Käymälä

17.9.2019

40 RUNOA

1.

köynnösaate kipuaa
ruohounesta ilotalon seinää
ruohon kummallinen loppumaton
ehtoollispöytä
jatkuu
toukokuun sanskriitissa
lauseet kulkevat
sähkölinjaa
kaukaisten kirjailijain ruumiista
ladotut pitkospuut
ja viisaudenhammas kyntää
kauneutta kyntökilpailussa



2.


määräyksien muurahaispesä

jokainen tämän peiton alla
on sinulle vieras

mutta elämäsi kätilö saapuu
muurahaisten halki
siivet optisesti suihkuten

Haistella lasta, vauvaa
uskoa nähty




3.

epäilysten kopioiminen 
peltiä kuolemanjälkeistä

kuin räystään tuoksu
kuin puhuminen

haudoilla todenrunko
kukoistuksen verso

ruohikossa



4.

Jumalan lihassa
valonnopeus vakio

Kohdevalon tavoin
pimeys, kuljeskeleva aineisto
on käsitettävä

apupoika nojaa kaiteeseen
tämän sumu
sen aito väkivallattomuus
onnen amputoima
hämärtyvä

Ei yö jää ilman tarkoitusta



5.


junan kuljettaminen rahasta
lasinkuulas syntimuisti

uhkaavat tuoksut
sanoa mitä tarkoitin

haudat kuin karnevaalit
valettu sumun jalustaan
väärennöksen muistomerkki

koko signeeraamaton
pellava-avaruus hieman
paimenten yläpuolella



6.

luonnostelen keinuheinää

syklotronikokelas
lentää halki humalan

pois sukupolvestaan
keskikesän läpäissyt

kasvojen ja puun elämän
halvauksen lumihanki



7.

maailma pilkistää illan
kartanoväärennös

henkinen viransijainen
suden esinahka

parisänky metsikössä
sängynjalan
vaihtaminen toiseen

leijuvan järjen
täytetty harmonia



8.

Totuus on suhteellinen
teoskohtainen asia.

Teoksia ovat mikrobit,
planeetat, universumit.



9.

Aamuisin on totta vain huone
josta herään, vuorokaudet

pitkät silti yhteistä pimeää
keskustaton unen ruohikko

Päivät merta täsmällisemmät
mainitsevat linnuista pöytäkirjaan

Turvonneita ruumiit
meren pohjassa päät
betoniämpäreihin valetut

Sateessa sisäpenis kutistuu



10.

talvi kiivetty
kesä lasketeltu

viiniin harakat
yli kentän


makeutusaine
käärmeen purema

selkärangalle ripoteltu
hajusteliha




11.

runouden betoni
valetaan, alistu paina
kasvosi

paikka tehdään
virheistä

työ luotien lomassa
pehmeä lohikäärme

eroosion periskoopissa
kuolinnaamio



12.


eläimen virtsalla
väärennetty feromoni

hajuttoman
minimideodorantti

harhailun polyfoniassa
sokea kävely tähtäimeen

tuoksujen siirtäminen
peltiyössä

auringonpilkku kutsuu
lehvästöt välkehtimään



13.


hiuksiin kuulu järjestys

muotoilukatse
luo eläimen

lehvästöt puhuvat
veden silmäterässä

rujous ilman ajan
piirteitä, häiriötukka




14.


puolisydämellä
nälkää väistellen

vakuutena hevosen sana

pöydän kulmaan
kolautettu lasikiitos



15.

lähellemme tulevat eläimet
kuten simpukka

pelkät koiraat
niitä ei oteta syliin

pienissä vesistöissä
kaksineuvoisina

suurissa vesistöissä
nukkumatin galakseissa
polveutumisen terassit

kaksoisolennot
juoksuhiekalla




16.

paikallinen pontonautti
katkerasti opiskelee iltoja

mennään kiusaamaan
ritariperhosen toukkaa

ei kukaan runoilija ole kävelykeppi
suuvetoketju tyhjyydessä

emme ole missään vielä



17.

runo on kukoistava kartelli

muotoutuvat julmuudesta
ihmisen teoriat

on kukintojesi kitka
kylmä matto eteisessä

poliisi kirjoitetaan yhteen
rosvon kanssa

pintavesi ja pohjavesi
sammakkotapetti

kynnys pukeutuu kiveen



18.

sydän on tekosydän
pyörä on kuntopyörä
syy on tekosyy

saateenkaareksi muistoja
naisvaahtoa valonsiipi



19.


olen turhan hovimestari
väärennän keveyden

jääpala lasissani arvaus
lämpökamerassa

löytöihmisen läheisyydessä
kokemuksen unelma

luuloröntgen
ihmisenmentävä kaupunki



20.


rakennamme mehupilleistä
iltasatuja

strombosyytit lyhtyjenpunaiset
periytyvät sinulle

lauseiden perijätär 

hyvän kielen rulla
kuoriutuu

kesäiset tuulet




21.

ostan kielen
auringonkukan

sademetsän
pellavajumalan kengät

koko torkkuvuosi
ommel kaisloista



22.

kirjekyyhky nukahtaa
meteorin juurella

laajenee päästä varpaisiin
oppi, joka on mahdoton

lehdettömien avainten
kantajia, ihmissalama



23.

silmäteränsä voi menettää

erehtymätön hajuaisti
romuttaa laajentuneen 
silmäteränsä

miehen yksinkertaisuus
suuria kiviä pölyssä




24.


paiskataan harhaopit ikkunasta
ja vaikeuksitta asettuvat lehvästöt

savutikkaat, menokärsimys
tuntemattomaan



25.


kasvonpuolikas
petät toisen

myhäilevä kaikkeus pärskii
taivaankappaleita

jäniksiä tuulessa 
karheat tienviitat
sokeiden sormille  

alkuräjähdyksen reunalla
selitysmaito
keinuva kaiken mutisija

nestemäinen
alkuperältään



26.

kotivalhe
yön rouvat

etusivu maksaa päivän
takasivu maksaa yön

kaikki on takinkääntämistä


27.

sanojen istutus lapsiin
ja lapsien myötä
verettömään maailmaan

silmäni voivat todistaa tämän

liikkuva lapsen mieli
liukumäensileydessä

puiden mallinnus
pensaiden esitykset

harmaa seurahuone
pilvessä



28.

Mimallonit vääntelevät käsiään.

Tämä selkä on hevosesta.

Aallon selkäranka
eikä mikään härpäke



29.

kansakunta ja kesäyö
naisen muistipaikassa

rannalla medusaheinä
okeanoksen enkeli

kyklooppipyhimys
vedenalaiset hymiöt

poikien sinisillä huulilla



30.


tulipalot on sammutettava toisillaan

puolivalhe tai toive
anatomian köyhä kartelli

ja määritelmänsä
yksinkertaisuus



31.

sotamieheksi alennettu
kirjoittava tuuli

vetosolmun kaltainen
tuuli mereltä

kuin siittimen jytke
tuolinomainen valtaistuin

teitittelypommi kuninkaan
lihaspuhelin pirisee



32.

näin ymmärryksen saastuvan

varvas, joka esiintyy
sandaalini kärjestä

neuvonpidot jäässä
sinkitetty aurinko
kirjainmerkit, naulat

päässä naksahta
nöyrä hiljaisuusnappi



33.

laita muisti vireille 

päin heiniä
sivupuutarhassa

heinän vivut
unikalliolla

painoluvan kultainen persikka
suojassa mahdottomalta



34.

kohdistettuasi katseesi valkoiseen paperiin
saat silmiisi käänteisvärisen jälkikuvan

se on vain valkeaa paperia 
mukautumisen jälkitila
totalitarismissa

toteuttaneen ennusteen
väistämätön seuraus 

värillinen havainnolle
vastakkainen jälkikuva

sopeutumattomien näkösolujen
yhteistyö, värinäön normaali toiminta

sielun käänteisväreistä puuttuu
väsyneiden osuus


35.

sikeäuninen käki
lehvästössä

tämä rautahuume
sydämen laser
sävelsohvan kuilussa

puhun mustasta
nahkaisesta naulasohvasta

tämä sataa sateen kivisiä niitä
pinnassa sitä niin kylmää



36.

Eevan planeetta
ja Aatamin planeetta

kaunista on rakastaa
valmiissa maailmassa

sanavalintasi tuollapuolen
sateen mehuvalkea
rytmihedelmä 

hellittämätön hyvin levännyt
planeetta
sontahaarat harallaan



37.

pakaroiden jylinä

naulasumu

sokea sukuelin

läpikahlaamaton suo



38.

yllätys on viini
johon ilmeet sekoitettaan

kuvakaiho
pieniruutuinen uni

sellosoolosarjojen
kuuma unikuuro

rytmihedelmä


39.

arvaat tapahtumat
valurautainen ovisilmä

kauniinnaamio
vaihtumaton ennusnauru

silmäpetturi
sitojamestari 

ruosteen jumalatar
pieniä maailmoja
taskussaan

ylipitkät ihmiset
naulasumussa



40.

ennepuuroa lintuparvet
sanavalintojen tuollapuolen

pankkiirien sielun tiheys
maailmanpyörän luuranko


(2014)

16.9.2019

EKSTAASIN DEMOAMINEN


Esim. meedion hypnoottisluonteinen tila, transvestiili
ihminen joka mielellään esiintyy
toista metriä pitkässä nukessa
liikuttamiseen tarvitaan kolme ihmistä.

miksi sitten vispipuuro on niin paljon parempaa
kuin ekstaasi päihteiden aihettama mielen sekavuus
mielisairaudesta johtuva aivojen "virhetoiminta"
yliväsymys, aistinten ylittävä kokemus

ekstaasi on vallannut androidiveteraanin kaikki suorittimet
huikea fiilis, miettikää, Mikko Alatalo!
olemme saapuneet määränpäähän, paratiisiin
en tiedä mikä siinä kiehtoo. jonkinlainen ironia
siinä syntyy hallelujat vain puuttuu

shamaani on ekstaasitekniikkojen mestari
& yhdyssiteenä tämän ja tuon välillä
ekstaasi synnyttää kontakteja, jotka säilyvät
meissä kaikissa palikka aivoissa jota koskettelemalla
saadaan aikaan spiritististen meedioiden unitila.

trendi. tästä on siis kyse. transsi
joskus pelkkä uskonnollinen hurmostila
syvällinen yliaistillinen mystinen
rakkaus sekä omaa itseä, muita ihmisiä
että koko ympäröivää maailmaa kohtaan.

ekstaasi. lähestyy huippuaan. hitaasti. ihminen
lähestyy loppuaan. käteni huulille vien. välistä
rohtuvien huulien työntyy ien
aivojen serotoniini loppuu aikanaan
vuoden päästä on hurmostila haihtunut
mitä sitten? "Hei, vastaa nyt
asialliseen kysymykseen" Arat toisti
ärtyneesti. ei erektiota.

(21.12.2006)
Kohotus itselle romaanin kirjoitusta varten: rakasta henkilöitäsi. Kirjoita heidät sellaisiksi, että edes itse siedät heitä.

(15.6.2006)
Propaganda on kielen viihdekäyttöä -- popcorneja ja colajuomaa ahmivan trollin näkökulmasta. Eikö trolli katsele oman toimintansa vaikutuksia samassa mielentilassa kuin Star Wars fani alkuperäistä trilogiaa?

OIKEA OPPI

En ole ajatellut että Don Juanin Totaali on sama kuin käsite Maya. Ja tämän looginen vastakohta on naguaali. Mayan määritelmä on mitattava, tämänpuolinen, lusiferiaaninen. Mitattavan raja on se mikä se on, suhteellisuusteoria, maya,  Totaali. Naguaalin määritelmä on mittaamaton, matriisin takainen matriisi.

