Käymälä

18.10.2017

Ai mitäkö pornotähdet ovat? Ne ovat uniruumiita, hän sanoi vastaten omaan kysymykseensä. Minua ihmetytti että pystyin niin helposti sulattamaan ajatuksen kolmiulotteisesta käsinkosketeltavasta kaksoisolennosta joka maapallon toisella puolella kuvasi pornoa vähän sen jälkeen kun hän itse oli saanut lapsensa ja itsensä nukkumaan. Uniruumis on noidan suihkukone hän sanoi hymyillen. Uniruumiin avulla hän hoiti työnsä ja ennenkaikkea fantasiansa pornotähtenä ja luonnollisena itsenään hän eleli yksinhuoltaja liikenaisen elämää Moskovassa. 

17.10.2017

ISOHÄTÄ

Brötzmann: Krakovan yöt.

Krakataun esikoinen Ritual Cuneiform Recordin uusintajulkaisuna.




Nuo kammottavat sovinistiset inuiittidenialistit.

FERNIR-SUN

Aurinko nousi periaatteessa
Se nousi kuin punainen ampiainen
Saturnuksen pölyä harteillaan
kylkimyyryä hartiat köyryssä
Saturnuksen renkaat opettajinaan
se kipusi kuin Feeniks-susi
tai Fenrir-lintu ja lähti
harppomaan kankeilla koivilla
kohti aurinkokunnan portteja

Se oli tähti, enkä ollut koskaan
ratsastanut tähdellä
ilman ohjaustuntoa
Punatähti koostui väribetonista,
purkutiilistä ja haaroittuneista
yksitumaisista soluista jotka muodostivat
verkkomaisen rakenteen
Se mahdollisti impulssin nopean 
leviämisen sydämessä

Japanin lippu synnytysvuoteessa
mielilakanana kaulasta katkaistu
mielialakana tai -kukko
valkopyykistä narulle nostettu
kuukautisvuodon vieteriukko
tulipunainen syntymäpsykoosissa
mielenvalkaisupilleri kielen alla
kokonuotti otsalla auringonlaskun
lumihangessa musta taukomerkkien
kivirivi, hillerin kusta





POÈMES SATURNIENS

par
PAUL VERLAINE

À EUGENE CARRIERE

Les sages d'autrefois, qui valaient bien ceux-ci,
Crûrent, et c'est un point encore mal éclairci,
Lire au ciel les bonheurs ainsi que les désastres,
Et que chaque âme était liée à l'un des astres.
(On a beaucoup raillé, sans penser que souvent
Le rire est ridicule autant que décevant,
Cette explication du mystère nocturne.)
Or ceux-là qui sont nés sous le signe SATURNE,
Fauve planète, chère aux nécromanciens,
Ont entre tous, d'après les grimoires anciens,
Bonne part de malheur et
bonne part de bile.
L'Imagination, inquiète et débile,
Vient rendre nul en eux l'effort de la Raison.
Dans leurs veines le sang, subtil comme un poison,
Brillant comme une lave, et rare, coule et roule
En grésillant leur triste Idéal qui s'écroule.
Tels les saturniens doivent souffrir et tels
Mourir. - en admettant que nous soyons mortels,
Leur plan de vie étant dessiné ligne à ligne
Par la logique d'une Influence maligne.
Mikä toi ilmiö on joka näkyy taivaalla, auringonpimennys? Meillä näkyy vaaleanpunainen pallo taivaalla?

Kiinnostava asetelma muutenkin meneillään. 

Onko sitten Shakespeare osuvampaa kuin Rick & Morty? Ei toistaiseksi. Kaikki riippuu siitä missä tila-ajassa trippaat ja millä tiedoilla.
Olisiko tässä kaikki mitä historia runoudestani voisi ikinä perustellusti todeta: "Kirjoitti kuin tekoäly viisi vuotta ennen tekoälyä."

