Käymälä
sunnuntai, marraskuu 22, 2009
TIETOISUUS MYSTISESTÄ KOKEMUKSESTA ON MAHDOLLISTA VAIN SEN MENETTÄMISEN JA UUDELLEEN SAAVUTTAMISEN KAUTTA
Horus-silmän luomiosa, joka kuvaa aivokurkiaista, näyttäisi siis parhaiten edustavan sitä, mitä Platon tarkoittaa ”totuuden näkevällä elimellä”, ellei sellaiseksi tulkita Horus-silmää kokonaisuudessaan, eli kaikkien siihen kuuluvien elimien yhteistoimintaa. Mutta onko meillä siltikään mitään tapaa varmistua siitä, että tietoa aivoihin todella siirtyy muuten kuin aistien, arvaamisen, päättelyn, todennäköisyyskalkyylien, muistelun tai puhtaasti kalkyloivan ennakoinnin välityksellä? Rupert Sheldrake puhuu morfogeneettisistä kentistä ja morfisista resonansseista, jotka välittävät tietoa eläinlajien jäsenien kesken. Hän luettelee esimerkkejä ilmiöistä, joita ei voida selittää muuten kuin olettamalla tällainen tiedonsiirto. Voi olla, että aisti, joka nuo resonanssit havaitsee, siis järki, tulee meille tietoisiksi vain jos todella menettämme sen. Sillä niin läpikotaisin tavallinen asia mystinen kokemus, siis järki, elollisille on, ettei sitä edes huomata muuna kuin sen poissaolona. Muinaisegyptiläiseen myytin mukaan Seth repi Horuksen silmän palasiksi heidän välisessä valtataistelussa. Sokeutuneelta Horukselta kului koko elämä silmänsä uudelleen kasaamiseen. Viisauden jumala Thot-Hermeen avulla Horuksen onnistui korjata vammansa ja saada revityn silmänsä palaset jälleen paikoilleen. Tuloksena oli tietoisuus silmän toiminnasta ja tietoisuus mystisen kokemuksen tiedollisesta luonteesta, joka kuuluu jokaisen elollisen olennon jokahetkiseen tavalliseen olemiseen, mutta jonka Horus ainoana ja surullisimpana kaikista elävistä luontokappaleista oli menettänyt. Näin Horus ensimmäisenä ihmisenä vammansa kautta tuli osalliseksi esoteerisesta tiedosta, jonka suora perillenen on kreikkalaisessa traditiossa Sokrates. Siksi meillä on syytä olettaa, että Platon viittaa Horuksen silmään mieluummin kuin käpyrauhaseen, puhuessaan totuuden näkevästä elimestä.
Tunnisteet: filosofia, mystiikka, okkulttinen filosofia, Platon
Olen tullut siihen tulokseen, että bloggaaminen on maailman nykytilassa inhimillisen hengentoiminnan korkein ja merkityksellisin muoto: yksinkertainen tapa olla no body. Kaiken ponnistelun ja todellisen työn päämäärä on tulla no bodyksi. Tämä on myös Venäjän viehätys: missään muualla ei henkinen ihminen voi olla samalla tavalla absoluuttinen no body kuin Venäjällä. Tarkoitan, että Venäjällä henkeä ei heti tunnisteta vihattavaksi uhkaksi, johon miettimättä kohdistetaan väkivaltainen hyökkäys, niin kuin kaikkialla muualla maailman nykyisessä lopunaikatilassa poikkeuksetta tapahtuu.
Tunnisteet: bloggaaminen, Venäjä
MEDUSAREAKTORIT
Kirjoitin aluksi siinä luulossa, että medusateollisuus olisi yhtä kuin Gorgonkuvainen aigiskilpi (näissä asioissa on helppo erehtyä, jos vain omassa päässään näitä pyörittelee). Niin ei ilmeisesti olekaan. Aigiskilpi on medusan irtileikatun pään symboli, tietoisuuden symboli. Homoseksuaalisuus ei ole aito aigiskilpi, vaan se on niiden tapa suojautua, joilla ei ole enempää järkeä kuin tietoisuutta, ja jotka perustavat medusareaktoreja kotinurkilleen. Ydinreaktoreja kotinurkilleen. Se energia on aluksi halpaa, mutta sen hinta maksetaan toisessa muodossa tulevaisuudessa. Mikä siis on aito aigiskilpi - vielä kerran, Platonin Faidros.
Tunnisteet: medusareaktorit - ydinteknologia, Onnettomuuksien alkemia
lauantai, marraskuu 21, 2009
Ensin he uivat valtameressä
kunnes nukahtavat
ja hukkuvat, eivätkä
enää tiedä olevansa
valtameressä, ja jos joku
puhuu heille merestä
he tukahduttavat sen
lauluunsa, tuon muinaisen
purjehtijan.
Sillä valtameri ei pidä huolta,
ei ole herätyskelloa seireenien
sisäkkäisissä unissa.
kunnes nukahtavat
ja hukkuvat, eivätkä
enää tiedä olevansa
valtameressä, ja jos joku
puhuu heille merestä
he tukahduttavat sen
lauluunsa, tuon muinaisen
purjehtijan.
Sillä valtameri ei pidä huolta,
ei ole herätyskelloa seireenien
sisäkkäisissä unissa.
MEDUSA
Medusa eli Gorgo oli antiikin mytologiassa naishirviö, joka syntyi (tai synnytettiin) miehensä (ja isänsä) homoseksuaalisuudesta. Gorgo oli tavallaan jo itse kuollut, tehnyt itsemurhan, naisena, ja seikkaili ainoastaan sen aikaisessa internet 1.0:ssa kauhukuvien gallerioissa, eli siis yhteistiedon valtameressä. Medusan katse tai siitä jäljennetty kuva pystyi kivettämään miehen, niin kuin me internet 2.0 -ajan miehet niin tieteellisen tarkasti tiedämme. Mehän olemme tuon kivettymisen argeologeja. Medusan pää edusti siis jo antiikissa informaatiosodan ydintä. Barbaareilla oli aina medusateollisuutensa, ja pyörillä kulkeva Medusa oli heidän hyökkäysvaununsa. Kuuluisalla Akilleuksella sekä Aleksanteri Suurella oli käytössään sen ajan informaatiosodan korkein huipentuma, gorgonkuvainen aigiskilpi, jonka symboliin Medusan irtileikattu pää oli vangittu. Sen pidemmälle ei ole tekniikka myöskään internet 2.0:n aikakaudella yltänyt. Nato tulee Medusa harteillaan meitä kohti. Ja meiltä puuttuu gorgonkuvainen aigiskilpi, se mikä itäisillä, kuten Kiinassa, Intiassa ja Venäjällä on se lääke, joka Medusan taian murtaa. Mutta se kilpi - tietoisuus - ei ole hyökkäyssotaan vaan puolustussotaan. Tuhan työn välttämiseksi paljastan asian: se, joka medusareaktorin rakentaa, menettää internet 1.0:n. Maailman herra on se, jolla on käytössään sekä internet 1.0, että internet 2.0. Se on tietoisuus. Täydellinen sielu. Se mitä Platon tarkoitti kokonaistiedolla tosiolevasta. Ellei täydellinen sielu ole maailman herra, maailma tuhoutuu, ja kaikki ovat luusereita. Valitkaa puoli, olkaa hyvä. Lukitkaa, olkaa hyvä. Kohtalottaren käsi pyöräyttää kehää.
Kuva 1: Naton gorgonkuvainen aigiskilpi, poimittu internet 2.0:n kilpigallerioista vuonna 2009 jkr.
Kuva 2: Akilleuksen gorgonkuvainen aigiskilpi, poimittu internet 1.0:n kilpigallerioista vuonna 600 ekr.
Medusa eli Gorgo oli antiikin mytologiassa naishirviö, joka syntyi (tai synnytettiin) miehensä (ja isänsä) homoseksuaalisuudesta. Gorgo oli tavallaan jo itse kuollut, tehnyt itsemurhan, naisena, ja seikkaili ainoastaan sen aikaisessa internet 1.0:ssa kauhukuvien gallerioissa, eli siis yhteistiedon valtameressä. Medusan katse tai siitä jäljennetty kuva pystyi kivettämään miehen, niin kuin me internet 2.0 -ajan miehet niin tieteellisen tarkasti tiedämme. Mehän olemme tuon kivettymisen argeologeja. Medusan pää edusti siis jo antiikissa informaatiosodan ydintä. Barbaareilla oli aina medusateollisuutensa, ja pyörillä kulkeva Medusa oli heidän hyökkäysvaununsa. Kuuluisalla Akilleuksella sekä Aleksanteri Suurella oli käytössään sen ajan informaatiosodan korkein huipentuma, gorgonkuvainen aigiskilpi, jonka symboliin Medusan irtileikattu pää oli vangittu. Sen pidemmälle ei ole tekniikka myöskään internet 2.0:n aikakaudella yltänyt. Nato tulee Medusa harteillaan meitä kohti. Ja meiltä puuttuu gorgonkuvainen aigiskilpi, se mikä itäisillä, kuten Kiinassa, Intiassa ja Venäjällä on se lääke, joka Medusan taian murtaa. Mutta se kilpi - tietoisuus - ei ole hyökkäyssotaan vaan puolustussotaan. Tuhan työn välttämiseksi paljastan asian: se, joka medusareaktorin rakentaa, menettää internet 1.0:n. Maailman herra on se, jolla on käytössään sekä internet 1.0, että internet 2.0. Se on tietoisuus. Täydellinen sielu. Se mitä Platon tarkoitti kokonaistiedolla tosiolevasta. Ellei täydellinen sielu ole maailman herra, maailma tuhoutuu, ja kaikki ovat luusereita. Valitkaa puoli, olkaa hyvä. Lukitkaa, olkaa hyvä. Kohtalottaren käsi pyöräyttää kehää.
Kuva 1: Naton gorgonkuvainen aigiskilpi, poimittu internet 2.0:n kilpigallerioista vuonna 2009 jkr.
Kuva 2: Akilleuksen gorgonkuvainen aigiskilpi, poimittu internet 1.0:n kilpigallerioista vuonna 600 ekr.
Tunnisteet: Akilleus, Aleksanteri Suuri, Gorgo-Medusa, kosminen tiedonsiiirtoteknologia, mystiikka
TE ETTE HALUA PUHUA MORAALISTA, MUTTA JOSPA KUITENKIN...
Kumpi on moraalittomampi:
natsi, joka koko elämänsä
harrastaa homoseksuaalisuutta
yhteiskunnallisen valta-asemansa
takana, mutta suojautuu syytöksiltä
perheidyllin, suloisen vaimon
ja lapsikatraan taakse,
vai Karlheinz Stockhausenin
kaltainen mies, jolla on avoimesti
kaksi vaimoa?
Kumpi on hillittömyyttä, tässä maailmassa?
Kumpi on puolikauhu ja kumpi todellinen kauhu?
Nimittäin noista kahdesta vaimosta kumpikaan
ei tee itsemurhaa. Mutta tuo homoseksuaalin
ainoa vaimo tekee sen.
Tietenkin se lavastetaan onnettomuudeksi,
hukkumiskuolemaksi.
natsi, joka koko elämänsä
harrastaa homoseksuaalisuutta
yhteiskunnallisen valta-asemansa
takana, mutta suojautuu syytöksiltä
perheidyllin, suloisen vaimon
ja lapsikatraan taakse,
vai Karlheinz Stockhausenin
kaltainen mies, jolla on avoimesti
kaksi vaimoa?
Kumpi on hillittömyyttä, tässä maailmassa?
Kumpi on puolikauhu ja kumpi todellinen kauhu?
Nimittäin noista kahdesta vaimosta kumpikaan
ei tee itsemurhaa. Mutta tuo homoseksuaalin
ainoa vaimo tekee sen.
Tietenkin se lavastetaan onnettomuudeksi,
hukkumiskuolemaksi.
Tunnisteet: Thrasymakhos-Nietzsche, yhteisön moraalinen taso
NIIN TYHMÄ ON KANSA KUIN SEN JÄRJETTÖMIMMÄT NEROT
Tämän maailman rehelliset tunnustajat
totuudenpuhujat
tunnustavat aina puolikauheuksia,
mutta jättävät todelliset kauheudet
sellaiset joita kukaan ei kuitenkaan
järjissään uskoisi, ja joiden tajuaminen tekisi
maailmasta ymmärrettävän, tunnustamatta.
Niin rehellisiä he ovat
että jättävät maailman ristiriitaiseksi
syvästi paradoksaaliseksi, niin kuin
se olisi maailman ominaisuus,
eikä vain heidän puheensa ominaisuus
heidän, jotka kaiken sen mikä
on mahdollista vielä järjissään uskoa,
tunnustavat.
