Käymälä

5.12.2016

Olenko nyt varmasti ymmärtänyt murehtia harmaantumisen arvoisia asioita.
Riittäisipä itsetuntoni normaaliin selviytymiseen, ettei tarvitsisi taisteluun turvautua. Minulle taiteen merkitys on siinä, ettei tarvitse puhua ufohavainnoista ilman todisteita.

4.12.2016

SUOMI 100

Talouspuheen ensisijaisuus on yhteiskunnan sisäisen sabotaashi. Se on ironista aatelisväkivaltaa.
  
Yhteiskunta, joka on pakotettu sietämään jäsentensä välistä liiallista epäoikeudenmukaisuutta on sabotaashin kohteena. Kysymys on ironisesta aatelisväkivallasta.
 
Kunnianhimo on ihmisen pienuuden ja alhaisuuden merkki. Ne jotka voidaan ostaa moraalittomiin ja omaa itseä ja omaa kansaa tuhoaviin tekoihin rautaristeillä, palkinnoilla ja kunniamerkeillä ovat ihmiskunnan alin kasti.
  
Kirkko, joka huutaa naapurivihaa on kolonnialismin työkalu ja yhteiskunnan sisäinen aatelissabotaashi. Jumalan pohtimisella, mystiikalla tai uskonnollisella tunteella ei ole mitään tekemistä kirkon kanssa. Uskonasioiden ON OLTAVA yksityisiä ja valtiosta erotettuja. Vain sillä tavalla muslimit voidaa PAKOTTAA yhteisiin pelisääntöihin. 
   
Aatelisväkivalta on kolonnialismia. Aateliset ovat vieraan vallan palvelijoita. Aateliset jatkavat kyseenalaistamatonta työtään sukupolvesta toiseen. He ovat aluksi korkein ihmisrotu, mutta heistä tulee vähitellen alin ihmisrotu sokean ihmiskunnian (Platonilla Thymos, Freudilla Thanatos) palvomisensa seurauksena. 
     
Kapitalistit ovat kolonnialismin hyödyllisiä idiootteja.
     
Älkää ymmärtäkö väärin. En tarkoita, ettei talous sinänsä olisi tärkeä asia ja kuuluisi tärkeimpien asioiden joukkoon. Sanon vain, että se ei yleensä ole kaikista tärkein asia ja että se on aina sopimuskysymys. Paitsi silloin kun kolonnialistimiehittäjä alkaa kauppasodalla ja Tukholmasta huutamalla torpedoimaan alistamiensa kauppasuhteita, talous muuttuu diplomatian tärkeimmäksi keinoksi yhteiskuntaa kahtiajakavaa aatelissabotaashia vastaan. 






Suomalainen tarina: armoton ja tyhmä ihminen sään ja ruotsalaisaateliston armottomuutta lisäämässä. Eivätkö nämä osaa muuta kuin pyörittää tätä naulaotsaista soturirituaalia. Että vieläkö ruostunut ja maatunut valurauta lisää karaistuisi. Soturirituaalien alkeellisuus ja eräänlainen lattea tautologisuus on ensimmäinen asian, jonka rituaalimagia opettaa. Niihin kiinni jääminen on tuhon tie. 

3.12.2016

Minulla on nyt sävellyssuunnitelmat siinä vaiheessa, että laskennallisesti olen 88 vuotias kun nyt pöydällä olevat työt on tehty, jos voisin tehdä työtä kahdeksan tuntia päivässä ja seitsemänä päivänä viikossa, kuten normaalit eurooppalaiset ihmiset. Säveltäjä kypsyy vasta yli satavuotiaana.

