Käymälä

20.7.2018

Jokaisesta pisteestä pääsee jokaiseen pisteeseen kahdentoista ulottuvuuden kautta.

KAKSITOISTA KIRKASSILMÄISTÄ JUUDASTA

Sopimustaide, porvarinunihiekka, on havaitsemista systeemin kautta, ei suoran yhteyden kautta. Olin hieman pettynyt kun huomasin 2000-luvun runosukupolven täysimittaisesti alistuvan tähän. Mitä voi odottaa yksilöiltä, joilla ei ole aikomusta vakavaan psykoanalyysiin tai yhteiskunnalliseen diskurssianalyysiin. Ironia kääntyy avuttomaan rehellisyyteen itsessään -- rehellisyyteen suhteessa isoon asiaan. Rehellisyyttä aletaan pitää typeränä. Luullaan, että korret loputtomasti hengittävät, vaikkei kukaan niitä pitäisi pinnalla.
   
Torjuntamekanismina on kehittynyt epärehellisyydentaju ja tunnontarkkuus pikkuasiassa ja väärinkäsitetyssä pintamoralismissa, varsinkin seksuaalimoralismissa. Äidille kerrotaan ja äidin kanssa tunnustetaan suuria omenavarkauksia. Ennemmin tai myöhemminhän nämä korruptoituvat, romahtavat sopimusestetiikkaan, keinotekoiseen konsensukseen, jonka perusta on yhteisön ulkopuolella, sitä ohjaavassa mielenhallintaoperaatiossa.
 
Kun kaapatussa taiteessa ei ole tukimekanismeja vaan suostuttelumekanismeja, siinä ei ole ydintä, siinä ei ole jatkuvaa hedelmällistä erimielisyyttä ja prosessina uudelleenlöytyvää epäpersoonallista egot ylittävää pohjavirtausta, joka tuottaa avaavan tyydytyksen. Tosi toimivassa ja avoimessa yhteisössä elämisen mielekkyyden takaava ihme pitää etsiä ja löytää joka päivä uudelleen niin kuin se olisi eilen kadotettu ja unohdettu. Ja kun se löydetään, se takaa yhteisölle yhden elinpäivän lisää. Ei enempää. Sinä päivänä kun ihme ei enää löydy kadulta, kumisevat jo sielunkellot ja tulevien sukupolvien armoton heikentymä. Liskomaiset inorgaanisia mutantteja tihkuvat operatiivit etsiytyvät luolistaan päivänvaloon ja asettavat optisen setelin jokaisen havainnon väliin.
   
Miksi näin? Miksi miksi miksi? Koska Universumi. Rationaalisuus, terve maalaisjärki, on vain kokoomapisteen tavanomaisen paikan sivutuote. Maallisia yhteiskuntia hallitsevan logoksen perusta on kokoomapisteen paikassa. Perusta muuttuu jos kokoomapisteen paikka muuttuu. Tähän erotuksena on Gurdjieffin Beelzebub's Talessa hahmottelema kominen logos, joka on teoksessa enemmän dramaattinen tehokeino tai ele, ilmaisemassa: jossakin aistittavien universumien takaisuudessa täytyy olla kosminen järki. Mutta aistiemme kautta emme perustaa tavoita. Vaikka Gurdjieff vähän näsäviisaan tuntuisesti kosmisen järjen lakeja hahmotteleekin.
 
Ihmisjärki ei ole perustava. Taiteen ja tieteen sosiaalisen kentän havaintotaso, on eräs taso, jossa kokoomapisteen perustavuus yli sen sivutuotteen, terveen järjen, käy ilmeiseksi. Toinen konkreettinen havaintotaso on matkustaminen: geopoliittisten rajojen ylittäminen tarkoittaa kokoomapisteen siirtymistä.
     
Don Juan sanoo: jos ulkopuolisten kauko-ohjaimien ajamaan mukarationaalisen laumaan astuu todellisuutta aistiva mielessään tosipitoinen päämäärä, on pohjalla metodinen hulluus, pitkälle viety ironiantaju, ja selvä tietoinen odotus petetyksi tulemisesta. Että runous on kuin keskustapuolue: se pettää aina.
   