Mielisairaaloihin he eivät tee
kiertueita.
totuudenpuhujat
tunnustavat aina puolikauheuksia,
mutta jättävät todelliset kauheudet
sellaiset joita kukaan ei kuitenkaan
järjissään uskoisi, ja joiden tajuaminen tekisi
maailmasta ymmärrettävän, tunnustamatta.
Niin rehellisiä he ovat
että jättävät maailman ristiriitaiseksi
syvästi paradoksaaliseksi, niin kuin
se olisi maailman ominaisuus,
eikä vain heidän puheensa ominaisuus
heidän, jotka kaiken sen mikä
on mahdollista vielä järjissään uskoa,
tunnustavat.
Mielisairaaloihin he eivät tee
kiertueita.
Tunnisteet: fasismi ja antifasismi, kirjallisuus, Poliittinen muistio, runo
JARKKO LAINEEN MUOVINEN BUDDHA (1967)
on ärsyttävä, meille jokaiselle tasapuolisesti päin naamaa vittuileva, mutta oudosti ajaton ja äkkisyvä, tärkeä teos. Kiitos K:lle oikealla tavalla muotoillusta, jäljille johtaneesta kirjavihjeestä. Katson tarpeelliseksi muotoilla kiitoksen näin, koska suurin osa kirjavihjeistä ja positiivisistä löperöistä arvosteluistahan on ilmiselvästi perverssejä, ja aiheuttavat ainoastaan lujan päätöksen olla milloinkaan koskematta noihin teoksiin.
Laine näkyy väittävän runossa "Pientä peliä urbaanissa limoussinessa" että Tuomas Anhava (paavi), ja kenties myös Paavo Haavikko (bysantinhaaveilija), olisivat olleet homoseksuaaleja (tietysti top-homoja ja kaappihomoja, aitonietzscheläisiä megalothymoottisia tyyppejä, jotka käyttävät mitä tahansa yhteiskunnallista erikoisasemaa häikäilemättä eroottisen tarpeen tyydyttämiseen: Gurdjieffin kielellä siis henkilöitä, joiden keskukset tekevät niin väärää työtä kuin vain mahdollista). Mielenkiintoinen väite, joka resonoi voimakkaasti Anhavan ensimmäisten kokoelmien kuuluisan tavaramerkin, sodomistisen kuolemanhenkäyksen kanssa. Haavikon kohdalla olen kyllä asian suhteen hieman varautunut: Haavikko ei ollut mikään vaikenijatyyppi kuitenkaan, mutta mutta...
"puristussuhde saa paavinkin nielaisemaan kahdesti"
"miten meidän käy ilman sinun mahtavaa ruskeaa persettäsi"
"sinun hienoa lukaaliasi, suloista vaimoasi,
eikä lapsiasi, rahojasi"
"niin täynnä suurta puhetta puista ja pilvistä,
naimisen bysanttilaisista kuvista"
Laine näkyy väittävän runossa "Pientä peliä urbaanissa limoussinessa" että Tuomas Anhava (paavi), ja kenties myös Paavo Haavikko (bysantinhaaveilija), olisivat olleet homoseksuaaleja (tietysti top-homoja ja kaappihomoja, aitonietzscheläisiä megalothymoottisia tyyppejä, jotka käyttävät mitä tahansa yhteiskunnallista erikoisasemaa häikäilemättä eroottisen tarpeen tyydyttämiseen: Gurdjieffin kielellä siis henkilöitä, joiden keskukset tekevät niin väärää työtä kuin vain mahdollista). Mielenkiintoinen väite, joka resonoi voimakkaasti Anhavan ensimmäisten kokoelmien kuuluisan tavaramerkin, sodomistisen kuolemanhenkäyksen kanssa. Haavikon kohdalla olen kyllä asian suhteen hieman varautunut: Haavikko ei ollut mikään vaikenijatyyppi kuitenkaan, mutta mutta...
"puristussuhde saa paavinkin nielaisemaan kahdesti"
"miten meidän käy ilman sinun mahtavaa ruskeaa persettäsi"
"sinun hienoa lukaaliasi, suloista vaimoasi,
eikä lapsiasi, rahojasi"
"niin täynnä suurta puhetta puista ja pilvistä,
naimisen bysanttilaisista kuvista"
Tunnisteet: fasismi ja antifasismi, homo holocaustus, homoseksuellismi, Jarkko Laine, kirjallisuus
IM NOBODY
on paras puollustus ja ihmisen kadehdittavin tila, jos se on totta. Kristuksen olisi ollut vaikeampi uskotella olevansa nobody, koska hän ei niin vain pystynytkään vaihtamaan takkia. Mutta Saatana, joka rannattomana valtamerenä hänen ympärillään velloi, oli todella liioittelematta no body. Saatana vaihtoi takkia miten halusi, takkeja riitti joka lähtöön. Mutta Krituksella yksikin pistettiin reikiä täyteen. Platonin ihannevaltiossa Kristus on no body.
Tunnisteet: Kristus - Antikristus, Platon
Olin ymmärtävinäni mitä tarkoitetaan murhaamisen järjettömyydellä, sodan järjettömyydellä. Nimittäin murha, joka on hyvin ja harkiten suunniteltu, ja jonka motiivi on ryöstö, kaikista maailman asioista vähiten näyttää järjettömältä. Se on epäaistillista, eikä taatusti kunniallista tai sankarillista. Mutta onko murhalla idea? Näkeekö se, jolla on yhteys ideoiden maailmaan, eli järki, murhan idean?
Jotenkin aika varmalta tuntuu, että ei. Murhan aavistaminen ei ole järjen vaan inhimillisten motiivien loogisen ymmärtämisen asia.
Jotenkin aika varmalta tuntuu, että ei. Murhan aavistaminen ei ole järjen vaan inhimillisten motiivien loogisen ymmärtämisen asia.
HYVIÄ UUTISIA, PITKÄSTÄ PITKÄSTÄ AIKAA!
Keksin juuri asian, joka osoittautui ilosanomaksi!
Lopun aika tarkoittaa järjettömyyden lopun aikaa!
Siinähän ei taida ola mitään murehtimista, vai?
Joskushan jo pitkään ikuiselta vaikuttaneen
paskanjauhamisen ja kustettamisenkin täytyy loppua!
Järki ei ole päässä, eikä sitä voi ottaa käteen!
Kippis! Röyh!
Lopun aika tarkoittaa järjettömyyden lopun aikaa!
Siinähän ei taida ola mitään murehtimista, vai?
Joskushan jo pitkään ikuiselta vaikuttaneen
paskanjauhamisen ja kustettamisenkin täytyy loppua!
Järki ei ole päässä, eikä sitä voi ottaa käteen!
Kippis! Röyh!
Tunnisteet: ilmoitustaulu
perjantai, marraskuu 20, 2009
Kansan valta päättyy sillä hetkellä kun kansasta on onnistuttu tekemään järjetön. Sillä hetkellä demokratia muuttuu näennäiseksi vailla suhdetta todelliseen valtaan. Tämä tulee ilme ja käy selväksi kansalle. Mutta koska kansa vihaa todellista viisauden harrastusta, ja antaa pillua sellaiselle viisauden harrastukselle jolla nyt yleensäkin saa parhaiten järjettömiltä pillua, eikä siten opi tietämään mikä heissä tai heitä pitää vallassa (sillä järjetöntä voi pitää vallassaan mikä tahansa ja varsinkin pillunsaaminen), kansa valmistaa ja nostaa valtaan tyrannin puolustamaan itseään. Ja tyranni antaa kansalle sen minkä jokainen järjetön olento ansaitsee: täydellisen tuhon ja hävityksen.
Tunnisteet: Poliittinen muistio, Yhdysvallat - Amerikka
Se istuu koko elämänsä fyysisessä ja konkreettisessa vankilassa toisten tekemistä rikoksista. Se hioo ajatuksiaan miljoonissa huonosti toimivissa aivoissa. Se katsoo maailmaa verkkosilmällä, jossa on miljardi puolisokeaa solua. Se yksin on vapaa vankilassa, eikä halua paeta tuohon muurien ulkopuoliseen, suurempaan vankilaan, jossa kukaan ei ole täysin vapaa samassa mielessä: nimittäin uhreja ei ole siellä niinkään helppo saada pimeään suljettuun tilaan selkä seinää vasten. Uhrien sisään ei pääse niin kuin vankilassa pääsee: heidän Horus-silmäänsä ei saa revittyä, vaan se jää näkeväksi. Siksi kaikenlaiset vankilat, kasarmit ja rotanpesät ovat tälle olentojen luokalle niin rakkaitta virkistäytymiskeitaita. Paitsi silloin kun aika on kypsä, kansanvalta kivettyy jättiläismäisen Medusan katseesta ja koittaa tyrannin vapaus! Mikä se on?
Se on vankilan jumala, sielu ja pyhä henki.
Se on vankilan jumala, sielu ja pyhä henki.
Tunnisteet: Adolf Hitler, Beelzebub, Charles Manson, fasismi ja antifasismi, usko ja uskonnot
KAIKKI ASIAT EIVÄT OLE SUHTEELLISIA
On suhteellista kulkeeko amatsooni tiellä nopeasti vai hitaasti, muttei ole suhteellista kulkeeko se eteenpäin vai pakittaako. Ei ole suhteellista kumpi on nokka ja kumpi perä, koska se on rakenne, jota tukee käyttö ja kokemus. Taitava plastikkakirurgi on tietysti eri mieltä: persettä voidaan lätkiä naamalle ja päinvastoin.
Vastaavasti moderni projekti on kulkenut absoluuttisesti kohti tuhoa, vaikka suhteellisesti kohti edistystä. Paraskaan kirurgi ei tunne maailman rakennetta enempää kuin omaa rakennettaa tai bilogisen elämän rakennetta yleensä. Kirurgi ei osaa muuttaa elotonta materiaa elolliseksi, eikä pysty selittämään ja jäljittelemään elottoman ja elollisen materian välistä suurta (kuinka suurta?) hyppyä. Sen takia elämän ja sielun absoluuttisuus ei muutu suhteelliseksi, vaikka monien muiden asioiden kohdalla niin käy, kun tekniikka ja kirurgia edistyy.
Vastaavasti moderni projekti on kulkenut absoluuttisesti kohti tuhoa, vaikka suhteellisesti kohti edistystä. Paraskaan kirurgi ei tunne maailman rakennetta enempää kuin omaa rakennettaa tai bilogisen elämän rakennetta yleensä. Kirurgi ei osaa muuttaa elotonta materiaa elolliseksi, eikä pysty selittämään ja jäljittelemään elottoman ja elollisen materian välistä suurta (kuinka suurta?) hyppyä. Sen takia elämän ja sielun absoluuttisuus ei muutu suhteelliseksi, vaikka monien muiden asioiden kohdalla niin käy, kun tekniikka ja kirurgia edistyy.
Tunnisteet: totuus ja relativismi
PORNOKOOMA
Tunnisteet: musiikki, pornotutkimus, seksuaalisuus: sukupuoliinjakautumisen fenomenologia, video
KAIKKIEN USKONTOJEN ALUE RAJOITTUU JÄRKEEN
On jotenkin sääli, että usein päivää vanhemmat merkintäni näyttävät olevan täydellisesti harhapoluilla. Kuten esimerkiksi tuo taannoinen merkintäni siitä, että Platonille mitään sellaista kuin "järjen tyrannia" ei näyttäydy. Ei sinänsä mikään ihme, sillä Platonille järki on yhteys ideoiden maailmaan. Se on sielun osa, johon nimen omaan mystinen kokemus kohdistuu. Jos järki ymmärretään näin (tajusin tämän vasta Valtion viimeisillä sivuilla) ei siis voi olla olemassakaan mitään järjen tyranniaa: on vain järjen toimintaa tai toimimattomuutta. "Järjen tyrannia" on siis yhtä kuin järjen toimimattomuus, järjettömyys.
Vielä nykymaailmassakin elää sitkeästi käsitys persoonallisesta hyvästä Jumalasta, joka toimii takuumiehenä sille, että kaiken maailman holokaustien ja holodomorien tarkoitus on lopulta hyvä: koska kaikilla vaikeuksilla ja kärsimyksilläkin täytyy olla aina hyvä merkitys, koska asioihin puuttuva täydellisen hyvä Jumala ne sallii. Siksi myös järjettömyys ja kaikki väkivalta ovat hyviä ja iloisia asioita.
Minusta järjettömyys tässä platonisessa merkityksessä on aina pahasta. En usko, että se mihin harhauttavasti viitataan sanalla Jumala on hyvä tai paha. On ytahallista harhauttamista puhua Jumalasta. Platonille suurin hyvä, hyvän perikuva, ei ole yhtä kuin Jumala. Se ei ole Aurinko, vaan se mikä on valon edellytys, välissäoleva. Sillä aurinkoja ja kaikenlaisia lamppuja on paljon, mutta on vain yksi välissäoleva. Siksi jumalat ovat hänelle jotain aivan toisenlaisia olentoja. Tämä johtuu siitä, että Platon on näissä asioissa huolellinen ja johdonmukainen, eikä hänen tarkoituksensa ole työläisen höyläpenkin ääreen saaminen.