2.12.2016

Niin kuin Intia Gandhin sortokaudella... (erään englantilaisen upseerin muistelmista)
Terveisiä täältä
 
someraivon keskeltä

liukkaalta jäältä

Tokmannin nurkilta

väkeä piisaa perhanasti

ympäri ämpäri ämpärikansaa


avajaiset kestää aamuun asti


ämpäri päässä roikutaan sangasta

valmiina vetämään elämänlangasta

alennusmyyntien löysät pois

hammasta mätää ämpäri päässä

kas näin ja näin kassaruuhkassa

lähekkäin kuin sillit suolassa

silmät niskassa, ämpäri päässä

betonia kaulassa kaamosjäässä
 
ämpäri päähän ja pohjaan asti
näiltä nurkilta löytyy se viimeinen rasti









Uusi leikki nuorille ja opiskelijoille: kurkista uudesta luukusta jokaisena joulunodotuspäivänä. Tipatonta tammikuuta motivoiva projekti herätä joulukuussa 24 eri luukusta. Köyhätkin voivat osallistua: luukun ei tarvitse olla oma. Eikä tarvitse olla Helsingin Kalliossa kaikki luukut. Ajatelkaa Joulupukkia, joka vetää kaikki luukut yhdessä yössä. Silti aamulla olo kirkas. Mistä luukusta pukki kurkistaa joulupäivänä? "Joulupäivät eivät ole sängystä nousemista ja muuta "suorittamista" varten"

AVARUUSKANSOISTA ON MONEKSI

Tästä Rajatieto TV:n Tapani Koivulan haastattelusta herää yksi kysymys. Miten Koivula hahmottaa "avaruusolennot". Välillä ne ovat näkyviä aineellisia olentoja. Välillä ne tuntuvat olevan ikään kuin näkymättömiä henkiolentoja. Välillä tuntuu kuin tyypilliset satuolennot olisivat yhtä kuin avaruusolennot. Välillä avaruuskansojen edustajat ovat täysin ihmiseltä vaikuttavia yhteyshenkilöitä. Venäjällä heidän osoitetietonsakin on kuulemma viranomaisten tiedossa. Välillä ne taas muistuttavat runouden myyttisiä jumalhahmoja ja muita sellaisia. Välillä ne ovat ikään kuin pelkkiä vertauskuvia jollekin tavallisten ihmisten psykologiselle piirteelle. Jumaliksihan voidaan mieltää myös aatteet ja tietyt tunnetilat, kuten vaikka rakkaus. Menevätkö nämäkin avaruuskansanedustajista? Entä ihmisestä itsestä nouseva jumaluus, minä, kundaliinienergia, ultrasolipsistisen maailmankaikkeuden luojajumala? Onko tämäkin vieras avaruuskansojen jäsen?

Avaruuskansoista näyttää olevan moneksi. Oli miten oli, ei kai kukaan kuvittele näin epämääräisten olentojen pian saavuttavan tieteellistä salonkikelpoisuutta. Elleivät sitten tule itse sitä vaatimaan. esittelemään teknologisia saavutuksiaan ja muuta sellaista, mikä olisi ehkä jossain mielessä toivottavaa kuluttavien spekulaatioiden vähentämiseksi. Tosin Stephen Hawking varoittaa veljeilystä avaruuskansojen kanssa.
     
Niin sanottujen yhteyshenkilöiden lausuntojen mukaan avaruuskansat ovat kiinnostuneita ihmiskunnasta ja yksittäisistä henkilöistä. Motivaatio on esimerkiksi se, että he haluavat tutustua ihmisen vaiheikkaaseen tunne-elämään. Gurdjiefflainen tulee kuitenkin epäröiden miettineeksi, että miten olento, jolle ihmisen tunne-elämässä riittää arvoitusta, voi olla "korkealla tasolla"? G:n opetuksen mukaan korkeamman tason edellytys on keskusten oikea työ, johon tunnekeskus kuuluu. Näin ei ihmisen tapauksessa ole useinkaan. Vastaavasti se, joka on korkealla tasolla, aivan hyvin tietää, millä tavalla "kolmiaivoisten" keskusten kuuluu tehdä oikeaa työtä. Havainnoissa avaruusolennot kuvataan joskus kehonsa puolesta sellaisiksi, että heidän fyysinen keskus tuskin voisi G:n kriteerein tehdä "oikeaa työtä". Keskusten oikea työ on kuitenkin välttämätön kaikille ihmistä korkeammille älyllisen elämänmuodoille, jos sellaisia ylipäätään universumissa on. Rappeutunut fyysinen keho ei pysty siihen.


Walter Gropius: Sommerfeld, sisäänkäynti. Tämä modernin arkkitehtuurin historian tärkein yksittäinen rakennus tuhoutui II maailmansodassa täydellisesti.








