Käymälä
torstai, heinäkuu 09, 2009
Paha ihminen - sellainen jota Pasolini kuvaa Salóssa - kiistää jumalan samalla tavalla kuin William Burroughs kiistää tähdänneensä revolverilla vaimonsa otsaa pikemmin kuin lasia hänen päänsä päällä. Burroughs kuitenkin osui otsaan eikä lasiin, ja jos ottaa huomioon, miten tarkasti ja poikkeuksetta hänen lauseensa osuvat, se tuskin oli pelkkää sattumaa.
Ehkä viisissäkymmenissä olevan vaaleaan pukuun pukeutuneen hieman Josef Brodskyn näköisen tyylikkään herrasmiehen ilme kirkastui heti kun hän näki minut asemalaiturilla. Hän tuli ilahtuneen näköisenä suoraan puheilleni. Hän puhui hiljaisella rauhallisella äänellä nopeasti venäjää, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Lopulta tajusin, että hän yrittää kaupata jotakin ja sanoin mekaanisesti, etten tarvitse mitään ja nousin takaisin outoon vanginkuljetusvaunuumme. Mitä hän oikein sanoi, kysyin ystävältäni päästyämme istumaan. Hän sanoi: "Minulla olisi tässä lähellä kaksi kaunista koiraa, haluaisitteko kenties nähdä ne? Kaksi upeaa yksilöä. Ette pysty edes kuvittelemaan millaisia ne ovat." Vilkaisin ystävääni ihmeissäni. Hän kysyi: "Oletteko milloinkaan harrastanut seksiä kahden koiran kanssa?" Ikkunasta näin aristokraattisen herrasmiehen edelleen kävelevän asemalaiturilla junamme suuntaan intensiivisesti vilkuillen. Hänellä oli edelleen kasvoilla jotenkin tyrmistynyt ilme, aivan kuin hänen salatuimpia tunteitaan, jotka hän oli juuri luullut uskoneensa ystävälle, olisi verisesti loukattu. En kiistä, etteikö iljetyksentunnettani olisi sävyttänyt hyvin suuri määrä pelottavaa uteliaisuutta, suoranainen halu paeta tästä karjavaunusta.
Tunnisteet: biografinen, proosa, Venäjä
keskiviikko, heinäkuu 08, 2009
ILTARUKOUS
Miten rukoilisin, etten tulisi pyytäneeksi jotakin lopulta kestämättömäksi paljastuvaa?
Siis näin. Toisaalta: älä saata meitä kiusaukseen, toisaalta älä jätä meitä alakuloiseen uneliaisuuteen iskevien korvaavien riippuvuuksien armoille. Toisin sanoen: älä saata meitä kiusaukseen, vaan ympäröi meidät kauniiden ja monin tavoin himoittavien asioiden yltäkylläisyydellä niin, että emme enää himoitse kohteita narsistisesti niiden harvinaisuudesta syntyvän arvon takia, vaan hiljaa palavasti iloitsemme niiden puhtaasta läsnäolosta ja jopa tavoittamattomuudesta.
Siis näin. Toisaalta: älä saata meitä kiusaukseen, toisaalta älä jätä meitä alakuloiseen uneliaisuuteen iskevien korvaavien riippuvuuksien armoille. Toisin sanoen: älä saata meitä kiusaukseen, vaan ympäröi meidät kauniiden ja monin tavoin himoittavien asioiden yltäkylläisyydellä niin, että emme enää himoitse kohteita narsistisesti niiden harvinaisuudesta syntyvän arvon takia, vaan hiljaa palavasti iloitsemme niiden puhtaasta läsnäolosta ja jopa tavoittamattomuudesta.
Tunnisteet: a_nurin, aforismi, seksuaalisuus: sukupuoliinjakautumisen fenomenologia
tiistai, heinäkuu 07, 2009
maanantai, heinäkuu 06, 2009
NIETZSCHE JA EGON MIELISAIRAUS
Ihmisen tahto valtaan on yhtä kuin hänen tahtonsa kieltää tosiasiat.
Ilmiö ei tietenkään synny tai seuraa siitä, että Nietzsche (paheksumatta) tunnusti sen perustavuuden.
Ihmisen tahto valtaan on puhtaasti eläimellistä, puhdasta egoa.
Vallantahtoisen ihmisen mieli on suodatin, joka suodattaa pois yhtä
enemmän tietoa, joka potentiaalisesti voisi haitata hänen valtapyrkimystään.
