä _______ (täytä tyhjät kohdat). Näen netin kernaammin lisäkkeenä, joka ei aiheuta minkään aiemmin olleen katoamista. Tämä merkitsee, että asiat elävät rinnakkain virtuaalisessa ja fyysisessä maailmassa. Kirjat eivät tule katoamaan, ne vain täydentävät verkossa julkaistua. Niin kauan kuin parempaa ratkaisua ei keksitä, emme halua ottaa e-book-lukijaamme tai kannettavaamme mukaamme rannalle lehdenlukua varten."

"Vuosina 2000-2001 otin vielä yhden askeleen eteenpäin sarjassani "epäluovia kirjoituksia", joista yksi on New York Timesin transkriptioon perustuva Day. Halusin tehdä oudoksi meille kaikille kaikkein tutuimman kirjoitetun kielen muodon eli sanomalehden, ja katsoa mitä tästä syntyisi. "Kirjoitin puhtaaksi" koko yhden päivän numeron sisällön (kaikki missä tahansa kohtaa lehteä esiintyneet sanat tai kirjaimet, yhtä lailla toimituksellisen kuin mainossisällönkin). Lopullinen käsikirjoitus on yli 900 liuskaa ja sisältää aivan kaiken: urheilutulokset, elokuvaohjelmat, pörssikurssit, luokitellut ilmoitukset jne.
Jälleen - aivan kuten Soliloquyn tapauksessakin - projekti tuli sisältämään paljon muutakin kuin yhden tekstin transkriboinnin toiseksi. Jo yksinkertainen kopiointitoimenpide edellytti kymmeniä erilaisia päätöksiä. Niinpä myös Soliloquyyn pätee, että se on äärimmäisen keinotekoinen ja teennäinen teksti. Tällä tavoin olen päätynyt havaitsemaan, että jo minkä tahansa tekstin yksinkertainen kopiointi on ymmärrettävä validiksi kirjoittamiseksi. Kielen siirtäminen paikasta toiseen on epäluova luova teko. Näin meidän ei oikeastaan koskaan enää tarvitsisi "kirjoittaa". Kopiointi riittää - ja on sinänsä jo täysin tyydyttävää. " KG

"-Mitä me nyt teemme? - Ei mietitä! Jäljennetään! sivun täytyy täyttyä, monumentin valmistua. -Kaikki on samanarvoista: hyvä ja paha, ruma ja kaunis, merkityksetön ja tunnusmerkillinen. Totta ovat vain ilmiöt.

Lopussa nähdään kaksi kirjoituspöytänsä ylle kumartunutta ukkoa jäljentämässä."
Flaubert B&P 1880

LUETTELO KIRJOISTA JOITA TÄLLÄ HETKELLÄ LUEN JA JOTKA EIVÄT VIELÄ OLE JÄÄNEET KESKEN

-
j.l.runeberg: epigrammeja
darwin: elämäni
k.röyhkä: ocean city (jäämässä kesken)
proust: vanki
daniil harms: sattumia
bachelard: tilan poetiikka
rousseau: tunnustuksia
ashbery: valveillaoloa
cornelius agrippa: three book of occultic philosophy
raamattu
john milton: kadotettu paratiisi
paul auster: illuusioiden kirja
john cage: empty words
tolstoi: sota ja rauha
jouko turkka: aiheita
thomas mann: taikavuori
kierkegåår: pääättävä epätieteellinen
veijo meri: vuoden 1918 tapahtumat
neuhaus: pianonsoiton taide
cioran: katkeruuden syllogismeja
von baeyer: maxwellin demoni
harri sirola: kaksi kaupounkia (sillä hilkulla etten enää palaa)
marko tapio: arktinen hysteria (mahdollisesti jää lukematta)
päätalo: tammerkosken sillalla (luulenpa etten loppuun ikinä pääse)
tove janson: kuvanveistäjän tytär
jean genet: querelle
anais nin: vieraana rakkauden talossa
conan doyle: sherlock holmesin seikkailut 1-2
nietzsche: näin puhui zarathustra (aloitin yli kymmenen vuotta sitten, vielä muutama sivu lukematta)
paavo rintala: pojat (olen lukenut pari sivua, heikolta näyttää)
nabokov:lolita (en pidä, mutta luetaan nyt sitten)
yourcenar: hadrianuksen muistelmat
volter kilpi: alastalon salissa (viisi kuusi vuotta olen lukenut, ei jää kesken)
fabre: muistelmia hyönteismaailmasta
celine: niin kauan kuin yötä riittää (palautin kirjastoon mutta osatan ja jatkan siitä)
jung: symbolit
heidegger: oleminen ja aika
hemingway: kenelle kellot soivat
ovidius: muodonmuutoksia
schönberg: theory of harmony
dante: jumalainen näytelmä (tämä jää varmasti kesken)
döblin: berlin alexanderplatz
musil: mies vailla ominaisuuksia
herrigel: zen ja jousella ampumisen taito

USKOKAAMME ILMAN TIETOA

TOmmipommi Panun keskustelupalstalla: "Tärkeä ja lopulta ratkaiseva ero: oikealla luonnontieteellä on toimivia sovelluksia. Uskolla ei. Voi aina sanoa uskovansa johonkin mutta harva astuu lentokoneeseen jonka aerodynamiikka on opittu Bhagavad-Gitasta. "

Uskoa tarvitaan silloin ja vain silloin kun tietoa ei ole.
Joissain asioissa on valitettavasti (sanon valitettavasti koska en halua tyhmästi iloita tästä arvovaltakysymyksenä, jollainen se ei pohjimmiltaan ole) tunnustettava että tietoa ei ole.
Esimerkiksi ihmisen alkuperästä ei ole pienintäkään vihjettä ihmisten tiedossa.
Evoluutioteoria on teoria, creationismi toinen samanlainen.