Entäpä, jos ufohavaintojen psykologia on yksinkertaisesti vain oman ihmiselämän pohjattoman tylsyyden pelko, johon muuten Koivula itsekin viittaa haastattelun loppupuolella? Tämä psyykkinen motivaatio mielikuvituksen käyttämiseen on ainakin joissain tapauksissa varma, ottamatta kantaa joidenkin ilmiöiden todenperäisyyteen. Paikoin tuntuu, että kyseessä on alan harrastajien oma kielipeli, jonka ei välttämättä ole tarkoituskaan viitata mihinkään konkreettisesti todelliseen. Monien yhteishenkilöiden UFO puheista syntyy vaikutelma psykedeelisen tripin kuvaukseen käytettävästä symbolikielestä.


Entä miksi samat havainnot ja psyykkinen tarve ei purkaudu taiteeksi, vaan pokkanaamalla esitetyiksi väitelauseiksi ilman ensimmäistäkään objektiivista todistetta, jollainen taideteos sentään joissain tapauksissa on? Voi tietysti ajatella, että taiteen tekeminen vaatii muutakin kuin uskoa ja avaruusolentojen kanssa seurustelua. Ilmaisutaitojen hankkiminen edellyttää uhrauksia toisella tasolla. Avaruusolentojen tietysti luulisi voivan monin tavoin auttaa taiteellisten päämäärien saavuttamisessa: jos suoltaisi paperille kaiken mitä he ehdottavat ja sanelevat.

  
Miksi avaruusolennot ovat kiinnostuneita juuri minusta? Miksi Ufot näyttäytyvät juuri minulle? Tietenkin siksi, että MINÄ olen erityinen ihminen, jonka erityisyyttä toiset ihmiset eivät käsitä, koska eivät ole yhtä korkealla tietoisuuden tasolla kuin nuo avaruusolennot. Siksi minä saan Youtubessa vain yhden tykkäyksen ja SoundCloudissa minulla on kaksi seuraajaa. Mutta onneksi ovat olemassa nuo avaruuskansat, todellinen yleisöni, jotka jaksavat tukea, arvostaa ja huomioida kunnian arvoista henkilöäni ja monin tavoin ainutlaatuista joskin aika hätäistä tekemistäni.
 
Tällainen psykologia on ehkä olemassa ja jopa tyypillinen. Mutta se ei vielä välttämättä ole kaiken lopullinen selitys.





















   
Versio TL:n FB-kommentista:


Tuohon lähelle laskeutui ufo. Huomasin sen takaikkunasta kahvia keitellessäni. Pian sieltä alkoi kuulua kuorsausta. Oikaisin itsekin päiväpeitteen päälle. Tunnin kuluttua kuulin kuinka vekotin jatkoi seinän takana matkaansa. En noussut ylös latsomaan sen lentoa järven yli. Olisi varmasti ollut hieno näky. Seuraavalla kerralla sitten, jos lähtevät tuntia aiemmin, kahvinkeittoaikoihin. Kyllä elämä on jännittävää.

VALAISTUMISEN KRITIIKKI

On jotenkin hassua, että jotkut ihmiset puhuvat valaistumisesta, ikään kuin jonakin sellaisena asiana, joka voisi tapahtua kenelle hyvänsä ja olisi siten toivottava olotila. Tämän hetkisen käsitykseni mukaan valaistuminen, eli todellisuuden perimmäisten luonteiden paljastuminen ihmiselle täysin avonaiseksi, ei olisi kovin terveellinen kokemus edes Stephen Hawkingille. Ja kukaan häntä vähemmän fysiikkaan perehtynyt ihmiskunnan edustaja ei pystyisi käsittelemään kokemustaan juuri lainkaan rationaalisella tasolla. Kuolevaiselle olennolle, kuten ihmiselle, on sittenkin suurempi haaste, tällä luonnontieteellisen tietoisuuden tasolla, olla valaistumatta liikaa kuin valaistua lisää.
   
Meidän on uskottava ennen muuta tieteeseen. Edettävä hitaasti tieteellisen menetelmän toistettavuuden suojissa. Ja tehtävä korkeintaan hyvin lyhyitä tiedusteluretkiä metodin edelle, niin kuin avaruuslentäjät tulevat letkujensa varassa aluksen ulkopuolelle.


