Käymälä

5.4.2020

PENTTI LINKOLA RIP



Pentti Linkola eli niin kuin opetti ja se on ensisijainen ja kunnioituksen arvoinen asia.
 
En ole sitä mieltä että Linkola oli kaikessa oikeassa tai edes oikeilla jäljillä. Hänen mielestään natsit eksyivät huuhaaseen mystiikkoineen, ja pelkkä biopoliittinen sosiaalidarvinistinen tyrannia olisi ollut parempi. Tässä on heti se, että Linkola oli puhtaasti materialistisreduktionisti, jollainen ei kai nykyaikainen syväekologi DMT-kokeilutakuulla edes voi olla. Eihän? Ainakin itselleni integroitu psykedeelikokemus ei voi sopia yhteen reduktiivisten mallien kanssa. Jos jollekin sopii, epäilen kokemuksen syvyyttä, aitoutta, integraatiota, psykopatiaa...?
"Linkolaa ja natseja yhdistää siis se, että he eivät usko tasa-arvoon. Tasa-arvon asemasta he korostavat laatua ja elinkelpoisuutta. Linkolan mielestä fasismi on hieno filosofia ainakin siinä suhteessa, että sen mukaan ihmisen täytyy olla fyysisesti ja henkisesti laadukas. Noin Linkola radio-ohjelmassa Vanhat parrat 8. helmikuuta 2004." Petteri Hillebrant

Sosiaalidarwinismin ongelma on se, että toisin kuin luonto, ihmisyhteiskunta on aina elinympäristönä koirakoulu. Susi on henkisesti ja fyysisesti laadukas olento, mutta se ei koskaan pärjää koirakoulussa koiraa paremmin. Ihmiskuntaa ei milloinkaan voi verrata elinolosuhteena avoimeen ja rajattomaan luontoon. Jos ja kun ihmiskuntaa arvioidaan alhaa ja itsestä käsin, sitä arvioidaan aina koirakoulun kriteereillä: korkein vaisto, susi saa aina kuulan kalloon. Kaikesta huolimatta on kuitenkin ehkä olemassa joitain yleispäteviä mittapuita sille, mikä on toivottavaa henkistä ja fyysistä laatua ihmisyydessä. Asiaa ei kuitenkaan ratkaise materialistisreduktionistinen sosiaalidarwinismi, vaan hindujumalat.
"Olen jakanut viittaukset neljään ryhmään. Natsimyönteisiä on ehkä 10, natsikielteisiä 23, sekä–että-tyyppisiä 6 ja neutraaleja 10." ibid.
Nykyihmisen ongelma on takertuminen työhön. Kilpailu ja liika työn tekeminen yli sen mitä elämänolojen järkevä järjestäminen maapallolla edellyttää. Turha työ ja kiire on luonnon pahin vihollinen. Linkolan mielestä diktatuuri on tehokas tapa heikentää kansan työmotivaatiota ja romauttaa työmoraali. Diktatuuri on siksi yksiselitteisen myönteinen asia, koska se tuottaa tehottomuutta.
"Diktatuurissa kansa tekee vähemmän tuhoa kuin demokratiassa jo siitä syystä, että työmotivaatio on huonompi" ibid.
Lisäksi diktatuurissa korkein Jumala ja palvonnan kohde EI OLE raha vaan kuka hyvänsä SUURI JOHTAJA jolle rakennetaan turhia muistomerkkejä. Olkoonkin että lihoja esittävät patsaat ovat oksettavia, mutta ne kuitenkin osaltaan muistuttavat siitä, että joku on käyttänyt hetken voimiaan johonkin, mikä ei ole suoraa luonnon tuhoamista. Näin luonnon jatkuvalta tuhoamiselta saadaan siirrettyä työaikaa "linkolatuottavaan" muistomerkkien rakentamiseen. Näin ihminen irrotetaan väkisin satanistisesta magiasta, jota on rahan palvonta. Ei ole mikään ylivoimainen ponnistus pitää ketä hyvänsä jumalana, kunhan ei rahaa.