NAVCOM Tech.:in pääjohtaja Ronald R. Hatch sanoi vuonna 2002 nykyisten navigaatiojärjestelmien kehityksestä saatujen kokemusten pohjalta: "Tämä on todella vahva todistus sille, että jokin versio Lorentzin eetteriteoriasta on pätevä ja Einsteinin suhteellisuusteoriat eivät päde." (Tieteessä tapahtuu 3/2013)

Suhteellisuusteoria antaa matemaattisen esityksen determinismin viimeiselle rajalle. Se ei päde kaikkeen, mutta se pätee siihen mikä on mitattavaa. Intialaisessa filosofiassa on tarkat käsitteet. Mayan eräs käännös on "mitattava". Kolikon toinen puoli, mayan vastinpari on "ei-mitattava” (mikä käsite intialaisessa filosofiassa? Castanedalla naguaali): siis se mikä ikuisesti tulee olemaan ihmiselle "ei-mitattava". Tämän määrittelyn mukaan mittaaminen (empiirinen tiede) ei tule antamaan indikaatiota "ei-mitattavan" olemassa olosta, koska tämä juuri on se määritelmä.

Meillä on länsimainen tiede (puoli ruokaa), meillä on intialainen filosofia (ja kaikki shamanistiset viisausperinteet, toinen puoli ruokaa), mutta meillä ei ole minkäänlaista oikeaa oppia, joka syntetisoisi nämä rationaalisesti.  

En lähde näillä tiedoilla ja kokemuksilla rakentelemaan tämän päälle johtopäätöksiä siitä mikä tämä “mitattavan” (aine) ja “ei-mitattavan” peli lopulta on. Tarkoitus ei ole vähätellä ainetodellisuuden merkitystä tässä. Oma mahdollinen vääristymäni syntyy siitä, että tietoisuuspohjainen maailmankuva on (deelikokemuksen erittäin vakuuttavalla ainetodellisuuden ja determinismin ja kausaalisuuden suhteellistavalla tasolla) minulle sittenkin uusi ja hätkähdyttävä.

Voimakasvikokemus on tulkinnassani eräänlainen kosmisten opetusvideoiden tai opetusohjelmien sarja. Sarja alkaa kokijan omista tarpeista. Henkilökohtaiset asiat ja sairaudet käsitellään ensin. Edistyessä opetusohjelmien sisältö kohdistuu yleiselle tasolle. Käsitykseni mukaan opiskelijalle opetetaan kaikki asiat ihmisestä, terveydestä, yhteiskunnasta, seksuaalisuudesta ja universumin rakenteesta. Tämä on kasviopettajien sanoma ja opetu,s ja voi olla, että se on myös oikea oppi, sillä kasviopettajien älykkyys vaikuttaa äkkiseltään äärettömän paljon suuremmalta kuin ihmisten.

Siksi kun me kuljemme metsässä, me hippiä tarkemmin varomme taittamasta oksaa tai ruohonkortta. Jos on pakko tehdä väkivaltaa, pyydämme siihen kasveilta asiaankuuluvan luvan syvän kunnioituksen ja nöyryyden vallassa. Emme tee vahinkoa parhaille ystäville ja opettajille. Näiden olentojen äärettömältä tuntuva viisaus on tyrmäävää!

En tiedä kuinka yleisiä tällaiset kokemukseni ovat, mutta ne on kyllä kuvattu kirjallisuudessa ja ne ovat intersubjektiivisesti jaollisia: siis eivät mielensisäisiä silmät kiinni kokemuksia, vaan aistihavaintoja kaikilla aisteilla siinä tilassa niin, että muut läsnäolijat myös voivat siinä tilassa sekä jälkikäteen ymmärtää tai tulkita havainneensa asian samalla tavalla. Tämähän juuri on se intersubjektiivinen kokemus, joka johtaa ideaan tietoisuuden perustavuudesta. Se johtaa kokoomapisteen siirtämisen ideaan Castanedan selittämässä shamanistisessa tietoisuuspohjaisessa viisausperinteessa. Siinä toisten valmiiden ja aisteille havaittavien maailmojen virittämisen idea pelkästään mielen harjoituksena.

Tällaiset ajatukset ovat lopulta vain fiktiota ihmiselle, joka meditoi silmät kiinni. Voimakasvikokemus ei välttämättä tapahdu pimennetyssä huoneessa silmät kiinni. Muuntuneen tietoisuudentilan havaitseminen samoin toisen ihmisen kanssa edellyttää kokoomapisteen siirtymistä kummallakin (kaikilla läsnäolijoilla) samoin ja samassa aikarakenteessa (aika yhteistä vain läsnäolijoille… heidän osasysteeminsä voi alkaa poiketa ns. yleisestä kronologisesta ajankulusta vaikka miten paljon).

Mitä enemmän mukanaolijoita siinä on, sen hurjemmalta kokemus vaikuttaa, koska siinä pääsee yhä vähemmän rauhoittelemaan itseään sillä ajatuksella että "kaikki on vain hallusinaatiota”. Itseasiassa se ei ole sisältäpäin katsottuna missään mielessä hallusinaatio, koska kaikki läsnäolijat jakavat kaikki samat havainnot. Tämä tila, ei ole ainakaan alkajaisiksi mitenkään omiaan tuntumaan rauhoittavalta: se avaa ennen mieleenjuolahtamattomia — positiivisia ja negatiivisia — mahdollisuuksia. 

Voi olla, että minullakin Intian matka alkaa häämöttää jossakin tulevaisuudessa. Vaikea hapuilla nyt enää kirjallisuuden kanssa eteenpäin.

Harrastan melko säännöllisesti yksinkertaista sahaja jooga harjoitusta (yksin), joka muistuttaa tai on ihan sama kuin Gurdjieff-tyylin “istuminen” “collection”, mutta jossa operoidaan kevyesti myös kundaliinienergian kanssa. Käsitykseni joogasta ei huitele Maailmanpuu-asiantuntijatasolla. Eli en ymmärrä joogaa tahallani väärin.
Viinilaseja vierineenä pöytien ja tuolien alle. Puoliväliin kaivettu hauta.

Tuntemattomien kopioimat keskiaikaiset raamatut,
tuntemattoman työvoiman kädenjälki.

Työkalut: Ryobin lapio,
Stradivarin viulu.


(2004) 



Se on auttamatta aikamoista ihmisen keskeneräisyyden dokumentaaria kaikkine tunteineen tämä blogimonumentti. Suursiivous on kyllä raskas ja pitkä savotta. Täältä voi paljastua täydellinen hermoromahdus ja kaiken paskaksi haukkiminen päällisin puolin ihan järkevän merkinnän jostain loppukappaleesta. Käytössä on nyt aika hyvät metodit siivoamisessa. Kun on sellainen päiväkirjamania, että haluan pystyä palaamaan lähes kaikkeen, runojen ensimmäisiin versioihin, että minä päivänä mitäkin, täytyy olla tarkkana että poistettu materiaali myös menee salaisen blogin puolelle oikealle päivälle. Sekoamisilla ja vihabloggauksillakin on itselleni dokumentaarista ja sairaskertomuksellista arvoa, vaikka en halua niiden jäävän julkisiksi. Siivoan ne. Diversiteetissä julkaistu Castaneda -teksti on ensimmäinen proosatekstini, jossa koen olevani "selvillä vesillä". Kaikki tähän asti on ollut yhtä suurta hapuilua ja kipuilua. Olen kulkenut pitkää ja helvetillistä tietä, fraktaalisesti jokaisen kuopan nuohoten ja jokaisen kiven kääntäen, mutta uskoakseni oikeaan suuntaan.

15.9.2019


Asetun viltille kallioselle paikalle
kolmen metrin päässä  itseään rasvaa
kiinteälihainen nainen.
Mieleeni tulvii yhdistelmä kuvia:
orgastinen vartalosuka
nivustaskussa värähtelevä pallo

Tämä paikka jää kiihkeän elämän sivuun
lähellä kaupungin keskustaa
täällä on hiljaista.

Vanhusten monitoimitalo, vammaisten uimaranta.
Joka päivä tarkkailen vammaisia kiikarilla,
heidän huolettomia kasvojaan, joilla
ei näy kärsimyksen häivää.

Aurinko porottaa. Joku F Scott Virtanen
tulee viereeni istumaan. Oppineita ilmaisuja
tavallisista asioista. Hän esittää
kysymyksensä, kuin kuulustelupötäkirjasta.
Kuin kuullusteltavana olisi koko
Kuin paahtava aurinko olisi
Olen lähdössä maasta, sanon. 

Miehellä vasemalla korvallisella
nipukaan kiinitettävä vietintälaite.
Hänen kätensä ovat vapaat
tekemään, terveet kädet
roikkuvat sivuilla kuin viirit.

Kaksikymmentä päällekäistä
vasemman käden kämmentä.

Termminaali on tyhjä.
Luonnolliset poistumisreitit
varattu. Pakottaa.
Peräsuoleen on työnetty jotakin.
Jotakin minä salakuljetan
ulos täältä.

Lähden hyvin pukeutuneena. Nykyään
kukaan ei pukeudu liian hyvin. Viihdyn
pukeutuneena. Skotlantilaiset kenkäni,
vaalea puuvillapuku, panamahattu.
Voisin yhtä hyvin vetää ryysyt niskaan
ja jäädä. 

(2004)
Kirjastosta lainaamani
CD-levyn lehdykän välistä
löydän pienen hyttysentapaisen
joka ihme kyllä elää vielä.
Tuntuu hyvältä puhaltaa se kuistilta vapauteen.
Samaan aikaan turhaan tulee
hyönteisiä sisään, hyönteistynyttä
olemustaan esitellen ne hyörivät
lukulampun valossa
tai lentävät suin päin takkaan.
Sen sijaan että pelastaisin
tapan huvikseni.

(2004)

LÄHTÖ



sitoa kengännauhat
sammuttaa valo
lukita ovi
nousta autoon ja palata tutkimaan ovi
sitoa kengännauhat
sammuttaa valo
tutkia kahvinkeitin
kiuas, levy
palat tarkistamaan lompakko, avaimet
puhelin, pipo ja hansikkaat, kaulaliina
sammuttaa valo
sitoa kengännauhat
nousta autoon
poistaa käsijarru
poistaa käsijarru
uskoa ovi lukituksi

(2004)

PORNOELOKVA YHTEISKUNTASATIIRINA

Mikä edustaisi länsimaisia konservatiivia arvoja paremmin kuin pornoteollisuuden toiminta. Samalla vanhat pornoelokuvat toimivat usein elmänmuodon tarkimpana satiirina. Ginger Lynnin klassikko Grafenberg Spot (1985) on tästä hyvä esimerkki.

Elokuva kertoo poikkeavan nuoren naisen traagisen tarinan. Tapahtumien pyörteisiin ajetaan sisään Lynnin lässyttävällä psykologisoivalla päiväkirjakerronnalla. Tyttö on löytänyt itselleen ranskalaista kirjallisuutta harrastavan häntäheikin (Harry Reems). Pian äärikonservatiivinen poikaystävä alkaa hylkiä tyttöä epänormaaliuden takia: tämän parin metrin päähän roiskuvat orgasmit kummeksuttavat. Mies ei tahdo elämäänsä poikkeavaa friikkiä.