Älkää ymmärtäkö väärin mitä tarkoitan. Varmasti jokaiselle ihmiselle on hyödyllistä terveellistä "valaistua" hiukan, eli saada varma ja erehtymätön käsitys siitä, että universumissa on joitain hyvin erikoisia piirteitä, jotka eivät hyvästä syystä kuulu arkitietoisuuteemme. Nämä ilmiöt saavat jossain määrin selityksiä jo nykyisistä kaikista kehittyneimmistä kvanttimekaniikan ja säiekosmologian teorioista. Näiden teorioiden taustalla olevan kokemuksellisen puolen rautainen käsittäminen ja graniittisen seesteinen hyväksyminen jonkun Richard Feynmanin tyyliin ovat varmasti vähintä mitä jokainen meistä koulun ekaluokkalaisista voi tehdä. Nollaluokkalaiset voivat jatkaa Albert Einsteinin koottujen papereiden läpikäymistä.
  
Mutta tämä taso on oven raottamista valoon, ei mitään perinpohjaista tietoa. Se on lähes äärettömän kaukana valaistumisesta, eli jonnekin hyvin paljon pidemmälle menevästä rationaalisesta tietoisuudesta, jonka saavuttamiseen ihmiskunnalla ei ole tällä hetkellä minkäänlaisia tieteellisesti valideja (= turvallisia) keinoja.
 
Seuraava asia, jonka haluan tuoda esiin, on se, että ihmisillä ei ole yhtäkään hyvää syytä luottaa noiden tuntemattomien alueiden kaikkinaiseen vaarattomuuteen, "hyväntahtoisuuteen" tai "vilpittömyyteen". On ihan turha elätellä kuvitelmia siitä, että ihminen voisi tuolla alueella kovin pitkälle mentäessä erottaa hyvän ja itselleen hyödyllisen pahasta ja itselleen haitallisesta. Asia, jota vähiten missään koskaan painotetaan, on se, että vaarat (samassa mitassa kuin positiiviset mahdollisuudet) saattavat olla (alleviivaan tämän, koska en voi tietää varmasti, vain aavistella... mutta Tarkovski tai Kubrick näyttävät ajattelevan samoin) hyvin paljon suurempia vähemmän henkilökohtaisia kuin osaamme kuvitella.  

1.12.2016

Oscar-patsas oli juuri oikean kokoinen. Se oli suunniteltu hieromaan ihanasti G-pistettä.
Vanha kappaleeni päässyt espanjalaiseen radio-ohjelmaan. Mitähän siitä sanotaan. En ole vielä kuunnellut. Ihan kiinnostavia ARS kappaleita tohon settiin tuntuu valikoituneen.


30.11.2016

Yksi runouden hienoimmista piirteistä on se, että runoudesta on hyvin hankalasti pääteltävissä se, miten aitoon kokemukseen jokin teksti perustuu. Toisinsanoen mahdollisia ironian tasoja ja asteita voi olla äärettömän paljon. Tai sitten voi olla se tapaus, että ironiaa ei ole yhtään.

Runoudessa väite on aina retorinen. Esimerkiksi runoudessa puhe ufosta on eri asia kuin kontaktihenkilön puhe ufosta, jossa kontaktihenkilö oman persoonansa painolla väittää ufohavaintoa todeksi. Taitava runous voi tavallaan kuitenkin olla äärettömän paljon vakuuttavampi todiste aidosta kokemuksesta kuin pelkästään jonkun ihmisen esittämä suhteellisen uskomaton ja todisteita vailla oleva väite.

Tieteellinen maailmankuva voi olla taikauskon ja paranormaalien kokemustensa saartaman ihmisen järjissäänpysymisen oljenkorsi tai sellaisen ihmisen luonnollinen valinta, joka ei animistisia vaihtoehtoja näe.
  
Jos puhutaan runoudesta, emme voi suoralta kädeltä tietää onko tarina vilkkaan mielikuvituksen ja taitavan kertojan mestarinäyte, vai todellisen kokemuksen autenttinen dokumentaatio. Juuri tämä on runouden yhteiskunnallisen olemassaolon syy: runouden avulla voidaan käsitellä monia asioita, joista ei muuten voida julkisesti puhua. 
    