Näennäistieteellinen "morfogeneettinen kenttä" tai runollinen "valtameri" olisivat tarkempia ilmaisuja sille mitä tarkoitetaan Jumalalla. Hyvän perikuva näyttää olevan neutraali hyvän ja pahan suhteen. Hyvän siitä tekee lähinnä se, että se mahdollistaa hyvän, siinä missä mikään muu ei siihen pysty, sillä pahan valta on maailmassa totaalinen ja kaikenkattava.
Se, että hyvä on mahdollista ja sillä on jokin neutraali, median omainen perikuva, ei takaa, että muilla kuin oikeamielisillä asioilla ja teoilla on hyvä merkitys. Muilla kuin hyvillä asioilla ja teoilla on mitä ilmeisemmin puhtaasti negatiivinen merkitys. Hyvän perikuva ei missään nimessä ole mikään ihmisten asioihin puuttuva hahmo, vaan ikään kuin kenttä, joka välineenä mahdollistaa hyvänkin toimintaa. Jos tekee mieli kysyä, mikä on hyvä tai mikä on oikeamielisyys, kannattaa lukea aluksi Valtio. Hyvä ja oikeamielisyys liittyvät (globalisaation maailmassa) muutamaan asiaan:
1) yhteistiedon tai yhteisymmärryksen saavuttamiseen, ei vain kaikkien ihmisten kesken vaan myös koko eläinkunnan kesken ja kaikkien elollisten kesken.
2) ihmisen ja muiden elollisten evoluution suuntaan
3) kaikkiin energiamuotoihin ja energiavarojen uusiutumiseen
4) koko planeetan tilaan ja sielun tilaan, joka on globalisaation aikakaudella yhtä kuin planeetan tila
Jos jokin näistä tasoista osoittaa huolestuttavaa kehitystä, se johtuu Platonin mukaan suoraan ja itsestäänselvästi järjettömyydestä. Ei voida samalla kertaa ajautua tuhoon ja olla järkeviä. Eli yksiselitteisesti: se mitä modernissa projektissa tarkoitetaan järjellä on synonyymi sille mitä Platon tarkoittaa järjettömyydellä. Ja se on järjettömyyttä, koska objektiivisesti voimme havaita sen järjettömyydeksi. Toivon, että tämä asia on tässä pitävästi ilmaistu ja loogiset positivistit voivat ihmetellä logiikkansa murtunutta perustaa (suhteellisuusteoriahan se on).
Ilman tällaista hyvän perikuvan ajatusta Platon ei pystyisi osoittamaan että mikään sellainen kuin oikeamielisyys on edes teoriassa maailmassa mahdollista. Jos järjeltä puuttuisi tämä mystinen ulottuvuus (kyky ideamaailman yhteyteen, mikä on ainoa mahdollinen mystinen kokemus), on varmaa, että Thrasymakhos-Nietzsche vetäisi todistelussa lopulta pidemmän peräsuolikorren - koska olisikin hinttijuttuineen täysin oikeassa.
Olen sitä mieltä, että meillä ei ole enää varaa uskoa höpöhöpöjuttuijin jostakin hyvästä Jumalasta. Ei vastasyntyneet lapsetkaan sellaiseen enää usko. Natsi-Saksan holokaustin samoin kuin Stalinin nihilistisen vallanpidon jälkeen jokaiselle pitäisi olla selvää ja varmaa, että sellaista ei varmasti ole. Hyvän perikuva on kaukana asioihin puuttuvasta Jumalasta. Se jättää kaiken vastuun elollisissa olevalle järjelle, joka elollisissa lähes yhtä helposti vähenee kuin kasvaa, ellei perimmäinen itsesuojelu pakottaisi sitä kasvamaan. Ainoa mitä järki lupaa on se, että oikeamielisyys on mahdollista. Oikeamielisenä oleminen taas on ihmisen asia, koska ihmisellä suurien tuhokykyjen takia suuri vastuu. Jos jokin olento ei tiedä mitä on järki, se ei taatusti voi uskoa oikeamielisyyteen - se on tämän maailman laki ja siihen kaikkien uskontojen alue rajoittuu.
Vielä nykymaailmassakin elää sitkeästi käsitys persoonallisesta hyvästä Jumalasta, joka toimii takuumiehenä sille, että kaiken maailman holokaustien ja holodomorien tarkoitus on lopulta hyvä: koska kaikilla vaikeuksilla ja kärsimyksilläkin täytyy olla aina hyvä merkitys, koska asioihin puuttuva täydellisen hyvä Jumala ne sallii. Siksi myös järjettömyys ja kaikki väkivalta ovat hyviä ja iloisia asioita.
Minusta järjettömyys tässä platonisessa merkityksessä on aina pahasta. En usko, että se mihin harhauttavasti viitataan sanalla Jumala on hyvä tai paha. On ytahallista harhauttamista puhua Jumalasta. Platonille suurin hyvä, hyvän perikuva, ei ole yhtä kuin Jumala. Se ei ole Aurinko, vaan se mikä on valon edellytys, välissäoleva. Sillä aurinkoja ja kaikenlaisia lamppuja on paljon, mutta on vain yksi välissäoleva. Siksi jumalat ovat hänelle jotain aivan toisenlaisia olentoja. Tämä johtuu siitä, että Platon on näissä asioissa huolellinen ja johdonmukainen, eikä hänen tarkoituksensa ole työläisen höyläpenkin ääreen saaminen.
Näennäistieteellinen "morfogeneettinen kenttä" tai runollinen "valtameri" olisivat tarkempia ilmaisuja sille mitä tarkoitetaan Jumalalla. Hyvän perikuva näyttää olevan neutraali hyvän ja pahan suhteen. Hyvän siitä tekee lähinnä se, että se mahdollistaa hyvän, siinä missä mikään muu ei siihen pysty, sillä pahan valta on maailmassa totaalinen ja kaikenkattava.
Se, että hyvä on mahdollista ja sillä on jokin neutraali, median omainen perikuva, ei takaa, että muilla kuin oikeamielisillä asioilla ja teoilla on hyvä merkitys. Muilla kuin hyvillä asioilla ja teoilla on mitä ilmeisemmin puhtaasti negatiivinen merkitys. Hyvän perikuva ei missään nimessä ole mikään ihmisten asioihin puuttuva hahmo, vaan ikään kuin kenttä, joka välineenä mahdollistaa hyvänkin toimintaa. Jos tekee mieli kysyä, mikä on hyvä tai mikä on oikeamielisyys, kannattaa lukea aluksi Valtio. Hyvä ja oikeamielisyys liittyvät (globalisaation maailmassa) muutamaan asiaan:
1) yhteistiedon tai yhteisymmärryksen saavuttamiseen, ei vain kaikkien ihmisten kesken vaan myös koko eläinkunnan kesken ja kaikkien elollisten kesken.
2) ihmisen ja muiden elollisten evoluution suuntaan
3) kaikkiin energiamuotoihin ja energiavarojen uusiutumiseen
4) koko planeetan tilaan ja sielun tilaan, joka on globalisaation aikakaudella yhtä kuin planeetan tila
Jos jokin näistä tasoista osoittaa huolestuttavaa kehitystä, se johtuu Platonin mukaan suoraan ja itsestäänselvästi järjettömyydestä. Ei voida samalla kertaa ajautua tuhoon ja olla järkeviä. Eli yksiselitteisesti: se mitä modernissa projektissa tarkoitetaan järjellä on synonyymi sille mitä Platon tarkoittaa järjettömyydellä. Ja se on järjettömyyttä, koska objektiivisesti voimme havaita sen järjettömyydeksi. Toivon, että tämä asia on tässä pitävästi ilmaistu ja loogiset positivistit voivat ihmetellä logiikkansa murtunutta perustaa (suhteellisuusteoriahan se on).
Ilman tällaista hyvän perikuvan ajatusta Platon ei pystyisi osoittamaan että mikään sellainen kuin oikeamielisyys on edes teoriassa maailmassa mahdollista. Jos järjeltä puuttuisi tämä mystinen ulottuvuus (kyky ideamaailman yhteyteen, mikä on ainoa mahdollinen mystinen kokemus), on varmaa, että Thrasymakhos-Nietzsche vetäisi todistelussa lopulta pidemmän peräsuolikorren - koska olisikin hinttijuttuineen täysin oikeassa.
Olen sitä mieltä, että meillä ei ole enää varaa uskoa höpöhöpöjuttuijin jostakin hyvästä Jumalasta. Ei vastasyntyneet lapsetkaan sellaiseen enää usko. Natsi-Saksan holokaustin samoin kuin Stalinin nihilistisen vallanpidon jälkeen jokaiselle pitäisi olla selvää ja varmaa, että sellaista ei varmasti ole. Hyvän perikuva on kaukana asioihin puuttuvasta Jumalasta. Se jättää kaiken vastuun elollisissa olevalle järjelle, joka elollisissa lähes yhtä helposti vähenee kuin kasvaa, ellei perimmäinen itsesuojelu pakottaisi sitä kasvamaan. Ainoa mitä järki lupaa on se, että oikeamielisyys on mahdollista. Oikeamielisenä oleminen taas on ihmisen asia, koska ihmisellä suurien tuhokykyjen takia suuri vastuu. Jos jokin olento ei tiedä mitä on järki, se ei taatusti voi uskoa oikeamielisyyteen - se on tämän maailman laki ja siihen kaikkien uskontojen alue rajoittuu.
Tunnisteet: filosofia, Platon, Thrasymakhos-Nietzsche
NOBELPALKITTU OBAMA PUOLUSTAA AVOIMESTI FASISMIN JA NATSISMIN RIKOKSIA
"YK:n yleiskokouksen sosiaalisten ja humanitaaristen kysymysten komitea on hyväksynyt Venäjän aloitteesta päätösesityksen.
Sen mukaan tuomitaan natsismin ja muun muassa Waffen-SS-veteraanien ihannoiminen ja natsivaltaa vastaan taisteluissa kaatuneiden patsaiden häpäiseminen.
Komiteassa tapahtunutta äänestystä pidetään tärkeimpänä vaiheena päätöslauselman vahvistamisessa.
Tosiasiallisesti se myös varmistaa päätöslauselman tulevan muodollisesti vahvistetuksi joulukuun puolessa välissä Yleiskokouksessa.
Luonnoksen puolesta äänesti 124 valtuuskuntaa ja pidättäytyi 55. Vastaan oli vain Yhdysvallat." >>
Näyttää siis selvältä, että Nato on väline, jolla natsilaisuus salakuljetetaan jäsenvaltioihin. Suomen on sanottava painokas ei obamailaiselle natsismille, ei Natoille, ei homojen itsemurhaorgialle.
Sen mukaan tuomitaan natsismin ja muun muassa Waffen-SS-veteraanien ihannoiminen ja natsivaltaa vastaan taisteluissa kaatuneiden patsaiden häpäiseminen.
Komiteassa tapahtunutta äänestystä pidetään tärkeimpänä vaiheena päätöslauselman vahvistamisessa.
Tosiasiallisesti se myös varmistaa päätöslauselman tulevan muodollisesti vahvistetuksi joulukuun puolessa välissä Yleiskokouksessa.
Luonnoksen puolesta äänesti 124 valtuuskuntaa ja pidättäytyi 55. Vastaan oli vain Yhdysvallat." >>
Näyttää siis selvältä, että Nato on väline, jolla natsilaisuus salakuljetetaan jäsenvaltioihin. Suomen on sanottava painokas ei obamailaiselle natsismille, ei Natoille, ei homojen itsemurhaorgialle.
Tunnisteet: Barack Obama, fasismi ja antifasismi, Poliittinen muistio, Yhdysvallat - Amerikka
Näyttää siltä, että ne, joiden Platon ajatteli olevan valtion vartijoita, ovat tämän maailman kontrollivaltioissa lähinnä vartioituja. Pitäisi kai hiljaa rukoillen kuiskata: kaikki maailman oikeamieliset yhtykää.
Tunnisteet: aforismi, Platon, Poliittinen muistio
ankeriaita vessanpytyssä, älä valehtele
lukinlanka kierää koko sängyn
puutarhaletku koko talon
paloletku koko korttelin
voihan sitä etsiä tasapainoa
keinulaudalla poikittain
maailma ei ole pieni eikä suuri
lukinlanka kierää koko sängyn
puutarhaletku koko talon
paloletku koko korttelin
voihan sitä etsiä tasapainoa
keinulaudalla poikittain
maailma ei ole pieni eikä suuri
Tunnisteet: Jarkko Laine, runo
torstai, marraskuu 19, 2009
MORFISET RESONANSSIT
Mietin eilen illalla miksi tekniikan alan lahjakkaimmat opiskelijat ovat niin paljon henkisempiä 3-4 ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kuin muut samanikäisen opiskelijat, miten he lukkiutuvat toistensa seuraan ja välttelevät muuta seuraa. Miten parhaat heistä halveksivat turhaa puhetta ja lukemista, miten he kevyellä työllä selviytyvät opinnoistaan loistavasti ja millainen ero on kun vertaa heitä heikompiin, jotka eivät meinaa selvitä raskaista peruskursseista kovallakaan työllä.
