Käymälä
tiistai, marraskuu 10, 2009
Tunnisteet: Kazuhito Yamashita, kitara, Modest Mussorgsky, musiikki, video
VALTION KAHDEKSAS KIRJA
kuvaa pähkinän kuoressa ja kirkkaasti Hegelin filosofian ytimen, eli historiallisen dialektiikan ja valtiojärjestelmien keskinäiset suhteet ja niissä vallitsevat ihmistyypit. Tuoreudessaan esitystä on pakko pitää ajallisesti Hegelin ja Francis Fukuyaman jälkeisenä. Fukuyama ei ole vielä lukenut sitä. Platonhan kuvaa Amerikkalaisen liberaalin demokratian, eikä pidä sitä historian loppuna. Stalin kuvataan niin elävänä, että todellinen Stalin tuntuu siihen verrattuna halvalta kopiolta. Natsi-Saksan tapahtumat kuvataan, juutalaisvainot, fasistisen sadismin alkuperä selitetään. Kuvaus on ilmestyksenkaltainen, todellisuuden käsikirjoituksen kaltainen tunnistettava dystooppia, jonka fotorealismia vasten ihannevaltion etäisyys ja utooppisuus vain korostuu. Kuva muuttuu ylimaallisen arvoitukselliseksi sen 2300 vuoden iän tietoisuutta vasten.
Tunnisteet: filosofia, Francis Fukuyama, Hegel, Platon, Stalin
VIISI PARASTA LUKEMAANI KIRJAA (EI JÄRJESTYKSESSÄ)
Leo Tolstoi: Anna Karenina
Leo Tolstoi: Ylösnousemus
Platon: Valtio
P. D. Ouspensky: Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta
Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä
Leo Tolstoi: Ylösnousemus
Platon: Valtio
P. D. Ouspensky: Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta
Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä
Tunnisteet: biografinen, kirjallisuus
PLATON BLOGIKESKUSTELUISTA
ja internetin keskustelupalstoista yleensä: "Eikö siis dialektiikkaan ole ryhdyttävä mitä suurimmalla varovaisuudella, jottei sinun tarvitsisi kohdistaa tätä sääliäsi kolmikymmenvuotiaisiin. [...] Mutta vanhempi henkilö, minä sanoin, - tuskin tahtoo olla sellaisessa hulluudessa mukana, vaan tulee mieluummin noudattamaan sen esimerkkiä, joka tahtoo keskustella ja hakea totuutta, kuin sen, joka huvin vuoksi leikittelee ja inttäilee..." Valtio 539A-C
Tunnisteet: bloggaaminen, lainaus, Platon
JOS PYTHIAKIN ANTAA ORAAKKELINPUOLTONSA
Valtiossa on ilmeisesti kauttaaltaan paljonkin jälkeenpäin lisättyjä lauseita. Ensimmäinen dialektinen "puhtaan järjen" harjoitus on erottaa ne alkuperäisistä.
Tästä tulikin mieleen, että Kantin Puhtaan järjen kritiikki näyttää menettävän painonsa, jos järki ja totuus sinänsä ajatellaan valon kaltaiseksi energiasignaaliksi, jonka vastaanottamista ja lähettämistä varten on todellakin olemassa erityinen elin. Näinhän Platon sanatarkasti sanoo, että on "elin, joka aistii totuuden". Hän ei näytä väittävän, että metafysiikka pitäisi irrottaa aistimuksesta ja kokemuksesta. Se on elimellinen aistimus, mutta ei tavanomainen selkeä aistimus vaan hetkellinen ja luonteeltaan hämärä.
Tästä tulikin mieleen, että Kantin Puhtaan järjen kritiikki näyttää menettävän painonsa, jos järki ja totuus sinänsä ajatellaan valon kaltaiseksi energiasignaaliksi, jonka vastaanottamista ja lähettämistä varten on todellakin olemassa erityinen elin. Näinhän Platon sanatarkasti sanoo, että on "elin, joka aistii totuuden". Hän ei näytä väittävän, että metafysiikka pitäisi irrottaa aistimuksesta ja kokemuksesta. Se on elimellinen aistimus, mutta ei tavanomainen selkeä aistimus vaan hetkellinen ja luonteeltaan hämärä.
