Käymälä

21.5.2018

VIRTUAALISEN TAI AUGMENTOIDUN TODELLISUUDEN

kehittäminen tuntuu täysin älyttömältä ajatukselta, ellei ensin pohdi Berkeleyn näkökulmaa. Berkeley ihmettelee sanan "todellisuus" merkitystä, koska mitä ilmeisemmin me itse elämme virtuaalisessa todellisuudessa emmekä voi saada todellisuudesta suoraa tietoa ainakaan empiirisesti, eli mittaus- ja aistijärjestelmämme tavanomaisessa arkisessa tilassa. Voihan tietysti olla, että teknologiset virtuaalitodellisuusjärjestelmät lopulta tekevät sen meille selväksi, että aistitodellisuutemme on eräällä tapaa virtuaalinen ja vain mutkan kautta heijastelee sitä tosiasiallista ilmiömaailmaa, joka on aistiemme tarkkuudelta ja sopeutuneisuudelta kätkeytynyttä.

Silmämme on vietelty tähän tai tänne asti aistimaan valoa, korvamme poimii akustisen merkin äänestä, jonka sielumme kuulee (siis aistii ilman korvaa) rajattomasti selvemmin. Opettaja Aija Huuskonen on sanonut, että silmälle voidaan aina renderöidä yksi huone, korvalle toinen huone ja tuntoaistille kolmas huone, niin että nämä huoneet poikkeavat geometrisilta mittasuhteiltaan toisistaan. Tiedämme, että Aija Huuskosen oppitunnilla numero kuusi oppilas laitetaan näihin kaikkiin huoneisiin yhtä aikaa ja yhdellä kertaa. Silloin seinät eivät tuntoaistille ole siellä, missä ne näköaistille ovat. Eivätkä ne ole kuuloaistille siellä, missä ne tuntoaistille tai näköaistille ovat. Vain tästä syystä matematiikka ja geometria on tärkeää.

Seuraavassa lainaus Berkeleyltä. Nykylukijan sopii vaihtaa sanan "spirit" tilalle sana "kosminen taustarakenne":

"what is meant by thing, reality, existence; for in vain shall we dispute concerning the real existence of things, or pretend to any knowledge thereof, so long as we have not fixed the meaning of those words. Thing or Being is the most general name of all; it comprehends under it two kinds entirely distinct and heterogeneous, and which have nothing common but the name, viz. spirits and ideas. The former are active, indivisible substances: the latter are inert, fleeting, dependent beings, which subsist not by themselves, but are supported by, or exist in minds or spiritual substances. We comprehend our own existence by inward feeling or reflexion, and that of other spirits by reason. We may be said to have some knowledge or notion of our own minds, of spirits and active beings, whereof in a strict sense we have not ideas. In like manner, we know and have a notion of relations between things or ideas- which relations are distinct from the ideas or things related, inasmuch as the latter may be perceived by us without our perceiving the former. To me it seems that ideas, spirits, and relations are all in their respective kinds the object of human knowledge and subject of discourse; and that the term idea would be improperly extended to signify everything we know or have any notion of."

Berkeleyn käyttämän sanan "mind" (mieli) tilalle nykylukija voi korvata tekstinkäsittelyohjelmalla termin "3D grafiikkaa renderöivä tietokone" (fyysikot puhuvat voxeleista). Berkeley ei kiistä, että Pac-Man on todellinen. Mutta hän kiistää, että se voisi olla olemassa muualla kuin pelin grafiikkaa renderöivän tietokoneen sisällä-

20.5.2018

On sekin mahdollisuus että maailma ei ole fiksatusti minkäänlainen, vaan kaikki riippuu mielessä olevista ideoista ja mahdollisuuksista. Buddhalaiselle universumi on buddhalainen, kristitylle kristitty jne. Tällainen käsitys on teosofisen näkemuksen (kaikki uskonnot pohjimmiltaan samaa) vastainen. Kaikki uskonnot olisivat täysin eri asioita, koska ne muodostavat mielen ja sen myötä universumin, joka poikkeaa vaihtoehdoistaan olennaisesti.
Toisinaan japanilainen musiikki vain vie sydämen.