16.10.2017

VALOSAASTE JA KIILTOMADOT

Valosaasteen määrä on kasvanut
Nyt valosaaste samentaa tähtien valon
ja sotkee kiiltomatojen seksielämän
Puhdistettu valo tulee Maasta
katsoen taivaalta ja on valtavaa
kuin itse tähdet
Valosaasteeton areena
on Etelänapamanner
kielletty lämmittelijöiltä
ja katusoittajilta
Vain tähdet saavat kiertää
Saastan on pysyttävä aloillaan
Maasta kuin mustasta padasta
kuplii oksennuksen värisävyissä
märkä, kylmä, limainen valo
Sylje, nipistä saastan liekki 
kynttiläillallisellasi. Vakkasi alla
on ahdasta, tuntuu kun happi
kohta loppuisi. Onneksi
kaivossa ei ole kantta. 


Peter Brözmann sanoo loppupuolella muutamia tärkeitä asioita kokeellisen musiikin nykymenosta tässä kaikin puolin viihdyttävässä haastattelussa. Kontekstiksi kannatta imuroida alla oleva Han Bennink -dokumentti. Han Bennink on shamanistinen hullu, jolla on siunattu aika ja swing. Hänen yhteydessä voi pohdiskella sitä, miksi kaikki hyvä aina tulee Hollannista.



TALLINNAN SOUNDI: Зурбаган

Tässä on ehdokas neuvostonostalgian yhdeksi kovimmista soundtrackeistä. En edes tiennyt että Vladimir Presnjakov on ikinä kirjoittanut yhden näin hienon kappaleen, kun 2000-luvun alussa tulin usein Pietarin kadulla pysäytetyksi Presnjakovina. Ikävä että näissä venäläisissä videoissa on aina tämä äänenlaatu tätä luokkaa. Tämän erittäin hienon biisin tahdissa kelpaa Punaisen torin rokata tippa linssissä.

 
Näitä tämän tripin muistoja on hyvä saada välillä Luc Bessonien ja Rick & Mortyjen loputtoman vuoksen väliin. Ja niin, jyrkkä EI Lenin-puiston nimimuutokselle.

  
Rick & Morty -koomaa kannattaa rytmittää neuvostoelokuvalla, sillä Neuvostoliito oli kuitenkin ihmiskunnan diipein voimakasveilla tavoittamaton trippi, vaikka multiversumin kauhut jos nyt ei viehätä niin ainakin terapoi nykyihmisen psyykeä.

RIP Дмитрий Марьянов.

15.10.2017

RAOUL BJÖRKENHEIM: THE DOORS OF PERCEPTION

Raoul Björkenheimiltä tulee nyt kovia sooloalbumeita liukuhihnalta eri kokoonpanojen kanssa. Uudella on siistiä Pauli Lyytisen fonisooloa ja todella hallitusti strukturoituja äänimaailmoja. Eka biisi ei vain innosta ja tokakaan ei ihan orientoi kohti albumin yleistunnelmaa, mutta sen jälkeen alkaa tapahtua. Albumi oikeastaan alkaa 3. biisistä: pari ekaa raitaa olisi voinut jättää pois. Ounaskari pistää todella tyylikästä komppia esim. 8. raidassa. Biisissä huokuu muutenkin raikas korviapuhdistava soundimaailma. Tykkään myös vikan 10. struktuurin soundimaailmasta todella paljon. Bodyä löytyy Jori Huhtalan bassosta ja soinnillisten elementtien mikromiksaus on koko kaistalla kunnossa. Loppua kohti tasaisesti paraneva kokonaisuus. Jotenkin erityisesti pidän siitä nöyrästä itsevarmuudesta, että tämä on julkaistu kokonaisuutena myös Bandcampissa: tässä on jotain ylevää. Albumin nimikin jo antaa ymmärtää, että Björkenheimiä ei aika jätä eikä odotuta. 

SOLIPSISMI

Ero vanhantyyppisen Adventure Timen ja uuden Rick & Mortyn välillä näyttäisi olevan se, että AT:ssa ei ole Rickin hahmoa vastaavaa selittävää donjunilaista yleistietoisuutta, joka on koko ajan kartalla. Seikkailijat ovat enemmänkin degeneroituneita Mortyjä. Kaikki tyypit ovat jonkun satunnaisen multiversen tai simulaatiorenderöinnin sopusointuisia lavasteita, mutta kukaan ei pidä kirjaa ja karttaa siitä missä noin yleisellä tasolla mennään ja tämä tuntuu jatkuvasti riittävän.