IKÄÄNKUIN OLISIMME PELKKIÄ VIIVOJA
"Ja niin kuin oleminen suhtautuu syntymiseen, niin järkiajattelu suhtautuu mielipiteeseen, ja niin kuin järkiajattelu suhtautuu mielipiteeseen, niin tietämys suhtautuu uskoon, ja ymmärtämys kuvaimista käsittämiseen." Platon: Valtio 534A
Olemmeko me vielä syntyneetkään? Kyllä, ehkä juuri ja juuri, sillä mielipiteitä meillä on. Järkiajatteluakin ehkä on ymmärtämyksen osalta, mikä Sokrateen kielessä tarkoittaa: on mitattua ja havaittua tietoa maailmasta ja avaruudesta. Mutta kuten tiedämme kartesiolainen demoni saattaa piillää siinä tiedossa: objektiiviseen ei voi luottaa ilman subjektiivisen tunteen ja järjen kaksoisvahvistusta, eli ilman sielun vakuuttumista. Ja sieluammehan juuri tiede ja siitä muodostuva sillisalaatti, jota tieteelliseksi maailmankuvaksu kutsutaan, ei tällä hetkellä vakuuta, vai kuinka? Meidän uskomme ja ymmärtämyksemme ovat siis edelleen kaikkea muuta kuin sopusoinnussa. Asia ei parane uskosta, eli mielipiteen vakaammasta osasta, luopumalla, koska jäämme kuitenkin vain käsityksiemme ja ymmärtämyksemme varaan, eikä todellinen tietämys siitä mitenkään lisäänny. Mutta me olemme pakon edessä. Sillä mikään ihmiskunnan vanhoista uskonnoista ei jaksa kantaa tämän pidemmälle (saahan tietysti aina toisin väittää, jos ei pysty näkemään ja ymmärtämään sitä mitä ympärillä tapahtuu, mutta ei se mitään auta). Uskonnot yksinkertaisesti jotenkin haihtuvat, ne muuttuvat kokoelmaksi tyhjyyttään kumisevia eettisiä käyttäytymissääntöjä vailla (esoteeristä) perustaa. Se, jota tämä perustattomuus ei haittaa, on pahasti unessa. Tietämyksen täytyy siis lisääntyä. Tietämys ei lisäänny valaistumalla, vaan ainoastaan uskoon tuleminen tapahtuu niin. Mutta uskoa, johon voisi tulla ei ole, joten se siitä. Venkoilemalla ei siis tunnuta pääsevän mihinkään siitä mitä Platon sanoo. Jonkun on pakko opetella dialektiikka, eli se taito, jota yksikään filosofi ei ole osannut, mitä mystiikkaan tulee, yli kahteen tuhanteen vuoteen. Kokonaisuuden ajattelussa olisi siirryttävä heikosta järkiajattelusta (ymmärtämys) vahvaan järkiajatteluun (tietämys) ja se onnistuu vain erityisen dialektiikan avulla. Tämä dialektiikka, jota Platon tarkoittaa, ei ole mitä tahansa rupattelua, vaan perustelutaitoa, joka yltää sellaisille alueille, joista ei muuten voida saada tietoa, ja jotka eivät näytä olevan edes keskustelulle mahdollisia. Tällaiseen jutteluun Platon sanoo miesten tai yhtä hyvin naisten valmistuvan nopeimmillaan viisikymmenvuotiaina, jos ovat sitä ennen suoriutuneet täydellisesti "koulutuksesta", joka alkaa kymmenvuotiaana. Jokaisen päivän täytyy silloin tietysti olla täynnä uskomatonta valveuden kiihkoa ja lukemattomia pitkiä kehityskaaria, muuten Haades kutsuu, ennen kuin ihminen ehtii alkua pidemmälle tosi-olevaisen suhteen.