Kummallakaan ei ihmisen alkuperän suhteen ole pienen pientä todistettua relevanssia (Pietarin eläintieteellisen museon suuressa evoluutiotaulussa ihmistä ei ole kytketty yhdysviivalla muuhun luomakuntaan. Länsimaisissa vastaavissa esityksissä ihminen kytketään aina apinaan niin kuin niveljalkainen toiseen. Tähän kiteytyy nykyaikaisen ortodoksisuuden ja katolisuuden ero. Enkä tässä yhteydessä tahdo olla korostamatta olevani jyrkästi vanhauskoinen).

Jos haluaa olla uskomatta teorioihin, jos ei mitenkään pysty uskomaan esitettyjen teorioitten todennäköisyyteen, jos haluaa pysyä erossa huuhaasta, väärästä tiedosta, valheista, varjoista, eikä kuitenkaan kykene esittämään itse vakuuttavampia todisteita, vakuuttavampaa teoriaa, tarvitsee uskon, jatkaakseen etsintöjä, tutkimuksia, itsepintaista epäuskoaan.

Uskokaamme ilman tietoa,
sillä se on vielä toistaiseksi, valitettavasti, ainoa järkevä suhtautumistapa.

16.8.2004

KUN VAIN TIETÄISI KUKA INKERI TUOMIKOSKI

Soikkelin Proust arvio osuu paikoin ihan napakasti kohdalleen, vaikken kyseistä osaa ole vielä lukenut. Jos en muuta kaunokirjallisuutta lukisikaan Proustia en rohkenisi jättää lukematta. Proustsuomentaja Inkeri Tuomikoski on pitkään ollut legenda ystäväpiirissäni. Kuka on Inkeri Tuomikoski? Missä hän asuu? Voiko hänen luokseen tulla kutsutuksi kahville? Jne.

TOMMIPOMMIN KESKUSTELUPALSTALTA

löytyi sen verran hyvä ote, että nostan sen tänne:

"Mutta ei tyhmyys lopu tyhmistelyyn. Ennemminkin tyhmäksi voisi nimittää järjestelmän mädännäisyyksineenkin hyväksyneitä pettereitä, jotka yrittävät pärjäillä systeemin ehdoilla ja pelata sen säännöillä koskaan yrittämättä pitää melua epäkohdista.
Vastaan kävelevä punkkari tai muu aktivisti toimii tärkeänä rikkana rokassa: kaikki ei olekaan hyvin, ei sovi levätä status quon uuninpankolla. Jos mustahuulta katsoessa huono omatunto herää jostakin korjaamista vaativasta epäkohdasta, on hippi paikkansa ansainnut. " Marimba

PALASIN JUURI PIETARISTA

unettoman yön bussikyydillä ja siksi kirjoitan tänä tapojeni vastaisesti näin lähes vihamielisen aamuvarhaisella. Kymmenen euroa bussikyydistä ei ole paljon, mutta matkustamisen laatu valitettavasti sen mukaista. Juna on oikea joskin kallis väline venäjänmatkailuun.

Miksi en opi. Kuseskeleminen nurkkiin on venäjällä ehdottomasti sakonuhalla, viisumin menettämisen uhalla, kielletty. Sen ymmärtää, jos 150 miljoonaa kuseksii minne sattuu, maa alkaa lemuta. Olen joutunut kerran aikaisemminkin tämän asian kanssa vaikeuksiin, kun kusin metsään. Nyt juoksin bussista Viipurissa jonnekin kulmantaakse ojan pientareelle. Onneksi epäröin ja huomasin lähestyvän miliisin. Kuivat sääolosuhteet pelastivat koska kykenin osoittamaan maankamaran senttisentiltä nesteettömäksi. Tyhmä juttu.

Epäilykseni siitä että päässä todella on vikaa kasvoivat kun en muiden ihmisten tavoin kyennyt lukitsemaan bussin käsinojaa toiminta-asentoon. Aikani venkslattuani turhauduin ja päättelin sen olevan rikki. Sitten kun matkan johtajanainen toi oksennuspussia mainitsin asiasta ja hän teki täsmälleen sen mitä itsekin yritin: veti kahvan ensin taakse ja lukitsi sitten sen toiminta-asentoon. Olin äimänä ja läimin otsaani suurieleisesti. Vieressäni istuvat ihmiset hymyilivät pahanilkisesti kuin imbesillille. Poistuessani passintarkastukseen laskin käsinojan alas. Ja kun myöhemmin yritin asettaa sitä, en taaskaan onnistunut. Homma alkoi muistuttaa huonoa komiikkaa. Saattoi olla, että lukitus toimi ainoastaan bussin liikkuessa tai muuta vastaavaa, mutta olin liian laiska ottaakseni tekniikasta selvää.

