14.11.2004

POHJOISAMERIKAN LYHYT HISTORIA

Miten käy ihmisille jotka eivät usko mörköihin? He pakenevat, pakenevat, mantereilta, maanosista, vanhoista kodeistaan, kunnes he kohtaavan epäuskonsa kokoisen mörön.

Pohjoisamerikka on kovien toiminnanmiesten maa. Ainoa kulttuuri siellä on noiden raakojen miesten mustien neekeripalvelijoiden määrättömästä inhimillisestä tuskasta laulettu. Noiden orjien taskussa kulkeutui uudelle mantereelle erämaan siemen. Maassa johon se siemen putosi, se alkoi elää.

Sukupolvien ajan amerikassa on kummitusjutuilta katkaissut siivet Coltti tai maalaisjärki. Paljon on ollut niitä ooppiuminsyöjiä jotka ovat ominsilmin todistaneet mörköä amerikassa. Heistä on tehty hulluja. "Amerikka ei ole nuori maa: se oli vanha ja saastainen ja pahantahtoinen jo ennen siirtolaisia, ennen intiaaneja. Paha vaanii ja odottaa." Burroughs, amerikan Uuno Kailas

Mörköä ei amerikassa, joka on valoisien ja järkevien, ei yönmustien ja tunteellisten, ihmisten maa, ole. Kun mörköön ei uskota se kasvaa. Ajan mittaan se kasvaa niin suureksi, ettei kukaan usko silmiään kun sellaisen näkee.

Amerikan mörkö on vieläkin suurempi, se on rajaton. Se on niin suuri, että maapallo voisi olla sen hampaankolossa. Sen mörön yksi henkäys on ydintalvi, 100 vuotta kestävä, auringonpimentävä.

Kun myöhäisinä aikoina itämaat ja vanhamanner otti vastaan amerikan erämaasta surkuteltavia paolaisia, jokainen heistä tutkittiin, turvapaikan saamiseksi heidät velvoitettiin kirjoittamaan seuraavanlkainen tunnustus:

Minä demokraattisen pohjoisamerikan, korkeaholvisen taivaan ja satumaisen kauniin maanosan, entinen asukas, nykyinen koditon, tunnustan osallisuuteni demokratian rikokseen, tunnustan osasyyllisyyteni maani karmeaan kohtaloon, ja tunnustan etten tiennyt mitä tein. Nyt tiedän, että olen itse syyllinen maata kohdanneisiin kaameisiin vitsauksiin, nyt tiedän, että olen yksin suurten rikoksien vastuunkantaja, silti nöyränä ja alttiina palvelemaan minut vastaanottavaa maata ja Kristyusta joka on yksin tämän maailman valtias, minä amerikkalainen kristuksenhäpäisijä lupaudun täten ikuiseen pakkotyöhön, orjuuteen ja päättämään päiväni harakirilla, silloin kun isäntäni katsoo työnijäljen armoa-ansaitsemattomaksi. Antakoon Kristus minulle, entiselle ironikolle ja baseballfanille armona ja kyvyn tyydyttää uusi ankara isäntäni. Paikka ja päiväys. Hakijan allekitjoitus. Aamen.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com