Käymälä

21.2.2017

PELEVININ PSYKOAKTIIVINEN REALISMI

Taannoin kylässä ollut pietarilainen juristiystävä hehkutti Pelevinin romaaneja psykoaktiivisen realismin näkökulmasta. Totta tosiaan Pelevinin Viides maailmanvalta (2006) on sitä itseään, mestarillisen taiturimaisesti toteutettuna. Ilmiömaailma jota siinä kuvataan on tietenkin ominaisesti globaali, ei erityisesti venäläinen. Vaikka Venäjällä kaikki nämä käsitellyt ilmiöt ovat tietysti monin verroin selkeämpiä ja väkevämpiä kuin muualla maailmassa. Venäjän voima on kontrastien analyyttisyydessä jolla se tarjoilee muualla hämärretyn ilmiömaailman psykonauteille havaittavaksi ja tutkittavaksi. Venäjän voi määritellä niin, että se on evolutiivisesti viilattu elämäntutkimuslaboratorio ja suuri havaintolaite. Venäjä on biologinen ultra-HD tason 11D videotykki. Se on kirjailijatyöpaja ja biologinen supertietokone. Venäjä ei ole tarkoitettu amatööreille, jotka arvioivat asioita kaikkein ilmeisimpiä nokkansa eteen takertuvia pikkuasioita akselilla hyvä-paha tai hyvä-huono. Laboratorio on tarkoitettu pitkäjänteiseen ammattimaiseen työskentelyyn avaruuskansalaiselle, joka aikoo hoitaa velvollisuutensa. Eettisiä kysymyksiä tähän tietysti sisältyy, kuten onko eettistä syntyä ihmiseksi tai lypsylehmäksi tai vampyyriksi.
    
Suomessa olennainen tästä romaanista on jätetty huomiotta. Pelevin kertoo ytimekkään ja hauskan tarinan muodossa ydinasiat siitä mitä olen tässä blogissa aukikirjoittanut viitisentoista vuotta. Fiktio on tietynlainen naamio aivan todelliselle ilmiömaailmalle. Naamio peittää todellisuuden vain osittain, tässä tapauksessa ei suinkaan niin, että fantastisin osa näkyvästä olisi naamiota. Venäjäkäsitykseni ei olennaisin paikoin eroa Pelevinin hahmotuksesta. Sama ilmiömaailma on silmien edessä, vaikka olen yrittänyt toisenlaista juuresta-puuhun -esitystapaa.
  
Pelevin epäilemättä on suuri kirjailija. Se tarkoittaa sitä, että hänen fiktionsa perusta on kova objektiivinen psykoaktiivinen realismi, eikä mikään pilvenhattarailluusio. Jo romaanin toisessa kappaleessa selitetään se, miksi nykytiede ei pysty käsittelemään telepatian kaltaisia psykoaktiivisen realismin perusilmiöitä. Pelevinin romaanihenkilö selittää telepatian seuraavasti: ihmisen tietoisuudesta on kopio pilvessä (ellei se ole ainoa kopio). Veressä säilytettävän koodin salausavaimella voi lukea veren omistajan pilveä. Näin Venäjällä 90-luvulla, nyt jopa New Scientist 1.11.2016 spekuloi tällä THIS WEEK palstalla.
  
Pelevin kirjoittaa siitä mikä on vääjäämättä maailman edessä ja ajankohtaista, ei siitä mikä ajautuu syvemmälle historian roskasammioon. Hän ei ole tavanomainen väärinkäsitysten luetteloitsija, poliittisesti paatoksellinen kompastelija, aatteenuskovainen jokaisessa psykedeelisessä ja konkreettisen ironisessa tienhaarassa erehtyjä. Putinismi-antiputisnismi -akseli on Pelevin-luennassa hyödytön; hänen olennainen sanomansa ei ole tällä tasolla. Pelevin on palkittu kirjailija muttei idiootti.
  