Pettynyt tyttö hakeutuu hoitoon. Poikkeavuuden lääketieteellistä taustaa selvitetään ja paljastuu, että suihkulähdeorgasmit evat tytöillä luultua yleisempiä. Hoitavaa lääkäriä itseäänkin vaivaa sama ongelma. Nyt enää poikaystävä pitäisi saada hyväksymään lievä poikkeavuus. Lääkäri konsultoi poikaystävää ja valaisee lääketieteellisiä faktoja. Liian myöhään. Ongelmansa kanssa painiva tyttö on jo ajautunut häntä paremmin ymmärtävien autonkorjaajan (John Holmes) ja tämän kaverin taikapiiriin.

(3.8.2005)
mitä rakastaisin enemmän
kuin tällaista elokuun lopun viileää
tähtikirkasta yötä
jo niin pimeää ettei kunnolla näe
puiden silhuetteja taivasta vasten
monta kuuluisaa tähteä viihdyttää
minua pysyvyydellään
tuuli huokailee lähimetsikössä
kuin kasteltu nuotio
tuo jostain ohrapellontuoksun
pisarat tipahtelevat
siellä täällä lehtiin, ruohikkoon
ruohikolla kävelee kissa äänetön
tulisijalla hiillos nipistelee
tahtoisin kuunnella sen tilaa s
isältäpäin ja lisätä lyhyihin ääniin
kaikuhännän
seison paljain jaloin verannalla
punotun kaislamaton päällä
hengitän, eikä pehmeän ilman raikkautta
pilaa lämpö
äkkiä sydämeni löytää rytmin
musta vereni notkistuu
on armollinen syksy eikä lintujen vallattomuus
tee yksinäisyydestäni pilkkaa
kesät kuluvat hyönteisyyden orjuudessa, nyt
hyönteiset ovat poissa, yöperhosetkin kadonneet
juon lasillisen äidin keittämää viinimarjamehua
sikarin savu pakenee lammen pintaa
heijastuu muutamia valoja
toiseltapuolen, kylältä
hiljaisuus on omenankirpeä
lammella piisami vetää henkeä
joku vesilinnuista pärskähtää
sorsa äännähtää kerran, hauki
läiskäyttää pyrstöllään
jossain kaukana auton ääni hieman kohoaa
ja vaimenee taas
pitkäjalkainen tavallinen lukki
pakenee lampun valosta

(30.8.2005)
Herttuat elävät laumoissaan, 
elävät laumoissa luontaisten aakkosten 
hylkyjoukko, kokematon lehvä, 
kaunopuheinen ja hyökkäävä
Katso, hän, kauris alkaa edetä
kyyneltyy: ja on varattu
haaskalintujen runous
elintarvikkeiden kimallus
kaatopaikoilla, jälkisäädös
olla jonkin vallassa
jotta voisi häipyä heti
jalkeille päästyään
karkulainen: joka askel
hulluus ja ilmalento

Melassi vastaan myrkky

Kivi vastaan helteinen kiukku

Edelläkävijä vastaan syksyinen pahoinvointi

Hankkia kreivikunta vai asunto
irvistys, kiihkeä halu
kenelle se ihonväri kuuluu
harhaoppi: kiemurrella valtimossa

Solmun vertauskuva
on kokeellinen kapitalismi
maailmaa suuremman yrityksen
johtaja, sillä ei pitäisi olla mitään
merkitystä mikä ihmisiä miellyttää
mutta sillä on: kauniit perseet
nekin paskantavat joskus
ruman vanhuuden ikävyyksiä

Silti ei saa nyt hämääntyä:
tämä vähä aiheuttaa tämän kaiken

sanat ja merkitykset katoavat

ihmisiä miellyttää roska.


(2003-02-07)
Mies joka jäi palavaan taloon
Mies joka ei huutanut apua
Mies jonka tuhkaisilla kasvoilla
on nyt hiiltynyt ilme

Uni ja valve
Sielu ja ruumis
Syy ja seuraus
Ikuinen tavaran saanti

Raha juoksee,
minä olen kiinni
maassa ja ajassa

Sielu kuin hauen kuiva kallo
hammastapissa pingoittunut hermo
jota humalainen Väinämöinen
näppäilee

Se jonka ei tarvitse vaipua
on tullut jumalan kuvaksi

en nuku silmillä, en korvilla
en käsillä en jaloilla, en vatsalla
en aivoilla, en keuhkoilla, en sydämellä

Minä en nuku sillä tavalla kuin valveesta
on tapana uinua kauas pois

vapautettu orja
nukkua syvälle
kasvattaa unen köynnöksiä
tähän ruumiiseen jonka
täydellinen muisti ympäröi kaikkea

ja kädestäni on lupa ennustaa
kasvoista etsiä merkkiä, sormenpäistä
lukea sokeain kirjoitusta

Näen unessa kauniin naisen
jonka tunnen hyvin.

(19.12.2007)
Danten Kiirastulen viimeisissä lauluissa on paljon yhtymäkohtia Castanedan ja Pelevinin krijoituksiin. Lohikäärmemaailma, jotka kuvataan, on tuttu Pelevinin LSD-trippikuvauksista. Castanedan Kotkan lahjan kotka on selvästi sukua Danten kiirastulivuoren laella asustavalle kotkalle. Kiirastulen viimeiset säkeet ovat minusta suora viite jonkinlaiseen psydeeliseen trippikokemukseen. Psykedeelistä sivistystä yhtä kaikki. 

14.9.2019

HESSEN LASIHELMIPELIÄ

yritän taas ties kuinka monetta kertaa aloittaa... mutta ei, en pääse ylitse tätä saksalaista jaarittelua kohtaan tunemastani vastenmielisyydestä. En sittenkään - vaikka suosittelijoita riittää - pääse yli tämän tekstin tuottamasta tyhjänpäiväisyyden tunteesta, joka on sukua jollekin Umberto Econ minussa synnyttämälle tunteelle.
Kirjat, teksti on ongelmajätettä, vähän samanlaista kuin liiat ihmiset. Vanhojen kirjojen polttaminen ja repiminen työllistää nykyään suurta ammattikuntaa uutisoi HS.

Olen kokeillut kirjojen hävittämistä aloittaen yksittäisist sivuista. Paljastuu kuitenkin että revityllä sivulla on jotakin, mikä tuottaa elintärkeän oivalluksen siinä tilanteessa. Kirjoista eroonpääseminen on keskitysleirin järjestelyä vaikeampi ongelma. Pelkkä yhden kirjan kellariin kuljettaminen johtaa helposti siihen, että tulee lukeneeksi kirjailijan koko tuotannon ja hankkineeksi sen hyllyyn entisen rinnalle. Esim yritin taannoin viedä Mannerkorven Päivänsinet kellariin "turhana", mutta upposin atsteekkien tajustekulttuuriin: kokemus, joka tuottaa hyllyyni ehkä kymmenkertaisen määrän kirjoja vastaisuudessa. Varmin tapa löytää uusi elämän tärkein kirja on repiä joku ennaltatuntematon kirja sokkovalinnalla.

MAAILMANPUU PODCAST

Olen kuunnellut viimeaikoina ahkerasti Maailmanpuu podcastia. On todella mahtava uppotua pitkiin keskusteluihin, jotka tapahtuvat tietoisuuspohjaisen maailmankuvan puitteissa suomenkielisinä. Studioisäntien tietämys omasta alueestaan ja tietoisuusperinteistä yleensä on häkellyttävää. Heidän tietämyksessään on kuitenkin tiettyjä puutteita, jotka häiritsevät sekä tietoisuuspohjaisen että länsimaisen ajattelutavan hahmottamista. He eivät selvästikään ihan pohjaan asti ymmärrä länsimaisen luonnontieteen tieteellisyyden kriteerejä, jotka eivät ole ihmislähtöisiä vaan signaali- ja mitattavuuslähtöisiä. Sähkömagnetismin, suhteellisuusteorian, kvanttimekaniikan ja mitattavuuden selkeämpi ymmärtäminen, toisi paljon valoa myös tietoisuuspohjaisen maailmankuvan sekaviin ja osittain päällekäsiin ja harhaanjohtaviin käsitemäärittelyihin. Ihminen, joka ymmärtää luonnontieteellisen metodin syvästi, hieman turhautuu näiden käsitteiden kanssa, koska niissä ei ole mukana ihan täyttä rationaalisuutta, vaan tarpeeton sekavuus vallitsee intialaisessa filosofiassa. Tämä tosiasiallinen ja tuloksiatuottamaton sekavuus taas on omiaan vieraannuttamaan länsimaista ihmistä muuten erittäin tärkeästä asiasta.

Haluan korostaa sitä, että tietoisuspohjainen maaimankuva ei ole kenellekään tajuttavissa pelkästään joogan tai joogasta puhumisen avulla. Tällaista ei pitäisi yrittää väittää. On ymmärrettävä, että kaikissa viisausperinteistä voimakasvikokemus on tietoisuuspohjaisen shamanistisen maailmankuvan ainoa ja todellinen perusta. Tietoisuuspohjainen maailmankuva ei avaudu tekstien, sanallistamisen tai joogan avulla, varsinkaan ihmiselle jonka ajattelussa on luonontieteellisen metodin selkeys.  

Länsimaiselle ihmiselle voimakasvikokemuksen muuntuneen tietoisuudentilan kokemus on "pelottava" yksinomaan siinä syystä, että ensimmäinenkin kokemus osoittaa länsimaisen maailmankuvan pelkäksi vitsiksi. Voimakasvi opettaa selkeästi: tietoisuus ei perustu aineeseen vaan aine tietoisuuteen. Tämä on kokemuksen jälkeen selvää. Ja tämähän nimenomaan on se länsimaat - intia akseli, jolla maailma kääntyy ylösalaisin.

Se on nimenomaan psykedeelinen kokemus eikä joogakokemus, jossa tämä syyseuraussuhde havaitaan selkeimmin. Tätä välttämätöntä filosofian avautumisen ehtoa Maailmanpuun pojat eivät korosta riittävän selkeästi. On hyvä tajuta, että voimakasvikokemuksien jälkeen atomimatriisilähtöistä tietoisuustulkintaa, ei yksinkertaisesti pysty pitäämään yllä tulematta hulluksi tai unohtamatta kaikkea oppimaansa. Nämä kaksi asiaa eivät ole sovitettavissa yhteen. Eli, jos aivoperäisessä tietoisuusnäkemyksessä haluaa pysyä, on vältettävä kaikkea empiiristä tutkimusta voimakasvien avulla. Tämä tieteellinen väline (deeli) kyllä osoittaa tuon harhan niin monin tavoin kuin ikinä haluamme tietää. Tämä on tosiasiallinen syy siihen, miksi länsimaissa psykedeelit luokitellaan vaarallisiksi huumeiksi: tämä systeemi ei pysy hetkeäkään kasassa, jos näin ei ole.
 
Hyppy sille tietoisuuden tasolle, jossa länsimainen luonnontieteellinen metodi ja psykedeelikokemus voidaan luontevasti nähdä saman asian kahtena eri puolena, edellyttää suurta työmäärää, se edellyttää suhteellisuusteorian virheiden osoittamista ja paljon muuta, käytännössä tämän blogin 12000 sivun lukemista. Tietoisuuden tiheyttä pitäisi kasvattaa paljon ja työtä tehdä kymmenen vuotta. Hätä ei ole kuitenkaan kovin suuri, koska työ on jo tehty, ja täältä voi jo lukea valmiit tulokset.
   
Intialaiset selostukset universumin rakenteesta, samoin kuin muidenkin viisausperinteiden selostukset universumin rakenteesta, ovat shamanistisen kokemuksen ja deelitrippien rationalisoivaa selistystä.
 