Mika Waltari kuvasi Sinuhessa mysteri-initiaation, jossa ei käytetä substansseja. Niinpä jumalan ilmestymisen odotus vaikutti Sinuhesta ja Thotmesista humbuugilta, niin kuin aidoista 1900-lukulaisista konsanaan. Waltari ei kerro sitä, että antiikin aidoissa mysteereissä käytettiin ainakin 300 luvulle asti substansseja. Joku egyptiläinen olisi voinut kertoa, että on turha odottaa "jumalan ilmestymistä" ellei ole siirtänyt itseään tilaan, jonne jumala voi ilmestyä. Wittgensteinin maksiimi "mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava" oli Eleusiin mysteerien perustuslaki.
 
Me emme tiedä millaisen omakohtaisen kokemuksen, mielikuvituksen yhdistelmän tai jumalallisen ilmoituksen pohjalta Waltari lopulta runoilee. Hän puhuu siitä mistä ei voi puhua runouden keinoin.

KARIN KROG. O.M.G.

Karin Krog & John Surman
Jos kallosi olisi lasia
jos kasvosi olisivat
läpinäkyvää terästä
sisäkorvasi simpukat
kuultaisivat noin silmiesi
ja sieraintesi muodostamien
linjojen puoliväleissä
kuin pienet marcopololampaan
(Ovis ammon polii) sarvet.
Kuuntelin eilen Arvo Pärtin kappaletta Collage Sur B-A-C-H: I. Tocatta. Preciso. Eräs muutaman sekunnin kestoinen kohta kiinnitti huomiota. Kelasin sitä edes takaisin. Mietin missä ihmeessä olen kuullut tämän teeman kehittelyn aiemmin. Kävin mielessä läpi Bachin teemoja, mutta ei. Sitten keksin, että sehän on omassa luonnoskappaleessani, täysin huomaamaton sivuteema. Kaivoin kappaleen esiin, ja kas siinähän se kehittely on jo moneen suuntaan avattuna. Mutta vasta Pärtin tehdessä miltei saman, vaistosin ja tunsin teeman kauneuden. Tästä voisi lähteä vaikka sinfonia liikkeelle.
Category: Living people

MUKAVA OLLA MUKANA NÄIN HEMMETIN KIINNOSTAVALLA ALBUMILISTALLA

Société Cantine




20 obsessions du moment :

Bruce Ditmas - Yellow Dust (1977)
https://bleep.com/release/57871-bruce-ditmas-yellow-dust
Chaviré - Des Bruits Qui Restent (2015)
https://chavire.bandcamp.com/album/des-bruits-qui-restent
Colour Me Brittle - The First Bad Man (2015)
https://colourmebrittle.bandcamp.com/releases
DREYT NIEN - Les Rivières De La Nuit (2016)
https://err-rec.bandcamp.com/album/les-rivi-res-de-la-nuit
Esa Shields - Ovum Caper (2014)
https://esashields.bandcamp.com/releases
Facteurs chevaux - La maison sous les eaux (2016)
http://www.modulor.tv/…/facteurs-chevaux-la-maison-sous-les…
Four Thing - Four Thing (2016)
https://feedingtuberecords.bandcamp.com/album/four-thing
Girlpool - Before the World Was Big (2015)
http://girlpoolmusic.com
Gisèle Pape - Oiseau (2016)
https://giselepape.bandcamp.com/releases
Jake Tobin - Third and Fourth Thoughts (2015)
https://jaketobin.bandcamp.com/releases
Janne Nummela - Exioëhary (2016)
https://archive.org/details/Exioharytafe-54
Karin Krog & John Surman - Cloud Line Blue (1977)
https://www.youtube.com/watch?v=3u_tgNtfXDY
Laura Groves - Committed Language (2015)
https://lauragroves.bandcamp.com/album/committed-language-ep
Léonore Boulanger - Feigen Feigen (2016)
http://www.lesaule.fr/…/95-leonore-boulanger-feigen-feigen.…
MOURN - Mourn (2015)
https://mournct.bandcamp.com/album/mourn
Mat Ward Nomatesensemble - Despite The Squalor Everybody Had A Good Time (2015)
https://nomatesensemble.bandcamp.com/…/despite-the-squalor-…
Pierre Sangue - A Vendre (2015)
https://sangue.bandcamp.com/releases
SECTEURFLECHE - Une active indétermination (2016)
http://lostdogsentertainment.bandcamp.com/…/une-active-ind-…
Steve Miller / Lol Coxhill - The Story So Far... / ...Oh Really? (1972)
https://cuneiformrecords.bandcamp.com/…/the-story-so-far-oh…
THe abSTraCt PaLaTe - Don't Be Shy, No-One's Looking (2016)
https://theabstractpalate.bandcamp.com/…/dont-be-shy-no-one…