Don Juan toteaa: runoilijat toisina aikoina käsittelevät olennaisia havaintoon ja olemiseen liittyviä kysymyksiä. Saavat sanoiksi jotakin, mutteivät ole tietoisia vaikutelmiensa syntymekanismeista samalla tavalla kuin näkijä ja unennäkijä -- joka usein mykistyy sanattoman tietonsa valtavuuden edessä. Sanattoman tiedon vaikuttavuus syö taiteellisen ilmaisutarpeen. Se syö tarpeen imitoida "luontoa". Lopulta se syö pyrkimyksen järjestää havaintoja järjellisesti, vastakohtapareiksi. Jäljelle jää surumielinen ehyt tietoisuus, joka kattaa kaikki maailmat, kaikki virtaukset, tekemättä niistä sen suurempaa numeroa tai myytävää tuotetta.
   
Vielä eilennuoret esteetikot nyt hättääntyneinä hajallelyötyinä löytyvät jarruttamasta itseään matalimpaan porvarihetteikköön. Rantavesissä yhteiskuntakoneen muovinen välipohja paljastuu pohjahiekasta, johon tyssäsi korkeat taivasrakennelmat. Tarjoutuneita helppoja vaihtoehtoja ei tunnistettu suostuttelun esiasteeksi helpon hylättävyytensä hajusta.
 
Se oli valinta. Banaalin Talvipalatsi, koko komeudessaan valmis. Petos. Tunnuskuvana yhteiskuntakoneen teollinen tuote nimeltä kaikenkattava banaali. Aikakauden L'Ultima Cena maalataan: kaksitoista kirkassilmäistä Juudasta ilman Kristusta. Banaali näytelmä on sekin vain kosminen virkatehtävä, kosmisen virkamieskunnan tavanomainen ohjaustyö, ilman eläkkeellepääsyä suurempia passioita. Se on kuin runous. Vain Kristuksella ei ole siinä virkaa. Kaikki tuki ja myötätunto meni roomalaiselle sotilaalle. Se on pelkkä sienirihmasto: suuren poissaolevan asian vertauskuva.

"Don Juan piti kokoomapisteemme lukitsemista tavanomaiseen sijaintiinsa ihmiskunnan lastenkasvatuksen suurimpana saavutuksena. Sillä sitten kun piste on jähmettynyt paikalleen, meidän aistitoimintaamme voidaan valmentaa ja ohjata tulkitsemaan sitä mitä havaitsemme. Toisin sanoen meidät voidaan ohjata aistimaan systeemin kautta eikä niinkään aistiemme kautta." Castaneda: Unennäön taito, s. 90 
(Kuuluu kaukaista ukkosen jyrinää)

POIKA: Isä, pelkäätkö sinä salamaa?

ISÄ: En erityisemmin, ainakaan juuri nyt.

POIKA: Minä en pelkää salamaa siksi koska minä olen salama.

ARHI KUITTISEN PSYKOANALYYSI

Vetääkseni pähkinänkuoreen Arhin psykoanalyyttisen ja yhteiskunta-analyyttisen kehyksen:

1) Arhi mittaa aina sanojen ja tekojen avaavuutta tai tukahduttavuutta "break thru"-kokemuksen näkökulmasta.

2) Arhille paha yhteiskunta on sellainen, jossa luodaan lasikattoja ja välipohjia suoran kokemisen esteiksi ja spektaakkelimaisiksi kokemusbuffereiksi. Kaikki mikä tulee yksilön ja suoran kokemisen väliin on pahasta ja horjuttaa psyykkistä terveyttä.

3) Arhille hyvä ja psyykkisesti terve yhteiskunta on selainen, jossa deelikulttuurista tuttu "break thru" on mahdollisimman "pienellä annoksella" mahdollinen, mieluiten ilman annosta ollenkaan. Arhi hyväksyy deelikulttuurin tietyiltä osin. Mutta vastustaa päihteiden käyttöä, varsinkin yhteiskunnallista sairaustilaa turruttavaa alkoholia. Ihanneyhteiskunta elää "break thru" tietoisuustilassa ilman päihteitä.
 