Jooga taas näyttää minusta olevan tehokas apuväline siihen, että selvitään normielämästä atomikehon ja saavutetun tietoisuuspohjaisen maailmankuvan kanssa. Sen sijaan pidän ajatusta, jossa joogalla tavoitellaa samoja muuntuneen tieteoisuuden tilan kokemuksia, hieman vieraana. Täytyy kysyä miksi? Miksi ihmeessä tuhalat sellaiseen aikaa ja vaivaa, kun aineet ovat olemassa? Jos joku pystyy kokemaan ayahuoscatripin pelkän joogan avulla, selviytyykö hän enää normaalielämästä? Ei varmasta! Ainakaan siinä maailmassa, jonka minä tunnen ja olen nähnyt. On parempi, ettei ihminen kovin nopeasti ala "saavuttaa" näitä kokemuksia ilman aineita. Kokemusten integrointi ja jooga kuitenkin tähtää johonkin.
  
Tässä maailmanajassa ja tilassa, mielestäni on hyvä, että trippi, jonka avulla tietoisuuspohjainen maailmankuva aluksi aukeaa, on rajattu ja kestää vain hetken. Näen että joogaa tarvitaan kipeästi sen jälkeen toisensuuntaiseen toimintaan: käytännölliseen selviämiseen elämästä atomikehon kanssa, siinä tiedossa että atomit jollakin tavalla ehkä lopulta perustuvat tietoisuuteen. Se on hyvin ahdistava tieto länsimaiselle ihmisele, ainakin aluksi. Se muuttaa suhteen kaikkeen, esimerkiksi fyysisiin sairauksiin ja niin edelleen. Mutta samalla se ei tee tyhjäksi länsimaisen tieteen saavutuksia ja luonnontieteellisen asioiden mitattavuuteen perustuvan metodin selkeyttä ja käyttökelpoisuutta. Kukaan ei edes Intiassa kiistä tätä.

Mittaaminen toimii siinä alueessa, joka määritelmän mukaan on mitattavan alue: maya, tonaali, sähkömagneettisen säteilyn ja gravitaation avaruus. Mutta mitattavuuden toinen puoli on ei-mitattavuus. Ei-mitattavuuden alue ei ole suoraa jatkumoa mitattavuuden alueen kanssa, jonne vähitellen ja suoraviivaisesti edettäsiin, pienin kokeellisin askelin. Ei-mittatavuuden alue on syvän luciferiaanisen kuilun takana. Sen kuilun yli ei yllä enempää sähkömagnetismi, gravitaatio tai mikään muukaan tuntemamme hiukkanen. Meillä ei ole mitään kättäpidempää, jolla haroa sen mittakaavaan ja resoluutioon, joka on meille liian kaukainen tavoittamaton. Mutta meillä on kuitenkin käsi, keho, aivot, oma itsemme, jolla tutkimusinstrumentin tavoin voimme havaita tietoisuuden toiminnan kasviopettajien ikiaikaisen mestaruuden alaisuudessa.   

13.9.2019

EKOLOGINEN ANTIFASISMI

(Kirjoitus julkaistu alun perin tässä blogissa 3.9.2009) 



Toive siitä, että ilmastonmuutos ei olisi totta, on monelle ainoa Jumala. Äskettäin New Scientist -lehdessä julkaistu karttakuva kertoo miltä maailma tulee näyttämään, jos ilmastomuutos etenee ennustetusti, eli planeetan keskilämpötila nousee 4 astetta. Lähes kaikki ilmastoasiantuntijat ovat yksimielisiä maapallon keskilämpötilan noususta ja siitä, että se aiheutuu ihmisen toiminnasta. Mielipiteet vaihtelevat vain siitä, millä aikavälillä peruuttamaton muutos tapahtuu. Osa tutkijoista sanoo, että kartta vastaa todellisuutta jo meidän lapsiemme keski-iässä, eli noin vuonna 2050. Se, että maailma vielä tällä hetkellä näyttää toisin paikoin olevan raiteillaan on ehkä vain yksi kartesiolaisen demonin toimeenpanema spektaakkeli: kokonainen silminnäkijöiden joukko on hypnotisoitu uskomaan, ettei hätää ole, vaikka todellisuudessa juuri nyt olisi viimeinen hetki toimia.

Uhratkaamme hetki aikaa Danten helvetin kartan tarkasteluun. Vihreällä värillä on merkitty viljelykelpoinen maa johon kuuluu pohjois-Eurooppa, Venäjä, Kanada ja pieni osa Antarktiksesta. Pohjois-Saksan ja Uuden-Seelannin väliin jää autiomaakaistale, joka käsittää esimerkiksi eteläisen Eurooppaa sekä USA:n, etelä-Amerikan, Australian, Afrikan, Intian ja Kiinan kokonaan. Autiomaakaistale on ihmiselämälle kokonaan kelpaamatonta. Siellä vallitsee mahdoton aavikkomainen kuumuus, juomaveden puuttuminen ja hengitysilman myrkyllisyys. Koko kuvioon vaikuttaa lisäksi se, että merten elämä tuhoutuu lähes täydellisesti, samoin kuten useimmat maalla elävät kasvit ja eläimet. Ihmisten ravinto voi koostua vain viljelykasveista. Tällä hetkellä autiomaaksi muuttuvalla kaistaleella elää 6.2 miljardia ihmistä. Viherkaistaleella elää enintään puoli miljardia ihmistä. Viherkaistaleella on kolme ydinasevaltiota, autiomaakaistaleella kuusi. Kuuden miljardin ihmisen tonttipaikan löytäminen viherkaistaleelta ei välttämättä ole kitkatonta, eikä siinä maahanmuuttokriittisyys auta.
 
Hätkähdyttävän kartan voi helposti kuvitella tulevaisuuden poliittisen ajattelun ankkuripisteeksi. Se huutaa muutosta maailmaan kuten huutavat monet poliittiset tahot. Herää kysymys millaisia poliittisia päämääriä ilmastonmuutoksella tai sen kiistämisellä pönkiteään tai voitaisiin pönkittää? Ketä voimakkaat kannat ilmastomuutoksen puolesta ja vastaan hyödyttävät ja miksi?

Vasemmisto on pitkään joutunut miettimään argumenttejaan uudelleen ja ilmastomuutos on vihdoin jotakin riittävän konkreettista. Mutta voiko mikään mahdollinen muutos tyydyttää kummankin, sekä ilmastomuutoksen pysäyttämisen että vasemmiston tarpeet? Voidaanko maailmanpelastamisen ja ihmissielun pelastamisen projektit yhdistää? Millainen tämä utopia olisi käytännössä ja mikä takaa, etteivät asiat vain pahene entisestään.

Ilmastomuutos on jo nyt oikeistolaisen ajattelun ankkuripiste, ikään kuin negaationa. Konservatiivinen oikeisto ymmärtää ilmastomuutoksen vaarallisena aseena vasemmiston kädessä. Siksi se pelaa aikaa ja vähättelee ilmastomuutosta. Tavoilleen uskollisena oikeisto luottaa retoriikkansa röyhkeyteen ja toisaalta ihmisten unen syvyyteen, eli heidän defenssiensä sikeyteen. Kun äänestäjät ovat unessa demokratia on kokonaan oikeiston huijausspektaakkelin hallinnassa. Mutta jos äänestäjät heräisivät demokratia murtaisi spektaakkelin.

Eräässä tutkimuksessa haastateltiin ihmisiä, jotka asuivat murtumisalttiin padon lähellä. Mitä lähempänä ihminen asui patoa, sitä pienemmäksi hän arvioi riskin. Padon vieressä, eli välittömässä hengenvaarassa asuvat ihmiset arvioivat, että mitään vaaraa ei ole. Ihmisen psykologiset defenssit ovat väkevät. Mitä lähempänä ja mitä suurempi katastrofi on, sitä vaikeampaa ihmisen on tajuta sitä. Pelottelusta on pelkkää haittaa, se saa sellaiset ihmiset, jotka eivät tajua asiaa vastustamaan sitä yhä voimakkaammin, ja kääntymään oikeistolaisten puoleen. Huumori lienee ainoa keino jolla defenssien läpi pääsee. On ihmislajin ominaisuus että tällaisiin kriiseihin ei kyetä reagoimaan. Ne ihmiset jotka tajuavat miten pahasta asiasta ilmastomuutoksessa on kyse eivät tarvitse pelottelua.

Jossain mielessä ilmastonmuutoksen kieltäminen on holokaustin kieltämistä – tulevan holokaustin. Holokaustin kieltäminen on euroopalaisen oikeiston tiedettä. 40 vuotta on lyhyt aika. Radikaali fasistinen oikeisto toisaalta voisi myöntää ilmastomuutoksen ja käyttää sitä vasemmistolle vastakkaisen muutoksen välineenä. Oikeistolaisuus voisi näennäisesti yhtyä vasemmiston ”maailmanparantamiseen”, mutta salata lopullisen suunnitelmansa muutoksen sisällöstä, eli planeettakeskitysleiristä. Ekologisten arvojen ajaminen muun edelle voi toimia äärioikeiston välineenä. Ekofasismilla enempää kuin millään muullakaan fasismilla ei voi elämää suojella. Fasismi on kaikissa muodoissaan banaali kuoleman kultti, jonka huipentuma olisi planeetan rituaalimurha.

Danten helvetin kartan tilassa globaali fasismi juhlii voittonpäiväänsä. Kaikkialta puristuu hyväksikäyettäviä hädänalaisia ilmaiseksi työvoimaksi. Heidät puristetaan kuin tomaatit mehumyllyyn. Oikeistolainen unelma koko planeetan höyryävästä kärsimysleiristä saisi täyttymyksensä. Siksi ekofasismiin on vastattava ekoantifasismilla. Ihminen ei voi pelastaa maailmaa ellei hän ensin pelasta sieluaan.

Voidaanko kärjistäen sanoa, että vasemmisto on maailman pelastumisen puolella ja oikeisto maailman pelastumista vastaan? Voi olla, että vanha oikeisto-vasemmisto jaottelu ei ole uudessa tilanteessa hedelmällisin. Kirjailija Jarkko Tontti sanoo:
"Jako oikeistoon ja vasemmistoon on menettänyt suurimman osan selitysvoimaansa."
"Kohdallisempi jakolinja on pysähtyneistön ja fiksuimmiston välillä."
"Pysähtyneistö pysyy totuudessaan viimeiseen korahdukseen saakka. Se seuloo maailmasta vain sen tiedon, joka tukee ennalta lukkoon lyötyä maailmankuvaa. Fiksuimmisto muuttaa kantansa, jos vastapuolen perustelut pitävät."

Fiksuimmistoa siis leimaa jatkuva etsiminen, liikkuminen ja totuuden selvittämisen tarve. Pysähtyneistöä leimaa se, että tätä tarvetta ei enää ole. Fiksuimmiston edustajasta voi milloin tahansa tulla pysähtyneistön edustaja, mikäli hän löytää totuuden. Pysähtyneistön ongelma on se, että kantaa ei muuteta kevyen todistusaineiston edessä – käytännössä minkään. Fiksuimmiston ongelma on se, että kantaa muutetaan vahvan todistusaineiston edessä – eli käytännössä melkein minkä tahansa. Kumpikaan asenne ei suoraan ja mekaanisesti takaa metafyysisen totuuden löytymistä, koska aina on olemassa useita totuuskriteerejä. Joidenkin mielestä tieteellinen todistusaineisto on totuuden viimeinen kriteeri. Joidenkin mielestä se ei riitä jne. Sekä fiksut että pysähtyneet voivat olla unessa. Ilmastomuutos saattaa kuitenkin olla ilmiö, joka tekee fiksuimmisto-pysähtyneistö jakolinjasta merkityksellisen. Ilmastomuutos on totuus, jonka kohdalla on pysähdyttävä ja herättävä, halusipa miten villisti tahansa vaihdella kantojaan.

