Käymälä

25.5.2017

suuriksi kaupungeiksi olen nähnyt ne
kun ne laskeutuvat kaduille ja tietävät ihmisen

mitä ihminen tekee väärin
että joutuu kohtaamaan tämän:

elinkauppasotaelinkauppasotaelinkauppasota

24.5.2017

Neljäkymmentä vuotta sitten Jyrki Pellinen oli kirjoittanut 14 runokokoelmaa, joista useat nyt klassikoita.

"Joskus jokin sana saa liian suuren merkityksen.
Eläköön, ajattelen, on parempi istua ja laulaa.
Laulut kestävät kauemmin ja tarkoittavat vähemmän."
Pellinen 1962
Näkisittepä uneni
siinä on tekevän kädet
niitä minä katselen

Ketä minä käskisin
hammaskipujen aateloima
kuka ottaisi käskyjä vastaan
minulta

Näkisittepä hampaani
liian suuret, suuhuni
pannut, syntymässä
sovitetut sattumaan
Elämänpuun oksalla
 

soitteli Toiseus huilua
 

hammassärkyjen aateloima

nahkojaan oireellinen
 

särkyjään eheys, särkymään

valmistettu, särkynään valitus

ja kaikki rikoserkisterit

taaksejäänyttä ansioluetteloa


23.5.2017

Uuden SC-seuraajan meininkiä. Argentiinan Tuksu.

 
Ykseyden lippu liehuu.
 
Häyhä paukuttaa piilosta.
 




Että jokin tällainen mekanismi on ihmispsykologiaan tiedostamattomalle tasolle rakennettu. Usein julkilausuttu ykseys sisältää julkilausumattoman toiseuden varauksen. Varauksen luonnetta tai perustaa on vaikea saada selville. Se voi olla nimetön sitkeä epäluulo, varovaisuus, vakaa varmuus siitä, että toiseus on olemassa, mutta se ei vain vielä ole kypsynyt näkyviin tai jäänyt kiinni. Karvat eivät ole vielä paljastuneet.
Me, jotka uskomme ykseyteen
metodisen toiseuden ihmetellessä
kummallista uskoamme. 
Kärjistetty asetelma.


Keksijä ei tiedä mitään, hän vain kanavoi. Hän kanavoi ihmiskunnalle uusia keksintöjä ja valmiita taidemuotoja miltei tyhjästä tai hyvin rajallisesta perusmateriaalista.


Alan ammattimies tietää kaiken, mutta ei kanavoi mitään. Hän yhdistelee ja kehittää jo aineellisesti olemassaolevia asioita loogisimmalla ja optimoiduimmalla tasolla.


Tässä on hyvä ja paha. Tai siis paha ja hyvä.


Maailma tai elämä ei tule toimeen yksin kummankaan varassa.


Viisauden perusta on siinä, että ei rakenneta poliittisluontoista vastakkainasettelua tällaisten, itsestäänselvästi yhteenkuuluvien vastakohtien välille. Ei kannata politisoida vettä tulta vastaan, maata ilmaa vastaan. Viisaus on pidättymistä poliittisesta impulssista erottamattomasti yhteenkuuluvan suhteen. Ei pidä tehdä tuhoisaa rajanvetoa.

Poliittisen impulssin perusta on toiseus. Toiseus näkyy toisenlaisen elämänvietin ilmentymien häiritsevyytenä. Toiseuteen suhtaudutaan (ja tämä tapahtuu täysin spontaanin alitajuisesti) thanatosvietin, kuolemanvietin, raivausvietin keinoin. Toiseus ilmiönä on hankalasti sulava. Me vaadimme, ettei se ole totta. Me vaadimme, että se on illuusio, keinotekoinen, olematon. Me vaadimme, että kaikki on yhtä, samaa, oman sielumme jatketta. Mutta kaikki on kuitenkin toista. Pahimmassa tapauksessa kaikki on yhtä, paitsi minä, joka olen yksin solipsistinen toiseus.
  
Toiseuden ällistyttävän ongelman hahmottamistapoja on monenmoisia. Yksi on astrologia, toinen on geopolitiikka, kolmas dialektinen filosofia, neljäs feminismi. Tähän ikuisuusongelmaan on historian saatossa keksitty myös lääke nimeltä sivistys. Sivistys tarkoittaa oman häiritsevyyden, äänen ja näkyvyyden pienentämistä sovittuihin, sivistyneisiin rajoihin. Sivistys ja sievistely ovat miltei synonyymit. Kummallakin on nykyään tylsä kaiku.


Sivistys tarkoittaa häpyä, häpeäntunteen voimistamista itsessä, sillä häpeä edustaa itseen kohdistuvaa thanatosviettiä. Häpeän perusta on sivistyksessä: häpeä on tietoinen toiseudesta ja piiloutuu sen thanatosvietiltä. Tätä varten häpeän kohde joutuu jäljittelemään itseensä toiseudessa spontaanisti vaikuttavan thanatosvietin. Hän joutuu tunnistamaan oman luonnollisen olemuksensa häiritsevyyden toisen näkökulmasta.

On itsestään selvää, että hiemankin liiallisena häpeän mekanismi johtaa vaikeisiin neurooseihin ja tyypillisiin psyykkisiin pakko-oireisiin. Yhtä laikka kuin on itsestään selvää, että täydellinen häpeäntunteen puuttuminen johtaa barbariaan ja sotaan.
 
Pohtikaamme tätä Rautatientorin kahviteltoilla.

21.5.2017

muuta kiirettä ei ole
kuin kärsimättömyys
Ajatellaan nyt sellainen tulevaisuuskuva, että kaikki länsimaissa romahtaa, EU ja USA romahtaa ja Venäjä saavuttaa liittolaisineen jonkinlaisen ylivallan maailmassa.