Olemmeko me vielä syntyneetkään? Kyllä, ehkä juuri ja juuri, sillä mielipiteitä meillä on. Järkiajatteluakin ehkä on ymmärtämyksen osalta, mikä Sokrateen kielessä tarkoittaa: on mitattua ja havaittua tietoa maailmasta ja avaruudesta. Mutta kuten tiedämme kartesiolainen demoni saattaa piillää siinä tiedossa: objektiiviseen ei voi luottaa ilman subjektiivisen tunteen ja järjen kaksoisvahvistusta, eli ilman sielun vakuuttumista. Ja sieluammehan juuri tiede ja siitä muodostuva sillisalaatti, jota tieteelliseksi maailmankuvaksu kutsutaan, ei tällä hetkellä vakuuta, vai kuinka? Meidän uskomme ja ymmärtämyksemme ovat siis edelleen kaikkea muuta kuin sopusoinnussa. Asia ei parane uskosta, eli mielipiteen vakaammasta osasta, luopumalla, koska jäämme kuitenkin vain käsityksiemme ja ymmärtämyksemme varaan, eikä todellinen tietämys siitä mitenkään lisäänny. Mutta me olemme pakon edessä. Sillä mikään ihmiskunnan vanhoista uskonnoista ei jaksa kantaa tämän pidemmälle (saahan tietysti aina toisin väittää, jos ei pysty näkemään ja ymmärtämään sitä mitä ympärillä tapahtuu, mutta ei se mitään auta). Uskonnot yksinkertaisesti jotenkin haihtuvat, ne muuttuvat kokoelmaksi tyhjyyttään kumisevia eettisiä käyttäytymissääntöjä vailla (esoteeristä) perustaa. Se, jota tämä perustattomuus ei haittaa, on pahasti unessa. Tietämyksen täytyy siis lisääntyä. Tietämys ei lisäänny valaistumalla, vaan ainoastaan uskoon tuleminen tapahtuu niin. Mutta uskoa, johon voisi tulla ei ole, joten se siitä. Venkoilemalla ei siis tunnuta pääsevän mihinkään siitä mitä Platon sanoo. Jonkun on pakko opetella dialektiikka, eli se taito, jota yksikään filosofi ei ole osannut, mitä mystiikkaan tulee, yli kahteen tuhanteen vuoteen. Kokonaisuuden ajattelussa olisi siirryttävä heikosta järkiajattelusta (ymmärtämys) vahvaan järkiajatteluun (tietämys) ja se onnistuu vain erityisen dialektiikan avulla. Tämä dialektiikka, jota Platon tarkoittaa, ei ole mitä tahansa rupattelua, vaan perustelutaitoa, joka yltää sellaisille alueille, joista ei muuten voida saada tietoa, ja jotka eivät näytä olevan edes keskustelulle mahdollisia. Tällaiseen jutteluun Platon sanoo miesten tai yhtä hyvin naisten valmistuvan nopeimmillaan viisikymmenvuotiaina, jos ovat sitä ennen suoriutuneet täydellisesti "koulutuksesta", joka alkaa kymmenvuotiaana. Jokaisen päivän täytyy silloin tietysti olla täynnä uskomatonta valveuden kiihkoa ja lukemattomia pitkiä kehityskaaria, muuten Haades kutsuu, ennen kuin ihminen ehtii alkua pidemmälle tosi-olevaisen suhteen.
maanantai, marraskuu 09, 2009
MOKOMA YHTÄPITÄVYYS
Paljon on tutkittu ja opiskeltukin sellaista mitä Platon ehdottaa, mutta jostain kumman syystä askeltakaan lähempänä ei ole hänen ihannevaltionsa meitä kuin se oli häntä. Valtion I ja II kirjassa ei aliarvioida vastaväitteiden jyrkkää syvyyttä ja ikuiselta vaikuttavaa erikoista voimaa. On käynyt niin, että kaikesta siitä, missä on tapahtunut tiedollista edistystä on tullut ase Nietzsche-Trashymakhoksen, eikä suinkaan oikeamielisen viisauden harrastajan kouraan.
Kysymys on kosmologisesta näkemyksestä, jonka mukaan ihmisten ja koneiden aistihavainnot eli mittaustulokset (kokemukset) sovitetaan. Kaikki mitä on saatu selville on sovitettu harmoonikseksi Nietzsche-Trashymakhoksen kosmologian kanssa. Se mitä samat asiat tarkoittaisivat Sokrateen kosmologian näkökulmasta (jos se on ylipäätään mahdollinen... nimittäin nykytiedon valossa se näyttää mahdottomalta... mikä saattaa olla pelkkä harha) on meille tuntematonta, ja se juuri on työsarka, johon pitäisi käydä käsiksi.