BLADE RUNNER 2049

Ajoin autoni valtakadun reunaan, josta poliisi huomautti heti, mutten ehtinyt siirtää. Piti käydä jossakin nopeasti. Kun palasin taksilla autoni oli jo viety pois. Nainen ei pyytänyt kyydistä edes rahaa, mutta annoin 200 ruplaa. Kun nousin autosta vastassa oli mies konekivääri kädessä. Hän ei ollut ryöstämssä minua vaan ohjasi ohi kulkevia sotilaita. Pakkanen oli parissa kympissä, sysisynkkä yö. Sotilaat kiemurtelivat katujen katetuilla jalkakäytävillä, sokkeloisilla ja kapeilla. He olivat selvästi läpikulkumatkalla, luultavasti paluumatkalla jostakin järjellä käsittämättömästä helvetistä, sillä väsyneeltä porukka näytti, repaleiselta, ja haavoittuneita oli paljon. Kuulin musiikkia yläpuoleltani ja lähdin kipuamaan pystyjyrkkää kivistä kartion osan muotoista ulkoporrasta. Ovelta sain lipun. Sisällä kartiomaiset portaikot jatkuivat jonnekin korkeuksiin, josta musiikki kuului. Se oli elävää musiikkia ja ei ollut elävää musiikkia. Paikan katto oli portaista kolmen neljän metrin korkeudella ja akustiikka on käsittämättömän hyvä niin epämääräisen näköiseksi tilaksi. Taisin olla humalassa kun ajattelin, etten lähde seikkailemaan salin korkeuksiin. Pelästyin rummun paukahdusta selkäni takana. Nurkassa tyttö soitti hienoa vintagerumpuasetelmaa. Sitten näin miehen musisoimassa suuren kosketusnäytön äärellä. Ihmisiä seisoskeli kourallinen liepeilläni. Joku sanoi, että minun pitää tunnistautua elektronisella laitteella. En osannut käyttää laitetta, taisin olla liian humalassa. Siihen piti kirjoittaa lipun numero, omat tietoni ja isäni tiedot. Tässä vaiheessa olisin voinut katsoa käsiäni, mutten viitsinyt. Ajattelin soittaa Olli Jalavistolle, joka seikkaili jossakin Moskovan tulipalopakkasessa sysimusta susiturkki päällään. Paikan osoitteeksi mainittiin Pushkin 18. Soitto ei onnistunut. Samassa Heikki Peukosen ääni kuului jostakin.

14.10.2017

Kukapa olisi arvannut että Juho Kusti Paasikivi oli innokas I Ching harrastaja. Tunnettu lausahdus "Tosiasioiden tunnustaminen on viisaiden alku" näyttää olevan muunnelma I Chingin kappaleesta 18. Maailman lukeneimpina pidetyt ihmiset ovat yleensä lukeneet kunnolla pari kolme kirjaa: I Ching, Castanedat, Belsebuubisadut. Jokainen luettu sana on investointi, joka on pois jostain toisesta lukukokemuksesta. 

13.10.2017

SELKOUNI

" "The soundness of the world is not the mirage," he continued, "the mirage is the fixation of the assemblage point on any spot. When seers shift their assemblage points, they are not confronted with an illusion, they are confronted with another world. That new world is as real as the one we are watching now, but the new fixation of their assemblage points which produces that new world is as much of a mirage as the old fixation.

"Take yourself, for example. You are now in a state of heightened awareness. Whatever you are capable of doing in such a state is not an illusion. It is as real as the world you will face tomorrow in your daily life, and yet tomorrow the world you are witnessing now won't exist. It exists only when your assemblage point moves to the particular spot where you are now." " >>


Unennäkö on vaarallisempaa kuin psykedeelisten huumeiden käyttö, se sanotaan Castanedan teksteissä monta kertaa. Valtavirtapsykassa unennäköä ei pidetä vaarallisena. Mutta minusta se on vaarallista, jos voit herätä tämän maailman ulkopuolella ja kadota tästä maailmasta ilman että tiedät miten päästään takaisin perheen pariin. Shamaani tietysti tietää miten päästään takaisin. Vaarana siis on, että siitä lucidunesta ei pysty heräämään lähtötilanteeseensa, itseasiassa edes samaan maailman lentoliikenne yhteyksien varrelle.