4) Dystooppinen yhteiskunta muodostaa ilkeiden, "break thru"-tilaa vastustavien ja kampittavien "tavisten" tahmaisen mehiläiskennoston, josta vain banaalit tähtikultin "tähdet" onnistuvat pakenemaan "break thru" tilaan täysin immoraalisilla keinoilla. "Tähdet" elävät "tavisten" ylläpitämästä kokemusbufferista ja asettuvat itse suoran kokemisen esteiksi massasuggestionsa keinoin. "Tähdet" eivät milloinkaan "konserteissaan" luo seremoniaa ja "break thru" tilaa. "Tähti" ei koskaan tee mitään avaavan suuntaista, vain avaamisen imitointia. "Tähti" kokee teollisuuden sisällä esoteerisesti mutta lavalla eksoteerisesti. "Tähdelle" "tavis" on halveksittu kuluttaja, jolla on vain mahdollisuus kuluttaa, ei kokea. Ja tämä on yhtä kirkkokulttuurin kanssa.  

Lisään itse, että kapitalismin viimeisessä, historian lopun ja vakiintuneen postmodernin lillunnan vaiheessa, jolloin spektaakkelista tulee globaali ja kaikenkattava vesitiivis, täydellisen hengittämätön ja hengetön rakenne, pornotähteys (myös allegorisella tasolla: porno on ennen muuta metafora ja symboli) korvaa kaikki muut tähtikultin muodot. Pornon valtameri nielee "tavisten" mehiläiskennoston turhaumaenergian, joka on täydellisen impotenssin ja kuivan erämaan lasikatolla ja välipohjalla haudutettu ilmastonmuutoskasvihuone. Lopulta pornon merikäärme ja toiselta puolelta korporaatiovallan Fernir-susi nielaisee koko länsimaisen kulttuurin meriveden ja sulan laavan syleilyyn, eikä mitään jää jäljelle. Tässä tilassa vain "tähti"-kultin tarkasti tiedostava suljettu ja ei-julkinen psykedeelikulttuuri voi tarjota mahdollisuuksia suoraan kokemiseen muinais-Eddan parhaiden perinteiden mukaisesti.
Jos ihminen olisi toisillaan korvattavissa, maailma ei muuttuisi. Ihminen on korvaamaton. Kun se katoaa, sitä ei voida korvata. Siksi maailma muuttuu.

19.7.2018

Yhtenä tällaisena samanlaisena
päivänä

Aikajanalla jossa enää harvoin
Kohtaa tatuoimatonta ihmistä
Tatuoinneille lukutaidottomana

Seisahdun tutulle kadulle
Muistelemaan menneitä
Kohtaamisia, joista yksi
On ollut jo vuoden kuolleena
Ja tulee olemaan
Ikuisuuden

Äärettömyys ja ikuisuus
Ovat demokraattisia rakenteita
Ne ovat kaikille sama

Kun laitumelta haetaan pukki
Se ei ole sama
Kuin jos äärettömyydestä
Poimitaan pukki

Tai kun tienpientareelta
Löytyy autonrengas
Se ei ole sama kuin ikuisuudesta
Poimitaan autonrengas
Ja pujotetaan pukin kaulaan

Väinämöinen ei ollut nuori
Kuollessaan eikä elänyt
Nopeasti palaen
Häntä sanotaan viisaaksi

AVUSTUSTEOLLISUUS

Ystävällisten ja auttamishaluisten ehdottoman hyvien ihmisten teollisuus. Luodaan sotilaallinen konflikti ja humanitaarinen kriisi. Riennetään auttamaan ja kokoamaan pakolaisia. Estetään kriisin poliittiset ratkaisuyritykset. Rakastetaan sotaa, pelätään rauhaa. Esiinnytään hyväntekijöitä. Suunnataan toisten rahoista koostuvat avustukset omille poliittisille liittolaisille kriisialueilla.

