Käymälä

26.4.2017

POST-IRONIA

SL: Moi Päivi. Nähtiin tänään junassa, kun kondyktööri poisti mut teidän Extra-luokasta (mulla oli vain tavallinen lippu). Sä hymyilit oikeuden toteutumista. Mä sanoin konnarille, että sen virkaintoinen säntillisyys ei nyt yhtään edistä tämän maan kilpailukykyä. Olihan siellä junassa muuallakin tilaa, mut oli kiva istua vähän aikaa teidän kanssa Extrassa ja tuntea olevansa yhtä koko universumin kanssa.
    
Päivi Räsänen: Tais tulla kommenttisi väärään osoitteeseen. Joku vaihtoi mun nimen Päiviksi. Lasken päiviä että fb sallii itseksi tulemisen.
 
SL: Mielenkiintoinen post-ironinen vastaus ironiseen heittooni. Ikään kuin voisin minä hetkenä hyvänsä ajautua niin pihalle, että kirjoittelisin ilman ironiaa tollasta. Tai vielä sekoilevammin luulisin profiiliasi Päivin profiiliksi. Tahallista ja tahatonta post-ironista aktia tulee nykyään aikaisempaa enemmän silmille. Siksi hymiöt ja muut pidetään neuroottisesti alleviivaamassa puheiden sävyjä. Psyykkinen diagnoosiliipaisin on herkässä tässä koneistossa. Kertoo paljon myös siitä mitä täällä on meneillään ja missä kantimissa jaollisen tolkun noin yleensä voi uskoa (uskotaan?) olevan. Tällaista yhteiskuntatilaa (tai yhteiskunnattomuustilaa), jossa ironia on käytännössä käymässä mahdottomaksi, voi tietysti performoida, post-ironian keinoin.
 
Päivi Räsänen: Kato ironia katoo kuin posti Herttoniemen terminaaliin.
  
SL: Näköjään. Lainaan Wikipediaa: "in postmodern irony something is meant to be cynically mocked and not taken seriously, and in new sincerity something is meant to be taken seriously or "unironically"; post-irony combines these two elements by either (i) having something absurd taken seriously or (ii) be unclear as to whether something is meant to be ironic."

HOMO CV

Kysymys kulttuurin uusiutumisesta koskee aina narsismia ja illuusioita. Ovatko ne rakenteet vahvistuneet kokemuksessa ja vastuullisessa työssä, jotka myöhemmin muuttuvat kantaviksi. Vai onko olemattomuudesta, tuuleen lentävästä naurusta, soviteltu manttelinperijää.
    
Siksi aikakauden kulttuurielämä on kuin neuvostoliittolainen joulukuusi: kävelevä ansioluettelo. 
   
Jonimatti sanallistaa sitä, miltä tämä kaikesta myötätunnosta, vastakaiusta, palautteesta, mielestä, ymmärryksestä ja innostuksesta tyhjennetty aikakausi tuntuu runoilijan näkökulmasta.

"Miten erottaa paholaisen ja Jumalan yhteydenotot, siitä kertoo mestari Eckhart. Jumalan lähestyminen ei jätä ihmistä epävarmuuteen, epäilykseen tai hämmennykseen. On varmaa, mitä tapahtui. Paholaisen yhteydenotto ei tuo rauhaa vaan epätietoisuutta ja ahdistusta. Molemmissa kokemusmaailman rajat näyttäytyvät epätosina. Eckhartin mukaan Jumala voi lähestyä myös purkamalla (sallimalla paholaisen purkaa, kertoo Jobin kirja) kaiken, mihin ihminen luottaa. On vaikea tunnistaa menetyksen lahjaa. Ei sen tarvitse olla helppoa. "
  
Jano-lehden "Miksi teen ilmaista työtä"-juttusarja runoustyöläisistä on sinänsä todella hassu. Vastaajina on mukana sekä ilmaiseksi työtä tehneitä että tuhdeilla apurahoilla vuosikymmeniä lekotelleita ikätovereita, jotka siis myös kertovat siitä miksi tekevät työtä "ilmaiseksi" (tai no, jos ei ihan ilmaiseksi niin ainakin parhaiten palkattuihin toimitusjohtajiin nähden heikolla palkalla). Jos ajatellaan, että runous tai kirjailijuus olisi jokin yhtenäinen kenttä, niin sen hajoittaminen ja hallitseminenhan tehdään juuri näin: luodaan keinotekoinen ja äärimmäinen rakenteellinen ero, jonka hyötyjä osapuoli hyväksyy silkkaa sokeaa narsismiaa ja häviäjäosapuoli silkkaa sokeaa hengellisyyttään.
 