Tulin siihen tulokseen, että he antavat toisten lukea puolestaan: heille riittävät viimeiset tunnit ja minuutit ennen tenttiä. He vain kytkeytyvät resonansseihin samalla kun katselevat laskuharjoituksia ja teoriakirjoja. Jollakin tämän tapaisella ilmiöllä on välttämättä ainakin jonkinlainen vaikutus näissa asioissa, jotka liittyvät matemaattisiin aineisiin. Matematiikka on enemmänkin jonkinlaista resonanssikykyä kuin uuden oppimista: se muistuttaa vanhan muistamista, kytkeytymistä kollektiiviseen muistiin ja imuroimista sielun koko syvyydessä. Matematiikan visioihin liittyy tämän jonkinlaisen äärettömän ja itsen ulkopuolisen syvyyden hetkelliset tajuamiset. Ne eivät liity matematiikan kauneuteen tai hienouteen, vaan uusien ideoiden oppimishetkeen. Tehtävää katsotaan ja ideat poimitaan jostakin. Huomion täytyy olla keskittyneenä aivan muuhun kuin valmiiden esimerkkien kopioimiseen. Järjen kanssa tällä on tekemistä, jos se ymmärretään platonisessa merkityksessä. Mutta tietoisuuden tai ymmärtämisen kanssa ei mitään tekemistä.
Kun kerroin tästä tänään Timolle, ja kuvailin, että täytyy olla jokin resonoiva paikallinen kenttä... hän ihmetteli, että olin keksinyt Rupert Sheldraken morfiset resonanssit ja morfogeneettisen kentän Sheldrakesta koskaan kuulematta. Uskoin kuitenkin vain tulkitsevani Platonia.
Tosiasia on, että niitä ihmisiä on paljon, jotka tämän asiat tietävät. Nyt tulee se sfinksin kysymys: miksi vain joku Sheldrake kertoo sen avoimesti ja perustellusti julkisuudessa, vain saadakseen palkaksi niskaansa kaikkien vihan? Sheldrake morfogeneettisistä kentistä:
Tulin siihen tulokseen, että he antavat toisten lukea puolestaan: heille riittävät viimeiset tunnit ja minuutit ennen tenttiä. He vain kytkeytyvät resonansseihin samalla kun katselevat laskuharjoituksia ja teoriakirjoja. Jollakin tämän tapaisella ilmiöllä on välttämättä ainakin jonkinlainen vaikutus näissa asioissa, jotka liittyvät matemaattisiin aineisiin. Matematiikka on enemmänkin jonkinlaista resonanssikykyä kuin uuden oppimista: se muistuttaa vanhan muistamista, kytkeytymistä kollektiiviseen muistiin ja imuroimista sielun koko syvyydessä. Matematiikan visioihin liittyy tämän jonkinlaisen äärettömän ja itsen ulkopuolisen syvyyden hetkelliset tajuamiset. Ne eivät liity matematiikan kauneuteen tai hienouteen, vaan uusien ideoiden oppimishetkeen. Tehtävää katsotaan ja ideat poimitaan jostakin. Huomion täytyy olla keskittyneenä aivan muuhun kuin valmiiden esimerkkien kopioimiseen. Järjen kanssa tällä on tekemistä, jos se ymmärretään platonisessa merkityksessä. Mutta tietoisuuden tai ymmärtämisen kanssa ei mitään tekemistä.
Kun kerroin tästä tänään Timolle, ja kuvailin, että täytyy olla jokin resonoiva paikallinen kenttä... hän ihmetteli, että olin keksinyt Rupert Sheldraken morfiset resonanssit ja morfogeneettisen kentän Sheldrakesta koskaan kuulematta. Uskoin kuitenkin vain tulkitsevani Platonia.
Tosiasia on, että niitä ihmisiä on paljon, jotka tämän asiat tietävät. Nyt tulee se sfinksin kysymys: miksi vain joku Sheldrake kertoo sen avoimesti ja perustellusti julkisuudessa, vain saadakseen palkaksi niskaansa kaikkien vihan? Sheldrake morfogeneettisistä kentistä:
Tunnisteet: muisti ja unohdus, mystiikka, Platon, Rupert Sheldrake, video
RUPERT SHELDRAKE
Jos ne toiset olisivat olleet oikeassa, emme kai olisi siinä tilassa, jossa olemme nyt. Hitaasti lähteen toisinajattelijan kone käyntiin, mutta jos malttaa antaa aikaa, kyllä se sieltä ulos tulee.
Tunnisteet: filosofia, Rupert Sheldrake, video
keskiviikko, marraskuu 18, 2009
RUNOUDEN PUOLUSTUS: JOS SIIS VALON JA JÄRJEN IDEA ON YKSI JA SAMA
Platonin ihannevaltiossa ei tarvita runoutta, koska valtio itsessään perustuu järkeen ja hyvän perikuvan ymmärtämiseen. Koska koko valtio on media ja kenttä oikeamielisyyden toteutumiselle, sille ei tarvita mitään erillistä marginaalista kenttää. Meillä tilanne on kuitenkin toinen. Meille runous ei ole vain tärkeä vaan elintärkeä alue. Se lopun aikojen (nimittäin järjettömyyden lopun aikojen) yhteiskunnassa ainoa toiminnan alue, jonka piirissä järjen etsiminen ja ilmaiseminenkin (jos se vaikka sattuisi löytymään), on mahdollista. Sanokaamme tätä fantasian alueeksi, ikään kuin se olisi vain pelkkää pölinää, jota se tietysti usein onkin. Mutta sillä on kuitenkin mahdollisuus siihen, että se ei ole yhtä kaukana järjestä kuin kaikki muut välineet, popmusiikki, sanomalehdistö tai sähköinen valtamedia. Tai tiede, matematiikka, filosofia, tekniikka, sillä nämä tieteethän tekevät itsestään asiaa, ja pitävät huolta vain omasta sisäisestä näennäisestä ristiriidattomuudestaan, laajentavat itse itseään, eivätkä elegantisti pitäydy vain siinä ydinkysymyksessä, joka on järjen alue. Kuinka monella tavalla tieteet voisivatkaan auttaa meitä runoilijoita järjen saavuttamiseen, jos niitä käytettäisiin tiedon eikä kaupustelun välineinä (Platon: Valtio 525D). Nyt siis kaikissa näissä viimeksi mainituissa kaikki muu on sallittua paitsi järki: toisin sanoen räikeät ja runoilijan mielestä sietämättömät ristiriidat ovat noilla alueilla erityisen hyvin sallittuja ja siedettyä. Mutta runoilija ei niitä siedä. Jos runoudessa on kaikki sallittua, se tarkoittaa, että myös järki on sallittua, ja järkihän ei ole sallittua, kuten olemme niin monet vuodet tutkineet, missään muussa toimintaympäristössä. Tämän pienen, mitättömältä ja turhalta näyttävän asian, järjen mahdollisuuden, takia näen kuitenkin tärkeäksi puolustaa runoutta, vaikka se näyttää raivokkaasti pyrkivän kaiken aikaa itse saamaan itseään (toki ulkopuolelta tulevan raivokkaan kaikkia kylmänsodan ja taloudellisen saarron keinoja käyttävän väkivallan myötävaikutuksella) samaan onnettomaan ruotuun muiden kanssa: nimittäin tekemään itsestään eräänlaisen ammattispesialismin kohteen ja kieltämään itseltään järjen mahdollisuuden. Runoilijoiden pitää valita, haluavatko he kulkea silmät auki ja valveilla, vai sokeainsauvan kanssa niin kuin kaikki muut. Jos suostutaan spesialismiin ja alakulttuurisuuteen, se tarkoittaa, että sokeainsauva on otettava käteen. Mutta kaikki sauvan kanssa kulkijat eivät kuitenkaan ole oikeasti sokeita. He kestävät alakulttuurisuuden ja skeneyden ja spesialismin hillitöntä ristiriitaa vain siksi, että voivat hyötyä siitä, että heitä pidetään sokeina, vaikka he todellisuudessa vain esittävät kulkevansa sokeainsauvan kanssa. Asia on kuitenkin niin, että sokeainsauvoilla tunnustelemalla ei tässä maailmassa ole kukaan koskaan voimautunut eikä tule koskaan voimautumaan. Todellinen voima (ja sen oikeuttamana myös todellinen valta) on ja pysyy siellä missä on näkökyky. Siksi en kehota runoilijoita palaamaan sauvanvarteen ja esittämään taas suurin tuskin sokeaa. Ehdotan, että katsottaisiin niitä asioita, katsottaisiin ne kortit, ja viskattaisiin ne muovisauvat nyt hetkeksi pois. Nimittäin ainoa vallankumous mikä tässä maailmassa on mahdollinen ja mikä ei syö lapsiaan on sokeainsauvan kädestäpudottaminen ja silmän avaaminen.
Tunnisteet: a_nurin, Platon, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka
HYPOTALAMUKSEN KAUPUNKI
"The similarities are not just uncanny - they are exact. Yet this is viewed as nothing more than a coincidence, because in modern thinking it is assumed that the Egyptians could not have had this knowledge. Thus we are blinded to the obvious. The Eye of Horus was also broken into six basic components, each representing a different sense; smell, touch, taste, hearing, sight and thought. The thalamus is the part of the human brain which translates all incoming signals from our senses. Could the symbolism of this be any clearer?" >>
Willam Jamesin mukaan lyhytaikaisuus siis oli eräs mystisen kokemuksen luonteenomainen piirre. Yksinkertaisin mystinen kokemus, mystinen minimikokemus, varmaankin olisi lyhyin mahdollinen, kenties silmänräpäyksen kestoinen, mutta havaittava kokemus. Tällaisen kokemuksen tiedollinen laatu voi olla hyvin primitiivinen, esimerkiksi jonkinlainen havahduttava impulssi, ikään kuin vaaran vaistoaminen. Yleensä kun puhutaan kuudennesta aistista, tarkoitetaan ennakoivaa vaarasta varoittavaa aistia. Tässä mielessä se liittyy läheisesti myös vaiston ja intuition käsitteisiin.
Muinaisegyptiläinen horus-silmä on kuninkaallisen pyhän suojelluksen symboli. Symboli jakaantuu kuuteen perusosaan, jotka symboloivat aisteja. Kokemus tilasta rakentuu aistijärjestyksessä, joka on aistien ennakoivuusjärjestys, mikä puolestaan riippuu tilanteesta. Erityisen mielenkiintoista Horus-silmä symbolissa on se, että sen on havaittu sen muistuttavan tarkasti ihmisaivoista tehtyjä nykyaikaisia anatomisia poikkeileikkauskuvia. Egyptin lääketieteen tiedetään tosin olleen korkella tasolla. Horus-silmän perusosat edustavat kukin aivojen tiettyä elintä ja tiettyä aistia. Kolme osaa näistä, jotka muodostavat itse silmän, kuvaavat yhdessä aivojen osan, jota kutsutaan talamukseksi. Nämä symboloivat haju-, näkö- ja kuuloaisteja. Nykytiedon mukaan talamus on aistiratojen väliasemana toimiva suuri tumake, joka sijaitsee väliaivojen sivuseinämissä. Kaikki sensoriset hermoradat, lukuun ottamatta hajuaistimuksia välittäviä hermoratoja, kulkevat isoaivokuorelle talamuksen tumakkeiden kautta. Horus-silmän luomiosa kuvaa aivokurkiaista ja symboloi järkeä (joka siis on kuudennen aistin ilmentymä). Nykytiedon mukaan aivokurkiainen on hermoratojen muodostama poikittainen aivojen osa, joka yhdistää vasemman ja oikean aivopuoliskon eli hemisfäärin toisiinsa. Silmän alla oleva kiehkura kuvaa ydinjatketta ja symboloi makuaistia. Nykytiedon mukaan ydinjatke on aivosillan ja selkäytimen välissä sijaitseva aivojen alin osa, joka lasketaan kuuluvaksi aivorunkoon. Silmän alla ole ikään kuin valuva kyynel kuvaa hypotalamusta ja symboloi tuntoaistia. Nykytiedon mukaan hypotalamus muodostaa aivolisäkkeen kanssa hormonaalisen säätelyjärjestelmän, jossa hypotalamus säätelee aivolisäkkeen toimintaa.