Mitä siis tarvitaan? Tarvitaan uusi Sokrates, jonkinlainen abstrakti metamystikko, joka kyselee avaruusajan filosofisia kysymyksiä, mutta ei tiedä mitään. Tarvitaan kävelevä täydelliseksi laajennettu Wikipedia, alan ammattimies, joka tietää kaikki ihmiskunnan tutkimien tieteiden faktat kaikilla kielillä. Tarvitaan dialektikko, eli dialektisen perustelutaiteen mestari, joka osaa perustella metamystikon kysymykset ja väitteet alan ammattimiehen "tietojen" avulla tai vastaavasti osaa nähdä "tiedossa" olevat virheet. Kaikkien kolmen täytyy esiintyä samassa henkilössä. Emme siis tarvitse Kristus-ihmeidentekijää vaan tarvitsemme metamystikon, joka pystyy toisaalta ymmärtämään perustelut toisaalta perustelemaan.
Platon jo itse asetti tämän tehtävän ihmiskunnalle: ihannevaltio ei voi olla mahdollinen, ennen kuin ihmisillä on tieto. Koska tietoa ei vielä ole näköpiirissä, ei siksi ole ihmekään ettei myöskään ihannevaltiota ole näköpiirissä. Uskon varaan Platon ei olisi laskenut mitään.
Kysymys on kosmologisesta näkemyksestä, jonka mukaan ihmisten ja koneiden aistihavainnot eli mittaustulokset (kokemukset) sovitetaan. Kaikki mitä on saatu selville on sovitettu harmoonikseksi Nietzsche-Trashymakhoksen kosmologian kanssa. Se mitä samat asiat tarkoittaisivat Sokrateen kosmologian näkökulmasta (jos se on ylipäätään mahdollinen... nimittäin nykytiedon valossa se näyttää mahdottomalta... mikä saattaa olla pelkkä harha) on meille tuntematonta, ja se juuri on työsarka, johon pitäisi käydä käsiksi.
Mitä siis tarvitaan? Tarvitaan uusi Sokrates, jonkinlainen abstrakti metamystikko, joka kyselee avaruusajan filosofisia kysymyksiä, mutta ei tiedä mitään. Tarvitaan kävelevä täydelliseksi laajennettu Wikipedia, alan ammattimies, joka tietää kaikki ihmiskunnan tutkimien tieteiden faktat kaikilla kielillä. Tarvitaan dialektikko, eli dialektisen perustelutaiteen mestari, joka osaa perustella metamystikon kysymykset ja väitteet alan ammattimiehen "tietojen" avulla tai vastaavasti osaa nähdä "tiedossa" olevat virheet. Kaikkien kolmen täytyy esiintyä samassa henkilössä. Emme siis tarvitse Kristus-ihmeidentekijää vaan tarvitsemme metamystikon, joka pystyy toisaalta ymmärtämään perustelut toisaalta perustelemaan.
Platon jo itse asetti tämän tehtävän ihmiskunnalle: ihannevaltio ei voi olla mahdollinen, ennen kuin ihmisillä on tieto. Koska tietoa ei vielä ole näköpiirissä, ei siksi ole ihmekään ettei myöskään ihannevaltiota ole näköpiirissä. Uskon varaan Platon ei olisi laskenut mitään.
Tunnisteet: filosofia, mitä voidaan tietää, mystiikka, Platon, Sokrates, tiede, tietoisuus
He kritisoivat aisoita "oikein" ja nauttivat siitä hyvää palkkaa. Mutta jos joku lääkäri tulisi ja muuttaisi kritisoidut asiat paremmiksi, he julistaisivat sodan tuota lääkäriä vastaan.
Tunnisteet: aforismi, Poliittinen muistio
Sanottava on, että mystiikka kuuluu niihin tiedon aloihin, joiden suhteen ihmisen kuten koneenkin aistimus on kerrassaan epäluotettava. On jonkinlainen ongelma, että selkeinkin aistimus Jumalasta vaihtuu jo seuraavassa hetkessä selkeimmäksi aistimukseksi jumalattomuudesta.