Toisaalta Jonimatti ajattelee, että "Kirjailijan ammattitaitoon kuuluu välinpitämättömyys sosiaalisista edellytyksistä, yleisöstä, toimeentulosta, huomiosta, ymmärtäjistä." En tiedä kirjailijoista, mutta minulla nämä "taidot" ainakin on oltava. Eddan Jumalrunoussa on paljon lisää kiusallisia ja masentaviakin asioita, jotka tuntuvat liittyvän vanhastaan sellaisiin asioihin kuin runoilijuus, tietäjyys, shamanismi. 
    
(Teen tässä nyt poikkeuksen kommentoidessani taas -- sentään pitkän tauon jälkeen, ja toivottavasti vielä pidempää taukoa edeltäen -- näitä asioita, joissa olen liian ulkopuolinen tietämään mitään. En voi tietää mitään teatterin lämpiön touhusta, kun koko minulle näkyvän teatterin hämäysliikkeiden hienostuneisuus on olemassa itseäni varten. Ketäpä muuta täällä tarvitsisi jatkuvasti hämätä.

25.4.2017

Myin teoksen Saatchin kautta. Aika hitaasti kauppa käy. Toisestakin teoksesta on tarjous voimassa, muttei vaikuta hyväksyttävältä.
Sisko saa täsmälleen samanlaisia raivokohtauksia kuin minä, mutta peilikuvamaisesti vastakkaisista asioista. Sisko on sisäisesti identtinen kanssani, mutta vastaa elämän tuomiin haasteisiin ja ongelmiin peilikuvamaisesti nurinkäännetyillä metodeilla.
Tämän päivän osalta planeetat näyttävät tältä. 8.4 (maa Jupiterin ja Auringon akselilla) on alkanut erityinen 16.6 asti kestävä (maa Saturnuksen ja Auringon akselilla) psyykkisesti aktiivinen jakso. Itselläni tämä ilmenee kirkkaina unina, hämärtyneenä todellisuudentunteena ja voimakkaina psyykkisinä kuvina.


hallitse selittämättömällä

selittämätöntä

älä myönnä, jätä auki

selitystä vaille, älä

tuomitse mitään mikä on

tahallaan auki jätetty

vessanpöntön sisäkanteen

maalattu järjetön kauneus

zombi, kissa tai yksisarvinen

jotka sulautuvat tai sortuvat

hallitsemattomaan

altistavat geenit
   
ovat selitysten selitys


ITSENÄISYYS VAI ZOMBITEHDAS

 Suomen itsenäisyyden osalta on tänä vuonna tärkeä aihe jokaisen henkilökohtaisesti miettiä sitä, että minkä kautta itsenäisyyttä pitäisi juhlia, jos ei suostu juhlimaan sitä sotien kautta.

Tarkemmin ajatellen juhlimiseen on vain yksi aihe. Itsenäisyyden takia meillä on suvereeneja päättäviä elimiä omassa maassa, jotka voivat ottaa yksilöllisesti huomioon tämän maan ihmisten tarpeita ja päättää asioista toisin kuin esimerkiksi EU:n keskushallinnossa päätetään. Vain tällaista kansallista toisinajattelua joka nojaa itsenäiseen valtioon, on syytä juhlia, jos se todella on tuottanut vahventunutta olemista ja kulttuuria paikallisesti täällä.

Toisaalta riittää vilkaista suomalaista maaseutua, että käsittää asian olevan jotenkin aivan päälaellaan. Myöhempi aika hyvin lyhyestä itsenäisyyden ajastamme ei ole tuottanut vahventunutta agrikulttuuria vaan lähinnä zombiuttanut maaseudun. Tämä on objektiivisesti nähtävissä. Tähän on myös olemassa täysin analysoitavissa olevat syyt.

On turha painottaa sitä, miten heikosti itsenäinen valtiollinen asennoituminen on tässä reaktiivisen alistumisen maassa omaksuttu. Siinä ei välttämättä ole niinkään juhlimisen aihetta.

