Käymälä

21.3.2019

ONNELLISUUDEN MITTARIT




sinä olet pohjoistuulen kantaja
maailman onnellisin ihminen
muistisairautesi on armolahja

vaan älä juutu taivaan portaikkoon
sanoi Robert Plant, punapartaisen
kuninkaan hovinarri

20.3.2019

Kukaan ei huomaa ihmisen
kadonneen hänen silti katoamatta

Kukaan ei kadonnutta etsi
vaikka muistaa syntyneen.

Hän yrittää pelastaa toisen
niin kuin hänet pelastettiin.

Ei kukaan häntä pelastanut.
  
He lavastavat näytelmän,
ja miksi puuttuisit asiaan
joka ei sinulle kuulu.

He surmaavat saaliinsa
ja sinunko pitäisi sääliä.

Jos sinä tunnet mitään
olet ansassa.

Maailman ei siitä uskoisi
muuttuvan todemmaksi.

On rankaisematta jääneiden
murhatekojen jälkeinen
rankaisematta jäävien
murhatekojen aika.

Välinpitämättömyys pelastusrenkaanani
en syytä ketään. 

Ritariperhosten siipienmurskaamisen
traditiot ovat liukuneet
maidemme yli kuin jääkaudet.

On jäljellä pelko ja hämärä
rituaali, moninkertainen hämäys.
 
Maailman loppu
ei ole haarniskan kitinää. 
RAW kutsuu ihmistä kesyapinaksi. Suhteessa mihin ihminen on kesy? Mitä ihmisellä on mikä villiapinalta puuttuu?
Ihmisellä on tiedon puute jota villillä ei ole. Tietoisuus on tiedonpuutteen tunnustamista. Se ihmisen kesyttää. Sen pappi tietää.

19.3.2019

Olisiko Jukka Tolosesta Niinistön jälkeen tasavallan presidentiksi?

Jos käsitteellä heimo on vielä nykyajassa jokin hyödyllinen merkitys, se on insestitabun rajaaminen heimoon: vain ulkoryhmäavioisuus on sallittua. Heimo siis rajaa kaiken sen, missä naiminen ei ole sallittua. Ja tämä on ehdoton shamaanin langettama geneettinen teleologia. Näemme selvästi, että maahanmuuttomyönteisyys nojaa tällaiseen shamanismiin. Kysymys on tietysti siitä, miten arvokasta rauhanvälitystyötä tällaisella kriisikäyttäytymisellä tuotetaan heimolle. Maahanmuuttokielteisyys nojaa toisenlaiseen geneettiseen jatkuvuusnäkyyn: sen mielestä rauhanvälitystyö valittuun suuntaan ei ole keskeistä eikä geneettisen poolin valittu laajentaminen edullista. Kumpi shamaani on hakenut tietonsa syvemmältä transpersoonalliselta tasolta?

"Amerikan presidentti ei voi mennä naimisiin siskonsa kanssa. Egyptin faaraon puolestaan täytyi mennä naimisiin siskonsa kanssa. [...] sekä presidentin että faaraon odotetaan noudattavan paikallisia sääntöjä." RAW: Prometheus nousee

GURDJIEFFIN HAUDALLA

Olen taipuvainen ajattelemaan, että Gurdjieffin konsepti unesta ja todellisesta itsestä on sama kuin Bhagavadgitan. Gurdjieff-piirit ovat, oman kokemukseni mukaan, tähän päämäärään nähden liian konservatiivisia ja arkoja. Kaikkia päämäärän todellisen luonteen hahmottamiseen soveltuvia välineitä ei käytetä. Voi kysyä onko kysymys näennäisestä työskentelystä, hidastamisesta, eksyttämisestä, varovaisuuden maksimoisesta, vai yksinkertaisesti siitä, että mitään "neljättä tietä" ei ole olemassa. Itse hyväksyn kaikki nämä vastaukset. Nykyihmiset tilanne ja tarpeet ovat niin salakavalasti toiset kuin G:n omana aikana.
  
Robert Anton Wilson interestingly remaks both Freuds and Jungs missteps on understanding human psyche. RAW assimilater Freuds psychosexual stages (oral, anal, latency) to G's 3 lower centers. But these are kind or "wrong centers" producing "wrong personality" = Freuds fallic state (Jung misunderstood this very important concept). G futuristicly emhazing higher centers, which are not at all understandable by classic psycho analysis. Though, I think classic analysis is still most powerful tool for psychodynamic level. Stanislav Grof call this level "transpersonal". Grof's transpersonal level differs from Jungs collective subconsciousness: there is a lot of features not explainable by Jungs theory. I read G's big "I" as it is in Bhagavadgita.