Tunnisteet: filosofia, Jumala ja jumalattomuus, mystiikka
EMME OLE DODO
Luen Juha Kulmalan uusinta. Tässäkin kuten edellisessä on vastustamaton poljento, paljon kirkkaita ajatuksia ja varjonyrkkeilyä. Yhteiskuntakriittisyyttä, mutta tulee mieleen: mitä maailmankuvaa vasten? Vastaan voi olla vain muutamalla kenties vain yhdellä perustellulla tavalla. Sokrates sitä (Platonin Valtiossa) yrittää: nykyisyys johon hän viittaa näyttää fotorealistisesti samalta kuin nykyisyys johon Kulmala viittaa. Jos ollaan tarkkoja ja pidetään joka ikisestä tosiasiasta huolta niin, ettei yhtäällä kiistetä sitä mikä toisaalla myönnetään, täysin perusteltuja tapoja ajatella vastaan on olemassa kenties vain yksi. Jos sitäkään. Eikä sekään, jos se ylipäätään olisi enää mitenkään käytännössä ajateltavissa, ole kivutonta, uhrauksetonta, paratiisillista... kaukana mistään sellaisesta, mitä turhamaisemman puoleinen (jota Kulmala ei ole, mutta esimerkiksi Brodsky on) runoilija voisi ylistää. Rehellistä ja totta, ikään kuin valveillaolevaa se voisi olla, ja sikäli perusta jollekin ajateltavissaolevalle ja positiiviselle tulevaisuudelle. Sillä onhan niin, että kaavailematta hyvin vähän fantastista ja kivulloista perustaa on turha kaavailla autuaita tulevaisuusfantasioita. Ottaisiko kukaan riskiä, ikään kuin pitkää monien sukupolvien lainaa, vailla täydellistä vakuuttumista inhimillisen takaisinmaksun kyvystä.
Tunnisteet: filosofia, Juha Kulmala, kirjallisuus, Poliittinen muistio
Pitää miettiä missä mielessä nämä Platonin sanat koskevat nyky-Suomea ja toisaalta nyky-Venäjää:
"jos niille joiden on hallittava, voit keksiä elämänlaadun, joka on parempi kuin hallitseminen, niin silloin sinun on mahdollista saada hyvin järjestetty valtio, sillä ainoastaan siinä valtiossa tulevat ne hallitsemaan, jotka toden totta ovat rikkaat, - en tarkoita niitä, joiden rikkautena on kulta, vaan niitä, joiden rikkautena on se, jonka täytyy olla onnellisen ihmisen rikkautena: jalo ja viisas elämä. Jos taas köyhäläiset ja omaa hyvää isoovat ihmiset pyrkivät julkisten asiain johtoon siksi, että luulevat, että heidän on siitä toimesta siepattava hyvänsä, niin se ei ole mahdollista. Sillä kun hallitusvalta tulee taistelun esineeksi, niin sellainen sota, ollen kotoinen ja sisäinen, vie sekä heidät itsensä että koko valtion perikatoon." Valtio 521A
"jos niille joiden on hallittava, voit keksiä elämänlaadun, joka on parempi kuin hallitseminen, niin silloin sinun on mahdollista saada hyvin järjestetty valtio, sillä ainoastaan siinä valtiossa tulevat ne hallitsemaan, jotka toden totta ovat rikkaat, - en tarkoita niitä, joiden rikkautena on kulta, vaan niitä, joiden rikkautena on se, jonka täytyy olla onnellisen ihmisen rikkautena: jalo ja viisas elämä. Jos taas köyhäläiset ja omaa hyvää isoovat ihmiset pyrkivät julkisten asiain johtoon siksi, että luulevat, että heidän on siitä toimesta siepattava hyvänsä, niin se ei ole mahdollista. Sillä kun hallitusvalta tulee taistelun esineeksi, niin sellainen sota, ollen kotoinen ja sisäinen, vie sekä heidät itsensä että koko valtion perikatoon." Valtio 521A
Tunnisteet: filosofia, Platon, Poliittinen muistio, Suomi, Venäjä
LISKOJEN KOLMANNEN SILMÄN
eli parietaalielimen, funktiosta on saatu näköjään äskettäin uutta tutkimustietoa. Elimen merkitys olisi siis tautologisesti sama kuin silmien: havaita valoa. Täytyy tietysti kysyä miksi evoluutio backuppaisi kahta silmää kolmannella. Useimmilla eläimillä, kuten ihmisellä, kyseinen elin on sitä paitsi turvallisesti kallon suojissa, joten valon aistiminen tuskin on sen merkityksistä aivan keskeisin, ellei sitä ymmärretä jonkinlaiseksi jäänteeksi liskovaiheesta jne.