Menomatka oli paluuta selvästi inspiroivampi. Junassa vastapäätä istui Pietarin yliopiston sovelletun matematiikan professori Alexei Uteshev. Hän oli paluumatkalla luennoismasta Helsingin yliopistossa. Tutustuimme melkein heti vaunuun noustuani ja venäläiseen kiihkeä kirjallisuutta, tieteitä, taiteita, uskontoa ja politiikkaa koskeva ja koko junamatkan jatkunut keskustelu sai alkaa. Uteshev osoittautui venäjän kirjallisuuden täydelliseksi tuntijaksi. Pautovskin romattiseen kirjailijakuvaan hän antoi paljon kiinnostavaa lisää. Gontsarovia ja Leskovia hän ylisti kiinnostavasti. Minä taas puolestani jouduin uskottelemaan hänelle Tolstoin ylivertaisuutta ja vähättelemään Dostojevskia Poen ideoiden suorasta plagioinnista. Poe osoittautui hänenkin lempikirjailijakseen, ja varsinkin Poen matematiikkaa koskeviin spekulaatioihin hänellä oli sanansa sanottavana. Varsinkin siihen mitä tarkoittaa olla matemaatikko ja runoilija tai pelkästään vain matemaatikko:

"Minä kiistän pätevyyden ja arvon sellaiselta järjeltä joka on koulittu muulla tavoin kuin abstraktin loogisin keinoin. Erityisesti minä kiistän matemaattisetn opintojen kouliman järjen arvon. Matematiikka on muodon ja määrän tiede; matemaattinen päättely on vain muotoa ja määrää koskeviin havaintoihin sovellettua logiikkaa. On karkea virhe olettaa että edes niin sanotun puhtaan algebran totuudet ovat abstrakteja ja yleisiä totuuksia. Ja tämä virhe on niin tavaton että minua todella ihmetyttää miten yleismaailmallisesti se on hyväksytty. Matemaattiset aksiomit eivät ole yleisen totuuden aksiomia. Se mikä pitää paikkansa suhteiden -muodon ja määrän- kohdalla on usein karkean virheellinen esimerkiksi moraalin kohdalla. Moraalin kohdalla ei useinkaan päde väite että kokonaisuuden osien summa on yhtä kuin kokonaisuus. Liioin tämä väite ei pidä paikkaansa kemiassa. Vaikuttimien kohdalla se on pätemätön; kahdella vaikuttimella joilla on kummalakin tietty arvonsa ei välttämättä ole yhdessä arvoa joka on yhtä kuin niiden erillisten arvojen summa. On monia muitakin matemaattisia totuuksia jotka ovat totuuksia vain suhteen rajoissa. Matemaatikko esittää perusteita väitteilleen tottumuksesta äärellisten totuuksien pohjalta, aivan kuin niillä olisi ehdottoman yleistä pätevyyttä- mitä maailma todella kuvittelee niillä olevan. Bryant esittää varsin oppineessa Mythology-teoksessaan vastaavanlaisen virheen lähteen, kun hän sanoo että 'vaikka emme uskokaan pakanallisiin taruihin me erehdymme tekemään niistä jatkuvasti päätelmiä niin kuin ne olisivat olemassaolevia realiteetteja'.Kuitenkin algebrantutkijat jotka ovat itse pakanoita, uskovat pakanallisiin taruihin ja tekevät niistä päätelmiä, eivät niinkään hajamielisyyttään vaan aivojen selittämättömän onttouden takia. En ole itse asiassa vielä tavannut puhdasta matemaatikkoa johon voisi luottaa muissakin asioissa kuin juuriin ja yhtälöihin nähden [...]" C.Auguste.Dupin, Edgar Allan Poe: Varastettu kirje

Ibseniä, hänen heikosti tuntemaansa jouduin sivumennen ylistämään tunnin monologilla. Proustia ylistin noin tunnin. Hamsunista olimme yhtä mieltä: se kaikki on hienoa ja ihailtavaa, mutta aivan kuin olisimme lukeneet sen joskus ennenkin. Venäläistäkirjallisuutta tuntevalle tämmöinen mielikuva herää Hamsunista, joka ei ole vastoin yleistä käsitystä kovinkaan alkuperäinen nero.

Tiedustelin häneltä Eulerin käsikirjoitusten sijaintipaikkaa (niin kuin minä jotain niistä vähemmän populaaritieteellisistä papereista ymmärtäisin). Tästä asiasta, koska ei ole Eulerin tuntija, hänellä ei ollut varmuutta, mutta uskoi käsikirjoitusten olevan jossakin yliopiston arkistossa. Gaussin käsikirjoituksiin hän sen sijaan oli tutustunut, ja kehui professorimaisella vaatimattomuudellaan ettei ollut kolmekymmentäsivuisesta ihmeteltävän selkeästä esityksestä ymmärtänyt juuri mitään... siis ymmärtänyt miten alkupisteestä päädyttiin loppupisteeseen. Siinä välillä nimittäin tapahtui jotakin mitä teini-ikäisen Gaussin lisäksi monikaan ihminen ei ihan selkeästi pysty käsittämään. Gauss ei koskaan piirtänyt muita kuin matemaattisia merkkejä. Hän ei niin sanotusti selitellyt.