Horus-silmän luomiosa, joka kuvaa aivokurkiaista, edustaisi tässä parhaiten sitä, mitä Platon tarkoittaa elimellä, joka näkee totuuden, ellei sellaiseksi tulkitse koko Horus-silmä symbolia, eli kaikkia näitä elimiä yhdessä. Mutta onko meillä siinä tapauksessa jokin tapa varmistua siitä, että mystiseen kokemukseen todella kuuluu tiedollinen aspekti, että tietoa todella siirtyy muuten kuin aistien, arvaamisen, päättelyn, todennäköisyyskalkyylien, muistelun tai puhtaasti kalkyloivan ennakoinnin kautta? Voi olla, että kysymyksessä on aisti, josta tulemme tietoisiksi vain menettämällä sen. Muinaisegyptiläiseen mytologiaan kuuluukin palasiksi revitty Horuksen silmä, jonka Seth oli repinyt heidän välisessä valtataistelussaan., mutta viisauden jumala Thot (Hermes) onnistui korjaamaan vamman ja sai palaset jälleen paikoilleen.
"The similarities are not just uncanny - they are exact. Yet this is viewed as nothing more than a coincidence, because in modern thinking it is assumed that the Egyptians could not have had this knowledge. Thus we are blinded to the obvious. The Eye of Horus was also broken into six basic components, each representing a different sense; smell, touch, taste, hearing, sight and thought. The thalamus is the part of the human brain which translates all incoming signals from our senses. Could the symbolism of this be any clearer?" >>
Willam Jamesin mukaan lyhytaikaisuus siis oli eräs mystisen kokemuksen luonteenomainen piirre. Yksinkertaisin mystinen kokemus, mystinen minimikokemus, varmaankin olisi lyhyin mahdollinen, kenties silmänräpäyksen kestoinen, mutta havaittava kokemus. Tällaisen kokemuksen tiedollinen laatu voi olla hyvin primitiivinen, esimerkiksi jonkinlainen havahduttava impulssi, ikään kuin vaaran vaistoaminen. Yleensä kun puhutaan kuudennesta aistista, tarkoitetaan ennakoivaa vaarasta varoittavaa aistia. Tässä mielessä se liittyy läheisesti myös vaiston ja intuition käsitteisiin.
Muinaisegyptiläinen horus-silmä on kuninkaallisen pyhän suojelluksen symboli. Symboli jakaantuu kuuteen perusosaan, jotka symboloivat aisteja. Kokemus tilasta rakentuu aistijärjestyksessä, joka on aistien ennakoivuusjärjestys, mikä puolestaan riippuu tilanteesta. Erityisen mielenkiintoista Horus-silmä symbolissa on se, että sen on havaittu sen muistuttavan tarkasti ihmisaivoista tehtyjä nykyaikaisia anatomisia poikkeileikkauskuvia. Egyptin lääketieteen tiedetään tosin olleen korkella tasolla. Horus-silmän perusosat edustavat kukin aivojen tiettyä elintä ja tiettyä aistia. Kolme osaa näistä, jotka muodostavat itse silmän, kuvaavat yhdessä aivojen osan, jota kutsutaan talamukseksi. Nämä symboloivat haju-, näkö- ja kuuloaisteja. Nykytiedon mukaan talamus on aistiratojen väliasemana toimiva suuri tumake, joka sijaitsee väliaivojen sivuseinämissä. Kaikki sensoriset hermoradat, lukuun ottamatta hajuaistimuksia välittäviä hermoratoja, kulkevat isoaivokuorelle talamuksen tumakkeiden kautta. Horus-silmän luomiosa kuvaa aivokurkiaista ja symboloi järkeä (joka siis on kuudennen aistin ilmentymä). Nykytiedon mukaan aivokurkiainen on hermoratojen muodostama poikittainen aivojen osa, joka yhdistää vasemman ja oikean aivopuoliskon eli hemisfäärin toisiinsa. Silmän alla oleva kiehkura kuvaa ydinjatketta ja symboloi makuaistia. Nykytiedon mukaan ydinjatke on aivosillan ja selkäytimen välissä sijaitseva aivojen alin osa, joka lasketaan kuuluvaksi aivorunkoon. Silmän alla ole ikään kuin valuva kyynel kuvaa hypotalamusta ja symboloi tuntoaistia. Nykytiedon mukaan hypotalamus muodostaa aivolisäkkeen kanssa hormonaalisen säätelyjärjestelmän, jossa hypotalamus säätelee aivolisäkkeen toimintaa.
Horus-silmän luomiosa, joka kuvaa aivokurkiaista, edustaisi tässä parhaiten sitä, mitä Platon tarkoittaa elimellä, joka näkee totuuden, ellei sellaiseksi tulkitse koko Horus-silmä symbolia, eli kaikkia näitä elimiä yhdessä. Mutta onko meillä siinä tapauksessa jokin tapa varmistua siitä, että mystiseen kokemukseen todella kuuluu tiedollinen aspekti, että tietoa todella siirtyy muuten kuin aistien, arvaamisen, päättelyn, todennäköisyyskalkyylien, muistelun tai puhtaasti kalkyloivan ennakoinnin kautta? Voi olla, että kysymyksessä on aisti, josta tulemme tietoisiksi vain menettämällä sen. Muinaisegyptiläiseen mytologiaan kuuluukin palasiksi revitty Horuksen silmä, jonka Seth oli repinyt heidän välisessä valtataistelussaan., mutta viisauden jumala Thot (Hermes) onnistui korjaamaan vamman ja sai palaset jälleen paikoilleen.
Tunnisteet: a_nurin, Hypotalamuksen kaupunki, Platon
ESIMERKILLINEN KULTTUURIKESKUSTELU
on tässä, keskustelijoina Leevi Lehto, Miia Toivio, Antti Majander, Tuukka Terho ja Timo Harju. Puheenjohtajana Teemu Manninen. Turhista varjoista päästään eroon saman pöydän ääressä ja itse asioihin keskittyminen on sen jälkeen helpompaa.
Ryhmääntymisestä sanoisin, että se on taiteessa haitallista silloin kun ryhmän päämäärä on poliittinen, mutta hyödyllistä silloin jos päämäärä on puhtaasti esteettinen. "Synti" riippuu päämäärästä. Poliittiselle taideryhmälle on "synti" antaa tunnustus ryhmän ulkopuolisille, riippumatta taiteellisista arvoista. Esteettiselle taideryhmälle on "synti" antaa tunnustus jollekin ryhmän sisäiselle mikä ei ole esteettisesti perusteltua. Platon sanoo Valtion IX kirjassa, että jokaisella sielulla on oma ominainen sairautensa, ja ainoa mikä sielun voi tuhota on tuo sille ominainen siinä itsessä piilevä sairaus. Mikään tuhoava ei tule sieluun ulkoa, vaan kaikki tuhoava lähtee sielusta itsestään. Esteettisen ryhmän tarkoitus on suodattaa ja hillitä tämä sielusta lähtevä tuhoava virtaus. Tässä mielessä ryhmä on välttämätön, mikäli halutaan muodostaa "yksi täysin tietoinen sielu". Toisin sanoen, mikään todella suuri ei ole mahdollista ilman esteettistä ryhmää. Tämän asiat tuntevat parhaiten varmasti monet menestyneet ja pitkään yhdessä pysyneet musiikkiyhtyeet.
Esteettisen ryhmän ongelma on kuitenkin se, että se usein tulkitaan ulkoapäin poliittiseksi ryhmäksi, eli kavereiden kritiikittömäksi taloudellisperustaiseksi suosimiseksi. Poliittinen taideryhmä on tietysti jotakin absoluuttisen negatiivista, mikä täysin ymmärrettävästi yritetään kaikin keinoin aina tuhota. Gurdjieff ratkaisee tämän ongelman julistamalla ryhmän salaiseksi: ryhmä ei julkaise mitään eikä julista omaa olemassaoloaan. Ryhmä ei manifastoidu vaan pikemmin antimanifestoituu. Ryhmä ei myöskään ota vastuuta mistään teoksista, vaan yksittäiset henkilöt, jos katsovat julkaisemisen aiheelliseksi, tekevät sen. Koska ryhmä ei manifestoidu, siihen ei myöskään voida kohdistaa hyökkäystä, siis hajoittamista ja hallitsemista.
Salaseurautumisessa on vaarana se, että mikään ei periaatteessa estä salaseuraa olemasta poliittistaloudellinen estetiikan ja taiteen viharyhmä, joka sumplii kulisseissa omia ja kaveereidensa taloudellisia etuja ja hankaloittaa ryhmään kuulumattomien kenties itseään parempien tekijöiden työtä. Tällaiset poliittiset salaseurat tulevat aina ennemmin tai myöhemmin ilmi.
Palatakseni alussa linkittämääni keskusteluun, Antti Majander on oikeassa siinä, että ei-esteettinen ryhmääntyminen näkyi huonolla tavalla Jukka Petajän arvostelussa käydyssä keskustelussa. Itse en jaksanut lukea tuota HS keskustelupalstan keskustelua paljonkaan, koska syntyi vaikutelma, että moni keskustelija ei ole edes lukenut niitä runokirjoja, joista oli puhe. On hyvin vastenmielistä, jos joku runoilijana esiintyvä puolustaa toisen runoilijan teosta , jota ei ole edes lukenut. Itse en ollut lukenut kaikkia arvosteltuja teoksia, enkä siksi uskonut voivani ottaa osaa. Esteettisistä perusteluista ei silloin voi olla kysymys. Kuka tahansa, tuttukin, voi kirjoittaa milloin tahansa mielestäni huonon kirjan. Täydelliseen takuuseen en uskaltaisi mennä mistään. Siksi itseäni ei runous kiinnosta lainkaan esteettisten perustelujen ulkopuolella. Näen epäesteettisen asenteen runoudelle vahingollisena. Minulle runous on nimen omaan häikäilemättömästi puhtaan estetiikan alue. Myös se, että runouskentällä rahaa liikkuu vähän kääntyy voimavaraksi, jos ajattelee, että juuri taloudellisen motiivin teoreettinenkin mahdottomuus pitää ei ehkä parhaiten mutta välttämättä ehkä jollakin tavalla huolen toimijoiden motiivien eräänlaisesta puhtaudesta (koska ilman intohimoa ja rahaa tie olisi varmasti pystyssä, vaikkei intohimot vielä mitään itsessään takaa) ja saattaa juuri siksi mahdollistaa helpommin esteettisen periaatteen ryhmän. En siis tarkoita esteettisellä periaatteella mitään esteettistä ahdasmielisyyttä, joka on vain taloudellisen motiivin varjo. Puhdas estetiikka on puhdas ideoiden maailma, joka rakentuu jatkuvassa dialektisessa kehkeytymisessä. Puhdas estetiikka juuri sisällyttää itseensä kaikki ääripäät dialektiikassaan, eikä se sido aihepiirejä sinänsä.
Ryhmääntymisestä sanoisin, että se on taiteessa haitallista silloin kun ryhmän päämäärä on poliittinen, mutta hyödyllistä silloin jos päämäärä on puhtaasti esteettinen. "Synti" riippuu päämäärästä. Poliittiselle taideryhmälle on "synti" antaa tunnustus ryhmän ulkopuolisille, riippumatta taiteellisista arvoista. Esteettiselle taideryhmälle on "synti" antaa tunnustus jollekin ryhmän sisäiselle mikä ei ole esteettisesti perusteltua. Platon sanoo Valtion IX kirjassa, että jokaisella sielulla on oma ominainen sairautensa, ja ainoa mikä sielun voi tuhota on tuo sille ominainen siinä itsessä piilevä sairaus. Mikään tuhoava ei tule sieluun ulkoa, vaan kaikki tuhoava lähtee sielusta itsestään. Esteettisen ryhmän tarkoitus on suodattaa ja hillitä tämä sielusta lähtevä tuhoava virtaus. Tässä mielessä ryhmä on välttämätön, mikäli halutaan muodostaa "yksi täysin tietoinen sielu". Toisin sanoen, mikään todella suuri ei ole mahdollista ilman esteettistä ryhmää. Tämän asiat tuntevat parhaiten varmasti monet menestyneet ja pitkään yhdessä pysyneet musiikkiyhtyeet.
Esteettisen ryhmän ongelma on kuitenkin se, että se usein tulkitaan ulkoapäin poliittiseksi ryhmäksi, eli kavereiden kritiikittömäksi taloudellisperustaiseksi suosimiseksi. Poliittinen taideryhmä on tietysti jotakin absoluuttisen negatiivista, mikä täysin ymmärrettävästi yritetään kaikin keinoin aina tuhota. Gurdjieff ratkaisee tämän ongelman julistamalla ryhmän salaiseksi: ryhmä ei julkaise mitään eikä julista omaa olemassaoloaan. Ryhmä ei manifastoidu vaan pikemmin antimanifestoituu. Ryhmä ei myöskään ota vastuuta mistään teoksista, vaan yksittäiset henkilöt, jos katsovat julkaisemisen aiheelliseksi, tekevät sen. Koska ryhmä ei manifestoidu, siihen ei myöskään voida kohdistaa hyökkäystä, siis hajoittamista ja hallitsemista.
