Käymälä

22.7.2019

Piti soittaa eilen venäläisvieraille vähän Metallicaa kitaralla: Master of Puppets, Battery ja muuta. Katsoin Metallican uusia keikkavideoita ja mietin, miten nekin homman klaaraa. Onko kaikilla bändissä sama liksa. Trujillo ei ole tehnyt mitään. Muut ovat alkuperäsijäseniä, tehneet 40 biisiä, joista useimmat maailman teinit osaavat soittaa kitaralla vähintään yhden. Kaikenmaailman kitarateknikot, roudarit ja hangaroud tyypit pyörii ympärillä kaiken aikaa. Mitä niille voi sanoa, missä kulkee raja. Miten, millä hinnalla, saadaan miksaaja laittamaan EQ oikeaan kohtaan, vaikka vituttaisi. No, ehkä ei vituta. Rahalla saa onneksi kaikkea myös tuottajien salaliiton sisäpuolella. Voihan saada tuottajat sotaan keskenään. Bändijätkien maailma on joka tapauksessa kuin 33 asteen vapaamuurarien todellisuus satunnaistaviksien piirityksessä. Ollaan lujasti sitoudutta ja kiinnitytty soittamaan vanhoja biisejä ikuisesti, oli hauskaa tai ei. Metallica plays Metallica. Täytyy tietysti muistaa, että ne eivät vain soita Metallicaa, vaan ne myös ovat Metallica. Joku dynamiikka siinä ehkä jää kuitenkin puuttumaan, että on leimautuneesti sitä mitä on, eikä muuta voi olla. Kun esimerkiksi itse “kylläistyin” bändiin 1989, kun sen jälkeen ei ole mitään uutta materiaalia kuulunut -- siis mitään mitä alkuperäisfani saisi kuunnelluksi ihan aikuisten oikeasti sen kolme minuuttia. Kun ei vaan jaksa niin ei jaksa. Tekisivät lyhempiä biisejä. Mutta vanha klassinen materiaali on klassikko, jonka yhä uudet sukupolvet tulevat aina löytämään. Se on kuolematon. Silti voi olla aika kummaa trippiä se elämä. Outo vankilakokemus jatkuvan rahasaavin ja pillumeren keskellä.
Et juttele ihmisen kanssa
kuin mies miehelle vaan
sellaisen jolla on valta
käskeä yksisilmäinen typerä
lohikäärme kimppuusi
veltto typerä lohikäärme
mutta yhtä kaikki valtava
jättiläinen, miljoona kättä
ja jalkaa. Se mies ei katso
sinua niin kuin ihmistä
vaan niin kuin mustekalan
lonkeroa, jonka voisi paistaa
aamiaiseksi lemmikille. Mitä
siinä merkitsee hyväkään vitsi
kun olennaista on vain se
kuka sanoo, ei mitä sanotaan.
Laiskasti se raakki puhaltelee
tulta ja savu nousee sieraimista
mutta pelätä on syytä jokaista
sanaa jonka suustaan päästää.
Typerä eläin, helppo harhauttaa
heikko mieli, mutta ei niin sokea
kuin luulet. Tuppisuita on siksi
paljon, hiljaisuus on ainoa
viisauden muoto täällä.

20.7.2019

Unessa luin kirjoittajan olan yli hepreankielistä kirjettä, jossa mies nimeltä Ezau kirjoitti jumalatar Ledalle. En osaa sanoa oliko kyseessä Aitolian kuninkaan Thestioksen tytär Leda vai joku muu. Mies oli jo entuudestaan Ledan suosiossa, mutta nyt runsain uhrilahjoin anoi itselleen entistä parempaa puhetaitoa. Ezau oli hätkähdyttävän lahjakas runoilija. En voinut muuta kuin ajatella taas pitkään eläneeni jonkin harhan vallassa: maailmassa jossa tällaisia ihmisiä ei pitänyt olla olemassakaan. Se maailma oli kuitenkin antiikin maailma ja kaupunki ehkä Jerusalem. Tunnelma oli outo sekoitus antiikkia ja kaukaista tulevaisuutta. Siellä tunnettiin esimerkiksi digitaalisen audion käsite. Sain jostain käsiini Ledan uusimman romaanin, kuuntelin sitä äänikirjana. Hän oli mustatukkainen mutta kalpeaihoinen nainen. Kirjoittajan sielussa tuntui vaihtelevan kylmyys, tyhjyys ja epätoivo. Realistisesti aikansa kaupunkielämää kuvaavan tekstin lauserytmi oli kaiken aikaa juhlava.
 
Ihmiset ovat harhan kuvia, hän kirjoitti, jokainen ihminen elää jonkin harhan vallassa. Ja hänen perimmäinen harhansa on hänen kohtalonsa. Kuolema ei tarkoita kuolemaa, vaan uudelleen syntymistä. Mutta kohtalo tarkoittaa kuolemaa, jos on sulautunut harhaansa. Harhoista vapautuminen maallisessa elämässä on miltei mahdotonta. Harhoista vapaa on jumaluus. Sitkeimpiä harhoja ovat ihmisen luomiseen ja ihmisen sikiämisvastuuseen ikuisen paluun silmukassa liittyvät harhakäsitykset. Ihminen on kaikkineen, yhteiskuntineen ja teknologioineen, koko ajan harhassa, ja kirkkaat jumalallisen innoituksen hetket ovat vain valon nopeita välähdyksiä miltei täydellisessä maailmaluolan pimeydessä.  

18.7.2019


SYNTIPUKKIVALTIOT

Girard selittää kuinka moderni oikeusjärjestelmä varaa kostamisen monopolin itselleen. Kosto, eli oikeus, tapahtuu institutionaalisesti ja kerran kostonkierteen katkaisemiseksi.