"Nythän Kiinankin kehitys näyttäisi osoittavan, että talous voi kasvaa ja ympäristö tuhoutua myös ilman demokratiaa. Linkola tietysti sanoo, että jos Kiina olisi demokratia, se tuottaisi ja tuhoaisi vielä enemmän. Joka tapauksessa on hyvä huomata, että talouskasvu ja ympäristötuhot riippuvat muustakin kuin hallitusjärjestelmästä." ibid. 
There is no
Rehearsal of Life
But there is
Rehearsal of Death


4.4.2020

Tämän palstan lukijoille on kai vuosien saatossa käynyt selväksi se, että en ymmärrä paljon raha-asioista. Nyt itselleni selvisi mainiosta SHWEP-podcastista miksi. Jouduin tosin kuuntelemaan tämän tiiviin jakson kaksi kertaa.

Haastatellun professori Richard Seafordin mukaan Homeroksen Iliaassa, Psyyke syntyy hetkellä, jolloin lahjan vastaanottaminen hylätään. Homeroksen maailmassa ei ole rahallisia arvoja määrittävää pörssiä, enempää kuin arvojen suhteita ylläpitävää rahajärjestelmää. Niinpä sen, jonka lahja hylätään täytyy aina taistella. Mutta taistelu voi olla sisäinen tai ulkoinen, ja tästä pitää tehdä päätös. Tämän päätöksen hetkellä psyyke syntyy.   
  
En oikeastaan tunne Homeroksen Iliasta kun olen kaikki nämä vuodet odottanut uutta loistavaa suomennosta, josta olen nähnyt otteita. En ole jaksanut käydä läpi Mannisen suomennosta, joka on näköjään hyllystänikin jo kadonnut. Penguin Booksin enkkuproosakäännös, sekin on pöllitty.

Tässä siis syy siihen, miksi en ole ymmärtänyt rahaa: en ole tutkinut Iliasta. Haavikon Kaksikymmentä ja yksi -runoelmassahan tiedostetaan tämä olennainen käänne, ennen rahaa ja jälkeen rahan.  
"Opetuslapsi kysyi Zenin mestari Sozanilta, joka oli kiinalainen:
- Mikä on kallisarvoisinta maaailmassa?
Sozan antoi vastauksen:
- Kuolleen kissan pää.
- Miksi ihmeessä? oppilas kysyi ällistyneenä.
- Koska kukaan ei osaa sanoa sen hintaa, Sozan sanoi."

 Zen-mondo Suom. Jukka Kemppinen

3.4.2020

Diktaattorien demokraattiset unet
darknetissä vapaassa levityksessä.

Dityrambeissa Kouta
puhuu kuin monarkki
olematta hovimies,
tai edes ovimies.

Papinpojansyndrooma,
1900-luvun vitsaus
nietzscheläinen harha?

Opiskelen Crowleytä
joka raapii Englannin
säännönmukaisen loosin
ovea kaksikymmentä vuotta
pääsemättä sisään.

En pääse edes kynnykselle
mielen labyrinttiin, jossa versoo
syväkusetuksen musta maailmanpuu
miljoonasilmäinen käärmesolmu.
"Mielestäni 'olemassaolosta' seuraa eräänlainen velvoite ottaa selvää siitä, mistä tässä kaikessa on kyse." - Terence McKenna
Kun kukaan ei etsi
totuutta ja kaikki syventävät
harhaa olet löytänyt oman
psykedeliasi armon.
Koko maailma on tietoisuutesi
jonka läpi näet.
Deep Fake
syväkusetus
kun ei ole muuta
on erillisyysharha
päättynyt. 

Puhalletaan peli poikki.

"Vähän heitä on eikä enää tule." Jaakko Anhava 2014
Suomalaisesta runoudesta ja runoilijoista.

Jäämme todistamaan ja alleviivaamaan tätä.

OLIPA KERRAN BURNOUT

Francois Truffautin 60-luvun Ray Bradburyn romaaniin perustuvassa scifielokuvassa Fahrenheit 451 eletään maailmassa, jossa on kirjat kielletty. Jotkut yhteiskunnan viholliset ainekset silti säilövät ja lukevat kirjoja. Heidät paljastetaan ilmiannoin. Kirjoja tuhomaan on organisoitu laitoksia, joissa koulutetaan kirjan etsijä- ja tuhoajaspesialisteja. He tekevät päivisin iskuja epäiltyihin kohteisiin ja polttavat niin leivänpaahtimiin piilotetut taskukirjat kuin suuret ja arvokkaat salaovin suojatut kirjastotkin. Kirjapalokunnan johtajana toimii vanhempi "herrasmies", joka samalla kertaa tuntee kirjalliset traditiot kuin omat taskunsa, mutta myös vihaa kaikkea relevanttia tietoa, joka on kaikkien saatavilla. 
 