Poliittinen jako fiksuimmistoon ja pysähtyneistöön on ongelmallinen myös siksi, että sillä ei ole demokraattista merkitystä. Kun äänestäjät ovat unessa demokratian päätöksenteko on oikeiston mielenhallintaspektaakkelin pihdeissä. Mutta jos äänestäjät heräisivät demokratia murtaisi spektaakkelin. Demokratia yhdistyneenä äänestäjien uneen on pahin mahdollinen maailma.
Demokratia yhdistyneenä äänestäjien heräämiseen on paras mahdollinen maailma. Uni on psykologiaa irti metafysiikasta. Herääminen on hetki, jossa psykologia kohtaa metafysiikan.

Nykyisessä ihmiskunnan globaalisti uneliaassa tilassa sekä fiksuimmisto että pysähtyneistö vetelee hirsiä. Heränneiden ja nukkuvien jako on sama jos jaettaisiin ihmiset sadan metrin juoksun olympiavoittajiin ja muihin. Herännyt on suhteellisesti kauempana nukkujasta kuin sadan metrin juoksun olympiavoittaja keskiverto ammattijuoksijasta. Kuka tahansa ammattijuoksija pystyy juoksemaan sata metriä alle 10 sekuntiin. Tulosta täytyy parantaa vain hieman ollakseen olympiavoittaja. Mutta vaikka nukkuja parantaisi älyllistä suoritumistaan äärettömän paljon, hän ei voisi älyllisesti väkevässä seikkailussa oman aikakautensa mahdottomalta tuntuvien ongelmien, kuten ilmastomuutoksen ratkaisussa. Nukkuja ei elä todellisuudessa vaan kuvitelmassa. Juoksentelusta tai nukkunan ajatuksista ei ole hyötyä kenellekään muulle kuin kapitalistille, vaikka olisi miten paljon parempi muita. Entisiä rallikuskeja voidaan helposti käyttää mielisairaiden poliittisten ajatusten demokraattiseen markkinointiin. Urheilun ainoa merkitys on se, että spektaakkeli voi käyttää urheilijoiden kuuluisuutta hyväksi. Esimerkiksi dopingin ryvettämät urheilijat eivät kelpaa edes puliukolle.

Juokseminen ei ole välineurheilua samalla tapaa kuin hereillä pysyttely. Hereillä pysyminen on tämän mayan, hahrhan maailman suurin haaste. Ihmismieli kartaa aistit kertaa tunteet kirtaa kirjallisuus kortaa taide kurtaa musiikki kyrtaa Internet potenssiin Jumala on maailmankaikkeuden suurin välinevarasto. Nukkujalle kaikki välineet ovat pelkkiä unen pöppö. Jos välineitä ei todellisuudessa löydy on ajattelu villasukankutomista. Ajattelu on myös välineiden tekemistä, niiden löytämstä, ja jos välineitä ei itse tee, ei parhaastakaan varastosta saa mitään irti. On myös suuri merkitys sillä korotetaanko lopputulos potenssiin ääretön vain potenssiin nolla.

Niiden, joita tämä kaunis vihreä planeetta ja sen elämän säilyttäminen kiinnostaa, on herättävä, suunniteltava ja toteutettava vaihtoehto kapitalismille, kansallisvaltiolle ja lukemattomille muille maailmaa hallitseville vakiintuneille rakenteille, on toteutettava vaihtoehto kaikelle, vaihtoehto jokaisella atomille ja jokaiselle molekyylille, ihanteille, tähdille, arvoille ja asennoitumistavoille.

Millä ehdoilla yleisinhimillinen päämäärä ”vähemmän autiomaata, enemmän munaa” voisi olla mahdollinen?

Päästöt kasvavat nykyisellään kolme prosenttia vuodessa. Jos haluamme lapsen lapsen lapsen lapsemme näkevän maailman, päästöjen on vähennyttävä muutamassa vuodessa 70 %. Varmaa on, että riittävää muutosta ei saada aikaa yksittäisten ihmisten kulutustottumuksia alemmas kirkossa rukoilemalla. Tämä tie on selvästi konservatiivioikeistolaisten pussiin pelaamista. Niin on tuokin tie ja tuo. He ovat yksinkertaisesti voittamattomia tässä pelissä jossa ei yksinkertaisesti voi voittaa.

Ihmisiä ei kannata kiusata omaan vaikuttamiseen patistelemalla. Vain hyväuskoiset yrittävät vähentää kulutusta samalla kuin muut sitä lisäävät. Selviytymisen ehto on globaalin talouden saattaminen järjen holhoukseen, jotta sitä voitaisiin säädellä tehokkaasti kokonaisuutena. Tämä ajatus on globaalin kapitalismin hengen vastainen. Kapitalismi uskoo ikuiseen kasvuun. Planetalle edes nollakasvu ei riitä: tarvitaan 70% negatiivista kasvua. Se ei voi toteutua nykyisen talousjärjestelmän filosofisten mahdollisuuksien puitteissa. Se ei voi toteutua ihmisen päänupin filosofisten mahdollisuuksien puitteissa.

Jos mitään ei tehdä, ikuista talouskasvua ihanteenaan pitävä kapitalismi nopeuttaa vakavien seuraamusten esiintuloa ja maailman joutumista kaaokseen. Kaaos ei ole kapitalismin suunnitelmissa. Siksi fasismi kapitalismin suojamuotona tarjoutuu uhrikriisissä palauttamaan järjestyksen ja etsimään sopivan uhrin. Ranskalainen filosofi Guy Debord määrittelee fasismin seuraavasti :

"Fasismi oli kriisien ja proletaarisen kumouksen uhkaaman porvarillisen talouden äärimmäinen puolustuskeino, kapitalistisen yhteiskunnan piiritystila, jonka avulla tämä yhteiskunta pelastaa itsensä ja antaa itselleen väliaikaisen oikeutuksen pakottamalla valtion puuttumaan massiivisella tavalla hallinnoimiseen. Mutta tätä oikeutusta itseään kuormittaa sen keinojen valtava järjettömyys. Vaikka fasismi puolustaa konservatiiviseksi muuttuneen porvarillisen ideologian pääkohtia (perhettä, omaisuutta, moraalista järjestystä, kansakuntaa) saattaessaan yhteen pikkuporvariston ja kriisin tyrmistyttämät tai sosialistisen vallankumouksen voimattomuuteen pettyneet työttömät, se ei itse ole perustavanlaatuisesti ideologista. Se esittäytyy sellaisena kuin se on: myytin väkivaltaisena elvyttämisenä, joka vaatii osallistumista yhteisöön, jota määrittävät arkaaiset näennäisarvot: rotu, veri, johtaja. Fasismi on teknisesti varustettua arkaismia. Sen mätä myytin korvike elpyy spektakulaarisessa yhteydessä kaikkein moderneimmissa ehdollistamis- ja huijaamismenetelmissä. Näin se on eräs nykyaikaisen spektaakkelin muodostavista perustekijöistä, ja sen rooli vanhan työväenliikkeen tuhoamisessa tekee siitä erään nyky-yhteiskunnan perusvoimista. Koska fasismi on kuitenkin kaikkein kallein menetelmä kapitalistisen järjestyksen säilyttämiseksi, se oli yleensä jätettävä näyttämön etuala kapitalististen valtioiden näyttelemille suurille rooleille; sen eliminoivat saman järjestyksen vahvemmat ja rationaalisemmat muodot."
Tällainen on holokaustin sointuoppi. Holokaustin harmonia on kuulas kolmisointu. Kapitalismi on sairaus, joka johtaa vääjäämättä loppuun. Fasismi on kapitalismin suojamuoto, joka pitää huolen siitä, että holokaustissa on järkeä ja tehokkuutta. Homo holokaustus pysyy vallassa. Tämä kaikki tapahtuu melkeinpä musiikillisen harmonian tuudittelemana. Mutta viattomien uhraaminen ei pelasta maailmaa ilmastomuutokselta.

Silloin fasismin ylevä tunnuslause kajahtaa: samantekevää mitä teemme, kaikki kuolemme kuitenkin. Länsimaiset ihmiset ovat olleet jo vuosisatoja itsetuhoisia. Eloonjäämiskamppailun ajatuksesta pitävät eniten ne, jotka eivät aikoneetkaan jäädä eloon. Fasistille maapallon tuho on vain mielettömän kärsimyksensä loppuhuipentuma. Täällä alakerrassa Lucifer vaelsi kerran, mutta menee nyt kotiin takas.

Maailmassa tehdään 20 miljoonaa itsemurhayritystä vuosittain. Tämä on vain ihmiskunnan itsetuhoisuuden tuntosarvi. Useimmat eivät tee itsemurhaa nopealla tekniikalla, vaan hitaasti vuosikymmenten metafyysisessä välinpitämättömyydessä. Vahvin ei välttämättä voita eloonjäämiskamppailua, jossa toinen osapuoli ei edes aio jäädä eloon. Evoluutioteoria sovellu ihmisten sosiaaliseen valintaan. Samasta syystä se ei myöskään sovellu ihmisen kehitykseen.

Oletusten tekeminen ei ole vain vakava virhe vaan kenties rikos. Arvuuttelu on holokaustin kieltämistä. Ihmiskunta on luonut teknologian, jolla se voi tuhota kaiken elämän maaplaneetalta. Ratkaisu se on sekin tässä ratkaisukeskeisessä maailmassa. Koska ihmiskunta ei ole tuhottavissa eikä sen tieto ole tuhottavissa, pyrkii fasismi ihmisyyden alueen rajoittamiseen ja ihmisten samankaltaistamiseen karsinoihinsa. Ehkä ihmiset voivat jäädä eloon, jos jokainen hyväksyy kahden neliömetrin gorillahäkin ihmisarvonsa mukaiseksi asuinsijaksi. Yhtälö on hyvin yksinkertainen. Jos fasismi voittaa, ihmiskunta ja kaikki muu elämä katoaa. Toisessa tapauksessa käy samoin. Siitä huolimatta tulevaisuus on pelottava paikka täynnä mahdollisuuksia.

On myös mahdollista, että maapallon elämän tuhoutumisen vääjäämättömyys on myytti. Konservatiivioikeistolaiset sanovat: näin on, eikä mihinkään tarvitse ryhtyä. Radikaalivasemmistolaiset sanovat: tuho ei tapahdu, jos kapitalismin sairaus saadaan korvattua kestävän kehityksen muodoilla. Selviytymissuunnitelman on oltava järkeenkäyvä ennen kuin toimintaan rynnätään. Lotusasennosta ei kannata heti hötkyillä minnekään. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmän. Itsemuumioituminen haiskahtaa sekin globaalin totalitarismin mahdollisuudelta. Internetillä tulee olemaan prosessissa ratkaiseva rooli. Tulemme näkemään hyökkäyksiä sen olemassaoloa vastaan.

Muutoksen pakkotilanteessa oudointa on ehkä se, että asioiden arvoja ei voida laskea enää rahassa. Mikä on ihmiskunnan ja eläinkunnan elämän säilymisen rahallinen arvo? Se on joko nolla tai ääretön. Elämän arvo on nolla, silloin jos pidetään varmana sitä, että kaikki elämä planeetalta tuhoutuu. Jos elämän arvo on katsotan äärettömäksi, mikään ponnistus sen pelastamiseksi ei ole liian suuri: kaikki menettää rahallisen merkityksensä. Aineellisen omaisuuden arvo on likimain nolla suhteessa elämän säilymisen itseisarvoon, joka on ääretön.