Vakavamielinen ja vilpitön, sivistynyt ja hienotunteinen mies osoittautuu kiihkeäksi ortodoksiksi. Hän puhui matemaatikkojen uskonnollisista suhteista. Lagrangen ('whatever this great man says, deserves the highest degree of consideration, but he is too abstract for youth.' Bugge) hän mainitsi ateistiksi, monet muut kuten Newtonin ja kuuluisan Cauchyn syvästi uskovaisiksi. Charles Ludwidge Dogsonista alias Lewis Carrollista hän puhui paljon. Matemaattisen hirviön, Jules Henri Poincaren hän mainitsi loistavaksi esseistiksi ja selkokieliseksi ja yleistajuiseksi, matemaattisen luovan työn mielenfilosofian kirurgiksi. Sokeita tai sokeutuneita matemaatikkoja hän luetteli tusinan Eulerin ja Poinceren lisäksi.

Eniten kuuluisat matemaatikot ovat suosineet synnyinmaana Ranskaa ja Iso Britaniaa, kumpaakin yli kaksisataa kertaa. Seuraavaksi suosituimpia ovat sellaiset kuin Belgia, Itävälta ja USA. Suomen matemaatikot ovat valinneet synnyinkodikseen täsmälleen viisi kertaa. Tulos yltää samaan sarjaan sellaisten ihmistieteen jättien kuin Australian ja Romanian kanssa.

Tieteentekemisen Uteshev sanoi venäjällä olevan nykyisin aiempaa helpompaa sikäli että rahan saanti on yhtä vaikeaa mutta tuloksista ei tarvitse vastata hengellään. Neuvostoaikana apurahoja myönnettiin hankkeisiin joille oli määritelty selkeä tavoite ja tavoiteaika. Jos tavoitetta ei saavutettu allekirjoitetussa ajassa allekirjoittanut passitettiin vankilaan petoksesta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että tieteelliset tulokset oli oltava valmiina ennen apurahan hakemista. Neuvostoaikana mies oli ollut selkeä kommunisti ja luulen, että hän on sitä yhäkin. Nykyvenäjän hän sanoi olevan tietynlaisessa käymistilassa jossa menneidenvuosien mullistuksia vasta aletaan sulatella. Venäjän rajojen hän toivoi pysyvän suljettuna, viisumipakollisena, ja venäjän talouden omana suljettuna systeeminään. Monien muiden kuulemieni mielipiteiden tapaan hän uskoi venäläisten olleen onnellisempia silloin kun kaikki kuuluivat samaan valtioon, kun kevätjuhlaa vietettiin Gruusiassa ja häämatkoja tehtiin Tallinnaan.

Kuvaava yksityiskohta oli se kun hän totesi ettei akateemisen uransa ja koko elämänsä aikana ole tavannut kuin yhden aatelissukuisen venäläisen. Selllaista jälkeä teki vallankumous. Olimme yhtä mieltä siitä että sosialismi ja vallankumous oli muodossaan eräänlainen karmaiseva poliittinen virhe.

Itse Pietarista voi mainita että kaupunki oli entisensä: Kiovan ja Moskovan ohella yksi maailman miellyttävimpiä, romanttisimpia, eroottisimpia kaupunkeja, jonka iloinen mutkattomuus, intensiteetti ja toisaalta elämän hartaus ovat kuin parantavaa lääkettä suomalaisessa pikkukaupungissa vallitsevan demokraattisesti päätetyn tyhmistymisen jälkeen (tyhmentyminen tai viisastuminen lähtee kansan syvistä riveistä eikä alakulttuureista). Hyttyset olivat nopeampia kuin tuntemani kärpäset. Yöllisillä retkillään ne ryöstivät allergisen ruumiini punaiseksi, mutta jättivät hienotunteisuuttaan kasvot koskemattomiksi. Aamulla läiskin ne verisiksi kuvioiksi seinälle kun eivät olleet täysin vatsoin jaksaneet lentää paljon sänkyä pidemmälle. Eläintieteellinen museo osoittautui äärimmäisen laajaksi, elävien hyönteisten kokoelmineen uuvuttavan ekstaattiseksi kokemukseksi, jota on pakko täydentää uusilla vierailuilla. Gribojedov-klubi lauantai-iltana oli yhtä miellyttävä kokemus kuin kuusi vuotta sitten, jolloin reivaava Sam Inkinen oli paikan tavanomaista rekvisiittaa.

11.8.2004

KOSKA EN KEKSI KEINOA VOITTAA AHDISTUSTANI

koetan paikanvaihtoa ja lähden muutamaksi päiväksi Pietariin.