Palokunta on työympäristönä kuin mikä tahansa nykyajan teknologiatyöympäristö. Päähenkilö on palokunnan upseeri. Hän on toiminut kirjantuhoajana viisi vuotta ja on naimissa kauniin filmitähteyudestä haaveilevan naisen kanssa. Paloupseeri enempää kuin vaimonsakaan ei tunne kirjallisuutta. Työmatkallaan kotiin hän kohtaan vaimonsa kaksoisolennon, toisenlaisen naisen, yhteiskunnan pelottavalla vyöhykkeellä tasapainoilevan kirjojenrakastajan. Vaikka nainen on yhteikunnallisen paineen alla burnoutkypsä, hän ei ole lääkkeiden ja huumeiden väärinkäyttäjä niin kuin miehen nukkevaimo.

Jokin paloupseerin sisällä liikahtaa. Seuraavalla tuhoamismatkalla hän sujauttaa taskuunsa Charles Dickensin David Copperfieldin. Hän alkaa lukea öisin. Samalla alkavat hänen vaikeutensa työpaikalla. Ympäristö käy ahdistavaksi, toiset huomaavat muutoksen, asiat eivät suju totuttuun tapaan, alkaa ilmetä raskautta, hikoilua ja kitkaa velvollisuuksien hoidossa.

Mies ei kuitenkaan ala masokistisesti syyllistää itseään vaikeuksistaan, jotka johtuvat siitä, että hän ei täysin kykene lamautumaan. Hän jatkaa kirjojen lukemista ja tapaa muusatytön uudelleen. Tässä vaiheessa tyttö on jo ilmiannettu ja hän joutuu piilottelemaan. Miehelle syntyy halu sankarillisiin tekoihin tytön puolesta. Omaa vaimoaan kohtaan hänen tunteensa viilenevät. Vaimo, joka pelkää asemansa ystävättärien silmissä huononevan miehensä uuden lukuharrastuksen takia, päättää ilmiantaa miehen.

Truffaut piirtää meille tutun, ehkä ainoan yhteisen kertomuksen, burnoutin kertomuksen. Burnout on aikautemme suuri kertomus. Tämän kokemuksen Truffaut esittää tyylikkäästi. Vaimon ilmiannon perusteella hävityskunta matkaa päähenkilömiehen talolle. Paloupseeri, joka on hävitysrymän mukana, on ymmällään. Alkaa hänen oman talonsa systemaattinen hävitys ja kirjapiilojen kaivaminen. Sankari osallistuu tähän innolla. Lopulta hän polttaa liekinheittimellä, ensin aviovuoteensa, sitten television, sitten olohuoneen lattialla roviona olevat kirjat... mutta yllätys, ei kuitenkaan itseään marttyyrinä, vaan kääntyykin liekinheittimen kanssa palopäällikköä kohti ja polttaa tämän. Tämän jälkeen hänen onnistuu paeta palavasta talostaan.

Fahrenheit 451 maailma on muutamalla olennaisella tavalla erilainen kuin omamme. Fahrenheit 451 maailmassa on pakotie. Ilmiannetut ihmiset pakenevat metsään, jossa elävät kulkurien tavoin. Metsäreservaatissakin ovat kirjat kiellettyjä, mutta siellä asuvat ihmiset ovat muuttuneet itse noiksi kirjoiksi. Jokainen metsäneläjä on lavastettu kuolleeksi: yhteiskunnan näkökulmasta heitä ei ole olemassa. He kantavat tosien teosten ikuista elämää itsessään. Heillä jokaisella on olemisvastuu, koska he ovat ainoat todelliset ihmiset talouden ja televisioviihteen hallitsemassa maailmassa.