Jos tämä nyt on se
Mitä sinä ajattelet että
Maailma on vajaa
Ja vailla

Siunaukselle on nyt neljä
vaihtoehtoa
Buddhalaisella on monta elämää
aikaa hapuilla, kokea ja kokeilla
Mutta kristityn
on mentävä läpi
kerrasta, pamahtaa taivaaseen
harjoittelematta
Karhunuskoinen nauraa näille
pelleilijöille. Ketunuskoinen
on viekas ja treenattu
Sille hindujumala opettaa
hermoratojen kieltä

18.7.2018

mikä tuhatjalkainen
maailman katolla kolistaa
taustasäteilyn kohinassa
kuparisen pilven päällä
mikä pistemäinen
valkoinen laser
väläyttää perheellesi
valkoiset revontulet
sulkapyörteen
olet äärettömän voimakas
kupera peili joka kerää
ympärilleen suoria linssejä
Se on kiinni kesästä
se putoaa kohti
maailmojen
keskipistettä liehuvien
kirjahyllyjen taakse

Se on kiinni kesällä
Nyt se on raollaan
Se aukeaa kuin portti
joka on vain portti
josta kulkee kevyesti
ilman turhaa soturirituaalia

Ei se ole kiinni rahasta
illuusioiden tuho


NYT KUN KAIKKI RUNOPOJAT OVAT RUNOZOMBEJA

Aki Salmelan suomentamassa James Taten runojen valikoimassa on yksi nerokas teksti, sivu 34. Muuten kokoelma vaikuttaa vanhanaikaiselta, ei-kolmannen-aallon-runoudelta, tulee mieleen suomalainen 2000-luvun runous. Parhaimmillaan synkkäsävyinen runozombi Tate on yllättävissä väkivaltaisissa ja groteskeissa kuvasarjoissa. Tavanomaista runolörpöttelyä Tate ei harrasta.

"Kuinka kaunis oletkaa
nukkuessasi käsivarsillani.
Leikkaan ne mielelläni pois
etten vain herättäisi sinua."

17.7.2018

"Hyödyllinen" idiootti
ja haitallinen "idiootti"
kohtasivat. Toinen sanoi:
Kiinan muurissa
on ampuma-aukot
sisäänpäin. Se on
aitaus. Eikä ollenkaan
kiinalaisten rakentama.

YKSINVALTIAAN RAUHANEHDOT

Sota ja rauhanvastustajat ovat aina keskuudessamme, sanoisi nykyajan Jeesus. Millä ehdoilla se, joka ylisukupolvisena prosessina tavoittelee ehdotonta globaalia hegemoniaa ja yksinapaista maailmantyranniaa suostuu rauhaan? Ei tietenkään millään ehdoilla. Onko siis Trumpin solmima rauha pitävä, peruuttamaton, todellinen, lopullinen tai edes millään tavalla asioihin vaikuttava? Pitääkö Trump Venäjää tasavertaisena kumppanina Yhdysvalloille? Entäpä jos kyseessä on törkeä pila. Jos narsistina ja liehittelystä pitävä Trump onnisuikin imartelemaan Putinin.

Näyttää siltä, että Trump yrittää tehokkaasti tuhota sen ainoan perustan, jolta Venäjä on länsimaille hyödyllinen: helppona viholliskuvana. Entä sitten kun Venäjästä ei ole enää hyötyä edes viholliskuvana?
löysätä

lysähtää

lesota

lossata

lassota lisäetu

lausahtaa

lässähtää lisäehto

lasittaa luisu

RAUHANVASTUSTUS

CIA, NATO, Mossad, olisiko tämä kyseisten turhien laitosten alasajojärjestys?
  
Yksi syy Trump-vihaan Peace-fobian lisäksi on se, että kun "kamala rauha" saapuu, pakolaiset joutuvat menemään kotiinsa, eikä suomalaisilla voida maksattaa enempää. Tämä tietysti vituttaa. Toisten rahoja ei päästä enempää tuhlaamaan eikä köyhyysloukussa eläviä suomalaisia voida kyykyttää pakolaisten hädällä. Apu- ja hätäteollisuudella tulee olemaan edessä huonot ajat.
    
Loputtomalla auttamisvimmalla ylpeileville mutta rauhaavastustaville vihervasemmistolaisille on nyt  keksitty mielenkiintoinen nettimeemi. Se menee näin.
   
