11.8.2004

CIORAN-UKKO TOSIAAN

tuo muinaisranskalainen tommipommi:

"Siihen aikaan kun paholainen kukoisti, paniikit (pan) pelot ja levottomuudet olivat yliluonnollisen suojelun alaisia vastuksia: tidettiin kuka ne aiheutti, kuka valvoi niitten puhkeamista. Nykyään ne ovat jääneet oman onnensa nojaan, niistä tulee "sisäisiä draamoja tai ne rappeutuvat "psykooseiksi", maallistuneiksi patologioiksi"

Tästä muuten tuli mieleen että ilotytöillä ei ole milloinkaan mielenterveysongelmia, kunhan ammatti on valittu huolella ja taipumusten mukaan. Tietysti tulee mielenterveysongelmia itsekullekin jos tavara ei myy. Mutta tämä vain sivuhuomautuksena.

Minusta tuossa Cioranin tektissä tuo yliluonnollinen on turha sana. Minä ymmärrän tämän asian niin, että Saatanan ja Jumalan käsitteet ovat ensisijassa nimiä aivan tavallisille abstraktioille. Kristinuskon Jumala (ja myös Saatana) on yksinkertaisin: se on se mikä on yhteinen atribuutti kaikissa ihmisissä (1. Sitä voi olla minimaalisen vähän, mutta sitä on kaikissa. Siksi uskonnoista ei sinänsä tarvitse sen enempää keskustella koska Kristinusko on kuitenkin aina lopullinen usko, johon barbaaritkin, kunhan ovat eläneet yhtä kauan kuin Jumala, päätyvät elleivät tule sitä ennen onnekkaasti tapetuksi. Tässä olen oikeastaan esittänyt koko Kristinuskon pähkinänkuoressa, paljon enempää siitä ei rehellisin mielin voi sanoa.

Ehkä sen voi vielä todeta, että tuo Jumala, se mikä ihmisessä on ihmistä, voittaa aina tuon kehittyneen eläimen, kokoeroon ja varustellutasoon perustuvan alistamisen(2, Saatanan.

Tästä asiasta ei kuitenkaan tällä hetkellä, Nietzschen ja atomipommin jälkeen ole vallitsevaa yksimielisyyttä. On nimittäin laajalle levinnyt se käsitys että hyvin ja nykyaikaisestivarusteltu eläin voittaa kaikissa tilanteissa ihmisen. Siksi sanotaan että Jumala on kuollut, koska Jumala ei voi olla toiseksi suurin.


1) Sanaa ihminen käytetään yleisesti, ja itsekin huomaan käyttäväni, ristiriitaisella tavalla. Ensinnäkin sanalla viitataan siihen eläinlajiin joka ihminen on. Toiseksi sanalla viiitataan siihen yhteiseen hyvin abstraktiin ja epäselvään tekijään joka älykkään ja kehittyneen ihmiseläimen erottaa muista eläinlajeista. Sillä ei viitata älykkyyteen tai kehittyneisyyteen, koska nämä piirteet eivät eläimellisyyttä muuta miksikään, vaan siihen nimenomaiseen piirteeseen että ihminen kykenee halutessaan ylittämään eläimellisyyden ja hillitsemään vaistonsa.

2) Kokoeroon ja varustellutasoon perustuva alistaminen on kaksi vaiheinen kysymys: onko kokoero lajien välistä vai lajin sisäistä. Ihmiseläinlajin sisällä on monta erilaista lajia (en tarkoita rotuja, kaikki rodut ovat tässä suhteessa yhdenvertaisia), joita kaikkia ei kai kukaan tunne. Ihmiseläin voi alistaa toisiaan omanlajin ryhmänä toisen lajin edustajaa tai mikä pahinta keskenkasvuisia jälkeläisiå vastaan (omanlajinsa jälkeläisiä ihminen harvoin hyväksikäyttää, mutta sitäkin tapahtuu). Ihmiseläin voi alistaa omanlajinsa tai toisenlajin edustajaa joka on sairastuneisuuttaan tai haavoittuneisuuttaa heikko. Ongelma on siinä, että jos hetkellisesti alistettu sairastunut paranee sairaudestaan, se saattaa olla entisiä aloistajiaan vahvempaa ja suurempaa lajia. Silloin eläimellinen kiusaus alistaa entiset alistajansa käy miltei kohtuuttoman suureksi ja ollaan pahassa noidankehässä.

Yhteenvetona voidaan sanoa että muinaiskreikan monijumalabstraktio (ajatus toimii niin, että on olemassa yksi yhteinen atribuutti kaikille ihmisille, Jumala, Zeus; sitten on olemassa suljettu joukko sekundaarisia atribuutteja, jotka ovat yhteisiä kullekin ihmisten osajoukolle. Näillä attribuuteilla viitataan transsendentteihin kykyihin ja taipumuksiin, ja niiden varjoina heikkouksiin) jossa ihmiset ovat luokiteltu pääjumaluutensa mukaan, ja Olympoksen käsite, vuori jossa jumalat asuvat yhteistyössä edes jotenkin toisaan ymmärtäen, on kehittyneintä mitä maanpäällinen luonto on milloinkaan luonut.

"Selvänäköisyyden tehtävä: saavuttaa korrekti epätoivo, olympolainen julmuus." Cioran

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com