28.11.2016

Olen nainen joka rakastaa
elämää ja suoraan sanottuna
etsin miestä, tykkään pitää
huolta ja teen paljon puolestasi
enkä sano koskaan ei. Avoin
kaiken suhteen enimmäkseen
sytyn latexista, mulla ei oo
rajoja. Tästä näet tuhman kuvan
muutaman jos haluut testaa
uusii juttui kinkyseksin saralla
oomme yhes aina kaikkialla
En haluu tietää susta paljon
Voimme oppii seksin jälkeen
Eikö totta. En oo mikään robottirotta
Anna mulle viesti nopeasti
niin mä laitan sulle latextytön
aamuun asti
Epävarmaa on kehua tähänastista
kun ei vielä tiedä mitä tuleman pitää.
  
Jos onni olisi myötä, voisin lopettaa
(tähän) ja olla väsyttämättä itseäni (tänään).
Tämä huone syntyi, kun kaksi samansuuntaista rumpukalvoa törmäsivät jossakin pimeässä. Rummut halusivat tulla soitetuiksi, eivätkä vain nähdyiksi. Tai ehkä juuri siksi, ettei niitä edes näkynyt ne halusivat kuulua seinien läpi. Osa rummuista on ääneltään laajakantoisia. Kalvot ovat mahdollisesti äärettömiä. Pienemmät rummut voivat liikkua niiden läpi. Solmu pudotetaan rummun kalvolle. Viisiulotteiset solmut pomppivat rumpukalvolla kuin eläimen luut. Painovoima on sillä hetkellä sidottu vain rummun nahkaan. Siitä, mihin paikkaan ja asentoon solmu jää alkaa seuraava sävellys. Solmun läpi katsoo elefantin silmä.
Pöly on kaunista katsella.
Olisin varmasti unohtunut sen
äärelle vuosituhansiksi
ellei viereisestä huoneesta
olisi alkanut kuulua vaimea
kithairan näppäily. Aloite
oli sinun (oi kaunis Saraswati). 
Sanoisin olevani kiinnostunut seksistä. No seisooko sinulla, hän kysyi. Jotakin näytti Adidaksen mustissa treenihousuissa jurnuttavan. No ota sitten suuhusi tämä. Hän vetäisi housunsa kinttuihin ja sieltä sojotti putkilokasvimainen vaaja. Aloin siinä vältellen selittää, etten ole ensisijaisesti kiinnostunut seksistä. Oli jonkinlainen hierarkia ja tasapainoihanne. Ehtojakin tuntui olevan, mutta en suoralta kädeltä alkanut selittää niitä. Turhamaisena hän minua piti, sen näki, ja se ei luvannut mitään hyvää. Hänen ajatuksensa kulki jotenkin sellaista rataa, että "tässä on mies jolla on kädet ja jalat, mutta sinä ilmeisesti mieluummin haluaisit harrastaa seksiä bakteereitten kanssa". Rulettipöytä, jonka päällä istuimme, heilahteli ja rämähteli, sen alta räiskyi pahaenteisesti kipinöitä. Oi mahdotonta tietää osuisiko seuraava pyörähdys jumalaan, ihmiseen vai bakteeriin. Nyt pitäisi päättää, jos haluaisi pysäyttää tämän kierroksen ja pysyä tässä. Pelkäsin olevani ympärileikkaamaton ja ruma.  