Melkein kaikki todellinen tieto on tällaista.
Vallantahtoinen ihminen ei oikeastaan halua tietää mitään todellisuudesta.
Hän luo kaiken aikaa näennäistietoa, epätietoa ja korvaa todellista tietoa tällä.
Sama tapahtuu myös yksilöiden tasolla: näennäisihmisyys ja epäihmisyys korvaa kaiken aikaa ihmisyyden.
Vallantahto ei elä todellisuudessa, vaan itse itselleen luomissa olosuhteissa, illuusiossa.
Vallantahtoisen ihmisen vahvuus perustuu pelkästään hänen muita suurempaan kykyyn estää tosiasioita tulemasta tietoisuuteen.
Vallantahtoisen ihmisen voi parantaa vain mielisairaala: pitkään jatkuva meskaliinin, LSD tai hallusinogeenisten sienien pakkosyöttäminen: tosiasioiden tuleminen tietoisuuteen.
Eurooppalainen antikulttuuri on holokausti todellisuuden näkeville ja sen ymmärtäville.
Vaikka Nietzsche varoi lisäämästä moraalista etumerkkiä vallantahtoon, tähän ihmisyyden reaaliosaan, me ydinaseiden ja ilmastonmuutoksen opetuslapset voimme sen jo huoletta tehdä.
Mutta miten jokin mikä on reaalista voi olla kyseenalaista? Näyttää siltä, että jossakin vaiheessa reaalinen ja imaginaarinen ovat vaihtaneet paikkaa. Nimittäin jumalallinen on ihmiselle reaalista ja ego imaginaarista.
Ilmiö ei tietenkään synny tai seuraa siitä, että Nietzsche (paheksumatta) tunnusti sen perustavuuden.
Ihmisen tahto valtaan on puhtaasti eläimellistä, puhdasta egoa.
Vallantahtoisen ihmisen mieli on suodatin, joka suodattaa pois yhtä
enemmän tietoa, joka potentiaalisesti voisi haitata hänen valtapyrkimystään.
Melkein kaikki todellinen tieto on tällaista.
Vallantahtoinen ihminen ei oikeastaan halua tietää mitään todellisuudesta.
Hän luo kaiken aikaa näennäistietoa, epätietoa ja korvaa todellista tietoa tällä.
Sama tapahtuu myös yksilöiden tasolla: näennäisihmisyys ja epäihmisyys korvaa kaiken aikaa ihmisyyden.
Vallantahto ei elä todellisuudessa, vaan itse itselleen luomissa olosuhteissa, illuusiossa.
Vallantahtoisen ihmisen vahvuus perustuu pelkästään hänen muita suurempaan kykyyn estää tosiasioita tulemasta tietoisuuteen.
Vallantahtoisen ihmisen voi parantaa vain mielisairaala: pitkään jatkuva meskaliinin, LSD tai hallusinogeenisten sienien pakkosyöttäminen: tosiasioiden tuleminen tietoisuuteen.
Eurooppalainen antikulttuuri on holokausti todellisuuden näkeville ja sen ymmärtäville.
Vaikka Nietzsche varoi lisäämästä moraalista etumerkkiä vallantahtoon, tähän ihmisyyden reaaliosaan, me ydinaseiden ja ilmastonmuutoksen opetuslapset voimme sen jo huoletta tehdä.
Mutta miten jokin mikä on reaalista voi olla kyseenalaista? Näyttää siltä, että jossakin vaiheessa reaalinen ja imaginaarinen ovat vaihtaneet paikkaa. Nimittäin jumalallinen on ihmiselle reaalista ja ego imaginaarista.
Tunnisteet: a_nurin, Eurooppa, fasismi ja antifasismi, filosofia, Nietzsche, Poliittinen muistio
VAN GOGH JA SÄIKEET
Aldous Huxleyn isoisä englantilainen biologi Thomas Henry Huxley sai lempinimen "Darwin's Bulldog", koska oli niin kiihkeä Darwinin naurettavan opin puolustaja. Nykynäkökulmasta olisi epäilemättä ollut mielenkiintoisempaa, jos hän olisi saanut lempinimensä Darwinin opin vastustamisesta. Onneksi pojasta polvi paranee:
"I picked up the first volume that came to hand. It was on Van Gogh, and the picture at which the book opened was "The Chair" - that astounding portrait of a Ding an Sich, which the mad painter saw, with a kind of adoring terror, and tried to render on his canvas. But it was a task to which the power even of genius proved wholly inadequate. The chair Van Gogh had seen was obviously the same in essence as the chair I had seen. But, though incomparably more real than the chairs of ordinary perception, the chair in his picture remained no more than an unusually expressive symbol of the fact." (The Doors...)