Globaalin kapitalismin korvaamismuotoja miettii moni, mutta mieleen tulevat muodot eivät välttämättä takaa kestävää kehitystä. Kiinassa, Intiassa, Pakistanissa, Afrikassa ja varsinkin islamilaisessa maailmassa osataan ehkä lukea ja ajatella. On ajan kysymys, koska siellä vedetään johtopäätökset kehityksen suunnasta ja noustaan pystyyn. Saatetaan katsoa, että joillain ryhmillä on monopoli sieluun. Oikeutus tai suoranainen velvollisuus pysäyttää skitsofreenia, länsimainen sivilisaatio, joka ei pysty huolehtimaan itsestään. Jostain näkökulmasta kysymys saattaa olla pätevin perustein voimaan astuvasta oikeuden toteutumisesta. Islamilaisessa maailmassa tunnetaan pyhän sodan filosofia, joka mutkistaa asioita. Japanilaiset keksivät sen II maailmansodassa. Kiinalaiset voivat keksiä sen. Pyhän sodan filosofiaa ovat itsemurhaiskut. Eloonjäämiskamppailua, jonka haastaja ei edes aio jäädä eloon, ei välttämättä vahvin voita.
 
Kaikkia maailmanuskontoja yhdistää jonkinlainen käsitys Jumalasta. Jumala on malli, jota on tarvittu monen asian selittämiseen aina ja kaikkialla. Se, joka kieltää mystiikan, ajaa libertiinien asiaa. Kirkot ajavat toki fasistien asiaa. Luterilainen kirkko ei pyydä anteeksi fasismin rikoksia, vaikka oli etunenässä mahdollistamassa niitä. Ei mikään kirkko, vaan mystinen kokemus on turvallista uskonnollista aluetta. Kirkot erottavat kansoja, mutta mystinen kokemus yhdistää niitä. Vasemmistolaisen on pidettävä mystistä kokemusta liittolaisena. Tietoisuuskeskisessä maailmankuvassa ei seuraa ihmisten välisten suhteiden kieltäminen muuna kuin materiaalisena taloudellisena toimintana.
  
Suomen kiellen sana omatunto on käännös Uuden testamentin alkuperäiskielen sanalle syneideesis. On esitetty, että Agricolan käännös olisi harhaanjohtava. Sanojen yhteistunto tai yhteistieto on katsottu vastaavan paremmin sanan alkuperäistä merkitystä. Yhteistiedolla tarkoitetaan tietämistä yhdessä itsensä ja toisten ihmisten kanssa. Käsitteellä yhteistieto on myös mystiseen kokemukseen liittyvä uskonnollinen alkuperä: omatunto on olemista maailman vanhimmassa internetissä, eli yhteydessä Jumalan ja kosmoksen välityksellä toisiin sieluihin.

Omantunnon kieltäminen, eli yhteistiedon kieltäminen on oikeistolaislibertiinin maailmankuvan kivijalka. Mystiikan kieltäminen on osa kivijalkaa. Nietzschen Moraalin alkuperästä -teos on tässä suhteessa oikeistolaisessa linjassa. Nietzsche selittää omantunnon jonkinlaiseksi yhteisöllisen harhan evoluutioksi, rappioilmiöksi, joka on voinut kehittyä pitkälle vain historiallisten olosuhteiden mielettömyydessä. Omantunnon kehitys on Nietzschelle osoitus ihmisyksilön patologilisesta heikkoudesta – yhteistiedon mystinen ulottuvuus on Nietzschelle pelkkä jumalharha. Jos ihminen olisi itsensä täydellinen herra ja hyveiltään jumalankaltainen, hän ei tarvitsisi omaatuntoa. Jos ja jos.

Dostojevski vastaa Nietzschelle osoittaen, että valheessaeläjää kohtaa aina metafyysinen rangaistus riippumatta hänen omasta psykologisesta sairaudentunnosta. Mutta Nietzsche ei usko metafyysisen rangaistuksen mahdollisuuteen – hän ei pelkää Jumalaa, joka on tullut hänen omantuntonsa sammumisen hetkellä hänelle kuolleeksi.

Oikeistolaisessa maailmankuvassa tieto on yhteistiedon vastakohta: täysin yksityistä ja eristettyä. Vain tieto, joka salataan on valtaa. Oikeistolaisessa filosofiassa massojen ”yhteistietoa” voidaan manipuloida miten halutaan. Tätä varten oikeisto luo spektaakkelin, joka on monipuolinen valheen ja huijauksen mediajärjestelmä. Spektaakkelin näennäinen yhteistieto on ristiriidassa metafyysisen yhteistiedon (omantunnon) kanssa. Spektaakkseli on yhteistoa siinä merkityksessä, että se on kaiken kattavaa ja kaikkialla näkyvää, mutta se ei ole dostojevskilaisessa metafyysisessä merkityksessä totta. Spektaakkeli on koko nykyisen kapitalistisen yhteiskunnan perusta, sen näkyvä todellisuus, koko tämä maya. Spektaakkeli on metafyysinen väärennös, joka uskottelee olevansa suvereeni kaikkeus. Se esittää itsensä kuvina, joiden metafyysinen merkitys on päinvastainen kuin niiden väitetty merkitys.

Fasismissa, joka on vain spektaakkelin suojamuoto, metafyysisestä yhteistiedosta tulee ihmisille henkilökohtainen taakka: ihmiset, joilla on tuo aistimisen ulottuvuus, joutuvat muita heikkompaan asemaan. Parhaassa asemassa on täysin solipsistinen sosiopaatti. Hereillä olemisen velvollisuus kasautuu epätasaisesti. Ihmisiä heitä painostetaan omilla valinnoillaa ”parantamaan maailmaa”. Heidät väsytetään loppuun metafyysisessä tietoisuudessä, jonka spektaakkeli peittää nukkujilta. Heidät väsyttää heidän valveensa omatunto ja yhteistieto. Siksi valveillaolosta on tullut eräs kapitalistisen holokaustin muoto. Valveillaolo on uusi human gas. Valveillaolija ymmärtää spektaakkelin päämäärien ja merkitysten tasolla käsittämättömäksi tai syvästi ahdistavaksi: holokaustin kieltäminen on euroopalaisen oikeiston tiedettä. Holokaustia ei ole tapahtunut, jotta se voisi olla ikuisen tulemisen tilassa.

Koteloituneet palkoihmiset ilman omaatuntoa ovat fasistisessa järjestyksen ylipappeja. Noam Chomsky on verrannut korporaatioita eli kapitalistisia suuryrityksiä psykopaatteihin. Tavallisia ovat väitteet, joiden mukaan suurin osa kapitalismin yritysjohtajista ja poliitikoista on psykopaatteja. Robert D. Haren mukaan psykopatian keskeinen piirre on omantunnon täydellinen puuttuminen. Maapallon tila ja elämän tulevaisuus ei ole ainoastaan tiedemiesten ennustuksissa vaan myös metafyysisesti aidossa yhteistiedossa tunnettu. Oikeistofasistinen retoriikka kieltää mystiikan.


EREHDYSTEN ENSYKLOPEDIA

Olen tehnyt tämän blogin sisältöön muutamia suuria linjanvetoja. Näen 2010-luvun suurena sodan vuosikymmenenä ja haluan sen jäävän sellaisena taakse. Olemme joutuneet vaeltamaan inhottavan rinnakkaistodellisuuden läpi, jota ovat leimanneet ihmisten tekemät rajut virheet ja virhearvioinnit ja voimakkaan henkilökohtaiset vihamislisyydet. Paljon tästä kaikesta alkoi John Burnsin Lucifer saapuu Turkuun -kirjan julkaisupäivänä vuonna 2007, kun Ilmari Susiluodon kanssa ajoimme Helsingistä Naantalin kasinolle tavataksemme John Burnsin. Tämä kaikki sen jälkeinen hässäkkä on kumuloitunut yhteiskunnalliseksi kahtiajakautumiseksi, vihapuheeksi, yhteiskuntailmapiirin radikaaliksi heikentymiseksi. Pätkällä blogini generaattoriin istutettua algoritmista tekoälypohjaista tekstiohjelmointia haluan nyt siirtää tämän kaiken rinnakkaistodellisuuden puolelle ja avata mahdollisuuden tielle parempaan tulevaisuuteen. Meidän todellisuutemme, me teemme siitä itse paremman.

Siksi olen muuttanut tai muuttamassa pahimpien vihamiesteni (poliitikot, kirjallisuusihmiset ja muut) nimet fiktiiviksi. Ajatukseni on tämä. Päästetään tämä todellisuus ja sen ihmiset pahasta, annetaan armon käydä oikeudesta.

Organisaatiomuutoksessa paljon siirtyy vastuuta Venäjän vastaisiin salaliittoihin erikoistuneelle salaliittoteoreetikko Roope Vauhkosen harteille. Vauhkonen on tarkkakatseisimpia tietämiäni salaliittoteoreetikoita, mutta kuitenkin hieman paranoidiseen transsendentalismiin kallellaan. Vauhkonen hysteerinen veijari, ei mikään kylmäpäinen hävittäjälentäjä. Turku-aiheiset kirjoitukset ja Helsingin agenttikähmintään liittyvät asiat ovat jatkossa Roope Vauhkosen tontilla.
  
Vauhkonen elää rinnakkaisessa todellisuudessa suhteessa meidän todellisuuteemme. Hän näkee tietyn osan todellisuudesta samoin, tapaa tietyt samat henkilöt. Mutta tietyt henkilöt ovat hieman toisia, kenties hieman todellisuutta pahempia, tarkemmin nähtyjä. Näin mahdollistetaan muutos paitsi yrityksen organisaatiossa, myös tässä meidän todellisuudessamme. Annetaan ihmisille mahdollisuus oppia virheistään, eikä julisteta lopullisia tuomioita oikeilla nimillä kuin tuomiopäivän pasuuna. Ei kirjailijan pidä asettua ihmisten tuomariksi, koska sellainen sitoo hänen vapautensa, mahdollisuutensa ja tulevaisuutensa näihin ihmisiin, joista hänen on vapauduttava täydellisesti. En halua enää julistaa pahimpia seinäpirujani tämän todellisuutemme kiroukseksi vaan jonkun hieman pahemman jo menneen rinnakkaisaikajanan ongelmiksi. Annetaan enemmän toivoa tälle meidän. Tämän jos mitä olen ehkä oppinut vuosien varrella.

Tämän blogin ongelmallisimmat tekstit näyttävät vaivatta kääntyvän tälle uuden maailman kielelle, menettämättä kuitenkaan olennaista sisältöään. Jotkut merkinnät ovat jo kääntyneet, valtavasti on työtä tehtävänä. Tämä on proosakirjallisuuden idea, muokata ja valita maailmamme ja aikajanamme itse. Tämä on myös selkeä ja kypsynyt vastaukseni siihen kysymykseen, että miten vihamiehiä pitää kohdella. Näin heitä pitää kohdella. Ikään kuin he jo eläisivät rinnakkaistodellisuudessa suhteessa itseen ja omaan tietoisuusnavigaatioon. On aivan varmaa, että me emme halua elää samassa todellisuudessa, emmekä jakaa samaa maailmaa ja kohtaloa. Toisaalta kun tämä on suuri totuus myös sen täydellinen vastakohta on suuri totuus. Se on täydentymisen vääjäämätön dialektiikka. Itse aion elää täydellisemmässä jo nyt. En elä enää siinä trixterhelvetissä, jonka hahmot ovat kovaa vautia muuttumassa sarjakuvamaailman hahmoiksi. Kaikki virtaa, todellisuus luo nahkansa.