Planeetat olivat päättäneet olla jatkamatta suuntaan jonne ne olivat alunperin lähteneet. Täytyi keksiä jotakin tekemistä eläkepäiville. Ne jatkoivat nyt kohtisuoraan kulkemaansa suuntaa vastaan. Ne jatkoivat laaksoa pitkin ja muuttivat ohjatusti suuntaa. Ne jatkoivat tasangolle kunnes olivat hahmoista pienimpiä valkean hämärän keskellä. Ja sitten ne katosivat näkyvistä. Täytyy saada jotakin tilalle, ajattelivat tähtitieteilijät, joilta olivat Planeetat karanneet. Planeettaa ei voinut torua lapselliseksi. Planeettaa ei voinut torua kuiskaten. Maailma vain vaihdettiin yhdessä yössä toiseksi. Niin olivat myös planeetat sen aurinkokunnassa toiset. Samannimisiä ne olivat kuin ennenkin, mutta eripainoisia. Tämän tiesivät vain tähtitieteilijät. Tuo salaisuus muodostui heidän yhteisölleen perustavaksi. Täytyi olla jotakin muuta myös vaihdettu epäilivät tähtitieteilijät ja tutkivat taskujaan. Sieltä löytyi paljon rahaa. Tämän suuntaista kehitystä voidaan jatkaa loputtomiin. Täytyi vain keksiä jotakin uutta. Meidän täytyy käyttää väriharmonioita hyödyksemme sanoi observatorion johtaja. Tuli ei enää räiskynyt observatorion takassa niin kuin ennen. Niin kuin rationaliteettiin järkensä säilymisen viimeisenä oljenkortena takertuneet kokeneet tiedemiehet he olivat tulleet ylivarovaisiksi avotulen suhteen ja siirtyneet keskuslämmitykseen. Maailman ja maailmankaikkeuden laavaksi muuttumisen pelko on selainen asia, jota kokenut tiedemies ensin vain hätkähtää, sitten tuntemattomia jumalia maassa rukoillen pelkää, ja lopulta tyynesti mutta järkähtämättä luottaa vain keskuslämmitykseen. Miksi, miksi, miksi, kysyvät noviisit aina. Vaatii aikansa, että he käsittävät. Opiskelijoiden kohtalona oli elää vuosia tuossa Avaruusseikkailu 2001 -tunnelmassa, jossa tietokoneen laskenta-algoritmit kuitenkin toimivat -- heidän suureksi jokapäiväiseksi leiväkseen ja ihmeekseen -- ihan normaalisti ja järkevästi. Kun he kerran olivat astronomien kouluun päässet, he eivät tietenkään hetkeäkään pitäneet tietokoneiden toimintaa itsestäänselvyytenä, vaan laskivat kaiken rinnakkain myös paperilla ja kynällä. Sillä välin olivat heidän ruutuhyppelyaskeleensa johtaneet heidät härkätallelille, Härän tähdistöön. Oliko nyt ajateltava että se oli maanisdepressiivisen häiriön maaninen vaihe. Sinänsä saman tekevää. He ehdottivat uusia myllyjä aurinkotuulille.
Nyt hän on vain pieni kasa
tuhkaa kauniissa uurnassa
niin kuin itsekin joskus olin. 
  
Kun hän alkoi puhua
tuntemuksista jotka muistuttivat
omiani valmistauduin sanomaan:
tule nyt pois sieltä.
  
Joka ei ole auringossa käynyt
ei voi Ikarosta opettaa.
Mitä sekin tarkoittaa että istun tässä
kahvimuki kourassa
ja Batá-rummut paukahtelevat pimeydessä.
Hyttysenpistoiksikaan en kutsuisi
jalkojeni haavoja. Helvetti. Syytteet
olivat rauenneet vanhentuneina, mikä on
vanhenemisemme ainoa merkitys.
Harmaat hiukset. Syytteet olivat vireillä yhä.
Kukaan ei vaihtaisi uutta maksaa nyt.
Hiukset eivät enää palauttaisi väriään ja
vahvuuttaan. Syyttäjän oikeudentaju on
kypsän sanattoman voimakkaan naisen
rakkautta. 
Tarkoitatko
siis tarkoitatko ihan todella
kuulkaa!
tarkoittaako hän
kertokaa minulle!
tarkoittaako tämä
vastatkaa!
tarkoitammeko me
sitä että tehtyjä asioita
ei saa tekemättömiksi
  
