4.4.2017

ILMIÖMÄISYYS

Jos aikoo toimittaa ilmiön virkaa on ensin häivytettävä menneisyytensä. Ilmiöissä ei ole johdantoja. On oltava kärsivällinen ja annetta maailman havaita ja päättää onko ilmiömäistä. Itsekritiikki on puettava allegorian muotoon. Jäljitelmästä tulee toisinaan kilpailukykyinen. Aidossa tapahtuva laatumuutos on epähuomiomme suuruinen.






Auktoriteetin katoaminen on sukupolvikokemukseen liittyvä ongelma. Nuorisukupolvi kamppailee auktoriteetteja vastaan tai tankotanssii auktoriteetin ympärillä. Mutta kun vanhempi sukupolvi poistuu näyttämöltä, alkavat lyönnit mennä ohi ja tanssija putoaa trapetsille. Trapetsilla pienikin varomaton liike johtaa tasapainon menettämiseen.






Havaituksitulemisen ja olemassaolon filosofinen suhde on ikuisuuskysymys. Olennaista on myös se millä keinoilla jokin tulee havaituksi ja ovatko samat keinot aina käytössä. Näet kultakauden taiteilijoilla on tarkempi silmä ja korva kuin rautakauden taiteilijoilla. Kaikkea pitäisi johtaa kysymys siitä miten asiat ovat, mitä on? Ei kysymys siitä minkä puolen valitsen.


Auktoriteetti haluaa monopolisoida oman tulkintansa ja sotii vaihtoehtoisia tulkintoja vastaan. Ilmiö on se mikä on. Se ei ota auktoriteettien sotaan kantaa. Huonosta tulkinnasta tai epäselvästä havainnosta ei voi vielä päätellä itse ilmiötä olemattomaksi, koska jossakin saattaa olla hyvä tulkinta ja tarkka havainto, joka esiinkutsuu monisäikeisemmän todellisuuden tyhjyydestä josta se ilmestyy valmiina ja kainona alttiiksi havainnolle. Auktoriteetti on se mikä tulkitsee. Neuroosi on ilmiön huoli auktoriteetin sille antaman tulkinnan hyväntahtoisuudesta tai objektiivisuudesta. Siksi ilmiölläkin on joskus halu monopolisoida oma tulkintansa.
 
Mutta tulkinnan monopolisoiminen ei globaalissa maailmateatterissa onnistu. Tulkinta on aina ulkopuolella. Totunnaiset auktoriteetit horjuvat, koska niiden yleispätevyyttä ei tunnusteta. Mikään tulkinta ei ole voimassa kaikkialla. Kun shakkilauta otetaan pois, ei shakkimestarin taidoista ole yleispätevää hyötyä. Ilmiön itsensä emergoituminen todellisuuden rakenteesta on ainoa mikä pysyy.   
   
Maailmaseremoniassa orientoidutaan ilmiöön ja suhteisiin. Se on suhteellisuudentajun oppitunti ja näkökulman perusta globaalissa todellisuudessa.
    
Maailmaseremonia korvaa auktoriteetit. Ilmiö ilmenee vapaasti vailla neuroosia.

1 kommentti:

Sven Laakso kirjoitti...

Jos aikoo ryhtyä toimittamaan ilmiön virkaa täytyy olettaa kaikki tieto ja käytäntö yleisesti tunnetuksi; ilmiöissä ei ole johdantoja. Sitten on oltava kärsivällinen ja annetta muitten havaita ja päättää onko ilmiössä jotain erikoista, jotain mitä ei ole aiemmin tunnettu, jotain ilmiömäistä. Ilmiönä oleminen on äärettömän vaikeaa. Kaikki itsekritiikki on puettava allegorian muotoon.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com