Kerätään valeprofiili, jossa kuvia sotatoimialueen tuhoutuneesta infrasta ja haavoittuneista lapsista. Lähetetään huonolla englanninkielellä kirjoittettu yksityisviesti kohteena olevalle auttamisirstailijalle. Kerrotaan että olet sotatoimialueella ja tarvitset välittömästi lääkeapua tai humanitaarista apua. Voit kertoa olevasi esimerkiksi venäläinen ja Ukrainan sotilaallisen toiminnan kohteena. Pyydetään rahalähetystä Western Unionin tai vastaavan kautta. Jos kyseinen maailmanrauhanvastustaja ja avustusmoralisti kieltäytyy auttamasta henkilökohtaisesti ja omista rahoistaan, lähetetään kuvia elinkauppiaiden silpomista lapsista ja loputtomasti viestiä: "So, you are not going to help us?"

MAGIA

Vain museoauto , käytöstä poistunut , romuttamolta säästynyt, voi omata maagisia kykyjä.

lihalakki
tatuoitu takki
siinä kääntyy missä
eskimokajakki
sutjakasti

Tätä vauhtia ehditään
Tähtien välisessa avaruudessa
Koskaan eivät puheet
Ole olleet tällaiset
Muttei myöskää sää
Kolme hoddogmyyjää
Vaikutti vaalien tulokseen
Maailmassa on miljoona 
tyhjää kojua
Kaikki mitä on sanottu hulluudesta
voidaan sanoa rakkaudesta
ja toisinpäin
kaikki mitä on sanottu
LSD:stä, voidaan sanoa
Venäjästä.

suvilisaatio

SEREMONIOIDEN SEREMONIA

Kun sivilisaatio sortuu
soitetaan rumpua
koko yö ja kapakat
menevät kiinni
ei koskaan

16.7.2018

Pluto ja Aurinko ovat tänään Maan suhteen oppositiossa. Pluto on Tuomion XX planeetta. Trump on siis valteista Tuomio XX. Ja se tarkoittaa paitsi aikakauden vaihtumista ja selkeää arviointikykyä myös tuhoa. Mutta kenelle?

15.7.2018

ELLUN KANAT JA TEKNOLOGIATIETOISUUS

Uusimmassa Elonkehä -lehdessä 2/18 on juttu ranskalaisesta sosiologi Jacques Ellulista. Juttu on sinänsä hyvä, että siinä on paljon mitä lähteä tarkentamaan.

1. "Ellul määrittelee tekniikan keinoiksi, joilla halutut päämäärät saavutetaan mahdollisimman tehokkaasti." 
2. "Tehokkaammista keinoista tuli vähitellen päämäärä itsessään ja teknisestä kehityksestä voima, jota ihminen ei pysty hallitsemaan."

On tärkeä havaita, että moderneissa teollisissa yhteiskunnissa teknologialla on kaksi tarkasti toisistaan erillistä käyttöaluetta: kansalaisyhteiskunta ja valtiorakenteet, instituutiot. Riippuu yhteiskunnasta, onko näissä kahdessa tilassa ylipäätään käytössä sama teknologia. Havaitsemme, että esimerkiksi Venäjän kaltaisissa yhteiskunnissa, valtiorakenteen omima teknologia on aivan toisella tasolla kuin se, jota kansalaisyhteiskunta käyttää ja kehittää. Piilaaksossa asia voi olla hieman toisin, kukaties.

Siksi me emme voi puhua teknologiasta pelkästään kulutushyödykkeitä tarkkailemalla (teknologia itse kulutushyödykkeessä ja toisaalta sen valmistusteknologia).

Edellä lainaus 1. on taso, joka yhdistää nykyteknologian alkemiaan ja shamanismiin.

Lainaus 2. vaatii selitystä.

Sanalla teho tai tehokkuus on teknologioiden sisällä hyvin tarkkarajainen määritelmä.
Laskennallisesti fysiikassa tehon SI-yksikkö on watti (W), joka vastaa joulen energiamäärää sekunnissa. Käsite tekninen tehovaikutus taas liittyy teknisiin keksintöihin. Kyllä, kuten Ellul määrittelee, teknisten keksintöjen alueella tehokkuus on päämäärä itsessään, koska keksinnön keksinnöllisyys perustellaan osoittamalla tuo tehovaikutus.
 
Ilman osoitettavissa olevaa tehovaikutusta ei ole keksintöä. Ja kun tehovaikutus voidaan osoittaa, kyseessä on keksintö, olipa se kuinka tarpeellinen varsinaisen ensimmäisessä lainauksessa määritellyn "halutun päämäärän" kannalta hyvänsä. Jos voidaan kuitenkin määritellä jokin päämäärä, jonka kannalta kyseinen tehovaikutus on hyödyllinen, kyseessä on tekninen keksintö.