Mitään olennaista Pelevinin kuvaaman fiktiomaailman taustalla olevasta todellisuudesta ei voida ymmärtää sitä banaalia agendaa vasten, jolla meillä venäläisestä "itsekriittisyydestä" on yritetty löytää lyömäaseita oman matalaotsaisen poliittisen venäjävihan käyttöön. Tästä tietysti päästään yli kunhan sukupolvi vaihtuu. Venäläisen ja suomalaisen sukupolvitietoisuuden parinkymmenen vuoden ero johtunee siitä, että Venäjällä kenelläkään ei ole ylimääräistä aikaa haihatella jääkärifantasioissa. On elettävä nykyhetkeä, konkreettista, vastuullista ja evolutiivisesti vääjäämätöntä, ei menneisyyttä, illuusiota, vastuutonta ja harhaa.
  
Nadjakin on lukenut Pelevinin Generation "P"-romaanin viisitoistavuotiaana, sen ilmestymisvuonna. Siis käytännössä imenyt psykoaktiivisen realismin äidinmaidossa. Paitsi että kirja oli hänen isänsä antama lukusuositus.

20.2.2017

SUVAITSEVAISTO JA SATANISTINEN LIBERALISMI

Kiteytynyt statusrakenne ilman liminaalisuuden mahdollisuutta pakottaa vapaan yksilön elämään äärimmäisyystilassa. Hän on yhtä kuin rituaalinen viha: sen kohde ja lähde. Hän on samalla kertaa vastustamaton ja vastustaja, sopeutumaton ja rauhallinen korkeamman tietoisuuden väline. Jokainen hänen liikkeensä, tekonsa, sanansa ja sattumuksensa on täynnä kuvainnollista myyttistä ja metafyysistä merkitystä. Tuo merkitys vain ei ole jaollista eikä kirjallista, koska kaikki ovat tarinassa mukana, eikä tarinan opetusta voida esiintyjille itselleenkään opettaa, ennen kuin näytelmä on saavuttanut alkunsa, keskikohtansa ja loppunsa.
 
Jumalallisessa näytelmässä ei ole mitään kiinnostavaa. Se on ihmiskunnan vanhatestamentillinen alkutila, jossa ihmiset ovat ottaneet jumalien paikan. He eivät enää uhraa tuonpuoleisille jumalille, vaan heidän maallinen rakenteensa ja kontrollisjärjestelmänä on jo saavuttanut täydellisyyden. Jumaluus on tullut näkyväksi tämänpuoleisessa. Jumaluuden esiinkutsuneet ihmiset ovat hybriksen ja jumalharhan tilassa, joka on kaukainen sille äärimmäisen nöyryyden ja valppauden tilalle, jota Victor Turner kutsuu liminaaliseksi. Se on vieras myös sille jälkiteollisille yhteiskunnille mahdolliselle taspainotilalle, josta Turner muotoilee tämän yön ja päivän lain:

”Viisautta olisi löytää kuhunkin ajankohtaan ja paikkaan sopiva suhde communitasin ja rakenteen välillä, hyväksyä kumpi tahansa vallitseva yhteisöllisyyden muoto kääntämättä kuitenkaan selkää toiselle, ja päästää irti sellaisesta muodosta, joka sillä hetkellä on aikansa elänyt.”
  
Mutta me olemme eläneet jo kaiken tämän ohi. Ihminen on läpikotaisin alistettu. Moraalinen energiavirtaus syntyy jälleen taas kun on enemmän ihmisiä, jotka pystyvät näkemään liminaalisuuden arvona ja toimimaan sitä helpottavalla tavalla. Nyt jumalaksi kohotettu eliitti, joka vaatii itselleen suurempia uhreja kuin mitkään jumalat milloinkaan aikaisemmin, vaatii myös vapaan yksilön täydellistä tuhoamista. Kun vapaa ihmisyys tuhotaan, voidaan massaelokuvien seksikohtaukset poistaa turhina. Seksuaalisuudella on oma teollisuudenlokeronsa, pornoteollisuus. Se ei enää kuulu elokuvan alaan. Tässä paholaiskortin poetiikassa kokonaisihmisyys pilkotaan yhä pienempiin osiin. Erilaiset todellisuudet muodostuvat toisilleen hierarkisiksi kastilaitoksen osiksi, eikä niiden välillä ole ole energiavirtausta tai läpikulkua. 
 