"Mutta toden tottahan ei ole niinkään helppoa, vaan päinvastoin on vaikeata uskoa, että eräs jokaisessa ihmisessä oleva elin, jota muut harrastukset turmelevat ja sokaisevat, näitä tieteitä [matematiikkaa ja tähtitiedettä] harjoitettaessa puhdistuu ja uudestaan syttyy valoon, - elin, jonka säilyminen on tärkeämpi kuin tuhansien silmien säilyminen. Sillä ainoastaan tällä elimellä nähdään totuus." Platon: Valtio 527D
Sama englanniksi:
"and I quite admit the difficulty of believing that in every man there is an eye of the soul which, when by other pursuits lost and dimmed, is by these purified and re-illumined; and is more precious far than ten thousand bodily eyes, for by it alone is truth seen."
Koska en osaa kreikkaa, tekee mieli ajatella suomalaisen käännöksen pohjalta, että Platon tarkoittaa tässä nimen omaan fyysistä elintä, eikä puhuisi vertauskuvallisesti sielusta, niin kuin englanninkielisestä käännöksestä voisi päätellä. Descartes olisi siis tämän tulkinnan mukaan vain hieman tarkentanut tätä Platonin ajatusta (ellei Platon ole itse tarkentanut sitä jossakin... tämä on juuri tätä) ja paikantanut tässä tarkoitetun elimen käpyrauhaseksi (sielun valtaistuin, elin jossa sielu kiinnittyy kehoon).
Aiemmin seitsemännen kirjan alkupuolella (516B) Sokrates on esittänyt valon ja totuuden välisen analogiasuhteen. Se mikä näkyvässä maailmassa mahdollistaa valon on sama kuin se mikä järjellä käsitettävässä maailmassa mahdollistaa totuuden ja itse järjen.
Täsmällisen analogian avulla voidaan siis näkyvää valoa fysikaalisesti tutkimalla tutkia samalla totuuden olemusta. Tulokset ovat kaiken aikaa sovellettavissa kumpaankin alueeseen, koska alueiden samuus oletetaan intuitiivisesti. Albert Einstein varmaankin ymmärsi tämän.
Mutta valo tai totuus eivät ole vielä korkein hyvä, eli hyvän perikuva. Hyvän perikuva on se, mikä valon ja totuuden niiden kummankin edellytyksenä mahdollistaa. Tämän Platon sanoo olevan yksi ja sama.
Jos ajatellaan fysikaalista maailmaa: mikä valon mahdollistaa? Se on tietysti valon väliaine, jota Aristoteles kutsuu eetteriksi ja me kutsumme valtamereksi. Tämä sama eetteri on Platonin mukaan siis myös totuuden ja järjen väliaine. Järki on siis tämän mukaan olemukseltaan informaatiota, puhdas energiasignaali, kuten valo. Järki on yhteys siihen, mikä on ideoiden maailma, ja mikä on kehon ulkopuolinen ja universaali. Elin, josta Sokrates puhuu, on siis fyysinen (biologinen) koje, jolla järki voidaan havaita, kokea ja mitata.
"Mutta toden tottahan ei ole niinkään helppoa, vaan päinvastoin on vaikeata uskoa, että eräs jokaisessa ihmisessä oleva elin, jota muut harrastukset turmelevat ja sokaisevat, näitä tieteitä [matematiikkaa ja tähtitiedettä] harjoitettaessa puhdistuu ja uudestaan syttyy valoon, - elin, jonka säilyminen on tärkeämpi kuin tuhansien silmien säilyminen. Sillä ainoastaan tällä elimellä nähdään totuus." Platon: Valtio 527D
Sama englanniksi:
"and I quite admit the difficulty of believing that in every man there is an eye of the soul which, when by other pursuits lost and dimmed, is by these purified and re-illumined; and is more precious far than ten thousand bodily eyes, for by it alone is truth seen."
Koska en osaa kreikkaa, tekee mieli ajatella suomalaisen käännöksen pohjalta, että Platon tarkoittaa tässä nimen omaan fyysistä elintä, eikä puhuisi vertauskuvallisesti sielusta, niin kuin englanninkielisestä käännöksestä voisi päätellä. Descartes olisi siis tämän tulkinnan mukaan vain hieman tarkentanut tätä Platonin ajatusta (ellei Platon ole itse tarkentanut sitä jossakin... tämä on juuri tätä) ja paikantanut tässä tarkoitetun elimen käpyrauhaseksi (sielun valtaistuin, elin jossa sielu kiinnittyy kehoon).