PINNISTELY

Kiireessä ajattelu. Moniosaisten kaunokirjallisten teosten valmistelu ja kirjoittaminen kahvin, viinan, stressin, sameamielisyyden ja unettomuuden voimalla palkkatyön ja perhe-elämän ikeessä. > ihmisoikeudet > jännittämällä työskentely > kidutus > kidutusvälineet > poliittinen väkivalta

HUONO KIRJALLISUUS

Kelpo kirjallisuus esittää arjen havaintoja ja mietteitä hitusen pidemmälle vietyinä kuin itse ehtii tai tulee ajatelleeksi, muttei kuitenkaan niin syvällisesti, että pinnistelemään joutuisi. Huonossa kirjallisuudessa on parhaasta kirjallisuudesta jäljellä pinnistely.

JATKUVA KIIRE

on olemassa siksi, että emme ehtisi ajatella. Siksi tarvitsemme itsellemme esiehtijän. Esiehtijä tuo esiin arjen havaintoja ja mietteitä hitusen pidemmälle vietyinä kuin itse ehtii tai tulee ajatelleeksi, muttei kuitenkaan niin syvällisesti, että pinnistelemään joutuisi. Robotiikka pelottaa ja sitä vastustetaan, koska se vapauttaa meidät kiireestä oman ajatuksemme tyhjyyden äärelle.

RUOTSIN KUNINGAS

Taiteen hankaluus ja tietty turhauttavuuskin on siinä, että kaikki on jo joka tapauksessa kertaalleen taidetta. Merkitys syntyy koko ajan kaikilla tasoilla ja kaikissa ulottuvuuksissa. Opettaja Aija Huuskonen on todennut: "Paradoksaalisesti ja päin vastoin kuin teatterissa, maailmateatterissa me emme pysty tiedostamaan merkitystä, koska näkökulmamme on rajattu." Rajatusta näkökulmasta huomiomme poimii merkityksen, joka resonoi meille tietoisella odotusarvollisella tasolla: tällaisena tätä maailmaa meille mainostettiin. Usein luulemme että merkitystä pitää etsiä sieltä, mihin ihmiset tietoisesti merkitystä kokoavat. Ja vastaavasti kun löydämme merkitystä, luulemme että se on tietoista alleviivattua kommunikaatiota ihmiseltä ihmiselle (esimerkiksi viesti turkulaisten vapaamuurareiden salaliitolta suomalaiselle salaliittoteoreetikolle). Ponnisteluidenkaan jälkeen emme saa selville, kuinka täsmällisen tietoista merkityksen luominen kosmisessa maailmateatterissa oli. Ihmiset kieltämättä haluavat tehdä maailmasta koko ajan oman teatterinsa ja oman käsikirjoituksensa ja ohjauksensa näköisen, siinä kokonaan onnistumatta (vrt. NWO tai fennomania suomenruotsalaisen kolonnialismin psykedeeliapeksina). Mitä vähemmän tiedostettua merkitystä oletamme ihmisten toimintaan ja mitä enemmän merkityksellisyyttä koemme siitä huolimatta, sen solipsistisempi on teatterissa olemisen vaikutelma. Täydellinen solipsismi on sitä, että kaikki näyttäytyy hengen itsetiedottomana välikappaleena vain yksin meille ilman että olisimme itse näytelmän käsikirjoittaja, ohjaaja tai Ruotsin Kuningas.

19.5.2018

TULEVAISUUDEN USKONTO

Opettaja Aija Huuskonen on todennut että pärjätäkseen tekoälylle on ihmisen otettava todelliset mahdollisuutensa käyttöön. Ei auta enää leikkiä kehitysvammaista, vaan on luettava tosissaan Gurdjieffia. Eikä vain sitä. Kaikki keinot on otettava käyttöön, painottaa opettaja Aija Huuskonen. Ja tämä on tulevaisuuden uskonto. Koska sille ei ole vaihtoehtoa.
Pahimman ihmisensä suuri imperiumi lähettää unilähettilääksi vihollisvaltioon rakastumaan siellä parhaaseen ihmiseen. 
Tekoäly vain kiteyttää sen kosmisen paradoksin että virheet tehdään sitä isommin mitä pikkutarkempia ollaan mitättömyyksien suhteen. 