Pidän huolen siitä, että tiettyjen henkilöiden nimet eivät esiinny kertaakaan omalla nimellään tämän blogin aineistossa. Eräs tärkeä syy on se, että en halua antaa minkäänlaista huomiotaloudellista lisäarvoa heidän huonoille tai hyville töilleen.   
  
Älkää huoliko, Turku pysyy maagisena itsenään, monet neutraalisti käsitellyt ihmiset jäävät omiksi itseikseen, mutta puhuja on tiettyjen teemojen kohdalla Vauhkonen ja äänilaji entistäkin vauhkompi. Tästä vainoharhaisen transsendentalismin ylijuonikasmaisessa äänilajissa näistä aiheista, joista sinänsä selväjärkisesti on mahdoton sanoa paljon mitään, saa laulettua enemmän irti, vesittämättä niitä oman itsensä parodiaan.
 
Aivokäyrät eivät ole näiden muutosten suhteen vielä ajantasalla. Päivittelen vanhoja pienifonttisia blogikirjasisältöjä uusilla lähiaikoina. Samalla editoidut merkinnät päivittyvät niihin. Editointia on paljon. Jos jotakuta erityisesti kiusaa jokin henkilöön menevät merkinnät, kertokaa siitä. Ellei kyseessä ole historian kannalta tärkeä henkilö, pyrin toteuttamaan loukkaavan aineiston poistamisen tai tarkentamisen pyyntöjen mukaan. Esimerkiksi eräs henkilö soitti minulle keskellä yötä ja esitti asiansa täysin asiallisesti. Poistin kaikki viittaukset tähän henkilöön, valitettavasti myös monet positiiviset analyysit.
 
Jos tilaa kirjan, kannattaa huomata editio. Vuotta 2018 vanhemmissa sen on oltava vähintään 2. Päivitän kaikki lähiaikoina.  










Mies jolta puuttuu toinen käsi, kainalossaan musta Madonna.

12.9.2019

Kirjoitukset avainsanalla häät, ne kirjoitukset ovat kadonneet, tai filosofia ei ole koskaan saavuttanut meitä, ne kirjoitukset, ovat täynnä kovia psykologisen sodankäynnin keinoja ja paljastuvat aina sanatarkaksi todeksi, kirjoitukset ovat aiheuttaneet jo niin paljon pahaa verta, ne olivat jo 1990-luvun alussa tämän aavistelua, tämän tulevan, vai tämän menneen, ne kirjoitukset olivat kyllä paikoin provokatiivisia ilmaisultaan, sen sijaan että olisivat pelkkä heitetty haaste tai vastuuton pamfletti, siellä täällä, vihapuhetta tulvillaan kirjoitukset, ne kyllä nostivat kiitettävästi kissaa pöydälle, mutta ovat suomeksi kenties valovoimaisempaa runoutta kuin alkukielellään.
Einstein ehkä näki, että henki, jos sellainen on, on joka tapauksessa kaukana sen ajan empiirisen tieteen tavoittamattomissa. Siksi metafyysisten rakennelmien sijaan ehdotettiin moderniksi projektiksi keskittymistä siihen, mikä toimii ja hyödyttää. Huomattiin, että työtä olikin paljon. Teknologia on kehittynyt niistä ajoista. Eikä vieläkään olla paljon lähempänä henkeä. Atomimatriisista ei niin vaan paeta pois. Tietämisen toivoa on, mutta paljon vähemmän kuin luulimme.
Mannerkorpi sanoi hyvin: Paperilla on rautapolyä ja pölyä. Vain rautapöly järjestyy kun paperin alle asettaa magneetin.
Mielenkiintoisest Crowleyn Tarotissa ainoa kortti jossa selvästi esiintyy kaikkinäkevä silmä, on Torni. Perinteisesti Torni edustaa äkillistä ja vääjäämätöntä tuhoa. Crowleyn Tarotissa kyseessä on Shivan silmä, joka tuhoaa pienten minuuksiemme väliseiniä tehdäkseen tilaa kokonaisnäkemyksen valolle. Vanha tietoisuuden kausi tuhoutuu uuden tieltä. Kaikki näkevä silmä siis enteilee tuhoutumista. Itseasiassa valaistuminen tarkoittaa universumin tuhoutumista, tätä valaistumiseen liittyvää puolta ehkä harvemmin korostetaan. Mehän haluamme nähdä merkitystä nimenomaan tämän maailman jatkuvuudessa kuoleman jälkeen. Valaistuneisuudessa ei kuitenkaan ole enempää kuolemaa kuin maailman jatkumista kuoleman jälkeen. Sellaiset ovat salaisuuksien tiet.
 
Selostusta aiheesta englanniksi. 
Potti nousee. Apotti jahtaa sotien väliset kirjavat tietojärjestelmät. Hiihtäjä laapotti voittoon taittunein suksin. Petroovitsch otti kapotin, levitti sen pöydälle, tarkasteli kauan, ravisti päätä, ja sanoi: antaa sen hajota itsekseen. Kitara kompotti hedelmälihaisasti. Ropotti tarjosi yrityksille lampaanvilloja. Tekninen vika karotti ratiouutiset. Krotti istuu kännykuoren taskuun meren pohjassakin. 
Kontti korvaa vatsalaukun. Arkontit karkoitetaan ylähyllyltä. Näkinpartainen elämänkierto haplontti oogamia. Bergamotti kohottaa mielialaa. Koira eksyy kipeyteen, remontti tuottaa ääniä. Greontti lataa sammalta koneelleen. Vauva itkee koliikkiyössä. Horisontti vilkkuu lentoestevalojen rytmissä. Tontti kaavoitetaan odotuksien ja pettymyksien mukaan.
Hyötyajattelu on selkeä kriteeri silloin kun joudutaan priorisoimaan sitä, millainen puuhastelu on toivottavaa ja millainen ei. Mitä hyötyä jostakin ajatuksesta, tekemisestä tai olemisesta on sen kannalta joka priorisointia suorittaa. Yleensä taho, joka priorisoi, on ihminen tai inhimillinen, havoin planeetta tai tähti.

Tästä seuraa kaiken muun ohella se, että on olemassa tosiasioita, joiden tietämisestä ei ole mitään selkeästi osoitettavissa olevaa hyötyä kenellekään. Esimerkiksi matematiikka tarjoaa paljon tällaisia tosiasioita. Samoin taide ja uskonnot.

Hyödyn keksiminen jollekin tosiasialle, siis ikään kuin jonkin hyödyllisen rakentaminen sen varaan, on varmin tapa keksiä jotakin uutta, jos kukaan toinen ei huomaa tai tunne samaa tosiasiaa. Esimerkiksi uskonlahkot syntyvät tällaisten keksintöjen lopputuloksena. Kaikki keksiminen muistuttaa uskonlahkon perustamista, mutta mitä lähempänä keksintö on teknologiaa, sen vähemmän uskoa tarvitaan.

Miksi ihminen sitten etsii hyödyllisyyttä tuntemistaan tosiasioista? Ei kai muusta syystä, kuin tehdäkseen itsestään hyödyllisen. Kukapa haluaisi olla hyödytön toisen silmissä. Tai ehkäpä moni haluaakin. Täytyy siis kysyä: kuka on se toinen, jolle halutaan olla hyödyksi. No ihmiskunta tietysti, vastaa aikamme sankari. Vai olisiko sittenkin kapitalisti oikea vastaus?

Entä miten planteetta suhtautuu kapitalistiin? Onko Maapallon mielestä kapitalisti ylen hyödyllinen olento? Entä miten ihmisen terveys suhtautuu kapitalistiin? Ajatteleeko terveys, että kapitalisti on ok?

Hyödyllisyytensä todistamiseen sotilas tarvitsee sodan, keinolla millä hyvänsä. Mitä ihminen, jolta tekoäly ja robotiikka on vienyt viimeisenkin hyödyksiolemisen mahdollisuuden ja työpaikan, tarvitsee?

Kysytäänpä toisella tavalla. Kenen orja ihminen on, itsensä vai jonkun toisen? Jos hän on itsensä orja, miksi hän ei olisi saman tien vapaa?

Onko ilon tuottaminen hyödyllistä? On sille, jolla on ankeaa. Onko ankeuden tuottaminen hyödyllistä? On sille, joka myy iloa. Onko ihminen jossakin suhteessa ilahduttavampi kuin tekoäly tai robotti? On sille, jolla on sielu. 



11.9.2019

KAKSOISSALALIITTOTEORIAT

On ihmisiä, jotka eivät heti tajua mikä vitsi "flat earth theory" touhussa on. Itselleni oli heti selvää, että kyseessä on samantapaisen huumorintajun tuote, kuin Sigurd Wettenhovi-Aspalla oli. Siis kysymyksessä on tietty vapaamuurarillisen huumorin laji. Jo 2016 kuulin epäilyn, että kyseessä on rahoitettu kaksoissalaliittoteoriahanke, jonka tehtävä on demonstroida sitä, kuinka hölmöjä salaliittoihin uskovat ihmiset ovat ja kuinka paljon heitä tarvittaessa löytyy. Ehkä samasta huumorin lajista on kysymys joissain kalliomaalauksissamme (vapaamuurari Sibelius kännipäissään löytämässä kalliomaalausta takapihaltaan), vain heitto, en tiedä kuinka käytetyt väriaineet ajoitetaan. Ehkä piispa Berkeleyn välillä ehkä överiksi menevät hahmotukset ovat samaa lajia?

Pannukakkumaailma voidaan todistaa monin tavoin vääräksi, mutta teoreetikoille eivät ilmeisesti kosmologiset todistukset kelpaa. Keksin vuonna 2016 yksinkertaisen käytännöllisen ja jokaisen ihmisen tietotaidon ulottuvilla olevan keinon todistaa teoria vääräksi. Maapallokartan mukaan matka Melbournesta Buenos Airesiin on noin 10000 kilometriä. Suoria lentoja tehdään ja lentoyhtiön mukaan ne kestävät 14 tuntia. Matka ja aika on täsmälleen samat kuin Helsingistä Los Angelesiin. Jos maapallo olisi pannukakku, matka Melbournesta Buenos Airesiin olisi moninkertainen. Ilmeisesti nuo lennot lennetään vakiokalustolla.
 
Vaikka kohautta suruviesti pannukakkumaailmateoreetikoilta saavutti yhteisön 17.1.2016, puhetta tuntuu silti edelleen aiheen ympärillä riittävän.

"OK, at midnight, we are closing this group, there has been no evidence of a flat earth, so it has been deemed by the new management to close the group, however, we can give flatards details of other flat earth echo chambers, just contact the management."
Omatunto on keino saada tietoa toisen voinnista.

Sairaus tai terveys ei aina näy päällepäin.

Ihminen on sellainen eläin, jonka sisäinen
ja ulkoinen tila eivät aina vastaa toisiaan.

Voimakkaimmalla on mahdollisuus pisimpään
esitykseen. Vain äärettömän voimakas on viaton.