Aiemmin seitsemännen kirjan alkupuolella (516B) Sokrates on esittänyt valon ja totuuden välisen analogiasuhteen. Se mikä näkyvässä maailmassa mahdollistaa valon on sama kuin se mikä järjellä käsitettävässä maailmassa mahdollistaa totuuden ja itse järjen.
Täsmällisen analogian avulla voidaan siis näkyvää valoa fysikaalisesti tutkimalla tutkia samalla totuuden olemusta. Tulokset ovat kaiken aikaa sovellettavissa kumpaankin alueeseen, koska alueiden samuus oletetaan intuitiivisesti. Albert Einstein varmaankin ymmärsi tämän.
Mutta valo tai totuus eivät ole vielä korkein hyvä, eli hyvän perikuva. Hyvän perikuva on se, mikä valon ja totuuden niiden kummankin edellytyksenä mahdollistaa. Tämän Platon sanoo olevan yksi ja sama.
Jos ajatellaan fysikaalista maailmaa: mikä valon mahdollistaa? Se on tietysti valon väliaine, jota Aristoteles kutsuu eetteriksi ja me kutsumme valtamereksi. Tämä sama eetteri on Platonin mukaan siis myös totuuden ja järjen väliaine. Järki on siis tämän mukaan olemukseltaan informaatiota, puhdas energiasignaali, kuten valo. Järki on yhteys siihen, mikä on ideoiden maailma, ja mikä on kehon ulkopuolinen ja universaali. Elin, josta Sokrates puhuu, on siis fyysinen (biologinen) koje, jolla järki voidaan havaita, kokea ja mitata.
Tunnisteet: biologia, evoluutio, Rene Descartes
sunnuntai, marraskuu 08, 2009
Käsitys, että asiat olivat ennen paremmin nojaa vahvasti empiriaan, jonkinlaiseen maailman perusolemukseen. Kaikki on aina aluksi hyvää ja halpaa, Kallen mätitahna, Marlin mustaherukkamehu, Dalin maalaukset jne, kunnes markkinoiden johtava asema on saavutettu ja voidaan alkaa lisäämään tuotteeseen, siihen jo ehkä alunperinkin suunniteltua, majoneesia, esanssia jne., ja vähentämään alkuperäisiä aitoja raaka-aineita. Sitten tulee markkinoille joku Rainbow tai Ekströms, jotka tuottavat jo huonontuneeseen laatuun nähden hieman parempaa laatua polkuhintaan. Kunnes nekin uskaltautuvat huonontamaan laatunsa alimmalle mahdolliselle tasolle, jolla kauppa vielä käy kaikkein valveutumattomimpien eli merkkitietoisimpien asiakkaiden keskuudessa. Sama pätee ravintoloihin. Ainoa ravintola, jonka laatuun voi pitkällä tähtäyksellä luottaa on McDonalds. Tavallisesti ravintolan käyttöikä on alle kaksi kuukautta, sen verran kuin kestää alun huippuedullisesta huippulaadusta kalliiseen pohjallaoloon. McDonalds on aina siinä puolessa välissä. Juuri tällä tavalla kaikki on katoavaista, paitsi se mikä alunperinkin oli vain pelkkä tilastollinen keskiarvo.
lauantai, marraskuu 07, 2009
MAALAUSTAITEEN OSALTA KÄRJEN TILANNE NÄYTTÄÄ TÄLTÄ
1. Pompeiji
2. Dynastinen Kiina
3. Keisareiden Japani
4. Antiikin Kreikka
(Tilanne elää ja vaihtuu useamman kerran vuorokaudessa.)
2. Dynastinen Kiina
3. Keisareiden Japani
4. Antiikin Kreikka
(Tilanne elää ja vaihtuu useamman kerran vuorokaudessa.)