17.5.2018

Kuolleen esittäminen lienee Jumalan lempiharrastuksia. Samoin lumouksen kätkeminen. Ja tämä vaiva vain siksi että hänen olemassaolonsa todistajat ajattelisivat edes hetken ennen kuin avaavat suunsa.
Kun pituushyppääjältä otetaan vauhdit pois
on jäljellä vauhditon pituus. 
Kun ponnistuslauta otetaan pois
on jäljellä lajinvaihto. 
Kaikki voidaan ottaa pois
koska materiaa ei ole.

VENÄJÄSYMPATIAN VÄLINEELLISYYS

Russofilia ei lähde siitä, että pitää Venäjästä. Russofiilille on yhdentekevää millainen Venäjä on tai mitä se edustaa. Olennaista on helposti juonittu valta, jota täkäläiset toimijat käyttävät Venäjään liitettyjen vahvojen negatiivisten tunteiden avulla. Se on liian helposti saavutettua valtaa ja siksi epätodellista valtaa. Niin kauan kuin ihmiset antavat välineen -- oman johdateltavissa olevan emootionsa -- heidän käteensä, on muuten olematon valta rajattoman mahtava.
   
Tämä yhtälö ratkaisee kaiken. Mitään ei ole tehtävissä tai neuvoteltavissa minkään poliittisen linjan suhteen, jos suostutaan tarkasti laskelmoituun emotionaaliseen manipulaatioon. Kaikki muut tasot ehdollistuvat tämän emotionaalisen pohjavirtauksen kautta.
 
Tässä jätetään huomiotta venäläiset toisinajattelijat ja venäläisen valtajärjestelmän perustellut kriitikot. Se on kuitenkin vain heidän oma asiansa. Meidän asia on oma ruttotautiamme. Siitä ei ole minkäänlaisella löyhällä tunnepohjaisella verukkeella syytää kääntää silmiä pois silloin kun he osoittavat sormella Venäjää.

16.5.2018

PIISPA BERKELEYN KAUHUKYPÄRÄ

Elämme aikakautta, jolloin on mahdoton olla ääneen nauramatta muille filosofeille paitsi piispa Berkeleylle, sanoi Carlos Castaneda eilen, kun istuimme hänen Iso-Roobertin kadun keittiössään.

*

CONCERNING THE PRINCIPLES OF HUMAN KNOWLEDGE (1710) alkupuolen jaarittelun "abstraktioista" ymmärrän niin, että hänen mielestään ne eivät ole tosiolevaisia, koska niiltä puuttuu yksikäsitteinen objekti. Me myöhempien aikojen ihmiset tiedämme että abstraktiot ovat hyödyllisiä monella tavalla ja niistä voidaan silti puhua yksikäsitteisesti, kunhan kontekstoiti tehdään lokaalisti (kuten tieteessä), ei globaalisti (kuten yleiskielessä). Mutta tämä ei ole hänen sanomansa ydin.

Ytimeen aletaan pääsyä tässä kohtaa:

"That neither our thoughts, nor passions, nor ideas formed by the imagination, exist without the mind, is what everybody will allow. And it seems no less evident that the various sensations or ideas imprinted on the sense, however blended or combined together (that is, whatever objects they compose), cannot exist otherwise than in a mind perceiving them.- I think an intuitive knowledge may be obtained of this by any one that shall attend to what is meant by the term exists, when applied to sensible things. The table I write on I say exists, that is, I see and feel it; and if I were out of my study I should say it existed- meaning thereby that if I was in my study I might perceive it, or that some other spirit actually does perceive it. There was an odour, that is, it was smelt; there was a sound, that is, it was heard; a colour or figure, and it was perceived by sight or touch. This is all that I can understand by these and the like expressions. For as to what is said of the absolute existence of unthinking things without any relation to their being perceived, that seems perfectly unintelligible. Their esse is percepi, nor is it possible they should have any existence out of the minds or thinking things which perceive them."

Varmaa on ainakin se, että ei voi olla Kalifornian teknologiaihmettä ilman Berkeleytä. On mahdotonta ajatella sellaisia keskeisiä kirjailijoita kuin Edgar Allan Poe, Ambroce Bierce, Aldous Huxley, William Burroughs ja Carlos Castaneda ajattelematta Berkeleytä. Samalla ihmetyttää miten vieraita Berkeleyn ajatukset ovat Gurdjieffille.