SISILISKOT TULIVAT TAAS KUULEMAAN

melodikansoittoa niityllä. En tiedä miten ne löysivät, matelijoilla ei ole suuntakuuloa. Tuoksussa on voimakas gradientti. Jos ne olisivat kymmenenkertaa isompia, ne tekisivät elämän täällä mielenkiintoiseksi. Jos ne olisivat satakertaa isompia, täytyisi minun opetella lentämään.

Jokin iso petolintu nappasi aivan laiturini edestä kalan kynsiinsä. Enpä ole moista ennen nähnyt. Juoksin katsomaan, mutta lintu kaartoi jo näköpiiristä.

KIRJOITETUN HISTORIAN AIKANA

kaikki viisaat ihmiset eivät voisi nähdä samaa unta toisenlaisesta maailmasta ellei siellä oltaisi joskus oltu, ellei geenimme muistaisi. Muisteja on hyvin monenlaisia, mutta on vain yksi hyvä, ikuinen, tai jos ei liioitella, ainakin kirjoitetun historisan mittainen.

Luova mielikuvitus on muistamista.

Neandertal-ihminen ei ole meidän esi-isämme vaan meidän jälkeläisemme. Emme muista häntä, mutta hän muistaa meidät.

"Tässä väliaikaisessa maailmankaikkeudessa aksioomillamme on vain uutisten arvo."

"Ahdistusta esiintyy yleisesti luolaihmisten aikaan. Voi vain kuvitella Neandertal-ihmisen hymyn, jos hän voisi aavistaa, että filosofit vaativat itselleen ahdistuksen isyyttä."

Cioran (mukaillen)

CIORAN-UKKO TOSIAAN

tuo muinaisranskalainen tommipommi:

"Siihen aikaan kun paholainen kukoisti, paniikit (pan) pelot ja levottomuudet olivat yliluonnollisen suojelun alaisia vastuksia: tidettiin kuka ne aiheutti, kuka valvoi niitten puhkeamista. Nykyään ne ovat jääneet oman onnensa nojaan, niistä tulee "sisäisiä draamoja tai ne rappeutuvat "psykooseiksi", maallistuneiksi patologioiksi"

Tästä muuten tuli mieleen että ilotytöillä ei ole milloinkaan mielenterveysongelmia, kunhan ammatti on valittu huolella ja taipumusten mukaan. Tietysti tulee mielenterveysongelmia itsekullekin jos tavara ei myy. Mutta tämä vain sivuhuomautuksena.

Minusta tuossa Cioranin tektissä tuo yliluonnollinen on turha sana. Minä ymmärrän tämän asian niin, että Saatanan ja Jumalan käsitteet ovat ensisijassa nimiä aivan tavallisille abstraktioille. Kristinuskon Jumala (ja myös Saatana) on yksinkertaisin: se on se mikä on yhteinen atribuutti kaikissa ihmisissä (1. Sitä voi olla minimaalisen vähän, mutta sitä on kaikissa. Siksi uskonnoista ei sinänsä tarvitse sen enempää keskustella koska Kristinusko on kuitenkin aina lopullinen usko, johon barbaaritkin, kunhan ovat eläneet yhtä kauan kuin Jumala, päätyvät elleivät tule sitä ennen onnekkaasti tapetuksi. Tässä olen oikeastaan esittänyt koko Kristinuskon pähkinänkuoressa, paljon enempää siitä ei rehellisin mielin voi sanoa.

Ehkä sen voi vielä todeta, että tuo Jumala, se mikä ihmisessä on ihmistä, voittaa aina tuon kehittyneen eläimen, kokoeroon ja varustellutasoon perustuvan alistamisen(2, Saatanan.

Tästä asiasta ei kuitenkaan tällä hetkellä, Nietzschen ja atomipommin jälkeen ole vallitsevaa yksimielisyyttä. On nimittäin laajalle levinnyt se käsitys että hyvin ja nykyaikaisestivarusteltu eläin voittaa kaikissa tilanteissa ihmisen. Siksi sanotaan että Jumala on kuollut, koska Jumala ei voi olla toiseksi suurin.


1) Sanaa ihminen käytetään yleisesti, ja itsekin huomaan käyttäväni, ristiriitaisella tavalla. Ensinnäkin sanalla viitataan siihen eläinlajiin joka ihminen on. Toiseksi sanalla viiitataan siihen yhteiseen hyvin abstraktiin ja epäselvään tekijään joka älykkään ja kehittyneen ihmiseläimen erottaa muista eläinlajeista. Sillä ei viitata älykkyyteen tai kehittyneisyyteen, koska nämä piirteet eivät eläimellisyyttä muuta miksikään, vaan siihen nimenomaiseen piirteeseen että ihminen kykenee halutessaan ylittämään eläimellisyyden ja hillitsemään vaistonsa.