En tosin tiedä mitä sellaisessa tilanteessa pitää tapahtua. Castaneda ei kuvaa sellaista tilannetta. Tietääkseni valtavirtapsykologia ei voi tietää mitään siitä mistä Castaneda puhuu. Ensinnäkin kaikki Castanedan "tietämys" on kaukana mistään rationaalisesta. Mutta tunteeko lääketiede selkouneen jäämiseen sopivia tapauksia? Luulen että unessa kuollut tai psykoosipotilas ovat tavanomaiset tulkinnat. Fyysinen katoaminen voi olla harvinaisempaa. Castaneda ei tätäkään ole toistaiseksi selittänyt, että mitä tapahtuu, jos näin käy.

En usko, että ilmiöden yleisyys riittää verifioimaan tässä ilmiömaailmassa mitään. Ns. tolteekki soturi on äärimmäisen epätodennäköinen poikkeustapaus. Yksilöllä on oltava taipumaton tahto ja paljon tietynlaista intentionaalista työtä takana ennen kuin nämä ilmiöt alkavat tapahtua. Toisin sanoen se, että riskin voisi edes kohdata edellyttää hullun lailla työtä, jota ei moni tee, koska tuo työ on täysin irrationaalista kaiken inhimillisen maallisen hyödyn näkökulmasta. Tällaista työtä on tehtävä vuosikymmeniä.
 
Huumeidenkäytöllähän kokoomapisteen saa kyllä liikkeelle ilman työtä, mutta silloin riskit ovat täysin hallitsemattoman ja asiat ilmenevät tavanomaisena psykoosina ja deliriumina ja kaikkeen tuohon liittyvänä sairaanhoidon piiriin kuuluvana oireiluna. Toisen huomion kehittäminen jota selkouni edellyttää kyllä muistuttaa jotain selkeäpäisyyden tavoittelua kovassa huumetokkurassa. En tiedä auttaisiko sellainen työ jota kuta sattumalta. Cut-up runouden kirjoittaminen sen sijaan auttaa varmasti. Luulen että kaikki surrealistien taidetekniikat syvällisesti ymmärrettyinä ovat avuksi. Ja tämähän on tietysti syy siihen, miksi niitä vierastetaan: koska ne ovat niin tavattoman tehokkaita ja hyödyllisiä.

Suurin kynnys liittyy ehkä siihen, että ns. tonaalin inventaari pitää tehdä kokonaan ja oikein. On omin päin tutkittava tieteen rajat ja mahdolliset erehdykset. Sitten koko roska pitää vain heittää pois puhtaan kokemisen tieltä, sillä Castanedan kuvaamat ilmiöt tapahtuvat aivan liian kaukana tieteen ulottumattomissa. Rationaalisuudesta on vain haittaa, jos yrittää saada kokemukset sopimaan selitysmalleihin. Tällainen neuroosi, että kaikki redusoituisi tieteen selitysmalleihin on aivan naurettava. Se estää kokemuksen. Tai jos kokemus sitten tulee, seurauksena on totaalinen psykoosi. Hassua on se, että don Juanin täysjärkisyys ja mielen stabiilisuus ei riipu rationaalisesta tonaalin inventaarista, mutta kattaa sen täydellisesti.

Kaikki Gurdjieffin käsitteet liittyvät saumattomasti Castanedan käsitteisiin, mutta vaatii rohkeutta nähdä yhteys. Gurdjieffilla on esimerkiksi hyödyllinen käsite World-Maintenance, joka tarkoittaa yhteisesti sovitun kokoomapisteen sijainnin virittämistä. Jos me haluamme tiettyjen virtausten kuuluvan maailmaamme, meidän on viritettävä ja ylläpidettävä ne, nimen omaan sillä tasolla, josta don Juan puhuu, eikä jollakin näennäisen tekemisen ja jäljittelyn tasolla. Ilmiasun jäljittely ei ole yhtä kuin kokoomapisteen tosiasiallinen paikka. Konservatiivisuus ei ole mahdollista ilmiasun muokkaamisen keinoin. Tradition jatkumisen määrittää siis kokoomapisteen paikka, tai pikemmin soturien kyky liikuttaa kokoomapisteensä tradition tuntumaan, heidän kykynsä virittää tradition virtaukset, ei mikään ulkonainen ilmiasun tasolla esiintyvä jatkumo pelkästään.  