Tunnisteet: maalaustaide, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka
ORNAMENTIIKASTA
0n hämmästellen todettava turkkilaisen ja moskeijaornamentiikan kova taso. Moskeijojen ornamentiikka 0n luettava heti Pompeijin, antiikin Kreikan ja kiinalaisen ornamentiikan jälkeen taiteellisesti korkeatasoisimmaksi. Korkeatasoisessa ornamentiikassa yhdistyy kepeys, eleganssi, nyanssoinnin hyperkompleksinen äly kaikkea näpertelyä vihaavaan suurpiirteiseen ylevyyteen. Lopputuloksena on toiston loputtomuuden elävyys, vaistonvaraisuus ja säteilevä loisto. Bysanttilaisesta ornamentiikasta 0n pakko toistaa samaa lausetta kuin bysanttilaisesta surkuhupaisuuteen asti kristillisiä aiheita dogmaattisesti kopioivasta taiteesta yleensä: 0li oikeus ja kohtuus että osmannit valloittivat Bysantin pois torkkumasta.
Tunnisteet: Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka, taide
perjantai, marraskuu 06, 2009
Nykyisin ainakin epäilyttävän energisten eurooppalaisten taiteilijoiden kohdalla tarkistan aina ensimmäiseksi mitä energiaa käyttävät teostensa luomiseen, eli mahdolliset viitteet tai henkilötiedot seksuaalisuuden laadusta.
Tunnisteet: aforismi, seksuaalisuus: sukupuoliinjakautumisen fenomenologia, taide
KIINALAINEN MAALAUSTAIDE
on ainakin vuosien 900-1400 välillä ollut aivan omaa luokkaansa.
Qian Xuan:
Cao Zhibo
Guo Xi:
Gu Kaizhi (osa tarumaisen hienosta Lo -joen nymfien legendasta)
Xu Wei 1500 luku:
Qian Xuan:
Cao Zhibo
Guo Xi:
Gu Kaizhi (osa tarumaisen hienosta Lo -joen nymfien legendasta)
Xu Wei 1500 luku:
Tunnisteet: Kiina, maalaustaide
keskiviikko, marraskuu 04, 2009
MAALATTU SAVU
Savunveistäjä Mehmet Ozgur (valokuvaaja).
Savunveistäjä Mehmet Ozgur (valokuvaaja).
Tunnisteet: idea_maalaus, kuva, kuvataide, Mehmet Ozgur, valokuvataide
INFECTED MUSHROOM
siis Helsingin Studio 51:ssä ensi perjantaina. En unohda sitä öistä maastoautopaahtoa Harkovan maaseudulla jollaoin tutustuin bändiin. Bailuissa tavataan!
Tunnisteet: Infected mushroom, musiikki, video
maanantai, marraskuu 02, 2009
Francis Bacon sanoo kuvissaan ilmaisevansa maailman sellaisena kuin se on. Pieni tarkennus voisi olla paikallaan: kysymys on homoseksuaalin maailmasta sellaisena kuin se on. Ja heteroseksuaalisuuden maailmasta siinä määrin kuin homoseksuaalisen maailman kulissit, eli niin sanotut kulissiavioliitot, vaikuttavat siihen. Ehkä Baconin kuvat kuitenkin jo onnistuvat ilmaisemaan Euroopan kokonaan. Mikään ei ainakaan enää viittaa siihen, että eros Euroopassa vaikuttaisi, ainakaan sillä tavalla kuin vielä kuulemme sen jossakin Bachin preludeissa ja fuugissa. Bach on vielä vaistonvarainen heteroseksuaalinen nero. Bacon on enää vaistonvarainen nero, ja juuri siksi hänen taiteensa kertoo niin äärettömän paljon tästä aikakaudesta, jossa ajatuskin naisesta (tavanomaisessa rahanahneessa sieluavihaavassa hahmossaan) saa eurooppalaisen sielun kirkuvan verisen kauhun valtaan, jossa nuoruus on sinertävään raivoon hehkuttava seniliteetti ja ainoat realistiset halun kohteet, ainoat jotka saavat eurooppalaisen sielun vielä heltymään thymoottisesta vihasta ja raivosta, ovat vastasyntyneet lapset tai ikääntyneet karvaiset ryppyiset miesruumiit.
*
Francis Baconin klassikkohaasttatelu.
"but, when you come to analyse them, you just won't know - or it would be very hard to see how the image is made up at all."
*
Francis Baconin klassikkohaasttatelu.
"but, when you come to analyse them, you just won't know - or it would be very hard to see how the image is made up at all."
Tunnisteet: Francis Bacon (maalari), Poliittinen muistio, taide