Robert Anton Wilson hahmottelee kiinnostavasti Freudin, Jungin ja Gurdjieffin suhdetta. G:n kolme alempaa keskusta vastaavat Freudin oraalinen, anaalinen ja latentti leimautumiskautta. Kokonaisuus johtaa falliseen tasoon, eli Gn väärään persoonallisuuteen. Ja tämä kaikki rajautuu psykodynaamisella tasoon. RAW:n mukaan Jung ei näe fallisen tason keskeisyyttä länkkärimaailmassa. G painottaa korkeampaa tunne- ja älykeskusta, jotka transpersoonallisen tason ja holotrooppisen tietoisuuden ilmiöinä, eivät kokonaan selity Jungin arkkityyppien, synkronisiteetin tai kollektiivisen alitajunnan käsittein. Stanislav Grof ehdottaa transpersoonallisen ja perinataalisen tason liittämistä psykoanalyysin käsitteistöön. Puhtaasti psykodynaamisella tasolla klassinen analyysi on edelleen paras työkalu (kun toisaalta G:n ajattelu ei kovin valaisevaa).
En ole tietoisesti pitänyt Hannu Helinin poetiikkaa runoudessa esikuvanani. Ja eihän se runouteni samalta vaikutakaan. Joskus pääsee käymään, että sanat alkavat asettua rivit kiteytyä helinmäisin tavoin. Siitäkö se johtuu ettei pakota väkivalloin, ettei viitsi tehdä työtä, vaan antaa kielen tehdä työn puolestaan. Luin Helinin viimeisen Kaikki kaikessa (2013) nyt ensimmäistä kertaa kuoleman jälkeen. On se kylmää kyytiä, väkevää ja selittämätöntä virtausta, jokaisessa merkissä synkkä tietoisuus.  

17.3.2019

en ole valmis kansakunnaksi

en anna valon korjata

erehdystäni taittavin linssein

raahaan mukanani painavaa

taustaa kuin selkäreppua

selfiekepin mittainen on historiani

TAUSTA

Eilen käsitin, että myös aika ja historia ovat samalla tavalla taustaa kuin liike joka näkyy puhuvan henkilön taustalla ja ikään kuin Marx-veljesten elokuvassa kommentoi henkilön puhetta ja sanoja, milloin alleviivaten, milloin sarkastisesti. Päädyin ajatukseen, että "muutos itsessä muuttaa myös taustaa". Muuttuvathan kaikki elokuvatkin siitä jos itse muutumme, ja katsomme niitä kuin ensimmäistä kertaa. Tästä, jos tämän ajatuksen hyväksyy, seuraa paljon kaikkea. Don Juan jossain Castanedan romaanissa, taitaa olla Ixtlanissa, puhuu juuri tästä: oman henkilöhistorian häivyttämisenä, eli taustan häivyttämisenä. En ole tullut ajatelleeksi, että asialla voi olla konkreettisempi ulottuvuus. Muistin Ufan matkani, jossa tosiaan kiinnitin huomiota ihmisten taustoilla tapahtuviin asioihin. Eräs henkilö istui ravintolassa puusäleikköä vasten. Hänen takanaan näin puusäleikön muuttavat geometrista muotoaan psykedeelisen visuaalin tapaan. Ihmettelin asiaa, varsinkin kun vielä silloin en tuntenut muuntuneiden tietoisuudentilojen ominaisuuksia. Kun henkilö lähti säleikkö näytti normaalilta. Tämän jälkeen sillä matkalla aloin kiinnittää huomiota taustoihin. Asia sai historiallista syvyyttä kun näin teräväpiirtoisessä öisessä näyssä terrakotta-armeijan, joka jollakin tavalla halusi ilmaista paikan historiaa ja asioita joita siellä oli tapahtunut. 
älä anna valon väsyttää

itseäsi korjaa erehdys

ajattele miten kaikki on

selvää ilman ristiriitoja

Nyt seison

jos kerron taustastani

sanon että hetki sitten istuin

tämä voi paljastua valheeksi

myös itselleni

sen mukaan mikä on

muutokseni suunta



Sinä uskot silmiisi

sinä uskot silmälaiseihin

sydämen lyöntien välttämättömyyteen

vanhenemiseesi, vaikka

kädenselkä on aamulla sileä

silmä tarkka kuin yön yli

levännyt jousi

16.3.2019

TAUSTA

Muutos itsessä muuttaa taustaa. Positiivinen muutos, intention vahvistuminen, egon heikentyminen: tutkimuksessa historialliset faktat paljastuvat luultua vähemmän katastrofaalisiksi. Tutkimuksessa kauhut osoittautuvat lavastuksiksi. Negatiivinen muutos, intention heikkeneminen, egon vahvistuminen: tutkimuksen edetessä historialliset faktat alkavat paljastua luultua pahemmiksi. Positiiviset mielikuvamme osoittautuvat lavastuksiksi.