Toinen asia on se, mihin suomalaisten itsenäisestä tahdosta riippumattomaan suuntaan Euroopan ja maailman asiat kehittyvät. Esimerkiksi Suomelle tuhoisa Venäjän kauppasaarto on suomesta riippumaton asia, jonka vastustamiseen itsenäisyyttä ei ole käytetty, vaikka sen vastustaminen on kansallinen etu. Krimin kysymyksen tekeminen kansainvälisesti niin suureksi kynnyskysymykseksi kuin se on tehty (täysin vastoin Krismin asukkaiden valtaenemmistön mielipidettä) ei ole Suomen intressien mukaista. Suomen aluetta ei mitenkään voi rinnastaa Krimin alueeseen historiallisesti tai missään muussa merkityksessä. Tällainen rinnastus on täysin vainoharhainen ja tietämätön.

Voidaan kysyä onko Suomella mahdollisuuksia olla aidosti suvereeni valtio nykyisessä geopoliittisessa maailmantilanteessa ja lähitulevaisuudessa.

Todellisuudentajuinen vastaus voi olla muuta kuin ehdoton kyllä.

Ylipäätään se, että toistensa psykologian liian hyvin tuntevat suomalaiset johtavat poliittisista asemista toisiaan, on hankalaa itsenäisyyden positiivisen ulottuvuuden saavuttamisen kannalta. Suomalainenhan haluaa vain kiusata toista suomalaista. Se on helpointa tehdä omaa itsenäisyyttä poisluovuttamalla.

Mitkä ovat suvereeniyden ehdot? Valtiollinen itsenäisyys ei ole ajateltavissa ihmisen mittakaavasta ja ihmisen psykologiasta käsin.

Tärkeintä on tunnustaa tosiasiat. Pahinta on pitää asioita jonakin mitä ne eivät ole.
Varmasti säästä johtuen näin valoisaa uunta juhannusjuhlista Riihimäellä. Paikalla paljon vanhoja tuttuja. Onko tuntumaa kysymykseen, että tarvitseeko unessa toteutettuja kännisekoiluja ja -puheita hävetä? Huomasin, että jotkut paheksuivat jo paikan päällä. Mitähän tämä sitten tarkoittaa ennustiedon kannalta että unessa menee överiksi, vaikka hauskalla tavalla toisaalta. Hauskaa oli, siitä tulkintaa en usko kenenkään voivan horjuttaa.

24.4.2017

Frankinsensi on sakraalinen löylyvesihajuste.

23.4.2017

SINNIKKYYS

Jumalat ne vain irstailevat toisten kanssa ja pettävät minua minkä ehtivät. En ole jumalille mieleen, se on varma. Mutta odottakaas, vielä pettäjä hölmistyy ja ryhtyy uskolliseksi.

WHAT IFS

SoundCloudissa kuluneen vuorokauden aikana on eniten kappaleitani soitettu paikoissa: Mountain View Kanada, Giza Egypti, Tampere Suomi.
    
**
 
Entäpä jos kuuntelijoiden huomioenergia luo digitaaliselle teokselle auran, joka kuuluu teoksen myöhemmissä kuunteluissa. Kun teoksella on ollut laadukas yleisö, se muuttaa teosta oman erottelukykynsä mukaiseksi. Kun yleisö kuulee mitä haluaa, se alkaa myös kuulua teoksessa. Riittää että säveltäjä on luonut aluksi selkärankaa, johon aktiivinen huomioenergia voi kiinnittyä. Äänitemusiikki, studioperäinen musiikki, digitaalinen musiikki ei ole suinkaan toistonsa kautta kuollutta tautologista musiikkia, vaan kenties elävintä kaikista. Sävellys muuttuu jokaisella kuuntelukerralla, kun maailman viivat sitä kaivertavat. Kaikki teoskopiot muuttuvat samalla tavalla. Bitit ovat sukua kipinöille.
 
**
 
Tällainen ajatusleikki kausaalisuuden käsitteellä on nykyisin aika suosittua. Siihen ei kannata antautua kovin pitkälle holtittomasti. James Randi joka vastustaa Uri Gelleriä "periaatteen vuoksi" on ihan ymmärrettävä hahmo.

22.4.2017

EN OLE VIINIHARRASTAJA MUTTA

Juomme yleensä halpisviinejä Patoa tai Santiagoa, koska alle 30 euron hintaluokassa todella havaittavasti paremman viinin löytäminen on tiedoillamme miltei mahdotonta. Näillä viineillä ei kuitenkaan kohoteta illallishetken tunnelmaa. Lähinnä ne menevät, silloin tällöin harvoin, viinistä, esimerkiksi elokuvaa katsellessa.
  