Ja teknisen tehovaikutuksen  määrittelyssähän vain mielikuvitus on rajana: "mahdollistaa silmän varmemman pysymisen kiinni yöllä vaikka uni ei tulisi", "on halvempi valmistaa (vaikka heikkolaatuisempi)", "mahdollistaa kultaisten kaapeleiden korvaamisen lappujohdolla kaiutinjärjestelmissä" jne.

Yllä kuvastusta prosessista tekee ihmiselle (kirotun) hallitsemattoman eräs kavala piirre, jota diktaattorit inhoavat: ihmisen luovuus. Teknologialuovuus ei ole erotettavissa taiteellisesta luovuudesta, sen vapaudesta ja ennustamattomuudesta. Kuten taiteellinen luovuus, myös teknologialuovuus on usein disruptiivista, luovaa tuhoa. Luovuus tuhoaa edeltävää, elinvoimansa kadottanutta, itseään tehottomampaa. Suuri ero on siinä, että taiteellinen tehovaikutus mitataan pelkästään biologisella mittarilla: ihmisellä, ihmisen tunteilla ja ajatuksilla, kokemuksella.  

Usein kun perustutkimuksen tasolla tapahtuu edistystä ja löydetään jokin uusi tieteellinen ilmiömaailma, seuraa tilanne, jossa ensin havaitaa tietty tehokkuusvaikutus ja sitten vasta ryhdytään pohtimaan sitä päämäärää, jonka kannalta tällainen voisi olla hyödyllinen.

Ensimmäiseksi mieleen tulevat "hyödyt" eivät välttämättä ole kaikista olennaisimpia kansalaisyhteiskunnan hyvinvoinnin ja hyvän elämän kannalta. Sotateollisuus on yleensä tarkimpia havaitsemaan sopivia tehovaikutuksia omiin päämääriinsä. Siksi onkin paljon salaliittoja siitä, että tietyt militaarisen teknologian strategiset alueet estävät hyödyllisiä keksintöjä etenemästä massatuotteistamiseen. Vaikka asiasta ei tietäisi mitään, tuskin menee täysin harhaan ajatus, että tällainen "kehitystä hidastava" mekanismi on olemassa.

Tietysti on olemassa ongelmalähtöisiä keksintöjä, jotka lähtevät ratkaisemaan uudella tavalla jotakin tunnettua teknistä haastetta, jonka päämäärä on tiedossa. Tällainen on esimerkiksi energiaongelma. Energiaongelma on myös hyvä esimerkki siitä, että ongelmalähtöinen deterministinen ratkaisutapa ei tuota tulosta. Ellun kanat löytävät kyllä tuulivoiman ja aurinkovoiman kaltaisia itsestäänselviä jyviä, jotka eivät ongelmaa kykene täysin ratkaisemaan. Samalla kun on selvää, että vain villin joka suuntaan kurovan fysiikan perustutkimuksen tasolta, jossa todellinen tieteellin nerous asustaa, voisi emergoitua luova ratkaisu energiaongelmaan.
 
Ajatus, että teknologisen tehovaikutuksen käsite jotenkin heijastuisi ihmisyyden tasolle ja ikään kuin loisi ihmiselle mimeettisen paineen käyttäytyä koneen tavoin ja olla tehokas koneen tavoin, heijastaa heikkoa teknologiatietoisuutta. Koneen toiminnasta ei seuraa mimeettisiä paineita ihmiselle, ellei ihminen niitä tiedostamattomasti itselleen luo. Tietysti 1900-luvun kulttuurinen kuvasto on täynnä robotin kaltaisia ihmisiä ja ihmiskuvaa, jossa ihminen mielletään koneeksi.

Täysin päin vastainen ajatus on se, jonka olen esittänyt monta kertaa, että kysymys on pikemmin ihmisen ja koneen työnjaon jäsentymisestä. Gurdjieffin opetusten hengessä: ensin on käsitettävä se, mikä meissä itsessä on konetta ja konemaista. Se mitä me olemme teknologian avulla todella tekemässä, on meidän oman konemaisuutemme ulkoistaminen teknologialle.
 