Toinen asia on se, että Fahrenheit 451 yhteiskunta pelkästään kieltää kirjat, mutta ihmiset ovat kuitenkin vielä niille alttiita niitä kohdatessaan. Fahrenheit 451 ihmiset ovat siis vielä elossa, he erottavat (oman etunsa kannaltaan) hyvän ja pahan. He saattavat liikuttua todellisesta ja kauniista, ja tulla surulliseksi valheellisesta ja rumasta. He eivät ole turtuneita, niin kuin me. Meidän aikamme ihmisellä tuo kirjojapolttava palokunta on sisäistynyt jokaiseen tajuntaan erikseen, eikä edes lobotiomia tai kivaterapia pelastaa aikakautemme dekadentteja massoja unnuttavalta spketaakkelilta.
  
Nyt 2000-luvulla, meidän maailmassa, ingelmamme ydin on siinä, että kuten tiedämme, 1900-luku oli diktatuurien ja salaisten poliisien, mielenhallinnan ja suggestion kehityksen kulta-aikaa. Kaiken tämän jälkeen, taiteen rahoitusjärjestelmien, millaisten hyvänsä, ongelma on se, että tässä maailmassa kenelläkään, jolla on rahaa rahoittaa, ei ole metafyysinen totuus tai todellisuus intressinä.
 
Rahoittajien intressinä on spektaakkeli, välipohja, lasikatto, hyvesignalointi, propaganda, musta magia, kuten 1900-luvun teoreetikot osoittivat. Mielenhallintakoneistot ja tiedusteluorganisaatiot ovat kehittyneet viimeistään 1960-luvun tietoisuuden vallankumouksen oppimäärän jälkeen niin kaikenkattaviksi ja taitaviksi, ettei siinä paljon jää ohituskaistoile ja riippumattomuuksille ja ITE-taiteelle tilaa, paitsi ihan kliinisen skitsofrenian viimeisessä mutta sitäkin raskaammassa narrinviitassa. 

Rahoitus on tietysti aina ensimmäinen mielenhallinnan, suostuttelun ja alistamisen keino. Kontrollijärjestelmä on paljon paremmin resursoitu kuin taiteen tekijät. Rahoituksen avulla tekijöistä tehdään osa kontrollijärjestelmää ja huomaamattaan he alkavat toimia poliisien tavoin.  
  
Tämä todellisuus on yksinkertaisesti miehitetty. Tämä on jo yhtenäinen virus, jossa ei terveelle kudokselle ole sijaa. Ongelman ydin on siinä, että on jo tahoja, joilla on niin paljon suhteellisesti enemmän rahaa kuin useimmilla, että heille ei ole mikään juttu maksaa kokonaisia suurvaltoja hiljaiseksi ja pitää yllä hienovaraista kontrollijärjestelmää kaikki demokratian kulissit silti säilyttäen täydellä kaksinaismoralismin hyvesignaloinnilla. Jos eliitillä ei olisi rahaa suhteellisesti yhtä paljon, heidän pitäisi valita johtoon diktaattori, niin kuin vielä 1900-luvulla oli tapana, joka yhtä kaikki toteuttaisi kaiken saman, mutta ilman kaksinaismoralismin hyvesignalointia. Hyvesignaloinnista täytyisi diktatuurissa sentään luopua, ihan vain siksi, että siihen ei olisi enää varaa. Siksi meidän toivottomuutemme on moninkertaista, korkeamman asteen toivottomuuta, meidän toivottomuutemme on "deep fake". Se on ikuisen auringonlaskuttoman aprillipäivän solarfallisen syvähämäyksen toivottomuutta, joka ulottuu niin luciferiaanisen syvälle kuin molekyylitasolle täydellisen demokratiahuijauksemme kiiltelevä filigraanipinta valoa heijastaa.    
  