rauniohalu taustanasi

maailma lukolla suljettu

aistieristystankki

pyhän teknologia
taustanasi tummenee


levy on jäädä päälle kun

kaupungin nokisilla kasvoilla

kultarihmaa kehrää unelma

tai visvarihmaa autio kauhu

himon korventama
miksi et ollut tätä
aiemmin löytänyt

eikö kukaan kertonut

himonpolku taustanasi

vääristynyt ajan aukio

luostarinhiljaisuus

kaupungin kaikki kamerat
  
Nitmilukin rotkon

kellertävä seinä
taustanasi vaalenee

15.3.2019

Aina unohdan sen, että niin C.G. Jung kuin useimmat psykoanalyyttisesti suuntautuneet ihmiset pitävät kollektiivista alitajuntaa jonkinlaisena aineellisiin kehoihimme evoluution saatossa kertyneenä tietona. Että arkkityypit, symbolit ja muu sellainen on tallentunut jollakin tavalla ruumiiseen. On hyvä korostaa, että minä en ole koskaan ajatellut näin kuten ei ole Stanislav Grofkaan. En ajattele, että ihmiskunnan kollektiivinen alitajunta on varastoitunut kehooni enkä ajattele että yhteys ihmiskunnan kollektiiviseen alitajuntaan on jonkinlaista kehosta luettua muistia. Holotrooppinen tietoisuudentila antaa ihmiskunnan kollektiiviselle alitajunnalle täysin erilaisen merkityksen. Grof listaa lukemattomia piirteitä, joita tulee laaja tutkimusaineisto ja joita ei mitenkään voi selittää Jungin teorioiden pohjalta. Ensimmäinen piirre on se, että jokaisella ihmistietoisuudella on holotrooppisessa tilassa suora pääsy paljon omaa biologista evoluutiota laahempaan tietoisuuspooliin. Tietoisuuspooli ei rajoitu omaan traditioon, eikä edes kaikkiin ihmiskunnan historiallisiin traditiohin. Tämä asia ei ole epätieteellinen muille kuin niille jotka eivät ole tutustuneet Grofin laajaan aineistoon ja joilla ei itsellä ole kokemuksia holotrooppisista tietoisuudentiloista.

Eräs tärkeä asia on holotrooppisen tietoisuudentilaan liittyvä kokemus tarkemmista ja informaatiomäärältään paljon suuremmista aistihavainnoista kuin mitkä ovat mahdollisia tavallisilla aistijärjestelmillämme. Nämä kokemukset eivät ole räikeitä, sotkuisia tai epäselviä, vaan jopa hienopiirteisempiä, moniulotteisempia ja geometrisessä täydellisyydessään kompleksisempia kuin huikeimmat hylotrooppisen tietoisuudentilan havaintomme. Yhdenkin tällaisen kokemuksen jälkeen hylotrooppinen tietoisuuden tila vaikuttaa jopa ehkä suttuiselta. Ihmisen luoma taide, varsinkin klassisen taiteen merkittävimmät teokset, vaikuttavat miltei epätoivoiselta hapuilulta ja jäljittelyltä tuon todellisen aistimisen tilan suuntaan. Grofin materiaali tukee tätä tulkintaa. Grofin materiaalin valossa ei helposti ole mahdollista tulkita asiaa tavoilla, joita materialistisreduktionistisen tieteen piirissä yleensä tarjoillaan. Kuvaamani tilan kokenut ihminen ei ole taipuvainen hyväksymään materialistisreduktiivista tulkintaa, joka saattaa vaikuttaa lähinnä huonolta pilalta.

Ihminen joka on tietoisessa suhteessa transpersoonalliseen tasoon on yhtä lähellä Saraswatia, Väinämöistä, Björkiä ja David Bowieta. Mitään lokaalisuutta ei ole tällä tasolla. Perinataalinen taso taas on ultralokaalinen.