Lopulta Berkeleystä on vaikea päästä perille. Vaikka juttu pyörii koko ajan nykyhetken kiinnostavimpien teknisten ja filosofisten kysymysten äärellä, monet Berkeleyn käyttämistä käsitteistä ("mind", "idea",  "matter" tai "corporeal substance") edellyttäisivät nykylukijalle tarkkaa kontekstointia ja uudelleen määrittelyä. Voi ehkä summata, että kysymys on materialismin ja ateismin vastaisesti kiihkokirjoituksesta, joka pyrkiikin provokatiivisuuteen sanaleikittelyillään ja määrittelemättäjättämisillään. Samalla täytyi kysyä Castanedalta: eikö sinunkin kirjoituksissa ole kysymys täsmälleen samasta ideologisesta tendenssistä? Ainakin tiukka sensuuri Neuvostoliitossa tuntuisi viittaavan tähän suuntaan, hän vastasi myhäillen.

*

Unityön ytimessä on piispa Berkeleyn 3D renderöintikypärä.

"things are every moment annihilated and created anew. The objects of sense exist only when they are perceived; the trees therefore are in the garden, or the chairs in the parlour, no longer than while there is somebody by to perceive them. Upon shutting my eyes all the furniture in the room is reduced to nothing, and barely upon opening them it is again created."

Berkeleyn mukaan, hän selitti, maailman olemassa olo jaettuna objektiivisuutena riippuu pelkästään havaintoon osallistumisesta. Havaitsija on henki. Se millaisena maailma havaitaan riippuu aistimisesta (eli kokoomapisteen paikasta). Silloin kun aistiminen on hyvin puutteellista ja tietyllä tavalla rajoittunutta, maailma vaikuttaa materiaaliselta ja sitä näyttää ohjaavan kausaalisuuden laki.

Berkeleyn suuri paljastus on se, että kausaalisuuden laki on näennäinen. Kaiken alkusyy on hengessä (joka on ihmisen henkeä väkevämpi) ja joka renderöi kausaaliselta vaikuttavan maailman ja sen tapahtumat jotka näyttävät seuraavan lakia, joka rajoittuneen havaitsemisen näkökulmasta vaikuttaa kausaalisuudelta. Sitä Berkeley ei sano, miksi on olemassa tällaisia voimakkaista henkiä, jotka renderöivät hyvin pitkälle interaktiivisilta vaikuttavia maailmoja ja narratiiveja heikommille hengille. Kaikki henget ovat ideoiden vahvistimia, koska ne pitävät ideoita mielessä, Castaneda sanoi.
 
Berkeley ontologiasta seuraa muutamia kiehtovia ominaisuuksia, hän jatkoi, kuten esimerkiksi romaanimme el defisiante de la muerte, kuolemanuhmaaja. Kuolema voitetaan sillä, että huomataan sen olemassaolon riippuvuus havaitsijasta. Jos kuolemalla ei ole havaitsijaa, sitä ei ole olemassa. Vanhenemiseen pätee sama. Vanheneminen ei ole seuraus ajan kulumisesta, koska tällaista kausaalista suhdetta ei maailmassa Berkeleyn mukaan tosiasiassa ole. Aika on renderöityä, se on osa naraatiota ja näyttämöä. Jos kronologista aikaa ei havaita, eikä myöskään vanhenemisilmiötä havaita, niitä ei ole olemassa. Tiesimme että tämä tulisi naurattamaan neuvostoviranomaiset hengiltä. Hehän tiesivät nämä asiat ja pelasivat niiden avulla likaista peliään.
 
Samalla tavalla kaikki "kehitys" on aistimisen kehittymistä. Taide ja teknologia kehittyy lisäämällä aistimisen tarkkuutta ja syvyyttä. Muisti kehittyy proustilaisesti lisäämällä aistimisen todellisuuspitoisuutta.