Van Goghin hätkähdyttävät värit, joissa hehkuu valon säiekudelma... mutta mitä tarkoittaa se, että Venäläiset vaihtavat h:n g:ksi (Gollandia), mutta hollantilaiset g:n h:ksi (van Hohh).
"I picked up the first volume that came to hand. It was on Van Gogh, and the picture at which the book opened was "The Chair" - that astounding portrait of a Ding an Sich, which the mad painter saw, with a kind of adoring terror, and tried to render on his canvas. But it was a task to which the power even of genius proved wholly inadequate. The chair Van Gogh had seen was obviously the same in essence as the chair I had seen. But, though incomparably more real than the chairs of ordinary perception, the chair in his picture remained no more than an unusually expressive symbol of the fact." (The Doors...)
Van Goghin hätkähdyttävät värit, joissa hehkuu valon säiekudelma... mutta mitä tarkoittaa se, että Venäläiset vaihtavat h:n g:ksi (Gollandia), mutta hollantilaiset g:n h:ksi (van Hohh).
Tunnisteet: a_nurin, Aldous Huxley, Darwin, taide, Vincent van Gogh
sunnuntai, heinäkuu 05, 2009
THE DOORS
Aldous Huxleyn esseetä The Doors of Perception:ia (jonka Ville-Juhani Sutinen onneksi on äskettäin suomentanut) lukiessa tulee mieleen, että meitä suomalaisia on jotenkin jymäytetty. Tämä, voisi melkein sanoa varauksetta 1900-luvun tärkein kirjallinen essee, jonka julkaisuvuosi on 1954, on jätetty tahallaan suomentamatta. Eikä ihme, sillä sen valossa koko suomalainen kirjallisuuden modernismi vaikuttaa melkoiselta haihattelun harharetkeltä. Huxleyn essee kuvaa täsmällisen tarkasti Pietarin ja Helsingin tajuntatilojen välisen eron: Pietari vaikuttaa ihmisen tajuntaan täsmälleen samalla tavalla kuin suuri annos meskaliinia (koska itse en ole koskaan käyttänyt mitään huumeita, en voinut tätä tietää).
Esseen voi ladata .pdf muodossa täältä.
Huxley ei erityisesti suosittele huumeiden käyttöä. Hän ilmaisee selkeästi, että kaltaisilleni henkilöille, joille kyseiset kokemukset ovat monin tavoin ilman huumeitakin saavutettavissa (lähinnä tietysti mielisairauden ja saturnisen melankolian suosiollisella myötävaikutuksella), huumeiden tuottama vaikutus saattaa olla hyvin haitallinen. Huumeiden käytön seuraus on Huxleyn mukaan aina se, että "kosmoksen venttiilit jäävät vuotamaan". Vuotavat venttiilit häiritsevät biologista elämää. Siksi, jos huumeiden käyttö on mahdollista välttää - jos kyseiset kokemukset on mahdollista saavuttaa muilla tavoin (pietarinmatka ei paljoa maksa)- huumeita ei missään tapauksessa pidä käyttää.
""What about spatial relationships?" the investigator inquired, as I was looking at the books. It was difficult to answer. True, the perspective looked rather odd, and the walls of the room no longer seemed to meet in right angles. But these were not the really important facts. The really important facts were that spatial relationships had ceased to matter very much and that my mind was perceiving the world in terms of other than spatial categories. At ordinary times the eye concerns itself with such problems as Where? - How far? How situated in relation to what? In the mescalin experience the implied questions to which the eye responds are of another order. Place and distance cease to be of much interest. The mind does its Perceiving in terms of intensity of existence, profundity of significance, relationships within a pattern. I saw the books, but was not at all concerned with their positions in space. What I noticed, what impressed itself upon my mind was the fact that all of them glowed with living light and that in some the glory was more manifest than in others. In this context position and the three dimensions were beside the point. Not, of course, that the category of space had been abolished. When I got up and walked about, I could do so quite normally, without misjudging the whereabouts of objects. Space was still there; but it had lost its predominance. The mind was primarily concerned, not with measures and locations, but with being and meaning.