Vastaväitettä ei voi perustaa tutkimusaineiston puutteeseen. Toisenlaisia tulkintoja on mahdollista esittää, kun aineisto on laajempi kuin Grofilla. Tulkintojen täytyy edes jollakin tasolla pystyä selittämään (Grofin tulkintaa paremmin) sadat anomaliat, joita Grof luokittelee. Se, että tutkimusdataa ei ole olemassa, koska se on jätetty tekemättä, ei voi olla peruste väittää että ilmiötä ei ole.   

Olga Tobreluts

ANAKRONISMI

Alfonso Cuarónin Roma on kiinnostava 1970-luvun Mexico Cityyn sijoittuva elokuva. Elokuvan ainoa sisältö on valkoinen hitaasti propelleilla lentävä sotilaskone kaupungin yllä. Sotilaskone on kyllä ihan 2010-luvun jenkkiteknologiaa. Jokainen, joka on katsellut Helsingin taivaalle, on nähnyt saman valkoiseksi maalatun konetyypin lentävän samalla aavemaisella hitaudella useamman kerran vuorokaudessa Helsingin yllä.

14.3.2019

Yhden sivun mittaisen runon kirjoittamiseen kuluu viisitoista vuotta. Se ei hiomalla parane mutta vähenee ohentuu. Runo on nähtävä yhdessä ajattomuudessa. Ei ole liikaa käyttää yhteen runoon kolmekymmentä vuotta jos se sitten jää siihen, elää ja hengittää tekijänsä arvovallasta riippumatta. Ei kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen vielä tiedä tuleeko runosta hyvä. Sen täytyy syntyä välähdyksessä. Neljäkymmentäviisi vuotta yhteen runoon on liikaa. Minua se ei kiusaa. Minulla ei ole kiusauksia. Runo on laitettava sivuun. Neljäkymmentä vuotta on paljon sekin. Ihmiset kuolevat kuin kärpäset. Vuosimiljoonien näyttämö ei pidä naarmuista kirjaa.
Sen ei pitäisi olla olemassa

Enemmän lasia kuin meissä

on särkyvissä esineissä

Täytyisi olla ystävyydestä väitellyt

ystävyyden tutkija että voisi ymmärtää

tätä ystävyyttä

Sinun pitäisi maksaa siitä

että saat auttaa häntä

Olet nähnyt tämän toistuvan

En tulkitse tätä tarkkanäköisyydeksi

vaan sokeudeksi

SKENEHELVETIT

Valitettavasti tämän maailman trolliarmeijat ovat niin valtavia, että jokaiseen pienyhteisöön riittää virus. Kun mennään vaihtoehtotieteen ja pienyhteisön ehdoilla, auki on monta ovea virukselle. Hämmentäjä-operatiivit hämmentävät kaiken aikaa kentällä, porukassa on enemmän salaisen poliisin väkeä kuin omaa.



Stanislav Grof ei tue deelihippien ryhmääntymistä. Holotrooppisen kokemuksen integraalityöskentely tulee tapahtua yhdessä psykodynaamisen tason kanssa. Alakulttuuri (sanakin jo maistuu saastaiselta) on rakenne, jossa näin ei anneta tapahtua. Skenepöhinässä on aina kysymys siitä, että samalla tavalla torjuntaiset traumapotilaat kokoontuvat yhteen. Koskaan ei klassisen analyysin psykodynaaminen taso ole kunnossa. Ei tarvitse olla Luis Buñuelin kaltainen huippupsykoanalyytikko käsittääkseen, että on turha työskennellä transpersoonallisella tasolla, jos tavoite ei ole psykodynaamisen tason vapautuminen traumasta -- ja vielä enemmän transpersoonallisen ja psykodynaamisen tason läpäisevästä traumatodellisuudesta. Traumatodellisuus on Grofin käsittein ilmaistuna COEX, eli tiivistyneen kokemuksen (torjuttu) järjestelmä. Traumatodellisuus voi läpäistä psykodynaamisen, perinataalisen ja transpersoonallisen tason.

Me havahdumme siihen, että maaima on väärä ja meissä itsessämme ei ole mitään vikaa. Asia on juuri niin. Silti ainoa asia, jota voimme muuttaa on itse. Mystiikan syvin olemus on siinä, että jos todella onnistumme löytämään itsemme, tulemme käsitämään sen jumalaksi. Tämä on alkukokemus transformaatiolle. Transpersoonallisen tason integrointi arkielämän tasolle tarkoittaa sitä, että maailma ympärillämme muuttuu. Uskomisen tarve, uskonto lakkaa olemasta, myös yhteiskunnallisena rakenteena. Me muutamme maailmaa jos me löydämme itsemme.