Juuri kastilaitoksen olemassaoloon perustuu se, että äärimmäinen seksuaalimoralismi on mahdollista yhdessä ja rinnan pornoteollisuuden kaltaisten yritystoimintamallien kanssa. Samat ihmiset jotka yhden kastin piirissä rahastavat pornolla moralisoivat heteroseksuaalisuutta toisen kastin piirissä, ja harrastavat pedofiliaa kolmannen kastin piirissä. Tämä on maailmanajallemme todella ominaisin piirre.
  




Pornoteollisuus ei ole enää sitä mitä se oli viisi vuotta sitten. Tähän alkavat herätä jo maailman johtavat tiedemiehetkin, ainakin New Scientist 1.10.2016 numeron jutun perusteella. On tärkeä mieluummin aikaisin kuin liian myöhään käsittää pornoteollisuuden ehkä Hollywoodia suurempi keskeisyys uusissa mind control -tekniikoissa. Ilmiön räjähdysmäinen ja äärimmäisen outo laajuus täytyy ottaa vakavasti. On vakavasti kysyttävä: mistä sellaisesta asiasta, jota nyt emme ihmiskuntana ja älyllisenä yhteisönä historiallisesti vielä tiedosta emmekä osaa ollenkaan oikealla tavalla kysyä, pornossa todella on kysymys? On pakko ainakin herätä tunnustamaa se tosiasia, että pornon kaltaisien "riippuvuuksien" (kemiallisten aineiden riippuvuuksista poiketen) yhtälöissä muuttujina eivät ole vain yksilöiden tahdonvoimaa ja suhteellisia ominaisuuksia kuvaavat muuttujat ja itse substanssin väkevyyttä kuvaavat muuttujat, vaan myös yhteiskunnan tiettyjä tilastollisia piirteistä kuvaavat muuttujat. New Scientistin raportissakin mainitaan tutkimuksia, joiden mukaan pornon merkitys on ihmiskunnalle evolutiivisesti positiivinen. Viktor Pelevin puhuu tästä geneettisestä ohjauksesta Viides maailmanvalta fiktiossaan.
      
Taiteilijoille, jotka eivät ainakaan enää 1800-luvun jälkeen ole toimineet eettisten velvollisuuksiensa mukaan, ei tarvitse paljon rahoja maksaa, että heistä saadaan täysin oppineita roomalaisia sotilaita. Sokrates tapettiin koska hän oli uhka statushierarkialle. Nietzsche on feministeille suurin inho ja uhka. Samoin sinä, jos pidät itsesi vapaana ehdottomasta statusmäärittelystä, olet paljon käsittämääsi suurempi uhkatekijä. Niin kauan kuin runoilet siitä mitä et itse näe, olet pehmeästi järjestelmän piirissä. Sitten kun alat tietoisesti runoilla avautunein silmin todellisuudelle vastakkaisia satuja, olet itse kova roomalainen sotilas. Sinä teet työtä raamatullisessa näytelmässä, toisella puolella. Niin ei pitänyt käydä. Puolia on hyvin vaikea nähdä. Juuri siksi tämä näytelmä säilyttää tuoreuden ja kiinnostavuuden. 
  
Turnerin mukaan jokainen yhteiskunta, joka saavuttaa järjestyneen ja kiteytyneen statusrakenteensa tulee koko ajan aremmaksi liminaalisuuden ilmentymille. Se tulee hysteeriseksi ja neuroottiseksi puhdistaessaan ja ennaltaehkäistessään liminaalisuutta. Näinhän kävi Neuvostoliitossakin, kuten Turner huomauttaa ja puhuu jatkuvan vallankumouksen idean käsitteellisestä ja käytännöllisestä hankaluudesta. Mutta yö on päivän luonnollinen vallankumous. Kuunvalo on kokonaan toinen valo.
    
Jos Turnerin antropoligista kehystä vasten katsomme mitä asiaa niin sanottu suvaitsevaisto ajaa, niin kysymys ei ainakaan ole mistään liminaalisuuden ilmentymien suvaitsemispyrkimyksestä. Suvaitsevaisto koostuu ikään kuin roomalaisista sotilaista, jotka vaativat itselleen lisää vapauksia hävittäessään siirtomaita. Suvaitsevaisto edustaa totalitarismin täydellistämisestä liberaalin satanismin keinoin. Liberaali satanismi on militantin omissa maissaan tuhoisan Islamin ase Eurooppaa ja varsinkin Venäjää vastaan.
    