And along with indifference to space there went an even more complete indifference to time. "There seems to be plenty of it," was all I would answer, when the investigator asked me to say what I felt about time. Plenty of it, but exactly how much was entirely irrelevant. I could, of course, have looked at my watch; but my watch, I knew, was in another universe. My actual experience had been, was still, of an indefinite duration or alternatively of a perpetual present made up of one continually changing apocalypse."
Esseen voi ladata .pdf muodossa täältä.
Huxley ei erityisesti suosittele huumeiden käyttöä. Hän ilmaisee selkeästi, että kaltaisilleni henkilöille, joille kyseiset kokemukset ovat monin tavoin ilman huumeitakin saavutettavissa (lähinnä tietysti mielisairauden ja saturnisen melankolian suosiollisella myötävaikutuksella), huumeiden tuottama vaikutus saattaa olla hyvin haitallinen. Huumeiden käytön seuraus on Huxleyn mukaan aina se, että "kosmoksen venttiilit jäävät vuotamaan". Vuotavat venttiilit häiritsevät biologista elämää. Siksi, jos huumeiden käyttö on mahdollista välttää - jos kyseiset kokemukset on mahdollista saavuttaa muilla tavoin (pietarinmatka ei paljoa maksa)- huumeita ei missään tapauksessa pidä käyttää.
Tunnisteet: a_nurin, Aldous Huxley, mystiikka, Pietari, tilan poetiikka
AYN RANDI, NIETZSCHE JA ALDOUS HUXLEY
"Jokainen henkilö on kykenevä minä tahansa hetkenä muistamaan kaiken mitä hänelle koskaan on tapahtunut ja havaitsemaan kaiken mikä tapahtuu missä tahansa universumin pisteessä. Aivojen ja hermojärjestelmän tehtävä on suojella meitä tämän suurelta osin hyödyttömän informaation aiheuttamalta ylirasitukselta ja hämmennykseltä suodattamalla pois suuri osa informaatiosta, jonka me muuten havaitsisimme tai muistaisimme, ja jättämällä jäljelle vain pieni käytännössä tarpeellinen osa."
C. D. Broad, lainaus Aldous Huxleyn esseestä The Doors of Perception.
Tosiasiassa tuo informaatio on hyödytöntä vain ihmisen reaaliselle - eläimelliselle- osalle. Ihmisen imaginaariselle - jumalalliselle - osalle tieto olisi hyödyllistä, koska se vähentäisi ihmisen kykyä pahuuteen ja itsetuhoon.
Ayn Randin filosofian voisi ajatella olevan ydin sille, mitä Michel Onfray kutsuu taloususkonnoksi. Tämä pietaritar myöntää vain ihmisen eläimenä. Rand piilottaa globaalin reaalisen korporaatiokapitalismin metafyysisten hyveiden, individualismin, vapauden ja puhtaan järjen valepukuun. Filosofian julkisivuna on hillitön metafyysinen idealismi, sisältönä taas ateismi, sosiaalidarwinismi, kova riistokapitalismi ja lännen laki. Rand on korporaatiokapitalismin Nietzsche: sisäisesti kahtiasahautunut, skitsofreeninen kuin 1900-luku. Nietzschen ja Randin sisäinen ristiriitaisuus on sukua minkä tahansa yrityksen markkinointiosaston ja kehitysyksikön näennäiselle henkiselle ristiriidalle. Ideaalit, hengen korkeudet, kirjallisen tyylin loisto ja eleganssi ovat markkinapuolen heiniä - fasismi kovaa reaalista käyttöarvoa ja substanssia. Rand itse sanoi vihaavansa Nietzschen filosofiaa - koska Nietzsche ei ollut taloususkonnon profeetta. Sekä Nietzschelle että Randille olisi pitänyt syöttää meskaliinia, ehkä se olisi voinut parantaa heidät.
Mutta vuonna 1996 Malibu Beach näyttää jo aivan toiselta kuin vuonna 1966: muutama sauvakävelevä E.T., kypäräpäinen homopari ja ylipainoinen nainen koiran kanssa. Hipit rakastivat, mutta toiset lisääntyivät. Jim Morrisonin lapsi on myytti vain. Mitä hyötyä oli tajunnan avaamisesta kosmokselle, jos samalla unohti ja hävisi eloonjäämiskamppailun eläimenä, kysyy Vladimir Iljits? Länsi on paras, ja tulee sellainenkin aika, että Dionysos joutuu maksamaan seksistä orjuudessa tienatuilla roposilla. Ellei palaa kotiin.