Aniharvoin käy niin, että satunnainen pistokoe tuntemattomaan tuotteeseen tuottaa tulosta. Tälläkin kertaa Alkon oma suositus Vina Lanciano Rioja 2011 (25 €) on vähemmän miellyttävä kuin 7€ perusviinimme. Näin on 99% tapauksista. Jopa 50€ hintaluokassa on viinejä, jotka eivät ylitä missään ominaisuudessa tai käyttötarkoituksessa 7 euron Santiagoa. Pääsääntöisesti koko viinibisnes on suurta huijausta.
 
Onneksi ei kokonaan. Nyt satunnaisesti valitsemani Terrazas Malbec 2014 (25€) on jopa hintalaatusuhteeltaan erinomainen. Siis ei mikään todella ihmeellinen, mutta hintaansa ja nykyiseen yleiseen tasoon nähden erinomaisen nautittava. Täyteläinen viini ei anemisoi illallishetkeä vaan luo tunnelmaa. Malbec yleensä nykyään on enemmän makuuni kuin moni muu.
   
Huomaan tätä kirjoittaessani, miksi tällaisia suosituksia ei näe: tunnen jo katkeran piston siitä, että kyseistä hyvää viiniä ei tule olemaan kovin kauan tarjolla. Tavanomainen ihminen tietysti vain hiljaa kurnien nauttii nahkassaan ja havaitsee ilolla silmittömän typeryyden ja puutteen tapahtumista oman ihoalueella rajatun lihatelttansa ulkopuolella. Tyhmentämällä toisia vakan alle kätketty kynttilä ja muu hyvä saadaan riittämään.
Rene Descartes on ehkä koko maailmanhistorian väärinymmäretyin filosofi.

Siteeraan tähän Descartesin tuotannon kuuluisimmat rivit (joiden suomennosta en voi nyt tarkistaa):

"on vihdoin todettava, että tämä lausuma "Minä olen, minä olen olemassa" on välttämätön tosi aina kun minä sen mielessäni esitän tai mielessäni ajattelen." Toinen mietiskely

Mielessä esittäminen ja mielessä ajattelu, vaikka ehkä voivat todistaa olemassaolosta, ovat minusta kuitenkin kaksi eri asiaa. Asioita voi toistaa mielessä kyllä. Jos asia on joskus jossakin ajateltu, sen jälkikäteisen mielessä käsittelyt ovat esittämistä, eivät enää ajattelua. Ajattelua on vain idean ensikertainen kosketus koko ihmiskunnan tai koko universumin osalta. Kaikki muu on vastaanottamista ja esittämistä.
  
Voisinpa melkein väittää, ettei ihmisellä ole lainkaan varsinaista ajattelukykyä (muuna kuin oman olemassaolonsa aina uuden muodon ajatteluna) vaan ainoastaan suurempi tai pienempi kyky vastaanottaa. Siksi ihminen ei voi ajatella oman olemassaolonsa ulkoisia asioita niin halutessaan. Hänen täytyy odottaa hetkeä, jolloin jokin ajateltu hänelle annetaan mielessä esitettäväksi.
  
On ehkä olemassa olentoja, joilla on ajattelukyky. Mutta en kutsuisi sellaisia ihmisiksi. Kuten sanottu, ihmiset voivat kommunikoidan sellaisten kanssa monin tavoin. 


Tajusin eilen, että Black Sabbathin "pahuus" on siinä, mitä he sanovat tehneensä, ei siinä mitä he todella ovat tehneet. Jos esimerkiksi heidän huumeidenkäyttönsä olisi ollut sellaista kuin kerrotaan, he eivät olisi enää elossa. Sen sijaan sitä Tony Iommin lausuntoa, että "Ozzyn kanssa ei ole aikaa", ja "kukaan joka ei pääse ajan ulkopuolelle ei voi laulaa Black Sabbathia", kannattaa ottaa vakammin.

21.4.2017

RAOUL BJÖRKENHEIM TRIAD

Tunnelmia eiliseltä levynjulkkarikeikalta Juttutuvasta. Energinen ja sähköistävä freetranssi kesti noin kuuden alkubiisin ajan. Bändin presenssi oli vahva. Etenkin basisti Rauhalan jämerä läsnäolo: psykobillymäiseen kumiukkoiluun yhdistyi ripaus lyyrisyyttä.
  