Mahdollisten dystopioiden lukumäärä on rajaton, mutta ainoassa mahdollisessa positiivisessa tulevaisuusfantasiassa teknologia edustaa ihmisen vapautumista konemaisuudesta, tekemällä sen ensin tietoiseksi.  

Kun puhutaan teknologiakulttuurista, voidaan tarkoittaa vain jotakin mikä on integroitavissa kulttuuriin. Ei voida tarkoittaa kulttuurin tuhoamisen ja dehumanisaation menetelmiä, joita moderni teollistuminen ja teknologia yksipuolisesti ovat edustaneet. Tässä mielessä ei ole olemassa mitään kahta kulttuuria. On vain kulttuuri ja antikulttuuri.

Sen sijaan kun tietoisuuden tutkimus siirtyy vaiheeseen, jossa shamanististen tietoisuustekniikkojen analysoiminen tulee ajankohtaiseksi, opitaan lopulta käsittämään teknologian ja ihmisyyden olennainen ero. Tätä edeltää teknisen mittalaitteen ja elävän biologisen mittalaitteen perustavan eron havaitseminen. Tieteellinen suhtautuminen materiaan täytyy sitä ennen muuttua. Materia tulee ymmärtää toisella tavalla kuin tähän asti on ymmärretty. Aalto-hiukkas dualismi on vain välivaihe. Suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan ristiriita on vain välivaihe oikealla tiellä. Shamanistiset tietoisuustekniikat lopulta jäsentävät ihmisen ja koneen suhteen. Samalla jäsentyy ihmisen (biologisen mittalaitteen) tietoisuuden ja älyn suhde keinotekoiseen (teknisen mittalaitteen) tietoisuuteen ja älyyn.

Väärin nähty kahden kulttuurin dilemma ratkeaa vain tasolla, joka edustaa shamanistisia tietoisuustekniikkoja. Ja tästä seuraa (nykyisen dystooppisen teknologia-antikulttuurin sijaan) ensimmäinen teknologiakorkeakultturi, eli kultturi, joka käsittää nykyaikaisen teknologian hukkaamatta olennaista ihmisyydestä.
 
Havaitsemme, että nykyinen pimennyksen tila on sekin syntynyt tarpeeseen. Teknologian kehittämiseen on tähän asti tavittu valtava määrä hyväuskoista ja sokeaa työvoimaa, joka tuijottaa putkiaivoisesti kohteeseensa turhia filosofoimatta. Juuri tämä dehumanisoituu aines fantasioi ihmisestä robotin jatkeena. Dehumanisoivan Fritz Langin Metropolis -henkisen antikulttuurin purkautuminen vapauttaa ja eheyttää teknologian kehittäjämunkit hiilikaivoksistaan päivänvaloon. Suurin dehumanisaatiohan on tapahtunut juuri siinä tavassa, jolla taloudellinen eliitti on kirjallisen eliitin avulla orjuuttanut halvan teknologiatyövoimansa, eli miehet hiilikaivoksissa. Yksipuolinen teknologian kehittämiseen omistautuminen ilman ajatusta kokonaisihmisyydestä ja tietoisuuden syvästä tasapainoisuudesta on aivan varmasti tuhoavaa ja dehumaania.
 
Havaitaan, että kahden kulttuurin pysyvästi epäintegroituva tilanne lepää muutaman kivijalan varassa. Ensinnäkin on tiukka metafysiikkakielto ja shamanististen tietoisuustekniikoiden lakisääteinen kieltä. Tätä pitävät yllä "humanistit". Toiseksi on hiilikaivoksissaan työnsä käsittämättömään rasittavuuteen nähden lähes palkatta ahertavien teknotyöläisten dehumanisoitu orjaluokka, jota halveksii "humanistien" hyötyjä-isäntä-luokka. Tietysti orjat myös halveksivat äänekkäästi humanisti-isäntiään, ja tämä yleensä luetaan niin, että nämä halveksijat olisivat jotenkin isäntiään paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa.