(29.1.2010)
Koleeramäki kuunteli Danten Divina Commedian italiankielistä äänikirjaa jo toista kertaa kosteassa hikisessä autonräppänässään. Erittäin ihmeelliseltä tuntui se, että jokaisesta sanasta hän sai selvän ja jokainen sana jotenkin piirtyi mieleen. Hän ei ollut aikaisemmin kokenut vastaavaa. Hän ei tiennyt sanojen merkitystä, mutta muisti ne. Ongelma vieraissa kielissä tähän asti oli se, että vaikka opetteli sanan tuhat kertaa, ei muista niitä. Italia meni kerrasta perille. Venäjän sanat hän koki vaikeimmin muistettaviksi. Ruotsi oli lasten leikkiä Venäjän rinnalla. Venäjän sanaa hän ei muistaisi vaikka kuulisi sen 10000 kertaa. Vain pari kertaa hän oli puhunut täydellistä Venäjää, venäjänkielisten todistajien läsnäollessa, psilosybiini tripin aikana. Venäjänkielinen henki oli tullut häneen, antanut hänelle laajan sanaston, ja puhunut hänen äänellään. Kielilläpuhuminen on vakuuttavin todiste siitä, että jollakin tavalla, jossakin, on olemassa, henkiolentoja, jotka ovat erillisiä hekilökohtaisen persoonamme, mielemme, alitajuntamme suhteen. Henkiolennon tietoisuus laajentaa paljon omaa henkilökohtaisessa käytössämme olevaa tietoisuutta. Tämä ei kuitenkaan jää pysyväksi ominaisuudeksi, vaan kyvyt katoavat olennon katoamisen myötä. Niistä ei opi mitään. Kukaties, ehkä tämän saattoi selittää jotenkin toisin, jonkinlaisena hetkellisenä yhteytenä johon ihmiskunnan kollektiivisen alitajunnan etäiseen piiriin. Jostain syystä juutalaisen ihmisen ajatuksia hän kykeni seuraamaan ilman puhetta, olematta kuitenkaan itse juutalainen tai tietämättä juutalaisista muinaisjuuristaan. Tämä helpotti toimimista Venäjällä. Mielenkiintoista oli se, että hän ei ollut sannut koskaan suhdettaan selväksi Suomen kieleen, vaikka oli syntyperäinen suomalainen, amerikan paluumuuttajaperheessä. Hän kyllä tiedosti, ettei hänen suhteensa suomen kieleen ollut syvintä mahdollista laatua. Se oli vähän samanlainen kuin hänen suhteensa englannin kieleen, joka oli siis hänen toinen äidinkielensä. Sekään ei ollut kovin syvä. Tietenkään hän ei myöskään ollut varsinaisesti kieli-ihminen, siinä mielessä että olisi omannut vankan humanistisen lahjakkuuden tuon suuntaisille alueille. Suomi oli hänelle ehkä yhtä vieras kuin Venäjä, sillä erotuksella, että hän osasi ja muisti suomen uudet oppimansa sanat yhtä helposti kerrasta kuin nyt Italian. Pitäisi laajentaa, ottaa Paulaharjun sanasto käyttöön, hän ajatteli siinä ajellessaan hikisellä koslalla Rautakauppaan, ja muita vanhempia ja runokarjalat ja vepsät, siellä on paljon käyttökelpoista sanastoa. Rautakaupan tiskillä, odottaessaan myyjän puhelua, hän ajatteli, että puhumme suomea hillitön filtteri päällä. Suomi on valtavan kokoinen kieli, 300 miljoonaa ihmistä voisi puhua tätä ja aina löytyisi uutta. Täälä pitäisi olla sata tai tuhat anagrammirunoilijaa eepostyömaineen, että saisimme kuvan siitä, kuinka paljon käsityksemme voisi laajentua yhden päivän aikana. Ja niin hän ajeli, siinä harmaana syyspäivänä haisevalla koslallaan kotia päin, alakuloisten runosäkeiden tulviessan mieleen, joita hän kirjoittin auton muovirattia vasten uneliaan pikkukaupungin liikennevaloissa tatuoitujen sällien hyppiessä suojatiella vesilammikkojen yli:

Niin kuin rautaportin ulkopuolella

lonksuvin nivelin syysyössä on rakkaus

On meillä aikaa, älä huoli vaikka miten

kävisi raskaaksi, jossain aina on markkinat

räävittömimmälle saastalle. Oma nimi

pitää muistaa, muuten ei kelpaa

edes helvettiin. Niiden linssien läpi

maailma näyttää erilaiselta kuin tämä

Koirana kukaties hyppää emännän vuoteeseen

Muttei tiedä olevansa olemassa. Koira
ei katso peiliin niin kuin kissa katsoo. Haju
on koiran valoa, koira on koiran peili. Vai
ampuiko itselleen sakkokierroksen hyöteinsmaailmaan
kapitalisti, se minä olen, Koleeramäki, Morgan

planeetalle selityksen tai pari velkaa

IHMISKUNNAN TULEVAISUUDEN AVAIN


"Yhdysvaltalainen maineikas Johns Hopkins -yliopisto perustaa nyt kokonaisen psykedeeli- ja tietoisuustutkimuksen keskuksen. Yliopisto sai tarkoitukseen yksityisiltä lahjoittajilta 17 miljoonaa dollaria eli noin 15 miljoonaa euroa, ja keskus on tiettävästi maailman ensimmäinen tai ainakin suurin laatuaan."

Kyseessä on ehkä vuosisadan merkittävin uutinen, koska millään muulla asialla kuin tällä tutkimuksella, ei ole yhtä suurta vaikutusta ihmiskunnan tulevaisuuden kanalta.

Tähtitieteilijä Esko Valtaoja sanoo Maailmanpuun haastattelussa 17.5.2019 että tietoisuuden ongelma tullaan todennäköisesti ratkaisemaan tämän vuosisadan loppuun mennessä. Valtaojan näkemys on optimistinen, jos ottaa huomioon ongelman haastavuuden ja sen, että sitä ei ole toistaiseksi vakavasti tutkittu. Johns Hopkins -yliopistolla on siis vielä 80 vuotta aikaa. Se tuskin tulee riittämään, ellei apuvoimia nopeasti saada. Edellinen merkittävä tietoisuudentutkijasukupolvi oli Grorge Berkeleyn ja Emmanuel Swedenborgin sukupolvi 1600-1700-lukujen vaihteessa. Sen jälkeen ei ole edistytty. Kysymys on vakava, kysymys on kookospähkinen kokoinen, ja siinä on avain suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan yhteensovittamiselle. Sillä fysiikan yhtenäisteoria ei ole mahdollinen ennen tietoisuuden arvoituksen selvittämistä. 

Tässä erinomainen Valtaojan haastattelu Maailmanpuu podcastissa (äkkiä juurijäseneksi, te harvat jota ette vielä ole!). Valtaoja on siitä poikkeuksellisen professori, että hän selvästi käsittää tämän kysymyksen tärkeyden. Näin ei vielä ole kovin laajasti tapahtunut ja se on yksi syy pessimismiini. Kovin voimakkaat asenteet tällä alueella saattavat hidastaa asiallisen tutkimuksen alkua, koska virassaolvilla arvovaltaisilla ihmisillä on kasvojensa menettämisen pelko suuri. Ja tämän kysymyksen vakava tutkiminen tottavieköön alkaa osoittaa virheitä siellä ja täällä totutussa ajattelussamme. Itselläni on jo aikaa kaikki pelimerkit olleet tällä ruudulla, tulee sitten tiede perässä millä vuosisadalla tuleekin. 


 ***


En tiedä onko taiteelle hyödyksi tiedemiehen asenne, jossa täytyy yrittää osoittaa oma ajattelunsa vääräksi keinolla millä hyvänsä.

Ihmettelen, että olen Valtaojan kanssa kaikesta samaa mieltä. Valtaoja kyllä tuntee tietoisuuden ongelman. Mutta paljastaako asemansa takia kaiken mitä tietää. Mene ja tiedä. Selvää on se, että tiede on tämä atomimaailmamme tutkimisen metodi. Tiede tutkii sitä osaa, mikä ulkoisesta todellisuudesta meille näkyy. Se taas mikä on lopullinen totuus asioista, ei vaikuta tieteen metodiin tai tuloksiin kovin paljon tai ollenkaan, koska askel kerrallaan on kuljettavan sen peräassä mikä on osoittettavissa ja toimii.

On hyvä aina muistaa, että tiede on ensisijaisesti metodi, ei elämänasenne. Tieteen metodin noudattaminen ei edellytä muista metodeista luopumista toisten kohteiden suhteen. Elämänasenne sitoo koko ihmisyksilöä, mutta metodi valitaan tapauskohtaisesti, sopivuuden mukaan. Gurdjieffin opetuksen keskeinen sisältö on identifioitumisen välttäminen: meidän ei tule identifioitua siihen, mitä teemme, vaan erottaa metodi itsestämme. Meidän identiteetti tai persoonallisuus ei pohjimmiltaan ole sidottu arkisen olemisemme ja tekemisemme sekvenssiin.  
  
Itselleni on kaksi eri asiaa se, minkä tiedostan ja se, minkä voin osoittaa tai todistaa toisille. Tiedemies ja runoilija voivat elää samassa ruumiissa, jos tiedemies ei ajattele kaiken tiedettävän rajautuvan tieteellisellä metodillä tähän asti saavutettuihin tuloksiin. Ja jos runoilija hyväksyy sen, että on merkittäviä kokemuksia, joita ei voi todistaa tieteellisellä metodilla. Poeettinen metodi taas pyrkii ilmaisulliseen tehoon. Poeettinen metodi edeltää tieteellistä metodia. Poeettisella metdilla osoitetaan se, mitä kannattaisi ehkä tutkia tarkemmin, jopa tieteellisellä metodilla.

Tietyissä tilanteissa on vaiettava oman edun nimissä: uskottelua ei kannata yrittää, koska se saatetaan tulkita tahalliseksi vilpin yritykseksi, pikkemin kuin puutteellisesti todistetuksi väitteeksi. Tarina saattaa olla hauska ja uskomaton, koska sen takana oleva kokemus on uskomaton. Tai tarina saattaa olla uskomaton siksi, että kertojalla on lennokas mielikuvitus. Ulkopuolisella ei ole pitävää keinoa eritellä tätä kertojan sisäistä tilaa, jonka liikkumatila on subjektiivisesti suuri ja olennainen. Kuulija voi spekuloida, onko tarina liian yksityiskohtaisen tarkka ollakeen keksitty, tai onko se liian tarkoitushakuinen ollakseen tosi.  
 
Runollisille houreille lukijaa ei voi pakottamalla pakottaa myötämieliseksi tai hyväntahtoiseksi. Poeettinen metodi, tekninen taituruus on suostuttelun väline, mutta ei pakottava väline. Viimekädessä runous todistaa vain itsestään, omasta olemassaolostaan. Se on, sen sijaan ettei olisi. Dante on, sen sijaan ettei olisi. Tämä on täsmällistä ilmaisua: ilmaista olemassaolo.
 
Tiede, jota kukaan ei pysty sillä hetkellä osoittamaan vääräksi, on aina relevanttia ja pakottaa yleisönsä kuuntelemaan. Käytännössä, koska tiedemies on pikemmin sosiaalinen asema kuin käytännöllinen ammatti, arvovaltaongelma saattaa nousta esiin, jos henkilön eri roolien välillä on ammottava tai näennäinenkin ristiriita. Vääräksi osoittaminen voidaan tehdä vaikeaksi, jotta kasvoja ei menetettäisi. Jokin harha voi olla erittäin sitkeä, ja vaikeasti osoitettavissa vääräksi.

Insinöörillä on helpompaa. Insinöörille riittää ensisijaisesti se, että hommat toimii. Ja niin kauan kuin hommat toimii, maailmankuvaa harvemmin kysytään.   

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com