Alla videolla kappale Katharsis, joka minun mielestäni oli keikan huippuhetki. Ainakin Blunt Stunt (itsetietoinen tyhmä temppu tai sokea stuntti) kappaleen jälkeen ensimmäisen setin vedot olivat jälkivärähtelyä.
  
Bändi soitti toisenkin setin, jonka ajaksi tilan katto laskettiin aivan alas (käyttääkseni kielikuvaa). Henkisyyttä tavoittelevaan skeneen täytyy jollakin tapaa liittyä kysymys siitä miten tämän kansan suurta enemmistöä hallitaan sen henkisyyden tukahduttamisella ja väärinohjaamisella. Liian luovat, vapauttavat, transsendentit aktit eivät ole sallittuja töllistelyn ja hitaiden vasteiden Suomessa.
 
Björkenheim itse perusteli rajoja kokeilevaa ja rikkovaakin albumia Donald Trumpin valinnalla: taiteen täytyy hetkittäin tarvoittaa transsendentti: aito vapautuminen pelkän taikatemppuilun ja psyykesidonnan sijaan. Yksinapaisessa maailmassa oleminen ei ole periferioiden taiteelle sallittua.

Björkenheim itse tietenkin edustaa Berkleen (Boston) ja Hollywoodin (äitinsä) kasvattina ydintä ja korkeampaa ihmisyyttä, jota ei sido periferian matalan majan säännöt. Hän osaa ja saa tehdä julkisesti asioita, jotka eivät ole kaikille sallittuja: siis koskea perimmäistä ja ilmaista hallitsijan arkkityyppistä psykedeelistä tietoa olemassaolosta.
      
Minä en sanonut sitä, että tässä olisi kysymys mustasta rituaalimagiasta. Taitavaa on tietoinen kömpelyyskin. Freen tavoittelun jäljittely on taiteenlaji sinänsä, siinä missä maailman viivojen näkyväksi saattaminen. Konsertti joka performoi kolikon kummankin puolen tarjoaa vähintään haasteen ellei varasta sielua.
  
Sen verran innoissani olin alkupähinöistä, että ostin albumin. Olen kuunnellut sen nyt kolme kertaa läpi ja kyllä, taidan tykätä tästä, ekspressiivisprimitiivisestä psykedelisyydestä.

Laajempia filosofisia kysymyksiä, joita Björkenheimin ura herättelee on kysymys musiikin olemisesta. Eurooppalaisen freejazzin perinne perustuu kielioppiin joka on luotu noin 50 vuoden aikana. Toiminnan jatkuvuus perustuu uusiin tekijöihin, jotka on saatava riman yli. Toiminnan jatkuvuus perustuu myös siihen, että kentän ulottuvuudet tarjoavat uusiutumista ja uusia mahdollisuuksia. Mitä oikeastaan on viettää vaikkapa 60 vuotta elämästään tällaisen musiikin äärellä? Sitä voimme kysyä ainakin eurooppalaisen freen vanhimmilta pioneereiltä kuten pian 80 vuotta täyttävältä Alexander von Schlippenbachilta. Hyvinhän se näyttää onnistuvan, joiltain. Schlippenbach tekee tällä hetkellä elämänsä vahvinta kautta. Kun täysin vapaan improvisaation ammattilainen astuu lavalle, hänellä on edessään yleisö ja yleisöllä jokin odotushorisontti (voiko sitä ohjata tai ennustaa). Kun klassisen taiteen muusikko nousee lavalle, hän menee sinne valmista muotoa uusintamaan, siis sen kanssa. Tässä sivutaan ehkä kysymystä temaattisuudesta. Teemojahan freessäkin voi olla valmiiksikirjoitettuna mutta muoto yksityiskohtaisella tasolla täytyy antaa uutena. Jos konsertti ei suju, klassikko kenties toivoo, että kukaan ei kuunnellut, siis huomannut. Mutta samassa tilanteessa freemuusikko ei tavallaan ole edes olemassa, ellei joku häntä kuulemalla tee olevaksi ja auta (jälleen)löydetyn muodon äärelle. Tässä kohtaa hakematta tulee mieleen muinoisen Raahen rantajazzin Cecil Taylor konsertti, jonka eturiviin äänekkäästi kuorsaamaan olivat pyhiinvaeltaneet pohjoisen seutukuntamme lujatahtoisimmat antikuuntelijat. 
 