Vaikka Berkeleylle materiaa, hän jatkoi, ei ole lainkaan olemassa, se ei tarkoita sitä, että luontoa tai objektiivisia ilmenemismuotoja ei olisi olemassa tai että niiden konkreettisuus meille olisi näennäistä, päinvastoin. Berkeley tarkoittaa, että ilmiöiden esineellisyys ja objektiivisuus ei palaudu materiaan vaan johonkin aivan muuhun, nimittäin henkeen. Me vain emme aisti tätä palautumista, koska kokoomapisteemme sijainti on sellainen, että havaitsemme maailman yhteisellä sopimuksella sellaiseksi jona kielemme sitä pitää. Siksi me olemme tavallaan materian (harhaidean, eli kimairan) vankeja ja kuolevaisuus tarkoittaa juuri tätä. Jos vapautamme aistimisemme materian kimairasta (esimerkiksi polttamalla humidoa, kas tässä maista erinomaista Jukatanin tattia), me vapautamme samalla itsemme sopimuksesta pitää tätä maailmaa jonakin. Sillä hetkellä esimerkiksi luonnolliset kielet lakkaa kokonaan olemasta (huomaatko miten vaikea ylipäätään on puhua nauramatta yrityksen hulluudelle puolituntia humidosavun jälkeen). Ylipäänsä ihmisen hahmo rajoittuu ja määrittyy materian kimairaan. On ikään kuin sovittu (within Author of the Nature) että ihmisen hahmo ja materian kimaira kuuluvat yhteen ja ihmeitä ei sen takia kovin usein ole suotavaa tapahtua, että luonnonlait säilyttäisivät edes rippeet uskottavuudestaan.
 
Vertailun vuoksi voit ajatella kaksiulotteiseksi grafiikaksi renderöityä tietokonepeliä. Super Mario hengittää, Super Mario putoaa ja häntä sattuu, mutta tämä ei johdu siitä, että pikseleihin joistä hän koostuu oikeasti sattuisi syy-seuraus-lakien mukaisesti tai että hänen täytyisi hengittää todella ylläpitääkseen ruumiintoimintojaan, vaan ennen muuta siitä että niin on ohjelmoitu koodiin. Kausaalilaki on ennen muuta ohjelmointi. Super-Mario voisi lopettaa hengityksensä kolmeksi tunniksi niin kuin intialaiset joogit tekevät, jos hän pystyisi vapautumaan omasta perusohjelmoinnistaan tietokonepelihahmona.

Ei ole ehkä väärin sanoa että Berkeley oli muinainen säieteoreetikko. Ainakin hänen materian käsitteensä resonoi säieteorian kanssa -- siis tapa, jolla hän kyseenalaistaa oman aikakautensa tavan käyttää käsitettä "materia". Nykyään Berkeleyn käsitystä kausaalilaista (ja muista meidän aisteillemme empiirisesti havaittavista luonnonlaeista) ohjelmointina voisi kuvat säiekosmologian projekti, jossa pyritään matemaattisesti optimoimaan säietopologioita, jotka emanoisivat säisetasolta meidän hahmottamalle materian tasolle juuri ne luonnonlait ja vakiot jotka me tunnemme Maapallon luonnosta. Koska nämä tietyt lait ja vakiot edustavat vain yhtä säietopologista ratkaisua, ymmärrettävästi muut topologiat tuottavat toisenlaisia maailmoita omine luonnonlakeineen. Berkeley tuntuu haluavan sanoa juuri sen, että meidän luonnonlakimme ovat alisteisia paljon syvemmille luonnonlaeille. Universumin tosiasialliset mahdollisuuden ilmenevät juuri tuolla säietopologian ja meille havaittavan materian välisellä resoluutioalueella. Magia on mitä ilmeisemmin vaikuttamista juuri tuolla alueella. Kasviopettajat, kuten arvostettu opettaja Aija Huuskonen, tuntuu painottavan sitä, että säietopologioita voidaan jollain tavalla paikallisesti ja hetkellisesti manipuloida, niin että aisteillemme paljastetaan tai lavastataan olosuhteita, joissa esimerkiksi normaali kausaalilaki ei ole voimassa (Castaneda kuvaa näitä tiloja). Mitä ilmeisemmin myös se hypoteettinen toimija, jota Berkeley kutsuu "The Auhthor of Nature" hallitsee säätämisen, joka seuraa säietopologioista, koska hän näköjään olisi tämän säätöjärjestelmän luoja.