C. D. Broad, lainaus Aldous Huxleyn esseestä The Doors of Perception.
Tosiasiassa tuo informaatio on hyödytöntä vain ihmisen reaaliselle - eläimelliselle- osalle. Ihmisen imaginaariselle - jumalalliselle - osalle tieto olisi hyödyllistä, koska se vähentäisi ihmisen kykyä pahuuteen ja itsetuhoon.
Ayn Randin filosofian voisi ajatella olevan ydin sille, mitä Michel Onfray kutsuu taloususkonnoksi. Tämä pietaritar myöntää vain ihmisen eläimenä. Rand piilottaa globaalin reaalisen korporaatiokapitalismin metafyysisten hyveiden, individualismin, vapauden ja puhtaan järjen valepukuun. Filosofian julkisivuna on hillitön metafyysinen idealismi, sisältönä taas ateismi, sosiaalidarwinismi, kova riistokapitalismi ja lännen laki. Rand on korporaatiokapitalismin Nietzsche: sisäisesti kahtiasahautunut, skitsofreeninen kuin 1900-luku. Nietzschen ja Randin sisäinen ristiriitaisuus on sukua minkä tahansa yrityksen markkinointiosaston ja kehitysyksikön näennäiselle henkiselle ristiriidalle. Ideaalit, hengen korkeudet, kirjallisen tyylin loisto ja eleganssi ovat markkinapuolen heiniä - fasismi kovaa reaalista käyttöarvoa ja substanssia. Rand itse sanoi vihaavansa Nietzschen filosofiaa - koska Nietzsche ei ollut taloususkonnon profeetta. Sekä Nietzschelle että Randille olisi pitänyt syöttää meskaliinia, ehkä se olisi voinut parantaa heidät.
Mutta vuonna 1996 Malibu Beach näyttää jo aivan toiselta kuin vuonna 1966: muutama sauvakävelevä E.T., kypäräpäinen homopari ja ylipainoinen nainen koiran kanssa. Hipit rakastivat, mutta toiset lisääntyivät. Jim Morrisonin lapsi on myytti vain. Mitä hyötyä oli tajunnan avaamisesta kosmokselle, jos samalla unohti ja hävisi eloonjäämiskamppailun eläimenä, kysyy Vladimir Iljits? Länsi on paras, ja tulee sellainenkin aika, että Dionysos joutuu maksamaan seksistä orjuudessa tienatuilla roposilla. Ellei palaa kotiin.
Tunnisteet: a_nurin, Aldous Huxley, Ayn Rand, fasismi ja antifasismi, filosofia, Nietzsche
lauantai, heinäkuu 04, 2009
Tuhannen ja tuhannen kartan kanssa ja silti päinvastaiseen suuntaan.
Tunnisteet: aforismi, Graal-mytologia
Nämä kirjoitukset ovat kauan sitten kuolettavasti isketyn maassa ryömivän ruumiin verijälkeä.
Tunnisteet: aforismi, biografinen
ERÄS HYVIN SELKEÄ FILOSOFIA, JONKA ILMASTOMUUTOS OSOITTI VÄÄRÄKSI
opetuslapsella ainakin on komea ääni:
Filosofinen vastustaja:
ja seuraaja:
opetuslapsella ainakin on komea ääni:
Filosofinen vastustaja:
ja seuraaja:
Tunnisteet: Aldous Huxley, Ayn Rand, filosofia, Jim Morrison, Leonard Peikoff, video
perjantai, heinäkuu 03, 2009
Kirjoitustaito on katoavan lajin mahdollisuus uudestisyntymään jossakin toisessa tietoisuudessa.
Tunnisteet: aforismi
OLLA IHMINEN - OLLA HENKIEN KANSSA
Žižekin englannin ääntämys ja puhetapa on jotakin, minkä tarkan imitaation opetteluun ei tarvitse käyttää aikaa: viiden minuutin luennon seuraamisen jälkeen huomaan puhuvani täsmälleen Žižekin aksentilla, jopa pakkomielteinen nenän puristelu tarttuu identtisenä.