*

Samalla kun kotikirjastoni supistuu roskalavoittain tulee Salakirjojen tuotantoa toisesta ovesta rekkalavalla sisään. Marko Meretvuon loistava Seksin ja uskonnon vaiettu historia (2016) kuuluu jokaisen suomalaisen kodin kirjahyllyyn ja kansalaisen yleissivistykseen. Tämänkin kirjavinkin sain Perttu Häkkisen ohjelmasta. Ennen Häkkisen kuolemaa olin kuullut häntä vain ystävieni podcastvieraana. Olin toki ajatellut, että tässä on briljantti nuorimies, mutta kiinnosus ei vielä ollut ylittänyt sitä kynnystä, että olisin googlannut kuka hän oikeastaan on. Uutinen kuolemasta paljasti asian. Otin siitä kopin ja kuolinpäivänä aloin kuuntelemaan YLE Areenalta Häkkisen ohjelmia järjestyksessä. Kuuntelin jokaisen saatavilla olevan ohjelman, jokaisen Perttu Häkkisen valtakunnanmediassa lausuman sanan. Aika ei käynyt pitkäksi. Viimeisten sanojen hiljennyttyä viimeisessä Häkkisen kuoleman jälkeen tehdyssä "Perttu Häkkinen muistoissamme ohjelmassa" tänään aamupäivällä Hakaniemen metroasemalla, en ihmetellyt että lentävä reportteri Panu Hietaneva ilmestyi kulman takaa parrakkaassa esihistoriallismytologisessa hahmossaan. Minulla ei ole tapana juosta juicejen perään, mutta tällä kertaa mietin, kiittäisinkö ohjelmasta. Kiitän tässä ja nyt.    
 

UHRILAHNA

Hetaira on pyhä papitar, jumalattaren sijainen, eikä se voi muuta olla. Rahalahja on uhrilahja jumalattarelle. Tämä kenties on maailman vanhin ammatti. 

Mutta onko pornai, tavallinen maksullinen seksi vanha ammatti? Tuskin. Ilman yhteiskunnallista urpoilua, jonka vasta nykyinen kehitystaso mahdollistaa sille ei voisi olla mitään tarvetta. Täydellinen idioottimaisuus on suhteellisen tuore ilmiö.
Luis Buñuelin toiseksi viimeinen elokuva Vapauden aave (1974) on minulta jäänyt aiemmin näkemättä. Kyseessä on mitä hienoin surrealistisen taiteen aineisto. Buñuelmaiset keskieurooppalaisen sivistyneen porvariston edustajat seikkailevat tutulta historialliselta aikajanaltamme poikkeavassa todellisuudessa, jossa tuttujen ulkonaisten piirteiden takana vallitsee oudot tavat ja tottumukset. Olennaisempaa elokuvan tunnelman kannalta kuin se mitä näytetään on se mikä jää kohtausten ulkopuolelle ja joka lopulta tuottaa maailmaan sen kutkuttavalla tavalla käsittämättömän logiikan. Tämä tihentyneen kokemuksen järjestelmä on tuntematon ja torjuttu, mutta se on läsnä jokaisessa hetkessä. Buñuelin käyttämät näyttelijät ovat voimakkaita tyyppejä, jotka sijoitettuna ahtaisiin näyttämökuviin hekuvat olemuksestaan esitettyjen psyykkisten olosuhteiden järjettömyyttä. Eräässä kohtauksessa herrasväki keskustelee suuren ruokasalin pöydän ympärillä samalla vessanpöntöllä tarpeitaan tehden. Päivällinen tarjoillaan pienessä WC-tilaa muistuttavassa komerossa, jossa voi aterioida vain yksi ihminen kerrallaan. Ovella jonotetaan.

Rainer Werner Fassbinderin Kiinalainen ruletti (1976) edustaa yhtälailla hienointa 1970-luvun erooppalaista taide-elokuvaa. Fassbinderin maailma on pari astetta vähemmän surrealistinen kuin Buñuelin, mutta outo sekin on. Fassbinder kuvaa hienosti seksuaalisia mahdollisuuksia kokeilevan ja koettelevan avioparin rakastajasuhteiden kautta avioliiton sisäistä dynamiikkaa. Vaikka rakastajat ovat taitavia ja vahvoja, avioliitto kuitenkin osoittautuu näitä voimia vahvemmaksi siteeksi. Aviopari ylittää psykodynaamisen tason konfliktinsa ja rakastajat tulevat petetyiksi. Elokuva on Fassbinderin parhaimmistoa.   

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com