Castaneda kertoi, että heillä oli akateeminen työryhmä, vähän samanlainen kuin Shakaspearen taustalla oli. Se mitä he tekivät oli vain se, että he kuvittivat fiktiivisen Meksikoon sijoittuvan kertomuksen avulla Berkeleyn ideoita. Työ eteni hyvin systemaattisesti, suurinpiirtein kappale kerrallaan. Osa työryhmästä luonnosteli mahdolisia näyttämökuvia ja narraatioita, osa kirjoitti tekstiä. Työ muistutti nykyaikaiseen animaatiosarjan työryhmää. Hän heitti esimerkiksi oman lempisarjansa Rick & Morty. Castaneda itse kuulemma vain koordinoi neljätoistahenkistä ihmiskoetta. "Tietenkin kaikkien nerojen taustalla on työryhmä. Sen voi jo sanoa ääneen. Ei 1900-luvun kirjallisuudessa enää tavata yksinäistä neroa puurtamassa norsunluutornissaan. Rationaalisuuden aikakaudella ollaan liian järkeviä uskomaan tällaisia lapsellisia tarinoita. " Samalla suoraan Berkeleyltä napatulla juonella kerronta, jonka piti olla aluksi vain yhden kirjan vitsi, eteni läpi koko teossarjan, joka paisui tuhansiksi sivuiksi.

RUNSAUDENSARVI

Syntyvien olioiden lajidiversiteetti on ehkä itsestäänselvyys silloin kun premissit, olosuhteet ja tekijä vaihtuu, mutta silloin kun nämä pysyvät samoina, syntyvien olioiden lajidiversiteetti ei ole itsestäänselvyys.

15.5.2018

Muutoksena markkinoidaan
tuuli meille, muutoksena aika
siirtää mielen rakennetta.
Vanhuuden lisäosa renderöidään
nuoruuden päälle kuin liitos.

14.5.2018

Äänitetystä musiikista, sanoo piispa Berkeley, on aina jälkikäteen kuultavissa kuka äänitteen on kuullut aiemmin. Kuuntelijan mielen sameus tai selkeys -- toisaalta myös spontaani innostus tai pettymys -- kuuluu aina jälkeen päin hänen aistimansa äänitteen kaikissa rinnakkaisissakin tallennekopioissa.
Musiikki on hyvin heikosti olemassa silloin kun se syntyy. Aivan samoin kuin tekoälyn ensimmäinen väläys, se jää useimmilta havaitsematta ja siksi se tuskin kuuluu. Hiljaisuus on havainnoinnin puuttumista, ei suinkaan kohinan puuttumista. Ääni on laadultaan erittäin heikko. Mutta kun ääni saa kuuntelua, sen laatu paranee. Se kehittyy aivan samoin kuin japanilaisissa shintōluostareissa asustavien tietokonetonttujen älykkyys, mitä tarkemmin otamme niiden halut huomioon. Ja lopulta, ahkeran kuuntelun myötä Jimi Hendrixin levytyksen äänenlaatu muuttuu olennaisesti paremmaksi kuin muusikko itse sen käsitti tai aikauden teknologialla ylipäätään oli mahdollista saavuttaa.
Muuhun ei olisi aihetta
kuin itsesääliin.
Muuta ei voi kuin paahtaa
täysillä ja haistattaa paskat.
Me löydämme niin paljon kuin katseemme kulkee eteenpäin, sanoi piispa Berkeley.

Atomia ei ollut olemassa ennen kuin se havaittiin. Ja myöhemmin on taas jotakin muuta. Se mitä ei enää havaita on historiaa.
Eivät puut puhu toisilleen jos ei niiden kannata.
Itselle alleviivataan, toisille ei.
Itselle kerrataan, toisille ei.
Itselle jankutetaan, toisille ei.
Itselle saarnataan, toisille ei.

TAPA

mekaaninen toimi, joka suoritetaan ajattelematta. Mitäköhän vappusima symboloi. Tai Turun sinappi. Mahtaako Runebergin torttu olla ihan vain torttu.
En hyväksy yhteisöä, johon kuuluu alle sata kansaa. Siis ei vain kansallisuutta tai kansallisuuden edustajaa vaan kokonaista kansaa. Pienyhteisö rakentuu pikkumaisuuden ympärille sisäsiittoisuutta juhlimaan. Pienyhteisön rajalla kaikki diplomatia ja inhimillisyys lakkaa. Pienyhteisö junailee ja kehittelee pieniä ajatuksia ja antaa pelolle vallan. Suuryhteisö on peloton ja välttää sisäsiittoisuutta. Suuryhteisö on monikulttuurisuudelle välttämätön. Mikään tuontitavara ei säilytä ominaisuuksiaan pitkään. Mikään todellinen kulttuuri ei liiku muutaman liikkuvan ihmisen mukana mihinkään missä se ei jo valmiiksi ole.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com