2) Kokoeroon ja varustellutasoon perustuva alistaminen on kaksi vaiheinen kysymys: onko kokoero lajien välistä vai lajin sisäistä. Ihmiseläinlajin sisällä on monta erilaista lajia (en tarkoita rotuja, kaikki rodut ovat tässä suhteessa yhdenvertaisia), joita kaikkia ei kai kukaan tunne. Ihmiseläin voi alistaa toisiaan omanlajin ryhmänä toisen lajin edustajaa tai mikä pahinta keskenkasvuisia jälkeläisiå vastaan (omanlajinsa jälkeläisiä ihminen harvoin hyväksikäyttää, mutta sitäkin tapahtuu). Ihmiseläin voi alistaa omanlajinsa tai toisenlajin edustajaa joka on sairastuneisuuttaan tai haavoittuneisuuttaa heikko. Ongelma on siinä, että jos hetkellisesti alistettu sairastunut paranee sairaudestaan, se saattaa olla entisiä aloistajiaan vahvempaa ja suurempaa lajia. Silloin eläimellinen kiusaus alistaa entiset alistajansa käy miltei kohtuuttoman suureksi ja ollaan pahassa noidankehässä.

Yhteenvetona voidaan sanoa että muinaiskreikan monijumalabstraktio (ajatus toimii niin, että on olemassa yksi yhteinen atribuutti kaikille ihmisille, Jumala, Zeus; sitten on olemassa suljettu joukko sekundaarisia atribuutteja, jotka ovat yhteisiä kullekin ihmisten osajoukolle. Näillä attribuuteilla viitataan transsendentteihin kykyihin ja taipumuksiin, ja niiden varjoina heikkouksiin) jossa ihmiset ovat luokiteltu pääjumaluutensa mukaan, ja Olympoksen käsite, vuori jossa jumalat asuvat yhteistyössä edes jotenkin toisaan ymmärtäen, on kehittyneintä mitä maanpäällinen luonto on milloinkaan luonut.

"Selvänäköisyyden tehtävä: saavuttaa korrekti epätoivo, olympolainen julmuus." Cioran

HERÄTÄKSENI

aktuaalisesti tähän päivään painajaismaisen raunioittavan ahdistavan yön jäljiltä kuuntelen täydellä äänenvoimakkuudella Yngwie J. Malmstenin kappaleen Black Star. Tämä ruotsin historian toiseksi merkittävin henkilö ja jaettua ensimmäistä sijaa Pan-temppelissä pitävä, tultuaan petetyksi hääyönään, muutti Hollywoodiin ja paljain käsin yhdessä yössä soitti koko maailman polvilleen. Karvakorva Midas rakastui tuohon röyhkeimmätkin tähdet elkeilyssään ylittävään teiniin ja nosti hetkeksi Apollon ohi.

SOTAUNI

Näin omassamittapuussani harvinaisen selkeän unen. Makasin puun juurella tiheässä pientä kuivaa kuusta kasvavassa metsikössä. Maassa taisi olla jonkin verran suojaista lunta. Edessäni aivan lähellä seisoi ja liikuskeli epämääräinen joukko haamuja, noin neljä-viisikymmentä miestä valkoisissa löysissä hupullisissa haalareissa. Heillä oli nassenaamarit. Äkkiä metsästä ilmestyi toinen samanlainen joukko. Joukot alkoivat ampua toisiaan. He olivat aivan lähi- melkein kosketusetäisyydellä. Verta roiskui kaikkialle. Katselin tapahtumia sivusta ja kuvittelin olevani turvassa, en edes uskonut olevani kuvassa mukana. Kohta tajusin ettei tämä ole elokuva: takanani ja sivullani oli paljon miehiä, ja että metsänsyvyydestä jouksee kaiken aikaa vihollisvirta.

Vihollinen teki rynnäkön, monia miehiä juoksi kohti minua. Tajusin että olen ihan oikeasti taistelussa, että on ihan oikeasti alettava ampua noita miehiä tai kohta makaan hengettömänä niin kuin liharöykkiö edessäni. Toinen juttu oli se että takanani olevat miehet nousivat vastarynnäkköön. Ymmärsin etten voi jäädä makaamaan, piilottelemaan, on mentävä väkisin kohti tuhoa.

Uni oli täysin äänetön, mykkä, ja siksi sitä ehkä oli aluksi vaikea ottaa todesta---kesti hetkenaikaa tajuta että olen kuuro. Uni simuloi minulle tilanteen jossa välinpitämättömyydentunne ja aito kuolemanpelko vaihtelivat merkillisesti.

Hyvä ettei housuita löytynyt aamulla Afrikan kartta.

10.8.2004

TÄLLAINEN OLI SIIS PÄIVÄ

kun kirjoitin kaiken olennaisen ylös myöhempiä aikoja varten. Menen kohta nukkumaan. Olen aika väsynyt tähän.

KUULEN ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄNI

AC/DC:n klassikkoa Highway to Hell. Muistan kyllä minkä vaikutukseen pikkupoikaan vuonna 1981 tai 82 teki pelkän tuon levynkannen näkeminen. SItä ei voinut katsoa joutumatta väristysten valtaan. Oli aivan selvää, että siinä olivat ikuiset jumalat tulleet maan päälle rockaamaan. Jokainen pikkupoika joka näki Angnus Youngin kuvan tuossa levynkannessa putosi polvilleen ja rukoili että saisi olla niin kuin Angnus Young. Kansi kertoi kaiken. Siinä oli uskonnollisluonteista tenhoa, miehiä jotka paskantavat ja kusevat niitten päälle joiden päälle paska ja kusi kuuluu. Miehiä jotka eivät lässytä.