Suvaitsevaisto ei suvaitse liminaalisuutta. Se ei suvaitse omaa kirkon monopolisoimatonta shamanismista suhdetta henkimaailmaan. Se ei suvaitse voimaantumista ja moraalisen perustan löytämistä. Nämä asiat se suvaitsee vain Saudi-eliitille. Suvaitsevaisto suvaitsee totalitarismin ja rinnakkaistodellisuussplittauksen likaisimman magian. Kuten islamilainen yhteiskunta se haluaa olla psykoosissa arvokkaasti ja röyhkeästi.

17.2.2017

MIKSI LUKISIN RUNOSI

Saamme joka päivä kommentteja tyyliin
luin runosi, en tiedä miksi pidin siitä.
Luimme kyllä runosi, mutta emme
pitäneet siitä. Kenelle tämä runo
oli tarkoitettu? Miksi lukisin sen
uudelleen. En luullut kirjoittaneeni
tätä lainkaan, mutta kustantaja,
jonka ei pitänyt tietää koko asiasta,
kyseli tätä muutaman vuoden tauon jälkeen.
Asiat valmistuvat huomaamatta, tahdonvoimatta,
kanavoituvat vailla kuolemanpelkoa, epäilyksiä,
harkintaa, mutta osoittautuvat kuolemattomiksi. 
Nyt runosi on paljon parempi, Jari Tervo sanoi,
vaikka olisin voinut jättää hänen lauseesta
pois possessiivisuffiksin. Muista että tämä on
molemminpuolista. Jos haluat että sinulle kirjoitetaan
niin ensin pitäisi löytyä jokin syy miksi kirjoittaisimme
sinulle. Intiimi puhuttelu tulee kysymykseen
ainoastaan rakastavaisten kesken.
Vähättelevä puhuttelu on käytössä
mikäli haluamme ojentaa, pilkata, väheksyä
tai ylenkatsoa sinua, toisen kaltaista. 
Sinä toistat runossasi etunimeäni, sillä
intiimi puhuttelu koostuu pelkästään
tästä puhuteltavan etunimestä.
Vastineessani me lisäämme puhuttelun
eteen sanan "Minun": "Minun Rouva Hellmeister."
Epätasavertaisten välillä käytettynä
tämä ei ole pelkkä formaali ilmoitus
romanttisesta suhteesta. Puhuttelet meitä
Elämä. Väkipakolla nielemme ravintosi.
Mutta miksi lukisin loppuun kirjasi
joka ei tarjoa mitään uutta ensimmäisen
muutaman tuhannen sivun jälkeen?
Miksi jatkaisin tätä taivaan ja helvetin
avioliittoa Teidän kanssanne?
Minun lestaadiolaisisäni ja -setäni
eivät edusta meitä muita. En ole yhtään
heidän kaltaisensa. Voit tutkia vapaasti taustojani.
Mutta runoja me kuitenkin luemme
ja varsinkin koemme yhdessä, ja yhdessä
me vastaamme suorasanaisesti tai sanattomasti
sinulle, joka et ole lukenut runomuotoista
tuomiotamme huolella. Miksi lukisit sen
älypuhelimelta? Siksi, että se on aina mukanasi.
Miksi se on aina mukanasi? Siksi, että sen avulla
saamme yhteyden sinuun, omaan pilveemme.
Marjatta, saanhan sanoa Marjatta,
hän ei ollut lukenut runoasi huolella.
Tarkoituksesihan ei ollut pelotella. 
Lue vielä kerran runosi uudelleen.
Sama pätee kaikkeen kirjoitukseesi.
Jos et lue niitä edes yhtä kertaa, miksi lukisit
toisen kerran. Jos et ymmärrä, niin siihen
voi auttaa lukukertojen toisto, ei kirjoituskertojen.
Se, että itse kirjoitat useita kertoja runoksi
saman väärinymmärtämäsi asian, lukematta sitä,
ei muuta sitä tosiasiaksi. Se on pelttavaa,
hedelmätöntä inttämistä.