 
 
  

MAADOITTAVA KYLÄ

"yksi ilta tällä kyseisellä discoklubilla vastaa 15 vuotta psykoanalyysiä tai kolmea kuukautta Amazonilla ayahuoscaretriitissä."

Jossain raamatun versiossa ehkä sanottiin:


älä eristä itseäsi.


Älä rakentele patoja, kolmansia maailmoita.


Sinä, vedenpaisumuksen arkkitehti.

SUURI PETTÄJÄ

Tässä maailmassa voittaa se, mikä tänne jää ja häviää se, mikä täältä siirtyy toisiin maailmoihin.


Itse maailma ei siinä välttämättä voita tai häviä.
 
Ovat valkoiset tiikerit kadonneet. Ja kun tiikerit on täältä tapettu sukupuuttoon, ne ovat siirtäneet meidät universuminsa marginaaliin. Tiikerit jatkavat tappajiaan valoisammassa maailmassa liittolaisineen.
 
Ymmärrä puolustussodan ja hyökkäyssodan ero. Vaikka vastassa on peto.
  
Eddan jumalrunoissa, kun aurinko eräänä keväänä hämärtyy ja kun on erikoinen sää ja pikkulinnut sekaisin, pelästy. Pelästy maailmaa jonka omit.
 
Olisi kevytmielistä kuvitella, että päivien päättyminen johtaa tarinan päättymiseen. Vain käsikirjoitus päättyy. Sivu päättyy, tarina putoaa sen raunalta kuin laivasta. Laiva katoaa sumuun. Tarina jatkuu.
   
Kun Uri Geller ampui jordanialaisen sotilaan, aseen rekyyli siirsi hänet itsensä, ja meidät hänen mukanaan, toiselle välilehdelle.
   
Se oli aivan samanlainen kuin edellinen, mutta ilman jordanialaista. Gellerin tarina näytti meistä jatkuvan lehden kääntymättä. Jordanialainen taas jatkoi kirjoitusta omassa versiohistoriassa. Vain meidän tarinassa hänelle kirjoitettiin verinen loppu. Se ei ole totta.
  
Katso Uri Gellerin "temppua" läheltä, hyvin läheltä. Vie omat lusikat mukanasi.
    
Tässä on nyt opettavainen sävy kuin Eddassa, silti sanon: älä tapa. Älä siirrä itseäsi pois tapahtumien keskipisteestä haalistuvalle välilehdelle. Älä harjoita magiaa, jossa voitto tarkoittaa etääntymistä.
    
Me pysymme tai lähdemme rakkautemme voiman mukaisesti. Ja rakkautemme voima riippuu paitsi elinvoimastamme myös jaettujen kohteiden rakastettavuudesta.
      
Älä eristä itseäsi antamalla voittoa sille, joka ei ole.
  
Älä luule, että se olet sinä joka kuolisi oman käden kautta.
 
Älä jätä meitä pimeyteen, jotka rakastamme sinua.   
 
Luota rakkauteemme.

20.4.2017

"Sosiaalinen media massiivisen mittakaavan luonnetestinä: kuka säilyttää tyyneytensä ja harkintakykynsä verkkoa repivien passioiden keskellä?" Timo
  
Näennäinen "tyyneys" ja "harkintakyky" todella kuohuttavien asioiden, kuten vaikka äärimmäisen infosotapropagandan äärellä, on kuohuttavampaa kuin mikään. Tyypit, jotka suurinpiirtein päivittäin leikkivät ammattimoralistia, yhteiskuntrakriitikkoa, tiedostavaa älykköä vaikenevat yhdestä nappulasta kun esiin tulee jotain oikeasti sairasta, johon pitäisi ottaa kantaa. Siinä on raivokohtauksessa pitelemistä itselläni. Joskus "luonteenheikkous" paljastuu enkä pysty olemaan huutamatta.
  
Myöhemmin paljastuu että koko maailmantilanne oli joku solipsistinen harha, jonka tämä Solarismeri rakensi pelkästään minun luonnetta testatakseen. Älyköt myhäilevät kun keksin tämän, että hekin ovat vain tämän solipsistisen maailmanrakenteen synkronistisesti käskettyä näyttämörekvisiittaa. Heh heh, taas saatiin "luonteenheikkous" esiin.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com