Mutta siihen aikaan joutui optimoimaan levyhankintoihin budjetoidun rahan tarkasti. Ozzy lässytti vielä vähemmän kuin Bon Scott, nimittäin Ozzy, o' boy he's THE MAN, ja siksi joku, muistaaksen Paranoid ajoi tämän ohi ostoslistalla. Enkä sen jälkeen koskaan tullut hankkineeksi levyä. Voin katsoa sen koituneen peruuttamattomaksi vahingoksi.

En puhu mitään siitä kunnioituksesta jota tunnen näita Austaralian historian merkittävimpiä henkilöitä kohtaan. Tyydyn toteamaan että pari Angnus/Malcon Young, he eivät erehdy koskaan mitä tulee huoriin, katupoikiin, huumeisiin ja väkivaltaan. Hevin historiassa on vain kaksi täydellistä sanoittajaa Ozzy Ja kyseinen kaksikko. He ovat runoilijoita, ja olen valmis allekirjoittamaan jokaisen rivin jonka nuo koko eteläisen pallonpuoliskon suurimmat runoilijat ovat kirjoittaneet.
Lyhyesti.
Hevin jumalat:

Black Sabbath
AC/DC


Iron Maiden
Metallica









jne.

RIIHIMÄEN LIDLISSÄ

joka on depressiivisen nälän ja janon muovaama kylmänsteriili rakennuskompleksi, tapahtui tänään enemmän kuin varmaan koko perustamisensa jälkeisenä aikana yhteensä.

Tunsin sen heti tuoksusta sisään astuessani. Ja sieltähän se jo tulikin minua puolijuoksua vastaan, tuollainen pavuksipaahtunut noin 45 vuotias blondiini piikkikoroissaan. Aloin hoiperrella hajuveden tyrmäävästä sukkana keskushermostoon iskevästä kiihotuksesta. Kohdallani se käänsi päätään pois ja melkein purskahti.

Helsingin kurtisaaneja se ei ainakaan ole sillä en ole nähnyt tuota aiemmin, ja tiedän tarkalleen jokaisen tytön joka Helsingissä on myynyt itseään viimeisen 10 vuoden ajalta (ja he tietävät myös minut, ja siksi en voi ottaa askeltakaan ettei joku valvova silmä seuraisi toimiani hämäryydessä ja varjoisissa huonomaineisissa kohteissa). Mutta pirun hyvännäköinen se on noissa tiukoissa farkkushortseissaan. Otan hyllystä kolme pakkausta hyvää saksalaista maustamtonta joguttia ja kaksi levyä valkeaa suklaata-siinä muuten koko ostos. Blondi keimailee nyt jonkun Venäjää puhuan miehen kanssa, asettelee suuri silmälasejaan ympyriäisille ihovoiteiden peittämille kasvoilleen; kieli työntyy ulos muhkealihaisesta sopivasti rasvatusta suusta, kuin jokin vieras sisäänvietelty organismi turvonneesta alkueläingenitaalista.

Kuljen ohi mahdollisimman välinpitämättömän näköisenä, mikä tietysti tekee laskemani vaikutuksen, eihän hermojeni äärimmäistä jännitystilaa ja aineenvaihduntani häiriötilää voi peitellä. Kyllä koira koiran tuntee. Tuollaiset naikkoset haistavat sellaisen kilometrien päähän. Kuulen takaani odotetusti tuollaista eloisanpuoleista kiherrystä ja käheällä äänellä melko hyvällä suomella lausutut sanat "Aika kiva poika."


Blondi tuli juoksujalkaa, ja aika siroa juoksujalkaa tulikin, heti taakseni jonoon, yllätyksekseni jonkun suomalaisen juronpuheisen viisissäkymmenissä olevan miehen kanssa. Ne sanailivat siinä suomeksi. Mies yritti mongertamisellan hillitä tuota ilopilleriä, mikä tietenkin vain pahensi asiaa. Ne ottavat sellaisen rempseän, mitään ajattelemattoman vähän karskin puheenparren, huorat kun ne kusettavat tämäntapaisia miehiä. Tämä piti, ilotyttö ei turhan halpa eikä kallis, aikamoista elämää siinä riihimäkeläisessä elintarvikeliikkeessä. Flirttaili epäilemättä vähän kaikkien kanssa, elävien ja kuolleiden, aivan luonnollisesti ja avoimesti.

Sillä oli sellainen ilme, että se tahtoisi nyt juuri tällä hetkellä tuntea sen nesteen virtaavan kasvoillaan noroina niiden töröttävien huuliensa kautta suupielille ja siitä tuohon pehmeäihoiseen, teräväkärkiseen leukaan, josta pisaroittain rinnoille, ja siitä alaspäin aina aivan posliiniksi ajeltuun ja käsitykseni mukaan hyvämuotoiseen osteriin. Sellainen on siittiön matka. Siinä vaaditaan uimataitoa.