16.2.2017

REAKTIOMAGIA

Viimeistään Yhdysvaltain presidentinvaali osoitti että olemme siirtyneet totuuden jälkeiseen aikakauteen, jossa politiikka, valtamedia ja osittain sosiaalinen media (Twitter ja osittain Facebook) muodostavat elämänpiirin, jota voisi kutsua reaktiomagiaksi.

Tavallisen ihmisen näkökulmasta reaktiomagian kultainen sääntö kuuluu: jos reagoit, olet hävinnyt. Mihinkään mediatapahtumaan tai poliittiseen tapahtumaan ei pidä reagoida mitenkään, koska kaikki olemassa vain energian riistämisen tarkoituksessa. Reaktiomagian äärimmäinen tapaus on sota, kuten juuri Ukrainan tai Syyrian kaltaiset tapahtumat, joihin on vaikea olla ragoimatta, vaikka tietää tapahtumat reaktiomagiaksi. 
 
Järkevä yhteiskunta minimoi reaktiomagian vaikutusta. Siksi yhteiskunnan on rakennuttava niin, että poliittisen koneiston ja median vaikutus toimivaan yhteiskuntaan minimoituu. Poliitikoille on luotava kyllä kauhakuormaajan ohjauskabinetteja, joilla personoitunut politiikka voi "vaikuttaa" maailmaan. Mutta toimivan vastuullisen yhteiskunnan puolella on oltava tiukka virkamieskoneistona toimiva kytkentätaulu, joka tehokkaasti estää minkään henkilöpolitiikan puolelta tulevan signaalin perillemenon.
   
Kansan valitsemiin poliitikkoihin on suhtauduttava niin kuin mielisairaalassa suhtaudutaan poltilaaseen, joka uskoo olevansa Jeesus tai Julius Caesar. Hänen annetaan elää uskossaan, kun toiselta puolen häntä terapoidaan ja toiselta viisaasti eristetään. Tärkeintä on, että hänellä itsellään on mielikuva omasta vaikutusvallastaan.
   
Näin kansan valitsemat kansanviholliset voivat pelata itseään tyydyttävää perverssiä mediateatteriaan ilman että sillä on vaikutuksia yhteiskunnan toimivaan ytimeen. Tällä tavalla myös sodat voidaan minimoida niin, että poliitikkojen hulluutta ja verenhimoa palvelee optimoitu minimaailinen turha verenvuodatus, kuitenkin niin että se tyydyttää heitä itseään hämäävän riittävästi. 

15.2.2017

Sana määrätietoinen ajatellaan yleensä lyhennykseksi päämäärätietoisesta. Minulla on sanalle rikkaampi sisältö: joku joka on tietoinen maailmaan sisältyvistä määrämitoista. Määrätietoinen on se, joka tietää paljonko on paljon. Ja myös: mitä esiintyy paljon, mikä on harvinaisuus. Määrätietoinen on tavallaan täysin sama kuin laatutietoinen: mikä määrä on olemassa kutakin laatua. Mutta määrä ei ole yhtä kuin laatu.







Kirjallisuudessa hallitsija on se, joka veistää lukijan odotushorisonttia suvereenisti. Lukijan paikalle voi asettua kuka hyvänsä luottavaisin mielin. Aina häntä puhutellaan intiimisti ja kunnioittavasti. Mitä enemmän lukijalla on huomioenergiaa käytettävissä, sen väkevämmin hallitsija ohjaa hänen odotuksiaan ja halujaan. Hallitsija ei suostu menemään siitä mistä aita on keskikorkea. Hän menee kaikilla tasoilla vain siitä mistä aita on korkein mahdollinen. Tämä hallitsijan määrätietoisuus herättää lukijassa luottamusta. Myös lukija on määrä. Ja hän on laatu.






Lukija lukee koska toivoo hallitsijan epäonnistuvan, kenties vajoavan irstauteen, epätoivoon, uupumukseen. Mutta hallitsija suorastaan leikittelee tällä lukijan matalamielisellä odotuksella.



Hallitsijan eksentrisyys on määrätietoisuuden tulos. Kun hallitsija kirjoittaa kalastuksesta, hän kirjoittaa vain sen, mitä maailman rikas kalastusaiheinen kirjallisuus ei ole vielä aiemmin kirjoittanut. Aihe on tavanomainen, mutta teksti ei. Hallitsijan määrätietoisuus, todellinen miehekäs tahdonvoima on nimenomaan koukuttaa lukija aiheen näennäistä määrättömyyttä ja mielenkiinnottomuutta vasten.