UNENNÄKÖ

Elämän ensimmäinen varsinainen selkouni takana. Unen kulku ennen varsinaista selko-osaa oli seuraava. Toilailin suurella vanhalla 1970-luvun jenkkiraudalla. Ihmiset yrittivät pysäyttää kaahaamiseni ilmeisesti jonkun kauppakeskuksen liepeillä. Painoin vain kaasua. Jossain vaiheessa auto oli pysähtyneenä ojanpientarelle. Se kierähti pari kertaa katon kautta ympäri pyörilleen. Jatkoin paahtoa pinellä soratiellä pimeässä syysyössä. Saavuin kartanon rantahuvilan tapaiselle alueelle. Miljöö vaikutti koivikkoineen historialliselta pohjoismaiselta. Päärakennusta ei näkynyt. Koko tietoo oli pimeässä yössä kirkkaasti valaistua. Sää oli selkeä. Käyskentelin aution näköisellä alueella kunnes huomasin puiden takana liikuskelevan miehen. Menin ilmeisesti miestä piiloon saunarannan huvilaan, jonka ovi oli auki. Kyykistelin pimeässä huvilassa. Lattialla tai jossain pimeydessä oli kaksi ihmismäistä hahmoa, joiden kanssa ryhtyin ankaraan painiin ja sitten kummalliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tyypilliseltä heteroseksiltä se ei ainakaan vaikuttanut. Mutta melko mielenkiintoista se oli.

Ennen selkovaihetta tapahtui jonkinlainen katkos tapahtumissa, tai en muista siirtymävaihetta. Olin toisessa valaistussa huvilassa, yksin sen suuressa olohuoneessa. Ehkä tämä oli edellisten rakennusten päärakennus. Oli edelleen säkkipimeä syysyö. Pystyin tarkkailemaan huoneen esineitä uskomattoman selkeästi ja äkkiä tajusin, että tämä on unta ja minä olen unessa. Muistin, että nyt olisi mahdollisuus katsoa käsiä. Muistin myös, että siitä saattaisi seurata shokki, koska käteni voisivat olla mitä hyvänsä. Olin selkeässä valvetietoisuudessa ja pohdiskelin riskiä, joka käsien katsomiseen sisältyy samalla tavalla kuin valvetilassa. Hetken pohdittuani, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tällainen tilaisuus kannattaisi nyt käyttää hyödyksi, koska en ole aikaisemmin varsinaisesti ollut selkounessa. Nostin kädet räväkästi silmieni eteen.

Yllätys oli melko suuri, mutta en järkyttynyt siitä oikeastaan lainkaan. Kädet olivat kyllä omani, mutta kummastakin puuttui kaksi sormea. Vasemmasta kädestä puuttui keskisormi ja pikkurilli. Oikeasta kädestä puuttui keskisormi ja nimetön. Kun katsoin sormia tarkemmin huomasin juuri sen asian, joka sai järkytyksen lievenemään heti. Puuttuvat sormet eivät olleet ikään kuin katkenneita tai amputoituja vaan niiden päällä oli ikään kuin trasnparentti layer, josta näkyi läpi käden tausta. Layer oli todella digitaalisen oloinen, ikään kuin kummastakin kädestä olisi hiukan kömpelöllä photoshop-tekniikalla sensuroitu kaksi sormea. Vaikutelma oli niin epätodellinen, että se suorastaan rauhoitti. Totesin vain, että ilmeisesti tällainen yksityiskohtien sensuuri tai renderöimättömyys oli unen maailmassa mahdollista. Oli siinä tilassa huojentavaa havaita tämä unen maailman poikkeavuus tosimaailmasta. Sillä taustalla kajasteleva pelko liittyi nimenomaan siihen, kuinka todellisen tuntuiseksi unen maailma käsien näkemisen jälkeen tulisi. Tietoisuuteni oli täysin valvetietoisuuden tasolla.