Salaseurautumisessa on vaarana se, että mikään ei periaatteessa estä salaseuraa olemasta poliittistaloudellinen estetiikan ja taiteen viharyhmä, joka sumplii kulisseissa omia ja kaveereidensa taloudellisia etuja ja hankaloittaa ryhmään kuulumattomien kenties itseään parempien tekijöiden työtä. Tällaiset poliittiset salaseurat tulevat aina ennemmin tai myöhemmin ilmi.
Palatakseni alussa linkittämääni keskusteluun, Antti Majander on oikeassa siinä, että ei-esteettinen ryhmääntyminen näkyi huonolla tavalla Jukka Petajän arvostelussa käydyssä keskustelussa. Itse en jaksanut lukea tuota HS keskustelupalstan keskustelua paljonkaan, koska syntyi vaikutelma, että moni keskustelija ei ole edes lukenut niitä runokirjoja, joista oli puhe. On hyvin vastenmielistä, jos joku runoilijana esiintyvä puolustaa toisen runoilijan teosta , jota ei ole edes lukenut. Itse en ollut lukenut kaikkia arvosteltuja teoksia, enkä siksi uskonut voivani ottaa osaa. Esteettisistä perusteluista ei silloin voi olla kysymys. Kuka tahansa, tuttukin, voi kirjoittaa milloin tahansa mielestäni huonon kirjan. Täydelliseen takuuseen en uskaltaisi mennä mistään. Siksi itseäni ei runous kiinnosta lainkaan esteettisten perustelujen ulkopuolella. Näen epäesteettisen asenteen runoudelle vahingollisena. Minulle runous on nimen omaan häikäilemättömästi puhtaan estetiikan alue. Myös se, että runouskentällä rahaa liikkuu vähän kääntyy voimavaraksi, jos ajattelee, että juuri taloudellisen motiivin teoreettinenkin mahdottomuus pitää ei ehkä parhaiten mutta välttämättä ehkä jollakin tavalla huolen toimijoiden motiivien eräänlaisesta puhtaudesta (koska ilman intohimoa ja rahaa tie olisi varmasti pystyssä, vaikkei intohimot vielä mitään itsessään takaa) ja saattaa juuri siksi mahdollistaa helpommin esteettisen periaatteen ryhmän. En siis tarkoita esteettisellä periaatteella mitään esteettistä ahdasmielisyyttä, joka on vain taloudellisen motiivin varjo. Puhdas estetiikka on puhdas ideoiden maailma, joka rakentuu jatkuvassa dialektisessa kehkeytymisessä. Puhdas estetiikka juuri sisällyttää itseensä kaikki ääripäät dialektiikassaan, eikä se sido aihepiirejä sinänsä.
Tunnisteet: kirjallisuus, Leevi Lehto, Miia Toivio, Platon, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka, Poliittinen muistio, ryhmätyö, Teemu Manninen
BERTOLUCCIN KUU 1990
on yksi aikakautensa hienoimmista elokuvista.
Mutta kymmenen vuotta myöhemmin tehty The Sheltering sky (1990) on jo elokuva, jota ei jaksa läpi katsoa.
Ohjaaja on eri henkilö. Ilmeisesti Neuvostoliiton hajoaminen oli niin kova isku vasemmistomystikolle.
Mutta kymmenen vuotta myöhemmin tehty The Sheltering sky (1990) on jo elokuva, jota ei jaksa läpi katsoa.
Ohjaaja on eri henkilö. Ilmeisesti Neuvostoliiton hajoaminen oli niin kova isku vasemmistomystikolle.
Tunnisteet: Bernardo Bertolucci, elokuva, Italia
KUOLEMANHENKÄYS, SILLÄ ON NIHILISTIN JA ATEISTIN NAAMARI
Onko sekin riistäjä, joka lukee toisilta ajatukset muttei hukkaa aikaansa opintoihin? Sitten se nähdään kun viimeiseltäkin loppuvat ajatukset.
Tällaista kirjoitettuani luin nämä rivit:
"Liiaksi kuolema ei uppoudu kirjoihin.
Se ei kytke kanaviaan suurjännitejohtoon.
Kuolema tietää miten kirjoitetaan runo,
pitäisikö sen vielä tietää mitä on taide."
Jarkko Laine: Muovinen Buddha
Tällaista kirjoitettuani luin nämä rivit:
"Liiaksi kuolema ei uppoudu kirjoihin.
Se ei kytke kanaviaan suurjännitejohtoon.
Kuolema tietää miten kirjoitetaan runo,
pitäisikö sen vielä tietää mitä on taide."
Jarkko Laine: Muovinen Buddha
Tunnisteet: aforismi, Jarkko Laine
UUSIN PLATONISMI
Jos fysiikka on sekä kokeellisesti että järjellä käsitettävän alue, metafysiikka on pelkästään järjellä käsitettävän alue. Voisiko olla, että järki olisi energiamuoto, kuin näkyvä valo, muttei valoa, vaan ikään kuin valon kaltaista, paljaalle silmälle näkymätöntä, mutta havaitsemaan erikoistuneelle elimelle "näkyvää". Järki ei kuulu optiikan piiriin. Järkeä ei voida havaita koneella vaan biologisen elämän avulla. Tietoisuus on koneen ominaisuus. Elävä tulee tietoiseksi työn kautta: jos se onnistuu havaitsemaan, osoittamaan ja todistamaan järjen. Tietoisuus suhtautuu elävään samoin kuin gravitaatio mihin tahansa massaan. Näin ehdottaa metamystikko, avaruusajan Sokrates, kävelevä kysymysmerkki, joka ei tiedä mitään, ei usko mitään.
Tämä on tämän blogin 5000. merkintä.
Tämä on tämän blogin 5000. merkintä.
Tunnisteet: a_nurin, filosofia, hahmoalttius - sielu on muotojen paikka, mitä voidaan tietää, okkulttinen filosofia, Platon, Sokrates, tietoisuus
SYMBOLINEN LAUSE
Platonin Valtio -teoksessa seitsemännessä kirjassa heti kuuluisan luolavertauksen jälkeen, on kaksi muita tärkeämpää kohtaa:
"Mutta onko se yhtäpitävä totuuden kanssa, sen kai jumala tietää. Minusta siis tämä näkyy pitävän paikkansa: tiedettävässä maailmassa käy viimeisenä, ja vain vaivoin, näkyviin hyvän perikuva [eli idea], ja kun se on havaittu, täytyy päättää, että se on kaikille kaiken oikean ja kauniin alkusyy, se, mikä näkyvässä maailmassa on synnyttänyt valon ja sen valtiaan ja järjellä käsitettävässä maailmassa itse valtiaana on tuottanut totuuden ja järjen." 516B
Ja:
"Mutta toden tottahan ei ole niinkään helppoa, vaan päinvastoin on vaikeata uskoa, että eräs jokaisessa ihmisessä oleva elin, jota muuta harrastukset turmelevat ja sokaisevat, näitä tieteitä [matematiikkaa] harjoitettaessa puhdistuu ja uudestaan syttyy valoon, - elin, jonka säilyminen on tärkeämpi kuin tuhansien silmien säilyminen. Sillä ainoastaan tällä elimellä nähdään totuus." 527D-E
Tässä kohtaa pitäisi tietenkin mennä muinaiskreikkalaiseen alkutekstiin, jotta voisi selvittää mitä Platon todella sanoo. Juuri nämä kohdat poikkeavat erilaisissa käännöksissä suuresti toisistaan. Joissain englanninnoksissa puhutaan mielen silmästä [mind's eye]: "Any one who has common sense will remember that the bewilderments of the eyes are of two kinds, and arise from two causes, either from coming out of the light or from going into the light, which is true of the mind's eye, quite as much as of the bodily eye;" Toisessa kohtaa taas puhutaan sielun silmästä: "and I quite admit the difficulty of believing that in every man there is an eye of the soul which, when by other pursuits lost and dimmed, is by these purified and re-illumined; and is more precious far than ten thousand bodily eyes, for by it alone is truth seen."
Kumpikin näistä englanninkielisen käännöksen metaforisista ilmauksista saattaa olla harhaanjohtava. Mitäpä, jos Platon todellakin tarkoittaa orgaanista elintä, niinpä tietysti, juuri sitä josta Descartes on niin sairaalloisen kiinnostunut. Ja edelleen, jos kerran hyvän perikuva on näkyvän valon alkusyy, sen täytyy olla pikemminkin se, mikä valoenergian liikkumisen mahdollistaa kuin se, mikä on energian kulloinenkin lähde. Hyvän perikuva ei ole aurinko, valonlähde sinänsä, vaan käyttääksemme säieteoreetikon runollista ilmausta "kosmoksen täyttävä koherentti kultasäikeiden verkko". Ja koska tämä hyvän perikuva on yhteinen näkyvälle valolle ja järjelle (parempi suomennos olisi yhteistieto, engalnninnos common sense), täytyy järjen, eli yhteistiedon olla myös energiaa, ainetta, mutta pimeää ainetta. Ainetta, jonka vain tuo elin, "Descartesin sielun valtaistuin" havaitsee. Tämän takia matemaattisen yhtä hyvin kuin ideat siis tulevat meille ensin näkynä, ja vasta jälkikäteen järkemme ryhtyy niitä todistamaan ja osoittamaan. Tämä siis selittää kaikki ensimmäisen 20 vuoden kokemuksemme - kaiken sen muistin, jonka tuo homo holokaustus armeijassa tuhosi.
Mikä siis on symbolinen lause? Symbolinen lause on esimerkiksi näkyvästä valosta sanottu lause, joka siirretään sellaisenaan toiseen kontekstiin, jossa puhutaan totuudesta ja järjestä. Tällainen leikkaus ja liimaus kahden täysin erilliseltä tuntuvan kontekstin välillä voidaan tehdä, koska kontekstit perustuvat samaan ideaan. Symbolinen lause toimii siis sinänsä, kokonaisuudessaan, uudessa kontekstissaan metaforana. Se myös viittaa kontekstiin josta se on noin vain irtileikattu. Siinä puhutaan ehkä valosta. Toisessa kontekstissa puhutaan ehkä totuudesta. Onko valon konteksti yhtäpitävä totuuden kontekstin kanssa, sen kai jumala tietää.
"Mutta onko se yhtäpitävä totuuden kanssa, sen kai jumala tietää. Minusta siis tämä näkyy pitävän paikkansa: tiedettävässä maailmassa käy viimeisenä, ja vain vaivoin, näkyviin hyvän perikuva [eli idea], ja kun se on havaittu, täytyy päättää, että se on kaikille kaiken oikean ja kauniin alkusyy, se, mikä näkyvässä maailmassa on synnyttänyt valon ja sen valtiaan ja järjellä käsitettävässä maailmassa itse valtiaana on tuottanut totuuden ja järjen." 516B
Ja:
"Mutta toden tottahan ei ole niinkään helppoa, vaan päinvastoin on vaikeata uskoa, että eräs jokaisessa ihmisessä oleva elin, jota muuta harrastukset turmelevat ja sokaisevat, näitä tieteitä [matematiikkaa] harjoitettaessa puhdistuu ja uudestaan syttyy valoon, - elin, jonka säilyminen on tärkeämpi kuin tuhansien silmien säilyminen. Sillä ainoastaan tällä elimellä nähdään totuus." 527D-E
Tässä kohtaa pitäisi tietenkin mennä muinaiskreikkalaiseen alkutekstiin, jotta voisi selvittää mitä Platon todella sanoo. Juuri nämä kohdat poikkeavat erilaisissa käännöksissä suuresti toisistaan. Joissain englanninnoksissa puhutaan mielen silmästä [mind's eye]: "Any one who has common sense will remember that the bewilderments of the eyes are of two kinds, and arise from two causes, either from coming out of the light or from going into the light, which is true of the mind's eye, quite as much as of the bodily eye;" Toisessa kohtaa taas puhutaan sielun silmästä: "and I quite admit the difficulty of believing that in every man there is an eye of the soul which, when by other pursuits lost and dimmed, is by these purified and re-illumined; and is more precious far than ten thousand bodily eyes, for by it alone is truth seen."