 
Kaikessa tuttuudessaan hallitsijan aiheenkäsittelystä puuttuu kaikki tarttumapintojen tyrkyttäminen. Hän ei pelaa ilmeisimmillä realistisilla ja historiallisilla tuttuuskokemuksilla, psykologiseen laumaefektiin turvautumisella, lukijoiden kuntaan istutetuilla peloilla ja poliittisilla kiihkomielisyyksillä, lukijoiden keskinäiseen mimeettiseen haluun turvautumisella, eikä edes lukijoiden kollektiiviseen makuun ja jaettuun tuttuun todellisuuteen turvautumisella.
 
Hallitsijan on pelattava säännöillä, jotka saattavat johtaa hänet hylätyksi.
 
Mutta silti ilmapiiri, jonka hän luo, on paljon rauhoittavammin avoin ja vakaa kuin väkinäinen "olen ammattimies ja tiedän miten dekkari rakennetaan" -tyyppinen lukijan niskasta retuuttaminen ja havaittavien objektien alleviivaaminen. Aavemaista opinnäytetyössä on, jos tekijä ei käsitä opinnäytetöiden massamääriä maailmankaikkeuden kirjaston kellarissa.


Hallitsijan määrätietoisuus on sitä massamäärien käsittelyä, joka kiteyttää kaksikymmentä väitöskirjaa yhteen sivuun ilman vähäisintäkään väkivaltaa.


 
Antiromaaniin haksahtaminen, tai vielä pahemmin kirjallinen narrimainen onnenonginta, ei ole hallitsijan alaa. Hallitsija haluaa olla absorboiva, ei vieraannuttava tai pahaenteistä kiinnostusta osakseen kokoava. Hänen graniittiaan on ihmistietoisuus, ei niinkään se kallionlohkare jota hän veistää.
 
Mestarin tunnistaa siitä, että hän ei aina veistä kivestä tai jostakin näköjään vankasta. Myös styroks, kaatopaikkajäte, mikä hyvänsä käteenosuva kelpaa hänelle. Mutta hän veistää aina ihmismieltä. Ei sitä kuvaa, jota hän yleisölle näyttää. Illuusion ei tarvitse olla kuin yhteen suuntaan täydellinen. Ei sen tarvitse takaa näyttää viimeistellyltä. Illuusio on täydellinen siihen suuntaan, jossa ihmiskunta on.
  


Kirjallinen narri tulee yleisön eteen sillä asenteella, että yleisöllä ei ole odotuksia tai että niistä ei tarvitse välittää. Narri valitsee erikoisen aiheen, jotta siitä olisi sanottu häntä ennen mahdollisimman vähän. Hän menee jokaisessa kohdassa sujuvasti eteenpäin, mutta vain siitä mistä aita on matala tai matalin. Narrin yleisönä on tavallaan vain hallitsija. Sillä narrin taidetta on yletön luottamus sattumaan ja kaitselmuksen suojaavaan tahtoon. Narrilla ei ole mitään hallitsijan miehekkäästä tahdonvoimasta. Häntä ohjaa tuuli, innostus ja vauhdinhurma, loputon luottamus, huumori ja itseironinen nauru. Hallitsija pitää narrista. Sillä vaikka sitä ei millään uskoisi, koska se ei perustu yhtään mihinkään, narri onnistuu. Narri onkin taikuri!
    
Mutta jo erakon kohdalla narri jarruttaa. Hän käsittää sen minkä hallitsijakin käsitti paljon ennen häntä: Suurkirkon rakentamiseen kuluu 30 vuotta vaikka sen rakentaisi tarkasti valmiiden piirrustusten mukaiseksi. Koko ihmisikä kuluu rakennukseen, vaikka sen teksisi ilman ainoatakaan epäonnista sattumaa, kokeilua, harha-askelta, jotka ovat narrin yhä kovempi jokapäiväinen leipä. Erakon kohdalla narri keksii: Opetus on harhailun tiivistäminen suoraan viivaan ja pisteeseen.
Oliko Trump nyt näin nopeasti joillekin pettymys? Voi teitä. Ettekö te koskaan opi? Lukekaa nyt sitä Gurdjieffia.