Tällaisessa selkounessa en niinkään ole kiinnostunut siitä mitä unen elementit mahdollisesti symboloivat tai edustavat tässä elämässä. Selityksiä näille kuville tietysti löytyy netistä:

"To dream that your fingers are injured or have been chopped off, denote your anxieties about your ability to accomplish some demanding task or perform in some waking situation."

Havaintojeni myötä huoneen yksityiskohdat alkoivat terävöityä ja selvästi huone tuli todellisemmaksi. Kosketin esineitä ja ne olivat todellisen tuntuisia. Todellisuus tuntui lisääntyvän asteittain jokaisesta selkeästä aistimuksesta. Pelko siitä, että unen todellisuus muuttuisi täysin reaaliseksi ja jotenkin jäisin loputtomaan ansaan tähän unen maailmaan alkoi voimistua.

Castaneda sanoo tästä pelonaiheesta seuraavaa (mutta luin tekstin vasta nyt, en vielä eilen ollut tietoinen tästä):
 
"Your dreaming body actually flew over an incredible distance in the blink of an eyelid. Yet that's not the important part. The mystery is in the dreaming position. If it is strong enough to pull you, you can go to the ends of this world or beyond it, just as the old seers did. They disappeared from this world because they woke up at a dreaming position beyond the limits of the known. Your dreaming position that day was in this world, but quite a distance from the city of Oaxaca." "

Pohdin kiihkeästi, että onkohan vaara, etten voisi herätä ollenkaan tästä unesta, samalla kun unteliaisuus unen maailmaa kohtaa tuntui kasvavan rajatta. Olin täysin tietoinen siitä, että minulla ei ollut don Juania lapsenkaitsijana. Jos katoaisin, niin katoaisin. Lopulta, tätä pohtiessani, melko pian, tein hätäisen päätöksen, että yrittäisin kaikin voimin herätä. Herääminen alkoi tapahtua melko nopeasti. Heräsin normaalisti omasta vuoteesta ja käsitin selvästi mitä oli tapahtunut. Koko heräämisprosessi oli tuntunut jonkinlaiselta tietoiselta siirtymältä, aivan kuin olisin melkein pystynyt näkemään mistä olin tietyssä ajassa siirtynyt siihen missä nyt olin. Koko selkovaiheessa ja siirtymävaiheessa ei ollut mitään erityisen pelottavaa. Olen lukenut vastaavia kuvauksia Castanedalta kymmenittäin. Asiat tuntuivat tapahtuvan täsmälleen Castanedan kuvauksien mukaan ja pysyin muistamaan lukemani hyvin unen maailmassa. Pystyin esimerkiksi selkeästi muistamaan, että jos näkisin itseni nukkumassa huoneessa jossa olin, en alkaisi herättää itseäni tai jos hän heräisi, minun olisi lähdettävä pois häntä katsomatta. Venäläinen ystäväni AB on nähnyt selkounessa oman uniruumiinsa silmästä silmään, vahingossa. Sellainen tilanne saattaa muodostua kuolemanvakavaksi. Don Juanin opetuksessa painotetaan, että oman uniruumiin kohtaamista pitää välttää mahdollisimman tarkasti. Tämä ja lukemattomat muut pikku säännöt täytyy olla selkeänä mielessä silloin kun tutustuu unennäön taiteen suureen mysteeriin.    

11.10.2017

Unessa joku sanoi, että Native Instrumentsin käyttis ei ole minun tarkoituksiin pohjimmiltaan kovin toimiva. Pitääkö tämä juttu paikkansa? Pitää ilmeisesti tutkia vielä lisää demoversiota ja kuunnella mitä näkemisen ääni kertoo siitä. Tarotin se näköjään vakuuttaa. Komplete 11 on aika kallis investointi, jos se joskus tulisi mahdolliseksi. UVI:n multi-instrument käyttis on toiminut tarkoituksiini melko täydellisesti. En vain ole täysin tyytyväinen kaikkiin UVI:n instrumentteihin. 

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com