Kumpikin näistä englanninkielisen käännöksen metaforisista ilmauksista saattaa olla harhaanjohtava. Mitäpä, jos Platon todellakin tarkoittaa orgaanista elintä, niinpä tietysti, juuri sitä josta Descartes on niin sairaalloisen kiinnostunut. Ja edelleen, jos kerran hyvän perikuva on näkyvän valon alkusyy, sen täytyy olla pikemminkin se, mikä valoenergian liikkumisen mahdollistaa kuin se, mikä on energian kulloinenkin lähde. Hyvän perikuva ei ole aurinko, valonlähde sinänsä, vaan käyttääksemme säieteoreetikon runollista ilmausta "kosmoksen täyttävä koherentti kultasäikeiden verkko". Ja koska tämä hyvän perikuva on yhteinen näkyvälle valolle ja järjelle (parempi suomennos olisi yhteistieto, engalnninnos common sense), täytyy järjen, eli yhteistiedon olla myös energiaa, ainetta, mutta pimeää ainetta. Ainetta, jonka vain tuo elin, "Descartesin sielun valtaistuin" havaitsee. Tämän takia matemaattisen yhtä hyvin kuin ideat siis tulevat meille ensin näkynä, ja vasta jälkikäteen järkemme ryhtyy niitä todistamaan ja osoittamaan. Tämä siis selittää kaikki ensimmäisen 20 vuoden kokemuksemme - kaiken sen muistin, jonka tuo homo holokaustus armeijassa tuhosi.
Mikä siis on symbolinen lause? Symbolinen lause on esimerkiksi näkyvästä valosta sanottu lause, joka siirretään sellaisenaan toiseen kontekstiin, jossa puhutaan totuudesta ja järjestä. Tällainen leikkaus ja liimaus kahden täysin erilliseltä tuntuvan kontekstin välillä voidaan tehdä, koska kontekstit perustuvat samaan ideaan. Symbolinen lause toimii siis sinänsä, kokonaisuudessaan, uudessa kontekstissaan metaforana. Se myös viittaa kontekstiin josta se on noin vain irtileikattu. Siinä puhutaan ehkä valosta. Toisessa kontekstissa puhutaan ehkä totuudesta. Onko valon konteksti yhtäpitävä totuuden kontekstin kanssa, sen kai jumala tietää.
Tunnisteet: a_nurin, Albert Einstein, fysiikka, Platon, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka, symboli-myytti-allegoria-metafora ja hahmoalttius
tiistai, marraskuu 17, 2009
Jokaisen suomalaisen runoilijan ja kirjailijan pitäisi yrittää kirjoittaa kirja Pietarista. Niinhän oli tapana vielä sata vuotta sitten. Eino Leinon, Ilmari Kiannon, Maju Lassilan ja Paavo Rintalan hyviä yrityksiä ei pidä väheksyä. Pietarista kirjoittaminen paljastaa armotta kirjailijan tai runoilijan todelliset kyvyt. Kukaan kirjailija, edes André Belyi, Dostojevski, Lev Tolstoi tai Pushkin, eivät ole kuin pelkkiä Pietarin varjoja. Kaikki he ovat omalla tavallaan epäonnistujia, nimittäin jos vertaa todellisuuteen - jos kykenee näkemään jotakin todellisuudesta - kukaan heistä ei pysty paljastamaan Pietarin salaisuutta - kukkaan ei kuvaa Pietaria, kukaan ei pysty pääsemään perille dialektiikan taiteessa. Täydellisen onnistumisen mahdollisuuksia ei ole kenelläkään, se on täysin varma asia. Yrittää pitää paljon, pitkääm ja hartaasti, että edes ymmärtäisi jotain asian todellisesta luonteesta. Jokainen epäonnistuu omalla tavallaan.
Tunnisteet: kirjallisuus, Pietari, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka, Suomi
Nyt kun olen ryhtynyt harrastamaan kuvataiteita olen huomannut erään ilmiön ikään kuin en olisi muistanut sen olemassaoloa: joillakin ihmisillä ei ole lainkaan sumeanäkökykyä. Heidän silmänsä ja aivonsa herkistyvät vain hahmoille, jotka ovat fotorealistisen tarkasti jonkin tunnistettavan mallinsa jäljitelmiä. Virheväli jolla he operoivat on uskomattoman pieni, jo pienikin virhe muuten fotorealistisessa muotokuvassa tuottaa sen, että he eivät osaa ollenkaan sanoa, mitä kuva esittää. Tämä kyvyttömyys on aitoa ja sisäsyntyistä. Siksi on turha odottaa, että tasistiset abstrahoidut tai improvisoidut hahmotihentymät tuottaisivat heidän mielikuvituksessaan jonkinlaista säkenöintiä. Abstraktia taidetta he eivät kykene tajuamaan millään tavalla. Värit, rytmit, sommitelmat, harmoniat, abstraktit tai abstraktin rajaa lähestyvät hahmot ovat kaikki heille samaa kuin joku olisi kuulakärkikynällä sutannut puhelinluettelon kanteen puhuessaan puhelimessa. Modernin taiteen valossa heidän silmänsä ovat täysin sokeat. Ovatko meidän silmämme sokeat siinä täydellisten fiksattujen ja sekoittumattomien vastaavuuksien maailmassa, jossa he elävät, siinä hahmojen köyhässä mutta välittömästi tuotteistuvassa konemaisessa funktionaalisuudessa.
Tunnisteet: filosofia, hahmoalttius - sielu on muotojen paikka, taide
Lainaan itseäni: "Moderni tapahan on uhrata terveet ja positiiviset tunteet riittämättömän ja harhaanjoutuneen "järjen" hyväksi, mikä johtaa mielisairauksiin, syöpäsairauksiin ja koko planeetan syöpään. Millään ei ole vähemmän tekemistä järjen kanssa kuin moderneilla "ideoilla", jotka ovat vain holokaustin kehittelyä eri muodoissaan."
Tunnisteet: aforismi, filosofia, lainaus, Poliittinen muistio
maanantai, marraskuu 16, 2009
RUNOUDEN UUDET UHKAKUVAT
1. Marginalisoituminen. Se, että näperrellään turhia, mutta menetetään isot ja yleispätevät aiheet. Menetetään yleisö. Hyökkäys tulee sisältä. Runouden marginalaisoiminen oli ns. 90-lukulaisten työ: heidän työntä oli tuhota runoudelta yleisö. 2000-luvun runous on hankkinut yleisöä takaisin, lähinnä laajojen harrastajajoukkojen muodossa. Juuri tätä antimarginalisoitumista vastaan Helsingin Sanomat kohdistaa ennaltaehkäisevän hyökkäyksensä.
2. Kaikenlaisten kirjojen ja teosten kritiikitön tulva, johon kaikki laatu hukkuu ja katoaa. Tämä koskee vähiten runoutta. Kirjallisuutta saastuttaa lähinnä kaupallinen proosa ja sen yrittäjät, "nobodyt" jotka haluavat tulla "somebodyiksi". Laaturunoudella ei juuri tulla "somebodyksi" nykytodellisuudessa, joten runouden harrastajien, yrittäjien ja kirjoittajien joukossa "nobodyiksi" omassa kehityksessään pysähtyviä ja taantuvia on vähemmän ja määrä tuskin on suuri ongelma tarvepainojen aikakaudella.
3. Homojen loiston puute. Mutta leipää ei tule pöytään: elinkeinoksi runoudesta ei ole kuin niille, jotka ovat aikojen alussa ristitty apurahansaajiksi, tekevätpä sitten urallaan mitä tahansa. Suomessahan tämä menee näin: kun kultalusikka suussa synnytään, se pysyy siellä, ja ellei synnytä, mikään oma ponnistus ei auta muuttamaan asiaa. Ei mikään amerikkalaisen unelman maa. Mutta homojen mahtaileva loisto, ylellisten materiaalien tuntu, vaikutuksen tekeminen haaskaamalla ja tuhlailevin hajustein (joiden alla aina hämähäkin kudonnainen) jää runotalouden huipultakin katsottuna epätodelliseksi ja kaukaiseksi asiaksi.
4. Jalansijan menettäminen. Moravian mukaan menetettyä jalansijaa ei saa milloinkaan takaisin. Runous menettää jalansijansa jos se ryhtyy kenttänä jäljittelemään muiden kenttien patologioita. Jos se haluaa samat elintasosairaudet kuin muillakin, samat statukset ja kampurajalat. Viisainta olisi kuitenkin säilyä kepeänä purtena, kynä ja paperi taskussa. Jättää rahtilentokoneet, keikkabussilaivueet ja suuret kuvauskoneistot, miljoonapaikkaiset oopperatalot ja -palkkaiset diivat, toisin sanoen mahtaileva vaikutuksentekevyys muitten huoleksi, ja huolehtia siitä, että hallitsee suvereenisti sen ytimen, mitä ilman tuo kaikki muu ei pysyisi elossa.
5. Loikkarit. Pitkään puutetta, nihkeyttä ja vapauden rajoitteita kärsinyt, muusia edes vilaukselta tapaamaton runoilija saattaa todeta sen hinnan, jolla runouden kenttä lunastaa (absoluuttisen) vapautensa ja itsenäisyytensä, liian suureksi. Se hintahan on merkityksettömältä näyttävyys. Niitä joita himottaa voitto ei kiinnosta vapaus. He tekevät bisnestä ja sotapornoa, tämän maailman ihmisen oikeaa työtä. Runouden uusi vapaus, jolla näyttää voivan saavuttaa vain eristystä (koska se eristetään potentiaalisesti vaarallisena), ei enää houkuttele. He kääntävät selkänsä runoudelle ja toteavat, että on parempi olla naimatta ellei prostituutiosta makseta. Sielu siinä kärsii. Ja runous ehkä voittaa, jos vääristyneillä vaikuttimilla toimivien kiinnostus sitä kohtaan vähenee. Eipä silti, kyllähän he oikeassa ovat sen suhteen, että runous ei ole tahdon vaan muusien asia. Toisaalta, jos joku muu laji vaan lähtee syntymään paremmin, siinäkin kokonaisuus voittaa.
6. Konsensus. Toisaalta vaarana on liika samanmielisyys ja terveellisten, aitoa maailman polyfoniaa simuloivien, voimakkaiden säröäänien puute. Toisinajattelijat ovat rikkaus, vaikka he ilmiselvästi olisivat väärämielisiä, kunhan tekevät sen hyvin. Väkivaltaanhan he tietysti syyllistyvät ja räikeään epäoikeudenmukaisuuteen, sadismiin, jos vain tarjotaan pimeitä valonläpäisemättömiä toimintapoukamia. Mutta jos halutaan, että runoudella on kosketuspintaa todellisuuteen, asiat eivät saa vaikuttaa liian helpoilta. Voidaan vain rukoilla ja toivoa riittävän suuria vastuksia, jotta runoutemme olisi maailman dialektisuuden tasolla. Olisihan ikävää, jos oltaisiin suojassa, ikään kuin jossain spektaakkelissa tai lasten leikkikehässä ja sitten jäätäisiin sanattomaksi ja neuvottomaksi silmittömän pahuuden ja äärettömyyksiin viedyn röyhkeyden edessä kun todellinen tyranni suvaitsee astua esiin varjoistaan. Ja jos ei runous sitä kestä, pahuutta tunne ja sen ääretöntä väkivaltaa osaa väistää, arvotontahan se on.
7. Laatu. Mutta mistä, millä kasvuedellytyksillä ja resursseilla syntyy laatu, ellei se vapaus, jonka runous (sen tavallaan kentättömyys) nykymaailmassa ilmeisesti ainoana on kykenevä säilyttämään, todellakaan ole oikein kenenkään (runouden ulkopuolisen) etu, vaan tuntuu olevan pikemmin monille uhka? Miten huolehtia siitä, että kriitikot ovat puolueettomia, ymmärtäväisiä, rakentavia ja todellisuuttasimuloivan ankaria. Toisaalta, kyllähän se on kansakunnan ja valtion etu ilmeisesti. Mutta näyttää siltä, että kansakunnan ja valtion vartijat eivät aja kansakunnan ja valtion etua vaan omaa etuaan. Tässä suhteessa kritiikittömyys, välinpitämättömyys ja hajoittava kritiikki ja toisaalta myös tuki ovat yksi ja sama asia. Platonin ihannevaltiossa muusain taide oli nuorison parhaimmiston koulutuksen pääväline. Muusain taiteen edellytys on se, että jollakin on yhteys muusaan. Häntä kutsutaan tämän, eikä niinkään jäljittelytaitonsa, perusteella runoilijaksi. Ellei ole runoiljaa tai muusaa, ei ole muusain taidetta, eikä ole nuorison toivoa. Röyhkenenpä väittää, että tämä ei ole tarpeetonta mystifiointia, meillä on vain vääristynyt käsitys mystiikasta.