Kavaljeeri oli ymmärrettävästi todella suurissa vaikeuksissa ja hämmennyksestä punainen, niin kuin noiden kanssa aina ollaan, ja yritti tuoda järjen ääntä mukaan. Kummatkin kassat alkoivat sekoilla touhuissaan ja syntyi yleinen hässäkkä. Vanhemmanpuoleiset suomalaismiehet jäivät monttu auki tuijottamaan keimailevaa, hyvinrasvattua blondia. Se ilakoi koomisella suomenkielellä, osti yhdeksän hammasharjaa, koko vuodeksi.

Ei juurikaan tuota blondia vanhemmat mutta lähinnä painajaisunesta ryöstetyt läskit pingviiniämmät pakkasivat tavaroistaan äärimmäisellä vihantunteella. Hyvä ettei siinä ryssäviha leimahtanut avoimesti. Vanhat äijät purivat hammasta, sikäli kun vielä jotakin tämän maailman menosta ymmärsivät.

Minulle tuo kaikki sekasorto oli yhtä suurta karnevaalia. Olisin kernaasti nussiahikoillut tuohon blondiin vähän vakavahenkisyyttä ja munankunnioitusta. Mutta siihen olisi tarvittu vuorokausia. Mies vaikutti niin jäykältä että tuollaisen blondin kanssa onnistuu nopeampi pano aina silloin kun mies kääntää päätä. Mutta nyt tässä oli liikaa hässäkkää. Ja kohta blondi ja pönäkkä heilansa kaartoivat suurella kullanvärisellä tuliterällä Audillaan tiehensä.
Nyt voisi olla aika...
niin, naiset sen tietävät

nyt pitää tarkkaan punnita
mitä haluamme

pitäisikö käydä kirjastossa?

luulen että pitää

viiniä ainakin haluamme

tuo on hyvä merkki, Matheson Matua 2002

haluammeko sikarin?

päätän myöhemmin, samoin muutaman
muun yksityiskohdan

teen tästä päivästä ihanteideni päivän

pikkutarkan dokumentin

kellonajoista voitte seurata
mitä milläkin hetkellä tapahtuu

RUOSTEUKONKORENNOT OVAT TAAS KUORIUTUNEET

ne lentelvät jo kolmatta päivää pihallani ja tulevat kuuntelemaan melodikan soittoa ruohikkoon (Stockhausenin Tierkreisin Krebs, Löve ja Skorpion tekevät selvästi parhaaan vaikutuksen). Nuo ilmassa kuin painottomassa tyhjiössä värähdyksettömästi liitelevät helikopterit tuntuvat vakavasti rikkovan aerodynamiikan lainalaisuuksia. Sellaista ruuhkaa ei kuitenkaa ilmassa ole kuin viimevuonna, jolloin taivaanranta värjäytyi pronssiin ilta-auringossa. Sisiliskot kivellä fetisismin nahka-asuissaan tahtovat välttämättä kivuta jalkaa vaikka näkevät sen kömpelyyden vaaralliseksi valloituskohteeksi. Ilmassa on kaikkea pareittain, siemenhahtuvat lentävät käsikkäin, toisiinsa kietoutuneet hyönteiset laskeutuvat nenänpäähäni muistuttaakseen siitä että jätin teeveden tulelle. Yläkerroksista työpöydänreunalta putoaa suuri kuoriainen metallinhohtovihreissään varpaideni väliin. Koomista on sen vahingoittumattomuus noissa kilometrien holtittomissa pudotuksissa. Ensimmäistä kertaa ajettu, vapaasti rehottanut nurmikko tuoksuu kuin seipäillepanoa odottava heinäpelto. Monet hygieniaan innostuneet linnut loiskuttavat lammella, piisami rakentaa vedenalaista tulevaisuuttaan hengittämättä.

ERÄS KOHTALOKAS PLATONINEN SEKAANNUS

joka ilmeisesti kiusaa vielä nykyihmistäkin on että yksilö olio olisi kuten Platon sanoo vain täydellisen esikuvansa, ideansa heijastuma.

Että käsin piirretty ympyrä on vain abstraktin ympyrän heijastuma.
Että Le Corbusierin tai Arne Jacobsenin tuoli on vain abstraktin tuolin idean heijastuma.

Ei pidä paikkaansa.

Kun Picasso piirtää ympyrän se ei ole minkään heijastuma.

Kun Alvar Aalto suunnittelee tuolin, se ei ole heijastuma, vaan päin vastoin, se tekee tuolin ideasta oman itsensä, tosi ilmiön heijastuman. Idea on siis tosi-ilmiölle alisteinen ja siihen nähden syy seuraussuhteessa.

Mutta kun minä yritän piirtää oikein hyvän ympyrän, se on epäilemättä referenssinsä heijastuma.

On siis erotettava ilmiöitä tuottavan singulariteetin hermeettinen henki ja valoa sellaisenaan monistava ja polarisoiva heijastuspinta toisistaan. Idea on se väliaine jossa valo etenee rajoituksetta.

Tämän erottelun takia Marcus Aureliuksen (tai Tolstoin) Itsetutkistelu on suoraa ilmiömaailman tutkistelua, mutta freudilainen psykoanalyysi yleensä pelkkää heijastavan materiaalin ominaisuuksien erittelyä.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com