Sankaruus taiteessa ja kirjallisuudessa, tekijöiden osalta, tietysti tarkoittaisi riippumattomuutta ohjauksesta ja kontrollista. On selvä, että tämä tapahtuu, näiden demokratiakulissien puitteissa, paitsi kaiken resursonin ulkopuolella myös kaikkien sosiaalisten verkostojen ulkopuolella. Päänsä saa ehkä säilyttää toisin kuin suorasanaisessa diktatuurissa. Mutta ei sillä päällä silti välttämättä paljon tee, koska yleinen tietoisuuden tila on niin matala. Siksi tämän todellisuuden mielisairaus on kovimman kasvilääkinnänkin parantamattomissa ja shamaanienkin huokailujen tuollapuolen. LSD:kin vain kiilloittaa tämän ihmisen psykopatian pintaa.
"vaan koska juuri tuolla vuosikymmenelle [1980-luku] kirjallisuuden merkitys hävisi Suomesta niin kuin oli suuresta maailmasta hävinnyt jo aikaisemmin." Jaakko Anhava, Maailma kaikkineen runouden keisarikunta, 2014
Tästä syystä Truffautn elokuvan varsinainen keskusobjekti, kirja, on toisenlaisessa asemassa meillä kuin Fahrenheit 451 maailmassa. Meidän aikalaisillemme kirja on muuttunut yhdentekeväksi. Se on yhdentekevä nimenomaan siksi, että nähdään ja tiedostetaan, tuotantointressissä oleva paradoksi. Tiedetään että nämä tuotteet eivät puhkaise tämän kuplan pintaa. Ne eivät horjuta, uhkaa, eivät terapoi, eivät muunna tietoisuutta. Siksi sitä kaikkea kutsutaan viihteeksi.

Fahrenheit 451 paloupseerin kaltaiset tyypit ovat meillä masokistisia itsensäsyyttelijöitä, jotka ironisesti ja hyvin valituin asiaperustein naureskelevat "kirjallisen kulttuurin" tyhjänpäiväisyydelle. Asian havaitsee kiertelemällä Akateemisen kirjakaupan hyllyjä. Kysymys on ensisijaisesti institutiosta, rahantekemisestä, mielenhallinnasta ja maallisesta esivallasta. Jotain saadaan kuitenkin aina joskus salakuljetettua sinne sisään, mutta ei mitään mikä voisi uhata mielenhallinnan ja kontrollin totaalista luonnetta. Valinta on tiettyjen teknisten, ulkonaisten, mitattavien kriteerien ja poliittisen vallan lopputulos. Kustannustoimittaja vastaa aikakaudellamme Fahrenheit 451 palopäällikköä. Jos ei joku sitä itse tiedä, kustannustoimittaja sen kertoo, millä puolella taistelut on käytävä. Ihmiset lukevat itsensä sokeiksi halpistrillereillä.

  (kirjoitettu 6.7.2005, täydennetty 3.4.2020) 
Haihtuvamuistinen
aurinkokeräilijä
uusien kovien sanojen
muurari.

Demokratian kulisseissa
ei saumakaan repsota,
missä tahansa deduktiivisessa
järjestelmässä on totuuksia
joita ei voida todistaa.

Elämäni päivät ahersin
pakenematonta vankilaa
itselle ehkä luulin
valmistelevani pakoa,
mutta vankila siitä tuli,
kaikille.
Kaksi elinvoimaista ja rauhoitettua iloisesti visertävää tikliä pihalla. Tikli esiintyy kulttuuriseuduilla, se on uskottava.

2.4.2020

Diktatuuri on aina toisaalla.
Aina niiden luona, jotka siitä
voivat syyttä itseään. Meillä
ei ole edes pehmeiden suudelmien
diktatuuria vaan kaikkeen rajatta
jatkuva kahlitsematon vapaus.

Diktaattori ei kutsu itseään
diktaattoriksi vaan rakastetuksi.
Hän ei ole synnyttänyt itse
itseään, vaan olosuhteet tekivät
hänet. Kukaan ei sinua aseella
pakota rakkauteen.

Neljä päivää sitten käytiin Könni-Laurin kanssa
virittämässä katiska tuoho leikkimökin eteen.
Viime yöllä näin unen, jossa ajoin maastoautolla
huonokuntoista metsätietä. Ketut hyppivät
tielle ja jäivät auton renkaiden ja pohjan väliin.
Tulin talolle ja hidastin vauhtia. Näin tiellä
miehen ruumiin. Ruumiin vieressä oli toisen
miehen irtileikattu pää. Käänsin auton ympäri.
Tänäaamulla katiskassa oli neljä isoa rottaa.
Pelästyin ja lähdin Könni-Lauria herättämään.
Umpeen kasvaneelta pihalta jo autonromujen seasta
näin Könni-Laurin ikkunassa roikkumassa.
Raskaaksi käy kun ihminen
päätyönään alkaa olemaan
jotakin muuta kuin ihminen.