8 Epäviisaus. Platon asettaa jäljittelevän runouden kolmen askeleen päähän asioiden tosiolemuksesta, kun toiminnan mies on kahden askeleen päässä ja filosofi tutkii asioita suoraan sellaisenaan. Jäljittelevä runous olisi toiminnanmiehen tekojen ja tapojen heijastelua erilaisin keinoin, tai niiden tapojen jäljittelemistä, joilla on yleisön suosio, ikään kuin miellyttämistaito, eli toisten runoilijoiden keinojen jäljittelyä. Mutta varmaankin varovaisesti kolmen askeleen päässä oleminen ei aina ole huonompi kuin itse asioiden pyörteessä oleminen. Vaikka olisi filosofi-toiminnanmies, toisinaan on parempi olla pelkkä peili kuin ne kasvot jotka peilistä heijastuvat. Ja on pakko myöntää, että peili saattaa olla toisinaan äärimmäisen tarpeellinen. Ja voihan olla filosofi-runoilijakin, vaikka: "viisaudenharrastuksen ja runouden välillä on olemassa vanha riitä. Lausunnot sellaiset kuin "tuo rähisevä isäntäänsä hakkuva narttu" ja "suuri mielettömien joutavassa lörpöttelyssä" ja "kun liian viisasten sekava joukko hallitsee" ja "nuo, jotka saivarrellen mietiskelevät sitä, että elävät köyhyydessä" ja lukemattomat muut ovat noiden kahden välisen vanhan riidan merkkejä." Valtio 607B
Mutta voiko filosofi, toiminnanmies ja runoilija yhtyä samassa henkilössä?
"Sillä tuleehan meille pelkästään voitto, jos se [runous] havaitaan, ei ainoastaan miellyttäväksi, vaan myöskin hyödylliseksi. [...] mutta niin kauan kuin se ei kykene todistamaan viattomuuttaan, tulemme vastataikana laulamaan itselleemme tämän lausumamme perustelun ja loitsun, varoen ettemme jälleen lankea tuohon lapselliseen ja suuren joukon omaiseen rakkauteen. Tulemme siis laulamaan loitsuamme siinä mielessä, ettei ole otettava sellaista runoutta vakavalta kannalta, ikään kuin sillä olisi mitään tekemistä totuuden kanssa ja se olisi vakava asia, vaan että kuulijan on oltava peloissaan oman sielunsa valtiojärjestyksen puolesta" Valtio 607D-608A
[...merkintä on työn alla...]
Kuva: Pierre & Gilles ja homojen komento, joka on runopiireille vielä paljolti tuntematon.
2. Kaikenlaisten kirjojen ja teosten kritiikitön tulva, johon kaikki laatu hukkuu ja katoaa. Tämä koskee vähiten runoutta. Kirjallisuutta saastuttaa lähinnä kaupallinen proosa ja sen yrittäjät, "nobodyt" jotka haluavat tulla "somebodyiksi". Laaturunoudella ei juuri tulla "somebodyksi" nykytodellisuudessa, joten runouden harrastajien, yrittäjien ja kirjoittajien joukossa "nobodyiksi" omassa kehityksessään pysähtyviä ja taantuvia on vähemmän ja määrä tuskin on suuri ongelma tarvepainojen aikakaudella.
3. Homojen loiston puute. Mutta leipää ei tule pöytään: elinkeinoksi runoudesta ei ole kuin niille, jotka ovat aikojen alussa ristitty apurahansaajiksi, tekevätpä sitten urallaan mitä tahansa. Suomessahan tämä menee näin: kun kultalusikka suussa synnytään, se pysyy siellä, ja ellei synnytä, mikään oma ponnistus ei auta muuttamaan asiaa. Ei mikään amerikkalaisen unelman maa. Mutta homojen mahtaileva loisto, ylellisten materiaalien tuntu, vaikutuksen tekeminen haaskaamalla ja tuhlailevin hajustein (joiden alla aina hämähäkin kudonnainen) jää runotalouden huipultakin katsottuna epätodelliseksi ja kaukaiseksi asiaksi.
4. Jalansijan menettäminen. Moravian mukaan menetettyä jalansijaa ei saa milloinkaan takaisin. Runous menettää jalansijansa jos se ryhtyy kenttänä jäljittelemään muiden kenttien patologioita. Jos se haluaa samat elintasosairaudet kuin muillakin, samat statukset ja kampurajalat. Viisainta olisi kuitenkin säilyä kepeänä purtena, kynä ja paperi taskussa. Jättää rahtilentokoneet, keikkabussilaivueet ja suuret kuvauskoneistot, miljoonapaikkaiset oopperatalot ja -palkkaiset diivat, toisin sanoen mahtaileva vaikutuksentekevyys muitten huoleksi, ja huolehtia siitä, että hallitsee suvereenisti sen ytimen, mitä ilman tuo kaikki muu ei pysyisi elossa.
5. Loikkarit. Pitkään puutetta, nihkeyttä ja vapauden rajoitteita kärsinyt, muusia edes vilaukselta tapaamaton runoilija saattaa todeta sen hinnan, jolla runouden kenttä lunastaa (absoluuttisen) vapautensa ja itsenäisyytensä, liian suureksi. Se hintahan on merkityksettömältä näyttävyys. Niitä joita himottaa voitto ei kiinnosta vapaus. He tekevät bisnestä ja sotapornoa, tämän maailman ihmisen oikeaa työtä. Runouden uusi vapaus, jolla näyttää voivan saavuttaa vain eristystä (koska se eristetään potentiaalisesti vaarallisena), ei enää houkuttele. He kääntävät selkänsä runoudelle ja toteavat, että on parempi olla naimatta ellei prostituutiosta makseta. Sielu siinä kärsii. Ja runous ehkä voittaa, jos vääristyneillä vaikuttimilla toimivien kiinnostus sitä kohtaan vähenee. Eipä silti, kyllähän he oikeassa ovat sen suhteen, että runous ei ole tahdon vaan muusien asia. Toisaalta, jos joku muu laji vaan lähtee syntymään paremmin, siinäkin kokonaisuus voittaa.
6. Konsensus. Toisaalta vaarana on liika samanmielisyys ja terveellisten, aitoa maailman polyfoniaa simuloivien, voimakkaiden säröäänien puute. Toisinajattelijat ovat rikkaus, vaikka he ilmiselvästi olisivat väärämielisiä, kunhan tekevät sen hyvin. Väkivaltaanhan he tietysti syyllistyvät ja räikeään epäoikeudenmukaisuuteen, sadismiin, jos vain tarjotaan pimeitä valonläpäisemättömiä toimintapoukamia. Mutta jos halutaan, että runoudella on kosketuspintaa todellisuuteen, asiat eivät saa vaikuttaa liian helpoilta. Voidaan vain rukoilla ja toivoa riittävän suuria vastuksia, jotta runoutemme olisi maailman dialektisuuden tasolla. Olisihan ikävää, jos oltaisiin suojassa, ikään kuin jossain spektaakkelissa tai lasten leikkikehässä ja sitten jäätäisiin sanattomaksi ja neuvottomaksi silmittömän pahuuden ja äärettömyyksiin viedyn röyhkeyden edessä kun todellinen tyranni suvaitsee astua esiin varjoistaan. Ja jos ei runous sitä kestä, pahuutta tunne ja sen ääretöntä väkivaltaa osaa väistää, arvotontahan se on.
7. Laatu. Mutta mistä, millä kasvuedellytyksillä ja resursseilla syntyy laatu, ellei se vapaus, jonka runous (sen tavallaan kentättömyys) nykymaailmassa ilmeisesti ainoana on kykenevä säilyttämään, todellakaan ole oikein kenenkään (runouden ulkopuolisen) etu, vaan tuntuu olevan pikemmin monille uhka? Miten huolehtia siitä, että kriitikot ovat puolueettomia, ymmärtäväisiä, rakentavia ja todellisuuttasimuloivan ankaria. Toisaalta, kyllähän se on kansakunnan ja valtion etu ilmeisesti. Mutta näyttää siltä, että kansakunnan ja valtion vartijat eivät aja kansakunnan ja valtion etua vaan omaa etuaan. Tässä suhteessa kritiikittömyys, välinpitämättömyys ja hajoittava kritiikki ja toisaalta myös tuki ovat yksi ja sama asia. Platonin ihannevaltiossa muusain taide oli nuorison parhaimmiston koulutuksen pääväline. Muusain taiteen edellytys on se, että jollakin on yhteys muusaan. Häntä kutsutaan tämän, eikä niinkään jäljittelytaitonsa, perusteella runoilijaksi. Ellei ole runoiljaa tai muusaa, ei ole muusain taidetta, eikä ole nuorison toivoa. Röyhkenenpä väittää, että tämä ei ole tarpeetonta mystifiointia, meillä on vain vääristynyt käsitys mystiikasta.
8 Epäviisaus. Platon asettaa jäljittelevän runouden kolmen askeleen päähän asioiden tosiolemuksesta, kun toiminnan mies on kahden askeleen päässä ja filosofi tutkii asioita suoraan sellaisenaan. Jäljittelevä runous olisi toiminnanmiehen tekojen ja tapojen heijastelua erilaisin keinoin, tai niiden tapojen jäljittelemistä, joilla on yleisön suosio, ikään kuin miellyttämistaito, eli toisten runoilijoiden keinojen jäljittelyä. Mutta varmaankin varovaisesti kolmen askeleen päässä oleminen ei aina ole huonompi kuin itse asioiden pyörteessä oleminen. Vaikka olisi filosofi-toiminnanmies, toisinaan on parempi olla pelkkä peili kuin ne kasvot jotka peilistä heijastuvat. Ja on pakko myöntää, että peili saattaa olla toisinaan äärimmäisen tarpeellinen. Ja voihan olla filosofi-runoilijakin, vaikka: "viisaudenharrastuksen ja runouden välillä on olemassa vanha riitä. Lausunnot sellaiset kuin "tuo rähisevä isäntäänsä hakkuva narttu" ja "suuri mielettömien joutavassa lörpöttelyssä" ja "kun liian viisasten sekava joukko hallitsee" ja "nuo, jotka saivarrellen mietiskelevät sitä, että elävät köyhyydessä" ja lukemattomat muut ovat noiden kahden välisen vanhan riidan merkkejä." Valtio 607B
Mutta voiko filosofi, toiminnanmies ja runoilija yhtyä samassa henkilössä?
"Sillä tuleehan meille pelkästään voitto, jos se [runous] havaitaan, ei ainoastaan miellyttäväksi, vaan myöskin hyödylliseksi. [...] mutta niin kauan kuin se ei kykene todistamaan viattomuuttaan, tulemme vastataikana laulamaan itselleemme tämän lausumamme perustelun ja loitsun, varoen ettemme jälleen lankea tuohon lapselliseen ja suuren joukon omaiseen rakkauteen. Tulemme siis laulamaan loitsuamme siinä mielessä, ettei ole otettava sellaista runoutta vakavalta kannalta, ikään kuin sillä olisi mitään tekemistä totuuden kanssa ja se olisi vakava asia, vaan että kuulijan on oltava peloissaan oman sielunsa valtiojärjestyksen puolesta" Valtio 607D-608A
[...merkintä on työn alla...]
Kuva: Pierre & Gilles ja homojen komento, joka on runopiireille vielä paljolti tuntematon.
Tunnisteet: Platon, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka, Poliittinen muistio
FASISTI HIPPILOOKISSA JA PROFEETANPARRASSA
Eipä ole kissaa karvoihin katsominen.
Vanha natsi suuttui kun amerikan kaunein nainen Sharon Tate nai keskitysleiriltä säilyneen Puolan juutalaisen. Yhdeksännellä kuulla raskaana ollut Tate murhattiin Charles Mansonin käskystä. Nuori Susan Atkins löi armoa anelutta Tatea 16 kertaa puukolla ja kirjoitti hänen verellään Polanskien talon oveen sanan "PIG".
Susan Atkins:
Hippiajat pahasti ohi:
Taiteilijanimi Marilyn Manson tulee siis Marilyn Monroesta ja Charles Mansonista. Talossa, jossa Polanskin vaimo murhttiin on äänitetty Marilyn Mansonin levy Portrait of an American Family (1994).
We are the nobodies, wanna be somebodies...
Neuvostoliitto pahasti ohi:
Vanha natsi suuttui kun amerikan kaunein nainen Sharon Tate nai keskitysleiriltä säilyneen Puolan juutalaisen. Yhdeksännellä kuulla raskaana ollut Tate murhattiin Charles Mansonin käskystä. Nuori Susan Atkins löi armoa anelutta Tatea 16 kertaa puukolla ja kirjoitti hänen verellään Polanskien talon oveen sanan "PIG".
Susan Atkins:
Hippiajat pahasti ohi:
Taiteilijanimi Marilyn Manson tulee siis Marilyn Monroesta ja Charles Mansonista. Talossa, jossa Polanskin vaimo murhttiin on äänitetty Marilyn Mansonin levy Portrait of an American Family (1994).
We are the nobodies, wanna be somebodies...
Neuvostoliitto pahasti ohi:
Tunnisteet: Charles Manson, fasismi ja antifasismi, Roman Polanski, video