Ongelma ilmestyy kun yksilötasolta siirrytään kansanryhmien ja valtioiden tasolle. Esimerkiksi miten katkaista kostonkierre, joka liittyy kylmänsodan tapahtumiin, toiseen maailmansotaan ja sitä edeltäviin tapahtumiin kuten Venäjän vallankumoukseen. Huomaamme, että yhä uudistuva kosto oikeutetaan jatkuvasti käsittelemättömillä tai riittämättömästi käsiteltyinä pidetyillä suurilla historiallisilla tapahtumilla. Kun puhutaan kansakunnista ja suurista kansanryhmistä on vaikea sanoa, millainen käsittely jollekin asialle on riittävä. Onko holokausti käsitelty? Onko Japaniin kohdistuneet atomipommi-iskut käsitelty? Onko Stalinin vainot käsitelty ja niin edelleen. Meillä ei ole mitään lopullista kansainvälistä oikeuden mittapuuta. Kosto ja sen kierre voi purkautua esiin hyvinkin pitkien ajanjaksojen jälkeen maailman tilanteen tasapainon muuttuessa. Kenen velvollisuutena on kostonkierteen lopettaminen? Entä onko väkivallan kohteen siirtäminen syntipukkiperiaatteella valtioiden kesken mahdollista? Ovatko tuhotut arabivaltiot kuten Syyria, Irak ja Libya syntipukki valtioita? Syntipukkivaltioon voidaan ohjata väkivalta ilman koston pelkoa. On varmaa, että vähintään 700 vuotta muuta maailmaa sekä henkisesti että teknologisesti jäljessä oleva arabimaailma ei pysty kostamaan mitään. Eihän? Iranhan ei saa käsiinsä ydinasetta, eihän? Siksi se on oivallinen syntipukki, johon väkivallan ylijäämä voidaan ohjata koston kierteen katkaisemiseksi ja muun maailman pelastamiseksi.   

15.7.2019

13.7.2019

"mutta onko tuo uusi vihamielisyys huumoria kohtaan todella vain herkkätuntoisuutta, vaiko kenties pahempaa? Itse näen siinä pettämättömän merkin totalitaarisesta ajattelusta. Jo ukko Freud ymmärsi, että vitsi on alitajunnan vapaapäivä. Kun se halutaan kieltää, kohdistuu hyökkäys jo ihmisen sisimpään asti. Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa taistelu vitsejä vastaan ei koskaan onnistunut. Ei se onnistu täällä lännessäkään." Vihavainen

11.7.2019

Tunsin koko yön tietyn inhottavan hajun unessa. Herätessäni en tuntenut hajua. Taas vaipuessani uneen haju palasi samana.

10.7.2019

Eero Paloheimo kysyy neljä tärkeää kysymystä (2005):

"Alkavatko tiede ja taide palvoa kaaosta?
Alistuuko kulttuuri entropialle?
Haluammeko jäljitellä näkyvässä aistien ulkopuolista?
Syntyykö uusi järjestys, uudet struktuurit?"

DARTH VADER MATRJOSHKA

Darth Vader, susi , peikko, lohikäärme, kaikki nämä kuvaavat traumaa ja traumatoistoa. Pimeä puoli on voimakas siksikin, että trauma kaiken aikaa toistaa ja uusintaa itseään. Mutta ennen muuta se on voimakas siksi, että meillä ei ole lääkettä traumaan. Rene Girard erittelee uhraamisen antropologiaa, mutta ottaa väkivallan sinänsä annettuna - kuten katolisen länsimaisen ihmisen tietysti kuuluu ottaa. Länsimaista ihmistä määrittää se, että hänellä on suuret aivot, muttei lääkettä itsetuhoon.

Tämä yhtälö on yksinkertainen. Heräät yöllä, tunnustelet oletko terve vai sairas. Tiedät olevasi terve. Terveistä pidetään enemmän kuin sairaista. Tämä ei pelasta sinua. Voiman pimeä puoli on väkevä. Voiman pimeä puoli tuhoaa sinut ja kaiken muun. Olennaista ei ole se, että sinä olet terve ja sinusta pidetään, vaan se totaalinen ja perustavan laatuinen fakta, että sinulla on teollisuus joka toistaa traumaa, harhauttaa väkivaltaa, ohjaa sitä sijaiskohteisiin, sinä elät siitä, mutta SINÄ ET OSAA PARANTAA TRAUMAA.  

Kysymys on nyt siitä, että uhrikriisi tilanteen ratkaisukeinona, ei ole enää reaalinen ratkaisu. Uhrikriisin tehottomuus näkyy pahimmillaan natsisaksan kaltaisessa valtavassa sodaksi naamioidussa uhrin siirtämisrituaalissa. Tämä tie on osoitettu vääräksi. Oikea tie on hyvin paljon vaikeampi. Oikea tie on trauman parantamisen tie. Pelkästään kun trauman parannuskeino osoitetaan ja vapautetaan, yhteiskuntaa jäytävä eripura, viha ja aggressio väistyvät heti. 

Globaalissa universaalissa shamanistisessa tiedossa trauman - millaisen hyvänsä trauman ? - parantaminen on jonkinlainen perustoimenpide. Tämän oudon parantamisen piirissä kaikilla on toivoa, myös Darth Vaderilla. Jokaisen mustan Darth Vaderin sisä- ja ulkopuolella on valkoinen Darth Vader, näin kumpaankin suuntaan äärettömänä sarjana syntyy kosminen Darth Vader martjoshka-nukke. Myös kristillinen evankeliumien sanoma on yhtäpitävä tämän kanssa.


The light side of the force and the dark side of the force.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com