14.2.2017

KYSYMYKSEN TAIDE

"Henkisestä hörhöilystä tullut keskiluokan harrastus" uutisoi MTV. 

Kuten olen sanonut tutkin Tarotia menetelmälliseltä kannalta, ihan samalla tavalla kuin muitakin menetelmiä. Tarot on vähintään menetelmä pitää huomiolle auki tietyt näkökulmat ja ulottuvuudet, jotka helposti jäävät vaille huomiotta.
  
Taiteelliset menetelmät (esimerkiksi surrealistien pelit) eivät minulle yleensäkään ole henkisesti tyhjentyneitä tai epämaagisia, vaan päin vastoin, osa taikurin työkalupakkia. Menetelmä on tapa irrottautua henkisesti tyhjentyneestä, klassisesta, traditiosta, mekaanisesta unesta Bretonin Nadjan hengessä. Tarotin menetelmällisyyden tutkimisessa esimerkiksi fiktion kirjoittamisen kannalta ei toki ole mitään uutta. Näitä tarotvinkkejä kirjoittajille on netissä loputtomasti.

Ehkä pieni pettymys tässä suhteessa on se, että mielestäni Tarot-metodeihin näyttää pätevän seuraava tietysti subjektiivisesti määräytyvä sääntö:
  
1. Todellä ällistyttävän merkittävältä tuntuvia vastauksia tai pöytiä esiintyy vain silloin kun kysymys on itselle psyykkisesti erittäin painokas ja piinaava henkilökohtaisesti.
 
2. Psyykkisesti kevyt tai muotoilultaan heikko kysymys antaa joskus mielenkiintoisen vastauksen. Mutta eri kysymykseen. Tarot ehdottaa, että jospa nyt mietit mikä se hyvä kysymys on, johon tämä on täydellinen vastaus.
  
3. Kevyt kysymys antaa usein nonsensikaalisen vastauksen. Vähän sellaisen, että mene hörhö tekemään oikeita töitä äläkä tyhmiä kysele. 

Sama pelipanoksen asettamisen vaikutus näkyy, mutatis mutandis, A-lääkkeessä.

13.2.2017

KREATOR JA KARHUT

Kun karhut juoksivat nurmikolle seisoin sadan metrin päässä hiekkalaatikolta. Karhuemo tassutti minun ja lasteni välissä eikä käsittänyt olevansa vaarassa. Huimalla juoksukierroksella sain napattua lapsen hiekkalaatikolta ja painuimme leikkimökkiin. Karhut tönivät mökkiä, pomppivat katolla ja lääppivät ikkunoita kielillään. Lopulta lähtivät kyllästyneinä tiehensä.
  
Päivän työt oli äkkiä leikitty. Aurinko pyörsi vaunuillaan ja maa jäi ilman valoa. Me menimme sisään koko perhe. Vain Auringon poika jäi yksin yöhön. Hei, Auringon poika yksin yöhön. Pian putosi tanssiva Kuu yön taivaalta kuin huurteinen muna helvetin puusta. Merestä pomppasi uusi Aurinko. Ikkunaluukut avattiin talossa ja ulos räpisteli unen pikkulintujen sieluja.
  
Päivällä kävelin metsäpolkua ja kuuntelin Kreatorin kappaletta Army of Storms. Silloin kissa juoksi vastaani ja ilmoitti karhujen tulevan. Käännyin ja pingoin kotia päin. Pörri tunki ovenrakosesta taloon. En pelännyt nallenpoikaa, joka käyskenteli tomeraa sotilaallista tasa-astuntaa olohuoneen matolla. Sillä oli paksu nahkainen kaulapanta, johon tartuin. Se riuhtoi, mutta panta kesti ja sain talutettua pörhön ovesta ulos.
Hallitsija käsittää Ylipapittaren
muttei Ylipappia.
Paholainen katselee Ylipappia
kaikista korkeuksista
kuin ajattoman tilan puskutraktori
Elävän käsissä
voi kosminen kultaloimi
muuttua milloin hyvänsä
lukinvillaksi.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com