Hänen kanssa et voi tehdä sitä.

Koska vain hullut tekevät niin.

Ja hän ei tee sinusta riittävän
hullua. 

Sitten kaikki kiire taukoaa.

Ja joka päivä meidän täytyy hylätä
länsimaiset kulttuuriarvomme ja palata
kasvien avulla kehon syvempään viisauteen.

Ja joka päivä meidän täytyy löytää se
mitä tutkimus meille paljastaa, eikä sitä
mitä koemme ja näemme selvästi.


Tämä on laaja kertomus
kirjallisuuden merkityksen
täydellisestä katoamisesta.


1.4.2020

there is a torturous wind
truth that does not disclose
itself, is a sign of spring
a bird free to sing if able to
who gets to sing is a sure sign
that the dictatorship is not here
yet who gets the means
to be skilled enough
succeeds in the task and is confident
sign of the tormenting wind
information that does not reveal itself





on piinaava tuuli
tieto joka ei paljasta
itseään, on kevään merkki
lintu joka saa laulaa jos osaa
joka saa laulaa on varma merkki
ettei diktatuuri ole täällä
joka saa hankittua keinot
ollakseen kyllin taitava
onnistuu tehtävässä ja on varma
merkki siitä piinaava tuuli
tieto joka ei paljasta itseään
 
We demand silence
in the operating room
where the surgeon working.
If so, that saying the truth
would be better for everyone
than the dictatorship of the scalpel,
one could speak freely here.
If only not the knife could kill
what mere thought saves.
If only not the idea could
remove the tumor better
than the distinctive character of the knife.
Whould every poet be a tyrant
who would need seamless
intelligence service from the
bottom of the sea to the surface
of a universe, for simply work.



Vaadimme hiljaisuutta
leikkaussalissa jossa kirurgi
työskentelee. Jos olisi niin,
että sen sanominen mikä on totta,
olisi kaikkien kannalta parempi
kuin kirurginveitsen diktatuuri,
täällä voisi puhua vapaasti.
Jos ei veitsi voisi tappaa
sitä minkä pelkkä ajatus pelastaa.
Jos ei ajatus voisi poistaa kasvainta
veitsen erottamiskykyä tarkemmin.
Jokainen runoilija olisi tyranni
joka työskennelläkseen tarvitsisi meren
syvyyksiin ja maailmankaikkeuden
pinnalle aukottoman salaisen
poliisin ja tiedustelupalvelun.

Tähtipuuro,
globalisaation jälkeinen
pikaruoka on
aina hiljaa
lopulta oikeassa

Se vaikenee ylväästi
tukahdutettu harmistunut
aggressio lautasella
edessäni: se on nieltävä

Se ei voi minua opettaa,
välittää viisausperinnettä
joka ei löydy kirjoista.
Sen tieto ei ole opittavissa edes
tuhannen ja yhden yliopiston
käytävillä.

Tähtipuuro
joka maailmankaikkeuden
pinnalla valuu ja syyttää
minua kaikesta
Ja on oikeassa hiljaa

31.3.2020

ESIUNEKSIJA

Diktaattori, pornotähti, ylipappi, seksuaalisen olemuksen alkuilmentäjä, jonka unista pääsee demokraattisesti osalliseksi jokainen, jonka lojaalisuus on rikkeetön.