Kolmen minuutin kohdalla Žižek ilmaisee implisiittisesti, että ihmislajin sisällä elää toinen laji, kenties jokin kosminen kokeilu, jonka päämääriin ei kuulu ihmislajin ja planeetan elämän säilyttäminen:
On tärkeä ymmärtää, että kaikkien keskuudessamme elävien ihmishahmoisten kosmisten olentojen päämäärä ei välttämättä ole elämä: ehdottoman varmasti on olemassa ihmishahmoisia olentoja, jotka käyttävät kaikkia kuviteltavissa olevia kainoja kuoleman lisäämiseen. Ihmislajin sisällä toimii toinen laji, jonka tehtävä on planeetan kaiken elämän tuhoaminen. Nämä hokokaistiolennot ovat täysin järkkymättömiä päämäärässään. Missään tapauksessa tiede, perustelut, tunteisiin vetoaminen, filosofia tai uskonnot eivät voi vaikuttaa heidän toimintaansa. He ovat kosmiset kamikazejoukot. Kuolemapäämääräisen älyllisen elämän psykologia on joka suhteessa yhteismitaton ja vieras elämäpäämääräisen älyllisen elämän psykologialle.
Aldous Huxley sanoo esseessään The Doors of Perception:
Žižek kertoo japanilaisten tavoista 1940-luvulla, joiden julmuuteen tutustuessaan natsit, mukaan luettuna Josef Mengele, värisivät kauhusta:
Žižek puhuu kapinan ja vallankumouksen etiikasta, mutta unohtaa, että on kahdensuuntaista vallankumouksen etiikkaa: sosialistista ja fasistista. Sosialistinen vallankumous pyrkii säilyttämään elämää, fasistinen vallankumous pyrkii elämän nopeaan lopettamiseen. Yhtä valmis kuin joku Che Guevara on uhraamaan henkensä lajin elämän ja rakkauden takia, on joku Josef Mengele valmis uhraamaan elämänsä lajin totaalisen hävityksen, rumuuden, holokaustin ja ydinsodan aikaansaamiseksi. Fasismi on kalteva pinta, joka yleiseksi laiksi muodostuessaan tuhoaa elämää. Fasismi voi näyttää houkuttelevalta vain silloin, kun ei ole yleisesti tiedossa mitä fasismi merkitsee ja mihin se johtaa.
" - and I can only multiple orgasmic way agree with him - "
Kolmen minuutin kohdalla Žižek ilmaisee implisiittisesti, että ihmislajin sisällä elää toinen laji, kenties jokin kosminen kokeilu, jonka päämääriin ei kuulu ihmislajin ja planeetan elämän säilyttäminen:
On tärkeä ymmärtää, että kaikkien keskuudessamme elävien ihmishahmoisten kosmisten olentojen päämäärä ei välttämättä ole elämä: ehdottoman varmasti on olemassa ihmishahmoisia olentoja, jotka käyttävät kaikkia kuviteltavissa olevia kainoja kuoleman lisäämiseen. Ihmislajin sisällä toimii toinen laji, jonka tehtävä on planeetan kaiken elämän tuhoaminen. Nämä hokokaistiolennot ovat täysin järkkymättömiä päämäärässään. Missään tapauksessa tiede, perustelut, tunteisiin vetoaminen, filosofia tai uskonnot eivät voi vaikuttaa heidän toimintaansa. He ovat kosmiset kamikazejoukot. Kuolemapäämääräisen älyllisen elämän psykologia on joka suhteessa yhteismitaton ja vieras elämäpäämääräisen älyllisen elämän psykologialle.
Aldous Huxley sanoo esseessään The Doors of Perception:
"To see ourselves as others see us is a most salutary gift. Hardly less important is the capacity to see others as they see themselves. But what if these others belong to a different species and inhabit a radically alien universe?"
Žižek kertoo japanilaisten tavoista 1940-luvulla, joiden julmuuteen tutustuessaan natsit, mukaan luettuna Josef Mengele, värisivät kauhusta:
Žižek puhuu kapinan ja vallankumouksen etiikasta, mutta unohtaa, että on kahdensuuntaista vallankumouksen etiikkaa: sosialistista ja fasistista. Sosialistinen vallankumous pyrkii säilyttämään elämää, fasistinen vallankumous pyrkii elämän nopeaan lopettamiseen. Yhtä valmis kuin joku Che Guevara on uhraamaan henkensä lajin elämän ja rakkauden takia, on joku Josef Mengele valmis uhraamaan elämänsä lajin totaalisen hävityksen, rumuuden, holokaustin ja ydinsodan aikaansaamiseksi. Fasismi on kalteva pinta, joka yleiseksi laiksi muodostuessaan tuhoaa elämää. Fasismi voi näyttää houkuttelevalta vain silloin, kun ei ole yleisesti tiedossa mitä fasismi merkitsee ja mihin se johtaa.
Tunnisteet: Aldous Huxley, fasismi ja antifasismi, filosofia, Slavoj Zizek