Se, joka pureutuu "kahden kulttuurin" fenomenologiaan syvästi havaitsee nopeasti sen, että kyseessä on rakenne, jota ylläpidetään tiukasti ja poliittisella tasolla, ja jonka ytimeen ei päästetä nuuskijoita. Viimekädessä kohdataan torjunta: kyvyttömyys yhteisymmärrykseen, keinotekoinen teatteri, jossa kieltäydytään arroganssin nimeen millään tavalla ymmärtämästä toisen argumentaatiota. Tärkeää on huomata tämän ohipuhumisen ja yhteisymmärryksen puutteen täydellinen välineellisyys ja keinotekoisuus. Tämä on antikulttuurin perusta, ja tämän antikulttuurin ylläpitämisen keskeisin voima on uusluddiittiseksi julistautuva kulttuurieliitti, joka palvelee kaikessa kyselemättä ja kritiikittä taloudellista eliitiämme. Kulttuurieliitillä on runsaasti hovinarrireserviä, jota pystytään nostamaan erilaisiin propagandatarkoituksiin ja Lontoon kokoisessa kaupungissa jalkauttamaan 250000 päisiksi queerkulkueiksi ja "spontaaneiksi mielenosoituksiksi" kaikenlaisia paljastusyrityksiä vastaan.
   
Antikulttuuri luo nykyisen teollistuneen maailmamme ylle valtavan dystooppisen varjon, joka lisää ihmisjoukkojen itsetuhoista ja planeettaa tuhoavaa käyttäytymistä. Antikulttuurin purkaminen edeltää ratkaisuja, joita ilmastonmuutoksen kaltaisiin ongelmiin voidaan luoda.

14.7.2018

MITÄ LAPSILLE TULISI OPETTAA

Kyky vastustaa hegemoniaa, laskea laskutehtävänsä itse. Kyky vaihtaa aksioomajärjestelmää. Kyky sopia kavereiden kanssa, että 2+2=5. Kyky rikkoa sopimus yksipuolisesti. Mahdollisimman laaja kielitaito. Innostus laajentaa ilmaisua rajatta ja testata onko perusteet edelleen hallussa.

INVESTOINTI VIHAAN, SURUUN JA PELKOON

Aikaisemmin katolisuuteen kastamattomat lapset - vaikkapa synnytyksessä ennen papin saapumista kuolleet - joutuivat limboon, Helvetin ikuiseen odotushuoneeseen. Kun vatikaani lakkautti limbon, puoli vuosisataa limboon joutuneita lapsiaan surreet äidit raivostuivat.
 

André Giden romaanissa kun sokea saa näkönsä takaisin raivo on hirvittävä, hän hoipertelee ensin kuin Jean-Claude Juncker ja tekee sitten itsemurhan.
 
Olemme investoineet huomattavan määrän henkistä ja sosiaalista pääomaa narratiiviin. Yritykset muuttaa henkilökohtaista ja kollektiivista narratiivia kohtaavat minimissään elämän mitan aikana kertyneen investoinnin verran resistanssia. Vastustus itsessään on lisäinvestointi ja juoksee huomattavasti suuremmalla korolla kuin alkuperäinen pääoma.
 
Nyt näyttää siltä, että alkuinvestointien perään on heitetty kaikki ja keittiön pöytä. Meno muuttuu absurdiksi kun narratiivi narratiivista ylittää alkuperäisen narratiivin painoarvon. Trumpia tosiajassa käsikirjoittava David Lynch selvästi käsittää tämän. Lynch nostelee banaaleja kortteja itse maalaamastaan tarotpakasta: pöpelikkö VII, ruohonleikkuri X, kourallinen maissioksennusta V.
   
Kun narratiivi leikkaa narratiivin, alkuperäisen narratiivin identiteetti korvautuu narratiivin vastustajan identiteetillä. Liike on sikäli kohtalokas, ettei taikamaton kudoksesta yleensä löydä itse ulos.

Esimerkkinä toimii City-vihreiden keskittyminen ”luonnonsuojelun maineen” puolustamiseen luonnonsuojelun sijaan - luonnosta puhumattakaan. Tai se kun Neuvostoliitto nykäistiin pahaa-aavistamattomien jalkojen alta.

Ainoa hoito vapaassa pudotuksessa, tietoisuuden kaninkolossa, rapistuneeseen seinään piirretyssä psykedeliatunnellissa, on suora yhteys. Reset.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com