Onko se jollekin toivekuva? Varmasti. Mutta ei minulle.

Minun toivekuvani on se, että idän vahvuudet yhdistetään läntisiin vahvuuksiin niin, että saadaan rauhallisempi, tietoisempi, iloisempi ja onnellisempi ihmiskunta. Ihmiskunta 2.0. Kuulostaa ehkä banaalilta.
   
Mitä asiaa sitten ajaa informaatiosota, huono journalismi, viimevuosien länsimainen poliittinen sekoilu, hulluuteen viety liberalismi, egoismi, äärimmäisellä tavalla yhteiskuntia horjuttava taloudellinen eriarvoistuminen? Se ajaa juuri sitä asiaa, että länsi romahtaa. Heikoissa moraalisissa kantimissa oleva toiminta ajaa mahdollisen vihollisen asiaa. 

20.5.2017

Et vastannut kaikkeen

Siihen odotukseen

Muistatko

Sinä kerroit minulle

Minä kerroin sinulle

En muista mitä me

Muistatko mitä me

Oletko jo unohtanut

Minä muistan vielä

Sitä en muista miten


He kertoivat meille

Me kerroimme heille

He kertoivat toisilleen

Mutta meille ei kukaan

Sinä ulvoit

Minä ulvoin

Hän naurahti

Oli sen verran aihetta että
aurinko kipusi
minun kipuni
liekit kipusi
heidän kipunsa
kihosi sinun kehosi
pidit kehoani
kirveenäsi
lastuinasi
veneenäsi
airoinasi
silminäsi
suunasi
kipunasi
kipunat
huulinasi
huulipunat
takanasi
takaikkunat
vastapainonasi
vastamunat
mustavalkoinen
vasta mulkoileva
suolakravatti
kraanaveitsi
kranaattisuola
kiteesi sirpaleesi
ajatuksissani
ajatuksistasi
ajatuksiin


Me emme tiedä
latoa sanoista itsellemme pesää
nukkua tuhlatun jumalan
työssäkäymisen, arjen
kaikkien kiireiden
käyttämättä jäänyttä
sanaa käyttämättä kvinttiä
tavallinen rajoittuneisuus
maailman voimasuhteet
sekaisin rotat
malttamaton kavaluus
leijonamieli tulehtuneissa silmissä
valontulehdus
aiheellisen kainostelematta
joku lupasi liikoja

Myös jalkapohjissa
iho kuin lapsen
naamio mitä tuntea
sisältä laiturinjäänteistä
kävelemisen samaa
turtunutta tassuttelua

tuo kaikki arvotavara
kevytmielisen vilpittömän
iloisen tietoisena siitä
mistä kaikista paikoista
on tullut varastaneeksi

nykyisin ovat
kaikki ennen muuta
tulevaisuudessa
ei mitään
se voi hyvin onnistua
voimalinja kulkee tästä
pelko varautuu kaikkeen
mitä on

19.5.2017

Tietenkin Rantamalan Harhama on seksuaalisesti naurettavan sievistelevä ja pateettinen. Mikä on tietysti parempi kuin Salaman ronski pölhöseksuaalisuus tai seksuaalisen kuvauksen muut lukemattomat pieleen menevät muodot. Seksuaalisuuden solipsistinen ydin voidaan kuvata vain jumalrunouden tasolla ja psykedeelisten prosessien tasolla, muu on miemeettisen halun ilmenemismuotojen kuvausta. Kaikenlaisista näennäisistä mielen tasolla tapahtuvista vapautumisista ja patoutumisista ihmisellä on hyvin pitkä tie käsittämään seksuaalisuuden primaarinen prosessi. Tosirakkautta ei voi tietoisesti kokea eikä käsittää, koska se on niin uskomaton, mystinen, mustan huumorin täyttämä, käytännöllisen pilan kaltainen tila. Se pilkkaa tietoisuutemme luomaa kuvaa sivilisaatiosta ja järjestyneestä ihmiselämästä. Se on Anna Kareninan paradoksi 11 ulotteisessa kosmisessa tantramaailmassa. On hyväksyttävä että tosirakkaus on kevyttä, niin kevyttä, ampumaradalta laukaistun harhaluodin kaltaista, se ei anna yhtään liikkumatilaa: se osuu juuri sinuun. 

Pietari Kylmälä kävi täällä. 

SILMÄTULEHDUS

Sellainenkin asia kuin tulijumalalle uhraaminen saattaa kaiken kiireen keskellä unohtua. Sitten ihmetellään miksi aurinko ei tule näkyviin. Onneksi muistin tämän asian eilen, ehkä viimeisellä hetkellä kun pihan suuri korkkipuu oli vielä mahdollista pelastaa (ehkä vähän dramatisoiden, mutta vertauskyvallisesti nyt ainakin). Ihan pienet silmut ovat nyt näkyvissä. Päivänpaiste kertoo, että kaikki on toistaiseksi kunnossa minun ja auringon välillä. Jatkan virheideni tunnustamista.

Sun Ran päähine tässä ei suinkaan viittaa aurinkoon vaan Saturnus-kulttiin. Saturnus on toinen aurinko. Melankolian kaksi aurinkoa. 

 
Tragedia on ihmisen erehtyväisyys. Houkutus, että virhe kostetaan virheellä, ei oikein tekemisellä.

18.5.2017

Elämä on emotionaalista tasapainoilua kärsimättämyyden tunteen ja koko elämän kestävän viivytyksen hyväksymisen välillä.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com