Niin totta kuin nimeni on
Magia, Kronos, Kaaos ja Nautinto
peilimaailman nurinkäännetty kello
ja kristallisoitunut munuainen
Niin totta kuin se on
  
mikä tahansa sinut tekee onnelliseksi.
Äkkiä
aamulla kun herään
täysin levänneenä
ja ensimmäistä kertaa
elämässä vihdoin
täysin onnellisena
jokin jumaluus
koskettaa minua
hulluudella
ja pakottaa puhumaan
totta.

Se on kuolemaa synkempi
Sen rakkaus on ääretön.  
Makaan lämpimän trooppisen meren
rantavedessä. Aurinko paistaa kuin
yliannostus rauhoittavia lääkkeitä.
  
Rantatuoleissa istuu vanha pariskunta.
He katsahtavat toisiaan syvän yhteisymmärryksen
vai sittenkin suhteensa täydellisen hajoamisen
merkiksi. Liun kauas peilityynen meren
pintaa lasin päällä, joka on meren välipohja.
Vain jalkojeni haavoissa on inhottavasti
raapivat naulat.

Ristiinnaulittua autettiin kaikin tavoin
puhui nainen. Hänet varastettiin
ristiltä ja hänelle annettiin kaikea
paitsi tarpeellisin. Ystävät olivat
hänet ristiinnaulinneet. Roomalaiset
sotilaat häntä auttoivat, puhui mies.

Raukeana kuuntelin heidän vihapuheitaan
kaukaa meren keskipisteestä ymmärsin:
he ovat mielipuolia kumpikin. Mitä merkitystä
on yhdellä ristiinnaulitsemistapahtumalla?
Käteni olivat terveet. Hyttysenpistoiksikaan
en kutsuisi jalkojeni haavoja.   
Yritän suudella poissaolevaa. Miten kengät tehdään
liitoksistaan hajoamaan
pölyksi ja haihtumaan
ennen kuin tippuvat
jalasta. Täysin kateissa oleva kirja
jonka joku on kotonasi piilottanut.
Hehkulamppujen käyttöikä huulillasi
kaamoksen plasmaa, auringon poissaolevan hyvän
hedelmän puhaltamatta liian kuuma telakan dataporttien pinta.
Hiirikäteni on suunniteltu vanhenemaan
kauniisti kuin kirkas optinen kuitu. Tämä runo
käsittelee peilin takaista
kaikkea mitä selkäsi näkee. Syksyllä
pahan tiedon puuhun on hirtetty ystävä
jota kaikki auttavat mielellään monin
yksinkertaisin ja hyödyttömin tavoin
Mätä hedelmä viedään suojaan.
Haudan rakentajia tarvitaan kyllä monta,
mutta he lähinnä syövät kuivattua hedelmää
ja seisoivat jäsenet rentoina muodostelmassa. 
Yritän maistaa poissaolevaa
historian kadonnutta kirjastoa
kirkkorauniota tai muinaismuistoa,
vaalean pojan iltahuutoa
kaikkea mikä oli täysin toisin
kuin luulemme, poissaolevaa silmää
joka havahtuu ajatuksistaan ajatuksettomuuden
paratiisin peilisymmetriseen metsikköön.
Metsän tuoksu kantautuu puiden takaa, puut
liikkuvat hiljaa. Vain tätä salattua
viinin makua kutsun pysyväksi. Viini
loppuu, jättiläiset rahastavat etiketillä tuhat vuotta
Tulevaisuuden viininmaistajan työ on sitä
mitä me robotit emme osaa tehdä. Rauhoittamattomat liito-oravat
korvautuvat uusilla ennen loppuunkulumistaan.
Kuka ne vaihtaa puiden oksille, kuka
niiden sisäelimet ompelee. Niiden laskeminen mielessä
illalla on turhaa. Äärimmäisen raskaita työkaluja
karkeita hakkuja ja talttoja tarvitaan
unen veistämiseen. Eikä muutos pysähdy
viinin mantraan tai rakkaan pihvin karheuteen




Hae tästä blogista

Ladataan...
"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com