T O T A
L I T A
R I S M
I

"Diktaattorin työkalupakki avautuu näppäränä nykyaikaisena olioohjelmointikielenä. Erilaiset timanttiporat ihmismielen kovaan kallonytimeen. Millainen maailma olisikaan jos insinöörit ja runoilijat opiskelisivat toisiaan yhtä väsymättöminä ja lahjakkaina kuin salainen poliisi opiskelee diktaattoreja."
"Diktatuurit, kaikki ne, ovat kuin koelaboratoriossamme olevia pieniä purkkeja, joissa kaikissa viljelemme jotakin mielenkiintoista. Voimme oppia niistä kaikista jotakin hyödyllistä omaan työkalupakkiimme."
"Tarkoituksemme on pitää maailma niin typeränä, että runoilijalle ei jää muuta älykästä juttuseuraa kuin häntä lampun valossa kuulusteleva salainen poliisi."
Ilpo Esiliina, salaisen poliisin päällikkö
"Älä anna runoilijoiden valehdella itsellesi." Björk
Poptähtiä muistuttavan salaisen poliisin pukeutumistyylin keksi Idi Amin.

DIKTAATTORIN UNET

Neljä englantilaista tohtoria kantaa Idi Aminia koristeellisessa kantotuolissa. Englantilainen hovimestari kävelee häntä vastaan ja sanoo: "Hyvä kaikkien maan eläinten ja merten kalojen herra sekä Brittiläisen imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa, pöytänne on katettu." Illallisella Amin kuuntelee Pink Floydiä ja lukee hymyillen Englannin kuningattaren lähettämää kirjettä. Parin kokaiini viivan jälkeen hän sanelee salaisen poliisin päällikölle vastauksen: "Älä nyt revi pikkuhousujasi mummu!" Idi Aminin salaisen poliisin jäsenet pukeutuvat Pink Floydin jäseniä muistuttaviksi hippirokkareiksi tunnusmerkkinään urheiluautot ja mustat aurinkolasit. Mutta tavalliset runoilijat etenevät urallaan hitaasti korkeintaan ilmiantajan sotilasmerstaria vastaaviin asemiin. Korkeintaan he pääsevät vaihtamaan runonkirjoituksensa nimilistojen kirjoitukseen, mutta eivät koskaan proosaan. Rahaa he eivät näe. Uhmakkaita katseita ei sallita, uhmakkaista sanoista puhumatta. Se joka kuvaa todellisuutta, vähemmän ei palkita toista lihaa. "Kehittynyt diktatuuri on olioohjelmointikieli", sanoo Amin. Sen saa julkaista. Idi Amin ei näpertele demokratian kulissia, vaan rakentaa työkalukirjastoa ja kylvää militarismin siementä. Diktaattorin unet julkaistaan houreiden voodoointernetissä, missä diktaattorit opiskelevat toisiaan. 

30.3.2020

VARMISTELUA

Herra Mannkind kumartui sitomaan kengännauhoja. Sitten hän asetteli solmiota, katsoi mietteliäästi peiliin, ja taas - kumartui sitomaan kengännauhoja. Sitten hän asetteli solmiota ja katsoi mietteliäästi peiliin. Herra Mannkind sammutti eteisestä valot. Herra Mannkind sytytti valot, ja sammutti ne uudelleen. Herra Mannkind mietti hetkisen ja sytytti valot. Sitten hän lähti Moskovaan. Moskovassa hän muisti jotakin ja palasi kotiinsa. Herra Mannkind sammutti valot. Sitten hän lähti Moskovaan.

(26.4.2005)

MITÄ TRAUMA TARKOITTAA

Yle Areenan Diktaattorien työkalut sarjassa on muutama hyvä dokumentti. Espanjan Francoa käsittelevä jakso pääsee lähelle Euroopan kohtalokysymyksiä. Miten trauman musta laatikko, johon ei vielä ole edes koskettu parannetaan? Espanjassa on vasta kuluneen kymmenen vuoden aikana koskettu joukkohautoihin, joita maassa on yhtä paljon kuin Kambodžassa. Harva eurooppalainen tiedostaa tämän tosiasian. Satojen tuhansien viimevuosikymmeninä, aina 1970-luvulle asti murhattujen ja kadonneiden espanjalaisten ruumiit ovat yhä kateissa. Olisiko jo aika hankkia tietoisuusvälineitä, sillä kauheudet, joista me emme nyt tiedä mitään, tulevat käsittelyyn torjutusta alitajunnasta ihan kohta. Eurooppa ei ole vielä aloittanut traumaterapiaa. Vielä ei edes tiedetä mitä trauma tarkoittaa. Kukaan ei ota vakavaa puhetta tästä asiasta vakavasti. 

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com